Helsingin HO 31.10.2024 138101 – Salakuljetus, Lääkerikos, Lääkkeen määritelmä

X oli riidattomasti tilannut omaan yksityiseen käyttöön postitse Itävallasta Suomeen niin kutsuttuja poppers-tuotteita. Tuotteita oli ollut tarkoitus käyttää seksuaalisen kokemuksen parantamiseen, eikä niitä ollut markkinoitu lääkekäyttöön.

Hovioikeus arvioi erityisesti sitä, voitiinko tilattuja tuotteita pitää vaikutustensa puolesta lääkedirektiivin ja lääkelain mukaisina lääkkeinä. Tilatut aineet olivat olleet lääkkeenä käytetyn aineen lääkeaineanalogeja eli tilattujen aineiden molekyylirakenne oli vastannut lääkkeenä käytettyä ainetta siltä osin kuin rakenneosat olivat saaneet aikaan aineen lääkinnällisen vaikutuksen. Vaikka aineita käytettiin laajasti muuhun kuin lääkekäyttöön eli seksuaalisen suorituskyvyn parantamiseen, hovioikeus katsoi Fimean antamaan selvitykseen perustuen, että tilatuilla aineilla oli lääkeaineanalogeina myös hyödyllinen lääkinnällinen vaikutus ihmisen elintoimintoihin.

Asiassa oli kyse myös tunnusmerkistö- ja kieltoerehdyksestä. Hovioikeus arvioi tahallisuuden kannalta vaadittavaa tietoisuuden tasoa tilatun tuotteen sisällöstä sekä lainsäädännön vaikeaselkoisuuden vaikutusta rangaistusvastuuseen.

Hovioikeus arvioi X:n menettelyä myös oikeudellisesti ja katsoi hänen syyllistyneen salakuljetuksen sijasta lievemmin arvosteltavaan lääkerikokseen.

ITÄ-UUDENMAAN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 7.8.2023

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 31.10.2024

Tuomiolauselma

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:

Syyksi luettu rikos

1. Lääkerikos 05.01.2022

Rikoslaki 44 luku 5 §

Lääkelaki 5 §, 19 §

Rangaistusseuraamukset

Sakko

Syyksi luetut rikokset 1

10 päiväsakkoa à 82,00 euroa = 820,00 euroa

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

X:n vaatimus valtion velvoittamisesta korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hylätään.

Asian ovat ratkaisseet:

Hovioikeudenneuvos Samuli Yli-Rahnasto

Hovioikeudenneuvos Juhani Laine

Asessori Annika Sjöblom

Valmistelija:

Hovioikeuden esittelijä Jesse Numminen

Ratkaisu on yksimielinen.

Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 30.12.2024.

SELOSTUS ASIASTA

Syyttäjä on käräjäoikeudessa vaatinut X:lle rangaistusta salakuljetuksesta seuraavan teonkuvauksen mukaisesti:

X on ilman asianmukaista lupaa taikka muuten tuontia koskevien säännösten tai määräysten vastaisesti tuonut postitse Itävallasta maahan 24 millilitraa nestettä, jonka vaikuttavana aineena on ollut pentyylinitriitti ja isopropyylinitriitti sekä yhteensä 58 millilitraa nestettä, jonka vaikuttava aine on ollut isopropyylinitriitti. Pentyylinitriitti ja isopropyylinitriitti ovat lääkeluettelon liitteessä 1 A mainittuja aineita. Lääkeaineen tuonti yksityishenkilönä on lääkelain 19 §:n nojalla kiellettyä.

X on tilannut aineet toimitettavaksi postitse kotiosoitteeseensa. Postilähetys on jäänyt takavarikkoon Tullissa.

Näytön arvioinnin ja lainvalinnan osalta käräjäoikeus on todennut seuraavaa:

Asiassa on riidatonta, että vastaaja oli tuonut postitse maahan syytteen teonkuvauksesta ilmenevät aineet. Vastaaja on kiistänyt toimineensa tahallisesti ja vedonnut siihen, että oli uskonut tuotteiden olevan sallittuja Suomessa, koska ne olivat sallittuja useissa EU-maissa ja hänen käyttämänsä verkkokauppa oli suositellut aineiden lisäämistä ostoslistalle. Vastaaja on kertonut, ettei ollut tiennyt, mitä aineita tilatut tuotteet tarkalleen sisälsivät eikä ollut tilaamisen yhteydessä pyrkinyt selvittämään aineiden tuonnin sallittavuutta.

Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu (KKO 2015:66 k. 26), ettei tahallisuuden täyttyminen kysymyksessä olevan kaltaisissa rikoksissa edellytä tekijällä olleen yksityiskohtaista tietoa lääkeainetta koskevasta oikeudellisesta sääntelystä. Tällaisen oikeudellisen tiedon hankkimatta jättäminen ei pääsääntöisesti merkitse sitä, että tekijältä puuttuisi tahallisuus. Tahallisuutta eivät myöskään yleensä poista tekijän oikeudellisesta sääntelystä tekemät virheelliset johtopäätökset. Oikeuskäytännössä on edelleen vakiintuneesti katsottu (KKO 2015:66 k. 30 ja siinä mainittu oikeuskäytäntö), ettei tarkoituksellinen tietämättömyys käsillä olleista tunnusmerkistötekijöistä riitä poistamaan tahallisuutta ja, ettei myöskään tietämättömyys lain sisällöstä merkitse sellaista erehtymistä, joka poistaisi tahallisuuden.

Kysymyksessä olevat aineet on tekoaikana mainittu lääkeluettelon liitteessä 1 A ja ne on vaikutuksensa perusteella rinnastettu lääkemääräyksellä toimitettaviin lääkkeisiin. Lääkelain 19 §:n 1 momentin perusteella lääkeaineiden tuonti ei ole ollut tekoaikana sallittua. Käräjäoikeus toteaa, että kysymyksessä olevien aineiden maahan tuomisen edellytykset ovat tekoaikana olleet vastaajan selvitettävissä julkaistun lain ja säädöskokoelman avulla. Vastuu siitä, onko aineen tuonti sallittu, on aineen maahan tuovalla henkilöllä. Ottaen huomioon edellä kuvatut seikat ja oikeuskäytännöstä ilmenevät tahallisuuden arvioimisen perusteet, käräjäoikeus katsoo, ettei vastaaja voi tehokkaasti vedota tahallisuuden osalta tunnusmerkistöerehdykseen.

Vastaaja on vedonnut siihen, että viranomaisen ohjeet olivat olleet puutteellisia ja harhaanjohtavia ja esittänyt tähän liittyvää kirjallista todistelua. Käräjäoikeus toteaa aluksi, että tekoaikana voimassa ollut asiantila kysymyksessä olevien aineiden laillisuuden osalta on ilmennyt julkaistusta laista eli rikos- ja lääkelaista sekä 1.4.2019 voimaan tulleesta lääkeluettelosta. Vastaaja on ilmoittanut, ettei ollut tilauksen yhteydessä pyrkinyt selvittämään, oliko aineiden maahantuonti ollut sallittua. Käräjäoikeus katsoo, että tässä tilanteessa vastaaja ei voi tehokkaasti vedota kieltoerehdykseen, eikä hänen menettelyään voida katsoa anteeksiannettavaksi. Joka tapauksessa aineiden tuonnin sallittavuus on ollut vastaajan selvitettävissä virallislähteistä ja myös vastaajan todisteeksi jättämässä tullin rajoituskäsikirjassa on todettu, että voimassa olevan lain noudattaminen on tilaajan vastuulla.

Soveltuva tunnusmerkistö

Vastaajan on edellä todettu toimineen tahallisesti. Oikeuskäytännössä on yleensä katsottu, että kun lääkeainetta on tilattu ulkomailta postitse, kysymyksessä on lievän sijasta perusmuotoinen salakuljetus. Vastaajan maahan tuoman aineen määrä on yhteensä 82 millilitraa. Aineiden arvosta ei ole esitetty luotettavaa selvitystä. Maahantuonti on tapahtunut neljässä pullossa, joista yhdessä ollut neste on sisältänyt kumpaakin syytteestä ilmenevää ainetta. Kysymyksessä olevia ns. Poppers -aineita käytetään myös päihteinä. Maahan tuotujen aineiden luonne ja määrä huomioon ottaen menettelyä ei kokonaisuutena arvioiden voida pitää vähäisenä. Kysymys on salakuljetuksesta. Lääkerikosta koskeva säännös on toissijainen, eli sitä sovelletaan vain, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta. Salakuljetusta koskeva säännös on säännösten keskinäisessä vertailussa ankarampi. Näin ollen kysymyksessä ei ole lääkerikos. Näillä perustein vastaajan syyksi luetaan syytteen teonkuvauksen mukainen teko.

Käräjäoikeus on tuominnut X:n salakuljetuksesta 20 päiväsakon sakkorangaistukseen sekä velvoittanut X:n suorittamaan valtiolle rikosuhrimaksun 80 euroa.

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Eeva Nurmela.

Asian käsittely hovioikeudessa

X:lle on myönnetty 30.10.2023 jatkokäsittelylupa.

Pääkäsittely on toimitettu 30.8.2024.

Valitus

on vaatinut ensisijaisesti, että syyte hylätään. Toissijaisesti X on katsonut syyllistyneensä enintään lääkerikokseen tai -rikkomukseen ja on sen vuoksi vaatinut, että syyte salakuljetuksesta hylätään ja että hänet jätetään rangaistukseen tuomitsematta tai että rangaistusta joka tapauksessa alennetaan. X on lisäksi vaatinut, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 1.364 eurolla korkoineen.

Vastaus

on vaatinut, että valitus hylätään. Toissijaisesti syyttäjä on vaatinut, että X tuomitaan rangaistukseen lääkerikoksesta seuraavan tarkistetun syytteen mukaisesti:

—

Hovioikeuden ratkaisu

Käsittelyratkaisu syytteen tarkistamisesta

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 17 §:n 1 momentin mukaan syytettä ei saa muuttaa. Saman pykälän 2 momentin mukaan syytteen muuttamisena ei pidetä sitä, että syyttäjä rajoittaa syytettään tai ilmoittaa toisen lainkohdan kuin haastehakemuksessa taikka vetoaa uuteen seikkaan syytteen tueksi.

Syyttäjä on 2 momentin mukaisesti tarkistanut syytettä esittämällä toissijaisen rangaistusvaatimuksen, jossa on alkuperäiseen rangaistusvaatimukseen nähden ollut eri rikosnimike ja lainkohdat sekä vedottu uutena oikeustosiseikkana siihen, että X olisi vaihtoehtoisesti toiminut törkeän huolimattomasti tai ainakin huolimattomasti. Kyse on samasta historiallisesta tapahtumainkulusta, josta voi nostaa syytteen vain kertaalleen. Syytteen tarkistaminen on mahdollista myös hovioikeudessa (ks. KKO 2010:59, kohta 11). Hovioikeus toteaa, että syytteen tarkistaminen on ollut sallittua.

Pääasiaratkaisun perustelut

Asiassa on riidatonta, että X on syytteessä kuvatuin tavoin tuonut pentyylinitriittiä ja isopropyylinitriittiä sisältäneitä niin sanottuja poppers-valmisteita Suomeen. Hovioikeudessa on ratkaistavana ensiksi, ovatko mainitut aineet lääkelain mukaisia lääkeaineita. Mikäli ne katsotaan lääkeaineiksi, tulee vielä arvioida, voidaanko X:n maahantuomia kyseisiä aineita sisältäviä poppers-valmisteita pitää lääkkeinä. Lisäksi on selvitettävä, onko X toiminut tahallisesti ja onko X vapaa rikosvastuusta tunnusmerkistö- tai kieltoerehdyksen perusteella. Tämän jälkeen tulee ratkaista vielä, minkä rikoksen X:n menettely täyttää ja tulisiko hänet jättää rangaistukseen tuomitsematta tai tulisiko rangaistusta alentaa.

Lääkelain 3 §:n 1 momentin mukaan lääkkeellä tarkoitetaan valmistetta tai ainetta, jonka tarkoituksena on sisäisesti tai ulkoisesti käytettynä parantaa, lievittää tai ehkäistä sairautta tai sen oireita ihmisessä tai eläimessä.

Säännöksen 2 momentin mukaan lääkkeeksi katsotaan myös sisäisesti tai ulkoisesti käytettävä aine tai aineiden yhdistelmä, jota voidaan käyttää ihmisen tai eläimen elintoimintojen palauttamiseksi, korjaamiseksi tai muuttamiseksi farmakologisen, immunologisen tai metabolisen vaikutuksen avulla taikka terveydentilan tai sairauden syyn selvittämiseksi. Kyseiset määritelmät perustuvat lääkedirektiivin 1 artiklan määritelmiin.

Lääkelain 5 §:n mukaan lääkeaine on kemiallisesti tai muuten tieteellisin menetelmin yksityiskohtaisesti määritelty elimistöön vaikuttava aine, jota käytetään lääkevalmisteen valmistuksessa tai lääkkeenä sellaisenaan.

Fimea oli lääkelain 83 §:n 1 momentin nojalla antamassaan, tekoaikana voimassa olleessa lääkeluettelopäätöksessä 415/2019 luokitellut syytteen mukaiset aineet lääkeaineiksi. Ne ovat lääkeaineita myös tällä hetkellä voimassa olevassa lääkeluettelopäätöksessä 183/2022. Lääkeluettelo ei kuitenkaan määrittele oikeudellisesti sitovasti, onko jokin valmiste tai aine lääke, vaan ratkaisu tehdään lääkelain 3 §:n perusteella ottaen huomioon valmisteen koostumus, farmakologiset ominaisuudet, käyttötavat, levityksen laajuus, kuluttajatieto sekä käytöstä aiheutuva vaara (KKO 2023:77, kohta 12 ja siinä mainittu aiempi oikeuskäytäntö).

Hovioikeus toteaa Fimean 14.12.2023 antaman lausunnon ja muun asiassa saadun selvityksen perusteella, etteivät X:n tilaamat tuotteet ja niiden sisältämät aineet olleet lääkelain 3 §:n 1 momentin mukaisen määritelmän perusteella lääkkeitä. Tuotteet oli tarkoitettu selvästi erilaiseen käyttötarkoitukseen kuin sairauden tai sen oireiden parantamiseen taikka niiden lievittämiseen.

Aineiden luokitteleminen lääkkeiksi voi perustua yksinomaan lääkelain 3 §:n 2 momentin määritelmän mukaisiin aineiden vaikutuksiin. Kyseistä säännöstä tulee tulkita siten kuin Euroopan unionin tuomioistuin on 10.7.2014 antamassaan tuomiossa yhdistetyissä asioissa Markus D., C-358/13, ja G., C-181/14, EU:C:2014:2060 tehnyt (KKO 2016:34, kohta 26). Sen mukaan määritelmän piiriin eivät kuulu aineet, joista aiheutuvat vaikutukset rajoittuvat pelkästään elintoimintojen muuttamiseen ilman, että niistä voi aiheutua välittömiä tai välillisiä hyödyllisiä vaikutuksia ihmisten terveydelle, joita käytetään ainoastaan humalatilan aikaansaamiseksi ja jotka näin ollen ovat ihmisten terveydelle haitallisia. Äsken mainitun unionin tuomioistuimen tuomion kohdassa 37 todetuin tavoin direktiivin ilmaisua ”muuttaa” on tulkittava siten, että se kattaa aineet, joilla voidaan aikaansaada vaikutus, joka on ihmisen elimistön toiminnalle ja täten ihmisten terveydelle hyödyllinen.

$ff

Fimean 26.4.2013 antamasta päätöksestä ilmenee niin ikään, että syytteen mukaisia aineita käytetään nykyisin lähinnä oletettujen seksuaalisia kokemuksia tehostavien vaikutusten vuoksi. Aineet aiheuttavat verisuonen laajentumista, mikä ilmenee lyhytaikaisena euforian tunteena, seksuaalisena kiihottumisena ja lievänä tokkuraisuutena. Päihdyttävä vaikutus on lyhytaikaista. Aineita käytetään yleensä hengitettynä. Käytöllä on useita haittavaikutuksia ja terveysriskejä. Suun kautta nautittuna ne voivat aiheuttaa kuoleman. Toisaalta niiden ei ole dokumentoitu aiheuttavan riippuvuutta.

Fimean asiantuntijalausunto perustuu tieteelliseen tutkimukseen, eikä siinä todettuja tutkimustuloksia ole syytä epäillä. Vaikkei juuri syytteen mukaisia aineita käytetäkään lääkkeenä, ei sillä ole merkitystä lääkelain 3 §:n 2 momentin soveltamisen kannalta, vaan ratkaisevia ovat aineen vaikutukset.

Nyt kysymyksessä olevilla aineilla on amyylinitriitin lääkeanalogeina vastaava hyödyllinen lääkinnällinen vaikutus ihmisen elintoimintoihin kuin amyylinitriitillä, ja amyylinitriittiä myös tosiasiassa käytetään lääkkeenä. Lääkkeen määritelmän kannalta ei ole merkitystä sillä, että tietyllä aineella on elintoimintoja hyödyttävän vaikutuksen lisäksi esimerkiksi päihdyttävä vaikutus, sen käyttö aiheuttaa terveyshaittoja ja -riskejä tai sitä käytetään laajasti väärin.

Hovioikeus edellä esitetyn perusteella katsoo asiassa selvitetyksi, että pentyylinitriitti ja isopropyylinitriitti ovat lääkelain 3 §:n 2 momentin määritelmän perusteella lääkkeeksi katsottavia aineita ja siten lääkekäytössä olevan amyylinitriitin analogeina lääkelain 5 §:ssä tarkoitettuja lääkeaineita, joita voidaan käyttää lääkkeenä sellaisenaan tai ainakin lääkevalmisteen valmistuksessa edellä amyylinitriitin käytöstä todettu huomioon ottaen.

Fimean lausunnosta 14.12.2023 ilmenee, että arvioitavien aineiden analyysissä todetut aineet ovat olleet pentyylinitriitti ja isopropyylinitriitti. Lausunnosta ei ilmene, että analyysissä olisi havaittu kyseisten X:n tilaamien nesteiden sisältäneen muita aineita. Syyte on perustunut siihen, että X:n tilaamat aineet ovat olleet lääkeaineita. Lääkelaissa tai sen nojalla annetussa lääkeluettelossa ei ole määritelty lääkeaineille mitään pitoisuusrajoja. Hovioikeus katsoo, että asiassa on edellä todettu huomioon ottaen esitetty vahva näyttö siitä, että X:n tilaamat tuotteet ovat olleet lääkeaineina pidettäviä pentyylinitriittiä ja isopropyylinitriittiä eikä asiassa ole väitettykään, että tuotteissa isopropyylinitriittiin ja pentanyylinitriittiin olisi sekoittuneena jotakin muuta ainetta. Näin ollen kyseisten tuotteiden maahantuonti on lääkelain 19 §:n 1 momentin nojalla kiellettyä.

Vakiintuneen Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden nykytilassa on vielä mahdollista, että jäsenvaltioiden välillä on eroavuuksia tuotteiden luokittelussa lääkkeiksi. Siten se seikka, että yksi jäsenvaltio katsoo todistetuksi, että tuote on vaikutuksensa perusteella lääke, ei estä sitä, että toinen jäsenvaltio katsoo, ettei nykyisen tieteellisen tiedon valossa ole voitu esittää näyttöä siitä, että kyseessä on lääke vaikutuksensa perustella. (Hecht-Pharma, C-140/07, kohta 28.) Sillä seikalla, että kyseiset tuotteet ovat sallittuja toisessa jäsenvaltiossa ei näin ollen ole ratkaisevaa merkitystä tuotteiden lääkeluonteen suhteen.

Kysymyksenasettelu X:n tahallisuuden osalta on sama kuin käräjäoikeudessa. X:n valituksessaan vetoama huolimattomuus on liittynyt yksinomaan hänen tietoisuuteensa tilattujen aineiden lääkeluonteesta. Aineiden tilaaminen Itävallasta ja niiden maahantuominen postitse on itsessään ollut tahallista.

X on hovioikeudessa kertonut, että hän oli hankkinut syytteen mukaiset tuotteet itävaltalaisesta verkkokaupasta omaan ja puolisonsa käyttöön. Hän oli ensisijaisesti ollut tilaamassa muita tuotteita mutta lisännyt kaupan ehdottamat poppers-tuotteet tilaukseen saadakseen lunastettua alennuskoodin. X oli ollut tietoinen siitä, että poppers-tuotteet olivat poistuneet Suomessa myynnistä aikaisemmin. Hän oli myös ennen ostoa selvittänyt pikaisesti internetistä muun muassa sen, että useat poppers-tuotteet sisälsivät alkyylinitriittejä, joiden maahantuonti ja myynti olivat kiellettyjä, ja että poppers-tuotteet oli luokiteltu lääkkeiksi. X oli pitänyt tilaamiaan tuotteita ennen kaikkea päihteinä. Hän oli ajatellut, että omaan käyttöön tilaaminen olisi kuitenkin ollut laillista. X:n mukaan asian tarkempi selvittäminen ei ollut ollut mahdollista, koska Tullin ja Fimean ohjeistus maahantuonnin sallittavuuden osalta oli ollut epäselvää. Tuotteet olivat muualla laajasti käytettyjä seksuaalisen kokemuksen parantamiseksi.

Hovioikeus toteaa, että X oli ollut aineet tilatessaan oman kertomuksensa perusteella tietoinen siitä varteenotettavasta mahdollisuudesta, että aineiden tilaaminen Suomeen oli kiellettyä ja että aineet oli luokiteltu lääkkeiksi. X:n tilaamien poppers-tuotteiden sisältämät lääkeaineet oli tekoaikaan nimenomaisesti mainittu lääkeluettelosta annetussa lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen päätöksessä lääkkeiksi luokiteltavina lääkeaineanalogeina. Näillä lisäyksillä hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomiossa olevat perustelut johtopäätöksineen koskien tunnusmerkistö- ja kieltoerehdystä. X:n menettely on ollut tahallista, eikä hän ole rangaistusvastuusta vapaa tunnusmerkistö- tai kieltoerehdyksen vuoksi.

$102

Edellä mainitut seikat puhuvat sitä vastaan, että teko katsottaisiin perusmuotoiseksi salakuljetukseksi. Toisaalta kyse on ollut lääkeaineista, joihin rinnastuvan amyylinitriitin käyttö on erityisluvanvaraista. Aineilla on myös terveydelle haitallisia vaikutuksia, ja ne ovat suun kautta nautittuna hengenvaarallisia. Aineiden tilaaminen postitse jossain määrin vakavoittaa tekoa. Näitä seikkoja keskenään punnittuaan hovioikeus katsoo toisin kuin käräjäoikeus—, että X:n menettely on ollut salakuljetusrikoksena kokonaisuutena arvostellen vähäistä ottaen huomioon tavaran arvo ja määrä ja muut rikokseen liittyvät seikat.

Rikoslain 44 luvun 5 §:n mukainen lääkerikos on ensisijainen 46 luvun 5 §:n mukaiseen lievään salakuljetukseen verrattuna. X:n syyksi luettu tahallinen menettely täyttää lääkerikoksen tunnusmerkistön. Lääkelain 98 §:n mukainen lääkerikkomus ei ole lääkerikoksen lievempi tekomuoto, ja se on toissijainen ankarammin arvosteltavaan lääkerikokseen nähden.

Hovioikeus katsoo X:n syyllistyneen tahallisesti syyttäjän toissijaisen rangaistusvaatimuksen mukaiseen lääkerikokseen.

X on katsonut saaneensa kielteistä julkisuutta rikostuomion johdosta muun muassa Helsingin Sanomissa julkaistun artikkelin vuoksi. Säännönmukainen mediajulkisuus ei kuitenkaan yleensä riitä rikoslain 6 luvun 7 §:n 1 kohdan mukaisen lievennyksen perustaksi. Julkisuuden tulisi nousta kohtuuttomiin mittasuhteisiin, jotta se olisi mahdollista ottaa huomioon rangaistusta lieventävänä seikkana. (HE 44/2002 vp s. 200.) X ei ole esittänyt tarkempaa selvitystä rikostuomion aiheuttamasta julkisuudesta, eikä sakkorangaistusta voida näissä olosuhteissa pitää kohtuuttomana tai poikkeuksellisen haitallisena lopputulemana hänelle syyksi luetusta rikoksesta.

Rikoslain 6 luvun 12 §:n 1 kohdan mukaan tuomioistuin saa jättää rangaistuksen tuomitsematta, jos rikosta on sen haitallisuuteen tai siitä ilmenevään tekijän syyllisyyteen nähden pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. Rikoksen vähäisyys tulee arvostella aina suhteessa kyseiseen rikoslajiin. On arvioitava, onko rikosta pidettävä rikoslajin normaalitapaukseen verrattuna vähäisenä. (KKO 2020:80, kohta 7.) Oikeuskäytännössä kynnys rangaistuksen tuomitsematta jättämiselle on ollut varsin korkea. Tuomitsematta jättäminen on yleensä edellyttänyt, että tekoon tai tekijän syyllisyyteen on liittynyt sellaisia erityisiä moitittavuutta vähentäviä seikkoja, jotka tekevät rikoksesta vähäisen tai anteeksiannettavaan tekoon rinnastettavan. (KKO 2020:80, kohta 9 ja siinä viitattu aiempi oikeuskäytäntö.)

Lääkerikoksena voidaan tuomita monenlaisista lääkelain vastaisista teoista. Lääkevalmisteiden maahantuontirajoituksilla pyritään osaltaan lääketurvallisuuden takaamiseen ja lääkkeiden väärinkäytön ehkäisemiseen ja siten suojaamaan lääkkeiden käyttäjien terveydentilaa, mihin nähden lääkkeiden maahantuontiin liittyviä rikoksia ei voida pitää lähtökohtaisesti vähäisinä. (KKO 2015:67, kohta 44.) X on tilaamiensa valmisteiden lääkeluonnetta tarkemmin selvittämättä tilannut sinänsä vähäisen määrän lääkeainetta. Vaikka kysymys on ollut yksittäisestä teosta, sovellettavaksi tulevan rikossäännöksen kerrottuun tarkoitukseen ja siihen, että menettely edellä todetuin tavoin on ollut tahallista, nähden rikosta ei voida pitää kokonaisuutena arvostellen vähäisenä.

Hovioikeus katsoo edellä mainitut seikat huomioon ottaen, että oikeudenmukainen rangaistus X:n menettelystä on 10 päiväsakon sakkorangaistus.

X:n ilmoituksen mukainen päiväsakon rahamäärä (à 82 euroa) on korkeampi, kuin käräjäoikeudessa asetettu päiväsakon rahamäärä (à 78 euroa). Kun vain vastaaja on valittanut käräjäoikeuden tuomiosta, ei kokonaisrangaistus saa muodostua ankarammaksi kuin mitä käräjäoikeus on tuominnut. Tämä ei kuitenkaan suoraan estä asettamasta päiväsakon rahamäärää käräjäoikeuden arvioimaa korkeammaksi, kunhan sakon kokonaisrahamäärä ei ylitä käräjäoikeuden tuomitsemaa määrää (ks. KKO 1969 I 4). Tässä tapauksessa se jää pienemmäksi.

X:n toissijainen vaatimus menettelyn katsomisesta lääkerikokseksi on menestynyt. Asiassa on kuitenkin keskeisin osin ollut kysymys siitä, onko X:n maahantuomaa ainetta pidettävä lääkkeenä ja onko maahantuonti ollut rikos. Näiltä osin valitus ei ole menestynyt. Asiassa ei ole oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 a §:n 2 momentissa tarkoitettuja erityisiä syitä velvoittaa valtiota korvaamaan osaksikaan X:n oikeudenkäyntikuluja.

Oikeudenkäyntiä hovioikeudessa koskevat lausunnot

X

Syyttäjä

Lääkerikos

X on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta tai ainakin huolimattomuudesta lääkelain ja sen nojalla annetun asetuksen vastaisesti tuonut postitse Itävallasta maahan lääkkeitä eli 24 millilitraa nestettä, jonka vaikuttavana aineena on ollut pentyylinitriitti ja isopropyylinitriitti sekä yhteensä 58 millilitraa nestettä, jonka vaikuttava aine on ollut isopropyylinitriitti. Pentyylinitriitti ja isopropyylinitriitti ovat lääkeluettelon liitteessä 1 A mainittuja aineita. Lääkeaineen tuonti yksityishenkilönä on lääkelain 19 §:n nojalla kiellettyä. X on tilannut aineet toimitettavaksi postitse kotiosoitteeseensa. Postilähetys on jäänyt takavarikkoon Tullissa.

Kysymyksenasettelu

Pentyylinitriitin ja isopropyylinitriitin lääkeluonne

Tunnusmerkistö- ja kieltoerehdys

Soveltuva tunnusmerkistö ja syyksilukeminen

Rangaistusseuraamus

Oikeudenkäyntikulut