KHO:2022:140 – Smittskyddsärende

Högsta förvaltningsdomstolen hade att avgöra huruvida regionförvaltningsverkets förbud att ordna allmänna sammankomster och offentliga tillställningar inomhus och utomhus hade varit nödvändigt för att förhindra spridningen av en allmänfarlig sjukdom. Därutöver gällde bedömningen förbudets betydelse för rösträtten och rätten till inflytande eftersom förbudet var i kraft under en tid då välfärdsområdesvalet var på kommande.

Högsta förvaltningsdomstolen bedömde att utgående ifrån den utredning som regionförvaltningsverket haft till sitt förfogande hade det funnits tillräckliga grunder att anse att förbudet var nödvändigt. De begränsningar som beslutet föranledde den i 13 § i grundlagen tryggade mötesfriheten hade varit godtagbara och proportionerliga.

Förbudet kunde även anses påverka hur det i praktiken var möjligt att utföra valarbete. Förbudets inverkan utsträckte sig emellertid inte till kärnområdet av de i 14 § i grundlagen tryggade rösträtten och rätten till inflytande, det vill säga rätten att rösta och ställa upp i val. Förbudet att ordna allmänna sammankomster och offentliga tillställningar, även med dess följder för valarbete, stod i rätt proportion till det mål som eftersträvades och kränkte därmed inte de rättigheter som tryggades i grundlagens 14 §.

Finlands grundlag 13 § och 14 §

Lag om smittsamma sjukdomar 58 § 1 mom.

Ärendet har avgjorts av justitieråden Anne E. Niemi, Outi Suviranta, Janne Aer, Petri Helander och Juha Lavapuro. Föredragande Jenny Rebold.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli ratkaistavana, oliko aluehallintoviraston määräämä kielto järjestää sisä- ja ulkotiloissa yleisötilaisuuksia ja yleisiä kokouksia ollut välttämätön yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämisen kannalta. Lisäksi oli arvioitavana kiellon merkitys vaali- ja osallistumisoikeuksien kannalta, sillä kielto kohdistui aikaan, jolloin aluevaalit olivat tulossa.

Korkein hallinto-oikeus arvioi, että aluehallintovirastolla oli ollut käytössään olleen selvityksen perusteella riittävät perusteet pitää kiellon määräämistä välttämättömänä. Ne rajoitukset, jotka päätöksestä olivat aiheutuneet perustuslain 13 §:ssä turvatulle kokoontumisvapaudelle, olivat hyväksyttäviä ja myös oikeasuhtaisia.

Kiellolla voitiin nähdä olevan vaikutusta siihen, miten vaalityötä voitiin käytännössä toteuttaa. Päätöksen vaikutukset eivät kuitenkaan ulottuneet perustuslain 14 §:ssä turvattujen vaali- ja osallistumisoikeuksien ydinalueelle eli oikeuteen äänestää vaaleissa tai asettua niissä ehdolle. Yleisötilaisuuksien ja yleisten kokousten järjestämistä koskeva kielto myös vaalityöhön kohdistuvine seurannaisvaikutuksineen oli ollut oikeassa suhteessa sen päämäärään eikä kiellolla siten loukattu perustuslain 14 §:ssä turvattuja oikeuksia.

Suomen perustuslaki 13 § ja 14 §

Tartuntatautilaki 58 § 1 momentti

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Itä-Suomen hallinto-oikeus 25.4.2022 nro 982/2022

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Poliittinen puolue A:n ja B:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Asian tausta

(1)

on 30.12.2021 kieltänyt tartuntatautilain 58 §:n 1 momentin nojalla covid-19-taudin leviämisen estämiseksi Itä-Suomen aluehallintoviraston toimialueen kuntien alueilla kaikki sisä- ja ulkotiloissa järjestettävät yleisötilaisuudet ja yleiset kokoukset 31.12.2021 — 20.1.2022. Määräys ei ole koskenut yleisötilaisuuksia ja yleisiä kokouksia, joihin osallistuu enintään 50 henkilöä ja joissa kaikille osallistujille on määritelty oma istumapaikka.

(2)

on hylännyt poliittinen puolue A:n ja B:n valituksen ja oikeudenkäyntikuluvaatimuksen. Hallinto-oikeus on katsonut, että aluehallintovirasto on harkintavaltansa rajoissa voinut arvioida riskipotentiaalia siten, että yleisötilaisuuksien ja yleisten kokousten kieltäminen on tartuntatautitilanne huomioon ottaen suurien ihmismäärien yhteen kerääntymisen ja siten tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi välttämätöntä sekä sisä- että ulkotiloissa, ja että alle 50 henkilön tilaisuuksiin, joissa kaikille on osoitettu oma istumapaikka, voidaan kohdentaa kokonaan kieltämisen sijaan lievempiä määräyksiä.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

ovat yhteisessä valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset kumotaan. He ovat vaatineet, että Suomen valtio velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

(4) Muutoksenhakijat ovat esittäneet, että asiassa ei ole huomioitu yleisten kokousten ja yleisötilaisuuksien kiellon vaikutusta perustuslaissa turvattujen vaali- ja osallistumisoikeuksien käyttämiseen. Aluehallintoviraston päätös on estänyt kansalaisten tiedonsaantia aluevaalien ehdokkaista ja siten rikkonut kansalaisten sekä puolueen sekä sen asettamien ehdokkaiden oikeutta osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen. Aluehallintovirastolla ei ole toimivaltaa rajoittaa vaali- ja osallistumisoikeuksia.

(5) Aluehallintoviraston päätös ulkona järjestettävien vaalitapahtumien rajoittamisesta ei ole riittävästi perusteltu riskiarvion osalta. Päätös ei täytä perusoikeuksien rajoittamiselle asetettuja välttämättömyys- tai oikeasuhtaisuusvaatimuksia.

(6)

on vaatinut, että muutoksenhakijoiden valituslupahakemus ja oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään. Mikäli korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan, valitus on hylättävä.

(7)

on varattu tilaisuus antaa vastaselitys.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

(8) Asiassa on ratkaistavana, onko aluehallintoviraston päätös kieltää yleisötilaisuudet ja yleiset kokoukset toimialueensa kuntien alueilla 31.12.2021 — 20.1.2022 ollut välttämätöntä yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi erityisesti siltä osin kuin se on koskenut yleisillä paikoilla järjestettäviä ulkotilaisuuksia. Lisäksi on kysymys sitä, onko aluehallintoviraston päätöksellä puututtu perustuslain 14 §:ssä turvattuihin vaali- ja osallistumisoikeuksiin.

Oikeusohjeet ja oikeudellinen arvio

Rajoitustoimenpiteitä koskevan arvioinnin lähtökohdat

(9) Tartuntatautilain 58 §:n 1 momentissa on säädetty aluehallintoviraston toimivallasta päättää yleisten kokousten ja yleisötilaisuuksien kieltämisestä, jos se on välttämätöntä yleisvaarallisen tai yleisvaaralliseksi perustellusti epäillyn tartuntataudin leviämisen estämiseksi.

(10) Tartuntatautilaki on säädetty perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (PeVL 11/2016 vp) ja lakia säädettäessä on arvioitu muun ohella lain 58 §:n suhdetta perustuslakiin. Tartuntatautien leviämisen estämiseksi tarkoitetuilla toimenpiteillä on perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävät ja painavat perusteet, niiden tarkoituksena on suojella väestön terveyttä ja viime kädessä oikeutta elämään.

(11) Perustuslakivaliokunta on myös sittemmin Covid-19-epidemian aikana toistuvasti todennut, että väestön terveyden ja ihmisten elämän suojeleminen on epäilemättä perusoikeusjärjestelmän kannalta erittäin painava peruste. Perustuslakivaliokunnan mukaan myös terveydenhuoltojärjestelmän toimintakyvyn säilyttäminen esimerkiksi pandemian aikana on perusoikeusjärjestelmän näkökulmasta erittäin painava peruste, jolla on yhteys perustuslain 7 §:n 1 momentin julkisen vallan velvollisuuteen turvata jokaisen oikeus elämään sekä turvata myös pandemian oloissa jokaiselle riittävät terveyspalvelut sekä edistää väestön terveyttä. Tällaisten perusteiden on myös katsottu oikeuttavan poikkeuksellisen pitkälle meneviä, myös ihmisten perusoikeuksiin puuttuvia viranomaistoimia (Ks. PeVL 7/2021 vp. k 7 ja siinä mainittu perustuslakivaliokunnan tulkintakäytäntö)

(12) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että aluehallintovirastolla on tartuntatautilain 58 §:n nojalla toimivalta antaa myös perusoikeuksia rajoittavia määräyksiä. Päätöksen lainmukaisuuden arvioinnissa on keskeisesti kiinnitettävä huomiota toimenpiteen välttämättömyyteen tavoitellun päämäärän eli yleisvaarallisen tai yleisvaaralliseksi perustellusti epäillyn tartuntataudin leviämisen estämisen kannalta.

Arviointi kiellon välttämättömyydestä tartuntataudin leviämisen estämisen kannalta

(13) Itä-Suomen aluehallintovirasto on kieltänyt tartuntatautilain 58 §:n 1 momentin nojalla toimialueensa kuntien alueilla kaikki sisä- ja ulkotiloissa järjestettävät yleiset kokoukset ja yleisötilaisuudet, lukuun ottamatta sellaisia, joihin osallistuu enintään 50 henkilöä ja joissa osallistujille on määritelty oma istumapaikka. Aluehallintoviraston päätöksen tarkoituksena on estää tartuntataudeista annetun valtioneuvoston asetuksen 1 §:n (69/2020) 14 kohdassa yleisvaaralliseksi tartuntataudiksi määritellyn covid-19-taudin leviäminen.

(14) Aluehallintoviraston päätös perustuu sekä Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen antamaan valtakunnalliseen ohjaukseen että alueelliseen tietoon paikallisesta epidemiatilanteesta. Selvityksen perusteella alueellinen epidemiatilanne oli kyseisenä ajankohtana olennaisesti heikentynyt ja tartunnanjäljitys oli vaikeutunut. Sairaalahoidon kuormitus oli kasvanut ja tartunnoissa oli todettu myös nopeammin leviävää omikronvarianttia. Alueellista epidemiatilannetta koskevissa lausunnoissa arviot sairaalahoidon kuormittumisesta ja mahdollisen potilasturvallisuuden vaarantumisesta perustuivat keskeisesti tartuntojen leviämiseen ja hoitohenkilökunnan mahdollisista tartunnoista johtuvaan henkilöstövajeeseen.

(15) Tartuntatautilain 58 §:n mukaisen kiellon määrääminen perustuu korostuneesti tiettyä ajankohtaa ja tietyn paikan olosuhteita koskevaan harkintaan. Covid-19-taudin kohdalla on myös kyse uudesta tartuntataudista, joten käsitykset taudista sekä sen leviämisen estämiseksi vaadituista välttämättömistä toimenpiteistä ovat voineet perustellusti muuttua käytettävissä olevan tiedon tarkentumisen myötä. Kiellon määräämisen lainmukaisuutta on arvioitava tapauskohtaisesti.

(16) Epidemiologisen ja lääketieteellisen tiedon mukaan tartuntojen leviämisen riski on erityisen suuri kaikissa tilanteissa, joissa suuri joukko ihmisiä kokoontuu ja voi joutua lähikontakteihin keskenään. Tähän nähden kiellon ulottaminen sisä- ja ulkotiloissa tapahtuviin yleisiin kokouksiin ja yleisötilaisuuksiin on ollut perusteltua eikä kieltoa voida riskiin nähden pitää liian laajana.

(17) Edellä mainittuun nähden korkein hallinto-oikeus arvioi, että aluehallintovirastolla on ollut riittävät perusteet pitää kiellon määräämistä välttämättömänä. Tähän nähden ne rajoitukset, jotka päätöksestä ovat aiheutuneet perustuslain 13 §:ssä turvatulle kokoontumisvapaudelle, ovat hyväksyttäviä ja myös oikeasuhtaisia.

Arviointi osallistumisoikeuden kannalta

(19) Aluehallintoviraston päätös kieltää yleiset kokoukset ja yleisötilaisuudet on ollut yleinen, eikä se ole kohdistunut erityisesti poliittinen puolue A:han tai sen ehdokkaaseen B:hen.

(20) Kuten edellä kohdassa 18 on todettu, päätöksen vaikutukset eivät ole ulottuneet perustuslain 14 §:ssä turvattujen vaali- ja osallistumisoikeuksien ydinalueelle eli oikeuteen äänestää vaaleissa tai asettua niissä ehdolle.

(21) Vaikka rajoitukset ovat estäneet ulkona pidettävien vaalitilaisuuksien järjestämisen, vaalityötä ei ole estetty kokonaan eikä muutoinkaan oleellisesti vaikeutettu äänestäjien mahdollisuuksia hankkia tietoa puolueista ja ehdokkaista äänioikeutensa käyttämisen perustaksi.

(22) Edellä mainituilla perusteilla yleisötilaisuuksien ja yleisten kokousten järjestämistä koskeva kielto myös vaalityöhön kohdistuvine seurannaisvaikutuksineen on ollut oikeassa suhteessa sen päämäärään eikä kielto siten loukkaa perustuslain 14 §:ssä turvattuja oikeuksia

(23) Lopuksi korkein hallinto-oikeus toteaa, että aluehallintovirasto on lain edellyttämällä tavalla seurannut ja arvioinut kieltopäätöksensä välttämättömyyttä. Aluehallintovirasto on kumonnut päätöksensä 17.1.2022 eli ennen sen voimassaolon päättymistä ja on määrännyt yleisiä kokouksia ja yleisötilaisuuksia lievemmin rajoittavista toimenpiteistä.

Johtopäätös

(24) Korkein hallinto-oikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla, että aluehallintoviraston päätös kieltää tartuntatautilain 58 §:n 1 momentin nojalla yleiset kokoukset ja yleisötilaisuudet on ollut välttämätön ja oikeasuhtainen tavoiteltuun päämäärään nähden. Päätös ei ole ollut lainvastainen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Oikeudenkäyntikulut

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Outi Suviranta, Janne Aer, Petri Helander ja Juha Lavapuro. Asian esittelijä Jenny Rebold.

Itä-Suomen aluehallintovirasto

Hallinto-oikeus

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Jukka Hartikainen, Karoliina Hyvärinen, joka on myös esitellyt asian, ja Kustaa Piha.

(3) Poliittinen puolue A ja B

Itä- Suomen aluehallintovirasto

Muutoksenhakijoille