{"id":798442,"date":"2026-05-01T06:26:21","date_gmt":"2026-05-01T04:26:21","guid":{"rendered":"https:\/\/kohenavocats.com\/jurisprudences\/kko201810-arbetstid\/"},"modified":"2026-05-01T06:26:21","modified_gmt":"2026-05-01T04:26:21","slug":"kko201810-arbetstid","status":"publish","type":"kji_decision","link":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/jurisprudences\/kko201810-arbetstid\/","title":{"rendered":"KKO:2018:10 — Arbetstid"},"content":{"rendered":"
\n
\n

A, B, C och D hade arbetat som vikarier f\u00f6r fosterf\u00f6r\u00e4ldrar, som var anst\u00e4llda av en arbetsgivare som tillhandah\u00f6ll v\u00e5rd och omsorg under familjeliknande f\u00f6rh\u00e5llanden (s.k. barnbyf\u00f6r\u00e4ldrar). Arbetet utf\u00f6rdes medan fosterf\u00f6r\u00e4ldrarna hade semester eller annars var lediga. Vikariernas arbetstid hade genom arbetsavtalen fastst\u00e4llts till hela dygn och vikariaten hade vanligen utf\u00f6rts i perioder p\u00e5 flera dygn under tidpunkter som best\u00e4mdes i en av arbetsgivaren fastst\u00e4lld arbetsturlista. Vikarierna hade under sina arbetspass bott i barnens hem och sj\u00e4lvst\u00e4ndigt fattat beslut om hur deras arbetsuppgifter skulle ordnas i praktiken. Av de sk\u00e4l som framg\u00e5r av domen ans\u00e5g H\u00f6gsta domstolen att arbetet omfattades av arbetstidslagens till\u00e4mpningsomr\u00e5de.<\/p>\n

De ers\u00e4ttningar f\u00f6r arbetstid som yrkats i k\u00e4rom\u00e5let omfattades av tiden f\u00f6r v\u00e4ckande av talan enligt 38 \u00a7 arbetstidslagen. En del av ers\u00e4ttningskraven f\u00f6rkastades d\u00e4rf\u00f6r s\u00e5som preskriberade. (Omr\u00f6stn.)<\/p>\n

ArbetstidsL 2 \u00a7 1 mom<\/h3>\n

ArbetstidsL 38 \u00a7<\/h3>\n

Arbetstidsdirektivet 2003\/88\/EG 17 art<\/h3>\n

A, B, C ja D olivat ty\u00f6skennelleet perheenomaista huoltoa ja hoitoa j\u00e4rjest\u00e4v\u00e4n ty\u00f6nantajan palveluksessa olevien sijaisvanhempien (ns. lapsikyl\u00e4vanhemmat) sijaisina n\u00e4iden vuosilomien aikana ja muina vapaap\u00e4ivin\u00e4. Sijaisten ty\u00f6aika oli ty\u00f6sopimuksissa m\u00e4\u00e4ritetty kokonaisina vuorokausina ja sijaistus oli tapahtunut yleens\u00e4 useamman vuorokauden pituisina jaksoina ty\u00f6nantajan vahvistaman ty\u00f6vuorolistan mukaisena ajankohtana. Sijaiset olivat asuneet ty\u00f6vuoronsa ajan lasten kodissa ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet itsen\u00e4isesti k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n ty\u00f6teht\u00e4viens\u00e4 j\u00e4rjest\u00e4misest\u00e4. Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevill\u00e4 perusteilla katsottiin, ett\u00e4 ty\u00f6 kuului ty\u00f6aikalain soveltamisalaan.<\/p>\n

Kanteessa vaaditut ty\u00f6aikakorvaukset kuuluivat ty\u00f6aikalain 38 \u00a7:ss\u00e4 s\u00e4\u00e4detyn kanneajan piiriin, mink\u00e4 johdosta osa vaadituista korvauksista hyl\u00e4ttiin vanhentuneina. (\u00c4\u00e4n.)<\/p>\n

Ty\u00f6aikaL 2 \u00a7 1 mom<\/h3>\n

Ty\u00f6aikaL 38 \u00a7<\/h3>\n

Ty\u00f6aikadirektiivi 2003\/88\/EY 17 art<\/h3>\n

Asian k\u00e4sittely alemmissa oikeuksissa<\/h3>\n

Etel\u00e4-Savon k\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeus hylk\u00e4si tuomiossaan 4.5.2012 nro 12\/3441 A:n, B:n, C:n ja D:n kanteen, jossa he olivat vaatineet k\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeutta vahvistamaan, ett\u00e4 heid\u00e4n ty\u00f6suhteissaan SOS-Lapsikyl\u00e4 ry:n palveluksessa oli kysymys ty\u00f6aikalain mukaisesta ty\u00f6st\u00e4, sek\u00e4 velvoittamaan SOS-Lapsikyl\u00e4 ry:n suorittamaan heille kanteesta ilmenev\u00e4t ty\u00f6aikakorvaukset.<\/p>\n

It\u00e4-Suomen hovioikeus ei tuomiossaan 4.7.2013 nro 539 muuttanut k\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeuden tuomiota. Eri mielt\u00e4 ollut hovioikeuden j\u00e4sen katsoi, ett\u00e4 kanteessa tarkoitettuun ty\u00f6h\u00f6n oli kokonaisuudessaan sovellettava ty\u00f6aikalakia. H\u00e4n hylk\u00e4si vaatimukset niin sanottujen X-p\u00e4ivien ja koulutusp\u00e4ivien osalta ja velvoitti SOS-Lapsikyl\u00e4 ry:n suorittamaan vaaditut korvaukset muilta osin.<\/p>\n

K\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeuden ja hovioikeuden tuomio kuvataan tarpeellisilta osin tarkemmin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.<\/p>\n

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa<\/h3>\n

A:lle, B:lle, C:lle ja D:lle my\u00f6nnettiin valituslupa.<\/p>\n

Muutoksenhakijat vaativat, ett\u00e4 hovioikeuden tuomio kumotaan ja heid\u00e4n nostamansa kanne hyv\u00e4ksyt\u00e4\u00e4n.<\/h3>\n

SOS-Lapsikyl\u00e4 ry vaati vastauksessaan valituksen hylk\u00e4\u00e4mist\u00e4.<\/p>\n

Korkeimman oikeuden ratkaisu<\/h3>\n

Tuomiolauselma<\/h3>\n

Hovioikeuden tuomio kumotaan.<\/p>\n

Korkein oikeus vahvistaa, ett\u00e4 A:n, B:n, C:n ja D:n lapsikyl\u00e4vanhempien sijaisen ty\u00f6 on ollut ty\u00f6aikalain soveltamisalaan kuuluvaa ty\u00f6t\u00e4.<\/p>\n

SOS-Lapsikyl\u00e4 ry velvoitetaan suorittamaan kantajille ty\u00f6suhteesta johtuvina saatavina, A:lle yhteens\u00e4 46 447,19 euroa, B:lle yhteens\u00e4 43 345,45 euroa, C:lle yhteens\u00e4 29 819,35 euroa ja D:lle yhteens\u00e4 34 966,75 euroa korkolain 4 \u00a7:n 1 momentin mukaisine viiv\u00e4styskorkoineen 22.2.2011 lukien.<\/p>\n

Vaatimukset hyl\u00e4t\u00e4\u00e4n enemm\u00e4lti.<\/p>\n

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Juha H\u00e4yh\u00e4 (eri mielt\u00e4), Pekka Koponen, Tuula Pynn\u00e4 ja Mika Huovila (eri mielt\u00e4). Esittelij\u00e4 Mervi Pere.<\/p>\n

Eri mielt\u00e4 olevien j\u00e4senten lausunnot<\/h3>\n

: Erimielisyyteni koskee ensinn\u00e4kin asian k\u00e4sittely\u00e4 Korkeimmassa oikeudessa. Katson, ett\u00e4 Korkeimman oikeuden tulisi varata asianosaille tilaisuus lausua siit\u00e4, onko yhdistys menett\u00e4nyt oikeutensa vedota saatavien vanhentumiseen sen vuoksi, ettei se ole vedonnut siihen hovioikeudessa, ennen kuin Korkein oikeus ottaa ratkaistavakseen t\u00e4m\u00e4n kysymyksen (ks. kohdat 39 — 41). Perustelen kantaani seuraavasti.<\/p>\n

Oikeudenk\u00e4ymiskaaren 30 luvun 7 \u00a7:n 1 momentin mukaan muutoksenhakija ei saa Korkeimmassa oikeudessa vedota muihin seikkoihin ja todisteisiin kuin niihin, jotka on esitetty alioikeudessa tai hovioikeudessa, paitsi milloin hakija saattaa todenn\u00e4k\u00f6iseksi, ettei h\u00e4n ole voinut vedota seikkaan tai todisteeseen alemmassa tuomioistuimessa tai ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 muuten on ollut p\u00e4tev\u00e4 aihe olla tekem\u00e4tt\u00e4 niin. Lainkohdasta ilmenev\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6s on pakottava ja siit\u00e4 seuraa, ettei muutoksenhakija p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nn\u00f6n mukaan voi vedota seikkoihin ja todisteisiin Korkeimmassa oikeudessa siin\u00e4k\u00e4\u00e4n tapauksessa, ett\u00e4 h\u00e4n on vedonnut niihin k\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeudessa mutta ei en\u00e4\u00e4 hovioikeudessa.<\/p>\n

Lainkohdassa s\u00e4\u00e4detyt edellytykset sille, ett\u00e4 asianosainen saa poikkeuksellisesti vedota Korkeimmassa oikeudessa uuteen seikkaan, voivat t\u00e4ytty\u00e4 muun muassa sill\u00e4 perusteella, ett\u00e4 vetoamatta j\u00e4tt\u00e4minen alemmassa oikeudessa on johtunut tuomioistuimen prosessinjohtovelvollisuuden laiminly\u00f6nnist\u00e4. Hovioikeuden prosessinjohtoa edellytt\u00e4v\u00e4 tilanne voi synty\u00e4 tyypillisesti silloin, kun k\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeudessa on esitetty toissijainen vaatimus, josta k\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeuden ei ole tarvinnut lausua ensisijaisen vaatimuksen tultua hyv\u00e4ksytyksi (esim. KKO 2010:40 ja KKO 1998:120).<\/p>\n

Edell\u00e4 selostettujen seikkojen perusteella hovioikeudessa on ollut vahvat perusteet l\u00e4hte\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 yhdistys on tarkoittanutkin luopua vanhentumisv\u00e4itteen esitt\u00e4misest\u00e4 siell\u00e4. Oikeudenk\u00e4ynnin kohteesta ei siten n\u00e4yt\u00e4 vallinneen sellaista ep\u00e4selvyytt\u00e4, joka olisi edellytt\u00e4nyt hovioikeudelta prosessinjohtotoimia siin\u00e4k\u00e4\u00e4n tapauksessa, ett\u00e4 se olisi katsonut ty\u00f6aikalain soveltuvan kantajien vaatimuksiin. Sen vuoksi ei ole selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 yhdistys ei ole menett\u00e4nyt oikeuttaan vedota vanhentumiseen Korkeimmassa oikeudessa. Asianosaisilta ei ole pyydetty lausumaa t\u00e4st\u00e4 nimenomaisesta kysymyksest\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 asianosaiset ole siit\u00e4 miss\u00e4\u00e4n vaiheessa lausuneet. T\u00e4m\u00e4n vuoksi pid\u00e4n tarpeellisena, ett\u00e4 asianosaisilta viel\u00e4 pyydet\u00e4\u00e4n lausuma ennen kysymyksen ratkaisemista.<\/p>\n

K\u00e4sittelyratkaisua koskevan \u00e4\u00e4nestyksen lopputulokseen n\u00e4hden velvollisena lausumaan p\u00e4\u00e4asiasta esit\u00e4n eri\u00e4v\u00e4n\u00e4 mielipiteen\u00e4ni seuraavan.<\/p>\n

Olen samaa mielt\u00e4 enemmist\u00f6n kanssa siit\u00e4, ett\u00e4 lapsikyl\u00e4vanhemman sijaisen ty\u00f6suhde kuuluu ty\u00f6aikalain soveltamisalaan. Samaa mielt\u00e4 olen my\u00f6s perusteluista kohtaan 53 saakka, mink\u00e4 j\u00e4lkeen lausun eri\u00e4v\u00e4n\u00e4 mielipiteen\u00e4ni seuraavan.<\/p>\n

Ty\u00f6aikalain 38 \u00a7:n kanneaikas\u00e4\u00e4nn\u00f6s koskee sanamuotonsa mukaan ty\u00f6aikalaissa tarkoitettuja korvauksia. Ty\u00f6aikalain 5 \u00a7:ss\u00e4 s\u00e4\u00e4det\u00e4\u00e4n varallaolokorvauksista, 22 \u00a7:ss\u00e4 s\u00e4\u00e4det\u00e4\u00e4n lis\u00e4- ja ylity\u00f6st\u00e4 maksettavista korvauksista ja 33 \u00a7:ss\u00e4 sunnuntaity\u00f6st\u00e4 maksettavasta korotetusta palkasta. Laissa ei sit\u00e4 vastoin ole s\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4 iltaty\u00f6-, y\u00f6ty\u00f6- tai lauantaity\u00f6korvauksista.<\/p>\n

Ty\u00f6aikalain 40 \u00a7:n 1 momentin mukaan ty\u00f6nantajien ja ty\u00f6ntekij\u00f6iden yhdistyksill\u00e4, joiden toimintapiiri k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 koko maan, on oikeus sopia toisin muun muassa siit\u00e4, mit\u00e4 22 ja 33 \u00a7:ss\u00e4 s\u00e4\u00e4det\u00e4\u00e4n ylity\u00f6- ja sunnuntaity\u00f6korvauksista. Kanteessa tarkoitetussa yksityisen sosiaalialan ty\u00f6ehtosopimuksessa on sopimusm\u00e4\u00e4r\u00e4yksi\u00e4 ylity\u00f6- ja sunnuntaity\u00f6korvauksista. Lis\u00e4ksi ty\u00f6ehtosopimuksessa on m\u00e4\u00e4r\u00e4yksi\u00e4 ilta-, y\u00f6- ja lauantaity\u00f6st\u00e4 maksettavista korvauksista, joista kanteessa on my\u00f6s kysymys.<\/p>\n

$127<\/p>\n

$128<\/p>\n

Edell\u00e4 lausutuilla perusteilla p\u00e4\u00e4dyn siihen, ett\u00e4 ylity\u00f6- ja sunnuntaity\u00f6korvauksia koskeviin vaatimuksiin on perusteltua soveltaa ty\u00f6aikalain kanneaikas\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4, vaikka sanotuista korvauksista olisi sovittu ty\u00f6ehtosopimuksessa. Seuraavaksi on viel\u00e4 arvioitava, onko ty\u00f6aikalain kanneaikas\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4 perusteltua soveltaa sanamuotoaan laajemmin my\u00f6s ty\u00f6ehtosopimuksessa ilta-, y\u00f6- ja lauantaity\u00f6st\u00e4 sovittuihin korvauksiin.<\/p>\n

Kaikki kysymyksess\u00e4 olevat korvaukset ovat ty\u00f6aikaan liittyvi\u00e4 lis\u00e4korvauksia. Johdonmukaista sen vuoksi olisi, ett\u00e4 niiden vanhentumista arvioitaisiin kesken\u00e4\u00e4n samojen s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen perusteella. Ilta-, y\u00f6- ja lauantaity\u00f6st\u00e4 maksettavien korvausten vanhentumisen arvioimista ty\u00f6aikalain mukaan tukee my\u00f6s enemmist\u00f6n perustelujen kohdassa 57 viitattu ty\u00f6aikakirjanpidon s\u00e4ilytt\u00e4misvelvollisuus.<\/p>\n

$129<\/p>\n

$12a<\/p>\n

\u00c4\u00e4nestyksen lopputulos huomioon ottaen ilmoitan olevani samaa mielt\u00e4 enemmist\u00f6n kanssa korvausten suuruudesta.<\/p>\n

: Erimielisyyteni koskee kysymyst\u00e4, tuleeko saatavien vanhentumisv\u00e4itett\u00e4 arvioida ty\u00f6sopimuslain 13 luvun 9 \u00a7:n vai ty\u00f6aikalain 38 \u00a7:n pohjalta. T\u00e4lt\u00e4 osin lausun seuraavan.<\/p>\n

Velan vanhentumista koskevan s\u00e4\u00e4ntelyn keskeisen\u00e4 tavoitteena on suojata velallista liian pitk\u00e4\u00e4n jatkuvalta selvitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4lt\u00e4 velkavastuulta (ks. HE 187\/2002 vp s\u00e4\u00e4ntelyn yleiset tavoitteet). T\u00e4m\u00e4n tavoitteen vuoksi yleiss\u00e4\u00e4ntely on luonteeltaan pakottavaa tyypillisesti velallisosapuolen eduksi. Joissakin sopimustyypeiss\u00e4 voimasuhteet voivat kuitenkin olla sellaiset, ett\u00e4 velallinen on velkojaa vahvemmassa asemassa. Yhten\u00e4 esimerkkin\u00e4 mainitussa hallituksen esityksess\u00e4 viitataan ty\u00f6oikeudellisiin saataviin (ks. HE 187\/2002 vp s. 28).<\/p>\n

Ty\u00f6oikeudellisten saatavien vanhentumisaika (TSL 13:9 \u00a7) on selv\u00e4sti yleist\u00e4 vanhentumisaikaa pidempi, mink\u00e4 perusteluna on ty\u00f6ntekij\u00e4n oikeudellisen suojan tarve, kuten ty\u00f6oikeudellisen s\u00e4\u00e4ntelyn pakottavan luonteen perusteluna muutoinkin on. Johdonmukaisesti t\u00e4m\u00e4n tavoitteen kanssa ty\u00f6oikeudellisten saatavien osalta vanhentumisaikaa koskevan s\u00e4\u00e4ntelyn pakottava luonne on hallituksen esityksess\u00e4 ilmaistu siten, ettei ty\u00f6- tai ty\u00f6ehtosopimuksilla voida lyhent\u00e4\u00e4 ty\u00f6sopimuslaissa s\u00e4\u00e4detty\u00e4 vanhentumisaikaa (ks. HE 187\/2002 vp s. 2). Vastaavasti enemmist\u00f6n perusteluissa mainittu perustuslakivaliokunnan kannanotto (PeVL 41\/2000) koski s\u00e4\u00e4d\u00f6sehdotusta, jossa esitettiin oikeutta sopia ty\u00f6sopimuslaissa s\u00e4\u00e4detty\u00e4 lyhyemm\u00e4st\u00e4 kanneajasta. Lain pakottavaa luonnetta on n\u00e4in ollen arvioitava l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti ty\u00f6ntekij\u00e4n suojan n\u00e4k\u00f6kulmasta.<\/p>\n

Ty\u00f6sopimuslain 13 luvun 9 \u00a7 on yleinen palkka- ja muiden ty\u00f6sopimuslaissa tarkoitettujen saatavien vanhentumista ja kanneaikaa koskeva s\u00e4\u00e4nn\u00f6s. Siihen n\u00e4hden ty\u00f6aikalain 38 \u00a7:\u00e4\u00e4 on pidett\u00e4v\u00e4 poikkeuksena, joka lyhent\u00e4\u00e4 ty\u00f6ntekij\u00e4n suojaksi s\u00e4\u00e4detty\u00e4 vanhentumis- ja kanneaikaa yleiss\u00e4\u00e4nn\u00f6kseen verrattuna. Ty\u00f6aikalain 38 \u00a7:n mukainen kanneaika on jopa lyhyempi kuin saatavan yleinen vanhentumisaika velan vanhentumisesta annetun lain mukaan. Vakiintuneiden laintulkintaperiaatteiden mukaan t\u00e4llaisessa tilanteessa poikkeuss\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen tulkinnan on oltava rajattua, vain s\u00e4\u00e4nn\u00f6ksess\u00e4 nimenomaan mainittuihin tilanteisiin keskittyv\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Ty\u00f6aikalain 38 \u00a7:n sanamuodon mukaan s\u00e4\u00e4nn\u00f6s koskee ty\u00f6aikalaissa tarkoitettuja korvauksia. Otettaessa huomioon s\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen luonne ty\u00f6ntekij\u00e4n suojaa kaventavana poikkeuss\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen\u00e4, on s\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen merkitys rajattava koskemaan vain sellaisia ty\u00f6ntekij\u00e4n saatavia, joilla on peruste ty\u00f6aikalain s\u00e4\u00e4nn\u00f6ksiss\u00e4. Ty\u00f6- tai ty\u00f6ehtosopimukseen perustuvat ty\u00f6ntekij\u00e4n saatavat j\u00e4\u00e4v\u00e4t t\u00e4m\u00e4n tulkinnan mukaan ty\u00f6aikalain 38 \u00a7:n soveltamisalan ulkopuolelle. Tulkinta on yhdenmukainen enemmist\u00f6n perusteluista ilmenev\u00e4n ty\u00f6tuomioistuimen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kanssa.<\/p>\n

Ty\u00f6aikalaissa on sin\u00e4ns\u00e4 s\u00e4\u00e4detty yli- ja sunnuntaity\u00f6st\u00e4 maksettavasta korvauksesta. Vanhentumisv\u00e4itteen kohteena olevat korvaukset eiv\u00e4t kuitenkaan edes n\u00e4ilt\u00e4 osin perustu ty\u00f6aikalakiin vaan yksityisen sosiaalialan ty\u00f6ehtosopimukseen. Ty\u00f6ehtosopimuksessa ei voida sopia ty\u00f6ntekij\u00e4puolen vahingoksi pakottavaa kanneaikaa lyhyemm\u00e4st\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4ajasta. Vanhentumis- ja kanneaikaa on siksi arvioitava ty\u00f6sopimuslain 13 luvun 9 \u00a7:n pohjalta. Sen mukaan ty\u00f6ntekij\u00e4n palkkasaatava vanhentuu viiden vuoden kuluessa er\u00e4\u00e4ntymisp\u00e4iv\u00e4st\u00e4. Vanhimmat kanteessa vaaditut saatavat ovat saadun selvityksen mukaan er\u00e4\u00e4ntyneet maksettavaksi aikaisintaan 20.2.2006.<\/p>\n

Kanne on tullut vireille 30.11.2010. Vanhentumisv\u00e4itteen kohteena olevat saatavat eiv\u00e4t n\u00e4in ollen ole vanhentuneet.<\/p>\n

Muilta osin olen samaa mielt\u00e4 kuin enemmist\u00f6.<\/p>\n

Perustelut<\/h3>\n

1. A, B, C ja D (j\u00e4ljemp\u00e4n\u00e4 kantajat tai lapsikyl\u00e4vanhempien sijaiset) olivat toimineet SOS-Lapsikyl\u00e4 ry:n (j\u00e4ljemp\u00e4n\u00e4 vastaaja tai yhdistys) palveluksessa lapsikyl\u00e4vanhemman sijaisina. Heid\u00e4n ty\u00f6teht\u00e4viins\u00e4 oli kuulunut huolehtia lapsikyl\u00e4kodista sek\u00e4 siell\u00e4 asuvien lasten ja nuorten kasvatuksesta ja hoidosta lapsikyl\u00e4vanhempien lomien ja muiden poissaolojen aikana. Sijaisuusaikana he olivat huolehtineet lasten p\u00e4ivitt\u00e4isest\u00e4 hoidosta ja huollosta sek\u00e4 kodin taloudesta.<\/p>\n

2. Se, miss\u00e4 lapsikyl\u00e4kodissa ja min\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 kantajat toimivat lapsikyl\u00e4vanhempien sijaisina oli ilmennyt lapsikyl\u00e4n johtajan etuk\u00e4teen vahvistamasta luettelosta. Sijaisuuden alkamisen kellonajan kantajat olivat sopineet kyseisen kodin lapsikyl\u00e4vanhemman kanssa. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 kantajien sijaisuusjaksojen pituudet olivat vaihdelleet yksitt\u00e4isist\u00e4 vuorokausista useampiin viikkoihin. Kantajien vuosittainen ty\u00f6velvoite oli ty\u00f6sopimusten mukaan A:n, B:n ja D:n osalta 190 vuorokautta ja C:n osalta 170 vuorokautta, josta oli v\u00e4hennetty vuosiloma. Ty\u00f6sopimusten mukaan ty\u00f6vuorot oli tullut laatia siten, ett\u00e4 ty\u00f6ntekij\u00e4ll\u00e4 oli ollut keskim\u00e4\u00e4rin v\u00e4hint\u00e4\u00e4n kaksi vapaata viikonloppua kuukaudessa. Sijaisuusjakson aikana ty\u00f6ntekij\u00e4ll\u00e4 oli ollut ty\u00f6sopimuksen mukaan oikeus yhteen vapaavuorokauteen viikossa.<\/p>\n

3. Kantajien palkka lapsikyl\u00e4vanhemman sijaisen ty\u00f6st\u00e4 oli m\u00e4\u00e4ritelty kiinte\u00e4n\u00e4 kuukausipalkkana kuitenkin siten, ett\u00e4 mik\u00e4li ty\u00f6skentelyvuorokausia oli kertynyt sovittua enemm\u00e4n, niist\u00e4 oli suoritettu eri korvaus.<\/p>\n

Kanne ja vastaus<\/h3>\n

4. Kantajat ovat vaatineet k\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeutta vahvistamaan, ett\u00e4 heid\u00e4n ty\u00f6ns\u00e4 yhdistyksen palveluksessa oli ollut ty\u00f6aikalain 1 \u00a7:ss\u00e4 tarkoitettua ty\u00f6aikalain soveltamisalaan kuuluvaa ty\u00f6t\u00e4. Lis\u00e4ksi he ovat vaatineet, ett\u00e4 yhdistys velvoitetaan suorittamaan heille vuosilta 2006 — 2009 ylity\u00f6-, iltaty\u00f6-, y\u00f6ty\u00f6-, lauantaity\u00f6- ja sunnuntaity\u00f6korvauksia seuraavasti: A 61 933 euroa, B 91 817 euroa, C 70 343 euroa ja D 88 363 euroa korkoineen. He ovat katsoneet, ett\u00e4 koska kysymys oli ollut ty\u00f6aikalain soveltamisalaan kuuluvasta ty\u00f6st\u00e4, he olivat olleet oikeutettuja edell\u00e4 mainittuihin korvauksiin ty\u00f6sopimuksen ja yksityisen sosiaalialan ty\u00f6ehtosopimuksen perusteella.<\/p>\n

5. Yhdistys on vastineessaan kiist\u00e4nyt kanteen. Sen mukaan kantajien tekem\u00e4 ty\u00f6 on ollut ty\u00f6aikalain 2 \u00a7:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua ty\u00f6t\u00e4, jota ty\u00f6ntekij\u00e4 tekee kotonaan tai muutoin sellaisissa oloissa, ettei voida katsoa ty\u00f6nantajan asiaksi valvoa siihen k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4n ajan j\u00e4rjestely\u00e4. T\u00e4m\u00e4n johdosta ty\u00f6h\u00f6n ei yhdistyksen mukaan sovelleta ty\u00f6aikalakia, eiv\u00e4tk\u00e4 kantajat ole oikeutettuja mainittuihin korvauksiin.<\/p>\n

6. Yhdistys on katsonut, ett\u00e4 kaikkien kantajien vaatimukset on joka tapauksessa vuoden 2006 osalta sek\u00e4 B:n, C:n ja D:n vaatimukset my\u00f6s vuoden 2007 osalta hyl\u00e4tt\u00e4v\u00e4 vanhentuneina. Sen varalta, ett\u00e4 kanne menestyisi eik\u00e4 vaatimuksia katsottaisi osaksi vanhentuneiksi, yhdistys on kiist\u00e4nyt niin sanotuista X-p\u00e4ivist\u00e4 sek\u00e4 koulutusp\u00e4ivist\u00e4 esitetyt korvausvaatimukset.<\/p>\n

Etel\u00e4-Savon k\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeuden tuomio 4.5.2012<\/p>\n

8. K\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeus on todennut, ett\u00e4 lapsikyl\u00e4vanhemman sijaisen ty\u00f6vuorot m\u00e4\u00e4r\u00e4ytyiv\u00e4t pitk\u00e4lti kunkin lapsikyl\u00e4kodin tarpeista l\u00e4htien ilman, ett\u00e4 vastaajana oleva ty\u00f6nantaja olisi niist\u00e4 yksipuolisesti m\u00e4\u00e4r\u00e4nnyt. Lapsikyl\u00e4vanhemman sijaisella oli oikeus suorittaa kaikki lasten hoitoon liittyv\u00e4t k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n teht\u00e4v\u00e4t parhaaksi harkitsemallaan tavalla ja ajassa. Vaikka sijaisen ty\u00f6aika p\u00e4ivitt\u00e4in oli lasten tarpeesta johtuvan ty\u00f6n luonteen vuoksi koko vuorokauden mittainen, se ei kuitenkaan merkinnyt, etteik\u00f6 sijaisella ollut mahdollisuutta omaan aikaan ty\u00f6vuoronsa kest\u00e4ess\u00e4. K\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeus on katsonut, ett\u00e4 sijaisten ty\u00f6 oli varsin l\u00e4hell\u00e4 laissa tarkoitettua kotona teht\u00e4v\u00e4\u00e4 ty\u00f6t\u00e4. Kokonaisuutena sijaisten ty\u00f6t\u00e4 harkitessaan k\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeus on katsonut, ett\u00e4 sijaisten tekem\u00e4 ty\u00f6 on tehty sellaisissa oloissa, ettei voida katsoa ty\u00f6nantajan asiaksi valvoa siihen k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4n ajan j\u00e4rjestely\u00e4 ja ettei ty\u00f6 sen vuoksi ollut ty\u00f6aikalain alaista. K\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeus on hyl\u00e4nnyt kanteen.<\/p>\n

It\u00e4-Suomen hovioikeuden tuomio 4.7.2013<\/p>\n

9. Hovioikeus on todennut, ettei k\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen ole milt\u00e4\u00e4n osin perusteita, ja hyl\u00e4nnyt kantajien valituksen.<\/p>\n

10. Asiassa on Korkeimmassa oikeudessa kysymys siit\u00e4, onko yhdistys velvoitettava suorittamaan kantajille heid\u00e4n vaatimuksensa mukaiset ylity\u00f6-, iltaty\u00f6-, y\u00f6ty\u00f6-, lauantaity\u00f6- ja sunnuntaity\u00f6korvaukset vuosilta 2006 — 2009. T\u00e4m\u00e4n johdosta on ensinn\u00e4 ratkaistava kysymys siit\u00e4, kuuluuko heid\u00e4n lapsikyl\u00e4vanhemman sijaisen ty\u00f6t\u00e4 koskeva ty\u00f6suhteensa ty\u00f6aikalain soveltamisalaan.<\/p>\n

11. Mik\u00e4li lapsikyl\u00e4vanhempien sijaisten ty\u00f6 kuuluu ty\u00f6aikalain soveltamisalaan, arvioitavaksi tulee, onko yhdistyksen esitt\u00e4m\u00e4 vanhentumisv\u00e4ite tutkittava ja ovatko vaatimukset osin hyl\u00e4tt\u00e4v\u00e4 vanhentuneina. Merkityksellist\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 arvioinnissa on, sovelletaanko vaadittuihin ty\u00f6aikakorvauksiin ty\u00f6sopimuslain 13 luvun 9 \u00a7:n vanhentumiss\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4 vai ty\u00f6aikalain mukaisia saatavia koskevaa ty\u00f6aikalain 38 \u00a7:n kanneaikas\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4. Lis\u00e4ksi kysymys on mahdollisen korvauksen m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4.<\/p>\n

Sovellettavat oikeusohjeet<\/h3>\n

12. Ty\u00f6aikalakia sovelletaan lain 1 \u00a7:n mukaan ty\u00f6sopimuslain 1 luvun 1 \u00a7:ss\u00e4 tarkoitetun ty\u00f6sopimuksen perusteella teht\u00e4v\u00e4\u00e4n ty\u00f6h\u00f6n, jollei toisin s\u00e4\u00e4det\u00e4. Ty\u00f6aikalain 2 \u00a7:n 1 momentissa s\u00e4\u00e4det\u00e4\u00e4n poikkeuksista ty\u00f6aikalain soveltamisalaan. Sen 3 kohdan mukaan ty\u00f6aikalakia ei sovelleta, lukuun ottamatta sen 15 \u00a7:n 3 momenttia, ty\u00f6h\u00f6n, jota ty\u00f6ntekij\u00e4 tekee kotonaan tai muutoin sellaisissa oloissa, ettei voida katsoa ty\u00f6nantajan asiaksi valvoa siihen k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4n ajan j\u00e4rjestelyj\u00e4.<\/p>\n

13. Ty\u00f6aikalailla on pantu t\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n tietyist\u00e4 ty\u00f6ajan j\u00e4rjest\u00e4mist\u00e4 koskevista seikoista annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003\/88\/EY (ty\u00f6aikadirektiivi). Ty\u00f6aikadirektiivill\u00e4 on yhdenmukaistettu ty\u00f6- ja lepoaikoja koskevat v\u00e4himm\u00e4iss\u00e4\u00e4nn\u00f6t. Ty\u00f6aikadirektiivi\u00e4 ei sen sijaan sovelleta palkallista vuosilomaoikeutta lukuun ottamatta palkkaukseen, mist\u00e4 seuraa, ett\u00e4 palkkaus kuuluu p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti kansallisen oikeuden soveltamisalaan (katso tuomio 10.9.2015, Federaci\u00f3n de Servicios Privados del sindicato Comisiones obreras, C-266\/14, EU:C:2015:578, kohdat 48 ja 49).<\/p>\n

14. T\u00e4ss\u00e4 asiassa on kysymys siit\u00e4, ovatko kantajat oikeutettuja kanteessa mainittuihin ty\u00f6aikaan sidoksissa oleviin palkanlisiin. Suomen ty\u00f6aikalain mukaan oikeus ty\u00f6aikaan liittyviin palkanlisiin on riippuvainen siit\u00e4, tuleeko ty\u00f6aikalaki sovellettavaksi kyseiseen ty\u00f6suhteeseen. Vaikka ty\u00f6aikadirektiivi ei tule sovellettavaksi palkkauksen osalta, on sen soveltamisalaa koskevien s\u00e4\u00e4nn\u00f6sten tulkinnalla siten merkityst\u00e4 arvioitaessa ty\u00f6aikalain 2 luvun 1 \u00a7:n 3 kohdan poikkeuksen soveltumista.<\/p>\n

15. Ty\u00f6aikadirektiivin 17 artiklassa s\u00e4\u00e4det\u00e4\u00e4n tietyist\u00e4 tilanteista, jolloin ty\u00f6aikas\u00e4\u00e4nn\u00f6ksist\u00e4 voidaan artiklassa tarkemmin m\u00e4\u00e4ritellyin edellytyksin poiketa. Sen 1 kohdan mukaan poikkeusta voidaan soveltaa ty\u00f6ntekij\u00f6ihin, joiden ty\u00f6ajan kokonaispituutta ei mitata tai m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 ennalta tai jotka voivat itse p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 ty\u00f6ajastaan kyseess\u00e4 olevan toiminnan erityispiirteiden vuoksi. Esimerkkein\u00e4 t\u00e4llaisista ty\u00f6ntekij\u00f6ist\u00e4 direktiiviss\u00e4 on mainittu johtavassa asemassa olevat tai muut henkil\u00f6t, joilla on itsen\u00e4inen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekovalta, ty\u00f6skentely perheess\u00e4 tai ty\u00f6ntekij\u00e4t, jotka suorittavat uskonnollisia toimituksia kirkoissa ja uskonnollisissa yhteis\u00f6iss\u00e4.<\/p>\n

Unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisun tarve<\/h3>\n

16. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeusk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n mukaan kansallisilla tuomioistuimilla on velvollisuus tulkita kansallista lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6\u00e4 mahdollisimman pitk\u00e4lle direktiivin sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti, jotta direktiivill\u00e4 tarkoitettu tulos saavutetaan. T\u00e4st\u00e4 seuraa, ett\u00e4 Korkeimman oikeuden tulee t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa tulkita ty\u00f6aikalakia mahdollisimman pitk\u00e4lle ty\u00f6aikadirektiivin s\u00e4\u00e4nn\u00f6sten mukaisesti sellaisina kuin niit\u00e4 on unionin tuomioistuimen oikeusk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 tulkittu. Silt\u00e4 osin kuin unionin oikeuden tulkinta ei ole selv\u00e4, Korkein oikeus on velvollinen pyyt\u00e4m\u00e4\u00e4n asiasta ennakkoratkaisua unionin tuomioistuimelta.<\/p>\n

17. Korkein oikeus toteaa, ett\u00e4 kansallisen ty\u00f6aikalain pakottavista ty\u00f6- ja lepoaikaa koskevista s\u00e4\u00e4nn\u00f6ksist\u00e4 on mahdollista poiketa vain laissa s\u00e4\u00e4detyiss\u00e4 tilanteissa. Korkeimman oikeuden aikaisemmassa oikeusk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 ratkaisussa KKO 2002:36 on todettu, ett\u00e4 ty\u00f6aikalain 2 \u00a7:n 1 momentin 3 kohta on tarkoitettu suppeasti tulkittavaksi poikkeuss\u00e4\u00e4nn\u00f6kseksi. Ratkaisun mukaan ty\u00f6 voi olla ty\u00f6paikasta riippumatta luonteeltaan tai suoritusolosuhteiltaan sellaista, ettei ty\u00f6nantajalta voida edellytt\u00e4\u00e4 ty\u00f6ntekij\u00e4n ty\u00f6ajan j\u00e4rjestelyj\u00e4 ja valvontaa ja ett\u00e4 ty\u00f6nantaja ei sit\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n tee. Toisaalta poissuljettua ei ole se, ett\u00e4 ty\u00f6nantaja pystyy ty\u00f6ajan j\u00e4rjestelyjen kannalta riitt\u00e4v\u00e4sti valvomaan my\u00f6s kotona teht\u00e4v\u00e4\u00e4 ty\u00f6t\u00e4. Tapauskohtaisesta harkinnasta riippuu, kuuluuko kotona tai muualla kiinte\u00e4n ty\u00f6paikan ulkopuolella teht\u00e4v\u00e4 ty\u00f6 ty\u00f6aikalain soveltamisalaan.<\/p>\n

18. Unionin tuomioistuimen oikeusk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6st\u00e4 puolestaan ilmenee, ett\u00e4 direktiivin 17 artikla 1 kohdan sis\u00e4lt\u00e4m\u00e4\u00e4 poikkeusta on tulkittava suppeasti. Unionin tuomioistuin on todennut, ett\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4 on tulkittava poikkeuksena ty\u00f6ajan j\u00e4rjest\u00e4mist\u00e4 koskevasta unionin j\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4 siten, ett\u00e4 sen soveltamisala ulottuu ainoastaan siihen, mik\u00e4 on ehdottoman v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 poikkeuksella suojattavien intressien turvaamiseksi (tuomio 14.10.2010, Union syndicale Solidaires Is\u00e8re, C-428\/09, EU:C:2010:612, kohta 40).<\/p>\n

19. Edell\u00e4 mainittu unionin tuomioistuimen ratkaisu koski esill\u00e4 olevaa tapausta osin muistuttavaa tilannetta satunnaisesta ja kausiluonteisesta ty\u00f6st\u00e4 loma- ja vapaa-ajankeskuksissa. Tuomiosta ilmenee, ett\u00e4 sama henkil\u00f6 valvoi vapaa-ajankeskuksissa olleita alaik\u00e4isi\u00e4 koko vuorokauden ja ett\u00e4 ty\u00f6skentely oli rajoitettu 80 p\u00e4iv\u00e4\u00e4n vuodessa. Unionin tuomioistuin on ratkaisussaan katsonut, ettei 17 artiklan 1 kohdassa s\u00e4\u00e4detty poikkeus soveltunut asiassa esill\u00e4 olleen kaltaiseen ty\u00f6h\u00f6n (tuomion kohdat 14, 42, 43, 54).<\/p>\n

20. Korkein oikeus toteaa, ett\u00e4 verrattaessa edell\u00e4 kuvattua tilannetta esill\u00e4 olevaan, korostuu Korkeimman oikeuden ratkaistavana olevassa asiassa lapsikyl\u00e4vanhemman sijaisen ty\u00f6n rinnastuminen kotona ty\u00f6skentelev\u00e4n vanhemman kotity\u00f6h\u00f6n. Sijainen asettuu sijaisuusaikana asumaan lapsikyl\u00e4kotiin ja toimii siell\u00e4, kuten lasten vanhemmat kotona toimivat, huolehtien itse suunnittelemansa aikataulun puitteissa kodista ja lapsista sek\u00e4 n\u00e4iden tarpeista.<\/p>\n

21. Arvioidessaan ty\u00f6aikadirektiivin tulkintaa ja tarvetta ennakkoratkaisupyynn\u00f6n esitt\u00e4miseen Korkein oikeus on kiinnitt\u00e4nyt lis\u00e4ksi huomiota siihen, ett\u00e4 direktiivin 17 artiklan 1 kohdan a — c alakohdissa oleva poikkeuksia koskeva esimerkkiluettelo ei ole tyhjent\u00e4v\u00e4 ja ett\u00e4 direktiivin eri kieliversioissa on vaihtelevuutta sen osalta, miten ty\u00f6skentely perheess\u00e4 on ilmaistu. Korkein oikeus on katsonut, ett\u00e4 ty\u00f6aikadirektiivin 17 artiklan 1 kohdan sanamuodon ja s\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4 koskevan unionin tuomioistuimen oikeusk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n perusteella ei ollut selv\u00e4\u00e4, voiko esill\u00e4 olevan kaltainen toiminta kuulua s\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen soveltamisalaan. T\u00e4m\u00e4n johdosta Korkein oikeus on katsonut tarpeelliseksi esitt\u00e4\u00e4 asiassa ennakkoratkaisupyynn\u00f6n unionin tuomioistuimelle.<\/p>\n

22. Korkein oikeus on ennakkoratkaisupyynn\u00f6ss\u00e4 tarkemmin mainituin perusteluin esitt\u00e4nyt unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksen siit\u00e4, onko ty\u00f6aikadirektiivin 17 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, ett\u00e4 sen soveltamisalaan voi kuulua sellainen ty\u00f6 lapsikyl\u00e4kodissa, jossa ty\u00f6ntekij\u00e4 toimii huostaanotettujen lasten sijaisvanhempien sijaisena n\u00e4iden vapaap\u00e4ivien aikana, asuu mainittuna aikana yhdess\u00e4 lasten kanssa perheenomaisissa olosuhteissa sek\u00e4 huolehtii t\u00e4n\u00e4 aikana itsen\u00e4isesti lasten ja perheen tarpeista vastaavalla tavalla kuin vanhemmat yleens\u00e4.<\/p>\n

23. Unionin tuomioistuin on Korkeimmalle oikeudelle antamassaan vastauksessaan tuomiossa 26.7.2017, C-175\/16, EU:C:2017:617 todennut, ett\u00e4 arvioitaessa konkreettisesti kyseess\u00e4 olevia olosuhteita on otettava huomioon se, ett\u00e4 lapsikyl\u00e4vanhemman sijaisen ty\u00f6aika on suurelta osin ennalta m\u00e4\u00e4ritelty ty\u00f6sopimuksessa, koska niiden vuorokausien m\u00e4\u00e4r\u00e4, joiden ajan h\u00e4nen on vuosittain ty\u00f6skennelt\u00e4v\u00e4, vahvistetaan sopimuksella. Lis\u00e4ksi ty\u00f6nantaja laatii etuk\u00e4teen luettelot, joista k\u00e4yv\u00e4t ilmi ne vuorokaudet, joiden ajan lapsikyl\u00e4vanhemman sijainen huolehtii lapsikyl\u00e4kodista. Mainitut seikat huomioon ottaen ei voida v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 lapsikyl\u00e4vanhempien sijaisten ty\u00f6ajan pituutta kokonaisuudessaan ei mitattaisi tai m\u00e4\u00e4ritelt\u00e4isi ennalta tai ett\u00e4 lapsikyl\u00e4vanhemman sijainen voisi itse p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 siit\u00e4 kyseess\u00e4 olevan toiminnan erityispiirteiden vuoksi (kohdat 33 ja 34).<\/p>\n

$132<\/p>\n

25. Unionin tuomioistuimen mukaan lapsikyl\u00e4vanhempien sijaisten mahdollisuus p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 passiivisista jaksoista ei anna heille mahdollisuutta t\u00e4ysin vapaasti p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 niiden ty\u00f6tuntien m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4, jotka he suorittavat kyseisten vuorokausien aikana. Sijaishuoltoj\u00e4rjestelm\u00e4n yleisen systematiikan vastaista olisi se, ett\u00e4 lapsikyl\u00e4vanhemman sijaiset voisivat olennaisella tavalla muuttaa lapsikyl\u00e4kodeissa ajank\u00e4yt\u00f6n toimintatapoja, jotka lapsikyl\u00e4vanhemmat ovat vahvistaneet. Unionin tuomioistuimen mukaan my\u00f6s t\u00e4llaisten toimintatapojen noudattamista voidaan pit\u00e4\u00e4 osoituksena siit\u00e4, etteiv\u00e4t sijaiset voi itse t\u00e4ysin vapaasti p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 ty\u00f6ajastaan (kohdat 39 ja 40).<\/p>\n

26. Viitaten direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ty\u00f6ajan k\u00e4sitteeseen unionin tuomioistuin on katsonut, ett\u00e4 niihin vuorokausiin, joiden aikana lapsikyl\u00e4vanhemman sijainen huolehtii lapsikyl\u00e4kodista, sis\u00e4ltyv\u00e4t passiiviset jaksot kuuluvat ty\u00f6aikaan silloin, kun lapsikyl\u00e4vanhemman sijaisen on oltava fyysisesti ty\u00f6nantajan osoittamassa paikassa l\u00e4sn\u00e4 ja t\u00e4m\u00e4n k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 voidakseen v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti suorittaa ne asianmukaiset ty\u00f6teht\u00e4v\u00e4t, joita kulloinkin tarvitaan. T\u00e4llaisten passiivisten jaksojen sis\u00e4ltyminen lapsikyl\u00e4vanhempien sijaisten ty\u00f6aikaan ei merkitse, ett\u00e4 heill\u00e4 olisi mahdollisuus vapaasti m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 ty\u00f6aikansa alkamis- ja p\u00e4\u00e4ttymishetket (kohdat 41 — 43).<\/p>\n

27. Unionin tuomioistuin on edelleen todennut, ett\u00e4 vaikka tietyt passiiviset jaksot voitaisiin katsoa direktiivin 2 artiklan 2 alakohdassa tarkoitetuksi lepoajaksi silt\u00e4 osin kuin lapsikyl\u00e4vanhempien sijaiset voivat poistua ty\u00f6paikaltaan, koskee poistumismahdollisuus vain osaa heid\u00e4n p\u00e4ivitt\u00e4isest\u00e4 ty\u00f6ajastaan, eik\u00e4 se perustu lapsikyl\u00e4vanhemman sijaisen p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen vaan siihen, ett\u00e4 lapset ovat kyseisen ajan poissa kotoa. T\u00e4m\u00e4n lapsikyl\u00e4vanhempien ty\u00f6skentelyolosuhteiden erityispiirteen perusteella ei unionin tuomioistuimen mukaan voida katsoa, ett\u00e4 lapsikyl\u00e4vanhempien sijaisten ty\u00f6ajan pituutta kokonaisuudessaan ei mitata tai m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 ennalta tai ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4t sen pituudesta kokonaisuudessaan itse (kohta 44).<\/p>\n

28. Lapsikyl\u00e4vanhemman sijaisten ty\u00f6t\u00e4 ei unionin tuomioistuimen mielest\u00e4 voida my\u00f6sk\u00e4\u00e4n katsoa ty\u00f6skentelyksi perheess\u00e4. Direktiivin 17 artiklan 1 kohdan b alakohdassa mainittu poikkeus koskee yksinomaan ty\u00f6t\u00e4, jota tehd\u00e4\u00e4n olosuhteissa, joissa ty\u00f6nantajan ty\u00f6ntekij\u00e4\u00e4n yhdist\u00e4v\u00e4 ty\u00f6suhde on perheensis\u00e4inen. T\u00e4llaisessa asiayhteydess\u00e4 voidaan unionin tuomioistuimen mukaan hyv\u00e4ksy\u00e4 se, ettei ty\u00f6ajan pituutta kokonaisuudessaan mitata tai m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 ennalta tai ett\u00e4 ty\u00f6h\u00f6n palkattu perheenj\u00e4sen voi p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 siit\u00e4 (kohdat 46 ja 47).<\/p>\n

29. Unionin tuomioistuin on vastannut Korkeimman oikeuden esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n kysymykseen, ett\u00e4 direktiivin 17 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, ettei sit\u00e4 voida soveltaa p\u00e4\u00e4asiassa kyseess\u00e4 olevan kaltaiseen palkkaty\u00f6h\u00f6n, jossa ty\u00f6ntekij\u00e4 huolehtii huostaan otetuista lapsista perheenomaisissa olosuhteissa sijaisvanhemman sijaisena, silloin kun asiassa ei ole n\u00e4ytetty sit\u00e4, ett\u00e4 ty\u00f6ajan pituutta kokonaisuudessaan ei mitata tai m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 ennalta tai ett\u00e4 ty\u00f6ntekij\u00e4 voi p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 siit\u00e4 itse, mik\u00e4 ennakkoratkaisua pyyt\u00e4neen tuomioistuimen on selvitett\u00e4v\u00e4.<\/p>\n

30. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklan mukaan unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisussa lausutaan unionin oikeuden s\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen p\u00e4tevyydest\u00e4 ja tulkinnasta. Ennakkoratkaisupyynn\u00f6n esitt\u00e4neen kansallisen tuomioistuimen teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on soveltaa unionin tuomioistuimen tulkintaratkaisuja niihin tosiseikkoihin, jotka se katsoo asiassa selvitetyksi.<\/p>\n

31. Korkein oikeus toteaa ensin, ett\u00e4 unionin tuomioistuin on ennakkoratkaisussaan tulkinnut ty\u00f6aikadirektiivin 17 artiklan 1 kohdan b alakohdassa mainittua poikkeusta ty\u00f6skentelyst\u00e4 perheess\u00e4 siten, ett\u00e4 se koskee yksinomaan ty\u00f6t\u00e4, jossa ty\u00f6nantajan ty\u00f6ntekij\u00e4\u00e4n yhdist\u00e4v\u00e4 ty\u00f6suhde on perheensis\u00e4inen. N\u00e4in kantajien tekem\u00e4n lapsikyl\u00e4vanhemman ty\u00f6n ei voida katsoa kuuluvan my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ty\u00f6aikalain 2 \u00a7:n 1 momentin 3 kohdan sis\u00e4lt\u00e4m\u00e4n poikkeuksen piiriin pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n siit\u00e4 syyst\u00e4, ett\u00e4 lapsikyl\u00e4vanhemman sijainen ty\u00f6skentelee lapsikyl\u00e4kodissa kodin vanhemman tavoin ja ett\u00e4 ty\u00f6 t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 rinnastuisi kotona teht\u00e4v\u00e4\u00e4n ty\u00f6h\u00f6n.<\/p>\n

32. Asiassa on siten arvioitava, kuuluuko kantajien ty\u00f6skentely lapsikyl\u00e4ss\u00e4 ty\u00f6aikalain 2 \u00a7:n 1 momentin 3 kohdan sis\u00e4lt\u00e4m\u00e4n poikkeuksen soveltamisalaan sen johdosta, ett\u00e4 ty\u00f6skentely tapahtuu muutoin sellaisissa oloissa, ettei voida katsoa ty\u00f6nantajan asiaksi valvoa siihen k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4n ajan j\u00e4rjestelyj\u00e4. Ty\u00f6aikalain poikkeusta on edell\u00e4 todetun mukaisesti tulkittava suppeasti ja sen tulkinnassa on otettava huomioon unionin tuomioistuimen tuomioista ilmenev\u00e4 ty\u00f6aikadirektiivin sis\u00e4lt\u00f6. Ty\u00f6aikalaista poikkeamista koskevan s\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen piiriin voidaan katsoa kuuluvan enint\u00e4\u00e4n sellaiset toiminnot, joiden osalta direktiivin 17 artiklan 1 kohta sallii poikkeusten tekemisen.<\/p>\n

33. Unionin tuomioistuin on Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisupyynn\u00f6ss\u00e4 esitt\u00e4mien riidattomien tietojen pohjalta todennut, ett\u00e4 niiden vuorokausien m\u00e4\u00e4r\u00e4, joiden ajan kantajien on vuosittain ty\u00f6skennelt\u00e4v\u00e4, vahvistetaan sopimuksella ja ett\u00e4 ty\u00f6nantaja laatii etuk\u00e4teen luettelot, joista k\u00e4yv\u00e4t ilmi ne vuorokaudet, joiden ajan lapsikyl\u00e4vanhemman sijainen huolehtii lapsikyl\u00e4kodista. Unionin tuomioistuin on n\u00e4m\u00e4 seikat huomioon ottaen todennut, ettei voida v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 lapsikyl\u00e4vanhempien sijaisten ty\u00f6ajan pituutta kokonaisuudessaan ei mitattaisi tai m\u00e4\u00e4ritelt\u00e4isi ennalta tai ett\u00e4 lapsikyl\u00e4vanhemman sijainen voisi itse p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 siit\u00e4 kyseess\u00e4 olevan toiminnan erityispiirteiden vuoksi (kohta 34).<\/p>\n

34. Korkein oikeus toteaa, ett\u00e4 kukin ty\u00f6jakso alkaa lapsikyl\u00e4ss\u00e4 sijaistettavan lapsikyl\u00e4vanhemman kanssa sovittuna ajankohtana ja jatkuu ty\u00f6listaan merkittyjen vuorokausien ajan, jonka j\u00e4lkeen vastuu lapsista palautuu lapsikyl\u00e4vanhemmalle. Korkein oikeus katsoo, ett\u00e4 n\u00e4iss\u00e4 olosuhteissa ty\u00f6nantajalla on my\u00f6s ollut tosiasiallinen mahdollisuus valvoa ty\u00f6jaksojen alkamisen ja p\u00e4\u00e4ttymisen toteutumista.<\/p>\n

35. Sen sijaan ty\u00f6nantajan mahdollisuudet ty\u00f6ajan m\u00e4\u00e4rittelyyn, mittaamiseen ja valvontaan ovat rajoitetummat silt\u00e4 osin, kuin kysymys on ty\u00f6- ja lepoaikojen jaksottamisesta kunkin sijaisuusjakson kest\u00e4ess\u00e4. Lasten yksil\u00f6llisten hoito- ja kasvatussuunnitelmien toteutumisen raportointia varten k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 oleva s\u00e4hk\u00f6inen ohjelma ei Korkeimmalle oikeudelle esitetyn selvityksen perusteella mahdollista sijaisten p\u00e4ivitt\u00e4isen ty\u00f6ajan k\u00e4yt\u00f6n valvontaa ja mittaamista, vaan sen tarkoituksena on v\u00e4litt\u00e4\u00e4 tietoa lasten kehityksest\u00e4 asianomaisille tahoille. Edell\u00e4 kohdassa 24 todetun mukaisesti unionin tuomioistuimen tuomiosta kuitenkin ilmenee, ettei pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n valvontamahdollisuuksien vaikeudelle tule antaa ratkaisevaa merkityst\u00e4 esill\u00e4 olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa ty\u00f6skentelyvuorokaudet vahvistavat ty\u00f6listat kuitenkin laaditaan etuk\u00e4teen.<\/p>\n

36. Korkein oikeus katsoo esitetyn selvityksen perusteella, ett\u00e4 sijaisuusjaksoihin sis\u00e4ltyy ty\u00f6aikaan luettavaa aktiivista ty\u00f6skentely\u00e4, ty\u00f6aikaan niin ik\u00e4\u00e4n luettavaa ty\u00f6ntekij\u00e4n fyysist\u00e4 l\u00e4sn\u00e4oloa edellytt\u00e4v\u00e4\u00e4 varallaoloa ja my\u00f6s lepoajaksi luettavia ajanjaksoja, jolloin sijaisella on halutessaan mahdollisuus my\u00f6s poistua omille asioilleen lapsikyl\u00e4st\u00e4. Korkein oikeus katsoo, ett\u00e4 lapsikyl\u00e4lasten p\u00e4ivitt\u00e4iset tarpeet ja menot kuten ruokailut, kouluun, p\u00e4iv\u00e4kotiin ja harrastuksiin meno ja niist\u00e4 palaaminen, samoin kuin nukkumaanmeno kuitenkin ohjaavat sijaisen p\u00e4ivitt\u00e4ist\u00e4 ajank\u00e4ytt\u00f6\u00e4 niin merkitt\u00e4v\u00e4sti, ettei sijaisen voida katsoa p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4n sijaisuusjaksojen sis\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n t\u00e4ysin vapaasti ty\u00f6skentely- ja lepoajoistaan.<\/p>\n

37. Kun sijaisen ty\u00f6h\u00f6n v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kuuluu my\u00f6s olla suuren osan vuorokaudesta lapsikyl\u00e4ss\u00e4 tai muualla lasten elinpiirin sis\u00e4ll\u00e4 ja kun mahdollisuus t\u00e4ysin vapaisiin jaksoihin on yleens\u00e4 mahdollista vain lasten tarpeiden asettamissa rajoissa, Korkein oikeus katsoo, ett\u00e4 lapsikyl\u00e4vanhemman ty\u00f6ss\u00e4 ei ole kysymys direktiivin 17 artiklan 1 kohdan mukaisesta poikkeuksesta sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sit\u00e4 tulkinnut.<\/p>\n

38. Korkein oikeus katsoo, ett\u00e4 unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisu ja edell\u00e4 mainitut seikat huomioon ottaen ty\u00f6aikalain 2 \u00a7:n 1 momentin 3 kohtaa on tulkittava siten, ettei se sovellu lapsikyl\u00e4vanhemman sijaisen ty\u00f6h\u00f6n. Sijaisen ty\u00f6t\u00e4 ei voida pit\u00e4\u00e4 sellaisena ty\u00f6n\u00e4, jonka osalta ty\u00f6nantajan asiana ei olisi valvoa ty\u00f6ajan j\u00e4rjestely\u00e4. Ty\u00f6 kuuluu siten ty\u00f6aikalain soveltamisalaan.<\/p>\n

Vanhentumista koskevan v\u00e4itteen tutkiminen<\/h3>\n

39. Yhdistys on k\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeudessa vaatiessaan kanteen hylk\u00e4\u00e4mist\u00e4 esitt\u00e4nyt my\u00f6s toissijaisesti, ett\u00e4 vaatimukset olivat edell\u00e4 kohdassa 6 kerrotuin tavoin joka tapauksessa osaksi vanhentuneet. Yhdistyksen vastauksesta hovioikeudessa tai hovioikeuden tuomiosta ei ilmene, ett\u00e4 yhdistys olisi nimenomaisesti toistanut t\u00e4m\u00e4n kiist\u00e4misperusteensa hovioikeudessa. Oikeudenk\u00e4ymiskaaren 26 luvun 1 \u00a7:n mukaan oikeudenk\u00e4ynti hovioikeudessa koskee k\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeuden ratkaisun kohteena ollutta asiaa valituksessa ja mahdollisessa vastauksessa vedotulta osalta. Siten hovioikeudessa otetaan p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti huomioon vain ne seikat, joihin valituksessa ja vastauksessa on vedottu.<\/p>\n

40. Vakiintuneen oikeusk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n mukaan hovioikeuden on kuitenkin kyselyin pyritt\u00e4v\u00e4 varmistautumaan siit\u00e4, onko asianosainen tarkoittanut luopua k\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeudessa esitt\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n vaatimuksesta tai kiist\u00e4misperusteesta (KKO 1996:139, KKO 1998:120, KKO 2000:96, KKO 2010:40 ja KKO 2013:98). Tuomioistuimen kyselyvelvollisuus ilmenee my\u00f6s oikeudenk\u00e4ymiskaaren 26 luvun esit\u00f6ist\u00e4, joissa hallituksen esityksess\u00e4 ehdotettiin asiasta s\u00e4\u00e4dett\u00e4v\u00e4ksi nimenomaisesti. Lakivaliokunta piti kuitenkin ehdotettua s\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4 tarpeettomana, koska ilman sit\u00e4kin oli selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 hovioikeuden tulee prosessinjohdon keinoin tarvittaessa selvitt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 asianosaiset asiassa vaativat ja mihin he vetoavat (HE 33\/1997 vp s. 64, LaVM 19\/1997 vp s. 14).<\/p>\n

41. Hovioikeus on pysytt\u00e4nyt k\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeuden tuomion lopputuloksen kanteen hylk\u00e4\u00e4misest\u00e4. Hovioikeudella ei siten ole ollut tarvetta ottaa prosessinjohdolla esille kysymyst\u00e4 siit\u00e4, oliko yhdistyksen tarkoituksena edelleen pysy\u00e4 k\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeudessa esitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n vanhentumisv\u00e4itteess\u00e4. Korkein oikeus on p\u00e4\u00e4tynyt ty\u00f6aikalain soveltumisessa asiaan alempien oikeuksien ratkaisuista poikkeavaan n\u00e4kemykseen, mink\u00e4 vuoksi vanhentumisv\u00e4ite on asiassa merkityksellinen. Yhdistys on Korkeimmassa oikeudessa vastauksessaan kantajien valitukseen nimenomaisesti vedonnut vaatimusten osittaiseen vanhentumiseen, joten sen tarkoituksena on pysy\u00e4 sanotussa v\u00e4itteess\u00e4. Korkein oikeus on varannut kantajille tilaisuuden lausua yhdistyksen vastauksen johdosta. Yhdistyksen vanhentumisv\u00e4ite on n\u00e4in ollen edell\u00e4 esitettyjen perusteiden nojalla tutkittavissa Korkeimmassa oikeudessa.<\/p>\n

Kysymyksenasettelu vanhentumista koskevan v\u00e4itteen osalta<\/h3>\n

42. Korkein oikeus on edell\u00e4 katsonut, ett\u00e4 kantajien ty\u00f6suhteeseen on tullut soveltaa ty\u00f6aikalakia. T\u00e4st\u00e4 seuraa, ett\u00e4 kantajilla on l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti ollut oikeus ty\u00f6aikaan sidottuihin palkanlisiin.<\/p>\n

43. Yhdistys on kuitenkin v\u00e4itt\u00e4nyt, ett\u00e4 osa kantajien ty\u00f6aikasaatavista on hyl\u00e4tt\u00e4v\u00e4 vanhentuneena. Kanneajan osalta sovellettavaksi tulee yhdistyksen mukaan ty\u00f6aikalain 38 \u00a7, joka koskee kaikkia ty\u00f6aikalaissa tarkoitettuja korvauksia silt\u00e4kin osin kuin niist\u00e4 on sovittu ty\u00f6ehtosopimuksissa.<\/p>\n

44. Kantajat ovat katsoneet, ett\u00e4 vanhentumista koskeva v\u00e4ite on hyl\u00e4tt\u00e4v\u00e4, koska saataviin sovelletaan ty\u00f6sopimuslain 13 luvun 9 \u00a7:n s\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4. Heid\u00e4n mukaansa s\u00e4\u00e4nn\u00f6s koskee kaikkia palkkasaatavia eli my\u00f6s niit\u00e4, jotka perustuvat ty\u00f6ehtosopimuksiin.<\/p>\n

45. Ty\u00f6aikalain 38 \u00a7:n 1 momentin mukaan oikeus ty\u00f6aikalaissa tarkoitettuun korvaukseen raukeaa, jos kannetta ty\u00f6suhteen jatkuessa ei nosteta kahden vuoden kuluessa sen kalenterivuoden p\u00e4\u00e4ttymisest\u00e4, jonka aikana oikeus korvaukseen on syntynyt. Saman pyk\u00e4l\u00e4n 3 momentin mukaan ty\u00f6suhteen p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 1 momentissa tarkoitettua saatavaa koskeva kanne on saatavan raukeamisen uhalla pantava vireille kahden vuoden kuluessa siit\u00e4, kun ty\u00f6suhde on p\u00e4\u00e4ttynyt.<\/p>\n

46. Ty\u00f6sopimuslain 13 luvun 9 \u00a7:n 1 momentin mukaan ty\u00f6ntekij\u00e4n palkkasaatava vanhentuu viiden vuoden kuluttua er\u00e4\u00e4ntymisp\u00e4iv\u00e4st\u00e4, jollei vanhentumista ole sit\u00e4 ennen katkaistu. Sama vanhentumisaika koskee s\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen mukaan my\u00f6s muita ty\u00f6sopimuslaissa tarkoitettuja saatavia. Saman pyk\u00e4l\u00e4n 3 momentin mukaan ty\u00f6suhteen p\u00e4\u00e4ttyess\u00e4 1 momentissa tarkoitettu saatava raukeaa, jos kannetta ei nosteta kahden vuoden kuluessa siit\u00e4, kun ty\u00f6suhde on p\u00e4\u00e4ttynyt.<\/p>\n

47. Ty\u00f6aikalaissa s\u00e4\u00e4det\u00e4\u00e4n ty\u00f6ajasta, s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisest\u00e4 ty\u00f6ajasta, s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisen ty\u00f6ajan ylitt\u00e4misest\u00e4, y\u00f6- ja vuoroty\u00f6st\u00e4 sek\u00e4 lepoajoista ja sunnuntaity\u00f6st\u00e4. Lis\u00e4ksi ty\u00f6aikalaissa on s\u00e4\u00e4detty ylity\u00f6st\u00e4 maksettavasta korvauksesta ja sunnuntaity\u00f6st\u00e4 maksettavasta korvauksesta. Kanteessa tarkoitetuista ylity\u00f6-, iltaty\u00f6-, y\u00f6ty\u00f6-, lauantaity\u00f6- ja sunnuntaity\u00f6korvauksista on sopimusm\u00e4\u00e4r\u00e4yksi\u00e4 yksityisen sosiaalialan ty\u00f6ehtosopimuksessa.<\/p>\n

48. Yhdistyksen esitt\u00e4m\u00e4n vanhentumista koskevan v\u00e4itteen menestymisen osalta ratkaisevaa on, sovelletaanko vaadittuihin korvauksiin edell\u00e4 mainittua ty\u00f6aikalain vai ty\u00f6sopimuslain s\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4. Molemmat s\u00e4\u00e4nn\u00f6kset ovat voimassa olevassa laissa siten pakottavaa oikeutta, ettei niist\u00e4 voida sopia toisin edes valtakunnallisella ty\u00f6ehtosopimuksella.<\/p>\n

49. Ty\u00f6aikalaki on tullut voimaan vuonna 1996. Lain 38 \u00a7:\u00e4\u00e4n otetulla kanneaikaa koskevalla s\u00e4\u00e4nn\u00f6ksell\u00e4 yhten\u00e4istettiin aikaisemmin eri ty\u00f6aikalaeissa olevia kanneaikaa koskevia s\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4. Lyhytt\u00e4 kanneaikaa perusteltiin n\u00e4ytt\u00f6\u00f6n liittyvill\u00e4 vaikeuksilla ja n\u00e4iden vaikeuksien lis\u00e4\u00e4ntymisell\u00e4 ajan my\u00f6t\u00e4 (HE 34\/1996 vp s. 67 — 68).<\/p>\n

$136<\/p>\n

51. Ty\u00f6sopimuslain 13 luvun 9 \u00a7 on vuonna 2003 uudistettu samalla, kun on s\u00e4\u00e4detty laki velan vanhentumisesta. Kyseisen hallituksen esityksen (HE 187\/2002 vp s. 91) mukaan pyk\u00e4l\u00e4n 1 momenttiin ehdotettiin otettavaksi erityinen s\u00e4\u00e4nn\u00f6s ty\u00f6oikeudellisten saatavien vanhentumisajasta. Hallituksen esityksess\u00e4 todettiin, ett\u00e4 ehdotettu viiden vuoden vanhentumisaika koskisi kaikkia ty\u00f6ntekij\u00e4n palkkasaatavia siit\u00e4 riippumatta, perustuvatko ne ty\u00f6sopimukseen vai ty\u00f6ehtosopimukseen vai ty\u00f6sopimuslain mukaiseen v\u00e4himm\u00e4ispalkkaan. Hallituksen esityksen mukaan sill\u00e4 ei ole merkityst\u00e4, onko kysymyksess\u00e4 kiinte\u00e4 palkka vai erilaiset lis\u00e4korvaukset. Eri asemassa olisivat ainoastaan ty\u00f6aikalakiin ja vuosilomalakiin perustuvat korvaukset, joita koskevista kanneajoista s\u00e4\u00e4det\u00e4\u00e4n mainituissa laeissa. Esityksess\u00e4 todettiin, ettei n\u00e4ihin lakeihin ehdoteta t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 muutoksia.<\/p>\n

52. Korkeimman oikeuden oikeusk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 (KKO 1997:120) on ty\u00f6aikalain kanneaikas\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen voimassa ollessa otettu kantaa vanhan vuosilomalain (272\/1973) 15 \u00a7:n kanneaikas\u00e4\u00e4nn\u00f6sten soveltamiseen. Mainitun pyk\u00e4l\u00e4n mukaan ty\u00f6ntekij\u00e4n oikeus vuosilomapalkkaan tai lomakorvaukseen oli rauennut, jollei kannetta ollut nostettu kahden vuoden kuluessa sen kalenterivuoden p\u00e4\u00e4ttymisest\u00e4, jonka aikana vuosiloma olisi ollut annettava tai lomakorvaus maksettava. Kyseisess\u00e4 asiassa vaatimus lomarahasta ei perustunut vuosilomalakiin vaan ty\u00f6sopimukseen. Korkein oikeus on todennut erityisen vanhentumiss\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen takana olevan ajatus, ett\u00e4 vuosilomapalkka ja lomakorvaus koskivat suhteellisen pieni\u00e4 saatavia ja ett\u00e4 niiden perimisest\u00e4 vasta pitemm\u00e4n ajan kuluttua voisi n\u00e4ytt\u00f6vaikeuksien vuoksi aiheutua tuloksettomia riitoja. T\u00e4m\u00e4 on p\u00e4tenyt my\u00f6s lomarahaan n\u00e4hden, mink\u00e4 vuoksi Korkein oikeus on katsonut lomarahan olevan vuosilomasaatavaa ja sit\u00e4 koskevan oikeuden raukeavan vuosilomalain 15 \u00a7:n mukaisesti.<\/p>\n

53. Ty\u00f6tuomioistuin on useassa ty\u00f6sopimuslain edell\u00e4 kohdassa 51 kuvatun ty\u00f6sopimuslain muutoksen j\u00e4lkeen antamassaan ratkaisuissa (esimerkiksi TT 2006-88, TT 2006-106 ja TT 2009-8) soveltanut sellaisten ty\u00f6aikakorvausten vanhenemiseen, joista on m\u00e4\u00e4r\u00e4yksi\u00e4 ty\u00f6ehtosopimuksessa, ty\u00f6sopimuslain 13 luvun 9 \u00a7:n s\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4. Ty\u00f6tuomioistuin on perustellut ratkaisujaan erityisesti sill\u00e4 hallituksen esityksess\u00e4 olleella lausumalla, jonka mukaan lainkohdassa s\u00e4\u00e4detty vanhentumisaika koskisi kaikkia ty\u00f6ntekij\u00e4n palkkasaatavia mukaan lukien ty\u00f6ehtosopimuksissa sovitut lis\u00e4korvaukset siit\u00e4 riippumatta, perustuvatko ne ty\u00f6sopimukseen vai ty\u00f6ehtosopimukseen vai ty\u00f6sopimuslain mukaiseen v\u00e4himm\u00e4ispalkkaan.<\/p>\n

54. Ty\u00f6sopimuslain 13 luvun 9 \u00a7 sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 yleisen palkkasaatavien kanneaikaa koskevan s\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen. Ty\u00f6sopimuslain voimaan tullessa ty\u00f6aikalain ja vuosilomalain erityisi\u00e4 kanneaikaa koskevia s\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4 ei muutettu vaan ne j\u00e4tettiin edelleen voimaan sellaisenaan. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n esit\u00f6ist\u00e4 ei voida p\u00e4\u00e4tell\u00e4, ett\u00e4 s\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ty\u00f6sopimuslain 13 luvun 9 \u00a7:\u00e4\u00e4n muutoksia olisi ollut tarkoitus milt\u00e4\u00e4n osin muuttaa ty\u00f6aikalain kanneaikaa koskevaa s\u00e4\u00e4ntely\u00e4 tai sen tulkintaa.<\/p>\n

55. Ty\u00f6aikalain kanneaikaa koskeva s\u00e4\u00e4nn\u00f6s koskee sen sanamuodon mukaan ty\u00f6aikalaissa tarkoitettuja korvauksia. Lain sanamuoto mahdollistaa tulkinnan, jonka mukaan s\u00e4\u00e4nn\u00f6s koskee kaikkia ty\u00f6aikalain ty\u00f6- ja lepoaikas\u00e4\u00e4ntelyyn pohjautuvia ty\u00f6aikasidonnaisia korvauksia. Toisaalta sanamuoto mahdollistaa my\u00f6s ty\u00f6tuomioistuimen omaksuman suppeamman tulkinnan, jonka mukaan se koskisi ainoastaan sellaisia korvauksia, jotka perustuvat yksinomaan ty\u00f6aikalain s\u00e4\u00e4nn\u00f6ksiin. T\u00e4ll\u00f6in kaikki ty\u00f6ehtosopimuksissa sovitut korvaukset j\u00e4isiv\u00e4t s\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen soveltamisalan ulkopuolelle siin\u00e4kin tapauksessa, ett\u00e4 kysymys olisi ty\u00f6aikalakiin liittyvist\u00e4 ty\u00f6aikaan perustuvista korvauksista.<\/p>\n

56. Korkein oikeus on edell\u00e4 kohdassa 52 kuvatussa ratkaisussa katsonut ty\u00f6aikalain kanneaikas\u00e4\u00e4nn\u00f6kseen rinnastuvan vuosilomalain kanneaikas\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen osalta, ett\u00e4 kanneaikas\u00e4\u00e4nn\u00f6s koski my\u00f6s sellaista vuosilomasaatavaa, josta oli sovittu ty\u00f6sopimuksessa. Korkein oikeus toteaa, ett\u00e4 siin\u00e4 esitetyt n\u00e4k\u00f6kohdat puoltavat vastaavasti my\u00f6s ty\u00f6aikalain 38 \u00a7:n tulkitsemista siten, ett\u00e4 se koskee kaikkia ty\u00f6aikasaatavia riippumatta siit\u00e4, onko korvauksen m\u00e4\u00e4rittelytavasta s\u00e4\u00e4detty ty\u00f6aikalaissa tai onko niist\u00e4 sovittu ty\u00f6ehtosopimuksessa tai ty\u00f6sopimuksessa.<\/p>\n

57. T\u00e4t\u00e4 tulkintaa tukee se, ett\u00e4 ty\u00f6aikalain 37 \u00a7:n mukaan ty\u00f6nantaja on velvollinen kirjaamaan tehdyt ty\u00f6tunnit ja niist\u00e4 suoritetut korvaukset ty\u00f6ntekij\u00f6itt\u00e4in ja s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n ty\u00f6aikakirjanpito v\u00e4hint\u00e4\u00e4n 38 \u00a7:ss\u00e4 s\u00e4\u00e4detyn kanneajan p\u00e4\u00e4ttymiseen asti. Kun my\u00f6s ty\u00f6ntekij\u00e4ll\u00e4 on oikeus saada tieto h\u00e4nt\u00e4 koskevista ty\u00f6aikakirjanpitoon tehdyist\u00e4 merkinn\u00f6ist\u00e4, on ty\u00f6aikakirjanpidon s\u00e4ilytt\u00e4misvelvollisuuden ja kanneajan samuudella olennaista merkityst\u00e4 n\u00e4yt\u00f6n esitt\u00e4misen kannalta riitatilanteissa.<\/p>\n

58. Tulkinta, jonka mukaan tietyst\u00e4 ty\u00f6aikaan perustuvasta korvauksesta sopiminen ty\u00f6ehtosopimuksessa johtaisi siihen, ett\u00e4 sovellettavaksi tulisi ty\u00f6aikalain kanneaikas\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen sijasta ty\u00f6sopimuslain kanneaikas\u00e4\u00e4nn\u00f6s, merkitsisi oikeudellista ep\u00e4varmuutta. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 tulkinta tarkoittaisi sit\u00e4, ett\u00e4 sovellettava kanneaikas\u00e4\u00e4nn\u00f6s riippuisi ty\u00f6ehtosopimuksen sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4, vaikka ty\u00f6aikalain 40 \u00a7:n 1 momentti ei mahdollista kanneajasta sopimista ty\u00f6ehtosopimuksella. Kuten perustuslakivaliokunta edell\u00e4 kohdassa 50 mainitussa lausunnossaan on todennut, kanneaika on oleellinen osa sit\u00e4 kokonaisuutta, jota perustuslain 21 \u00a7:n 2 momentin s\u00e4\u00e4nn\u00f6kset oikeudenmukaisesta oikeudenk\u00e4ynnist\u00e4 tarkoittavat ja siit\u00e4 tulee s\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4 lailla.<\/p>\n

59. Korkein oikeus katsoo n\u00e4ill\u00e4 perusteilla, ett\u00e4 ty\u00f6aikalain kanneaikas\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4 on tulkittava yhdenmukaisesti edell\u00e4 todetussa ratkaisussa KKO 1997:120 vuosilomalain kanneaikas\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen osalta todetun kanssa, eik\u00e4 ty\u00f6sopimuslain 13 luvun 9 \u00a7:n s\u00e4\u00e4t\u00e4minen ole muuttanut t\u00e4t\u00e4 tulkintaa. Kantajien kaikki vaatimukset ovat perustuneet ty\u00f6aikalain ty\u00f6aikaa koskevaan s\u00e4\u00e4ntelyyn, jolloin niiden vanhentumista on arvioitava ty\u00f6aikalain kanneaikas\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen pohjalta. N\u00e4iss\u00e4 olosuhteissa kaikkien kantajien vaatimukset on vuoden 2006 osalta ja B:n, C:n ja D:n vaatimukset my\u00f6s vuoden 2007 osalta hyl\u00e4tt\u00e4v\u00e4 vanhentuneina.<\/p>\n

60. Ty\u00f6ntekij\u00e4t ovat esitt\u00e4neet korvausvaatimukset eritellen ne ty\u00f6aikakorvauksen laadun perusteella. He ovat vaatineet yhdistyksen velvoittamista suorittamaan korvauksia vuosilta 2006 — 2009 seuraavasti: A 61 933 euroa, B 91 817 euroa, C 70 343 euroa ja D 88 363 euroa korkoineen. Siin\u00e4 tapauksessa, ett\u00e4 yhdistyksen vanhentumisv\u00e4ite hyv\u00e4ksyt\u00e4\u00e4n, ty\u00f6ntekij\u00e4t ovat vaatineet viiv\u00e4styskorkoa ty\u00f6aikakorvauksille kunkin palkanmaksukauden viimeisest\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 eli kunkin kuukauden 20 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 lukien.<\/p>\n

61. Yhdistyksen mukaan vuosia 2006 — 2007 koskevat vaatimukset tulee hyl\u00e4t\u00e4 vanhentuneina seuraavasti: A 15 485,81 euroa, B 48 471,55 euroa, C 40 523,65 euroa ja D 53 396,25 euroa. Kantajat eiv\u00e4t ole kiist\u00e4neet mainittuja summia.<\/p>\n

62. T\u00e4m\u00e4n johdosta maksettavia ty\u00f6aikakorvauksia ovat A:n osalta vuosilta 2007 — 2009 yhteens\u00e4 46 447,19 euroa, B:n osalta vuosilta 2008 — 2009 yhteens\u00e4 43 345,45 euroa, C:n osalta vuosilta 2008 — 2009 yhteens\u00e4 29 819,35 euroa ja D:n osalta vuosilta 2008 — 2009 yhteens\u00e4 34 966,75 euroa. Korkein oikeus toteaa, etteiv\u00e4t kantajat ole esitt\u00e4neet sellaista selvityst\u00e4, jonka perusteella viiv\u00e4styskorko voitaisiin tuomita maksettavaksi kunkin er\u00e4n osalta palkanmaksukauden viimeisest\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 lukien. Viiv\u00e4styskoron maksuvelvollisuus m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00e4\u00e4n siten alkamaan korkolain 9 \u00a7:n mukaisesta ajankohdasta eli haasteen tiedoksi antamisesta lukien.<\/p>\n

63. Kantajien X-p\u00e4ivi\u00e4 ja koulutusp\u00e4ivi\u00e4 koskevat vaatimukset on esitetty ainoastaan silt\u00e4 varalta, ett\u00e4 vaatimus kanteen osittaisesta hylk\u00e4\u00e4misest\u00e4 vanhentumisen vuoksi hyl\u00e4t\u00e4\u00e4n. Kun mainittu vaatimus on tullut hyv\u00e4ksytyksi, X-p\u00e4ivi\u00e4 ja koulutusp\u00e4ivi\u00e4 koskevaa kiist\u00e4misperustetta ei ole tarpeen k\u00e4sitell\u00e4.<\/p>\n

Oikeusneuvos Huovila<\/h3>\n

Oikeusneuvos H\u00e4yh\u00e4<\/h3>\n

Tausta<\/h3>\n

K\u00e4sittely alemmissa oikeuksissa<\/h3>\n

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa<\/h3>\n

Ty\u00f6aikalain soveltaminen<\/h3>\n

Ty\u00f6aikalain soveltuminen<\/h3>\n

Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisupyynt\u00f6 ja unionin tuomioistuimen vastaus ennakkoratkaisupyynt\u00f6\u00f6n<\/h3>\n

Korkeimman oikeuden arviointi ty\u00f6aikalain soveltumisesta t\u00e4ss\u00e4 asiassa<\/h3>\n

Vanhentumista koskeva v\u00e4ite<\/h3>\n

Kanneaikas\u00e4\u00e4ntely\u00e4 koskevan lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n tausta ja sit\u00e4 koskeva oikeusk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6<\/h3>\n

Korkeimman oikeuden arviointi<\/h3>\n

Korvausten suuruus<\/h3>\n<\/div>\n
\n

Sources officielles :<\/strong> consulter la page source<\/a><\/p>\n

Finlex open data, CC BY 4.0. Documentation open data verifiee le 2026-04-12 ; les endpoints judgment documentes renvoient 404 pour les types case-law exposes par le frontend, fallback actuel sur les pages publiques data.finlex.fi.<\/em><\/p>\n<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

A, B, C och D hade arbetat som vikarier f\u00f6r fosterf\u00f6r\u00e4ldrar, som var anst\u00e4llda av en arbetsgivare som tillhandah\u00f6ll v\u00e5rd och omsorg under familjeliknande f\u00f6rh\u00e5llanden (s.k. barnbyf\u00f6r\u00e4ldrar). Arbetet utf\u00f6rdes medan fosterf\u00f6r\u00e4ldrarna hade semester eller annars var lediga. Vikariernas arbetstid hade genom arbetsavtalen fastst\u00e4llts till hela dygn och vikariaten hade vanligen utf\u00f6rts i perioder p\u00e5 flera…<\/p>\n","protected":false},"featured_media":0,"template":"","meta":{"_crdt_document":""},"kji_country":[7740],"kji_court":[7741],"kji_chamber":[7742],"kji_year":[47917],"kji_subject":[7612],"kji_keyword":[32747,11078,21250,51608,51607],"kji_language":[7746],"class_list":["post-798442","kji_decision","type-kji_decision","status-publish","hentry","kji_country-finlande","kji_court-cour-supreme-de-finlande","kji_chamber-precedents","kji_year-47917","kji_subject-fiscal","kji_keyword-arbetat","kji_keyword-arbetet","kji_keyword-arbetstid","kji_keyword-fosterforaldrar","kji_keyword-vikarier","kji_language-multilingue"],"yoast_head":"\nKKO:2018:10 - Arbetstid - Ma\u00eetre Hassan Kohen, avocat en droit p\u00e9nal \u00e0 Paris<\/title>\n<meta name=\"robots\" content=\"index, follow, max-snippet:-1, max-image-preview:large, max-video-preview:-1\" \/>\n<link rel=\"canonical\" href=\"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/jurisprudences\/kko201810-arbetstid\/\" \/>\n<meta property=\"og:locale\" content=\"ru_RU\" \/>\n<meta property=\"og:type\" content=\"article\" \/>\n<meta property=\"og:title\" content=\"KKO:2018:10 - Arbetstid\" \/>\n<meta property=\"og:description\" content=\"A, B, C och D hade arbetat som vikarier f\u00f6r fosterf\u00f6r\u00e4ldrar, som var anst\u00e4llda av en arbetsgivare som tillhandah\u00f6ll v\u00e5rd och omsorg under familjeliknande f\u00f6rh\u00e5llanden (s.k. barnbyf\u00f6r\u00e4ldrar). Arbetet utf\u00f6rdes medan fosterf\u00f6r\u00e4ldrarna hade semester eller annars var lediga. Vikariernas arbetstid hade genom arbetsavtalen fastst\u00e4llts till hela dygn och vikariaten hade vanligen utf\u00f6rts i perioder p\u00e5 flera...\" \/>\n<meta property=\"og:url\" content=\"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/jurisprudences\/kko201810-arbetstid\/\" \/>\n<meta property=\"og:site_name\" content=\"Ma\u00eetre Hassan Kohen, avocat en droit p\u00e9nal \u00e0 Paris\" \/>\n<meta name=\"twitter:card\" content=\"summary_large_image\" \/>\n<meta name=\"twitter:label1\" content=\"\u041f\u0440\u0438\u043c\u0435\u0440\u043d\u043e\u0435 \u0432\u0440\u0435\u043c\u044f \u0434\u043b\u044f \u0447\u0442\u0435\u043d\u0438\u044f\" \/>\n\t<meta name=\"twitter:data1\" content=\"32 \u043c\u0438\u043d\u0443\u0442\u044b\" \/>\n<script type=\"application\/ld+json\" class=\"yoast-schema-graph\">{\"@context\":\"https:\\\/\\\/schema.org\",\"@graph\":[{\"@type\":\"WebPage\",\"@id\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/ru\\\/jurisprudences\\\/kko201810-arbetstid\\\/\",\"url\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/ru\\\/jurisprudences\\\/kko201810-arbetstid\\\/\",\"name\":\"KKO:2018:10 - Arbetstid - Ma\u00eetre Hassan Kohen, avocat en droit p\u00e9nal \u00e0 Paris\",\"isPartOf\":{\"@id\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/ru\\\/#website\"},\"datePublished\":\"2026-05-01T04:26:21+00:00\",\"breadcrumb\":{\"@id\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/ru\\\/jurisprudences\\\/kko201810-arbetstid\\\/#breadcrumb\"},\"inLanguage\":\"ru-RU\",\"potentialAction\":[{\"@type\":\"ReadAction\",\"target\":[\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/ru\\\/jurisprudences\\\/kko201810-arbetstid\\\/\"]}]},{\"@type\":\"BreadcrumbList\",\"@id\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/ru\\\/jurisprudences\\\/kko201810-arbetstid\\\/#breadcrumb\",\"itemListElement\":[{\"@type\":\"ListItem\",\"position\":1,\"name\":\"Home\",\"item\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/ru\\\/avocats-en-droit-penal-a-paris-conseil-et-defense-strategique\\\/\"},{\"@type\":\"ListItem\",\"position\":2,\"name\":\"Jurisprudences\",\"item\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/ru\\\/jurisprudences\\\/\"},{\"@type\":\"ListItem\",\"position\":3,\"name\":\"KKO:2018:10 – Arbetstid\"}]},{\"@type\":\"WebSite\",\"@id\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/ru\\\/#website\",\"url\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/ru\\\/\",\"name\":\"Kohen Avocats\",\"description\":\"Ma\u00eetre Hassan Kohen, avocat p\u00e9naliste \u00e0 Paris, intervient exclusivement en droit p\u00e9nal pour la d\u00e9fense des particuliers, notamment en mati\u00e8re d\u2019accusations de viol. Il assure un accompagnement rigoureux d\u00e8s la garde \u00e0 vue jusqu\u2019\u00e0 la Cour d\u2019assises, veillant au strict respect des garanties proc\u00e9durales.\",\"publisher\":{\"@id\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/ru\\\/#organization\"},\"potentialAction\":[{\"@type\":\"SearchAction\",\"target\":{\"@type\":\"EntryPoint\",\"urlTemplate\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/ru\\\/?s={search_term_string}\"},\"query-input\":{\"@type\":\"PropertyValueSpecification\",\"valueRequired\":true,\"valueName\":\"search_term_string\"}}],\"inLanguage\":\"ru-RU\"},{\"@type\":\"Organization\",\"@id\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/ru\\\/#organization\",\"name\":\"Kohen Avocats\",\"url\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/ru\\\/\",\"logo\":{\"@type\":\"ImageObject\",\"inLanguage\":\"ru-RU\",\"@id\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/ru\\\/#\\\/schema\\\/logo\\\/image\\\/\",\"url\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/wp-content\\\/uploads\\\/2026\\\/01\\\/Logo-2-1.webp\",\"contentUrl\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/wp-content\\\/uploads\\\/2026\\\/01\\\/Logo-2-1.webp\",\"width\":2114,\"height\":1253,\"caption\":\"Kohen Avocats\"},\"image\":{\"@id\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/ru\\\/#\\\/schema\\\/logo\\\/image\\\/\"}}]}<\/script>\n<!-- \/ Yoast SEO Premium plugin. -->","yoast_head_json":{"title":"KKO:2018:10 - Arbetstid - Ma\u00eetre Hassan Kohen, avocat en droit p\u00e9nal \u00e0 Paris","robots":{"index":"index","follow":"follow","max-snippet":"max-snippet:-1","max-image-preview":"max-image-preview:large","max-video-preview":"max-video-preview:-1"},"canonical":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/jurisprudences\/kko201810-arbetstid\/","og_locale":"ru_RU","og_type":"article","og_title":"KKO:2018:10 - Arbetstid","og_description":"A, B, C och D hade arbetat som vikarier f\u00f6r fosterf\u00f6r\u00e4ldrar, som var anst\u00e4llda av en arbetsgivare som tillhandah\u00f6ll v\u00e5rd och omsorg under familjeliknande f\u00f6rh\u00e5llanden (s.k. barnbyf\u00f6r\u00e4ldrar). Arbetet utf\u00f6rdes medan fosterf\u00f6r\u00e4ldrarna hade semester eller annars var lediga. Vikariernas arbetstid hade genom arbetsavtalen fastst\u00e4llts till hela dygn och vikariaten hade vanligen utf\u00f6rts i perioder p\u00e5 flera...","og_url":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/jurisprudences\/kko201810-arbetstid\/","og_site_name":"Ma\u00eetre Hassan Kohen, avocat en droit p\u00e9nal \u00e0 Paris","twitter_card":"summary_large_image","twitter_misc":{"\u041f\u0440\u0438\u043c\u0435\u0440\u043d\u043e\u0435 \u0432\u0440\u0435\u043c\u044f \u0434\u043b\u044f \u0447\u0442\u0435\u043d\u0438\u044f":"32 \u043c\u0438\u043d\u0443\u0442\u044b"},"schema":{"@context":"https:\/\/schema.org","@graph":[{"@type":"WebPage","@id":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/jurisprudences\/kko201810-arbetstid\/","url":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/jurisprudences\/kko201810-arbetstid\/","name":"KKO:2018:10 - Arbetstid - Ma\u00eetre Hassan Kohen, avocat en droit p\u00e9nal \u00e0 Paris","isPartOf":{"@id":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/#website"},"datePublished":"2026-05-01T04:26:21+00:00","breadcrumb":{"@id":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/jurisprudences\/kko201810-arbetstid\/#breadcrumb"},"inLanguage":"ru-RU","potentialAction":[{"@type":"ReadAction","target":["https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/jurisprudences\/kko201810-arbetstid\/"]}]},{"@type":"BreadcrumbList","@id":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/jurisprudences\/kko201810-arbetstid\/#breadcrumb","itemListElement":[{"@type":"ListItem","position":1,"name":"Home","item":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/avocats-en-droit-penal-a-paris-conseil-et-defense-strategique\/"},{"@type":"ListItem","position":2,"name":"Jurisprudences","item":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/jurisprudences\/"},{"@type":"ListItem","position":3,"name":"KKO:2018:10 – Arbetstid"}]},{"@type":"WebSite","@id":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/#website","url":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/","name":"Kohen Avocats","description":"Ma\u00eetre Hassan Kohen, avocat p\u00e9naliste \u00e0 Paris, intervient exclusivement en droit p\u00e9nal pour la d\u00e9fense des particuliers, notamment en mati\u00e8re d\u2019accusations de viol. Il assure un accompagnement rigoureux d\u00e8s la garde \u00e0 vue jusqu\u2019\u00e0 la Cour d\u2019assises, veillant au strict respect des garanties proc\u00e9durales.","publisher":{"@id":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/#organization"},"potentialAction":[{"@type":"SearchAction","target":{"@type":"EntryPoint","urlTemplate":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/?s={search_term_string}"},"query-input":{"@type":"PropertyValueSpecification","valueRequired":true,"valueName":"search_term_string"}}],"inLanguage":"ru-RU"},{"@type":"Organization","@id":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/#organization","name":"Kohen Avocats","url":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/","logo":{"@type":"ImageObject","inLanguage":"ru-RU","@id":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/#\/schema\/logo\/image\/","url":"https:\/\/kohenavocats.com\/wp-content\/uploads\/2026\/01\/Logo-2-1.webp","contentUrl":"https:\/\/kohenavocats.com\/wp-content\/uploads\/2026\/01\/Logo-2-1.webp","width":2114,"height":1253,"caption":"Kohen Avocats"},"image":{"@id":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/#\/schema\/logo\/image\/"}}]}},"jetpack_likes_enabled":false,"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/wp-json\/wp\/v2\/kji_decision\/798442","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/wp-json\/wp\/v2\/kji_decision"}],"about":[{"href":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/wp-json\/wp\/v2\/types\/kji_decision"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=798442"}],"wp:term":[{"taxonomy":"kji_country","embeddable":true,"href":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/wp-json\/wp\/v2\/kji_country?post=798442"},{"taxonomy":"kji_court","embeddable":true,"href":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/wp-json\/wp\/v2\/kji_court?post=798442"},{"taxonomy":"kji_chamber","embeddable":true,"href":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/wp-json\/wp\/v2\/kji_chamber?post=798442"},{"taxonomy":"kji_year","embeddable":true,"href":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/wp-json\/wp\/v2\/kji_year?post=798442"},{"taxonomy":"kji_subject","embeddable":true,"href":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/wp-json\/wp\/v2\/kji_subject?post=798442"},{"taxonomy":"kji_keyword","embeddable":true,"href":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/wp-json\/wp\/v2\/kji_keyword?post=798442"},{"taxonomy":"kji_language","embeddable":true,"href":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/wp-json\/wp\/v2\/kji_language?post=798442"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}