KKO:2022:75 – Tvångsmedel

A:s egendom hade på yrkande av polisen belagts med kvarstad för att säkerställa betalningen av skadestånd som grundade sig brott. Åtalet och skadeståndskraven mot A hade sedermera förkastats genom en dom som vunnit laga kraft. A yrkade i sitt käromål skadestånd av staten för skada som orsakats av att kvarstad hade utverkats i onödan.

Högsta domstolen ansåg att det hade varit onödigt att utverka kvarstad och att staten hade strikt ansvar för ersättningen av den skada som A hade orsakats. (Omröstn.)

TvångsmedelsL 6 kap 11 §

RB 7 kap 11 §

A:n omaisuutta oli poliisin vaatimuksesta pantu vakuustakavarikkoon rikosperusteisen vahingonkorvauksen maksamisen turvaamiseksi. A:han kohdistetut syyte ja korvausvaatimukset oli sittemmin lainvoimaisesti hylätty. A vaati kanteessaan valtiolta korvausta tarpeettomasti hankitusta vakuustakavarikosta aiheutuneesta vahingosta.

Korkein oikeus katsoi, että vakuustakavarikko oli hankittu tarpeettomasti ja että valtio oli ankarassa vastuussa A:lle aiheutuneen vahingon korvaamisesta. (Ään.)

PakkokeinoL 6 luku 11 §

OK 7 luku 11 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

Valtio vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. Asia palautetaan Rovaniemen hovioikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan viipymättä ottaa asia käsiteltäväkseen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ari Kantor, Tuomo Antila, Lena Engstrand, Jussi Tapani ja Tuija Turpeinen (eri mieltä). Esittelijä Minna Heikinsalmi (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Esittelijän mietintö oli Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen kohtien 1-9, 17-19 ja 21-22 osalta. Muilta osin esittelijä esitti, että Korkein oikeus lausuu perusteluinaan ja lopputuloksenaan seuraavan:

Esitutkintalain, pakkokeinolain ja poliisilain kokonaisuudistusta valmistellut toimikunta ehdotti mietinnössään (KM 2009:2) pakkokeinolakiin otettavaksi olennaisesti aikaisempaa laajemmat säännökset pakkokeinojen ja salaisten tiedonhankintakeinojen käytöllä aiheutettujen vahinkojen korvaamisesta. Mietinnössä ehdotettiin, että kyseiset vahingonkorvaussäännökset rakentuisivat tuottamuksesta riippumattomalle vastuulle ja pakkokeinolaissa niistä säädettäisiin lain 11 luvussa. Vakuustakavarikon osalta toimikunta lausui, että vakuustakavarikosta aiheutuneen vahingon ja asiassa aiheutuneiden kulujen korvaamiseen sovellettaisiin tuottamuksesta riippumattomalle vastuulle rakentuvaa oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:ää. Säännös ehdotettiin sijoitettavaksi pakkokeinolain vakuustakavarikkolukuun sen vuoksi, että vakuustakavarikon korvausvastuukysymykset eivät koske pelkästään viranomaisten toimintaa vaan myös asianomistajia (s. 4, 237-239 ja 526-527).

Pakkokeinolain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 222/2010 vp s. 159) mukaan ristiriitaista palautetta saaneita esitutkinta- ja pakkokeinotoimikunnan ehdotuksia ei otettu mukaan esitykseen. Uuteen pakkokeinolakiin ei ehdotettu otettavaksi toimikunnan mietinnön mukaisia, lähtökohtaisesti ankaralle vastuulle rakentuvia vahingonkorvaussäännöksiä.

Hallituksen esityksessä todetaan, että pakkokeinolain 6 luvun 11 §:ssä käytetty ilmaisu ”soveltuvin osin” liittyy siihen, että korvaussäännöstä sovellettaisiin paitsi tapauksiin, joissa tuomioistuimessa vaaditaan vakuustakavarikon määräämistä, myös väliaikaisen vakuustakavarikon määräämiseen (s. 272).

Perustuslakivaliokunta antoi hallituksen esityksestä lakivaliokunnalle lausunnon (PeVL 66/2010 vp), jonka alkuosassa käsitellään hallituksen esityksen keskeistä sisältöä. Lausunnossa ei mainita tuossa kohdin tai myöhemminkään vakuustakavarikkoon tai muihinkaan pakkokeinoihin liittyvästä vahingonkorvausvastuusta.

Lakivaliokunnan mietinnön (LaVM 44/2010 vp) alkuosassa kuvataan hallituksen esityksen keskeistä sisältöä. Mietinnössä ei mainita kyseisessä kohdassa vakuustakavarikkoon tai muihinkaan pakkokeinoihin liittyvästä vahingonkorvausvastuusta. Asiaa ei käsitellä myöskään valiokunnan yleisperusteluissa tai vakuustakavarikkoa koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa.

Kohdassa 7 todetuin tavoin pakkokeinolain 6 luvun 11 §:ssä säädetään, että vakuustakavarikosta ja väliaikaisesta vakuustakavarikosta aiheutuneen vahingon korvaamisessa noudatetaan soveltuvin osin oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:ää. Hallituksen esityksen perusteella ilmaisulla ”soveltuvin osin” ei ole tarkoitettu viitata ankaran vastuun soveltamiseen vaan siihen, että korvaussäännöstä sovellettaisiin myös väliaikaisen vakuustakavarikon määräämiseen. Korkein oikeus katsonee, että pakkokeinolain 6 luvun 11 §:n sanamuodosta ei ilmene, että korvausvastuu olisi tuottamuksesta riippumatonta.

Esitutkinta- ja pakkokeinotoimikunnan mietinnössä tuottamuksesta riippumatonta ankaraa vastuuta esitettiin pakkokeinoihin liittyviin vahinkoihin yleisesti eikä vakuustakavarikkoa ja väliaikaista vakuustakavarikkoa koskevaa korvausvastuuta valmisteltu tästä erikseen. Edellä kerrotulla tavalla esitöissä on nimenomaisesti todettu, että pakkokeinolakiin ei ehdoteta otettavaksi ankaralle vastuulle rakentuvia vahingonkorvaussäännöksiä lausuntokierroksella saadun palautteen johdosta. Ankaran korvausvastuun ulottaminen vakuustakavarikolla aiheutettuun vahinkoon olisi tarkoittanut niin merkittävää muutosta vallinneeseen oikeustilaan, että tällaisesta muutoksesta olisi tullut olla laissa tai sen esitöissä yksiselitteinen maininta perusteluineen. Lain esitöiden mukaan tällaisen muutoksen toteuttaminen oli kuitenkin jätetty tulevien lainsäädäntöhankkeiden varaan.

Korkein oikeus katsonee, että pakkokeinolain 6 luvun 11 §:n mukainen vahingonkorvausvastuu vakuustakavarikosta ja väliaikaisesta vakuustakavarikosta on tuottamukseen perustuvaa vastuuta.

A ei ole Korkeimmassa oikeudessa vedonnut valtion tuottamukseen eikä se siten tule arvioitavaksi. Johtopäätöksenään Korkein oikeus lausunee, että A:n omaisuuteen kohdistunut vakuustakavarikko ja väliaikainen vakuustakavarikko on hankittu tarpeettomasti. Valtion korvausvastuu tarpeettomasti hankituista turvaamistoimista perustuu kuitenkin tuottamusvastuuseen. Hovioikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen ei siten ole aihetta.

Hyväksyn esittelijän mietinnön.

Asian tausta

Oulun poliisilaitoksen rikoskomisario oli määrännyt A:n omaisuutta väliaikaisesti vakuustakavarikkoon 94 167,37 euron arvosta. Tämän jälkeen Oulun käräjäoikeus oli rikoskomisarion vaatimuksesta määrännyt A:n omaisuutta pantavaksi vakuustakavarikkoon enintään määrän, joka oletettavasti vastasi 94 167,37 euroa. Oulun seudun ulosottovirasto oli päätöksen täytäntöönpanossa asettanut vakuustakavarikkoon A:n tilivaroja sekä kolmen huoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet.

Väliaikainen vakuustakavarikko ja vakuustakavarikko olivat perustuneet A:han kohdistuneisiin epäilyihin törkeästä velallisen epärehellisyydestä ja törkeästä veropetoksesta sekä niihin liittyvien vahingonkorvausten maksamisen turvaamiseen. A:han kohdistetut syyte ja vahingonkorvausvaatimukset oli sittemmin hylätty ja vakuustakavarikko kumottu käräjäoikeuden lainvoimaisella ratkaisulla.

Kanne ja vastaus Oulun käräjäoikeudessa

A vaati kanteessaan valtiolta vahingonkorvausta tarpeettomasti hankitun vakuustakavarikon aiheuttamasta vahingosta. Kanteen mukaan valtion korvausvastuu oli ankaraa eli tuottamuksesta riippumatonta. A:lle oli aiheutunut vahinkoa, kun tilivarat eivät olleet olleet hänen käytössään eikä hän ollut voinut myydä tai hyödyntää vakuutena huoneistojen hallintaan oikeuttavia osakkeita, jotka olivat olleet vakuustakavarikon kohteena.

Käräjäoikeuden tuomio 29.5.2020 nro 12085/20

Käräjäoikeus hyväksyi kanteen korvausperusteen osalta ja arvioi A:lle aiheutuneen vahingon määrän oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 §:n 3 momentin nojalla.

Valtion korvausvastuu oli ankaraa. Se, että pakkokeinolain mukaisen vakuustakavarikon määräämiseen riitti syytä epäillä -edellytyksen täyttyminen, ei antanut aihetta arvioida asiaa toisin.

Käräjäoikeuden mukaan turvaamistoimea pidettiin tarpeettomana, jos sille ei alun perinkään ollut syytä. Pakkokeinolain mukaisen vakuustakavarikon osalta turvaamistoimen tarpeettomuus ilmeni yleensä pakkokeinon perusteena ollutta rikosta koskevan syytteen hylkäämisenä.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Pekka Louhelainen.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 20.4.2021 nro 99

Valtio valitti hovioikeuteen ja vaati, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja kanne hylätään. A vaati valituksen hylkäämistä.

Hovioikeus katsoi, että väliaikaisen vakuustakavarikon ja vakuustakavarikon määräämiselle oli ollut määräämishetkellä pakkokeinolain mukaiset perusteet. A:han kohdistunut syyte oli kuitenkin hylätty. Väliaikainen vakuustakavarikko ja vakuustakavarikko oli siten kohdistettu sellaiseen henkilöön, jota ei voitu tuomita korvaamaan rikoksen perusteella vahingonkorvausta tai hyvitystä taikka valtiolle menettämisseuraamusta. Vakuustakavarikon vaade-edellytykset olivat puuttuneet turvaamistoimea haettaessa. Näin ollen väliaikainen vakuustakavarikko ja vakuustakavarikko olivat olleet tarpeettomia.

Hovioikeus katsoi toisin kuin käräjäoikeus, ettei pakkokeinolain säätämisen yhteydessä ollut muutettu tai ollut tarkoitus muuttaa valtion vahingonkorvausvastuun perustetta vakuustakavarikon osalta. Muutoksen toteuttaminen oli jätetty tulevien lainsäädäntöhankkeiden varaan. Valtion korvausvastuuta vakuustakavarikon aiheuttamasta vahingosta oli siten arvioitava vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n mukaisen tuottamusvastuun perusteella.

Hovioikeus totesi johtopäätöksenään, että väliaikainen vakuustakavarikko ja vakuustakavarikko olivat olleet tarpeettomia. Valtio ei kuitenkaan ollut korvausvelvollinen A:lle aiheutuneesta vahingosta, koska A ei ollut näyttänyt, että viranomainen olisi menetellyt asiassa tuottamuksellisesti korvausvastuun perustavalla tavalla.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja hylkäsi kanteen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Maarit Tukiainen ja Tuomo Hietanen sekä asessori Jimi Sillanpää.

Perustelut

1. Rikoskomisario on määrännyt rikoksesta epäillyn A:n omaisuutta väliaikaiseen vakuustakavarikkoon. Käräjäoikeus on rikoskomisarion vaatimuksesta määrännyt vastaavan määrän A:n omaisuutta vakuustakavarikkoon. Ulosottoviranomainen on täytäntöönpanoa koskevalla päätöksellään asettanut vakuustakavarikkoon kolmen huoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet ja A:n tilivaroja.

2. Syyttäjä on nostanut A:ta vastaan syytteen törkeästä velallisen epärehellisyydestä ja törkeästä veropetoksesta. Käräjäoikeus on lainvoimaisella tuomiolla hylännyt syytteen ja rikosperusteiset vahingonkorvausvaatimukset sekä kumonnut vakuustakavarikon.

3. A on vaatinut kanteessaan, että valtio velvoitetaan korvaamaan tarpeettomasta väliaikaisesta vakuustakavarikosta ja vakuustakavarikosta hänelle aiheutunut vahinko. Käräjäoikeus on velvoittanut valtion suorittamaan A:lle vahingonkorvausta. Hovioikeus on kumonnut käräjäoikeuden tuomion ja hylännyt kanteen.

4. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko valtion korvausvastuu ankaraa ja onko väliaikainen vakuustakavarikko sekä vakuustakavarikko hankittu tarpeettomasti.

5. Vakuustakavarikosta säädetään pakkokeinolain 6 luvussa. Kyseisen luvun 1 §:n mukaan omaisuutta saadaan määrätä vakuustakavarikkoon sakon, rikokseen perustuvan vahingonkorvauksen tai hyvityksen taikka valtiolle menetettäväksi tuomittavan rahamäärän maksamisen turvaamiseksi. Edellytyksenä vakuustakavarikon määräämiselle on, että omaisuus kuuluu henkilölle, jota on syytä epäillä rikoksesta tai joka voidaan rikoksen johdosta tuomita korvaamaan vahinko tai maksamaan hyvitystä taikka menettämään valtiolle rahamäärä, ja on olemassa vaara, että mainittu henkilö pyrkii välttämään sakon, vahingonkorvauksen, hyvityksen tai rahamäärän maksamista kätkemällä tai hävittämällä omaisuuttaan, pakenemalla tai muulla näihin rinnastettavalla tavalla.

6. Luvun 3 §:ssä säädetään väliaikaisesta vakuustakavarikosta, josta pidättämiseen oikeutettu virkamies voi päättää, jos asia ei siedä viivytystä ja jos luvun 1 §:ssä säädetyt edellytykset ovat ilmeisesti olemassa.

7. Pakkokeinolain 6 luvun 11 §:n mukaan vakuustakavarikosta ja väliaikaisesta vakuustakavarikosta aiheutuneen vahingon ja asiassa aiheutuneiden kulujen korvaamisessa noudatetaan soveltuvin osin oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:ää.

8. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:n mukaan hakijan, joka on tarpeettomasti hankkinut turvaamistoimen, on korvattava vastapuolelle turvaamistoimesta ja sen täytäntöönpanosta aiheutunut vahinko ja asiassa aiheutuneet kulut.

9. Ennen nykyisen pakkokeinolain säätämistä voimassa olleeseen pakkokeinolakiin (450/1987) ei sisältynyt aineellisia säännöksiä pakkokeinojen käyttämisestä aiheutuneiden vahinkojen korvaamisesta. Lain 7 luvun 2 §:ssä oli viittaussäännös, jonka mukaan syyttömästi pidätetylle tai vangitulle maksettavasta korvauksesta samoin kuin muiden pakkokeinojen käyttämisestä aiheutuneiden vahinkojen korvaamisesta säädetään erikseen. Muualla laissa ei kuitenkaan ollut erikseen säädetty tarpeettomasti hankitusta vakuustakavarikosta aiheutuneen vahingon korvaamisesta.

$fe

11. Lisäksi toimikunta katsoi, että muunkin tyyppisillä pakkokeinoilla aiheutettujen vahinkojen korvaamisen osalta tulisi omaksua tuottamuksesta riippumaton vastuu. Siksi toimikunta ehdotti, että uuteen pakkokeinolakiin otettaisiin vahingonkorvaussäännöksiä sisältävä 11 luku. Luvun soveltamisalaan ei kuitenkaan olisi kuulunut vakuustakavarikosta aiheutunut vahinko, jonka korvaamisesta ehdotettiin edellä todetuin tavoin säädettäväksi erikseen lain 6 luvun 11 §:ssä. Toimikunnan mukaan viimeksi mainitun sääntelyn pitäisi olla vakuustakavarikkoluvussa sen vuoksi, että vakuustakavarikon korvausvastuukysymykset eivät koske pelkästään viranomaisten toimintaa, vaan myös asianomistajia (KM 2009:2 s. 237-239, 260 ja 526-527).

12. Pakkokeinolain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 222/2010 vp) ehdotettiin pakkokeinolain 6 luvun 11 §:n säätämistä toimikunnan aikaisemmin esittämin tavoin. Hallituksen esityksessä on (s. 90-91) toistettu toimikunnan mietinnössä esitetyt, edellä kohdassa 10 selostetut perustelut tällaiselle korvaussääntelylle. Hallituksen esitykseen ei sitä vastoin sisältynyt toimikunnan ehdottamaa pakkokeinolain 11 lukua. Laki on näiltä osin säädetty hallituksen esityksen mukaisesti.

13. Hallituksen esityksen mukaan (s. 272) pakkokeinolain 6 luvun 11 §:ssä käytetty ilmaisu ”soveltuvin osin” liittyy siihen, että korvaussäännöstä sovellettaisiin paitsi tapauksiin, joissa tuomioistuimessa vaaditaan vakuustakavarikon määräämistä, myös väliaikaisen vakuustakavarikon määräämiseen.

14. Edellä todetuin tavoin pakkokeinolain 6 luvun 11 §:ssä säädetään, että vakuustakavarikosta ja väliaikaisesta vakuustakavarikosta aiheutuneen vahingon korvaamisessa noudatetaan soveltuvin osin oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:ää. Viitatussa oikeudenkäymiskaaren säännöksessä tarkoitettua vahingonkorvausvastuuta on oikeuskäytännössä vakiintuneesti pidetty ankarana eli tuottamuksesta riippumattomana (esim. KKO 2016:9, kohta 16). Kohdassa 13 selostetusta esityölausumasta ilmenevin tavoin säännöksessä käytetty ilmaisu ”soveltuvin osin” ei viittaa korvausvastuun luonteeseen vaan siihen, että vastuu soveltuu myös väliaikaisesta vakuustakavarikosta aiheutuneeseen vahinkoon, vaikka väliaikainen vakuustakavarikko vakuustakavarikosta ja siviilioikeudellisista turvaamistoimista poiketen määrätään ilman hakemusta.

15. Pakkokeinolain 6 luvun 11 §:n ja oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:n muodostaman säännöskokonaisuuden sisällön sekä tämän kanssa sopusoinnussa olevien, edellä kohdissa 10-12 selostettujen esityölausumien perusteella Korkein oikeus katsoo, että pakkokeinolakia säädettäessä on ollut tarkoituksena, että lain 6 luvun 11 §:n mukainen korvausvastuu on tuottamuksesta riippumatonta. Tämän pykälän mukaista vastuuperustetta arvioitaessa ei ole merkitystä sillä, että pakkokeinolakiin ei ole muiden pakkokeinojen osalta otettu ankaralle vastuulle pohjautuvia korvaussäännöksiä, joita lakiin oli lainvalmistelun aikaisemmassa vaiheessa ehdotettu.

16. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että pakkokeinolain 6 luvun 11 §:n mukainen vastuu vakuustakavarikosta ja väliaikaisesta vakuustakavarikosta aiheutuneen vahingon korvaamisesta on tuottamuksesta riippumatonta.

17. Pakkokeinolain 6 luvun 11 §:ssä viitatun oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:n mukaan korvausvastuu edellyttää, että turvaamistoimi on hankittu tarpeettomasti.

18. Pakkokeinolain tai oikeudenkäymiskaaren esitöissä ei ole lausuttu siitä, miten turvaamistoimen hankkimisen tarpeettomuutta arvioidaan. Korkein oikeus ei ole myöskään aiemmissa ratkaisuissaan arvioinut sitä, milloin vakuustakavarikkoa tai siviilioikeudellista turvaamistoimea olisi pidettävä tarpeettomasti hankittuna.

19. Korkein oikeus toteaa, että edellä kohdassa 5 selostetun mukaisesti vakuustakavarikon kohteeksi voidaan määrätä omaisuutta, joka kuuluu henkilölle, jota on syytä epäillä rikoksesta tai joka voidaan rikoksen johdosta tuomita korvaamaan vahinko tai maksamaan hyvitystä taikka menettämään valtiolle rahamäärä. Syylliseksi tuomitsevan rikostuomion edellytyksenä on puolestaan se, ettei vastaajan syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä. Vakuustakavarikon ja väliaikaisen vakuustakavarikon määräämisen kynnys eroaa siten pääasian tuomitsemiskynnyksestä, ja lisäksi turvaamistoimi määrätään summaarisessa menettelyssä.

20. Pakkokeinojen käytöstä aiheutuneen vahingon korvaamisesta tuottamuksesta riippumatta on vanhastaan säädetty syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetussa laissa. Tämän lain mukaan rikoksesta epäiltynä pidätetyllä tai vangitulla on oikeus korvaukseen muun ohella silloin, jos syyte hylätään. Näin on siis silloinkin, kun pidättämiseen tai vangitsemiseen on pakkokeinon käyttämisen aikaan käytettävissä olleiden tietojen perusteella ollut lailliset edellytykset. Kun pakkokeinolakiin on otettu säännös vakuustakavarikosta aiheutuneen vahingon korvaamisesta tuottamuksesta riippumatta, on perusteltua katsoa, että tarkoituksena on tällöin ollut turvata tarpeettomasti pakkokeinon kohteeksi joutuneelle oikeus korvaukseen lähtökohdiltaan samankaltaisin perustein.

21. Edellä esitetyn perusteella Korkein oikeus katsoo, että rikoksesta epäiltyyn henkilöön kohdistettua vakuustakavarikkoa on pidettävä tarpeettomasti hankittuna, jos rikosoikeudenkäynnissä osoittautuu, että vakuustakavarikon perusteena ollut rikosepäily on ollut perusteeton, ja syyte hylätään. Korvausvastuun edellytyksenä ei siis ole, että vakuustakavarikko olisi ollut lainvastainen eli että sitä ei olisi edes sitä haettaessa käytettävissä olleiden tietojen perusteella tullut hakea eikä määrätä.

22. A:han kohdistetut syyte ja rikosperusteiset vahingonkorvausvaatimukset on hylätty. A:ta ei siten ole tuomittu maksamaan sitä rahamäärää, jonka turvaamiseksi vakuustakavarikko oli määrätty. Korkein oikeus katsoo, että A:n omaisuuteen kohdistetut turvaamistoimet on tällöin hankittu tarpeettomasti.

23. A:n omaisuuteen kohdistunut vakuustakavarikko ja väliaikainen vakuustakavarikko on hankittu tarpeettomasti. Valtio on ankaran vastuun perusteella velvollinen korvaamaan niistä A:lle aiheutuneen vahingon.

24. Kun hovioikeus on katsonut, että valtio ei ole korvausvastuussa tarpeettomasti hankituista turvaamistoimista, se ei ole lausunut korvausvaatimuksen määrästä. Oikeusastejärjestys huomioon ottaen asia on näiltä osin palautettava hovioikeuteen.

Esittelijäneuvos Heikinsalmi:

Johtopäätös

Oikeusneuvos Turpeinen:

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

Sovellettavat säännökset

Vahingonkorvaussäännöksen tausta

Onko vakuustakavarikon hakijan korvausvastuu ankaraa?

Onko vakuustakavarikko hankittu tarpeettomasti?