Helsingin HO 9.4.2025 103699 – Syyteoikeuden vanhentuminen

Käräjäoikeus oli Saksan viranomaisille toimittamassaan oikeusapupyynnössä EU:n vuoden 2000 oikeusapusopimuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla pyytänyt, että haaste annetaan tiedoksi vastaajalle henkilökohtaisesti. Kysymys oli haasteen tiedoksiantamisesta vastaajalle rikosasiassa. Kun Saksan viranomaiset eivät olleet antaneet haastetta tiedoksi vastaajalle käräjäoikeuden pyytämää menettelytapaa noudattaen, ja tiedoksiannossa noudatettu menettely ei ollut Suomen lain mukaan sallittua, hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, ettei haastetta ollut annettu tiedoksi laillisesti. Syyteoikeus oli tämän vuoksi vanhentunut. Hovioikeus ei antanut merkitystä sille, että haaste oli annettu tiedoksi Saksan lainsäädännön mukaisesti.

Käräjäoikeuden tuomiota ei ollut aihetta muuttaa.

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 9.4.2025 nro 103699

Ratkaisu, johon oli haettu muutosta

Itä-Uudenmaan käräjäoikeus 20.6.2024 nro 123191

Asian käsittely hovioikeudessa

Syyttäjälle on 27.2.2025 myönnetty jatkokäsittelylupa.

Syyttäjä on vaatinut, että asia palautetaan käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Syyteoikeus ei ollut vanhentunut. Haaste oli toimitettu oikeusaputeitse tiedoksiannettavaksi Saksaan, jossa se oli annettu tiedoksi vastaajalle ennen vanhentumisajan umpeutumista. Haaste ja siihen liitetyt asiakirjat oli annettu tiedoksi Saksan säännösten mukaisesti toimittamalla ne vastaajan postilaatikkoon postinjakeluyhtiön toimesta. Tiedoksianto oli keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen 7 artiklan mukainen ja oli siksi katsottava laillisesti suoritetuksi.

Vastaus

Vastauksen pyytäminen on ollut ilmeisen tarpeetonta.

Hovioikeuden ratkaisu

Asiassa on kysymys siitä, onko haaste rikosasiassa annettu vastaajalle tiedoksi laillisesti, kun se on Saksan viranomaisille osoitetun oikeusapupyynnön perusteella annettu tiedoksi Saksan lainsäädännön mukaisesti oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 7 §:ssä säädettyä niin sanottua sijaistiedoksiantoa vastaavalla tavalla.

Oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan tiedoksiannosta huolehtii tuomioistuin, jollei toisin säädetä. Haaste rikosasiassa on toimitettava vastaajalle tiedoksi oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 3 §:ssä säädettyjä todisteellisia tiedoksiantotapoja noudattaen tai 4 §:n mukaisesti haastemiehen välityksellä. Saman luvun 7 §:n 4 momentissa säädetään nimenomaisesti, että haastetta rikosasiassa ei voida antaa vastaajalle tiedoksi sijaistiedoksiantona.

Oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 8 §:ssä säädetään tiedoksiannosta ulkomailla oleskelevalle vastaanottajalle, jonka osoite on tiedossa. Säännöksen mukaan, kun tiedoksiannosta huolehtiminen on tuomioistuimen tehtävänä, asiakirja on lähetettävä tiedoksi siten kuin siitä on erikseen säädetty tai asianomaisen vieraan valtion kanssa sovittu. Tuomioistuimen on pyynnössään ilmoitettava se päivä, jona tiedoksianto on viimeistään toimitettava ja jona todistus tiedoksiannon vastaanottamisesta on viimeistään palautettava tuomioistuimelle.

Rajat ylittävästä tiedoksiannosta rikosasioissa säädetään kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetussa laissa (rikosoikeusapulaki). Lakia sovelletaan rinnakkain Suomen ja asianomaisen vieraan valtion välillä voimassa olevien kansainvälisten sopimusten kanssa (ks. esim. HE 185/2002 vp s. 6).

Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä oikeudenkäyntiasiakirjat rikosasioissa annetaan pääsääntöisesti tiedoksi postitse. Postitiedoksiannoista määrätään keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä vuonna 2000 tehdyn yleissopimuksen (EU:n vuoden 2000 oikeusapusopimus) 5 artiklassa. Artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaan sallittua on lähettää oikeudenkäyntiasiakirjat tiedoksiannettaviksi pyynnön vastaanottaneen valtion toimivaltaisen viranomaisen välityksellä silloin, kun pyynnön esittäneellä valtiolla on perusteltua aihetta olettaa, että postitse toimittaminen on tehotonta tai epätarkoituksenmukaista. Kun tiedoksianto toimitetaan viranomaisen välityksellä, useimpien Euroopan unionin jäsenvaltioiden välisissä suhteissa sovelletaan keskinäistä oikeusapua koskevaa eurooppalaista yleissopimusta (vuoden 1959 oikeusapusopimus) ja sitä täydentäviä lisäpöytäkirjoja ja sopimuksia.

Vuoden 1959 oikeusapusopimuksessa pääsääntönä on, että oikeusapupyyntö pannaan täytäntöön pyynnön vastaanottaneen valtion lain mukaisesti.

Oikeudenkäyntiasiakirjojen tiedoksiantoa koskevan 7 artiklan 1 kohdan mukaan tiedoksianto voi tapahtua pelkästään asiakirjan luovuttamisella vastaanottajalle. Pyynnön esittäneen osapuolen nimenomaisesta pyynnöstä tiedoksianto on kuitenkin toimitettava pyynnön vastaanottaneen valtion lainsäädännössä annettujen vastaavanlaisten asiakirjojen tiedoksi antamista koskevien määräysten mukaisesti tai käyttäen sellaista erityistä menettelyä, joka on sanotun lainsäädännön mukainen. Velvoite siten sanamuotonsa mukaan ulottuu myös muunlaisen kuin vastaavanlaisten asiakirjojen tiedoksiantamisessa sovellettavan tiedoksiantotavan noudattamiseen, edellyttäen, että se on pyynnön vastaanottaneen valtion lainsäädännön mukainen.

$c0

Myös vuonna 2001 tehdyn vuoden 1959 oikeusapusopimuksen toisen lisäpöytäkirjan 8 artiklassa määrätään, että pyynnön vastaanottanut valtio täyttää pyynnön pyynnössä edellytettyjen muodollisuuksien tai menettelyjen mukaisesti siltä osin kuin ne eivät ole ristiriidassa pyynnön vastaanottaneen valtion lainsäädännön perusperiaatteiden kanssa, jollei pöytäkirjassa toisin määrätä.

Käräjäoikeus on oikeusapupyynnössään viitannut EU:n vuoden 2000 oikeusapusopimukseen ja todennut, että asiassa on 5 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitetulla tavalla perusteltua aihetta olettaa, että asiakirjojen toimittaminen postitse on tehotonta tai epätarkoituksenmukaista ja pyytänyt, että tiedoksianto siksi toimitetaan viranomaisen välityksellä. Käräjäoikeus on myös nimenomaisesti pyytänyt, että tiedoksiannettavat asiakirjat luovutetaan henkilökohtaisesti vastaanottajalle viimeistään pyynnössä mainittuna ajankohtana. Kun käräjäoikeus on pyytänyt, että asiakirjat luovutetaan vastaanottajalle henkilökohtaisesti, se on pyytänyt pyynnön vastaanottavaa viranomaista noudattamaan erityistä menettelyä. Pyyntöä ei ole tässä tapauksessa kuitenkaan noudatettu. Asiassa ei ole tuotu esiin, että pyydetyn menettelyn noudattaminen olisi ollut vastoin Saksan lainsäädännön perusperiaatteita tai muutoinkaan Saksan lainsäädännön vastaista.

Käräjäoikeuden toteamin tavoin haaste on annettu tiedoksi tavalla, joka oikeudenkäymiskaaren 11 luvun säännösten mukaan ei ole kysymyksessä olevassa rikosasiassa sallittu. Haastetta ei näin ollen ole ennen syyteoikeuden vanhentumista 12.2.2024 annettu vastaajalle tiedoksi Suomen lainsäädännössä edellytetyllä tavalla. Tiedoksiannossa ei myöskään ole noudatettu voimassa oleviin sopimusmääräyksiin perustuvaa käräjäoikeuden pyyntöä tiedoksiannon toimittamisen tavasta. Näin ollen hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tavoin, että haastetta ei ole annettu laillisesti tiedoksi ja että syyteoikeus on tästä syystä vanhentunut. Se, että haaste rikosasiassa voidaan Saksassa antaa tiedoksi sijaistiedoksiantona, ei anna aihetta arvioida asiaa toisin.

Edellä todetuin perustein syyttäjän vaatimus asian palauttamisesta käräjäoikeuteen on hylättävä. Käräjäoikeuden ratkaisua ei ole aihetta muuttaa.

Tuomiolauselma

Vastaaja A

Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet:

Hovioikeudenneuvos Maarit Leppänen

Hovioikeudenneuvos Katariina Jahkola

Asessori Satu Pyysalo

Ratkaisu on yksimielinen.

Ei lainvoimainen.

Kysymyksenasettelu

Sovellettavat oikeusohjeet

Oikeusohjeiden soveltaminen tässä tapauksessa