{"id":761878,"date":"2026-04-29T20:41:40","date_gmt":"2026-04-29T18:41:40","guid":{"rendered":"https:\/\/kohenavocats.com\/jurisprudences\/kko201970-extraordinart-andringssokande\/"},"modified":"2026-04-29T20:41:40","modified_gmt":"2026-04-29T18:41:40","slug":"kko201970-extraordinart-andringssokande","status":"publish","type":"kji_decision","link":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/jurisprudences\/kko201970-extraordinart-andringssokande\/","title":{"rendered":"KKO:2019:70 &#8211; Extraordin\u00e4rt \u00e4ndringss\u00f6kande"},"content":{"rendered":"<div class=\"kji-decision\">\n<div class=\"kji-full-text\">\n<p>N\u00e5gra bolag hade yrkat skadest\u00e5nd av finska staten f\u00f6r att farledsavgifter i strid med Europeiska unionens regelverk hade p\u00e5f\u00f6rts dem. H\u00f6gsta domstolen hade i sin dom f\u00f6rkastat yrkandena eftersom de var preskriberade. I sin klagan yrkade bolagen att domen skulle undanr\u00f6jas, eftersom domstolen inte borde ha f\u00e5tt avg\u00f6ra saken utan att av unionens domstol beg\u00e4ra f\u00f6rhandsavg\u00f6rande om tolkningen av den unionsr\u00e4ttsliga effektivitetsprincipen i f\u00f6rh\u00e5llande till preskriptionen av skadest\u00e5ndsyrkandet.<\/p>\n<p>H\u00f6gsta domstolen slog fast att underl\u00e5tenhet att i den h\u00f6gsta besv\u00e4rsinstansen beg\u00e4ra f\u00f6rhandsavg\u00f6rande kan, n\u00e4r \u00f6vriga villkor uppfylls, utg\u00f6ra ett s\u00e5dant r\u00e4tteg\u00e5ngsfel som avses i 31 kap. 1 \u00a7 1 mom. 4 punkten r\u00e4tteg\u00e5ngsbalken, om den tolkning av unionsr\u00e4tten som p\u00e5verkar avg\u00f6randet inte \u00e4r klar utifr\u00e5n unionsdomstolens r\u00e4ttspraxis. I det m\u00e5l som klagan g\u00e4llde var detta inte fallet, eftersom unionens domstol hade meddelat flera f\u00f6rhandsavg\u00f6randen ang\u00e5ende samma r\u00e4ttsfr\u00e5ga \u00e4ven under liknande f\u00f6rh\u00e5llanden. Klagan f\u00f6rkastades. Se KKO:2017:84<\/p>\n<h3>RB 31 kap 1 \u00a7 1 mom 4 punkten<\/h3>\n<p>FEUF 267.1 och 3<\/p>\n<p>Yhti\u00f6t olivat vaatineet Suomen valtiolta vahingonkorvausta niilt\u00e4 Euroopan unionin oikeuden vastaisesti perityist\u00e4 v\u00e4yl\u00e4maksuista. Korkein oikeus oli tuomiossaan hyl\u00e4nnyt vaatimukset vanhentuneina. Yhti\u00f6t vaativat kantelussaan tuomiota poistettavaksi, koska asiaa ei olisi saanut ratkaista pyyt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua unionin oikeuden tehokkuusperiaatteen tulkinnasta suhteessa vahingonkorvausvaatimuksen vanhentumiseen.<\/p>\n<p>Korkein oikeus vahvisti, ett\u00e4 ennakkoratkaisupyynn\u00f6n tekemisen laiminly\u00f6nti ylimm\u00e4ss\u00e4 muutoksenhakuasteessa voi muodostaa muiden edellytysten t\u00e4yttyess\u00e4 oikeudenk\u00e4ymiskaaren 31 luvun 1 \u00a7:n 1 momentin 4 kohdan tarkoittaman oikeudenk\u00e4yntivirheen, jos ratkaisuun vaikuttava unionin oikeuden tulkinta ei ole selv\u00e4 unionin tuomioistuimen oikeusk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n perusteella. Kantelun kohteena olleessa asiassa n\u00e4in ei ollut, koska unionin tuomioistuin oli antanut useita ennakkoratkaisuja samasta oikeuskysymyksest\u00e4 my\u00f6s samankaltaisissa olosuhteissa. Kantelu hyl\u00e4ttiin. Ks. KKO:2017:84<\/p>\n<h3>OK 31 luku 1 \u00a7 1 mom 4 kohta<\/h3>\n<h3>SEUT 267 artikla 1 ja 3 kohta<\/h3>\n<h3>Ylim\u00e4\u00e4r\u00e4inen muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa<\/h3>\n<p>Yhti\u00f6t ovat vaatineet, ett\u00e4 Korkeimman oikeuden tuomio 8.12.2017 nro 2447 (KKO 2017:84) sek\u00e4 sen j\u00e4lkeen annetut valitusluvan hylk\u00e4\u00e4mist\u00e4 koskevat p\u00e4\u00e4t\u00f6kset 9.2.2018 nro 276, 278, 281-285, 290-292 ja 295-297 poistetaan.<\/p>\n<p>Suomen valtio on vastannut hakemukseen ja vaatinut sen hylk\u00e4\u00e4mist\u00e4.<\/p>\n<h3>Korkeimman oikeuden ratkaisu<\/h3>\n<h3>P\u00e4\u00e4t\u00f6slauselma<\/h3>\n<p>Hakemus hyl\u00e4t\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<p>Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Marjut Jokela, Ari Kantor, Mika Huovila, Asko V\u00e4limaa ja Eva Tammi-Salminen. Esittelij\u00e4 Tiina V\u00e4is\u00e4nen.<\/p>\n<h3>Perustelut<\/h3>\n<p>1. Useat varustamoyhti\u00f6t olivat k\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeudessa vuonna 2010 vireille tulleilla kanteillaan vaatineet Suomen valtiolta vahingonkorvauksena niilt\u00e4 vuosina 2001-2004 Euroopan unionin oikeuden vastaisesti perittyj\u00e4 v\u00e4yl\u00e4maksuja. Valtio oli kiist\u00e4nyt vaatimukset vanhentuneina, koska yhti\u00f6t eiv\u00e4t olleet katkaisseet vanhentumista kolmen vuoden m\u00e4\u00e4r\u00e4ajassa saatuaan v\u00e4yl\u00e4maksup\u00e4\u00e4t\u00f6kset tiedokseen viimeist\u00e4\u00e4n alkuvuodesta 2005.<\/p>\n<p>2. K\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeus oli katsonut, ett\u00e4 yhti\u00f6iden vaatimukset eiv\u00e4t olleet vanhentuneet, ja oli hyv\u00e4ksynyt kanteet. Valtion valitettua k\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeuden tuomioista hovioikeus oli hyl\u00e4nnyt yhti\u00f6iden vaatimukset vanhentuneina.<\/p>\n<p>3. Yhti\u00f6t pyysiv\u00e4t valituslupaa Korkeimmalta oikeudelta. Valituksissaan ne vaativat, ett\u00e4 hovioikeuden tuomiot kumotaan ja k\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeuden tuomiot j\u00e4tet\u00e4\u00e4n voimaan. Yhti\u00f6t vetosivat vanhentumisen osalta siihen, ett\u00e4 valtio oli j\u00e4rjestelm\u00e4llisesti yll\u00e4pit\u00e4nyt unionin oikeuden vastaista ja siten ep\u00e4selv\u00e4\u00e4 oikeustilaa. Yhti\u00f6ilt\u00e4 ei ollut sen vuoksi voinut odottaa vanhentumisen katkaisemista ennen kuin Helsingin hallinto-oikeus oli p\u00e4\u00e4t\u00f6ksiss\u00e4\u00e4n vuonna 2008 katsonut, ett\u00e4 asiassa oli tarpeen selvitt\u00e4\u00e4 v\u00e4yl\u00e4maksujen unionin oikeuden mukaisuus. Yhti\u00f6t eiv\u00e4t esitt\u00e4neet, ett\u00e4 asiassa tulisi tehd\u00e4 ennakkoratkaisupyynt\u00f6 tehokkuusperiaatteen tulkinnasta unionin tuomioistuimelle.<\/p>\n<p>4. Korkein oikeus my\u00f6nsi kahdelle yhti\u00f6lle valitusluvan. Korkein oikeus katsoi tuomiossaan 8.12.2017 nro 2447 (KKO 2017:84) yhti\u00f6iden vahingonkorvausvaatimukset vanhentuneiksi ja pysytti siten voimassa hovioikeuden tuomion lopputuloksen. Korkeimman oikeuden mukaan yhti\u00f6iden vetoama valtion menettely ei ollut vaikeuttanut v\u00e4yl\u00e4maksujen m\u00e4\u00e4r\u00e4ytymisperusteiden ja unionin oikeuden s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen mahdollisen ristiriidan havaitsemista siten, ett\u00e4 yhti\u00f6ilt\u00e4 ei olisi voitu kohtuudella edellytt\u00e4\u00e4 vanhentumisen katkaisemista ja ett\u00e4 valtion menettelyll\u00e4 siten olisi vanhentumisajan alkamista lykk\u00e4\u00e4v\u00e4 vaikutus. Kansallisten s\u00e4\u00e4nn\u00f6sten perusteella vanhentumisaika oli alkanut siit\u00e4, kun yhti\u00f6t olivat saaneet tiedon v\u00e4yl\u00e4maksup\u00e4\u00e4t\u00f6ksist\u00e4 (mainitun tuomion kohdat 56 ja 57).<\/p>\n<p>5. Korkein oikeus arvioi viel\u00e4 sit\u00e4, oliko unionin oikeudessa vahvistettu tehokkuusperiaate esteen\u00e4 edell\u00e4 mainitulle johtop\u00e4\u00e4t\u00f6kselle. Korkein oikeus katsoi unionin tuomioistuimen oikeusk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n perusteella, ettei unionin oikeus ollut esteen\u00e4 sille, ett\u00e4 yhti\u00f6iden vahingonkorvausvaatimusten kolmen vuoden vanhentumisaika oli alkanut kulua jo ennen kuin valtio oli muuttanut v\u00e4yl\u00e4maksuja koskevaa lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6\u00e4 tai hallinto-oikeus palauttanut v\u00e4yl\u00e4maksuja koskeneita p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 tullipiiriin sen selvitt\u00e4miseksi, olivatko yhti\u00f6ille m\u00e4\u00e4r\u00e4tyt v\u00e4yl\u00e4maksut unionin oikeuden vastaisia (mainitun tuomion kohdat 58-62).<\/p>\n<p>6. Edell\u00e4 mainitun tuomion antamisen j\u00e4lkeen Korkein oikeus hylk\u00e4si hakemuksen kohteena olevilla p\u00e4\u00e4t\u00f6ksill\u00e4\u00e4n muiden yhti\u00f6iden valituslupahakemukset. Hovioikeuden tuomiot, joissa vahingonkorvausvaatimukset oli hyl\u00e4tty vanhentuneina, j\u00e4iv\u00e4t siten kaikkien hakijoiden osalta pysyviksi.<\/p>\n<p>7. Yhti\u00f6t ovat nyt Korkeimpaan oikeuteen toimittamassaan ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isess\u00e4 muutoksenhakemuksessa vaatineet, ett\u00e4 edell\u00e4 mainitut Korkeimman oikeuden tuomio ja p\u00e4\u00e4t\u00f6kset poistetaan. Yhti\u00f6iden mukaan Korkeimman oikeuden olisi tullut viimesijaisena kansallisena tuomioistuimena pyyt\u00e4\u00e4 unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua unionin oikeudessa vahvistetun tehokkuusperiaatteen tulkinnasta suhteessa vanhentumisajan alkamisajankohtaan nyt k\u00e4sill\u00e4 olevassa tapauksessa. Kun n\u00e4in ei ollut tapahtunut, Korkeimmassa oikeudessa oli tapahtunut oikeudenk\u00e4yntivirhe, jonka voidaan otaksua vaikuttaneen ratkaisujen lopputulokseen.<\/p>\n<p>$de<\/p>\n<p>9. Valtio on vastustanut yhti\u00f6iden vaatimuksia. Unionin tuomioistuin on vakiintuneessa oikeusk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4\u00e4n antanut selv\u00e4t tulkintaohjeet siit\u00e4, miten tehokkuusperiaatetta on arvioitava suhteessa vanhentumiseen. Nyt ratkaistavana oleva asia ei ole olosuhteiltaan poikennut niin paljon aiemmista unionin tuomioistuimen ratkaisuista, ett\u00e4 ennakkoratkaisun pyyt\u00e4miseen olisi sen vuoksi ollut aihetta. Unionin tuomioistuimen ratkaisuk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole hakijoiden v\u00e4itt\u00e4min tavoin ristiriitaista. Korkeimman oikeuden ratkaisu ei ole tehokkuusperiaatteen vastainen. Korkeimmalla oikeudella ei siten ole ollut velvollisuutta pyyt\u00e4\u00e4 ennakkoratkaisua asiassa.<\/p>\n<p>10. Asiassa on yhti\u00f6iden ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isen muutoksenhakemuksen johdosta kysymys siit\u00e4, onko Korkeimmassa oikeudessa tapahtunut oikeudenk\u00e4yntivirhe, kun Korkein oikeus ei ollut ennen hakemuksen kohteena olevien ratkaisujen antamista pyyt\u00e4nyt Euroopan unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua unionin oikeudessa vahvistetun tehokkuusperiaatteen suhteesta vahingonkorvausvaatimuksen vanhentumisen alkamisajankohtaan.<\/p>\n<p>11. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 267 artiklan 1 kohdan mukaan Euroopan unionin tuomioistuimella on toimivalta antaa ennakkoratkaisu a) perussopimusten tulkinnasta ja b) unionin toimielimen, elimen tai laitoksen s\u00e4\u00e4d\u00f6ksen p\u00e4tevyydest\u00e4 ja tulkinnasta. Artiklan 3 kohdan mukaan, jos t\u00e4llainen kysymys tulee esille sellaisessa kansallisessa tuomioistuimessa k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4n\u00e4 olevassa asiassa, jonka p\u00e4\u00e4t\u00f6ksiin ei kansallisen lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n mukaan saa hakea muutosta, t\u00e4m\u00e4n tuomioistuimen on saatettava kysymys Euroopan unionin tuomioistuimen k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4ksi.<\/p>\n<p>12. Unionin tuomioistuimen ratkaisuk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 on vahvistettu, ett\u00e4 ennakkoratkaisupyynn\u00f6n tekemisen tarve on arvioitava my\u00f6s silloin, kun arvioidaan edellytyksi\u00e4 my\u00f6nt\u00e4\u00e4 valituslupa hovioikeuden ratkaisuun (tuomio 4.6.2002, Lyckeskog, C-99\/00, EU:C:2002:329, 18 kohta).<\/p>\n<p>13. Ennakkoratkaisumenettelyll\u00e4 pyrit\u00e4\u00e4n est\u00e4m\u00e4\u00e4n unionin oikeuss\u00e4\u00e4nt\u00f6jen kanssa ristiriitaisen kansallisen oikeusk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n syntyminen. Tarkoituksena on varmistua siit\u00e4, ett\u00e4 unionin oikeutta sovelletaan mahdollisimman yhdenmukaisesti kaikissa j\u00e4senvaltioissa. Ennakkoratkaisun pyyt\u00e4mist\u00e4 on arvioitava t\u00e4t\u00e4 tavoitetta silm\u00e4ll\u00e4 pit\u00e4en (tuomio 6.10.1982, Cilfit, C-283\/81, EU:C:1982:335, 7 kohta, tuomio 15.3.2017, Aquino, C-3\/16, EU:C:2017:209, 32-34 kohta ja siin\u00e4 viitattu oikeusk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 sek\u00e4 tuomio 4.10.2018, komissio v. Ranska, C-416\/17, EU:C:2018:811, 109 kohta).<\/p>\n<p>14. Ylimm\u00e4n muutoksenhakuasteen tuomioistuimen velvollisuus esitt\u00e4\u00e4 ennakkoratkaisupyynt\u00f6 m\u00e4\u00e4r\u00e4ytyy vakiintuneen oikeusk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n mukaan niin sanottujen Cilfit-kriteerien perusteella. Ensiksi kansallisen tuomioistuimen on harkittava, onko unionin oikeudella merkityst\u00e4 asian ratkaisemiseksi. Vaikka n\u00e4in olisi, ennakkoratkaisupyynt\u00f6\u00e4 ei tarvitse tehd\u00e4, jos unionin oikeuden s\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen tulkinnasta ei ole mit\u00e4\u00e4n perusteltua ep\u00e4ilyst\u00e4 tai jos unionin tuomioistuin on jo tulkinnut kyseess\u00e4 olevaa unionin oikeuden s\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4. J\u00e4lkimm\u00e4inen arviointiperuste voidaan jakaa yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 tilanteisiin, joissa unionin tuomioistuin on jo antanut ennakkoratkaisulla vastauksen asiallisesti samanlaiseen oikeuskysymykseen, ja toisaalta tilanteisiin, joissa vastaus voidaan selv\u00e4sti johtaa unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeusk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6st\u00e4 (tuomio Cilfit, 13-14 kohta ja tuomio 11.9.2008, UGT-Rioja ym., C-428\/06-434\/06, EU:C:2008:488, 42 kohta).<\/p>\n<p>15. Oikeudenk\u00e4ymiskaaren 31 luvun 1 \u00a7:ss\u00e4 s\u00e4\u00e4det\u00e4\u00e4n tuomiovirheist\u00e4, joiden johdosta lainvoimainen tuomio voidaan poistaa. Pyk\u00e4l\u00e4n 1 momentin 4 kohdan kanteluperusteena on se, ett\u00e4 oikeudenk\u00e4ynniss\u00e4 on tapahtunut muu oikeudenk\u00e4yntivirhe, jonka havaitaan tai voidaan otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen.<\/p>\n<p>16. Korkeimman oikeuden oikeusk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 on katsottu, ett\u00e4 lainkohdan soveltamisen edellytyksi\u00e4 on arvioitava sit\u00e4 oikeusj\u00e4rjestyksen l\u00e4ht\u00f6kohtaa vasten, ett\u00e4 lainvoimaisella tuomiolla asia on ratkaistu sitovalla ja pysyv\u00e4ll\u00e4 tavalla. Oikeusvarmuuden periaatteen on todettu edellytt\u00e4v\u00e4n, ett\u00e4 lainvoimaisiin tuomioihin voidaan puuttua vain poikkeuksellisesti, eik\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen perusteella mik\u00e4 tahansa oikeudenk\u00e4yntivirhe merkitse kanteluperusteen t\u00e4yttymist\u00e4 (KKO 2007:36, kohta 11, KKO 2014:93, kohta 12 ja KKO 2014:94, kohta 16).<\/p>\n<p>17. Toisaalta oikeusk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 on katsottu, ett\u00e4 laink\u00e4ytt\u00f6\u00e4 kohtaan tunnetun luottamuksen kannalta on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ettei sanotun lainkohdan m\u00e4\u00e4r\u00e4yst\u00e4 oikeudenk\u00e4yntivirheen vaikutuksesta jutun lopputulokseen tulkita ahtaasti (KKO 1995:95, KKO 2009:84, kohta 6 ja KKO 2014:25, kohta 12).<\/p>\n<p>18. Korkein oikeus ei ole antanut ennakkop\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 sellaisessa asiassa, jossa Korkeimman oikeuden on v\u00e4itetty laiminly\u00f6neen velvollisuutensa pyyt\u00e4\u00e4 ennakkoratkaisu unionin tuomioistuimelta.<\/p>\n<p>19. Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan KHO 2011:38 hallintolaink\u00e4ytt\u00f6lain perusteella purkanut aikaisemman ratkaisunsa, koska sen yhteydess\u00e4 ei ollut pyydetty ennakkoratkaisua unionin tuomioistuimelta, vaikka tulkintakysymyst\u00e4 ei voitu pit\u00e4\u00e4 tuolloin niin selv\u00e4n\u00e4, ettei ennakkoratkaisupyynn\u00f6n tekemiseen ollut tarvetta. My\u00f6hemmin annettu unionin tuomioistuimen ratkaisu lis\u00e4ksi osoitti, ett\u00e4 korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu oli ollut unionin oikeuden vastainen. Korkein hallinto-oikeus katsoi ennakkoratkaisun pyyt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 j\u00e4tt\u00e4misen tuossa tapauksessa olleen sellainen menettelyvirhe, joka oli voinut olennaisesti vaikuttaa asian ratkaisuun.<\/p>\n<h3>Ennakkoratkaisupyynn\u00f6n laiminly\u00f6nti kanteluperusteena<\/h3>\n<p>20. Oikeudenk\u00e4ymiskaaren 31 luvun 1 \u00a7:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu oikeudenk\u00e4yntivirhe voi perustua unionin oikeuteen perustuvan menettelys\u00e4\u00e4nn\u00f6n rikkomiseen. My\u00f6s SEUT 267 artiklan 3 kohta, joka velvoittaa ylint\u00e4 muutoksenhakuastetta tekem\u00e4\u00e4n tulkinnallisesta kysymyksest\u00e4 ennakkoratkaisupyynn\u00f6n, on sellainen menettelys\u00e4\u00e4nn\u00f6s, jonka noudattamatta j\u00e4tt\u00e4minen voi olla tuomiovirhekantelun perusteena.<\/p>\n<p>21. Vaikka asianosaiset eiv\u00e4t ole sit\u00e4 vaatineet, Korkeimmalla oikeudella on velvollisuus my\u00f6s omasta aloitteestaan arvioida, onko sen ratkaistavana olevassa asiassa tarve pyyt\u00e4\u00e4 unionin tuomioistuimelta tulkintaa unionin s\u00e4\u00e4nn\u00f6ksest\u00e4. L\u00e4ht\u00f6kohtana kuitenkin on, ett\u00e4 kansalliset tuomioistuimet itse soveltavat unionin oikeutta. Ennakkoratkaisupyynn\u00f6ll\u00e4 haetaan vastausta unionin oikeuden tulkintaan, mutta ei siihen, miten unionin oikeutta sovelletaan p\u00e4\u00e4asian oikeudenk\u00e4ynniss\u00e4 esiin tulleisiin tosiseikkoihin.<\/p>\n<p>22. Ennakkoratkaisupyynn\u00f6n esitt\u00e4misvelvollisuus ja sen rajoitukset perustuvat unionin perussopimuksen m\u00e4\u00e4r\u00e4yksiin ja sit\u00e4 koskevaan unionin tuomioistuimen vakiintuneeseen oikeusk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n, jota on selostettu edell\u00e4 kohdassa 14. T\u00e4ss\u00e4 tapauksessa ei ole kysymys siit\u00e4, ett\u00e4 unionin tuomioistuin olisi my\u00f6hemmin antanut ratkaisun, joka osoittaisi Korkeimman oikeuden arvioineen virheellisesti unionin oikeuden vaatimuksia suhteessa kansallisiin velan vanhentumista koskeviin s\u00e4\u00e4nn\u00f6ksiin.<\/p>\n<p>23. Arvioitaessa sit\u00e4, olisiko Korkeimman oikeuden kuitenkin tullut tehd\u00e4 ennakkoratkaisupyynt\u00f6, ratkaisevaa on, onko unionin tuomioistuin antanut ennakkoratkaisun asiallisesti samanlaisesta kysymyksest\u00e4 tai onko sen ratkaisuista syntynyt niin vakiintunut oikeusk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6, ett\u00e4 vastaus on ollut siit\u00e4 selv\u00e4sti johdettavissa. Ennakkoratkaisupyynn\u00f6n tekemisen tarvetta on harkittava erityisesti sit\u00e4 taustaa vasten, ett\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4ll\u00e4 pyrit\u00e4\u00e4n varmistamaan unionin oikeuden oikea ja mahdollisimman yhdenmukainen soveltaminen kaikissa j\u00e4senvaltioissa.<\/p>\n<p>24. Tehokkuusperiaate on syntynyt ja kehittynyt unionin tuomioistuimen oikeusk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4. Tehokkuusperiaatetta kuvataan vakiintuneesti niin, ett\u00e4 kansalliset menettelys\u00e4\u00e4nn\u00f6t eiv\u00e4t saa olla sellaisia, ett\u00e4 unionin oikeudessa annettujen oikeuksien k\u00e4ytt\u00e4minen olisi niiden vuoksi k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa. My\u00f6s t\u00e4llainen oikeusperiaate on osa unionin oikeuden s\u00e4\u00e4ntely\u00e4, jonka tulkintaan voi liitty\u00e4 velvollisuus pyyt\u00e4\u00e4 ennakkoratkaisua unionin tuomioistuimelta. Mahdollisen ennakkoratkaisupyynn\u00f6n tulee t\u00e4ll\u00f6inkin koskea oikeusperiaatteen tulkintaa, ei tulkinnallisesti vakiintuneen oikeuss\u00e4\u00e4nn\u00f6n soveltamista, joka on kansallisen tuomioistuimen teht\u00e4v\u00e4.<\/p>\n<h3>Ennakkoratkaisupyynn\u00f6n tekemisen tarpeellisuus nyt kysymyksess\u00e4 olleissa asioissa<\/h3>\n<p>25. Tehokkuusperiaatetta on unionin tuomioistuimen oikeusk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 arvioitu suhteessa erilaisiin menettelys\u00e4\u00e4nn\u00f6ksiin. My\u00f6s kansallisten vanhentumisaikojen ja muiden m\u00e4\u00e4r\u00e4aikojen suhteesta tehokkuusperiaatteeseen on useita unionin tuomioistuimen ratkaisuja. Korkein oikeus on ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isen muutoksenhaun kohteena olevassa ennakkop\u00e4\u00e4t\u00f6ksess\u00e4\u00e4n KKO 2017:84 (kohdat 58-61) viitannut niist\u00e4 suuren jaoston tuomioon 24.3.2009 Danske Slagterier (C-445\/06, EU:C:2009:178) sek\u00e4 sen lis\u00e4ksi tuomioihin 15.4.2010 Barth (C 542\/08, EU:C:2010:193), 16.1.2014 Pohl (C-429\/12, EU:C:2014:12) ja 28.1.2015 Starjakob (C-417\/13, EU:C:2015:38).<\/p>\n<p>26. N\u00e4iden ratkaisujen lis\u00e4ksi tehokkuusperiaatteen vaatimuksista kansalliseen m\u00e4\u00e4r\u00e4aikoja koskevaan s\u00e4\u00e4ntelyyn on annettu hakijoiden viittaama unionin tuomioistuimen tuomio Iaia sek\u00e4 esimerkiksi tuomiot 8.9.2011 Q-Beef ja Bosschaert (C-89\/10 ja C-96\/10, EU:C:2011:555), 21.12.2016 TDC (C-327\/15, EU:C:2016:974) ja Korkeimman oikeuden tuomion j\u00e4lkeen annettu tuomio 20.12.2017 Caterpillar (C-500\/16, EU:C:2017:996).<\/p>\n<p>27. Hakijat ovat kuitenkin v\u00e4itt\u00e4neet, ett\u00e4 heid\u00e4n tapauksessaan olosuhteet ovat erilaiset kuin unionin tuomioistuimen aikaisemmissa ratkaisuissa ja ettei unionin tuomioistuimen oikeusk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 ole yhten\u00e4inen, kun huomioon otetaan erityisesti vuonna 2011 annettu tuomio Iaia. Hakijat ovat pit\u00e4neet kantelun kohteena olevissa asioissa erityispiirteen\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 ne ovat koskeneet yksityisten elinkeinonharjoittajien oikeutta saada vahingonkorvauksena takaisin valtiolta julkisoikeudellisia maksuja, jotka ovat perustuneet unionin oikeuden vastaiseen lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6\u00f6n ja sen mukaisiin hallintop\u00e4\u00e4t\u00f6ksiin. T\u00e4m\u00e4n johdosta Korkein oikeus toteaa seuraavaa.<\/p>\n<p>28. Korkeimman oikeuden tuomiossa (KKO 2017:84, kohta 60) viitatussa unionin tuomioistuimen tuomiossa Danske Slagterier on otettu kantaa tehokkuusperiaatteen ja kansallisen vanhentumiss\u00e4\u00e4ntelyn suhteeseen samankaltaisessa yksityisen tahon valtiota vastaan nostamassa unionin oikeuden rikkomista koskevassa vahingonkorvausasiassa kuin mist\u00e4 hakijoiden oikeudenk\u00e4ynniss\u00e4 on ollut kysymys. Samankaltainen tilanne on ollut esimerkiksi tuomiossa Q-Beef ja Bosschaert. My\u00f6hemmin annettu tuomio Caterpillar on koskenut yksityisen yrityksen veroviranomaiselle tekem\u00e4\u00e4n palautusvaatimukseen sovellettua ehdotonta m\u00e4\u00e4r\u00e4aikaa.<\/p>\n<p>29. Edell\u00e4 viitatuissa ratkaisuissa on yhdenmukaisesti ja muihin unionin tuomioistuimen tuomioihin viitaten katsottu, ett\u00e4 vanhentumisen alkaminen voi tehokkuusperiaatteen vuoksi esty\u00e4 vain, jos kansallisen viranomaisen toiminta yhdess\u00e4 preklusiivisen m\u00e4\u00e4r\u00e4ajan kanssa on johtanut siihen, ett\u00e4 henkil\u00f6 on kokonaan menett\u00e4nyt mahdollisuutensa vedota oikeuksiinsa kansallisissa viranomaisissa tai tuomioistuimissa (tuomio Danske Slagterier, 51-52 ja 56 kohta ja siin\u00e4 viitattu oikeusk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 ja Q-Beef ja Bosschaert, 51-52 kohta). Tuomiossa Caterpillar on lis\u00e4ksi todettu, ett\u00e4 laissa s\u00e4\u00e4detty vanhentumisaika on katsottava l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti tehokkuusperiaatteen mukaiseksi, koska kaikki tavanomaista huolellisuutta noudattavat verovelvolliset voivat t\u00e4m\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4ajan kuluessa p\u00e4tev\u00e4sti vedota niihin oikeuksiinsa, jotka perustuvat unionin oikeusj\u00e4rjestykseen (43 kohta).<\/p>\n<p>30. Oikeusk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 on edelleen vahvistettu, ett\u00e4 yksinomaan unionin oikeuden vastaisen lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n pit\u00e4minen voimassa ja sen mukaisten hallintop\u00e4\u00e4t\u00f6sten tekeminen ei ole rinnastettavissa sellaiseen viranomaisen menettelyyn, joka est\u00e4isi henkil\u00f6\u00e4 vetoamasta oikeuksiinsa. Vakiintuneesti on katsottu, ett\u00e4 vanhentumisaika voi tehokkuusperiaatteen est\u00e4m\u00e4tt\u00e4 alkaa kulua, vaikka valtio pit\u00e4isi voimassa unionin oikeuden vastaista lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6\u00e4 (tuomiot Danske Slagterier, 56 kohta, Iaia, 19 kohta sek\u00e4 Q-Beef ja Bosschaert, 50 kohta).<\/p>\n<p>31. Edell\u00e4 mainitut ja Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2017:84 viitatut unionin tuomioistuimen ratkaisut perustuvat niin sanotun Emmott-tuomion j\u00e4lkeiseen oikeusk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n (tuomio 25.7.1991, Emmott, C-208\/90, EU:C:1991:333 vrt. mm. tuomio 2.12.1997, Fantask, C-188\/95, EU:C:1997:580). Useassa ratkaisussa, kuten my\u00f6s hakijoiden viittaamassa tuomiossa Iaia (18 ja 19 kohta), on tehty eroa kyseiseen tuomioon ja korostettu niit\u00e4 erityispiirteit\u00e4, joiden johdosta Emmott-tuomiossa oli katsottu, ett\u00e4 vanhentuminen voi alkaa kulua vasta siit\u00e4, kun unionin oikeuden edellytt\u00e4m\u00e4 s\u00e4\u00e4ntely oli kansallisesti pantu asiallisesti t\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n (tuomio Emmott, 23 kohta).<\/p>\n<p>33. Korkein oikeus katsoo, ett\u00e4 Iaia-ratkaisusta ei ole teht\u00e4viss\u00e4 sellaista hakijoiden v\u00e4itt\u00e4m\u00e4\u00e4 johtop\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4, ett\u00e4 vanhentuminen ei voisi alkaa kulua, jos oikeustila on ollut ep\u00e4selv\u00e4. Iaia-ratkaisu ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole ristiriidassa aikaisemman tai my\u00f6hemm\u00e4n unionin tuomioistuimen oikeusk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kanssa. T\u00e4m\u00e4 k\u00e4y ilmi muun ohella ratkaisujen keskin\u00e4isten viittausten perusteella.<\/p>\n<p>34. Hakijat ovat vedonneet my\u00f6s lojaliteettiperiaatteeseen ja luottamuksensuojaan. Unionin tuomioistuimen mukaan, kun vanhentumiss\u00e4\u00e4nn\u00f6n osalta on noudatettu tehokkuusperiaatetta, t\u00e4ll\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6ll\u00e4 ei voida katsoa loukattavan SEU 4 artiklan 3 kohdassa vahvistettua vilpitt\u00f6m\u00e4n yhteisty\u00f6n periaatetta (mm. tuomio Caterpillar, 44 kohta). Korkein oikeus toteaa, ettei ole aihetta olettaa, ett\u00e4 toisenlaista tehokkuusperiaatteen tulkintaa voitaisiin perustaa my\u00f6sk\u00e4\u00e4n luottamuksensuojan periaatteeseen, jota unionin oikeudessa on yleens\u00e4 k\u00e4ytetty taannehtivaan lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6\u00f6n tai hallintop\u00e4\u00e4t\u00f6ksen muuttamiseen liittyviss\u00e4 tilanteissa.<\/p>\n<p>35. Korkein oikeus katsoo, ett\u00e4 unionin tuomioistuimen vakiintuneessa oikeusk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 on esitetty ja ainakin siit\u00e4 on voitu selv\u00e4sti johtaa tehokkuusperiaatteen soveltamiseksi tarvittavat tulkintas\u00e4\u00e4nn\u00f6t. Kohderatkaisujen yhteydess\u00e4 ei ole noussut esiin sellaista uutta tehokkuusperiaatteen tulkintaa koskevaa kysymyst\u00e4, joka olisi edellytt\u00e4nyt ennakkoratkaisun pyyt\u00e4mist\u00e4. Se seikka, ett\u00e4 ratkaistavina olleet asiat ovat tapahtumatiedoiltaan poikenneet unionin tuomioistuimen ratkaisemista asioista, ei ole antanut aihetta ennakkoratkaisupyynn\u00f6n tekemiseen.<\/p>\n<p>36. Hakijat ovat ilmoittaneet, ett\u00e4 kohdassa 6 tarkoitettuja valituslupap\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 koskevat valituslupahakemukset ja valitukset ovat olleet perusteiltaan k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 samansis\u00e4lt\u00f6iset.<\/p>\n<p>37. N\u00e4ill\u00e4 perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei valitusten tai valituslupien k\u00e4sittelyss\u00e4 ole tapahtunut oikeudenk\u00e4yntivirhett\u00e4.<\/p>\n<h3>Asian tausta<\/h3>\n<h3>Ylim\u00e4\u00e4r\u00e4inen muutoksenhakemus ja valtion vastaus<\/h3>\n<h3>Kysymyksenasettelu<\/h3>\n<h3>Velvollisuus pyyt\u00e4\u00e4 ennakkoratkaisua<\/h3>\n<h3>Lainvoimaisen tuomion poistaminen oikeudenk\u00e4yntivirheen perusteella<\/h3>\n<h3>Korkeimman oikeuden arviointi<\/h3>\n<\/div>\n<hr class=\"kji-sep\" \/>\n<p class=\"kji-source-links\"><strong>Sources officielles :<\/strong> <a class=\"kji-source-link\" href=\"https:\/\/www.finlex.fi\/en\/case-law\/supreme-court\/precedents\/2019\/70\" target=\"_blank\" rel=\"noopener noreferrer\">consulter la page source<\/a><\/p>\n<p class=\"kji-license-note\"><em>Finlex open data, CC BY 4.0. Documentation open data verifiee le 2026-04-12 ; les endpoints judgment documentes renvoient 404 pour les types case-law exposes par le frontend, fallback actuel sur les pages publiques data.finlex.fi.<\/em><\/p>\n<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>N\u00e5gra bolag hade yrkat skadest\u00e5nd av finska staten f\u00f6r att farledsavgifter i strid med Europeiska unionens regelverk hade p\u00e5f\u00f6rts dem. H\u00f6gsta domstolen hade i sin dom f\u00f6rkastat yrkandena eftersom de var preskriberade. I sin klagan yrkade bolagen att domen skulle undanr\u00f6jas, eftersom domstolen inte borde ha f\u00e5tt avg\u00f6ra saken utan att av unionens domstol beg\u00e4ra&#8230;<\/p>\n","protected":false},"featured_media":0,"template":"","meta":{"_crdt_document":""},"kji_country":[7740],"kji_court":[7741],"kji_chamber":[7742],"kji_year":[45029],"kji_subject":[7646],"kji_keyword":[11927,20888,37120],"kji_language":[7746],"class_list":["post-761878","kji_decision","type-kji_decision","status-publish","hentry","kji_country-finlande","kji_court-cour-supreme-de-finlande","kji_chamber-precedents","kji_year-45029","kji_subject-divers","kji_keyword-domstolen","kji_keyword-eftersom","kji_keyword-unionens","kji_language-multilingue"],"yoast_head":"<!-- This site is optimized with the Yoast SEO Premium plugin v27.6 (Yoast SEO v27.6) - https:\/\/yoast.com\/product\/yoast-seo-premium-wordpress\/ -->\n<title>KKO:2019:70 - Extraordin\u00e4rt \u00e4ndringss\u00f6kande - Ma\u00eetre Hassan Kohen, avocat en droit p\u00e9nal \u00e0 Paris<\/title>\n<meta name=\"robots\" content=\"index, follow, max-snippet:-1, max-image-preview:large, max-video-preview:-1\" \/>\n<link rel=\"canonical\" href=\"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/jurisprudences\/kko201970-extraordinart-andringssokande\/\" \/>\n<meta property=\"og:locale\" content=\"zh_CN\" \/>\n<meta property=\"og:type\" content=\"article\" \/>\n<meta property=\"og:title\" content=\"KKO:2019:70 - Extraordin\u00e4rt \u00e4ndringss\u00f6kande\" \/>\n<meta property=\"og:description\" content=\"N\u00e5gra bolag hade yrkat skadest\u00e5nd av finska staten f\u00f6r att farledsavgifter i strid med Europeiska unionens regelverk hade p\u00e5f\u00f6rts dem. H\u00f6gsta domstolen hade i sin dom f\u00f6rkastat yrkandena eftersom de var preskriberade. I sin klagan yrkade bolagen att domen skulle undanr\u00f6jas, eftersom domstolen inte borde ha f\u00e5tt avg\u00f6ra saken utan att av unionens domstol beg\u00e4ra...\" \/>\n<meta property=\"og:url\" content=\"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/jurisprudences\/kko201970-extraordinart-andringssokande\/\" \/>\n<meta property=\"og:site_name\" content=\"Ma\u00eetre Hassan Kohen, avocat en droit p\u00e9nal \u00e0 Paris\" \/>\n<meta name=\"twitter:card\" content=\"summary_large_image\" \/>\n<meta name=\"twitter:label1\" content=\"\u9884\u8ba1\u9605\u8bfb\u65f6\u95f4\" \/>\n\t<meta name=\"twitter:data1\" content=\"14 \u5206\" \/>\n<script type=\"application\/ld+json\" class=\"yoast-schema-graph\">{\"@context\":\"https:\\\/\\\/schema.org\",\"@graph\":[{\"@type\":\"WebPage\",\"@id\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/zh-hans\\\/jurisprudences\\\/kko201970-extraordinart-andringssokande\\\/\",\"url\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/zh-hans\\\/jurisprudences\\\/kko201970-extraordinart-andringssokande\\\/\",\"name\":\"KKO:2019:70 - Extraordin\u00e4rt \u00e4ndringss\u00f6kande - Ma\u00eetre Hassan Kohen, avocat en droit p\u00e9nal \u00e0 Paris\",\"isPartOf\":{\"@id\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/zh-hans\\\/#website\"},\"datePublished\":\"2026-04-29T18:41:40+00:00\",\"breadcrumb\":{\"@id\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/zh-hans\\\/jurisprudences\\\/kko201970-extraordinart-andringssokande\\\/#breadcrumb\"},\"inLanguage\":\"zh-Hans\",\"potentialAction\":[{\"@type\":\"ReadAction\",\"target\":[\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/zh-hans\\\/jurisprudences\\\/kko201970-extraordinart-andringssokande\\\/\"]}]},{\"@type\":\"BreadcrumbList\",\"@id\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/zh-hans\\\/jurisprudences\\\/kko201970-extraordinart-andringssokande\\\/#breadcrumb\",\"itemListElement\":[{\"@type\":\"ListItem\",\"position\":1,\"name\":\"Home\",\"item\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/zh-hans\\\/\"},{\"@type\":\"ListItem\",\"position\":2,\"name\":\"Jurisprudences\",\"item\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/zh-hans\\\/jurisprudences\\\/\"},{\"@type\":\"ListItem\",\"position\":3,\"name\":\"KKO:2019:70 &#8211; Extraordin\u00e4rt \u00e4ndringss\u00f6kande\"}]},{\"@type\":\"WebSite\",\"@id\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/zh-hans\\\/#website\",\"url\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/zh-hans\\\/\",\"name\":\"Kohen Avocats\",\"description\":\"Ma\u00eetre Hassan Kohen, avocat p\u00e9naliste \u00e0 Paris, intervient exclusivement en droit p\u00e9nal pour la d\u00e9fense des particuliers, notamment en mati\u00e8re d\u2019accusations de viol. Il assure un accompagnement rigoureux d\u00e8s la garde \u00e0 vue jusqu\u2019\u00e0 la Cour d\u2019assises, veillant au strict respect des garanties proc\u00e9durales.\",\"publisher\":{\"@id\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/zh-hans\\\/#organization\"},\"potentialAction\":[{\"@type\":\"SearchAction\",\"target\":{\"@type\":\"EntryPoint\",\"urlTemplate\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/zh-hans\\\/?s={search_term_string}\"},\"query-input\":{\"@type\":\"PropertyValueSpecification\",\"valueRequired\":true,\"valueName\":\"search_term_string\"}}],\"inLanguage\":\"zh-Hans\"},{\"@type\":\"Organization\",\"@id\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/zh-hans\\\/#organization\",\"name\":\"Kohen Avocats\",\"url\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/zh-hans\\\/\",\"logo\":{\"@type\":\"ImageObject\",\"inLanguage\":\"zh-Hans\",\"@id\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/zh-hans\\\/#\\\/schema\\\/logo\\\/image\\\/\",\"url\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/wp-content\\\/uploads\\\/2026\\\/01\\\/Logo-2-1.webp\",\"contentUrl\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/wp-content\\\/uploads\\\/2026\\\/01\\\/Logo-2-1.webp\",\"width\":2114,\"height\":1253,\"caption\":\"Kohen Avocats\"},\"image\":{\"@id\":\"https:\\\/\\\/kohenavocats.com\\\/zh-hans\\\/#\\\/schema\\\/logo\\\/image\\\/\"}}]}<\/script>\n<!-- \/ Yoast SEO Premium plugin. -->","yoast_head_json":{"title":"KKO:2019:70 - Extraordin\u00e4rt \u00e4ndringss\u00f6kande - Ma\u00eetre Hassan Kohen, avocat en droit p\u00e9nal \u00e0 Paris","robots":{"index":"index","follow":"follow","max-snippet":"max-snippet:-1","max-image-preview":"max-image-preview:large","max-video-preview":"max-video-preview:-1"},"canonical":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/jurisprudences\/kko201970-extraordinart-andringssokande\/","og_locale":"zh_CN","og_type":"article","og_title":"KKO:2019:70 - Extraordin\u00e4rt \u00e4ndringss\u00f6kande","og_description":"N\u00e5gra bolag hade yrkat skadest\u00e5nd av finska staten f\u00f6r att farledsavgifter i strid med Europeiska unionens regelverk hade p\u00e5f\u00f6rts dem. H\u00f6gsta domstolen hade i sin dom f\u00f6rkastat yrkandena eftersom de var preskriberade. I sin klagan yrkade bolagen att domen skulle undanr\u00f6jas, eftersom domstolen inte borde ha f\u00e5tt avg\u00f6ra saken utan att av unionens domstol beg\u00e4ra...","og_url":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/jurisprudences\/kko201970-extraordinart-andringssokande\/","og_site_name":"Ma\u00eetre Hassan Kohen, avocat en droit p\u00e9nal \u00e0 Paris","twitter_card":"summary_large_image","twitter_misc":{"\u9884\u8ba1\u9605\u8bfb\u65f6\u95f4":"14 \u5206"},"schema":{"@context":"https:\/\/schema.org","@graph":[{"@type":"WebPage","@id":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/jurisprudences\/kko201970-extraordinart-andringssokande\/","url":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/jurisprudences\/kko201970-extraordinart-andringssokande\/","name":"KKO:2019:70 - Extraordin\u00e4rt \u00e4ndringss\u00f6kande - Ma\u00eetre Hassan Kohen, avocat en droit p\u00e9nal \u00e0 Paris","isPartOf":{"@id":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/#website"},"datePublished":"2026-04-29T18:41:40+00:00","breadcrumb":{"@id":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/jurisprudences\/kko201970-extraordinart-andringssokande\/#breadcrumb"},"inLanguage":"zh-Hans","potentialAction":[{"@type":"ReadAction","target":["https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/jurisprudences\/kko201970-extraordinart-andringssokande\/"]}]},{"@type":"BreadcrumbList","@id":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/jurisprudences\/kko201970-extraordinart-andringssokande\/#breadcrumb","itemListElement":[{"@type":"ListItem","position":1,"name":"Home","item":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/"},{"@type":"ListItem","position":2,"name":"Jurisprudences","item":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/jurisprudences\/"},{"@type":"ListItem","position":3,"name":"KKO:2019:70 &#8211; Extraordin\u00e4rt \u00e4ndringss\u00f6kande"}]},{"@type":"WebSite","@id":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/#website","url":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/","name":"Kohen Avocats","description":"Ma\u00eetre Hassan Kohen, avocat p\u00e9naliste \u00e0 Paris, intervient exclusivement en droit p\u00e9nal pour la d\u00e9fense des particuliers, notamment en mati\u00e8re d\u2019accusations de viol. Il assure un accompagnement rigoureux d\u00e8s la garde \u00e0 vue jusqu\u2019\u00e0 la Cour d\u2019assises, veillant au strict respect des garanties proc\u00e9durales.","publisher":{"@id":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/#organization"},"potentialAction":[{"@type":"SearchAction","target":{"@type":"EntryPoint","urlTemplate":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/?s={search_term_string}"},"query-input":{"@type":"PropertyValueSpecification","valueRequired":true,"valueName":"search_term_string"}}],"inLanguage":"zh-Hans"},{"@type":"Organization","@id":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/#organization","name":"Kohen Avocats","url":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/","logo":{"@type":"ImageObject","inLanguage":"zh-Hans","@id":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/#\/schema\/logo\/image\/","url":"https:\/\/kohenavocats.com\/wp-content\/uploads\/2026\/01\/Logo-2-1.webp","contentUrl":"https:\/\/kohenavocats.com\/wp-content\/uploads\/2026\/01\/Logo-2-1.webp","width":2114,"height":1253,"caption":"Kohen Avocats"},"image":{"@id":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/#\/schema\/logo\/image\/"}}]}},"jetpack_likes_enabled":false,"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/wp-json\/wp\/v2\/kji_decision\/761878","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/wp-json\/wp\/v2\/kji_decision"}],"about":[{"href":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/wp-json\/wp\/v2\/types\/kji_decision"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=761878"}],"wp:term":[{"taxonomy":"kji_country","embeddable":true,"href":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/wp-json\/wp\/v2\/kji_country?post=761878"},{"taxonomy":"kji_court","embeddable":true,"href":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/wp-json\/wp\/v2\/kji_court?post=761878"},{"taxonomy":"kji_chamber","embeddable":true,"href":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/wp-json\/wp\/v2\/kji_chamber?post=761878"},{"taxonomy":"kji_year","embeddable":true,"href":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/wp-json\/wp\/v2\/kji_year?post=761878"},{"taxonomy":"kji_subject","embeddable":true,"href":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/wp-json\/wp\/v2\/kji_subject?post=761878"},{"taxonomy":"kji_keyword","embeddable":true,"href":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/wp-json\/wp\/v2\/kji_keyword?post=761878"},{"taxonomy":"kji_language","embeddable":true,"href":"https:\/\/kohenavocats.com\/zh-hans\/wp-json\/wp\/v2\/kji_language?post=761878"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}