{"id":806428,"date":"2026-05-01T15:28:45","date_gmt":"2026-05-01T13:28:45","guid":{"rendered":"https:\/\/kohenavocats.com\/jurisprudences\/kko201784-preskription-av-skuld\/"},"modified":"2026-05-01T15:28:45","modified_gmt":"2026-05-01T13:28:45","slug":"kko201784-preskription-av-skuld","status":"publish","type":"kji_decision","link":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/jurisprudences\/kko201784-preskription-av-skuld\/","title":{"rendered":"KKO:2017:84 — Preskription av skuld"},"content":{"rendered":"
\n
\n

Enligt lagarna om farledsavgift 1028\/1980 och 708\/2002 hade farledsavgifterna som p\u00e5f\u00f6rdes fartyg i utrikestrafik best\u00e4mts p\u00e5 andra grunder \u00e4n farledsavgifterna i inrikestrafik. N\u00e5gra rederibolag yrkade genom en st\u00e4mning som anh\u00e4ngiggjordes 30.12.2010 \u00e5terb\u00e4ring av staten f\u00f6r obeh\u00f6rig vinst eller skadest\u00e5nd p\u00e5 den grunden att de \u00e5ren 2001-2004 hade betalat farledsavgifter f\u00f6r utrikestrafik som i strid med EU-r\u00e4tten hade varit h\u00f6gre \u00e4n avgifterna f\u00f6r inrikestrafik.<\/p>\n

Betr\u00e4ffande yrkandet p\u00e5 \u00e5terb\u00e4ring av obeh\u00f6rig vinst avvisades k\u00e4rom\u00e5let, eftersom det inte h\u00f6rde till allm\u00e4n domstols beh\u00f6righet. H\u00f6gsta domstolen ans\u00e5g av de sk\u00e4l som framg\u00e5r av avg\u00f6randet att skadest\u00e5ndsfordringarna var preskriberade, eftersom preskriptionstiden f\u00f6r var och en av farledsavgifterna hade b\u00f6rjat l\u00f6pa n\u00e4r bolagen hade f\u00e5tt k\u00e4nnedom om det beslut med vilket avgiften i fr\u00e5ga hade p\u00e5f\u00f6rts.<\/p>\n

PreskriptionsL 7 \u00a7 1 mom 3 punkten<\/h3>\n

V\u00e4yl\u00e4maksulakien 1028\/1980 ja 708\/2002 mukaan ulkomaanliikenteen aluksilta peritt\u00e4v\u00e4t v\u00e4yl\u00e4maksut olivat m\u00e4\u00e4r\u00e4ytyneet eri perustein kuin kotimaanliikenteen v\u00e4yl\u00e4maksut. Varustamoyhti\u00f6t vaativat 30.12.2010 vireille panemallaan kanteella valtiolta perusteettoman edun palautusta tai vahingonkorvausta sill\u00e4 perusteella, ett\u00e4 ne olivat maksaneet vuosilta 2001 — 2004 ulkomaanliikenteen v\u00e4yl\u00e4maksuja, jotka olivat EU-oikeuden vastaisesti olleet suurempia kuin kotimaanliikenteest\u00e4 perityt maksut.<\/p>\n

Perusteettoman edun palauttamista koskevan vaatimuksen osalta kanne j\u00e4tettiin tutkimatta yleisen tuomioistuimen toimivaltaan kuulumattomana. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevill\u00e4 perusteilla katsottiin, ett\u00e4 vahingonkorvaussaatavat olivat vanhentuneet, koska vanhentumisaika oli kunkin v\u00e4yl\u00e4maksun osalta alkanut siit\u00e4, kun yhti\u00f6t olivat saaneet tiedon p\u00e4\u00e4t\u00f6ksest\u00e4, jolla kyseinen maksu oli m\u00e4\u00e4r\u00e4tty.<\/p>\n

VanhL 7 \u00a7 1 mom 3 kohta<\/h3>\n

Asian k\u00e4sittely alemmissa oikeuksissa<\/h3>\n

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa<\/h3>\n

AS Tallink Gruppille ja AS Hansatee Cargolle my\u00f6nnettiin valituslupa.<\/p>\n

AS Tallink Grupp ja AS Hansatee Cargo vaativat valituksessaan, ett\u00e4 hovioikeuden tuomio kumotaan ja ett\u00e4 vanhentumisen osalta todetaan, ett\u00e4 AS Tallink Gruppin ja AS Hansatee Cargon saatavien vanhentumisaika ei ole voinut alkaa, ennen kuin yhti\u00f6t ovat saaneet tiedon siit\u00e4, ett\u00e4 Helsingin hallinto-oikeus on 16.5.2008, 30.6.2008 tai sen j\u00e4lkeen antamissaan p\u00e4\u00e4t\u00f6ksiss\u00e4 todennut v\u00e4yl\u00e4maksujen olleen syrjivi\u00e4 ja ett\u00e4 valtio ei ollut valittanut p\u00e4\u00e4t\u00f6ksist\u00e4, tai ett\u00e4 saatavien vanhentumisaika on alkanut korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun KHO 2009:99 antamisesta.<\/p>\n

Valittajat vaativat my\u00f6s, ett\u00e4 asia palautetaan hovioikeuteen sen ratkaisemiseksi, mist\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 vanhentumisaika on alkanut, sek\u00e4 muilta riidanalaisilta osin.<\/p>\n

Valtio vaati vastauksessaan ensisijaisesti, ett\u00e4 kanne j\u00e4tet\u00e4\u00e4n tutkimatta, ja toissijaisesti, ett\u00e4 valitus hyl\u00e4t\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Korkeimman oikeuden ratkaisu<\/h3>\n

Tuomiolauselma<\/h3>\n

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, ett\u00e4 kanne j\u00e4tet\u00e4\u00e4n tutkimatta perusteettoman edun palauttamista koskevan vaatimuksen osalta. Muilta osin hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.<\/p>\n

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha H\u00e4yh\u00e4, Jukka Sippo, Jarmo Littunen, P\u00e4ivi Hirvel\u00e4 ja Lena Engstrand. Esittelij\u00e4 Mia Hoffr\u00e9n.<\/p>\n

Asian tausta<\/h3>\n

AS Tallink Gruppin ja AS Hansatee Cargon vaatimus valtion velvoittamisesta palauttamaan niille vuosina 2001 — 2004 perityt v\u00e4yl\u00e4maksut, k\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeuden v\u00e4lituomio 28.6.2012 ja tuomio 27.2.2015 sek\u00e4 hovioikeuden tuomio 8.8.2016 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.<\/p>\n

Asian ovat ratkaisseet Helsingin k\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeudessa k\u00e4r\u00e4j\u00e4tuomari Jouko R\u00e4s\u00e4nen, joka antoi asiassa my\u00f6s v\u00e4lituomion, k\u00e4r\u00e4j\u00e4tuomari Kari Lappi ja k\u00e4r\u00e4j\u00e4tuomari Mia Sundstr\u00f6m, ja Helsingin hovioikeudessa hovioikeuden j\u00e4senet Kirsti Uusitalo, Kati Lavi-Waltari ja Virva Nyman.<\/p>\n

Perustelut<\/h3>\n

2. V\u00e4yl\u00e4maksulain 1028\/1980 nojalla annetun asetuksen 1016\/1983 ja v\u00e4yl\u00e4maksulain 708\/2002 mukaan v\u00e4yl\u00e4maksu m\u00e4\u00e4r\u00e4ytyi eri perustein kotimaanliikenteess\u00e4 ja ulkomaanliikenteess\u00e4. Kotimaanliikenteen v\u00e4yl\u00e4maksu kannettiin aluksen nettovetoisuuden mukaan m\u00e4\u00e4r\u00e4ytyv\u00e4n\u00e4 kiinte\u00e4n\u00e4 vuosimaksuna. Ulkomaanliikenteen v\u00e4yl\u00e4maksu kannettiin kertamaksuna kultakin tehdylt\u00e4 matkalta, ja kertamaksun suuruus m\u00e4\u00e4r\u00e4ytyi aluksen nettovetoisuuden ja j\u00e4\u00e4maksuluokan perusteella.<\/p>\n

$101<\/p>\n

4. Komissio oli 16.12.2004 p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt nostaa Suomea vastaan kanteen unionin tuomioistuimessa v\u00e4yl\u00e4maksuj\u00e4rjestelm\u00e4n syrjivyyden vuoksi. Komissio oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt luopua kanteen nostamisesta sen j\u00e4lkeen, kun v\u00e4yl\u00e4maksulaki 1122\/2005, jonka mukaan kotimaanliikenteen ja ulkomaanliikenteen maksut m\u00e4\u00e4r\u00e4ytyiv\u00e4t samalla tavoin, oli tullut voimaan 1.1.2006.<\/p>\n

$102<\/p>\n

6. Vuosia 1999 — 2004 koskevista v\u00e4yl\u00e4maksup\u00e4\u00e4t\u00f6ksist\u00e4, joiden osalta valitusaika oli kulunut umpeen jo ennen vuotta 2008, oli edell\u00e4 mainittujen hallinto-oikeuden p\u00e4\u00e4t\u00f6sten j\u00e4lkeen tehty korkeimmalle hallinto-oikeudelle 316 purkuhakemusta. Korkein hallinto-oikeus oli katsonut, ett\u00e4 edellytykset p\u00e4\u00e4t\u00f6sten purkamiselle eiv\u00e4t t\u00e4yttyneet, ja hyl\u00e4nnyt hakemukset (mm. KHO 2009:99).<\/p>\n

Yhti\u00f6iden kanne<\/h3>\n

7. Yhti\u00f6t ovat valtiota vastaan ajamassaan, 31.12.2010 vireille tulleessa kanteessa vaatineet, ett\u00e4 valtio velvoitetaan palauttamaan niille ensisijaisesti perusteettoman edun palautuksena ja toissijaisesti vahingonkorvauksena niilt\u00e4 vuosina 2001 — 2004 kannettujen ulkomaanliikenteen v\u00e4yl\u00e4maksujen m\u00e4\u00e4r\u00e4 silt\u00e4 osin kuin maksujen m\u00e4\u00e4r\u00e4 oli ylitt\u00e4nyt kotimaanliikenteen v\u00e4yl\u00e4maksut.<\/p>\n

8. Yhti\u00f6t ovat katsoneet, ett\u00e4 niilt\u00e4 vuosina 2001 — 2004 kannetut v\u00e4yl\u00e4maksut olivat olleet unionin oikeuden vastaisella tavalla syrjivi\u00e4 silt\u00e4 osin kuin maksujen yhteism\u00e4\u00e4r\u00e4 oli vuosittain ylitt\u00e4nyt kotimaanliikenteen v\u00e4yl\u00e4maksun. Erisuuruisten v\u00e4yl\u00e4maksujen kantaminen toisaalta Suomen sis\u00e4isest\u00e4 liikenteest\u00e4 ja toisaalta Suomen ja muiden unionin j\u00e4senvaltioiden sek\u00e4 kolmansien maiden v\u00e4lisest\u00e4 liikenteest\u00e4 oli ollut Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 56 artiklan ja meriliikenneasetuksen vastaista. Valtio oli Euroopan yhteis\u00f6jen ja niiden j\u00e4senvaltioiden sek\u00e4 Viron tasavallan v\u00e4lisest\u00e4 assosioinnista tehdyn Eurooppa-sopimuksen perusteella ollut velvollinen soveltamaan virolaisiin yhti\u00f6ihin ja aluksiin t\u00e4ysin samoja s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4 kuin EU-valtioiden yhti\u00f6ihin ja aluksiin jo ennen Viron liittymist\u00e4 unionin j\u00e4seneksi 1.5.2004.<\/p>\n

Valtion vastaus<\/h3>\n

9. Valtio on vaatinut vastauksessaan ensisijaisesti, ett\u00e4 kanne j\u00e4tet\u00e4\u00e4n tutkimatta. Kanne koski julkisoikeudellisten v\u00e4yl\u00e4maksujen palauttamista sen vuoksi, ett\u00e4 ne oli m\u00e4\u00e4r\u00e4tty ja peritty virheellisesti. Kysymys oli hallintoriita-asiasta, jonka tutkiminen ei kuulunut k\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeuden toimivaltaan. Lis\u00e4ksi v\u00e4yl\u00e4maksujen m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4mist\u00e4 koskevien lainvoimaisten p\u00e4\u00e4t\u00f6sten oikeusvoimavaikutus esti v\u00e4yl\u00e4maksujen palauttamista koskevien vaatimusten k\u00e4sittelyn tuomioistuimessa.<\/p>\n

10. Toissijaisesti valtio on vaatinut kanteen hylk\u00e4\u00e4mist\u00e4. Se on katsonut, ett\u00e4 vaatimukset ovat vanhentuneita, koska ne on esitetty yli kolme vuotta sen j\u00e4lkeen, kun yhti\u00f6t olivat saaneet tiedon v\u00e4itetyst\u00e4 vahingosta tai niiden olisi pit\u00e4nyt tiet\u00e4\u00e4 siit\u00e4. Maksuistaan ja niiden saajasta yhti\u00f6t ovat olleet koko ajan tietoisia. Yhti\u00f6t ovat saaneet tiet\u00e4\u00e4 maksujen v\u00e4itetyst\u00e4 EU-oikeuden vastaisuudesta ja vahingostaan vuonna 2002 tai viimeist\u00e4\u00e4n vuonna 2004. Yhti\u00f6t ovat vaatineet p\u00e4\u00e4t\u00f6sten purkamista vasta vuonna 2008 ja esitt\u00e4neet korvausvaatimuksen vuonna 2010.<\/p>\n

K\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeuden v\u00e4lituomio<\/h3>\n

11. K\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeus on valtion oikeudenk\u00e4yntiv\u00e4itteiden johdosta antamassaan v\u00e4lituomiossa todennut, ett\u00e4 valtioon kohdistuvan vahingonkorvausvaatimuksen tutkimisen on vakiintuneesti katsottu kuuluvan yleisille tuomioistuimille. Kun ensisijainen vaatimus perusteettoman edun palautuksesta perustui samaan valtion menettelyyn kuin toissijainen vahingonkorvausvaatimus, molemmilla kanneperusteilla ajettu kanne kuului k\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeuden toimivaltaan. Hallintolaink\u00e4ytt\u00f6p\u00e4\u00e4t\u00f6ksiss\u00e4 ei ollut ratkaistu kysymyst\u00e4 perusteettoman edun palautuksesta eik\u00e4 vahingonkorvauksesta, eik\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6sten oikeusvoimavaikutus siksi est\u00e4nyt kanteen nostamista k\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeudessa. Edell\u00e4 mainituilla perusteilla k\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeus on hyl\u00e4nnyt valtion oikeudenk\u00e4yntiv\u00e4itteet.<\/p>\n

K\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeuden tuomio<\/h3>\n

12. K\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeus on katsonut, ett\u00e4 vanhentumisaika oli alkanut, kun yhti\u00f6t olivat 10.9.2008 saaneet tiedon Helsingin hallinto-oikeuden p\u00e4\u00e4t\u00f6ksist\u00e4 16.5.2008 ja 30.6.2008. Koska yhti\u00f6t olivat katkaisseet vanhentumisen hakemalla vuoden 2001 maksup\u00e4\u00e4t\u00f6sten purkamista 31.12.2008 ja vuosien 2002 — 2004 maksup\u00e4\u00e4t\u00f6sten purkamista 31.8.2009, niiden vaatimukset eiv\u00e4t olleet milt\u00e4\u00e4n osin vanhentuneet.<\/p>\n

13. K\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeus on velvoittanut valtion palauttamaan yhti\u00f6iden maksamia v\u00e4yl\u00e4maksuja korkoineen.<\/p>\n

Hovioikeuden tuomio<\/h3>\n

14. Valtio on valituksessaan vaatinut, ett\u00e4 kanne ensisijaisesti j\u00e4tet\u00e4\u00e4n tutkimatta ja toissijaisesti hyl\u00e4t\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

15. Hovioikeus on katsonut, ett\u00e4 yleinen tuomioistuin oli toimivaltainen tutkimaan asian kummankin vaihtoehtoisen kannevaatimuksen osalta ja ett\u00e4 v\u00e4yl\u00e4maksup\u00e4\u00e4t\u00f6sten oikeusvoima ei est\u00e4nyt asian tutkimista. Kannetta oli kuitenkin ensisijaisesti arvioitava valtion vahingonkorvausvastuun kannalta ja vasta viimesijaisesti kysymys voisi olla velvoiteoikeudellisesta perusteettomasta edusta. Vanhentumisaika oli alkanut viimeist\u00e4\u00e4n, kun komissio oli 16.12.2004 tiedottanut p\u00e4\u00e4t\u00f6ksest\u00e4\u00e4n nostaa rikkomuskanne. Viimeist\u00e4\u00e4n tuolloin oli k\u00e4ynyt selv\u00e4ksi, ett\u00e4 kysymys oli komission k\u00e4sityksen mukaan vakavasta unionin oikeuden rikkomisesta. Koska yhti\u00f6t eiv\u00e4t olleet edes v\u00e4itt\u00e4neet katkaisseensa vanhentumista ennen 16.12.2007, hovioikeus on hyl\u00e4nnyt kanteen vanhentuneena.<\/p>\n

16. Yhti\u00f6t ovat valituksessaan vaatineet, ett\u00e4 hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan hovioikeuteen. Ne ovat katsoneet, ett\u00e4 niiden vaatimukset eiv\u00e4t olleet vanhentuneet, koska vanhentumisaika oli voinut alkaa aikaisintaan, kun ne olivat saaneet tiedon edell\u00e4 kohdassa 5 mainituista Helsingin hallinto-oikeuden p\u00e4\u00e4t\u00f6ksist\u00e4.<\/p>\n

17. Valtio on vastauksessaan vaatinut ensisijaisesti, ett\u00e4 kanne j\u00e4tet\u00e4\u00e4n tutkimatta, koska se ei kuulunut yleisen tuomioistuimen toimivaltaan ja v\u00e4yl\u00e4maksup\u00e4\u00e4t\u00f6sten oikeusvoimavaikutus esti kanteen tutkimisen. Toissijaisesti valtio on vaatinut hovioikeuden tuomion pysytt\u00e4mist\u00e4. Vanhentumisaika oli alkanut kunkin v\u00e4yl\u00e4maksup\u00e4\u00e4t\u00f6ksen osalta siit\u00e4, kun yhti\u00f6t olivat saaneet siit\u00e4 tiedon.<\/p>\n

18. Asiassa on valtion oikeudenk\u00e4yntiv\u00e4itteen johdosta ensiksi ratkaistava, voidaanko kanne tutkia. Jos vastaus on my\u00f6nteinen, on ratkaistavana, ovatko yhti\u00f6iden vahingonkorvausvaatimukset vanhentuneet. Arvioitavana on erityisesti se, milloin vanhentumisaika oli alkanut.<\/p>\n

19. Valtio on katsonut, ett\u00e4 kysymys oli julkisoikeudellisia maksuja koskevasta asiasta, joka oli k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4 hallintotuomioistuimessa. V\u00e4yl\u00e4maksu oli julkisoikeudellinen maksu, eik\u00e4 yleinen tuomioistuin ollut toimivaltainen arvioimaan lainvoimaisen julkisoikeudellisen maksun perustetta ja m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4.<\/p>\n

20. Korkein oikeus toteaa, ett\u00e4 yhti\u00f6iden vaatimus perusteettoman edun palauttamisesta on perustunut siihen, ett\u00e4 unionin oikeuden mukaan yksityisell\u00e4 on oikeus saada takaisin sellaiset verot tai maksut, jotka j\u00e4senvaltio on kantanut unionin oikeuden vastaisesti. Vahingonkorvausvaatimus on perustunut siihen, ett\u00e4 unionin oikeuden mukaan j\u00e4senvaltio vastaa unionin oikeutta rikkomalla yksityisille aiheuttamastaan vahingosta. Unionin oikeudessa ei ole m\u00e4\u00e4r\u00e4tty, millaisessa menettelyss\u00e4 yksityisten n\u00e4iden periaatteiden nojalla esitt\u00e4m\u00e4t vaatimukset on k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4. Asiaa koskevan unionin s\u00e4\u00e4ntelyn puuttuessa on unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeusk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n mukaan kunkin j\u00e4senvaltion asiana sis\u00e4isess\u00e4 oikeusj\u00e4rjestyksess\u00e4\u00e4n m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 toimivaltaiset tuomioistuimet ja antaa menettelys\u00e4\u00e4nn\u00f6t oikeussuojakeinojen k\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4 varten (ks. esim. tuomio 16.12.1976, Rewe, C-33\/76, EU:C:1976:188, kohta 5).<\/p>\n

$106<\/p>\n

22. Julkisyhteis\u00f6n vahingonkorvausvastuuta koskevia asioita on kuitenkin vakiintuneesti k\u00e4sitelty yleisiss\u00e4 tuomioistuimissa. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2013:58, kohta 10, katsonut, ett\u00e4 yleinen tuomioistuin on toimivaltainen k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n valtioon kohdistuvan vahingonkorvauskanteen my\u00f6s sen perustuessa unionin oikeuden rikkomiseen.<\/p>\n

23. Korkein oikeus toteaa, ett\u00e4 tuomioistuimen toimivalta m\u00e4\u00e4r\u00e4ytyy kannevaatimusten ja niiden tueksi esitettyjen perusteiden sis\u00e4ll\u00f6n mukaan, eik\u00e4 merkityst\u00e4 voida antaa sille, ovatko kantajat luonnehtineet vaatimustaan yksityisoikeudelliseksi vai julkisoikeudelliseksi. T\u00e4ss\u00e4 asiassa yhti\u00f6t ovat kanteessaan vaatineet palautettavaksi niilt\u00e4 vuosina 2001 — 2004 tehtyjen hallintop\u00e4\u00e4t\u00f6sten mukaisesti perittyj\u00e4 v\u00e4yl\u00e4maksuja.<\/p>\n

$107<\/p>\n

25. Vaatimuksen toissijaisena perusteena yhti\u00f6t ovat esitt\u00e4neet, ett\u00e4 valtio oli rikkomalla unionin oikeutta aiheuttanut niille vahinkoa. Valtio on katsonut, ett\u00e4 yhti\u00f6t eiv\u00e4t olleet esitt\u00e4neet vahingonkorvausvaatimuksen edellytt\u00e4mi\u00e4 perusteita muun muassa oikeudellisen ristiriidan ilmeisyydest\u00e4, syy-yhteydest\u00e4 ja vahingon m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4.<\/p>\n

26. T\u00e4lt\u00e4 osin Korkein oikeus toteaa, ett\u00e4 unionin oikeuden rikkomiseen perustuvat vahingonkorvausvaatimukset kuuluvat edell\u00e4 kohdassa 22 esitetyn mukaisesti yleisen tuomioistuimen toimivaltaan. Korkein oikeus katsoo, ett\u00e4 vaikka yhti\u00f6t ovatkin ilmoittaneet vaativansa maksujen palauttamista, niiden vaatimuksensa tueksi esitt\u00e4mien perusteiden vuoksi vaatimusta on arvioitava vahingonkorvausvaatimuksena. Yhti\u00f6t ovat vedonneet muun muassa siihen, ett\u00e4 niille oli aiheutunut vahinkoa, ett\u00e4 vahinko oli ollut syy-yhteydess\u00e4 valtion unionin oikeuden vastaiseen menettelyyn ja ett\u00e4 unionin oikeuden rikkominen oli ollut ilmeist\u00e4. Kysymys ei siten ole ollut pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n maksup\u00e4\u00e4t\u00f6sten virheellisyyteen perustuvasta palautusvaatimuksesta.<\/p>\n

27. Edell\u00e4 esitetyill\u00e4 perusteilla Korkein oikeus katsoo, ett\u00e4 yleinen tuomioistuin on toimivaltainen tutkimaan kanteen toissijaisena esitetyn vahingonkorvausvaatimuksen osalta. Ensisijainen vaatimus perusteettoman edun palautuksesta ei sen sijaan kuulu yleisen tuomioistuimen toimivaltaan.<\/p>\n

28. Valtio on katsonut, ett\u00e4 yhti\u00f6iden olisi tullut hakea muutosta hallinto-oikeudessa v\u00e4yl\u00e4maksup\u00e4\u00e4t\u00f6ksiin ja ett\u00e4 v\u00e4yl\u00e4maksup\u00e4\u00e4t\u00f6sten oikeusvoimavaikutus esti vahingonkorvausvaatimuksen tutkimisen.<\/p>\n

29. Korkein oikeus toteaa, ett\u00e4 hallintop\u00e4\u00e4t\u00f6ksen lainvoimaisuus ei est\u00e4 hallintop\u00e4\u00e4t\u00f6ksest\u00e4 aiheutunutta vahinkoa koskevan korvauskanteen tutkimista yleisess\u00e4 tuomioistuimessa. Sill\u00e4 seikalla, ett\u00e4 vahingonkorvausvaatimuksen esitt\u00e4j\u00e4 ei ole hakenut hallintop\u00e4\u00e4t\u00f6kseen muutosta, voi sen sijaan olla merkityst\u00e4 arvioitaessa kanteen hyv\u00e4ksymisen edellytyksi\u00e4.<\/p>\n

[Perustelujen kohdat 30 — 33 j\u00e4tet\u00e4\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 julkaisematta, koska ne eiv\u00e4t liity julkaistavaan oikeuskysymykseen.]<\/p>\n

Vahingonkorvausvaatimuksen vanhentumiseen sovellettavat oikeuss\u00e4\u00e4nn\u00f6t<\/h3>\n

34. Unionin oikeuteen ei sis\u00e4lly j\u00e4senvaltion vahingonkorvausvastuun vanhentumista koskevia normeja. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeusk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n mukaan asiaa koskevien unionin s\u00e4\u00e4nn\u00f6sten puuttuessa kunkin j\u00e4senvaltion asiana on sis\u00e4isess\u00e4 oikeusj\u00e4rjestyksess\u00e4\u00e4n m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 toimivaltaiset tuomioistuimet ja antaa menettelys\u00e4\u00e4nn\u00f6t sellaisia oikeussuojakeinoja varten, joilla pyrit\u00e4\u00e4n t\u00e4ysin turvaamaan unionin oikeuteen perustuvat yksityisten oikeudet. N\u00e4m\u00e4 menettelys\u00e4\u00e4nn\u00f6t eiv\u00e4t kuitenkaan saa olla ep\u00e4edullisempia kuin ne, jotka koskevat samankaltaisia j\u00e4senvaltion sis\u00e4iseen oikeuteen perustuvia oikeussuojakeinoja (vastaavuusperiaate), eiv\u00e4tk\u00e4 ne saa olla sellaisia, ett\u00e4 unionin oikeusj\u00e4rjestyksess\u00e4 vahvistettujen oikeuksien k\u00e4ytt\u00e4minen on k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa (tehokkuusperiaate; ks. esim. tuomio 28.1.2015, Starjakob, C-417\/13, EU:C:2015:38, kohta 61 ja siin\u00e4 viitattu oikeusk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6).<\/p>\n

35. Suomen kansallisessa oikeusj\u00e4rjestyksess\u00e4 vahingonkorvausvelan vanhentumisesta s\u00e4\u00e4det\u00e4\u00e4n velan vanhentumisesta annetussa laissa (vanhentumislaki). Vanhentumislaki koskee vastaavuusperiaatteen edellytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 tavalla julkisen vallan k\u00e4ytt\u00e4misest\u00e4 johtuvia vahingonkorvausvelkoja riippumatta siit\u00e4, perustuuko vahingonkorvausvastuu kansallisen oikeuden vai unionin oikeuden rikkomiseen. Vanhentumislaki tulee siten t\u00e4ss\u00e4 asiassa sovellettavaksi sill\u00e4 edellytyksell\u00e4, ettei unionin oikeudessa vahvistettujen oikeuksien k\u00e4ytt\u00e4minen saa sen vuoksi tulla tehokkuusperiaatteen vastaisesti k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi.<\/p>\n

36. Vanhentumislaki on tullut voimaan 1.1.2004. Lain 21 \u00a7:n 3 momentin mukaan lakia sovelletaan my\u00f6s velkaan, jonka oikeusperuste on syntynyt ennen lain voimaantuloa. Velka vanhentuu kuitenkin vanhentumislain nojalla aikaisintaan kolmen vuoden kuluttua lain voimaantulosta, jollei kyseinen velka my\u00f6s aikaisemmin voimassa olleiden s\u00e4\u00e4nn\u00f6sten mukaan vanhentuisi t\u00e4t\u00e4 ennen.<\/p>\n

37. Vanhentumislain 4 \u00a7:n mukaan velka vanhentuu kolmen vuoden kuluttua lain 5 — 7 \u00a7:ss\u00e4 tarkoitetusta ajankohdasta, jollei vanhentumista ole sit\u00e4 ennen katkaistu. Vanhentumislain 7 \u00a7:n 1 momentin 3 kohdan mukaan vahingonkorvauksen vanhentumisaika alkaa kulua muuhun kuin sopimussuhteeseen perustuvassa vahingonkorvauksessa siit\u00e4, kun vahingonk\u00e4rsij\u00e4 on saanut tiet\u00e4\u00e4 tai h\u00e4nen olisi pit\u00e4nyt tiet\u00e4\u00e4 vahingosta ja siit\u00e4 vastuussa olevasta.<\/p>\n

38. Lainkohdan esit\u00f6iden mukaan yleisen\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohtana on, ett\u00e4 kolmen vuoden vanhentumisaika alkaa kulua siit\u00e4, kun velkoja voisi esitt\u00e4\u00e4 vaatimuksensa. Vahingonkorvausvaatimusten osalta t\u00e4m\u00e4 edellytt\u00e4\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 vahingonk\u00e4rsij\u00e4ll\u00e4 on ollut mahdollisuus saada riitt\u00e4v\u00e4t tiedot korvausedellytyksist\u00e4 eli aiheutuneesta vahingosta ja sen aiheuttajasta (HE 187\/2002 vp s. 48). Korkeimman oikeuden oikeusk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 on esity\u00f6lausuman mukaisesti katsottu vanhentumisajan alkavan silloin, kun vahinkoa k\u00e4rsineell\u00e4 on ollut vahingosta sellainen tieto, ett\u00e4 h\u00e4nen on voitu edellytt\u00e4\u00e4 sen perusteella katkaisevan korvausvelan vanhentumisen (ks. KKO 2017:3, kohta 8 ja siin\u00e4 viitattu oikeusk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6).<\/p>\n

39. Vanhentumislain esit\u00f6iden mukaan vahingonk\u00e4rsij\u00e4 ei voi vedota siihen, ettei h\u00e4n ole tiennyt, mill\u00e4 perusteilla vastuuvelvollisuus lain mukaan m\u00e4\u00e4r\u00e4ytyy. Yleisten s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen mukaan ei ole mahdollista vedota omaksi edukseen siihen, ettei tied\u00e4 lain sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 (HE 187\/2002 vp s. 50).<\/p>\n

40. Korkein oikeus on arvioinut esit\u00f6iss\u00e4 kuvatun periaatteen merkityst\u00e4 vanhentumisajan alkamisen kannalta ratkaisussa KKO 2016:28, jossa oli kysymys vahingonkorvausvaatimuksesta, jonka yksityishenkil\u00f6 oli kohdistanut valtioon siksi, ett\u00e4 h\u00e4nelt\u00e4 oli kannettu unionin oikeuden vastaista veroa. Ratkaisun mukaan periaatetta noudatetaan p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti my\u00f6s silloin, kun oikeustila vahingonkorvausvastuuseen vaikuttavan kysymyksen osalta on ep\u00e4selv\u00e4.<\/p>\n

41. Ratkaisussa on katsottu, ett\u00e4 vanhentumisajan alkaminen ei l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti voi lykk\u00e4\u00e4nty\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n siit\u00e4 syyst\u00e4, ett\u00e4 vahingonkorvaussaatavan voimassaoloon vaikuttava oikeuskysymys on ep\u00e4selv\u00e4. Ep\u00e4selv\u00e4n oikeuskysymyksen vuoksi my\u00f6s vahingonkorvausvelvollinen on ep\u00e4tietoinen siit\u00e4, onko h\u00e4n korvausvastuussa, ja voi velkojan passiivisuuden perusteella luottaa siihen, ettei velkoja katso korvausvastuulle olevan edellytyksi\u00e4 eik\u00e4 aio esitt\u00e4\u00e4 vaatimuksia (kohta 14).<\/p>\n

42. Ratkaisun mukaan asiaa voidaan kuitenkin arvioida toisin silloin, kun oikeustilan ep\u00e4selvyys on sellainen, ettei velkojalla ole ollut syyt\u00e4 ep\u00e4ill\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nelle olisi aiheutunut korvaukseen oikeuttavaa vahinkoa. Arvioitaessa vanhentumisajan alkamista t\u00e4llaisessa tilanteessa on keskeist\u00e4, voidaanko normaalia huolellisuutta noudattavan velkojan edellytt\u00e4\u00e4 havainneen oikeustilan ep\u00e4selvyyden. Tulkinnanvaraisessakin tilanteessa velkoja voi katkaista vanhentumisen. Jos taas ep\u00e4selvyys on ollut sellainen, ettei velkoja ole sit\u00e4 havainnut eik\u00e4 voinut havaita, tulee vanhentumislain tavoitteet sek\u00e4 asianomaisen tapauksen olosuhteet huomioon ottaen arvioida, onko oikeustilan ep\u00e4selvyydest\u00e4 johtuvan riskin asettaminen velkojan kannettavaksi kohtuullista (kohdat 15 — 17).<\/p>\n

43. Ratkaisussa on edelleen katsottu, ett\u00e4 valtion ja yksityishenkil\u00f6n v\u00e4lisess\u00e4 suhteessa yksityishenkil\u00f6n on l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti voitava luottaa siihen, ett\u00e4 ylimm\u00e4n tuomioistuimen oikeusk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 on voimassa olevan oikeuden mukaista. Vahingonkorvausvaatimuksen vanhentumisajan alkamiseen vaikutti siksi se, ett\u00e4 korkeimman hallinto-oikeuden k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6st\u00e4 oli voinut perustellusti saada sen k\u00e4sityksen, ett\u00e4 kysymyksess\u00e4 ollut vero oli ollut unionin oikeuden mukainen. Vanhentumisajan ei katsottu alkaneen ennen kuin unionin tuomioistuin oli todennut veron olevan unionin oikeuden vastainen (kohdat 23 ja 24).<\/p>\n

44. Korkein oikeus toteaa, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa, samoin kuin ratkaisussa KKO 2016:28, on kysymys varallisuusvahingosta, joka ei ilmene vahingonk\u00e4rsij\u00e4lle samalla tavalla konkreettisesti kuin henkil\u00f6- tai esinevahinko. V\u00e4yl\u00e4maksulains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n mukaisten v\u00e4yl\u00e4maksujen suorittaminen on l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti lakiin perustuvan velvollisuuden t\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4. M\u00e4\u00e4r\u00e4lt\u00e4\u00e4n unionin oikeuden vastaisen v\u00e4yl\u00e4maksun suorittamisesta johtunut varallisuuden menetys voidaan tunnistaa vahingoksi sill\u00e4 perusteella, ett\u00e4 havaitaan maksun m\u00e4\u00e4r\u00e4ytymisperusteiden olleen unionin oikeuden vastaisia.<\/p>\n

45. L\u00e4ht\u00f6kohtana vahinkoa koskevan tiedon arvioinnissa on, ett\u00e4 vahingonkorvausvelkojan on tunnettava voimassa oleva oikeus eik\u00e4 h\u00e4n voi edukseen vedota siihen, ett\u00e4 ei ole havainnut vahinkoa, koska ei ole tuntenut asiassa merkityksellisi\u00e4 oikeuss\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4 tai ymm\u00e4rt\u00e4nyt niiden merkityst\u00e4 oman oikeusasemansa kannalta. Ratkaisusta KKO 2016:28 ilmenev\u00e4n oikeusohjeen mukaisesti oikeustilaa koskevalle velkojan tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydelle voidaan kuitenkin antaa merkityst\u00e4 silloin, jos oikeustila on ollut ep\u00e4selv\u00e4 ja ep\u00e4selvyys on ollut sill\u00e4 tavoin vaikeasti havaittavissa, ettei velkojalla ole ollut syyt\u00e4 ep\u00e4ill\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nelle olisi aiheutunut korvaukseen oikeuttavaa vahinkoa. T\u00e4ss\u00e4 asiassa on siksi arvioitava, onko v\u00e4yl\u00e4maksup\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 koskeva oikeustila ollut ep\u00e4selv\u00e4 ja onko oikeustilan ep\u00e4selvyys ollut sill\u00e4 tavalla vaikeasti havaittavissa, ett\u00e4 vanhentumisajan ei voida katsoa alkaneen viel\u00e4 v\u00e4yl\u00e4maksup\u00e4\u00e4t\u00f6sten tiedoksisaannista.<\/p>\n

46. Vahingonkorvausvaatimus koskee v\u00e4yl\u00e4maksuja, jotka ovat m\u00e4\u00e4r\u00e4ytyneet vuosien 1980 ja 2002 v\u00e4yl\u00e4maksulakien (1028\/1980 ja 708\/2002) mukaan. Vuoden 1980 v\u00e4yl\u00e4maksulain nojalla annetun asetuksen (1016\/1983) 1 ja 2 \u00a7:n sek\u00e4 vuoden 2002 v\u00e4yl\u00e4maksulain 7 ja 8 \u00a7:n mukaan kotimaanliikenteen v\u00e4yl\u00e4maksu on kannettu vuosimaksuina kalenterivuosittain ja ulkomaanliikenteen v\u00e4yl\u00e4maksu kertamaksuina. Kantajina olevilla yhti\u00f6ill\u00e4 n\u00e4iden s\u00e4\u00e4d\u00f6sten mukaisten ulkomaanliikenteen maksuperusteiden soveltaminen on johtanut siihen, ett\u00e4 niilt\u00e4 vuosittain kannettu v\u00e4yl\u00e4maksujen yhteism\u00e4\u00e4r\u00e4 on ollut suurempi kuin se olisi ollut siin\u00e4 tapauksessa, ett\u00e4 ulkomaanliikenteen v\u00e4yl\u00e4maksut olisivat m\u00e4\u00e4r\u00e4ytyneet samoin perustein kuin kotimaanliikenteen v\u00e4yl\u00e4maksut.<\/p>\n

47. Yhti\u00f6t ovat katsoneet, ett\u00e4 v\u00e4yl\u00e4maksuj\u00e4rjestelm\u00e4 on ollut Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 56 artiklan ja meriliikenneasetuksen vastaista. SEUT 56 artiklassa kiellet\u00e4\u00e4n rajoitukset, jotka koskevat muuhun j\u00e4senvaltioon kuin palvelujen vastaanottajan valtioon sijoittautuneen j\u00e4senvaltion kansalaisen vapautta tarjota palveluja unionissa. Meriliikenneasetuksen 1 artiklan 3 kohdan mukaan palvelujen tarjoamisen vapauden periaatetta sovelletaan j\u00e4senvaltioiden v\u00e4lisess\u00e4 meriliikenteess\u00e4 sek\u00e4 j\u00e4senvaltioiden ja kolmansien maiden v\u00e4lisess\u00e4 meriliikenteess\u00e4.<\/p>\n

48. Unionin tuomioistuin on SEUT 56 artiklan ja meriliikenneasetuksen nojalla katsonut, ett\u00e4 j\u00e4senvaltioiden v\u00e4liselle merikuljetuspalvelujen tarjoamiselle asetettavat edellytykset eiv\u00e4t saa olla tiukemmat kuin ne, joita vastaavien palvelujen tarjoamiselle asetetaan sen tapahtuessa valtionsis\u00e4isesti. Sen vuoksi tuomioistuin on pit\u00e4nyt kansallista s\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00f6\u00e4, jossa alusten v\u00e4lill\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n ero sen mukaan, harjoitetaanko niill\u00e4 j\u00e4senvaltion sis\u00e4ist\u00e4 vai muihin j\u00e4senvaltioihin suuntautuvaa liikennett\u00e4, ja jossa kyseisen j\u00e4senvaltion sis\u00e4markkinoille ja sen sis\u00e4isille kuljetuksille taataan t\u00e4ll\u00e4 tavoin erityinen etu, meriliikenneasetuksen nojalla kiellettyn\u00e4 meriliikenteen palvelujen tarjoamisen vapauden rajoituksena (ks. tuomio 5.10.1994, komissio v. Ranska, C-381\/93, EU:C:1994:370, kohdat 18 ja 21).<\/p>\n

$10b<\/p>\n

50. Korkein oikeus katsoo, ett\u00e4 koska kotimaanliikenteest\u00e4 ja ulkomaanliikenteest\u00e4 peritt\u00e4vien maksujen erisuuruisuus on ollut helposti havaittavissa, yhti\u00f6ill\u00e4 on ollut edellytykset havaita my\u00f6s se, ett\u00e4 maksujen m\u00e4\u00e4r\u00e4ytymisperusteet voivat olla ristiriidassa edell\u00e4 mainittujen unionin oikeuden normien kanssa. Sen sijaan yhti\u00f6iden on ollut vaikeampi arvioida sit\u00e4, onko asiassa ollut tekij\u00f6it\u00e4, jotka ovat oikeuttaneet erisuuruisten maksujen perimisen. Kysymyksen ep\u00e4selvyys ilmenee muun muassa siit\u00e4, ett\u00e4 valtiolla ja komissiolla on ollut kesken\u00e4\u00e4n eri k\u00e4sitykset v\u00e4yl\u00e4maksuj\u00e4rjestelm\u00e4n unionin oikeuden mukaisuudesta.<\/p>\n

51. Kuten edell\u00e4 on todettu, pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n se, ett\u00e4 oikeustila on ep\u00e4selv\u00e4, ei l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti vaikuta vanhentumisajan alkamiseen, koska ep\u00e4selv\u00e4ss\u00e4kin tilanteessa velkoja voi yleens\u00e4 katkaista saatavan vanhentumisen. Seuraavaksi onkin tarkasteltava, onko asiassa ollut sellaisia erityisi\u00e4 seikkoja, joiden vuoksi yhti\u00f6ill\u00e4 ei ole ollut syyt\u00e4 ep\u00e4ill\u00e4, ett\u00e4 niilt\u00e4 perityt maksut ovat voineet olla unionin oikeuden vastaisia.<\/p>\n

52. Yhti\u00f6t ovat katsoneet, ett\u00e4 niill\u00e4 oli ollut perusteltu syy luottaa v\u00e4yl\u00e4maksulains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n unionin oikeuden mukaisuuteen siihen asti, kun ne olivat saaneet tiedon siit\u00e4, ett\u00e4 valtio ei hae muutosta edell\u00e4 mainittuihin Helsingin hallinto-oikeuden p\u00e4\u00e4t\u00f6ksiin. Yhti\u00f6t ovat vedonneet siihen, ett\u00e4 valtiolla on ollut velvollisuus noudattaa unionin oikeutta sek\u00e4 lakeja s\u00e4\u00e4dett\u00e4ess\u00e4 ett\u00e4 kaikessa viranomaistoiminnassa. Helsingin hallinto-oikeuden p\u00e4\u00e4t\u00f6sten antamiseen asti valtion kanta oli kuitenkin ollut, ett\u00e4 v\u00e4yl\u00e4maksulains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6 oli unionin oikeuden mukainen. Lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6 oli muutettu unionin oikeuden mukaiseksi vasta vuonna 2005 ja unionin oikeuden vastaisten v\u00e4yl\u00e4maksujen kantamista oli jatkettu viel\u00e4 t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen huolimatta siit\u00e4, ett\u00e4 komissio oli vuonna 2004 ilmoittanut nostavansa rikkomuskanteen Suomea vastaan. Valtio ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ollut tiedottanut siit\u00e4, ett\u00e4 v\u00e4yl\u00e4maksulains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6 oli ollut unionin oikeuden vastaista.<\/p>\n

53. Vahingonkorvausriidoissa k\u00e4y usein ilmi, ett\u00e4 vahingonkorvausvelallinen on pit\u00e4nyt omaa menettely\u00e4\u00e4n lainmukaisena vahingonkorvausvaatimuksen esitt\u00e4miseen ja mahdollisesti aina vahingonkorvausasiaa koskevaan tuomioon asti. Vanhentumisajan alkamista ei olekaan lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 kytketty siihen, ett\u00e4 vahingonkorvausvelallinen korjaa menettely\u00e4\u00e4n tai my\u00f6nt\u00e4\u00e4 vastuunsa tai ett\u00e4 vahingonkorvauksen edellytysten t\u00e4yttyminen on muuten selv\u00e4\u00e4, vaan l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti vahingonkorvausvelkojan edellytet\u00e4\u00e4n itse tosiseikoista tiedon saatuaan arvioivan vahingonkorvausvastuun edellytyksi\u00e4 ja my\u00f6s vastuun vanhentumista koskevaa oikeusasemaansa. T\u00e4m\u00e4 velvollisuus vahingonk\u00e4rsij\u00e4ll\u00e4 on my\u00f6s silloin, kun vahinkoa on aiheutunut unionin oikeuden vastaisesta lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6st\u00e4 ja viranomaisk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6st\u00e4.<\/p>\n

$10c<\/p>\n

55. Korkein oikeus toteaa, ett\u00e4 v\u00e4yl\u00e4maksulains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n unionin oikeuden mukaisuus ei ole ollut ylimpien kansallisten tuomioistuinten tai unionin tuomioistuimen arvioitavana ennen kuin korkein hallinto-oikeus on antanut ratkaisun 2009:99. T\u00e4ss\u00e4 asiassa, toisin kuin ratkaisussa KKO 2016:28, ei ole siten ollut sellaista ylimpien tuomioistuinten oikeusk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00e4, jonka perusteella yhti\u00f6t olisivat voineet luottaa v\u00e4yl\u00e4maksulains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n unionin oikeuden mukaisuuteen.<\/p>\n

56. Edell\u00e4 mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei yhti\u00f6iden vetoama valtion menettely ole vaikeuttanut v\u00e4yl\u00e4maksujen m\u00e4\u00e4r\u00e4ytymisperusteiden ja unionin oikeuden s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen mahdollisen ristiriidan havaitsemista siten, ett\u00e4 yhti\u00f6ilt\u00e4 ei olisi voitu kohtuudella edellytt\u00e4\u00e4 vanhentumisen katkaisemista ja ett\u00e4 valtion menettelyll\u00e4 siten olisi vanhentumisajan alkamista lykk\u00e4\u00e4v\u00e4 vaikutus. Yhti\u00f6ill\u00e4 ainakin olisi pit\u00e4nyt olla vanhentumisajan alkamisen edellytyksen\u00e4 olevat tiedot v\u00e4itt\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n vahingosta silloin, kun ne ovat saaneet tiedon kutakin v\u00e4yl\u00e4maksua koskevasta p\u00e4\u00e4t\u00f6ksest\u00e4. Vanhentumislain 7 \u00a7:n 1 momentin 3 kohdan mukainen vanhentumisaika on siten kunkin v\u00e4yl\u00e4maksun osalta alkanut siit\u00e4, kun yhti\u00f6t ovat saaneet tiedon v\u00e4yl\u00e4maksua koskevasta p\u00e4\u00e4t\u00f6ksest\u00e4.<\/p>\n

Tehokkuusperiaatteen merkitys<\/h3>\n

57. Kansallisten s\u00e4\u00e4nn\u00f6sten perusteella vanhentumisaika on edell\u00e4 selostetulla tavalla alkanut siit\u00e4, kun yhti\u00f6t ovat saaneet tiedon v\u00e4yl\u00e4maksup\u00e4\u00e4t\u00f6ksist\u00e4. Edell\u00e4 kohdassa 34 kuvatun tehokkuusperiaatteen mukaisesti kansalliset vanhentumista koskevat s\u00e4\u00e4nn\u00f6t eiv\u00e4t saa kuitenkaan olla sellaisia, ett\u00e4 unionin oikeusj\u00e4rjestyksess\u00e4 vahvistettujen oikeuksien k\u00e4ytt\u00e4minen on k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa.<\/p>\n

58. Unionin tuomioistuin on katsonut tehokkuusperiaatteen mukaiseksi sen, ett\u00e4 oikeussuojakeinojen k\u00e4ytt\u00e4miselle asetetaan oikeusvarmuuden turvaamiseksi kohtuulliset preklusiiviset m\u00e4\u00e4r\u00e4ajat, koska t\u00e4llaiset m\u00e4\u00e4r\u00e4ajat eiv\u00e4t tee unionin oikeusj\u00e4rjestyksess\u00e4 vahvistettujen oikeuksien k\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi (ks. edell\u00e4 mainittu tuomio Starjakob, kohta 62 ja siin\u00e4 viitattu oikeusk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6). Unionin tuomioistuimen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 on vakiintuneesti katsottu, ett\u00e4 kansallista kolmen vuoden m\u00e4\u00e4r\u00e4aikaa voidaan pit\u00e4\u00e4 kohtuullisena (ks. esim. tuomio 15.4.2010, Barth, C 542\/08, EU:C:2010:193, kohta 28 ja siin\u00e4 viitattu oikeusk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6).<\/p>\n

59. Unionin tuomioistuimen oikeusk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n mukaan preklusiivisen m\u00e4\u00e4r\u00e4ajan asettaminen ei ole unionin oikeuden vastaista, vaikka j\u00e4senvaltio ei olisi muuttanut kansallisia s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4\u00e4n niiden yhdenmukaistamiseksi unionin oikeuden s\u00e4\u00e4nn\u00f6sten kanssa. Tilanne olisi toinen vain, jos kansallisten viranomaisten toiminnan ja preklusiivisen m\u00e4\u00e4r\u00e4ajan vuoksi henkil\u00f6 olisi menett\u00e4nyt t\u00e4ysin mahdollisuutensa vedota oikeuksiinsa kansallisissa tuomioistuimissa (ks. edell\u00e4 mainittu tuomio Barth, kohta 33).<\/p>\n

60. Unionin tuomioistuimen oikeusk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 on my\u00f6s vakiintuneesti katsottu, ett\u00e4 unionin tuomioistuimen mahdollisella unionin oikeuden rikkomisen toteamisella ei l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti ole vaikutusta vanhentumisajan alkamiseen (ks. edell\u00e4 mainittu tuomio Starjakob, kohta 64 oikeusk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6viittauksineen). Tehokkuusperiaate ei oikeusk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n mukaan my\u00f6sk\u00e4\u00e4n edellyt\u00e4, ett\u00e4 kansallinen vahingonkorvausta koskeva vanhentumisaika keskeytyisi tai lykk\u00e4ytyisi komission vireillepaneman j\u00e4senyysvelvoitteiden noudattamatta j\u00e4tt\u00e4mist\u00e4 koskevan menettelyn ajaksi (ks. tuomio 24.3.2009, Danske Slagterier, C-445\/06, EU:C:2009:178, kohta 46).<\/p>\n

61. Unionin tuomioistuimen arvioitavana on ollut kansallisen vanhentumisajan unionin oikeuden mukaisuus tilanteessa, jossa kansallinen tuomioistuin arvioi, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4asian kantaja olisi pystynyt objektiivisesti arvioiden vetoamaan unionin oikeuden mukaisiin oikeuksiinsa vasta tiettyjen unionin tuomioistuimen oikeustilaa selvent\u00e4neiden tuomioiden j\u00e4lkeen. Unionin tuomioistuin katsoi, ett\u00e4 unionin oikeus ei ollut esteen\u00e4 vanhentumisajoille, jotka johtivat vaatimusten vanhentumiseen ennen kyseisi\u00e4 tuomioita. Tuomioistuin kiinnitti ratkaisussaan huomiota siihen, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4asian kantajalla oli ollut oikeus vedota oikeuksiinsa tuomioistuimessa SEUT 45 artiklan osalta siit\u00e4 asti, kun kyseinen j\u00e4senvaltio oli liittynyt unioniin, ja asiaan sovellettavan direktiivin osalta siit\u00e4 asti, kun m\u00e4\u00e4r\u00e4aika direktiivin saattamiselle osaksi kansallista oikeutta oli p\u00e4\u00e4ttynyt (ks. tuomio 16.1.2014, Pohl, C-429\/12, EU:C:2014:12, kohdat 36 ja 37).<\/p>\n

62. Korkein oikeus katsoo, ett\u00e4 edell\u00e4 esitetyn oikeusk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n perusteella unionin oikeus ei ole esteen\u00e4 sille, ett\u00e4 yhti\u00f6iden vahingonkorvausvaatimusten kolmen vuoden vanhentumisaika on alkanut jo ennen kuin v\u00e4yl\u00e4maksulains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6\u00e4 oli muutettu ja ennen kuin Helsingin hallinto-oikeus oli antanut kohdassa 5 mainitut p\u00e4\u00e4t\u00f6kset.<\/p>\n

Johtop\u00e4\u00e4t\u00f6s<\/h3>\n

63. Kohdassa 56 todetun mukaisesti kolmen vuoden vanhentumisaika on alkanut kunkin v\u00e4yl\u00e4maksun osalta siit\u00e4, kun yhti\u00f6t ovat saaneet tiedon kyseisest\u00e4 v\u00e4yl\u00e4maksup\u00e4\u00e4t\u00f6ksest\u00e4. Yhti\u00f6iden vaatimukset ovat koskeneet vuosina 2001 — 2004 m\u00e4\u00e4r\u00e4ttyj\u00e4 v\u00e4yl\u00e4maksuja, joista viimeisetkin yhti\u00f6iden on pit\u00e4nyt saada tietoonsa viimeist\u00e4\u00e4n vuoden 2005 alussa. Kun yhti\u00f6t eiv\u00e4t ole edes v\u00e4itt\u00e4neet, ett\u00e4 ne olisivat katkaisseet vanhentumisen ennen kuin 31.12.2008, vaatimukset ovat vanhentuneita. Kohdassa 36 selostettu vanhentumislain voimaantulos\u00e4\u00e4nn\u00f6s ei johda toisenlaiseen johtop\u00e4\u00e4t\u00f6kseen. Aihetta hovioikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen vahingonkorvausvaatimuksen osalta ei siis ole.<\/p>\n

Muutoksenhaku ja kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa<\/h3>\n

Yleisen tuomioistuimen toimivalta<\/h3>\n

V\u00e4yl\u00e4maksup\u00e4\u00e4t\u00f6sten oikeusvoima<\/h3>\n

P\u00e4\u00e4asiaratkaisun perustelut<\/h3>\n

Vanhentumisajan alkamisen arviointi t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa<\/h3>\n<\/div>\n
\n

Sources officielles :<\/strong> consulter la page source<\/a><\/p>\n

Finlex open data, CC BY 4.0. Documentation open data verifiee le 2026-04-12 ; les endpoints judgment documentes renvoient 404 pour les types case-law exposes par le frontend, fallback actuel sur les pages publiques data.finlex.fi.<\/em><\/p>\n<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Enligt lagarna om farledsavgift 1028\/1980 och 708\/2002 hade farledsavgifterna som p\u00e5f\u00f6rdes fartyg i utrikestrafik best\u00e4mts p\u00e5 andra grunder \u00e4n farledsavgifterna i inrikestrafik. N\u00e5gra rederibolag yrkade genom en st\u00e4mning som anh\u00e4ngiggjordes 30.12.2010 \u00e5terb\u00e4ring av staten f\u00f6r obeh\u00f6rig vinst eller skadest\u00e5nd p\u00e5 den grunden att de \u00e5ren 2001-2004 hade betalat farledsavgifter f\u00f6r utrikestrafik som i strid med…<\/p>\n","protected":false},"featured_media":0,"template":"","meta":{"_crdt_document":""},"kji_country":[7740],"kji_court":[7741],"kji_chamber":[7742],"kji_year":[52833],"kji_subject":[7632],"kji_keyword":[53570,53572,53571],"kji_language":[7746],"class_list":["post-806428","kji_decision","type-kji_decision","status-publish","hentry","kji_country-finlande","kji_court-cour-supreme-de-finlande","kji_chamber-precedents","kji_year-52833","kji_subject-penal","kji_keyword-farledsavgifterna","kji_keyword-inrikestrafik","kji_keyword-utrikestrafik","kji_language-multilingue"],"yoast_head":"\nKKO:2017:84 - Preskription av skuld - Ma\u00eetre Hassan Kohen, avocat en droit p\u00e9nal \u00e0 Paris<\/title>\n<meta name=\"robots\" content=\"index, follow, max-snippet:-1, max-image-preview:large, max-video-preview:-1\" \/>\n<link rel=\"canonical\" href=\"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/jurisprudences\/kko201784-preskription-av-skuld\/\" \/>\n<meta property=\"og:locale\" content=\"ru_RU\" \/>\n<meta property=\"og:type\" content=\"article\" \/>\n<meta property=\"og:title\" content=\"KKO:2017:84 - Preskription av skuld\" \/>\n<meta property=\"og:description\" content=\"Enligt lagarna om farledsavgift 1028\/1980 och 708\/2002 hade farledsavgifterna som p\u00e5f\u00f6rdes fartyg i utrikestrafik best\u00e4mts p\u00e5 andra grunder \u00e4n farledsavgifterna i inrikestrafik. N\u00e5gra rederibolag yrkade genom en st\u00e4mning som anh\u00e4ngiggjordes 30.12.2010 \u00e5terb\u00e4ring av staten f\u00f6r obeh\u00f6rig vinst eller skadest\u00e5nd p\u00e5 den grunden att de \u00e5ren 2001-2004 hade betalat farledsavgifter f\u00f6r utrikestrafik som i strid med...\" \/>\n<meta property=\"og:url\" content=\"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/jurisprudences\/kko201784-preskription-av-skuld\/\" \/>\n<meta property=\"og:site_name\" content=\"Ma\u00eetre Hassan Kohen, avocat en droit p\u00e9nal \u00e0 Paris\" \/>\n<meta name=\"twitter:card\" content=\"summary_large_image\" \/>\n<meta name=\"twitter:label1\" content=\"\u041f\u0440\u0438\u043c\u0435\u0440\u043d\u043e\u0435 \u0432\u0440\u0435\u043c\u044f \u0434\u043b\u044f \u0447\u0442\u0435\u043d\u0438\u044f\" \/>\n\t<meta name=\"twitter:data1\" content=\"21 \u043c\u0438\u043d\u0443\u0442\u0430\" \/>\n<script type=\"application\/ld+json\" class=\"yoast-schema-graph\">{\"@context\":\"https:\\\/\\\/schema.org\",\"@graph\":[{\"@type\":\"WebPage\",\"@id\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/ru\\\/jurisprudences\\\/kko201784-preskription-av-skuld\\\/\",\"url\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/ru\\\/jurisprudences\\\/kko201784-preskription-av-skuld\\\/\",\"name\":\"KKO:2017:84 - Preskription av skuld - Ma\u00eetre Hassan Kohen, avocat en droit p\u00e9nal \u00e0 Paris\",\"isPartOf\":{\"@id\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/ru\\\/#website\"},\"datePublished\":\"2026-05-01T13:28:45+00:00\",\"breadcrumb\":{\"@id\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/ru\\\/jurisprudences\\\/kko201784-preskription-av-skuld\\\/#breadcrumb\"},\"inLanguage\":\"ru-RU\",\"potentialAction\":[{\"@type\":\"ReadAction\",\"target\":[\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/ru\\\/jurisprudences\\\/kko201784-preskription-av-skuld\\\/\"]}]},{\"@type\":\"BreadcrumbList\",\"@id\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/ru\\\/jurisprudences\\\/kko201784-preskription-av-skuld\\\/#breadcrumb\",\"itemListElement\":[{\"@type\":\"ListItem\",\"position\":1,\"name\":\"Home\",\"item\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/ru\\\/avocats-en-droit-penal-a-paris-conseil-et-defense-strategique\\\/\"},{\"@type\":\"ListItem\",\"position\":2,\"name\":\"Jurisprudences\",\"item\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/ru\\\/jurisprudences\\\/\"},{\"@type\":\"ListItem\",\"position\":3,\"name\":\"KKO:2017:84 – Preskription av skuld\"}]},{\"@type\":\"WebSite\",\"@id\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/ru\\\/#website\",\"url\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/ru\\\/\",\"name\":\"Kohen Avocats\",\"description\":\"Ma\u00eetre Hassan Kohen, avocat p\u00e9naliste \u00e0 Paris, intervient exclusivement en droit p\u00e9nal pour la d\u00e9fense des particuliers, notamment en mati\u00e8re d\u2019accusations de viol. Il assure un accompagnement rigoureux d\u00e8s la garde \u00e0 vue jusqu\u2019\u00e0 la Cour d\u2019assises, veillant au strict respect des garanties proc\u00e9durales.\",\"publisher\":{\"@id\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/ru\\\/#organization\"},\"potentialAction\":[{\"@type\":\"SearchAction\",\"target\":{\"@type\":\"EntryPoint\",\"urlTemplate\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/ru\\\/?s={search_term_string}\"},\"query-input\":{\"@type\":\"PropertyValueSpecification\",\"valueRequired\":true,\"valueName\":\"search_term_string\"}}],\"inLanguage\":\"ru-RU\"},{\"@type\":\"Organization\",\"@id\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/ru\\\/#organization\",\"name\":\"Kohen Avocats\",\"url\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/ru\\\/\",\"logo\":{\"@type\":\"ImageObject\",\"inLanguage\":\"ru-RU\",\"@id\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/ru\\\/#\\\/schema\\\/logo\\\/image\\\/\",\"url\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/wp-content\\\/uploads\\\/2026\\\/01\\\/Logo-2-1.webp\",\"contentUrl\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/wp-content\\\/uploads\\\/2026\\\/01\\\/Logo-2-1.webp\",\"width\":2114,\"height\":1253,\"caption\":\"Kohen Avocats\"},\"image\":{\"@id\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/ru\\\/#\\\/schema\\\/logo\\\/image\\\/\"}}]}<\/script>\n<!-- \/ Yoast SEO Premium plugin. -->","yoast_head_json":{"title":"KKO:2017:84 - Preskription av skuld - Ma\u00eetre Hassan Kohen, avocat en droit p\u00e9nal \u00e0 Paris","robots":{"index":"index","follow":"follow","max-snippet":"max-snippet:-1","max-image-preview":"max-image-preview:large","max-video-preview":"max-video-preview:-1"},"canonical":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/jurisprudences\/kko201784-preskription-av-skuld\/","og_locale":"ru_RU","og_type":"article","og_title":"KKO:2017:84 - Preskription av skuld","og_description":"Enligt lagarna om farledsavgift 1028\/1980 och 708\/2002 hade farledsavgifterna som p\u00e5f\u00f6rdes fartyg i utrikestrafik best\u00e4mts p\u00e5 andra grunder \u00e4n farledsavgifterna i inrikestrafik. N\u00e5gra rederibolag yrkade genom en st\u00e4mning som anh\u00e4ngiggjordes 30.12.2010 \u00e5terb\u00e4ring av staten f\u00f6r obeh\u00f6rig vinst eller skadest\u00e5nd p\u00e5 den grunden att de \u00e5ren 2001-2004 hade betalat farledsavgifter f\u00f6r utrikestrafik som i strid med...","og_url":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/jurisprudences\/kko201784-preskription-av-skuld\/","og_site_name":"Ma\u00eetre Hassan Kohen, avocat en droit p\u00e9nal \u00e0 Paris","twitter_card":"summary_large_image","twitter_misc":{"\u041f\u0440\u0438\u043c\u0435\u0440\u043d\u043e\u0435 \u0432\u0440\u0435\u043c\u044f \u0434\u043b\u044f \u0447\u0442\u0435\u043d\u0438\u044f":"21 \u043c\u0438\u043d\u0443\u0442\u0430"},"schema":{"@context":"https:\/\/schema.org","@graph":[{"@type":"WebPage","@id":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/jurisprudences\/kko201784-preskription-av-skuld\/","url":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/jurisprudences\/kko201784-preskription-av-skuld\/","name":"KKO:2017:84 - Preskription av skuld - Ma\u00eetre Hassan Kohen, avocat en droit p\u00e9nal \u00e0 Paris","isPartOf":{"@id":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/#website"},"datePublished":"2026-05-01T13:28:45+00:00","breadcrumb":{"@id":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/jurisprudences\/kko201784-preskription-av-skuld\/#breadcrumb"},"inLanguage":"ru-RU","potentialAction":[{"@type":"ReadAction","target":["https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/jurisprudences\/kko201784-preskription-av-skuld\/"]}]},{"@type":"BreadcrumbList","@id":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/jurisprudences\/kko201784-preskription-av-skuld\/#breadcrumb","itemListElement":[{"@type":"ListItem","position":1,"name":"Home","item":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/avocats-en-droit-penal-a-paris-conseil-et-defense-strategique\/"},{"@type":"ListItem","position":2,"name":"Jurisprudences","item":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/jurisprudences\/"},{"@type":"ListItem","position":3,"name":"KKO:2017:84 – Preskription av skuld"}]},{"@type":"WebSite","@id":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/#website","url":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/","name":"Kohen Avocats","description":"Ma\u00eetre Hassan Kohen, avocat p\u00e9naliste \u00e0 Paris, intervient exclusivement en droit p\u00e9nal pour la d\u00e9fense des particuliers, notamment en mati\u00e8re d\u2019accusations de viol. Il assure un accompagnement rigoureux d\u00e8s la garde \u00e0 vue jusqu\u2019\u00e0 la Cour d\u2019assises, veillant au strict respect des garanties proc\u00e9durales.","publisher":{"@id":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/#organization"},"potentialAction":[{"@type":"SearchAction","target":{"@type":"EntryPoint","urlTemplate":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/?s={search_term_string}"},"query-input":{"@type":"PropertyValueSpecification","valueRequired":true,"valueName":"search_term_string"}}],"inLanguage":"ru-RU"},{"@type":"Organization","@id":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/#organization","name":"Kohen Avocats","url":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/","logo":{"@type":"ImageObject","inLanguage":"ru-RU","@id":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/#\/schema\/logo\/image\/","url":"https:\/\/kohenavocats.com\/wp-content\/uploads\/2026\/01\/Logo-2-1.webp","contentUrl":"https:\/\/kohenavocats.com\/wp-content\/uploads\/2026\/01\/Logo-2-1.webp","width":2114,"height":1253,"caption":"Kohen Avocats"},"image":{"@id":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/#\/schema\/logo\/image\/"}}]}},"jetpack_likes_enabled":false,"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/wp-json\/wp\/v2\/kji_decision\/806428","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/wp-json\/wp\/v2\/kji_decision"}],"about":[{"href":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/wp-json\/wp\/v2\/types\/kji_decision"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=806428"}],"wp:term":[{"taxonomy":"kji_country","embeddable":true,"href":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/wp-json\/wp\/v2\/kji_country?post=806428"},{"taxonomy":"kji_court","embeddable":true,"href":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/wp-json\/wp\/v2\/kji_court?post=806428"},{"taxonomy":"kji_chamber","embeddable":true,"href":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/wp-json\/wp\/v2\/kji_chamber?post=806428"},{"taxonomy":"kji_year","embeddable":true,"href":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/wp-json\/wp\/v2\/kji_year?post=806428"},{"taxonomy":"kji_subject","embeddable":true,"href":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/wp-json\/wp\/v2\/kji_subject?post=806428"},{"taxonomy":"kji_keyword","embeddable":true,"href":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/wp-json\/wp\/v2\/kji_keyword?post=806428"},{"taxonomy":"kji_language","embeddable":true,"href":"https:\/\/kohenavocats.com\/ru\/wp-json\/wp\/v2\/kji_language?post=806428"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}