Helsingin HO 29.11.2024 1650 – Oikeusapu
Asianajaja A oli riita-asiassa käräjäoikeuden pääkäsittelyn päättyessä 24.10.2023 esittänyt B:n puolesta laskun toimenpiteistään 24.8.2022 alkaen. Oikeudenkäyntikuluja oli vaadittu asiassa vastaajana olleelta C:ltä. Asianajaja A oli B:n puolesta hakenut oikeusapua päivää ennen käräjäoikeuden kansliatuomion antamista. Käräjäoikeus oli 27.10.2023 antamallaan tuomiolla hylännyt B:n kanteen ja velvoittanut hänet korvaamaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut. Oikeusaputoimisto oli 20.11.2023 myöntänyt B:lle oikeusapua ilman...
5 min de lecture · 971 mots
Asianajaja A oli riita-asiassa käräjäoikeuden pääkäsittelyn päättyessä 24.10.2023 esittänyt B:n puolesta laskun toimenpiteistään 24.8.2022 alkaen. Oikeudenkäyntikuluja oli vaadittu asiassa vastaajana olleelta C:ltä. Asianajaja A oli B:n puolesta hakenut oikeusapua päivää ennen käräjäoikeuden kansliatuomion antamista. Käräjäoikeus oli 27.10.2023 antamallaan tuomiolla hylännyt B:n kanteen ja velvoittanut hänet korvaamaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut. Oikeusaputoimisto oli 20.11.2023 myöntänyt B:lle oikeusapua ilman omavastuuosuutta 19.2.2022 lukien ja määrännyt hänen avustajakseen asianajaja A:n.
B valitti käräjäoikeuden tuomiosta. Asianajaja A pyysi palkkionsa maksamista valtion varoista oikeusapulain nojalla toimenpiteistä 24.8.2022 alkaen eli myös käräjäoikeusvaiheen kulujen osalta.
Hovioikeus katsoi, että vaikka asiassa sinällään oli käsillä oikeusapulain 18 §:n 3 momentissa tarkoitetut olosuhteet, oikeusapujärjestelmää ei ollut tarkoitettu käytettäväksi avustajan palkkion maksattamiseksi valtion varoista vain siinä tapauksessa, että kuluja ei saada korvatuksi vastapuolelta suurempaa tuntiveloitusta käyttäen. Hovioikeus katsoi, että oikeusavun hakeminen ja palkkion vaatiminen oikeusapulain nojalla valtion varoista kuvatuissa olosuhteissa oli käräjäoikeusvaiheen osalta oikeuden väärinkäyttöä ja siten kiellettyä. Asiassa ei ollut perusteita maksaa palkkiota asianajaja A:lle käräjäoikeusvaiheen toimenpiteistä.
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Helsingin käräjäoikeuden tuomio 27.10.2023
SELOSTUS ASIASTA
B on vaatinut, että C velvoitetaan korvaamaan hänelle korvauksena kärsimyksestä 1.000 euroa korkoineen korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 24.9.2022 lukien. Lisäksi B on vaatinut, että C velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 6.355,02 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden tuomion antamisesta.
Helsingin käräjäoikeus on hylännyt B:n kanteen ja velvoittanut B:n korvaamaan C:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa korkoineen.
Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Tero Mikkola
HELSINGIN HOVIOIKEUDEN PÄÄTÖS 29.11.2024
Asian käsittely hovioikeudessa
Valitus
B on kanteensa toistaen vaatinut, että C velvoitetaan suorittamaan hänelle korvauksena kärsimyksestä 1.000 euroa korkoineen 24.9.2022 lukien ja että hänet vapautetaan oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta.
Välitoimi
Hovioikeus on pyytänyt asianajaja A:lta lausuman hänen palkkiovaatimuksestaan. A:n lausumaa 27.3.2024 on selostettu tarpeellisin osin jäljempänä.
Hovioikeuden ratkaisu
Perustelut
Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 5 §:n mukaan valittaja B tarvitsee asiassa jatkokäsittelyluvan.
Hovioikeus on tutkinut perusteet jatkokäsittelyluvan myöntämiselle. Aihetta luvan myöntämiselle ei ole.
Asian tausta
Muutoksenhaun kohteena oleva riita-asia oli tullut vireille käräjäoikeudessa 10.10.2022. Asianajaja A oli esittänyt käräjäoikeudelle 24.10.2023 toimitetun pääkäsittelyn päättyessä B:n puolesta laskun toimenpiteistään 24.8.2022 alkaen. Oikeudenkäyntikuluja oli vaadittu asiassa vastaajana olleelta C:ltä. Lasku oli osoitettu B:lle, ja tuntiveloituksena oli käytetty 280 euroa laskun loppusumman ollessa 6.355,02 euroa. Asianajaja A oli B:n puolesta hakenut oikeusapua 26.10.2023 eli päivää ennen käräjäoikeuden kansliatuomion antamista. Käräjäoikeus oli 27.10.2023 antamallaan tuomiolla hylännyt B:n kanteen ja velvoittanut hänet korvaamaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut. Oikeusaputoimisto oli 20.11.2023 myöntänyt B:lle oikeusapua ilman omavastuuosuutta 19.2.2022 lukien ja määrännyt hänen avustajakseen asianajaja A:n.
B on valittanut käräjäoikeuden tuomiosta. Asianajaja A on toimittanut hovioikeudelle 28.3.2024 päivätyn Romeo-laskun toimenpiteistä 24.8.2022 lukien ja pyytänyt palkkionsa maksamista valtion varoista oikeusapulain nojalla. Asianajaja A on siten hovioikeudessa vaatinut myös käräjäoikeusvaiheen kulujen korvaamista valtion varoista.
Hovioikeuden arviointi ja johtopäätökset
Oikeusapulain 18 §:n 1 momentin pääsäännön mukaan tuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa pääasian käsittelevä tuomioistuin määrää yksityiselle avustajalle valtion varoista maksettavan palkkion ja korvauksen. Saman pykälän 3 momentin mukaan kuitenkin, jos oikeusapua on haettu ennen asian ratkaisemista tuomioistuimessa, mutta oikeusaputoimisto päättää oikeusavun myöntämisestä vasta sen jälkeen ja pääasiaan on haettu muutosta, muutoksenhakutuomioistuin määrää avustajan palkkion ja korvauksen myös alemmassa oikeusasteessa suoritetuista toimenpiteistä.
Lain esitöiden mukaan mahdollisuus käräjäoikeusvaiheen palkkion maksamiseen vasta muutoksenhakuvaiheessa on tarkoitettu tilanteisiin, jossa oikeusavun hakemiselle vasta myöhäisessä vaiheessa on ollut hyväksyttävä syy. Tällaisena voidaan pitää esimerkiksi tilannetta, jossa avustaja on saanut toimeksiannon vasta käsittelyä edeltävänä päivänä tai jopa samana päivänä, eikä päämieskään ole ollut välttämättä tietoinen mahdollisuudestaan oikeusapuun. (HE 103/2008 vp s. 7 ja 8.)
B on hakenut muutosta käräjäoikeuden tuomioon ja oikeusapua on haettu ennen asian ratkaisemista tuomioistuimessa, joten käsillä on lähtökohtaisesti oikeusapulain 18 §:n 3 momentissa tarkoitettu tilanne, jossa hovioikeus voi maksaa palkkion myös käräjäoikeusvaiheen toimenpiteistä. Asiassa on näin ollen arvioitavana, voidaanko asianajaja A:lle maksaa palkkio valtion varoista.
$ca
B:n ja hänen avustajansa ensisijaisena tarkoituksena oli siten ollut vaatia oikeudenkäyntikulujen korvaamista vastapuolelta 280 euron tuntiveloituksella oikeusapulain mukaisen 110 euron tuntiveloituksen sijasta. Siltä varalta, että kanne hylätään ja kuluja ei saadakaan vastapuolelta korkeammalla tuntiveloituksella, avustaja oli laittanut vireille oikeusapuhakemuksen, jotta palkkio käräjäoikeusvaiheen toimenpiteistä maksettaisiin muutoksenhaun yhteydessä oikeusapulain nojalla.
Hovioikeus toteaa, että vaikka asiassa sinällään on käsillä oikeusapulain 18 §:n 3 momentissa tarkoitetut olosuhteet, oikeusapujärjestelmää ei ole tarkoitettu käytettäväksi edellä kuvatulla tavalla avustajan palkkion maksattamiseksi valtion varoista vain siinä tapauksessa, että kuluja ei saada korvatuksi vastapuolelta suurempaa tuntiveloitusta käyttäen.
Korkein oikeus on katsonut, että oikeuden väärinkäytöllä tarkoitetaan yleensä sellaista menettelyä, joissa muodollisesti laillisia oikeustoimia käytetään hylättävässä tarkoituksessa, kuten toisen oikeuksien vahingoittamiseksi (KKO 2011:68, kohta 10). Hovioikeus katsoo arvioituaan saadusta selvityksestä ja asianajaja A:n lausumasta ilmeneviä seikkoja, että oikeusavun hakeminen ja palkkion vaatiminen oikeusapulain nojalla valtion varoista kuvatuissa olosuhteissa on käräjäoikeusvaiheen osalta oikeuden väärinkäyttöä ja siten kiellettyä.
Edellä mainituilla perusteilla ja ottaen lisäksi huomioon oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 9 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaisen mahdollisuuden avustajan palkkion alentamiseen hovioikeus katsoo, ettei asiassa ole perusteita maksaa palkkiota asianajaja A:lle käräjäoikeusvaiheen toimenpiteistä.
Hovioikeusvaiheen osalta asianajaja A:n palkkio maksetaan asian laatuun ja laajuuteen nähden kohtuulliseksi katsottavalta neljältä tunnilta. Hovioikeus ottaa huomioon laskun määrässä arvonlisäverokannan muuttumisen 1.9.2024 lukien.
Päätöslauselma
Jatkokäsittelylupaa ei myönnetä. Käräjäoikeuden ratkaisu jää pysyväksi.
Valtion varoista maksetaan asianajaja A:lle B:n avustamisesta hovioikeudessa palkkioksi kohtuulliseksi harkitut 440 euroa ja arvonlisäveron määränä 112,20 euroa.
Asian ovat ratkaisseet:
Hovioikeudenneuvos Mari Köngäs
Hovioikeudenneuvos Milja Wallin
Hovioikeudenneuvos Samuli Yli-Rahnasto
Ratkaisu on yksimielinen.
Ratkaisu on lainvoimainen.
Pääasia
Avustajan palkkio
Sources officielles : consulter la page source
Finlex open data, CC BY 4.0. Documentation open data verifiee le 2026-04-12 ; les endpoints judgment documentes renvoient 404 pour les types case-law exposes par le frontend, fallback actuel sur les pages publiques data.finlex.fi.
Articles similaires
A propos de cette decision
Décisions similaires
Finlande
Cour suprême administrative de Finlande
KHO:2026:23 - Rättskipning
Förvaltningsdomstolen hade misstagit sig om fakta i ärendet och senare sökt rätta misstaget som skrivfel genom att ändra beskrivningen av bakgrunden i ärendet och skälen i sitt avgörande. Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att självrättelseförbud gäller för ett beslut som avslutar behandlingen av ett rättskipningsärende. Ett sådant beslut får rättas endast med stöd av en uttrycklig bestämmelse...
Finlande
Cour suprême de Finlande
KKO:2026:29 - Extraordinärt ändringssökande
Ett skär hade vid det år 1845 fastställda storskiftet ansetts höra till ägorna för hemman nr 5 i en by. Vid en år 1860 fastställd klyvning hade skäret ansetts utgöra en del av ägorna för en lägenhet som bildats av hemman nr 1 i en annan by. Vid en år 1928 registrerad styckning som förrättats...
Finlande
Cour suprême de Finlande
KKO:2026:28 - Bedrägeri
Målsäganden hade intalats att han var inblandad i brott mot liv, vilka dock inte hade inträffat i verkligheten. Svarandena hade vilselett målsäganden att överlämna pengar åt dem i utbyte bland annat mot att göra sig av med offrens kroppar samt att kidnappa och döda fiktiva personer. Högsta domstolen ansåg att svarandena hade gjort sig skyldiga...