KHO:2025:34 – Ympäristönsuojelu

Bostads Ab X hade tagit i bruk en luft/vattenvärmepump vid sidan av oljeuppvärmningen för att värma radhusets värme- och varmvattensystem. Luft/vattenvärmepumpens uteenhet var 1,35 meter hög och 0,95 meter bred. Uteenheten var monterad på en ställning på radhusets yttervägg så att den låg cirka fem meter från gränsen till granntomten och cirka 35 meter från en bostadsbyggnad på grannfastigheten.

I ärendet skulle avgöras om bullret från luft/vattenvärmepumpens uteenhet orsakade grannfastighetens ägare sådant oskäligt besvär att det fanns grunder för ett föreläggande enligt 175 § i miljöskyddslagen. Ifall grunder för ett föreläggande inte fanns skulle i ärendet ännu avgöras huruvida bullret från luft/vattenvärmepumpens uteenhet orsakade grannfastighetens ägare ett sådant besvär på grund av buller som förutsätter ett enskilt föreläggande enligt 180 § i miljöskyddslagen.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att en luft/vattenvärmepump i sig kan anses vara en tämligen vanlig uppvärmningsanordning i ett bostadshus. Därför, och med ytterligare beaktande av utredningen om anordningens bullernivå i dess näromgivning, kunde anordningen inte anses vara sådan verksamhet som förutsätter miljötillstånd enligt 27 § 2 mom. 3 punkten i miljöskyddslagen. Eftersom ärendet inte heller gällde någon annan överträdelse eller försummelse av en förpliktelse enligt miljöskyddslagen var det inte fråga om en sådan lagstridig situation som kunde åtgärdas med stöd av 175 § i miljöskyddslagen.

Med beaktande av de lokala förhållandena, uteenhetens buller som tydligt skiljde sig från bakgrundsbullret samt den utredning som erhållits om bullrets kontinuitet och varaktighet ansåg högsta förvaltningsdomstolen trots allt att uteenhetens buller under dessa omständigheter inte kunde anses vara sådant vanligt buller som man är skyldig att tåla. Bullret kunde följaktligen orsaka grannfastighetens ägare en sådan risk för förorening som kan behöva hindras med ett enskilt föreläggande enligt 180 § i miljöskyddslagen.

Den kommunala miljövårdsmyndigheten hade avslagit den ansökan om förvaltningstvång som grannfastighetens ägare hade gjort på grund av bullret från luft/vattenvärmepumpens uteenhet. Förvaltningsdomstolen hade avslagit deras besvär. Högsta förvaltningsdomstolen upphävde förvaltningsdomstolens och miljövårdsmyndighetens beslut och återförsände ärendet till miljövårdsmyndigheten för ny behandling.

Miljöskyddslagen 5 § 1 mom. 1 och 2 punkten, 27 § 2 mom. 3 punkten, 175 § 1 mom., 180 §

Lagen angående vissa grannelagsförhållanden 17 § 1 och 2 mom.

Ärendet har avgjorts av justitieråden Riitta Mutikainen, Eija Siitari, Mika Seppälä, Kari Tornikoski och Jaakko Autio samt miljösakkunnigråden Olli Dahl och Samuli Korpinen. Föredragande Päivi Korkeakoski.

Asunto Oy X oli ottanut käyttöön ilmavesilämpöpumpun öljylämmityksen rinnalle lämmittämään rivitalon käyttö- ja lämmityskiertovettä. Ilmavesilämpöpumpun ulkoyksikkö oli korkeudeltaan 1,35 metriä ja leveydeltään 0,95 metriä. Ulkoyksikkö oli asennettu jalustalle rivitalon ulkoseinään siten, että se sijaitsi noin viiden metrin etäisyydellä naapurikiinteistön rajasta ja noin 35 metrin etäisyydellä naapurikiinteistöllä sijaitsevasta asuinrakennuksesta.

Asiassa oli ratkaistavana, aiheutuiko ilmavesilämpöpumpun ulkoyksikön melusta naapurikiinteistön omistajille sellaista kohtuutonta rasitusta, että asiassa oli perusteet ympäristönsuojelulain 175 §:n mukaisen määräyksen antamiselle. Jos perusteita mainitun säännöksen mukaisen määräyksen antamiselle ei ollut, asiassa oli vielä arvioitava, voiko ilmavesilämpöpumpun ulkoyksiköstä kuitenkin aiheutua naapurikiinteistön omistajille sellaista meluhaittaa, joka edellytti ympäristönsuojelulain 180 §:n mukaisen yksittäisen määräyksen antamista.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että ilmavesilämpöpumppua oli sinänsä pidettävä suhteellisen tavanomaisena asuinrakennuksen lämmityslaitteena. Tähän nähden ja kun myös otettiin huomioon saatu selvitys laitteen aiheuttamasta melutasosta sen lähialueella, laitetta ei ollut pidettävä sellaisena toimintana, johon olisi haettava ympäristölupaa ympäristönsuojelulain 27 §:n 2 momentin 3 kohdan perusteella. Kun asiassa ei ollut esillä myöskään muuta ympäristönsuojelulaissa tarkoitetun velvoitteen rikkomista tai laiminlyöntiä, kyse ei ollut sellaisesta lainvastaisesta tilanteesta, jonka oikaisemisesta voitaisiin määrätä ympäristönsuojelulain 175 §:n nojalla.

Kun otettiin huomioon paikalliset olosuhteet, ulkoyksikön aiheuttaman melun selvä erottuvuus taustamelusta sekä asiassa saatu selvitys meluhaitan jatkuvuudesta ja pysyvyydestä, korkein hallinto-oikeus kuitenkin katsoi, ettei ulkoyksikön melua näissä oloissa ollut pidettävä sellaisena tavanomaisena haittana, joka kuului normaalin sietovelvollisuuden piiriin. Melusta saattoi siten aiheutua naapurikiinteistön omistajille sellaista ympäristön pilaantumisen vaaraa, jota voi olla tarpeen ehkäistä ympäristönsuojelulain 180 §:n mukaisella yksittäisellä määräyksellä.

Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen oli hylännyt hallintopakkohakemuksen, jonka naapurikiinteistön omistajat olivat tehneet ilmavesilämpöpumpun ulkoyksiköstä aiheutuvan meluhaitan johdosta. Hallinto-oikeus oli hylännyt heidän valituksensa. Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden ja ympäristönsuojeluviranomaisen päätökset ja palautti asian ympäristönsuojeluviranomaiselle uudelleen käsiteltäväksi.

Ympäristönsuojelulaki 5 § 1 momentti 1 ja 2 kohta, 27 § 2 momentti 3 kohta, 175 § 1 momentti, 180 §

Laki eräistä naapuruussuhteista 17 § 1 ja 2 momentti

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Vaasan hallinto-oikeus 6.3.2024 nro 247/2024

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää A:lle ja B:lle valitusluvan ja tutkii asian.

Lieksan kaupunginhallituksen lupajaoston päätös ja Vaasan hallinto-oikeuden päätös pääasian osalta kumotaan. Asia palautetaan lupajaostolle uudelleen käsiteltäväksi.

Valitus hylätään hallinto-oikeuden oikeudenkäyntikuluratkaisun osalta. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta siltä osin kuin muutoksenhakijoiden vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on hylätty.

Muutoksenhakijoiden oikeudenkäyntikuluvaatimus korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

Asian tausta

(1)

on päättänyt, ettei A:n ja B:n hallintopakkohakemuksen johdosta ole tarpeen antaa ympäristönsuojelulain 175 §:n eikä 180 §:n mukaista velvoittavaa määräystä Asunto Oy X:lle (jäljempänä myös asunto-osakeyhtiö). Hallintopakkohakemus on liittynyt asunto-osakeyhtiön ilmavesilämpöpumpun ulkoyksikön aiheuttamaan meluhaittaan. Lupajaosto on päätöksellään lopettanut asian käsittelyn ympäristönsuojeluviranomaisessa.

(2) Lupajaoston päätöksen perusteluissa on todettu muun ohella, että ilmavesilämpöpumpun tuottama ääni ei ole sellainen ääni, joka aiheuttaa ympäristönsuojelulain 5 §:n 2 momentin mukaista haittaa tai sellaista naapuruussuhdelain 17 §:n mukaista kohtuutonta rasitusta, että laitteelle pitäisi olla ympäristölupa ympäristönsuojelulain 27 §:n perusteella. Näin ollen siitä ei voida antaa ympäristönsuojelulain 175 §:n mukaista määräystä eikä 180 §:n mukaista yksittäistä määräystä.

(3)

on hylännyt A:n ja B:n valituksen ja vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

(4) Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa todennut muun ohella seuraavaa:

(5) Kun asiassa ei ole ilmennyt seikkoja, joiden perusteella kiinteistön lämmityksessä käytettävän laitteen käyntiäänen melurasituksen voitaisiin katsoa ylittävän haitankärsijöiden yleisen sietovelvollisuuden, ja kun ulkoyksikön käyntiäänen ei voida katsoa olevan asiassa saadun selvityksen perusteella äänenlaadultaan, mitatun melutason ja äänen erityispiirteiden osalta erityisen häiritsevää, ei valituksenalainen päätös ole lainvastainen sillä valituksessa esitetyllä perusteella, että laitteelle olisi oltava ympäristölupa naapuruussuhdelain 17 §:ssä tarkoitetun kohtuuttoman rasituksen vuoksi.

$101

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(7)

ovat pyytäneet valituslupaa ja valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja lupajaoston päätökset kumotaan ja Asunto Oy X velvoitetaan siirtämään ilmavesilämpöpumpun ulkoyksikkö rivitalon toiselle seinustalle. Jos ulkoyksikkö siirretään rakennuksen länsipäätyyn, asunto-osakeyhtiö tulee velvoittaa lisäksi rakentamaan ääntä absorboiva ja heijastava meluaita kiinteistöjen väliselle rajalle. He ovat vaatineet myös oikeudenkäyntikulujensa korvaamista hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

(8) Vaatimustensa tueksi he ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:

(9) Ulkoyksikkö sijaitsee esteettömästi ja kohtisuorassa muutoksenhakijoiden kiinteistöä kohti noin viiden metrin etäisyydellä kiinteistöjen rajasta ja 35 metrin etäisyydellä muutoksenhakijoiden asuinrakennuksesta. Muutoksenhakijoiden kiinteistön pääasialliset oleskelualueet sijaitsevat päärakennuksen ja ilmavesilämpöpumpun ulkoyksikön välisellä alueella, joka on hoidettua nurmialuetta.

(10) Ulkoyksikön aiheuttama melu on ympärivuotista, säännöllistä ja jaksottaista. Lämpöpumppu käy lämmityskaudella ja lämmityskautta vastaavissa olosuhteissa ympärivuorokautisesti noin 90 minuutin käyntijaksoissa siten, että käyntijaksojen välissä on noin viiden minuutin hiljainen jakso ennen laitteen uudelleen käynnistymistä. Muulloin laite on käynnissä lämmitystarpeen mukaan, ja tällöinkin yleensä useita kertoja vuorokaudessa.

(12) Biodo Oy:n vuonna 2022 suorittamien melumittausten perusteella ulkoyksikön melu aiheuttaa muutoksenhakijoiden kiinteistöllä melutason ohjearvoista annetussa valtioneuvoston päätöksen 993/1992 mukaisten yöohjearvojen ylittymisen. Maksimiäänitasot ylittävät myös päiväohjearvot.

(13) Meluhaitan kohtuuttomuutta ja suositusluonteisten ohjearvojen soveltuvuutta tulee arvioida suhteessa ympäristön normaaleihin olosuhteisiin. Melumittauksissa on selvitetty, että laitteen käydessä sen keskiäänitaso ylittää jopa kaksi ja puolikertaisesti kiinteistön normaalin äänitason. Kiinteistö sijaitsee maaseutumaisella haja-asutusalueella, jossa ääniolosuhteiden oletetaan olevan hiljaisemmat.

(14) Laitteen käyntiäänen tasaisuus ei vähennä melun häiritsevyyttä melunlähteen ollessa muutoksenhakijoiden pihapiirin välittömässä läheisyydessä. Melua ei pihapiirissä voi olla havaitsematta laitteen käydessä, ja yöaikaan laitteen säännöllinen käynnistyminen herättää unesta. Ulkoyksikön aiheuttama ääni on erityisen häiritsevää ja ylittää yleisen sietovelvollisuuden.

(15) Muutoksenhakijat katsovat, että hallintopakkomääräys tulisi antaa ympäristönsuojelulain 175 §:n tai 180 §:n nojalla.

(16)

on antanut lausuman, jossa se on todennut muun ohella seuraavaa:

(17) Vuoden 2017 jälkeen on tehty useita meluselvityksiä, eikä missään niistä mittaustulokset ole ylittäneet valtioneuvoston päätöksen (993/1992) mukaisia melutasojen ohjearvoja. Lieksan kaupungin tilaaman Biodo Oy:n meluselvityksen mittaustulokset eivät ylittäneet päiväohjearvoja minkään mittauksen osalta. Selvityksen mukaan yöaikaiset melutasot ovat todennäköisesti mitattua alhaisemmat. Mittauspiste 1, jossa melutason yöohjearvo ylittyi hetkellisesti, ei ole yöaikaan todennäköinen oleskelupaikka.

(18) Ympäristönsuojelulain 175 §:n mukaiselle määräykselle ei ole asiassa edellytyksiä. Hallinto-oikeus on asianmukaisesti arvioinut, ettei myöskään lain 180 §:n mukaiselle yksittäiselle määräykselle ole asiassa perusteita. Väitetty melu peittyy ohi ajavien autojen tai ihmisten puheen alle, mikä osaltaan kuvastaa äänen jäsentymistä tavanomaisten äänien joukkoon ja sietokynnyksen piiriin. Muutoksenhakijan vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on myös hylättävä perusteettomana.

(19)

on antanut lausuman, jossa se on katsonut, että valitus tulee hylätä perusteettomana.

(20)

ovat antaneet vastauksen, jossa he ovat muun ohella katsoneet, että asiaa ei voida ratkaista pelkästään desibelitasojen perusteella, vaan melun tavanomaisuutta ja sietokynnystä tulee arvioida laajemmin tapauskohtaisten olosuhteiden perusteella. Määräyksen antamista ei voida pitää kohtuuttomana ottaen huomioon määräyksen antamisesta asunto-osakeyhtiölle aiheutuvien kustannusten vähäisyys ja eri asianosaisten mahdollisuudet vaikuttaa nykyisen tilanteen syntymiseen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

(21) Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on ratkaistavana, aiheutuuko rivitalon ulkoseinään asennetun ilmavesilämpöpumpun ulkoyksikön melusta muutoksenhakijoille sellaista kohtuutonta rasitusta, että asiassa on perusteet ympäristönsuojelulain 175 §:n mukaisen määräyksen antamiselle.

(22) Jos perusteita ympäristönsuojelulain 175 §:n mukaisen määräyksen antamiselle ei ole, asiassa on vielä arvioitava, voiko ilmavesilämpöpumpun ulkoyksiköstä kuitenkin aiheutua muutoksenhakijoille sellaista meluhaittaa, joka edellyttää ympäristönsuojelulain 180 §:n mukaisen yksittäisen määräyksen antamista.

Sovellettavat oikeusohjeet

(23)

5 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan ympäristönsuojelulaissa tarkoitetaan

ihmisen toiminnasta aiheutuvaa aineen, energian, melun, tärinän, säteilyn, valon, lämmön tai hajun päästämistä, johtamista tai jättämistä yhdestä tai useammasta kohdasta suoraan tai epäsuorasti ilmaan, veteen tai maaperään.

(24) Ympäristönsuojelulain 5 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan

tarkoitetaan a) terveyshaittaa; b) haittaa luonnolle ja sen toiminnoille; c) luonnonvarojen käyttämisen estymistä tai melkoista vaikeutumista; d) ympäristön yleisen viihtyisyyden tai erityisten kulttuuriarvojen vähentymistä; e) ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentymistä; f) vahinkoa tai haittaa omaisuudelle taikka sen käytölle; tai g) muu näihin rinnastettava yleisen tai yksityisen edun loukkaus.

(25) Ympäristönsuojelulain 27 §:ssä säädetään yleisestä ympäristöluvanvaraisuudesta. Pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan ympäristölupa on lisäksi oltava toimintaan, josta saattaa ympäristössä aiheutua eräistä naapuruussuhteista annetun lain (26/1920) 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

(26) Ympäristönsuojelulain 175 §:n 1 momentin mukaan valvontaviranomainen voi: 1) kieltää sitä, joka rikkoo tätä lakia taikka sen nojalla annettua säännöstä tai määräystä, jatkamasta tai toistamasta säännöksen tai määräyksen vastaista menettelyä taikka määrätä asianomaisen täyttämään muulla tavoin velvollisuutensa; 2) määrätä 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla menetellyt palauttamaan ympäristö ennalleen tai poistamaan rikkomuksesta ympäristölle aiheutunut haitta; 3) määrätä toiminnanharjoittajan riittävässä määrin selvittämään toiminnan ympäristövaikutukset, jos on perusteltua aihetta epäillä toiminnasta aiheutuvan tämän lain vastaista ympäristön pilaantumista.

(27) Ympäristönsuojelulain 180 §:n mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi toimittamansa tarkastuksen nojalla antaa ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaa toimintaa koskevan yksittäisen määräyksen, joka on tarpeen pilaantumisen ehkäisemiseksi. Määräys voi koskea toimea tai rajoitusta, toiminnan tarkkailua tai tiedottamista taikka valvontaa varten tarpeellisten tietojen antamista. Määräys ei voi koskea luvanvaraista, ilmoituksenvaraista eikä rekisteröitävää toimintaa. Määräyksen on oltava kohtuullinen ottaen huomioon toiminnan luonne ja ympäristön pilaantumisen merkittävyys.

(28)

(26/1920) 17 §:n 1 momentin mukaan kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa ei saa käyttää siten, että naapurille, lähistöllä asuvalle tai kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa hallitsevalle aiheutuu kohtuutonta rasitusta ympäristölle haitallisista aineista, noesta, liasta, pölystä, hajusta, kosteudesta, melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai muista vastaavista vaikutuksista.

(29) Pykälän 2 momentin mukaan arvioitaessa rasituksen kohtuuttomuutta on otettava huomioon paikalliset olosuhteet, rasituksen muu tavanomaisuus, rasituksen voimakkuus ja kesto, rasituksen syntymisen alkamisajankohta sekä muut vastaavat seikat.

(30)

(993/1992) 2 §:n 1 momentin mukaan asumiseen käytettävillä alueilla, virkistysalueilla taajamissa ja taajamien välittömässä läheisyydessä sekä hoito- tai oppilaitoksia palvelevilla alueilla on ohjeena, että melutaso ei saa ylittää ulkona melun A-painotetun ekvivalenttitason (L

) päiväohjearvoa (klo 7 — 22) 55 dB eikä yöohjearvoa (klo 22 — 7) 50 dB.

Asiassa saatua selvitystä

(31) Muutoksenhakijoiden kiinteistö ja siihen rajoittuva Asunto Oy X -nimisen yhtiön kiinteistö sijaitsevat Lieksassa (—). Myös kylän muu rakennuskanta sijoittuu nauhamaisesti tien varteen. Alue on muutoin maaseutumaista haja-asutusaluetta. Lieksan keskustaajamaan on etäisyyttä maanteitse noin 25 kilometriä.

(32) Asunto Oy X on vuonna 2017 ottanut käyttöön ilmavesilämpöpumpun (Mitsubishi PUHZ-SH230YKA2) öljylämmityksen rinnalle lämmittämään käyttö- ja lämmityskiertovettä. Asunto-osakeyhtiö on kymmenen asuinhuoneiston rivitaloyhtiö, jossa on kaksi erillistä rakennusta. Ilmavesilämpöpumppu sijaitsee A-rakennuksessa, jossa on viisi asuinhuoneistoa.

(33) Saadun selvityksen perusteella ilmavesilämpöpumpun ulkoyksikkö on korkeudeltaan 1,35 metriä ja leveydeltään 0,95 metriä. Ulkoyksikkö on asennettu jalustalle rivitalon ulkoseinustalle noin viiden metrin päähän rivitaloyhtiön ja muutoksenhakijoiden kiinteistöjen välisestä rajasta ja noin 35 metrin päähän muutoksenhakijoiden asuinrakennuksesta. Laitteen sijoittamiseen ei asiakirja-aineiston perusteella ole maankäyttö- ja rakennuslain mukaista lupaa.

(34) Ulkoyksikkö suuntautuu kohti muutoksenhakijoiden kiinteistöä ja piha-aluetta, joka on hoidettua nurmialuetta. Pihapiirissä on myös muutoksenhakijoiden saunarakennus. Ulkoyksikön ja muutoksenhakijoiden piha-alueen välissä on valokuvien perusteella harvaa ja matalaa kasvillisuutta, kuten kukkapenkki ja nuoria lehtipuita.

(35) Ilmavesilämpöpumppu toimii automaattisesti ja kesäaikaan pääsääntöisesti vain lämmittäessään käyttövettä. Rivitaloyhtiön ympäristönsuojeluviranomaiselle antaman selityksen mukaan ilmavesilämpöpumpun käyntiaikaan vaikuttaa ulkolämpötila ja taloyhtiön asukkaiden lämpimän veden kulutus. Muutoksenhakijoiden mukaan ulkoyksikön aiheuttama melu on ympärivuotista, säännöllistä ja jaksottaista. Lämpöpumppu käy lämmityskaudella ja lämmityskautta vastaavissa olosuhteissa ympärivuorokautisesti noin 90 minuutin käyntijaksoissa siten, että käyntijaksojen välissä on noin viiden minuutin hiljainen jakso ennen laitteen uudelleen käynnistymistä. Muulloin laite on käynnissä lämmitystarpeen mukaan, tällöinkin yleensä useita kertoja vuorokaudessa.

(36) Asiakirjojen mukaan laitetoimittajan ilmoittama ilmavesilämpöpumpun melutaso (Noise Level) on 75 dB (PWL, Sound Power Level) ja metrin etäisyydellä laitteesta lämmityksessä 59 dB (SPL, Sound Pressure Level).

(37) Muutoksenhakijoiden kiinteistöllä on ympäristönsuojeluviranomaisen toimeksiannosta tehty melumittaus 22.11.2022, josta on laadittu melumittausraportti (Biodo Oy 1.1.2023). Ulkoyksikön tuottamaa melua mitattiin kahdesta pisteestä muutoksenhakijan kiinteistön piha-alueella. Mittauspiste 1 sijaitsi melko lähellä kiinteistön rajaa kukkapenkin takana kulkevalla polulla. Mittauspiste 2 sijaitsi melko keskellä piha-aluetta, jossa kulkee laatoitus saunan ja päärakennuksen välillä.

(38) Melumittausraportin mukaan ulkoyksiköllä on säännöllinen käyntijakso, joka on arviolta noin 80 — 100 minuutin mittainen. Käyntijaksoon sisältyy noin 5 — 10 minuutin hiljainen vaihe. Raportin mukaan aistihavaintojen perusteella melu on hyvin tasaista huminaa, joka erottuu selvästi taustamelusta, mutta jää autojen ohi ajaessa autojen tuottaman melun alle.

(39) Melumittauksen tulokset on raportoitu melumittausraportin taulukoissa 1 — 8. Lisäksi taulukossa 9 on esitetty kaikkien mittausten A-taajuuspainotetut keski- ja maksimiäänitasot. Mittauksissa on mittauspisteessä 1 saatu keskiäänitasoksi (L

) 52 ja 50 dB ja mittauspisteessä 2 vastaavasti 45, 46 ja 45 dB. Ulkoyksikön keskiäänitasoksi on mittauksissa saatu 70 dB. Taustamelun keskiäänitasoksi on mitattu 25 dB. Mittausjakson aikana korkein mitattu äänitaso (L

) mittauspisteessä 1 oli 57 dB, mittauspiteessä 2 puolestaan 53 dB, melulähdemittauksessa 71 dB ja taustamelussa 38 dB.

(40) Melumittausraportin johtopäätösten mukaan yksittäisen käyntijakson melutasoissa vaihtelua on noin ±1 — 2 desibeliä. Ulkoyksikön tuottamat melutasot eivät ylittäneet melutason ohjearvoista annetun valtioneuvoston päätöksen (993/1992) mukaista päiväohjearvoa (klo 07 — 22) 55 dB (L

) minkään mittauksen osalta. Johtopäätösten mukaan mittaustulokset vastaavat tilannetta, jossa ilmavesilämpöpumppu olisi käytössä yhtäjaksoisesti ympäri vuorokauden optimaalisissa meluolosuhteissa (häiritsevyys). Todellisen keskiäänitason (L

) on siten arvioitu olevan mitattuja tuloksia pienempi. Johtopäätösten mukaan päivällä toteutettuja mittauksia ei voida suoraan verrata valtioneuvoston päätöksen 2 §:n mukaisiin yöohjearvoihin (klo 22 — 07), koska häiriötä kokevan henkilön mukaan melutasot vaihtelevat käyttöasteen mukaan, jolloin voidaan todeta, että melutasot ovat yöaikaan todennäköisesti alhaisemmat. Mittauspiste 1 ei myöskään ollut sijainniltaan edustava yöaikaiseen mittaukseen, koska se sijaitsi kukkapenkin takana kulkevalla polulla, jossa ei yöaikaan todennäköisesti oleskella. Mittauspiste 2 edustaa sijainniltaan aluetta, jolla oleskelu on mahdollista myös yöaikaan.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(41) Ympäristönsuojelulain 175 §:n mukaisen kiellon tai määräyksen antaminen edellyttää sitä, että määräyksen kohde ei noudata ympäristönsuojelulakiin perustuvaa velvoitetta tai ympäristönsuojelulain nojalla annettua säännöstä tai määräystä. Tällöin kiellon tai määräyksen tarkoituksena on poistaa lainvastainen tila.

(42) Melutason ohjearvoista annetun valtioneuvoston päätöksen (993/1992) mukaiset ohjearvot eivät ole oikeudellisesti sitovia, mutta niiden voidaan kuitenkin katsoa osoittavan sen tason, jolla ympäristön terveellisyys ja sen ohessa viihtyisyys yleisesti ottaen voidaan turvata. Biodo Oy:n melumittausraportin mukaan ulkoyksikön tuottamat melutasot eivät ylittäneet melutason ohjearvoista annetun valtioneuvoston päätöksen mukaista päiväohjearvoa minkään mittauksen osalta. Yöohjearvo ylittyi mittauspisteellä 1 yhden mittauksen osalta lievästi, mutta raportin perusteella mittauspiste 1 ei välttämättä ole edustava yöaikaisen häiriön arvioinnin kannalta.

(43) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että ilmavesilämpöpumppua on sinänsä pidettävä suhteellisen tavanomaisena asuinrakennuksen lämmityslaitteena. Tähän nähden ja kun myös otetaan huomioon saatu selvitys laitteen aiheuttamasta melutasosta sen lähialueella, laitetta ei ole pidettävä sellaisena toimintana, johon olisi haettava ympäristölupaa ympäristönsuojelulain 27 §:n 2 momentin 3 kohdan perusteella. Kun asiassa ei ole esillä myöskään muuta ympäristönsuojelulaissa tarkoitetun velvoitteen rikkomista tai laiminlyöntiä, korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei kyse ole sellaisesta lainvastaisesta tilanteesta, jonka oikaisemisesta voitaisiin määrätä ympäristönsuojelulain 175 §:n nojalla.

(44) Melumittaustulosten perusteella nyt kysymyksessä olevan ilmavesilämpöpumpun ulkoyksikkö aiheuttaa kuitenkin käynnissä ollessaan alueen taustamelutasoon nähden selvän melutason nousun muutoksenhakijoiden piha-alueella. Muutoksenhakijoiden kiinteistö sijaitsee maaseutumaisella alueella, joka on lähtökohtaisesti hiljaista aluetta. Ohiajavien autojen äänet peittävät ulkoyksikön äänen, mutta muutoin se erottuu selvästi taustamelusta ja kuuluu tasaisena huminana. Käyntiääni katkeaa noin 80 — 100 minuutin välein ja käynnistyy noin 5 — 10 minuutin kuluttua uudelleen, mikä voidaan myös kokea muutoin hiljaisella alueella häiritsevänä. Saadun selvityksen perusteella laite käy ympärivuotisesti ja

-vuorokautisesti, kuitenkin lämmityskaudella useammin kuin kesäaikaan.

(45) Ulkoyksikkö suuntautuu suoraan muutoksenhakijoiden hoidetulle piha-alueelle, jonka ympärillä on asuinrakennus ja saunarakennus. Saadun selvityksen ja karttatarkastelun perusteella kyse on muutoksenhakijoiden kiinteistön pääasiallisesta ulko-oleskelualueesta. Ulkoyksikön ja piha-alueen välissä ei ole äänen kulkeutumista estävää tai vaimentavaa kasvillisuutta eikä rakenteita.

(46) Kun otetaan huomioon paikalliset olosuhteet, ulkoyksikön aiheuttaman melun selvä erottuvuus taustamelusta sekä asiassa saatu selvitys meluhaitan jatkuvuudesta ja pysyvyydestä, korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei ulkoyksikön melua ole näissä oloissa pidettävä sellaisena tavanomaisena haittana, joka kuuluu normaalin sietovelvollisuuden piiriin. Melusta saattaa siten aiheutua muutoksenhakijoille sellaista ympäristön pilaantumisen vaaraa, jota voi olla tarpeen ehkäistä ympäristönsuojelulain 180 §:n mukaisella yksittäisellä määräyksellä.

(47) Korkein hallinto-oikeus ei kuitenkaan ensi asteena voi antaa valituksessa vaadittua yksittäistä määräystä. Asiakirja-aineistosta ei myöskään ilmene, onko Lieksan ympäristönsuojeluviranomainen toimittanut ympäristönsuojelulain 180 §:ssä edellytetyn tarkastuksen yksittäisen määräyksen tarpeen arvioimiseksi.

(48) Edellä sanottuun nähden korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen pääasian eli päätöksen ratkaisukohdan 1 osalta sekä Lieksan kaupunginhallituksen lupajaoston päätöksen ja palauttaa asian Lieksan ympäristönsuojeluviranomaiselle uudelleen käsiteltäväksi. Asiaa uudelleen käsitellessään ympäristönsuojeluviranomaisen on tekemänsä tarkastuksen perusteella arvioitava, onko asiassa annettavissa pilaantumisen ehkäisemiseksi ympäristönsuojelulain 180 §:n mukainen yksittäinen määräys, joka on lainkohdassa edellytetyllä tavalla osapuolille kohtuullinen ottaen huomioon toiminnan luonne ja ympäristön pilaantumisen merkittävyys.

Oikeudenkäyntikulut

(49) Kun otetaan huomioon asian laatu, asiassa saatu selvitys ja korvausvaatimuksen perustelut sekä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, ei ole kohtuutonta, että A ja B joutuvat korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksesta huolimatta itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan hallinto-oikeudessa. Hallinto-oikeuden päätöksen, jolla muutoksenhakijoiden vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on hylätty, muuttamiseen ei ole perusteita.

(50) Asian laatuun ja esitettyyn korvausvaatimukseen nähden ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, A:lle ja B:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Eija Siitari, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Jaakko Autio sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Olli Dahl ja Samuli Korpinen. Asian esittelijä Päivi Korkeakoski.

Lieksan kaupunginhallituksen lupajaosto

Hallinto-oikeus

Asian ovat ratkaisseet lainoppineet hallinto-oikeustuomarit Riitta Riihimäki ja Jaana Nyman sekä luonnontieteiden alan hallinto-oikeustuomari Jaakko Heinolainen. Esittelijä Maiju Sulin.

A ja B

Asunto Oy X

Muutoksenhakijat

Ympäristönsuojelulain

päästöllä

ympäristön pilaantumisella

Eräistä naapuruussuhteista annetun lain

Melutason ohjearvoista annetun valtioneuvoston päätöksen

Aeq

AFmax

Aeq15h