KHO:2024:29 – Jakt

Ansökan gällde dispens från fridlysningen av järv för att döda tre järvar i en situation där en del av det område ansökan gällde ingick i ett Natura 2000-område för vilket nämnda djurart det vill säga järven är en skyddsgrund. Finlands viltcentral beviljade dispens för att döda en järv.

Högsta förvaltningsdomstolen hänvisade till EU-domstolens stadgade rättspraxis och konstaterade att det inte i Natura-bedömningen får finnas glapp och den bör innehålla fullständiga, exakta och slutliga konstateranden och slutsatser med vilka man kan skingra allt vetenskapligt grundat tvivel om det planerade projektets konsekvenser för ifrågavarande område. Bedömningen kan inte anses vara sakenlig om till exempel uppdaterad information om arterna saknas.

I den av sökanden inlämnade Natura-bedömningen ingick osäkerhet om järvstammens storlek och populationsstruktur inom Natura 2000-området samt om konsekvenserna av elimineringen av järvindivider. Ur Finlands viltcentrals beslut framgick inte att den när beslutet fattades hade haft tillgång till sådan kompletterande och uppdaterad information som skulle ha avlägsnat bristerna i bedömningen och misstankarna om dispensens konsekvenser. När man ytterligare beaktade att järven är en fåtalig djurart, gav endast det faktum, att dispens med avvikelse från ansökan hade beviljats för att döda bara en individ, inte anledning att bedöma bristerna i Natura-bedömningen på ett annat sätt.

Högsta förvaltningsdomstolen ansåg att Finlands viltcentral inte utgående från Natura-bedömningen och den information man hade till hands hade kunnat försäkra sig om att inte dispensen på ett betydande sätt försämrade de naturvärden som låg till grund för skyddet av Natura-2000 området. Det fanns följaktligen inte behov att bedöma förutsättningarna för dispens enligt jaktlagen.

Jaktlagen 9 §, 37 § 3 mom., 41 § 1 mom.

Naturvårdslagen (1096/1996) 65 § och 66 § 1 mom.

Rådets direktiv 92/43/EEG om bevarande av livsmiljöer samt vilda djur och växter (habitatdirektivet) art. 6.3

EU-domstolens dom i målet C-441/17, Europeiska kommissionen v. Polen, ECLI:EU:C:2018:255

Se HFD 2020:31

Ärendet har avgjorts av justitieråden Riitta Mutikainen, Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Tuomas Kuokkanen och Joni Heliskoski. Föredragande Satu Sundberg.

Hakemus oli koskenut ahman rauhoituksesta poikkeamista kolmen ahman tappamiseksi tilanteessa, jossa hakemuksen kohteena olevaa aluetta sisältyi sellaiseen Natura 2000 -kohteeseen, jonka yhtenä suojeluperusteena oli mainittu eläinlaji eli ahma. Suomen riistakeskus oli myöntänyt poikkeusluvan yhden ahman tappamiseen.

Korkein hallinto-oikeus viittasi unionin tuomioistuimen vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön ja totesi, ettei Natura-arvioinnissa saanut olla aukkoja ja siinä piti olla täydellisiä, täsmällisiä ja lopullisia toteamuksia ja päätelmiä, joilla voitiin hälventää kaikenlainen perusteltu tieteellinen epäilys asianomaisella suojelualueella suunnitellun hankkeen vaikutuksista. Arvioinnin ei voitu katsoa olevan asianmukainen, jos esimerkiksi lajeja koskevat päivitetyt tiedot puuttuivat.

Hakijan toimittamaan Natura-arviointiin oli sisältynyt epävarmuutta liittyen Natura 2000 -kohteen ahmakannan kokoon ja populaatiorakenteeseen sekä ahmayksilöiden poistojen vaikutuksiin. Suomen riistakeskuksen päätöksestä ei ilmennyt, että sillä olisi ollut päätöstä tehdessään käytössään sellaisia arviointia täydentäviä ja päivitettyjä tietoja, joilla arvioinnin puutteet ja epäilyt poikkeusluvan vaikutuksista olisivat poistuneet. Kun myös otettiin huomioon, että ahma on harvalukuinen eläinlaji, pelkästään se seikka, että poikkeuslupa oli myönnetty hakemuksesta poiketen vain yhden yksilön tappamiseen, ei antanut aihetta arvioida Natura-arvioinnin puutteita toisin.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että Suomen riistakeskus ei ollut Natura-arvioinnin ja käytössään olleiden tietojen perusteella voinut varmistua siitä, ettei poikkeuslupa heikentänyt merkittävästi Natura 2000 -kohteen suojelun perusteena olevaa luonnonarvoa. Metsästyslain mukaisia poikkeusluvan edellytyksiä ei näin ollen ollut tarpeen arvioida.

Metsästyslaki 9 §, 37 § 3 momentti, 41 § 1 momentti

Luonnonsuojelulaki (1096/1996) 65 § ja 66 § 1 momentti

Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annettu neuvoston direktiivi 92/43/ETY (luontodirektiivi) 6 artikla 3 kohta

Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-441/17, Euroopan komissio v. Puola, ECLI:EU:C:2018:255

Ks. KHO 2020:31

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 29.6.2022 nro 876/2022

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian tausta

(1)

on hakenut Suomen riistakeskukselta poikkeuslupaa kolmen ahman tappamiseen Enontekiöllä sijaitsevalle alueelle, johon kuuluu Natura 2000 -kohteeseen

(FI1300105) sisältyvää aluetta. Natura-kohteen yhtenä suojeluperusteena on ahma, joka on luontodirektiivin liitteen II ensisijaisesti suojeltava laji. Hakemukseen on liitetty Natura-arviointi.

(2)

on päätöksellään 12.1.2021 (nro 2021-1-000-18537-0) myöntänyt A:lle metsästyslain 41 a §:n 1 momentin 2 kohdan perusteella poikkeusluvan hakemuksesta poiketen yhden ahman tappamiseen ajalla 13.-31.1.2021 päätöksen karttaliitteessä tarkemmin rajatulla alueella.

(3)

on Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry:n valituksen johdosta antamassaan päätöksessä katsonut, ettei Suomen riistakeskuksen päätös ole ollut lainmukainen. Koska poikkeuslupaa varten myönnetty määräaika oli jo päättynyt, lausuminen valituksesta enemmälti on kuitenkin rauennut.

(4) Hallinto-oikeuden mukaan Natura-arviointi on ollut päätöksestä tarkemmin ilmenevillä perusteilla puutteellinen. Hallinto-oikeus on kuitenkin katsonut, että Suomen riistakeskuksen päätöstä ei ole syytä kumota pelkästään puutteellisen Natura-arvioinnin johdosta, sillä riistakeskus on päätösharkinnassaan ottanut huomioon hallinto-oikeuden perusteluissa tarkemmin selostettuja Natura-arviota täydentäviä tietoja.

$10b

(6) Edellä olevan perusteella hallinto-oikeus on todennut, että Suomen riistakeskuksen ei olisi tullut myöntää poikkeuslupaa metsästyslain 41 a §:n 1 momentin nojalla. Suomen riistakeskuksen päätös olisi tämän vuoksi kumottava. Koska aika, jonka asiassa myönnetty poikkeuslupa on ollut voimassa, on kuitenkin jo päättynyt, valituksesta lausuminen ei enemmälti ole tarpeen.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(7)

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan.

Vaatimuksen perusteeksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

(8) Poikkeamislupahakemuksen liitteenä toimitetussa Natura-arvioinnissa on todettu, ettei poikkeusluvalla ole vaikutusta luontodirektiivin liitteen II mukaiseen velvoitteeseen suojella ahman elinympäristöä. Riistakeskuksen päätös täyttää EU-tuomioistuimen oikeuskäytännön edellyttämät kriteerit. Ahma liikkuu laajalla alueella, eikä sen elinpiiri rajoitu vain Natura-kohteen alueeseen.

(9) Poikkeaminen yksittäistapauksessa on mahdollista, vaikka lajin suojelutaso ei olisi suotuisa. Ahmakannan uhanalaisuutta tarkastellessa tulee ottaa huomioon luontodirektiivin mukaisesti arvioitu suojelutaso eikä kansallista uhanalaisuusarviointia. Arvioitaessa vaikutusta suotuisaan suojelutasoon painoarvo tulee antaa populaatiotason elinkelpoisuudelle eikä yksittäisen Natura-alueen yksilö- tai pesintämäärille eikä ahmanaaraiden lisääntymistuotolle.

(10)

(jatkossa ELY-keskus) on antanut lausunnon.

(11)

on antanut lausunnon, jossa se on viitannut asiassa aikaisemmin Natura-arvioinnista riistakeskukselle antamaansa lausuntoon.

(12)

on antanut vastineen.

(13)

(14)

on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

(15) Hallinto-oikeus on katsonut, että Suomen riistakeskuksen metsästyslain nojalla myöntämä poikkeuslupa yhden ahman tappamiseen on ollut lainvastainen, koska asiassa ei ole voitu varmistua siitä, että poikkeusluvalla ei merkittävästi heikennetä Natura 2000 -kohteen suojelun perusteena olevia luonnonarvoja.

Sovellettavat oikeusohjeet

(17) Metsästyslain 5 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan ahma on riistaeläin.

(18) Metsästyslain 37 §:n 3 momentin mukaan ahma on aina rauhoitettu.

(19) Metsästyslain 41 §:n 1 momentin mukaan Suomen riistakeskus voi myöntää luvan poiketa 37 §:n rauhoituksesta 41 a — 41 c §:ssä säädetyin edellytyksin.

(20) Metsästyslain 9 §:n mukaan oikeudesta metsästää luonnonsuojelulain mukaisilla suojelualueilla on lisäksi voimassa, mitä siitä erikseen säädetään tai määrätään.

(21) Luonnonsuojelulain (1096/1996) 64 a §:n mukaan Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen suojelun perusteena olevia luonnonarvoja ei saa merkittävästi heikentää.

(22) Edellä mainitulla luonnonsuojelulain 64 a §:llä on pantu kansallisesti täytäntöön luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun direktiivin 92/43/ETY (luontodirektiivi) 6 artiklan 2 kohta, jonka mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava erityisten suojelutoimien alueilla tarpeellisia toimenpiteitä luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen heikentymisen sekä niitä lajeja koskevien häiriöiden estämiseksi, joita varten alueet on osoitettu, siinä määrin kuin nämä häiriöt saattaisivat vaikuttaa merkittävästi tämän direktiivin tavoitteisiin.

(23) Luonnonsuojelulain (1096/1996) 65 §:n 1 momentin mukaan, jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia.

(24) Mainitun pykälän 2 momentin mukaan luvan myöntävän tai suunnitelman hyväksyvän viranomaisen on valvottava, että 1 momentissa tarkoitettu arviointi tehdään. Viranomaisen on pyydettävä arvioinnista lausunto elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta ja siltä, jonka hallinnassa luonnonsuojelualue on.

(25) Luonnonsuojelulain (1096/1996) 66 §:n 1 momentin mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon.

(26) Edellä mainituilla luonnonsuojelulain 65 §:llä ja 66 §:n 1 momentilla on pantu kansallisesti täytäntöön luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohta. Luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaan kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, mutta ovat omiaan vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin. Alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnista tehtyjen johtopäätösten perusteella ja jollei 4 kohdan säännöksistä muuta johdu, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat hyväksyntänsä tälle suunnitelmalle tai hankkeelle vasta varmistuttuaan siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen, ja kuultuaan tarvittaessa kansalaisia.

(27) Luonnonsuojelulaki (1096/1996) on kumottu 1.6.2023 voimaan tulleella luonnonsuojelulailla (9/2023). Euroopan unionin Natura 2000 -verkostoa koskevat säännökset sisältyvät voimassa olevan luonnonsuojelulain 5 lukuun.

(28) Luontodirektiivin liitteessä II, jossa on lueteltu yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita, on mainittu muun muassa ahma (

). Laji on liitteessä osoitettu ensisijaisesti suojeltavaksi lajiksi.

Luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohtaa koskeva Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö ja komission ohjeistus

(29) Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen perusteella tehdyssä arvioinnissa ei saa olla aukkoja, ja siinä pitää olla täydellisiä, täsmällisiä ja lopullisia toteamuksia ja päätelmiä, joilla voidaan hälventää kaikenlainen perusteltu tieteellinen epäilys asianomaisella suojelualueella suunniteltujen töiden vaikutuksista (ks. C-441/17,

, kohta 114, tuomio C-258/11,

, kohta 44 ja yhdistetyt asiat C-387/15 ja C-388/15,

, kohta 50).

(30) Unionin tuomioistuin on lisäksi todennut, ettei arvioinnin voida katsoa olevan luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetulla tavalla asianmukainen, jos suojeltavia luontotyyppejä ja lajeja koskevat päivitetyt tiedot puuttuvat (C-441/17,

, kohta 137).

(31) Euroopan komissio on julkaissut tiedonannolla 21.11.2018 ohjeasiakirjan ”Natura 2000 -alueiden suojelu ja käyttö − Luontodirektiivin 92/43/ETY 6 artiklan säännökset”. Ohjeasiakirja ei ole oikeudellisesti sitova, mutta sitä voidaan käyttää osaltaan apuna tulkittaessa luontodirektiivin säännöksiä. Ohjeasiakirjassa todetaan luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaisen arvioinnin edellyttämien tietojen osalta, että ne voivat tarpeen mukaan koskea muun muassa alueella esiintyvien luontodirektiivin liitteessä II mainittujen lajien kannan kokoa, eristyneisyyttä, ekotyyppiä, geenipoolia, ikäluokkarakennetta ja suojeluastetta.

Natura-kohde ja Natura-arvioinnin tarve

(32) Kysymyksessä oleva Natura 2000 -kohde

(FI1300105) sijaitsee Enontekiön kunnassa ja sen pinta-ala on noin 264 740 hehtaaria. Kohde on liitetty Natura 2000 -verkostoon luontodirektiivin mukaisena yhteisön tärkeinä pitämänä alueena (SCI) sekä lintudirektiivin mukaisena erityisenä suojelualueena (SPA) ja muodostettu sittemmin ympäristöministeriön asetuksella erityisten suojelutoimien alueeksi (SAC).

(33) Natura 2000 -kohdetta koskevan tietolomakkeen mukaan alueen suojelun perusteena on muun ohella ahma (

). Tietolomakkeen luontodirektiivin liitteen II mukaisia lajeja koskevan taulukon mukaan kohteen ahmapopulaation koko on 6‒10 yksilöä. Tietolomakkeen tietojen laadun on tältä osin ilmoitettu olevan kohtalainen.

(34) Suomen riistakeskus oli vuonna 2017 myöntänyt Käsivarren paliskunnan hakemuksesta luvan kahden ahman tappamiseen Natura 2000 -verkostoon sisällytettyihin kohteisiin

ja

kuuluville alueille. Korkein hallinto-oikeus totesi päätöksessään KHO 2020:31, että ahma oli mainittujen Natura 2000 -kohteiden suojelun perusteena oleva laji ja katsoi, ettei olemassa olevien tietojen perusteella voitu sulkea pois sitä, että Suomen riistakeskuksen päätöksellä sallittu kahden ahman tappaminen vaikutti merkittävästi Natura 2000 -kohteiden suojelun perusteena oleviin luonnonarvoihin. Riistakeskuksen päätös myöntää poikkeuslupa ilman Natura-arviointia oli ollut vastoin luonnonsuojelulain (1096/1996) 65 §:ää.

Natura-arviointi ja siitä annetut lausunnot

(35) Nyt esillä olevassa asiassa on kysymys A:n vuonna 2020 hakemasta poikkeusluvasta kolmen ahman tappamiseen. Poikkeuslupaa on haettu alueelle, johon kuuluu edellä mainitun

-nimisen Natura 2000 -kohteen aluetta. Hakemusta on myöhemmin täydennetty Paliskuntain yhdistyksen laatimalla Natura-arvioinnilla. Natura-arvioinnissa on johtopäätöksenä katsottu, että ahmojen tappamisella ei ole merkittävää vaikutusta Natura-kohteen suojeluperusteena oleviin luonnonarvoihin.

(36) Metsähallitus on antanut Natura-arvioinnista lausunnon alueen haltijana. Metsähallituksen mukaan poikkeusluvan nojalla tapahtuvan ahman metsästyksen vaikutusten arviointiin liittyy huomattavaa epävarmuutta, joka koskee sekä

Natura 2000 -kohteen ahmakannan kokoa ja populaatiorakennetta että pyydettyjen ahmojen reviirien uudelleenasuttamista. Arviointi ei ole edellä mainituilta osin perustunut riittävään tieteelliseen tietoon. Edelleen Metsähallitus on katsonut, että arvioinnin perusteella ei voida varmistua siitä, että poikkeusluvilla tapahtuva pyynti ei vaikuta merkittävästi

Natura 2000 -kohteen ahmakantaan.

(37) Lapin ELY-keskus on Natura-arvioinnista antamansa lausunnon johtopäätöksessä katsonut, että Natura-arviointiin sisältyy huomattavaa epävarmuutta liittyen

Natura 2000 -kohteen ahmakantaan, sen rakenteeseen ja poistojen vaikutuksiin siihen. Varovaisuusperiaate huomioon ottaen Natura-arvioinnin perusteella ei voida varmistua siitä, että ahman poikkeuslupametsästyksellä

Natura 2000 -kohteen alueella ei ole merkittävästi heikentäviä vaikutuksia kohteen suojeluperusteena olevaan ahmaan.

Suomen riistakeskuksen päätös Natura-arvioinnin osalta

(38) Suomen riistakeskus on päätöksessään katsonut, että yhden ahman tappamisen vaikutuksia

Natura 2000 -kohteen alueella ei voida pitää merkittävinä, eikä sillä ole vaikutusta ahman säilymiseen alueella. Päätöksen mukaan alueella on olemassa olevaan laskentatietoon ja alueelta kirjattuihin havaintoihin perustuen pentutuottoa, joka osaltaan korvaa yhden ahman tappamisen. Lisäksi tutkimustietoon perustuen naapurimaiden ahmakanta on vakaa tai nouseva ja lähialueilla pentueiden määrä on kasvussa, jolloin naapurimaiden alueilta dispersoi ahmoja myös Käsivarren erämaa-alueelle.

(39) Riistakeskuksen päätöksen perusteluissa on tältä osin viitattu Natura 2000 -kohteen tietolomakkeeseen, Käsivarren paliskunnan laatimaan Natura-arviointiin ja viranomaisten siitä antamiin lausuntoihin sekä hakijan riistakeskukselle toimittamassa vastaselityksessä esitettyyn. Muina tietolähteinä päätöksessä on viitattu Skandinavian ahmakannan vuotuisiin inventointiraportteihin, Luonnonvarakeskuksen ahmakanta-arvioon Ylä-Lapin osalta, Metsähallituksen julkaisemaan Käsivarren erämaa-alueen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan sekä Skandinavian ahmakanta-arvioraporttiin.

Ratkaisun lähtökohdat ja oikeudellinen arviointi

(40) Ahma on metsästyslaissa tarkoitettu riistaeläin, joka on rauhoitettu. Nyt kysymyksessä oleva hakemus on koskenut ahman rauhoituksesta poikkeamista ahman tappamiseksi tilanteessa, jossa hakemuksen kohteena olevaa aluetta sisältyy sellaiseen Natura 2000 -verkostoon kuuluvaan kohteeseen, jonka yhtenä suojeluperusteena on mainittu eläinlaji eli ahma.

(41) Kun otetaan huomioon edellä selostetut päätöksentekohetkellä voimassa olleet luonnonsuojelulain (1096/1996) säännökset ja luontodirektiivin soveltamista koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, asiassa on ensin ratkaistava kysymys siitä, voidaanko riittävästi varmistua siitä, ettei poikkeuslupa ahman tappamiseen merkittävästi heikennä niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi puheena oleva alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Tämän jälkeen, jos asianmukaisella tavalla toteutettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa, ettei näin tapahdu, voidaan ottaa kantaa metsästyslain mukaisiin poikkeusluvan myöntämisen edellytyksiin.

(42) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisestä virkkeestä ilmenee, että Natura-arvioinnin kannalta keskeistä on selvittää vaikutukset sen alueen suojelun perusteena oleviin luontotyyppeihin ja lajeihin, joihin toteutettavaksi tarkoitettu hanke vaikuttaa. Siten tässä asiassa on ollut olennaista selvittää vaikutukset

(43) Korkein hallinto-oikeus viittaa edellä selostettuun unionin tuomioistuimen vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan Natura-arvioinnissa ei saa olla aukkoja, ja siinä pitää olla täydellisiä, täsmällisiä ja lopullisia toteamuksia ja päätelmiä, joilla voidaan hälventää kaikenlainen perusteltu tieteellinen epäilys asianomaisella suojelualueella suunnitellun hankkeen vaikutuksista. Arvioinnin ei voida katsoa olevan asianmukainen, jos esimerkiksi suojeltavaa lajia koskevat päivitetyt tiedot puuttuvat.

(44) Tässä tapauksessa Natura-arvioinnin kohteena on hanke, jossa on kysymys ahman tappamisesta Natura 2000 -kohteen alueella tilanteessa, jossa mainittu eläinlaji on kohteen suojelun perusteena. Suurpetona ahma on harvalukuinen laji. Tämän vuoksi jo yhden yksilön tappamisen merkitys on suhteellisesti suurempi kuin sitä runsaslukuisemman lajin kohdalla. Nämä seikat korostavat asianmukaisen Natura-arvioinnin merkitystä.

(45) Hakijan toimittamaan Natura-arviointiin on sisältynyt epävarmuutta liittyen Naturan 2000 -kohteen ahmakannan kokoon ja populaatiorakenteeseen sekä ahmayksilöiden poistojen vaikutuksiin. Korkein hallinto-oikeus toteaa, ettei riistakeskuksen päätöksestä ilmene, että sillä olisi päätöstä tehdessään ollut käytössään sellaisia Natura-arviointia täydentäviä Natura 2000 -kohteen ahmakantaa koskevia päivitettyjä tietoja, joiden perusteella Natura-arviointiin sisältyneet puutteet ja epäilyt poikkeusluvan vaikutuksista olisivat poistuneet. Kun myös otetaan huomioon, mitä edellä on todettu ahman harvalukuisuudesta, pelkästään se seikka, että poikkeuslupa on myönnetty hakemuksesta poiketen kolmen yksilön sijasta vain yhden yksilön tappamiseen, ei anna aihetta arvioida Natura-arviointiin sisältyviä puutteita toisin.

(46) Korkein hallinto-oikeus katsoo, että Suomen riistakeskus ei ole Natura-arvioinnin ja käytössään olevien tietojen perusteella voinut varmistua siitä, ettei myönnetty poikkeuslupa heikennä merkittävästi

Natura 2000 -kohteen suojelun perusteena olevaa luonnonarvoa eli kohteen ahmakantaa. Tästä syystä poikkeuslupaa ei ole voitu myöntää. Metsästyslain mukaisia poikkeusluvan myöntämisen edellytyksiä ei näin ollen ole tarpeen arvioida.

(47) Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Tuomas Kuokkanen ja Joni Heliskoski. Asian esittelijä Satu Sundberg.

A

Käsivarren erämaa

Suomen riistakeskus

Hallinto-oikeus

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Anna-Kaisa Marski, Jari Kostilainen ja Minna Manninen. Esittelijä Ville-Sakari Ervasti.

Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

Metsähallitus

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry

Gulo gulo

komissio v. Puola

Sweetman ym.

Orleans ym.

Tarvantovaaran erämaa

Käsivarren erämaan