{"id":753758,"date":"2026-04-29T13:47:27","date_gmt":"2026-04-29T11:47:27","guid":{"rendered":"https:\/\/kohenavocats.com\/jurisprudences\/kko20203-faderskap-2\/"},"modified":"2026-04-29T13:47:27","modified_gmt":"2026-04-29T11:47:27","slug":"kko20203-faderskap-2","status":"publish","type":"kji_decision","link":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/jurisprudences\/kko20203-faderskap-2\/","title":{"rendered":"KKO:2020:3 – Faderskap"},"content":{"rendered":"
\n
\n

A hade f\u00f6tts utom \u00e4ktenskap innan 1975 \u00e5rs lag om faderskap (700\/1975) hade tr\u00e4tt i kraft. Hon hade \u00e5r 2003 v\u00e4ckt talan mot B om fastst\u00e4llande av faderskap. Talan hade avvisats med st\u00f6d av 7 \u00a7 2 mom. lagen ang\u00e5ende inf\u00f6rande av lagen om faderskap (701\/1975). B hade d\u00f6tt \u00e5r 2008. Efter att den nya faderskapslagen (11\/2015) hade tr\u00e4tt i kraft hade A v\u00e4ckt ny talan, vilken hade lett till att det hade fastst\u00e4llts att B \u00e4r A:s far.<\/p>\n

Vid bed\u00f6mningen av fr\u00e5gan om A hade r\u00e4tt till arv efter B beaktade H\u00f6gsta domstolen att B \u00e4nda sedan A f\u00f6ddes hade k\u00e4nt till att han var A:s far och att A efter att ha f\u00e5tt reda p\u00e5 vem hennes far var aktivt hade f\u00f6rs\u00f6kt f\u00e5 faderskapet fastst\u00e4llt, vilket B och \u00e4ven dennes arvingar hade blivit medvetna om. H\u00f6gsta domstolen fastst\u00e4llde att A hade r\u00e4tt till arv efter B utan hinder av begr\u00e4nsningen i 67 \u00a7 1 mom. f\u00f6rsta meningen faderskapslagen.<\/p>\n

FaderskapsL 67 \u00a7 1 mom<\/h3>\n

Harkittaessa, oliko A:lla oikeus perint\u00f6\u00f6n B:n j\u00e4lkeen, otettiin huomioon, ett\u00e4 B oli A:n syntym\u00e4st\u00e4 l\u00e4htien tiennyt olevansa A:n is\u00e4 ja ett\u00e4 A oli saatuaan selville is\u00e4ns\u00e4 henkil\u00f6llisyyden pyrkinyt aktiivisesti saamaan isyyden vahvistetuksi, mist\u00e4 B ja my\u00f6s t\u00e4m\u00e4n perilliset olivat tulleet tietoisiksi. Korkein oikeus vahvisti, ett\u00e4 A:lla oli oikeus perint\u00f6\u00f6n B:n j\u00e4lkeen isyyslain 67 \u00a7:n 1 momentin ensimm\u00e4isess\u00e4 virkkeess\u00e4 s\u00e4\u00e4detyn rajoituksen est\u00e4m\u00e4tt\u00e4.<\/p>\n

IsyysL 67 \u00a7 1 mom<\/h3>\n

Asian aikaisemmat k\u00e4sittelyvaiheet<\/h3>\n

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa<\/h3>\n

B:n kuolinpes\u00e4n osakkaille my\u00f6nnettiin valituslupa ennakkop\u00e4\u00e4t\u00f6svalitukseen.<\/p>\n

Valituksessaan kuolinpes\u00e4n osakkaat vaativat, ett\u00e4 k\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeuden tuomio kumotaan.<\/p>\n

Vastauksessaan A vaati, ett\u00e4 valitus hyl\u00e4t\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Korkeimman oikeuden ratkaisu<\/h3>\n

Asian tausta<\/h3>\n

A oli syntynyt avioliiton ulkopuolella hein\u00e4kuussa 1954. Saman vuoden syyskuussa B oli sitoutunut suorittamaan elatusapua A:lle ja t\u00e4m\u00e4n \u00e4idille. Isyytt\u00e4 ei ollut tuolloin vahvistettu, eik\u00e4 A:n ja B:n v\u00e4lille ollut syntynyt perhe-el\u00e4m\u00e4\u00e4.<\/p>\n

V\u00e4est\u00f6tietoj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n A:n is\u00e4ksi oli sittemmin merkitty A:n \u00e4idin uusi aviomies. Seurakunnan rekisteriss\u00e4 \u00e4idin aviomies oli merkitty vain A:n is\u00e4puoleksi. V\u00e4est\u00f6tietoj\u00e4rjestelm\u00e4n merkint\u00e4 oli A:n pyynn\u00f6st\u00e4 poistettu vuonna 2002.<\/p>\n

A oli vuonna 2003 nostamassaan kanteessa vaatinut vahvistettavaksi, ett\u00e4 B on h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4. K\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeus oli j\u00e4tt\u00e4nyt kanteen tutkimatta isyyslain voimaanpanosta annetun lain (701\/1975) 7 \u00a7:n 2 momentin nojalla. Hovioikeus oli pysytt\u00e4nyt k\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeuden ratkaisun, eik\u00e4 Korkein oikeus ollut my\u00f6nt\u00e4nyt A:lle valituslupaa.<\/p>\n

B oli kuollut kes\u00e4ll\u00e4 2008.<\/p>\n

A:n ihmisoikeusvalituksen johdosta Euroopan ihmisoikeustuomioistuin oli 29.1.2013 antamassaan tuomiossa todennut, ett\u00e4 A:n oikeutta yksityisel\u00e4m\u00e4n suojaan oli loukattu, koska h\u00e4nell\u00e4 ei ollut ollut mahdollisuutta saada isyysasiaa tutkittavaksi tuomioistuimessa.<\/p>\n

Ihmisoikeustuomioistuimen tuomion j\u00e4lkeen A oli pyyt\u00e4nyt Korkeimmalta oikeudelta aikaisemman isyysratkaisun purkamista.<\/p>\n

Korkein oikeus oli p\u00e4\u00e4t\u00f6ksell\u00e4\u00e4n 28.5.2014 j\u00e4tt\u00e4nyt A:n purkuhakemuksen lep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n ja odottamaan tuolloin valmisteltavana olleen uuden isyyslain voimaantuloa.<\/p>\n

Korkein oikeus oli 22.12.2015 antamallaan p\u00e4\u00e4t\u00f6ksell\u00e4 j\u00e4tt\u00e4nyt purkuhakemuksen tutkimatta. Ratkaisun perustelujen mukaan A:lla ei uuden isyyslain voimaantulon my\u00f6t\u00e4 ollut oikeudellista tarvetta saada aiempaa isyysratkaisua puretuksi, koska h\u00e4n pystyi tuon ratkaisun est\u00e4m\u00e4tt\u00e4 panemaan uuden isyyskanteen vireille.<\/p>\n

Kanne ja vastaus P\u00e4ij\u00e4t-H\u00e4meen k\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeudessa<\/h3>\n

A vaati B:n kuolinpes\u00e4n osakkaita vastaan nostamassaan kanteessa vahvistettavavaksi, ett\u00e4 h\u00e4n ei ollut menett\u00e4nyt perillisasemaansa is\u00e4ns\u00e4 B:n j\u00e4lkeen ja ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli siten oikeus lakiosaansa B:n j\u00e4lkeen.<\/p>\n

$f9<\/p>\n

Toissijaisena kanneperusteena A vetosi siihen, ett\u00e4 uuden isyyslain 67 \u00a7:n 1 momentissa s\u00e4\u00e4detty\u00e4 perint\u00f6oikeuden rajoitusta ei joka tapauksessa tullut soveltaa pyk\u00e4l\u00e4n 2 momentin nojalla, koska A:lla oli ollut is\u00e4 30.9.1976. V\u00e4est\u00f6tietoj\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 A:n is\u00e4ksi oli vuoteen 2002 asti ollut merkittyn\u00e4 h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 aviomies.<\/p>\n

Viimesijaisena kanneperusteena A vetosi siihen, ett\u00e4 isyyslain 67 \u00a7:n 1 momentin perint\u00f6oikeutta rajoittava s\u00e4\u00e4ntely oli ilmeisess\u00e4 ristiriidassa perustuslain 6 \u00a7:n yhdenvertaisuutta koskevan s\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen kanssa, mink\u00e4 vuoksi ensin mainittu s\u00e4\u00e4nn\u00f6s tuli perustuslain 106 \u00a7:n nojalla j\u00e4tt\u00e4\u00e4 soveltamatta.<\/p>\n

B:n kuolinpes\u00e4n osakkaat vaativat, ett\u00e4 kanne hyl\u00e4t\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

$fa<\/p>\n

K\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeuden tuomio 11.6.2018 nro 18\/9467<\/p>\n

A:n kertomusta sek\u00e4 asiaa koskevaa s\u00e4\u00e4ntely\u00e4, esit\u00f6it\u00e4 ja oikeusk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00e4 selostettuaan k\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeus lausui asiassa olevan kysymys ensinn\u00e4kin siit\u00e4, oliko A:lla oikeus perint\u00f6\u00f6n B:n j\u00e4lkeen isyyslaissa mainitun muun A:sta riippumattoman erityisen painavan syyn perusteella.<\/p>\n

Esitetyn selvityksen perusteella k\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeus katsoi A:n saaneen vasta vuoden 2001 joulukuussa tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 B oli h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4. T\u00e4h\u00e4n asti A oli pit\u00e4nyt is\u00e4n\u00e4\u00e4n v\u00e4est\u00f6rekisteritiedoissa is\u00e4ksi merkittyn\u00e4 ollutta \u00e4idin puolisoa.<\/p>\n

Esitetyn selvityksen ja erityisesti kirjallisena todisteena esitetyn elatussopimuksen perusteella B oli ollut tietoinen isyydest\u00e4\u00e4n. Saatuaan tiedon is\u00e4ns\u00e4 henkil\u00f6llisyydest\u00e4 A oli ollut yhteydess\u00e4 B:hen, joka ei ollut kiist\u00e4nyt isyytt\u00e4\u00e4n A:lle. B oli kuitenkin kielt\u00e4ytynyt tunnustamasta isyytt\u00e4, koska h\u00e4nen perillistahonsa oli sit\u00e4 vastustanut.<\/p>\n

A oli tultuaan vuonna 2001 tietoiseksi siit\u00e4, ett\u00e4 B oli h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4, ollut kaikin tavoin aktiivinen saadakseen isyyden ja mahdollisen perillisasemansa vahvistetuksi. B ja h\u00e4nen perillisens\u00e4 olivat olleet tietoisia A:sta jo ennen isyyskanteen nostamista vuonna 2003 sek\u00e4 isyyden vahvistamisen merkityksest\u00e4 oikeudenomistajien perillisasemaan.<\/p>\n

Isyyslain taustalla vaikuttavan Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2012:11 mukaan isyyslain nimenomaisena p\u00e4\u00e4tarkoituksena oli lasten oikeudellisen yhdenvertaisuuden toteuttaminen. Korkein oikeus oli ottanut ratkaisussaan huomioon my\u00f6s perustuslain 6 \u00a7:n yhdenvertaisuus- ja syrjint\u00e4kieltos\u00e4\u00e4nn\u00f6kset. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin oli ratkaisussa Mitzinger v. Saksa todennut, ett\u00e4 Euroopassa oikeusk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 ja kansalliset lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6lliset uudistukset olivat osoittaneet selv\u00e4\u00e4 suuntausta avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten perint\u00f6oikeutta koskevan syrjinn\u00e4n kaikkinaiseksi poistamiseksi.<\/p>\n

Nyt kysymyksess\u00e4 olevassa asiassa vastaajat eiv\u00e4t olleet tuoneet esiin sellaisia B:n seikkoja tai olosuhteita, jotka olisivat koskeneet t\u00e4m\u00e4n varallisuuteen kohdistuvia oikeuksia tai j\u00e4rjestelyj\u00e4 ja jotka tulisi ottaa huomioon A:n perint\u00f6oikeusasemaa arvioitaessa. N\u00e4in ollen is\u00e4n perheen intressej\u00e4 ei ollut pidett\u00e4v\u00e4 niin painavina vastasyin\u00e4, ett\u00e4 ne riitt\u00e4isiv\u00e4t perusteeksi A:n perint\u00f6oikeuden ep\u00e4\u00e4miselle. A:n asettaminen sisaruksiinsa n\u00e4hden ep\u00e4tasa-arvoiseen asemaan ei ollut siten perusteltua my\u00f6sk\u00e4\u00e4n perillisten omaisuuden suojan ja siihen liittyv\u00e4n perusteltujen odotusten suojan turvaamiseksi.<\/p>\n

K\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeus totesi, ett\u00e4 ilman ihmisoikeusloukkausta isyys ja A:n perint\u00f6oikeus olisivat tulleet vahvistetuiksi jo B:n elinaikana. Korkeimman oikeuden p\u00e4\u00e4t\u00f6s keskeytt\u00e4\u00e4 ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isen muutoksenhakemuksen k\u00e4sittely 28.5.2014 oli johtanut siihen, ett\u00e4 isyyden vahvistaminen oli ajoittunut lainmuutoksen j\u00e4lkeiseen aikaan.<\/p>\n

Isyyslain 67 \u00a7:n 2 momentin soveltuvuuden osalta k\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeus totesi, ett\u00e4 v\u00e4est\u00f6rekisteritietoihin oli A:n is\u00e4ksi vuoteen 2002 saakka ollut merkittyn\u00e4 \u00e4idin puoliso. N\u00e4in merkitty\u00e4 isyytt\u00e4 ei ollut kumottu tai isyytt\u00e4 koskevaa tuomiota purettu, vaan merkint\u00e4 oli poistettu v\u00e4est\u00f6rekisterist\u00e4 hallinnollisella ratkaisulla A:n antamien tietojen perusteella. K\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeus katsoi, ett\u00e4 A:lla oli ollut perusteltu syy luottaa v\u00e4est\u00f6rekisteritietoihin, kunnes h\u00e4n oli vuonna 2001 saanut tiedon oikeasta is\u00e4st\u00e4\u00e4n. V\u00e4est\u00f6rekisterimerkinn\u00e4n poistamisen j\u00e4lkeen A oli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 ollut is\u00e4t\u00f6n. Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaisen kannerajoituss\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen vuoksi A:n isyyden vahvistamista koskeva kanne oli j\u00e4tetty tutkimatta. K\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeus totesi, ett\u00e4 my\u00f6s n\u00e4m\u00e4 seikat oli otettava huomioon isyyslain 67 \u00a7:n 1 momentin mukaista erityisen painavan syyn olemassaoloa harkittaessa sit\u00e4 puoltavina seikkoina.<\/p>\n

Edell\u00e4 mainittuja seikkoja kokonaisuutena arvioituaan k\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeus katsoi, ett\u00e4 perint\u00f6oikeuden menetyst\u00e4 olisi pidett\u00e4v\u00e4 A:sta riippumattoman erityisen painavan syyn perusteella kohtuuttomana.<\/p>\n

K\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeus vahvisti, ett\u00e4 A:lla oli perint\u00f6oikeus is\u00e4ns\u00e4 B:n j\u00e4lkeen.<\/p>\n

Asian ovat ratkaisseet k\u00e4r\u00e4j\u00e4tuomarit Tomi M\u00e4kel\u00e4, Linda Harjutsalo ja Milja Saarenp\u00e4\u00e4.<\/h3>\n

Perustelut<\/h3>\n

2. A on vuonna 2001 saanut tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 B on h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4. V\u00e4est\u00f6tietoj\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 ollut tieto, jonka mukaan \u00e4idin aviomies olisi A:n is\u00e4, on vuonna 2002 A:n pyynn\u00f6st\u00e4 poistettu. Vuonna 2003 A on ollut yhteydess\u00e4 B:hen, joka on A:n kertoman mukaan my\u00f6nt\u00e4nyt olevansa t\u00e4m\u00e4n is\u00e4 mutta kielt\u00e4ytynyt isyyden tunnustamisesta.<\/p>\n

3. B:n kielt\u00e4ydytty\u00e4 isyyden tunnustamisesta A on vaatinut k\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeutta vahvistamaan, ett\u00e4 B on h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4. Isyyskanne on j\u00e4tetty tutkimatta isyyslain voimaanpanosta annetun lain (701\/1975) 7 \u00a7:n 2 momentin nojalla. Ratkaisun saatua lainvoiman A on tehnyt ihmisoikeusvalituksen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.<\/p>\n

4. Asian ollessa vireill\u00e4 ihmisoikeustuomioistuimessa B on kuollut vuonna 2008. H\u00e4nen kuolinpes\u00e4ns\u00e4 osakkaita ovat t\u00e4m\u00e4n asian muutoksenhakijat, leski ja kolme avioliitossa syntynytt\u00e4 lasta.<\/p>\n

6. Korkein oikeus oli jo t\u00e4t\u00e4 ennen er\u00e4st\u00e4 toista isyysasiaa koskevassa ratkaisussaan KKO 2012:11 j\u00e4tt\u00e4nyt kanneaikas\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen soveltamatta perustuslain 106 \u00a7:n nojalla, koska sen soveltamisen on kyseisess\u00e4 tapauksessa katsottu olevan ristiriidassa perustuslain 10 \u00a7:ss\u00e4 ja ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa turvatun yksityisel\u00e4m\u00e4n suojan kanssa.<\/p>\n

7. Ihmisoikeustuomioistuimen tuomion j\u00e4lkeen A on pyyt\u00e4nyt Korkeimmalta oikeudelta aikaisemman isyysratkaisun purkamista. Korkein oikeus on j\u00e4tt\u00e4nyt A:n hakemuksen lep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n ja odottamaan tuolloin valmisteltavana olleen uuden isyyslain voimaantuloa.<\/p>\n

8. Uusi isyyslaki (11\/2015) on hyv\u00e4ksytty eduskunnassa loppuvuodesta 2014 ja vahvistettu 13.1.2015. Sen j\u00e4lkeen Korkein oikeus on j\u00e4tt\u00e4nyt A:n purkuhakemuksen tutkimatta. Ratkaisun perustelujen mukaan A:lla ei uuden isyyslain voimaantulon my\u00f6t\u00e4 ole oikeudellista tarvetta saada aiempaa isyysratkaisua puretuksi, koska h\u00e4n pystyy sen est\u00e4m\u00e4tt\u00e4 panemaan uuden isyyskanteen vireille.<\/p>\n

9. Uuden isyyslain tultua voimaan 1.1.2016 k\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeus on A:n kanteesta vuonna 2016 vahvistanut, ett\u00e4 B on A:n is\u00e4.<\/p>\n

10. A on kanteessaan t\u00e4ss\u00e4 asiassa vaatinut k\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeutta vahvistamaan, ettei h\u00e4n ole menett\u00e4nyt perillisasemaansa is\u00e4ns\u00e4 B:n j\u00e4lkeen ja ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on oikeus saada lakiosansa t\u00e4m\u00e4n j\u00e4\u00e4mist\u00f6st\u00e4. A on ensisijaisesti vedonnut siihen, ett\u00e4 perint\u00f6oikeuden menetyst\u00e4 on pidett\u00e4v\u00e4 kohtuuttomana h\u00e4nest\u00e4 riippumattoman erityisen painavan syyn perusteella. Toissijaisesti A on vedonnut siihen, ett\u00e4 perint\u00f6oikeuden rajoitusta ei tule soveltaa, koska h\u00e4nell\u00e4 oli v\u00e4est\u00f6tietoj\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 ollut vuoteen 2002 asti merkittyn\u00e4 is\u00e4ksi h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 aviomies. Viimesijaisesti A on vedonnut siihen, ett\u00e4 perint\u00f6oikeutta rajoittava s\u00e4\u00e4ntely on ilmeisess\u00e4 ristiriidassa perustuslain yhdenvertaisuutta koskevan s\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen kanssa, mink\u00e4 vuoksi se tulee perustuslain 106 \u00a7:n nojalla j\u00e4tt\u00e4\u00e4 soveltamatta.<\/p>\n

11. B:n kuolinpes\u00e4n osakkaat ovat vaatineet, ett\u00e4 kanne hyl\u00e4t\u00e4\u00e4n perusteettomana.<\/p>\n

12. K\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeus on hyv\u00e4ksynyt A:n kanteen ensisijaisella kanneperusteella ja vahvistanut, ett\u00e4 A:lla on perint\u00f6oikeus is\u00e4ns\u00e4 B:n j\u00e4lkeen.<\/p>\n

13. B:n kuolinpes\u00e4n osakkaat ovat valittaneet Korkeimpaan oikeuteen ennakkop\u00e4\u00e4t\u00f6svalituksin ja vaatineet, ett\u00e4 k\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeuden tuomio kumotaan ja kanne hyl\u00e4t\u00e4\u00e4n. A on vastannut valitukseen ja vaatinut, ett\u00e4 se hyl\u00e4t\u00e4\u00e4n. A on vastauksessaan vedonnut kaikkiin kohdassa 10 mainittuihin kanneperusteisiinsa.<\/p>\n

14. K\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeus on hyv\u00e4ksynyt A:n kanteen ensisijaisella kanneperusteella. Se on tuomionsa perusteluissa kuitenkin ottanut kantaa my\u00f6s muihin kanneperusteisiin. Korkeimmassa oikeudessa asianosaiset ovat saaneet lausua ja my\u00f6s lausuneet kaikista asiaan vaikuttavista seikoista. Korkein oikeus katsoo, ett\u00e4 johdonmukaisuuden vuoksi on perusteltua ratkaista ensin kysymys isyyslain 67 \u00a7:n 2 momentin soveltumisesta eli siit\u00e4, tuleeko 67 \u00a7:n 1 momentin ensimm\u00e4isess\u00e4 virkkeess\u00e4 s\u00e4\u00e4detty perint\u00f6oikeuden rajoitus ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n sovellettavaksi.<\/p>\n

15. Mik\u00e4li mainitun pyk\u00e4l\u00e4n 2 momentti ei tule sovellettavaksi, kysymys on siit\u00e4, onko perint\u00f6oikeuden menetyst\u00e4 kuitenkin pidett\u00e4v\u00e4 pyk\u00e4l\u00e4n 1 momentin toisessa virkkeess\u00e4 tarkoitetulla tavalla kohtuuttomana A:sta riippumattoman erityisen painavan syyn perusteella.<\/p>\n

16. Perint\u00f6kaaren s\u00e4\u00e4nn\u00f6sten perusteella rintaperillisell\u00e4 on oikeus perint\u00f6\u00f6n riippumatta siit\u00e4, onko h\u00e4n syntynyt avioliitossa vai sen ulkopuolella. Perint\u00f6oikeus is\u00e4n j\u00e4lkeen on l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti my\u00f6s sellaisilla ennen vuoden 1975 isyyslain (700\/1975) voimaantuloa 1.10.1976 avioliiton ulkopuolella syntyneill\u00e4 lapsilla, joiden isyyden vahvistamisen isyyslain voimaanpanosta annetun lain 7 \u00a7:n 2 momentin kanneaikas\u00e4\u00e4nn\u00f6s on aikaisemmin est\u00e4nyt mutta joiden isyys on tuomioistuimessa sittemmin vahvistettu joko ennakkop\u00e4\u00e4t\u00f6ksen KKO 2012:11 mukaisesti tai uuden isyyslain perusteella.<\/p>\n

17. Perint\u00f6oikeutta on kuitenkin rajoitettu isyyslain 67 \u00a7:n 1 momentin ensimm\u00e4isen virkkeen s\u00e4\u00e4nn\u00f6ksell\u00e4 tilanteissa, joissa isyys on vahvistettu tuomioistuimessa joko ennakkop\u00e4\u00e4t\u00f6ksen KKO 2012:11 mukaisesti tai uuden isyyslain perusteella ja joissa is\u00e4 on kuollut ennen mainitun ennakkop\u00e4\u00e4t\u00f6ksen antamista. S\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen mukaan avioliiton ulkopuolella ennen 1 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 lokakuuta 1976 syntyneell\u00e4 lapsella ei ole tuomioistuimessa vahvistetun isyyden perusteella perint\u00f6oikeutta is\u00e4npuoleisen peritt\u00e4v\u00e4n j\u00e4lkeen, jos peritt\u00e4v\u00e4 on kuollut ennen 31 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 tammikuuta 2012.<\/p>\n

18. S\u00e4\u00e4nn\u00f6ksess\u00e4 mainittu p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 perustuu siihen, ett\u00e4 Korkein oikeus antoi 30.1.2012 ennakkop\u00e4\u00e4t\u00f6ksen KKO 2012:11, jossa muutettiin voimassa olleen oikeuden tulkintaa ennen vuoden 1975 isyyslain voimaantuloa avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen kanneoikeuden osalta (LaVM 16\/2014 vp s. 12). S\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4 on lain esit\u00f6iss\u00e4 perusteltu yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 sill\u00e4, ett\u00e4 tuon ajankohdan j\u00e4lkeen tiedossa on ollut, ett\u00e4 my\u00f6s ennen 1.10.1976 avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi voi ainakin joissakin tapauksissa saada perint\u00f6oikeuden tuomioistuimen vahvistaman isyyden perusteella, mutta toisaalta sill\u00e4, ett\u00e4 jos is\u00e4 on kuollut ennen tuota ajankohtaa, perint\u00f6oikeuden taannehtiva soveltaminen olisi ongelmallista perillisten omaisuuden suojan ja siihen liittyvien perusteltujen odotusten suojan sek\u00e4 yleisen oikeusvarmuuden kannalta (PeVL 46\/2014 vp s. 10 ja LaVM 16\/2014 vp s. 8).<\/p>\n

19. Mainittuun isyyslain 67 \u00a7:n 1 momentin ensimm\u00e4isess\u00e4 virkkeess\u00e4 s\u00e4\u00e4dettyyn perint\u00f6oikeutta rajoittavaan s\u00e4\u00e4nn\u00f6kseen liittyy kuitenkin poikkeus, josta s\u00e4\u00e4det\u00e4\u00e4n saman momentin toisessa virkkeess\u00e4. T\u00e4m\u00e4n s\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen mukaan lapsella on momentin ensimm\u00e4isen virkkeen est\u00e4m\u00e4tt\u00e4 oikeus perint\u00f6\u00f6n, jos peritt\u00e4v\u00e4n omaisuus on perint\u00f6kaaren 5 luvun 1 \u00a7:n nojalla mennyt valtiolle taikka jos perint\u00f6oikeuden menetyst\u00e4 on pidett\u00e4v\u00e4 kohtuuttomana avioliiton ulkopuolella syntyneiden sisarusten yhdenvertaisen kohtelun tai muun siihen verrattavan, kantajasta riippumattoman erityisen painavan syyn perusteella. T\u00e4ll\u00f6inkin oikeus perint\u00f6\u00f6n on saatettava voimaan viimeist\u00e4\u00e4n perint\u00f6kaaren 16 luvun 1 \u00a7:ss\u00e4 s\u00e4\u00e4detyss\u00e4 kymmenen vuoden m\u00e4\u00e4r\u00e4ajassa.<\/p>\n

20. Isyyslain 67 \u00a7:n 2 momentissa on lis\u00e4ksi s\u00e4\u00e4detty tilanteista, joissa 1 momentin s\u00e4\u00e4ntely ei tule lainkaan sovellettavaksi. Sen mukaan 1 momentin ensimm\u00e4isess\u00e4 ja toisessa virkkeess\u00e4 s\u00e4\u00e4detty\u00e4 ei sovelleta, jos isyys on vahvistettu isyyslain voimaanpanosta annetun lain 7 \u00a7:n 2 momentissa s\u00e4\u00e4detyss\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4ajassa taikka jos lapsella oli 30 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 syyskuuta 1976 is\u00e4, mutta isyys on sen j\u00e4lkeen kumottu tai isyytt\u00e4 koskeva tuomio on purettu, ja toisen miehen isyys on vahvistettu t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen.<\/p>\n

21. Isyyslain 67 \u00a7:n 2 momenttia koskevista esit\u00f6ist\u00e4 (LaVM 16\/2014 vp s. 12-13) ilmenee, ett\u00e4 s\u00e4\u00e4ntelyll\u00e4 on tarkoitettu pit\u00e4\u00e4 voimassa ennakkop\u00e4\u00e4t\u00f6kseen KKO 1993:58 perustuva oikeustila. Ratkaisussa on todettu, ett\u00e4 isyyslain voimaanpanosta annetun lain kannerajoitusta ei ollut sovellettava silloin, kun lapsi oli syntynyt aviolapsena ennen isyyslain voimaantuloa eik\u00e4 oikeaa isyytt\u00e4 ollut mahdollista saada vahvistetuksi ennen kuin avioliittoon perustuva isyys oli kumottu. Kyse on siten ollut tilanteesta, jossa isyyden vahvistamiselle m\u00e4\u00e4r\u00e4ajassa oli oikeudellinen este.<\/p>\n

22. Korkein oikeus toteaa, ett\u00e4 A:n \u00e4iti ei ole ollut avioliitossa A:n syntyess\u00e4. V\u00e4est\u00f6tietoj\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 A:n is\u00e4ksi on ollut virheellisesti merkittyn\u00e4 mies, jonka kanssa \u00e4iti oli A:n syntym\u00e4n j\u00e4lkeen solminut avioliiton. V\u00e4est\u00f6tietoj\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 olleen virheellisen merkinn\u00e4n poistaminen ei ole edellytt\u00e4nyt isyyden kumoamista koskevan kanteen nostamista. Sanottu merkint\u00e4 ei olisi est\u00e4nyt isyyden vahvistamista koskevan kanteen nostamista isyyslain voimaanpanosta annetun lain mukaisessa kannem\u00e4\u00e4r\u00e4ajassa. A:lla ei siten ole ollut oikeudellista estett\u00e4 isyyskanteen nostamiselle m\u00e4\u00e4r\u00e4ajassa eik\u00e4 tilanne siksi ole rinnastettavissa ratkaisun KKO 1993:58 kohteena olleeseen tapaukseen. Isyyslain 67 \u00a7:n 2 momentin s\u00e4\u00e4nn\u00f6s ei siten sovellu.<\/p>\n

23. Isyyslain 67 \u00a7:n 1 momentin toisen virkkeen s\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen soveltamisesta seuraa, ett\u00e4 my\u00f6s ennen vuoden 1975 isyyslain voimaantuloa avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten osalta palataan takaisin perint\u00f6kaaren mukaiseen l\u00e4ht\u00f6kohtaan eli lapsen oikeuteen peri\u00e4 is\u00e4ns\u00e4. S\u00e4\u00e4ntely\u00e4 on perusteltu mahdollisuudella lievent\u00e4\u00e4 ensimm\u00e4isen virkkeen perint\u00f6oikeuden menetyksen ehdottomuutta kunkin tapauksen yksil\u00f6llisten olosuhteiden perusteella (PeVL 46\/2014 vp s. 10 ja LaVM 16\/2014 vp s. 9).<\/p>\n

24. Esit\u00f6iden mukaan lainkohdassa tarkoitetut muut kantajasta riippumattomat erityisen painavat syyt j\u00e4\u00e4v\u00e4t tuomioistuimen harkintaan. T\u00e4llainen syy voi esit\u00f6iden mukaan olla perillistahon tietoisuus avioliiton ulkopuolisesta lapsesta ja sen perillisasemaan mahdollisesti vaikuttavista muutoksista samoin kuin lapsen oma tietoisuus ja aktiivisuus sen j\u00e4lkeen, kun h\u00e4n on saanut tietoonsa mahdollisen perillisasemansa (LaVM 16\/2014 vp s. 12).<\/p>\n

25. Korkein oikeus toteaa, ett\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen sanamuodon mukaan perint\u00f6oikeuden rajoituksesta poikkeaminen edellytt\u00e4\u00e4 nyt k\u00e4sill\u00e4 olevan kaltaisissa tilanteissa perint\u00f6oikeuden menett\u00e4misen kohtuuttomuutta kantajasta riippumattoman erityisen painavan syyn perusteella. S\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen sanamuoto viittaa korkeaan soveltamiskynnykseen. S\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen esity\u00f6t antavat kuitenkin tukea k\u00e4sitykselle, ett\u00e4 tarkoituksena on ollut j\u00e4tt\u00e4\u00e4 viime k\u00e4dess\u00e4 tapauskohtaisen kohtuullisuusharkinnan varaan, sovelletaanko ennen vuoden 1975 isyyslain voimaantuloa avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen perint\u00f6oikeuteen mainitun momentin ensimm\u00e4isess\u00e4 virkkeess\u00e4 s\u00e4\u00e4detty\u00e4 perint\u00f6oikeuden rajoitusta vai ei.<\/p>\n

26. Korkein oikeus toteaa edelleen, ett\u00e4 isyyslain 67 \u00a7:n 1 momentin s\u00e4\u00e4ntelyll\u00e4 on pyritty sovittamaan yhteen yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 avioliiton ulkopuolella ennen 1.10.1976 syntyneiden lasten yhdenvertainen kohtelu ja toisaalta muiden perillisten omaisuuden ja perusteltujen odotusten suoja. S\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen soveltamista koskevassa harkinnassa on siis pyritt\u00e4v\u00e4 arvioimaan n\u00e4iden kesken\u00e4\u00e4n ristiriitaisten oikeuksien puolesta ja niit\u00e4 vastaan puhuvia seikkoja.<\/p>\n

27. Esimerkkin\u00e4 lapsen perint\u00f6oikeuden puolesta puhuvista seikoista voidaan mainita erityisesti se, ett\u00e4 is\u00e4 on ollut tietoinen lapsesta ja is\u00e4ll\u00e4 on siten ollut mahdollisuus ennen kuolemaansa tehd\u00e4 haluamiaan perint\u00f6oikeudellisia j\u00e4rjestelyit\u00e4. Lapsen perint\u00f6oikeuden puolesta puhuu jossain m\u00e4\u00e4rin my\u00f6s se, ett\u00e4 muut perilliset ovat olleet tietoisia lapsesta. T\u00e4llaisessa tilanteessa perilliset ovat voineet varautua siihen, ett\u00e4 kuolinpes\u00e4\u00e4n saattaa viel\u00e4 tulla yksi perillinen lis\u00e4\u00e4.<\/p>\n

28. Vastaavasti se, etteiv\u00e4t is\u00e4 ja perilliset ole olleet tietoisia lapsesta, voi puhua perint\u00f6oikeutta vastaan. Perillisten tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden merkityst\u00e4 korostaa se, jos perilliset ovat jo ehtineet jakaa perinn\u00f6n ennen kuin he ovat tulleet tietoisiksi uudesta perillisest\u00e4.<\/p>\n

29. Toisaalta omaisuuden suojan merkityst\u00e4 harkittaessa on kuitenkin perusteltua ottaa huomioon perint\u00f6kaaren 23 a luvun s\u00e4\u00e4ntely, joka koskee perinn\u00f6njaon oikaisua ja siihen liittyv\u00e4\u00e4 omaisuuden palautusvelvollisuutta. Erityisesti on otettava huomioon, ett\u00e4 mainitun luvun 8 \u00a7:n mukaan perinn\u00f6njaon oikaisutilanteissa syntyv\u00e4\u00e4 velvollisuutta palauttaa j\u00e4\u00e4mist\u00f6st\u00e4 saatu omaisuus kuolinpes\u00e4lle voidaan sovitella, jos se olisi kohtuuton. Korkein oikeus katsoo, ett\u00e4 omaisuuden palautusvelvollisuuteen liittyv\u00e4 sovittelumahdollisuus v\u00e4hent\u00e4\u00e4 muiden perillisten omaisuuden suojan painoarvoa isyyslain 67 \u00a7:n 1 momentin soveltamista koskevassa harkinnassa. Korkein oikeus toteaa viel\u00e4, ett\u00e4 perint\u00f6kaaren 23 a luku on s\u00e4\u00e4detty vasta sen j\u00e4lkeen kun uusi isyyslaki oli hyv\u00e4ksytty eduskunnassa.<\/p>\n

30. Perint\u00f6oikeuden puolesta voi puhua my\u00f6s se, ett\u00e4 lapsi itse on ollut aktiivinen ja pyrkinyt saamaan isyytens\u00e4 vahvistettua. Lapsen aktiivisuuden merkityst\u00e4 arvioitaessa on kuitenkin kiinnitett\u00e4v\u00e4 huomiota siihen, onko h\u00e4nell\u00e4 ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n ollut aihetta ryhty\u00e4 selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n syntyper\u00e4\u00e4ns\u00e4. Jos t\u00e4llaista aihetta ei ole ollut, lapsen aktiivisuuden puute ei l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti voi puhua perint\u00f6oikeutta vastaan.<\/p>\n

31. Kun kysymys on kohtuullisuusharkinnasta, perint\u00f6oikeuden puolesta puhuvana seikkana voidaan ottaa huomioon my\u00f6s se, jos lapsi on viett\u00e4nyt is\u00e4n kanssa perhe-el\u00e4m\u00e4\u00e4 tai ollut t\u00e4m\u00e4n kanssa muutoin tekemisiss\u00e4. Vaikka perint\u00f6oikeus ei perint\u00f6kaaren j\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 olekaan sidottu perhe-el\u00e4m\u00e4\u00e4n tai yhteydenpitoon peritt\u00e4v\u00e4n kanssa, vaikuttaisi perint\u00f6oikeuden menetys usein kohtuuttomalta silloin, kun lapsen ja is\u00e4n v\u00e4lill\u00e4 on tosiasiassa vallinnut tiivis yhteys.<\/p>\n

32. A on saatuaan vuonna 2001 tiedon is\u00e4ns\u00e4 henkil\u00f6llisyydest\u00e4 pyrkinyt aktiivisesti saamaan isyyden vahvistettua. Isyyden j\u00e4\u00e4minen vahvistamatta ennen is\u00e4n kuolemaa on johtunut is\u00e4n vastustuksesta sek\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 silloinen oikeustila ei ole vastannut perustuslaista ja Suomea sitovista ihmisoikeusvelvoitteista johtuvia vaatimuksia. A on kertomansa mukaan pit\u00e4nyt yhteytt\u00e4 is\u00e4ns\u00e4 kanssa. H\u00e4n olisi halunnut pit\u00e4\u00e4 yhteytt\u00e4 enemm\u00e4nkin, mutta se ei ollut onnistunut is\u00e4n ja erityisesti t\u00e4m\u00e4n perheenj\u00e4senten suhtautumisen vuoksi. Korkein oikeus katsoo, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 seikat puhuvat A:n perint\u00f6oikeuden puolesta.<\/p>\n

33. K\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeuden tuomiossa selostetusta A:n kertomuksesta ja pian A:n syntym\u00e4n j\u00e4lkeen tehdyst\u00e4 elatussopimuksesta on p\u00e4\u00e4telt\u00e4viss\u00e4, ett\u00e4 B on A:n syntym\u00e4st\u00e4 l\u00e4htien tiennyt, ett\u00e4 A on h\u00e4nen lapsensa. H\u00e4nell\u00e4 on my\u00f6s ollut mahdollisuus tehd\u00e4 tarpeelliseksi katsomiaan perint\u00f6oikeudellisia j\u00e4rjestelyit\u00e4. B:n perilliset eiv\u00e4t ole kiist\u00e4neet tulleensa vuonna 2003 tietoisiksi A:sta ja siit\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 pyrkii saamaan isyyden vahvistetuksi. Heill\u00e4 on siten ollut aihetta olettaa, ett\u00e4 kuolinpes\u00e4\u00e4n saattaa viel\u00e4 tulla uusi perillinen. Korkein oikeus katsoo, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4kin seikat puhuvat A:n perint\u00f6oikeuden puolesta.<\/p>\n

34. A:n perint\u00f6oikeutta vastaan puhuu yleisesti muutoksenhakijoiden omaisuuden suoja, sill\u00e4 heid\u00e4n oikeutensa perint\u00f6\u00f6n on syntynyt B:n kuollessa vuonna 2008, jolloin t\u00e4m\u00e4n isyytt\u00e4 suhteessa A:han ei ollut viel\u00e4 vahvistettu. Omaisuuden suojan kannalta merkityksellisen\u00e4 voidaan pit\u00e4\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 muutoksenhakijat ovat ilmoittaneet B:n yhdess\u00e4 puolisonsa kanssa lahjoittaneen omistamansa maatilakokonaisuuden yhdelle lapsistaan sukupolvenvaihdostarkoituksin jo vuonna 1991. Muilta osin asiassa ei ole esitetty selvityst\u00e4 B:n j\u00e4\u00e4mist\u00f6st\u00e4 ja sen mahdollisesta jaosta. Kuten edell\u00e4 kohdassa 29 on todettu, perint\u00f6kaaren 23 a luvun 8 \u00a7:n sovittelus\u00e4\u00e4nn\u00f6s mahdollistaa kuitenkin puuttumisen omaisuuden palautusvelvollisuuteen, jos se olisi kohtuuton.<\/p>\n

35. Korkein oikeus katsoo, ett\u00e4 edell\u00e4 kuvatuissa olosuhteissa A:n yhdenvertaista oikeutta perint\u00f6\u00f6n is\u00e4ns\u00e4 j\u00e4lkeen puoltavat seikat ovat niin painavia, ett\u00e4 perint\u00f6oikeuden menetyst\u00e4 olisi pidett\u00e4v\u00e4 isyyslain 67 \u00a7:n 1 momentin toisessa virkkeess\u00e4 tarkoitetulla tavalla kohtuuttomana A:sta riippumattoman erityisen painavan syyn perusteella. A:lla on siten perint\u00f6oikeus is\u00e4ns\u00e4 B:n j\u00e4lkeen. A on kuitenkin kanteessaan rajannut vaatimuksensa koskemaan vain lakiosaa is\u00e4ns\u00e4 j\u00e4lkeen. K\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeus ei ole t\u00e4st\u00e4 rajauksesta lausunut. Koska tuomioistuin ei voi tuomita enemp\u00e4\u00e4 tai muuta kuin on vaadittu, k\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeuden tuomiolauselmaa on muutettava siten, ett\u00e4 A:lla vahvistetaan olevan oikeus lakiosaan is\u00e4ns\u00e4 j\u00e4lkeen.<\/p>\n

Tuomiolauselma<\/h3>\n

K\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeuden tuomion lopputulosta muutetaan siten, ett\u00e4 A:lla vahvistetaan olevan oikeus lakiosaansa is\u00e4ns\u00e4 B:n j\u00e4lkeen.<\/p>\n

Muilta osin k\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.<\/p>\n

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Marjut Jokela, Tuomo Antila, Tatu Lepp\u00e4nen, Lena Engstrand ja Eva Tammi-Salminen. Esittelij\u00e4 Tiina V\u00e4is\u00e4nen.<\/p>\n

Perint\u00f6oikeuden vahvistamista koskeva kanne<\/h3>\n

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa<\/h3>\n

Sovellettava s\u00e4\u00e4ntely<\/h3>\n

Soveltuuko isyyslain 67 \u00a7:n 2 momentti t\u00e4ss\u00e4 asiassa?<\/p>\n

Isyyslain 67 \u00a7:n 1 momentin toisen virkkeen tulkinnasta<\/h3>\n

S\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen soveltaminen t\u00e4ss\u00e4 asiassa<\/h3>\n<\/div>\n
\n

Sources officielles :<\/strong> consulter la page source<\/a><\/p>\n

Finlex open data, CC BY 4.0. Documentation open data verifiee le 2026-04-12 ; les endpoints judgment documentes renvoient 404 pour les types case-law exposes par le frontend, fallback actuel sur les pages publiques data.finlex.fi.<\/em><\/p>\n<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

A hade f\u00f6tts utom \u00e4ktenskap innan 1975 \u00e5rs lag om faderskap (700\/1975) hade tr\u00e4tt i kraft. Hon hade \u00e5r 2003 v\u00e4ckt talan mot B om fastst\u00e4llande av faderskap. Talan hade avvisats med st\u00f6d av 7 \u00a7 2 mom. lagen ang\u00e5ende inf\u00f6rande av lagen om faderskap (701\/1975). B hade d\u00f6tt \u00e5r 2008. Efter att den nya…<\/p>\n","protected":false},"featured_media":0,"template":"","meta":{"_crdt_document":""},"kji_country":[7740],"kji_court":[7741],"kji_chamber":[7742],"kji_year":[41198],"kji_subject":[7646],"kji_keyword":[20884,30097,11231,45005,45006],"kji_language":[7746],"class_list":["post-753758","kji_decision","type-kji_decision","status-publish","hentry","kji_country-finlande","kji_court-cour-supreme-de-finlande","kji_chamber-precedents","kji_year-41198","kji_subject-divers","kji_keyword-faderskap","kji_keyword-kraft","kji_keyword-talan","kji_keyword-tratt","kji_keyword-vackt","kji_language-multilingue"],"yoast_head":"\nKKO:2020:3 - Faderskap - Ma\u00eetre Hassan Kohen, avocat en droit p\u00e9nal \u00e0 Paris<\/title>\n<meta name=\"robots\" content=\"index, follow, max-snippet:-1, max-image-preview:large, max-video-preview:-1\" \/>\n<link rel=\"canonical\" href=\"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/jurisprudences\/kko20203-faderskap-2\/\" \/>\n<meta property=\"og:locale\" content=\"zh_CN\" \/>\n<meta property=\"og:type\" content=\"article\" \/>\n<meta property=\"og:title\" content=\"KKO:2020:3 - Faderskap\" \/>\n<meta property=\"og:description\" content=\"A hade f\u00f6tts utom \u00e4ktenskap innan 1975 \u00e5rs lag om faderskap (700\/1975) hade tr\u00e4tt i kraft. Hon hade \u00e5r 2003 v\u00e4ckt talan mot B om fastst\u00e4llande av faderskap. Talan hade avvisats med st\u00f6d av 7 \u00a7 2 mom. lagen ang\u00e5ende inf\u00f6rande av lagen om faderskap (701\/1975). B hade d\u00f6tt \u00e5r 2008. Efter att den nya...\" \/>\n<meta property=\"og:url\" content=\"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/jurisprudences\/kko20203-faderskap-2\/\" \/>\n<meta property=\"og:site_name\" content=\"Ma\u00eetre Hassan Kohen, avocat en droit p\u00e9nal \u00e0 Paris\" \/>\n<meta name=\"twitter:card\" content=\"summary_large_image\" \/>\n<meta name=\"twitter:label1\" content=\"\u9884\u8ba1\u9605\u8bfb\u65f6\u95f4\" \/>\n\t<meta name=\"twitter:data1\" content=\"18 \u5206\" \/>\n<script type=\"application\/ld+json\" class=\"yoast-schema-graph\">{\"@context\":\"https:\\\/\\\/schema.org\",\"@graph\":[{\"@type\":\"WebPage\",\"@id\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/zh-hans\\\/jurisprudences\\\/kko20203-faderskap-2\\\/\",\"url\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/zh-hans\\\/jurisprudences\\\/kko20203-faderskap-2\\\/\",\"name\":\"KKO:2020:3 - Faderskap - Ma\u00eetre Hassan Kohen, avocat en droit p\u00e9nal \u00e0 Paris\",\"isPartOf\":{\"@id\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/zh-hans\\\/#website\"},\"datePublished\":\"2026-04-29T11:47:27+00:00\",\"breadcrumb\":{\"@id\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/zh-hans\\\/jurisprudences\\\/kko20203-faderskap-2\\\/#breadcrumb\"},\"inLanguage\":\"zh-Hans\",\"potentialAction\":[{\"@type\":\"ReadAction\",\"target\":[\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/zh-hans\\\/jurisprudences\\\/kko20203-faderskap-2\\\/\"]}]},{\"@type\":\"BreadcrumbList\",\"@id\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/zh-hans\\\/jurisprudences\\\/kko20203-faderskap-2\\\/#breadcrumb\",\"itemListElement\":[{\"@type\":\"ListItem\",\"position\":1,\"name\":\"Home\",\"item\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/zh-hans\\\/\"},{\"@type\":\"ListItem\",\"position\":2,\"name\":\"Jurisprudences\",\"item\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/zh-hans\\\/jurisprudences\\\/\"},{\"@type\":\"ListItem\",\"position\":3,\"name\":\"KKO:2020:3 – Faderskap\"}]},{\"@type\":\"WebSite\",\"@id\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/zh-hans\\\/#website\",\"url\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/zh-hans\\\/\",\"name\":\"Kohen Avocats\",\"description\":\"Ma\u00eetre Hassan Kohen, avocat p\u00e9naliste \u00e0 Paris, intervient exclusivement en droit p\u00e9nal pour la d\u00e9fense des particuliers, notamment en mati\u00e8re d\u2019accusations de viol. Il assure un accompagnement rigoureux d\u00e8s la garde \u00e0 vue jusqu\u2019\u00e0 la Cour d\u2019assises, veillant au strict respect des garanties proc\u00e9durales.\",\"publisher\":{\"@id\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/zh-hans\\\/#organization\"},\"potentialAction\":[{\"@type\":\"SearchAction\",\"target\":{\"@type\":\"EntryPoint\",\"urlTemplate\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/zh-hans\\\/?s={search_term_string}\"},\"query-input\":{\"@type\":\"PropertyValueSpecification\",\"valueRequired\":true,\"valueName\":\"search_term_string\"}}],\"inLanguage\":\"zh-Hans\"},{\"@type\":\"Organization\",\"@id\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/zh-hans\\\/#organization\",\"name\":\"Kohen Avocats\",\"url\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/zh-hans\\\/\",\"logo\":{\"@type\":\"ImageObject\",\"inLanguage\":\"zh-Hans\",\"@id\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/zh-hans\\\/#\\\/schema\\\/logo\\\/image\\\/\",\"url\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/wp-content\\\/uploads\\\/2026\\\/01\\\/Logo-2-1.webp\",\"contentUrl\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/wp-content\\\/uploads\\\/2026\\\/01\\\/Logo-2-1.webp\",\"width\":2114,\"height\":1253,\"caption\":\"Kohen Avocats\"},\"image\":{\"@id\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/zh-hans\\\/#\\\/schema\\\/logo\\\/image\\\/\"}}]}<\/script>\n<!-- \/ Yoast SEO Premium plugin. -->","yoast_head_json":{"title":"KKO:2020:3 - Faderskap - Ma\u00eetre Hassan Kohen, avocat en droit p\u00e9nal \u00e0 Paris","robots":{"index":"index","follow":"follow","max-snippet":"max-snippet:-1","max-image-preview":"max-image-preview:large","max-video-preview":"max-video-preview:-1"},"canonical":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/jurisprudences\/kko20203-faderskap-2\/","og_locale":"zh_CN","og_type":"article","og_title":"KKO:2020:3 - Faderskap","og_description":"A hade f\u00f6tts utom \u00e4ktenskap innan 1975 \u00e5rs lag om faderskap (700\/1975) hade tr\u00e4tt i kraft. Hon hade \u00e5r 2003 v\u00e4ckt talan mot B om fastst\u00e4llande av faderskap. Talan hade avvisats med st\u00f6d av 7 \u00a7 2 mom. lagen ang\u00e5ende inf\u00f6rande av lagen om faderskap (701\/1975). B hade d\u00f6tt \u00e5r 2008. Efter att den nya...","og_url":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/jurisprudences\/kko20203-faderskap-2\/","og_site_name":"Ma\u00eetre Hassan Kohen, avocat en droit p\u00e9nal \u00e0 Paris","twitter_card":"summary_large_image","twitter_misc":{"\u9884\u8ba1\u9605\u8bfb\u65f6\u95f4":"18 \u5206"},"schema":{"@context":"https:\/\/schema.org","@graph":[{"@type":"WebPage","@id":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/jurisprudences\/kko20203-faderskap-2\/","url":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/jurisprudences\/kko20203-faderskap-2\/","name":"KKO:2020:3 - Faderskap - Ma\u00eetre Hassan Kohen, avocat en droit p\u00e9nal \u00e0 Paris","isPartOf":{"@id":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/#website"},"datePublished":"2026-04-29T11:47:27+00:00","breadcrumb":{"@id":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/jurisprudences\/kko20203-faderskap-2\/#breadcrumb"},"inLanguage":"zh-Hans","potentialAction":[{"@type":"ReadAction","target":["https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/jurisprudences\/kko20203-faderskap-2\/"]}]},{"@type":"BreadcrumbList","@id":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/jurisprudences\/kko20203-faderskap-2\/#breadcrumb","itemListElement":[{"@type":"ListItem","position":1,"name":"Home","item":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/"},{"@type":"ListItem","position":2,"name":"Jurisprudences","item":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/jurisprudences\/"},{"@type":"ListItem","position":3,"name":"KKO:2020:3 – Faderskap"}]},{"@type":"WebSite","@id":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/#website","url":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/","name":"Kohen Avocats","description":"Ma\u00eetre Hassan Kohen, avocat p\u00e9naliste \u00e0 Paris, intervient exclusivement en droit p\u00e9nal pour la d\u00e9fense des particuliers, notamment en mati\u00e8re d\u2019accusations de viol. Il assure un accompagnement rigoureux d\u00e8s la garde \u00e0 vue jusqu\u2019\u00e0 la Cour d\u2019assises, veillant au strict respect des garanties proc\u00e9durales.","publisher":{"@id":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/#organization"},"potentialAction":[{"@type":"SearchAction","target":{"@type":"EntryPoint","urlTemplate":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/?s={search_term_string}"},"query-input":{"@type":"PropertyValueSpecification","valueRequired":true,"valueName":"search_term_string"}}],"inLanguage":"zh-Hans"},{"@type":"Organization","@id":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/#organization","name":"Kohen Avocats","url":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/","logo":{"@type":"ImageObject","inLanguage":"zh-Hans","@id":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/#\/schema\/logo\/image\/","url":"https:\/\/kohenavocats.com\/wp-content\/uploads\/2026\/01\/Logo-2-1.webp","contentUrl":"https:\/\/kohenavocats.com\/wp-content\/uploads\/2026\/01\/Logo-2-1.webp","width":2114,"height":1253,"caption":"Kohen Avocats"},"image":{"@id":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/#\/schema\/logo\/image\/"}}]}},"jetpack_likes_enabled":false,"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/wp-json\/wp\/v2\/kji_decision\/753758","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/wp-json\/wp\/v2\/kji_decision"}],"about":[{"href":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/wp-json\/wp\/v2\/types\/kji_decision"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=753758"}],"wp:term":[{"taxonomy":"kji_country","embeddable":true,"href":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/wp-json\/wp\/v2\/kji_country?post=753758"},{"taxonomy":"kji_court","embeddable":true,"href":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/wp-json\/wp\/v2\/kji_court?post=753758"},{"taxonomy":"kji_chamber","embeddable":true,"href":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/wp-json\/wp\/v2\/kji_chamber?post=753758"},{"taxonomy":"kji_year","embeddable":true,"href":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/wp-json\/wp\/v2\/kji_year?post=753758"},{"taxonomy":"kji_subject","embeddable":true,"href":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/wp-json\/wp\/v2\/kji_subject?post=753758"},{"taxonomy":"kji_keyword","embeddable":true,"href":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/wp-json\/wp\/v2\/kji_keyword?post=753758"},{"taxonomy":"kji_language","embeddable":true,"href":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/wp-json\/wp\/v2\/kji_language?post=753758"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}