KKO:2023:80 – Skuldsanering för privatpersoner

A hade dömts till straff för talrika bedrägerier och betalningsmedelsbedrägerier. Det sammanlagda beloppet av den betalningsskyldighet som A ådömts på grund av brotten var ungefär 200 000 euro. A hade dessutom skuldsatt sig genom att ta upp konsumtionskrediter på ungefär 70 000 euro. A hade diagnostiserats med spelberoende.

Högsta domstolen ansåg att det för A:s skuldsanering förelåg sådana hinder som avses i 10 § 1 och 7 punkten lagen om skuldsanering för privatpersoner. Det spelberoende som A led av minskade dock beteendets klandervärdhet. Med hänsyn särskilt till A:s åtgärder för betalning av sina skulder och att hon tagit sig samman socialt fanns det på basis av en helhetsbedömning av omständigheterna sådana vägande skäl för beviljande av skuldsanering som avses i lagens 10 a §. (Omröstn.)

L om skuldsanering för privatpersoner 10 § 1 punkten

L om skuldsanering för privatpersoner 10 § 7 punkten

L om skuldsanering för privatpersoner 10 a §

A oli tuomittu rangaistukseen lukuisista petoksista ja maksuvälinepetoksista. A:lle rikosten perusteella tuomittujen maksuvelvollisuuksien yhteismäärä oli noin 200 000 euroa. A oli lisäksi velkaantunut ottamalla noin 70 000 euroa kulutusluottoja. A:lla oli diagnosoitu peliriippuvuus.

Korkein oikeus katsoi, että A:n velkajärjestelylle oli yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 10 §:n 1 ja 7 kohdassa tarkoitetut esteet. A:n sairastama peliriippuvuus kuitenkin vähensi hänen menettelynsä moitittavuutta. Ottaen huomioon etenkin A:n toimet velkojen maksamiseksi ja hänen sosiaalinen ryhdistäytymisensä velkajärjestelyn myöntämiseen oli olosuhteita kokonaisuutena arvioitaessa lain 10 a §:ssä tarkoitettuja painavia syitä. (Ään.)

VJL 10 § 1 kohta

VJL 10 § 7 kohta

VJL 10 a §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan A vaati, että hänelle myönnetään velkajärjestely.

Osa A:n velkojista vastasi valitukseen vaatien sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Päätöslauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden päätökset kumotaan. Asia palautetaan Satakunnan käräjäoikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa se velkajärjestelyn aloittamiseksi uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä (eri mieltä), Lena Engstrand, Juha Mäkelä, Eva Tammi-Salminen ja Pekka Pulkkinen (eri mieltä). Esittelijä Lauri Länsman (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Esittelijän mietintö on Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen perustelujen kohtien 1-35 osalta.

A:n veloista yli 200 000 euroa on rikosperusteisia, ja 70 000 euron osalta velkaantuminen on ollut piittaamatonta ja vastuutonta. Velkajärjestelylain 10 §:n 1 ja 7 kohdissa tarkoitetut esteperusteet koskevat siten noin 90 prosenttia veloista. Esteperusteisen velan määrä on suuri sekä absoluuttisesti että suhteessa A:n kokonaisvelkamäärään.

Suurin osa A:n veloista perustuu toistuviin tahallisiin rikoksiin. Vaikka rikosten ja muutoin moitittavan velkaantumisen taustatekijänä onkin ollut A:n sairastama peliriippuvuus, tämä seikka ei velkaantumiseen johtaneen toiminnan luonne ja velkojille aiheutettu vahinko huomioon ottaen niin olennaisesti vähennä velkaantumiseen johtaneen käyttäytymisen moitittavuutta, että velkajärjestely voitaisiin Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevien velkajärjestelyä puoltavien syiden perusteella vielä tässä vaiheessa myöntää.

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei siten muutettane.

Hyväksyn mietinnön.

Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Pulkkinen.

Satakunnan käräjäoikeuden päätös 3.12.2020 nro 20/6763

A pyysi 14.10.2020 vireille tulleessa hakemuksessaan, että hänelle myönnetään velkajärjestely.

Lausuman antaneet velkojat vastustivat hakemusta katsoen, että velkajärjestelylle oli yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (velkajärjestelylaki) 10 §:n 1 ja 7 kohdassa tarkoitetut esteet.

Käräjäoikeus katsoi, että A oli velkajärjestelylain 9 §:ssä tarkoitetulla tavalla maksukyvytön.

Käräjäoikeus totesi, että A:lla oli vakuudetonta velkaa 300 828 euroa. Olennainen osa tästä oli rikosperusteista velkaa. A oli syyllistymällä muun muassa lukuisiin petoksiin aiheuttanut velkojille tuntuvia taloudellisia vahinkoja. Vaikka rikosten taustalla oli ollut peliriippuvuutta, A:n oli täytynyt ymmärtää tekojensa oikeudenvastaisuus ja niiden seuraukset velkojille. Viimeisimmän tuomion muun muassa petoksista A oli saanut vuonna 2019. Käräjäoikeus katsoi, että velkajärjestelylle oli velkajärjestelylain 10 §:n 1 kohdassa tarkoitettu este.

A oli velkaantunut tahallisen rikollisen menettelyn seurauksena. A:n rikoksiin perustuva velkaantuminen oli ollut varsin pitkäkestoista (tekoajat 2014-2016). Tähän nähden A:n velkaantumiseen liittyviä toimia voitiin pitää piittaamattomina ja vastuuttomina. Käräjäoikeus katsoi näin ollen, että velkajärjestelylle oli myös velkajärjestelylain 10 §:n 7 kohdassa tarkoitettu este.

Arvioitaessa sitä, oliko asiassa velkajärjestelylain 10 a §:n tarkoittamia painavia syitä velkajärjestelyn myöntämiselle yleisestä esteestä huolimatta, käräjäoikeus totesi, että A oli tuomittu velkojille merkittävää vahinkoa aiheuttaneista rikoksista varsin ankariin, 1 vuoden 9 kuukauden sekä 10 kuukauden pituisiin ehdollisiin vankeusrangaistuksiin. Tältä osin A:n velkaantuminen oli ollut erityisen moitittavaa siitä huolimatta, että velkaantumiseen oli liittynyt peliriippuvuutta ja muita A:n esittämiä henkisiä haasteita.

Käräjäoikeus totesi edelleen, että A oli rikosperusteisen velkaantumisen jälkeen uudelleenkouluttautunut ja työllistynyt. A oli tämän jälkeen maksanut velkojaan ulosoton kautta. A:n esittämän selvityksen mukaan hänellä ei ollut ollut mahdollisuuksia maksaa velkojaan enempää. A:n toimet velkojen maksamiseksi täten puolsivat velkajärjestelyn myöntämistä. Myös velkajärjestelyn suuri merkitys A:lle ja hänen perheelleen puolsi velkajärjestelyn myöntämistä.

Käräjäoikeus otti lisäksi huomioon sen, että A:n rikollinen toiminta oli päättynyt vuonna 2016 eli reilut neljä vuotta sitten. Viimeisin rikostuomio oli kuitenkin annettu vasta 21.2.2019 eli vajaat kaksi vuotta sitten eikä kyseisellä tuomiolla määrätyn ehdollisen vankeuden koeaika ollut vielä päättynyt. Velkaantumisesta kulunut aika ei täten puoltanut velkajärjestelyn myöntämistä.

Asiaa kokonaisuutena arvioituaan käräjäoikeus totesi, että velkajärjestelyn myöntämistä puoltavat seikat eivät olleet kuitenkaan riittävä peruste velkajärjestelyn myöntämiselle esteistä huolimatta, kun velkaantuminen merkittävältä osin perustui A:n erityisen moitittavaan menettelyyn, eikä velkaantumisesta ollut kulunut vielä kovinkaan pitkää aikaa.

Käräjäoikeus hylkäsi A:n velkajärjestelyhakemuksen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Heikki Ryynänen.

Vaasan hovioikeuden päätös 23.3.2022 nro 109

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden päätöksen perustelut siltä osin kuin käräjäoikeus oli katsonut velkajärjestelylle olevan velkajärjestelylain 10 §:n 1 ja 7 kohdassa tarkoitetut esteet.

Hovioikeus totesi, että A oli velkaantunut pääosin rikosperusteisesti vuosina 2014-2016. Rikosperusteinen maksuvelvollisuus oli vahvistettu tuomioilla vuosina 2017 ja 2019. Tähän nähden hovioikeus katsoi, että velkaantumisesta kulunut aika ei itsessään puhunut velkajärjestelyn myöntämisen puolesta.

A:n toimet velkojen maksamiseksi sekä elämänhallinnassa tapahtunut muutos ja kouluttautuminen uuteen ammattiin osoittivat vastuunottoa veloista ja puhuivat velkajärjestelyn puolesta, samaten kuin velkajärjestelyn merkitys velallisen ja velkojien kannalta. Velkajärjestelyn myöntämisen merkitystä arvioitaessa hovioikeus kiinnitti huomiota siihen, että A oli avioliitossa ja hänellä oli vuosina 2006, 2009 ja 2016 syntyneet lapset, joista nuorimmalla oli todettu näkövamma. A:n puolisolle oli myönnetty velkajärjestely. A:n velkojen kokonaismäärä oli noin 300 000 euroa ja hänen nettopalkkansa oli noin 2 000 euroa kuukaudessa. A ei pystynyt tuloillaan lyhentämään velkojensa pääomaa, eikä hänellä ollut ilman velkajärjestelyä mahdollisuutta selviytyä veloistaan.

Hovioikeus totesi, että velkajärjestelyn myöntämiselle oli kaksi esteperustetta. A:n velkojen kokonaismäärä oli suuri ja velat olivat pääosin rikosperusteisia. A:n rikosperusteinen velkaantuminen oli aiheutunut A:n läheistensä nimiin ja heidän tietämättään ottamista lainoista. A:n menettelyn moitittavuutta osoitti, että hänet oli tuomittu varsin ankariin ehdollisiin vankeusrangaistuksiin. A:lle oli rikostuomioissa vahvistettu merkittävä rikosperusteinen korvausvelvollisuus, minkä lisäksi hänet oli määrätty huomattaviin menettämisseuraamuksiin. Tähän nähden ja kun otettiin huomioon, että rikostuomioista ei ollut kulunut vielä kovin pitkää aikaa, hovioikeus päätyi kokonaisharkinnassaan siihen, että velkajärjestelyä puoltavat syyt eivät vielä tässä vaiheessa olleet riittävän painavia velkajärjestelyn myöntämiseksi esteistä huolimatta.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pirkko Loukusa, Johanna Borgmästars ja Samuli Nyblom.

Perustelut

1. A on velkaantunut pääasiallisesti vuosina 2014-2016 siten, että hänellä on 154 eri velkaa, joiden yhteismäärä on noin 300 000 euroa. Veloista suurin osa perustuu rikosperusteiseen maksuvelvollisuuteen.

2. A:lla on diagnosoitu peliriippuvuus. Pelaaminen on loppunut vuonna 2016. Päästyään irti peliriippuvuudesta A on kouluttautunut vertaistukiohjaajaksi ja kokemusasiantuntijaksi. Lisäksi hän on suorittanut työn ohessa mielenterveys- ja päihdetyön erikoisammattitutkinnon. A käy päivätyössä ja toimii sen ohessa vapaaehtoistyössä rahapeliriippuvaisten parissa.

3. Käräjäoikeus on katsonut, että A on yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (velkajärjestelylaki) 9 §:ssä tarkoitetulla tavalla maksukyvytön. Käräjäoikeus on kuitenkin hylännyt A:n velkajärjestelyhakemuksen, koska velkajärjestelylle on velkajärjestelylain 10 §:n 1 ja 7 kohdassa tarkoitetut esteet eikä velkajärjestelyn myöntämiseen yleisestä esteestä huolimatta ole lain 10 a §:ssä tarkoitettuja painavia syitä.

4. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta.

5. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A:n velkajärjestelylle velkajärjestelylain 10 §:ssä tarkoitettuja esteitä ja, jos velkajärjestelylle katsottaisiin olevan este, onko asiassa velkajärjestelylain 10 a §:ssä tarkoitettuja painavia syitä myöntää velkajärjestely esteestä huolimatta.

Oikeudellisen arvioinnin lähtökohdat

6. Velkajärjestelylain 10 §:n 1 kohdan mukaan jollei 10 a §:stä muuta johdu, velkajärjestelyä ei voida myöntää, jos velalliselle on määrätty rikoksen perusteella maksuvelvollisuus eikä velkajärjestelyn myöntämistä voida pitää perusteltuna velan määrä, rikoksen laatu, vahingon kärsineen asema ja muut seikat huomioon ottaen.

7. Velkajärjestelylain 10 §:n 1 kohta on nykyisessä muodossaan tullut voimaan 1.2.1997. Lainmuutosta koskevassa hallituksen esityksessä todetaan, että pykälän 1 kohtaa on tarkistettu niin, että velkajärjestely voisi tulla kysymykseen aiempaa harvemmin silloin, kun velallisella on rikokseen perustuvaa velkaa. Tahallisten rikosten lisäksi eräät tuottamukselliset rikokset voivat osoittaa velallisessa vastaavanlaista moitittavaa käyttäytymistä, jonka perusteella aiheutuneiden velkojen järjestelemiseksi velkajärjestelyä ei tulisi yleisen yhteiskuntamoraalin ylläpitämisen vuoksi voida myöntää. Velkajärjestelyn estettä ei muodosta itse rikos, vaan siitä aiheutuva maksuvelvollisuus. (HE 180/1996 vp s. 33, ks. myös HE 83/2014 vp s. 52.)

8. Velkajärjestelylain 10 §:n 1 kohdan perustelujen mukaan velkajärjestely voitaisiin yleensä evätä, jos järjestelyn kohteena olisivat pelkästään tai pääasiassa rikokseen perustuvat velat. Esteperusteen arvioinnissa tulisi kiinnittää huomiota myös siihen rikokseen, josta velka on aiheutunut. Esimerkiksi toisen henkeen ja terveyteen kohdistuvia rikoksia tai seksuaalirikoksia voidaan pitää yleiseltä kannalta niin moitittavina, että niiden perusteella maksettavien korvausten järjestelemiseksi velkajärjestelyn myöntämistä ei voitaisi myöskään vahingonkärsineen asema huomioon ottaen pitää perusteltuna vaikka korvausten määrä ei olisikaan suuri. (HE 180/1996 vp s. 33.)

Korkeimman oikeuden arviointi

9. A on ottanut niin kutsuttuja pikavippejä muun muassa lähiomaistensa nimiin heidän tietämättään. A on 5.9.2017 ja 21.2.2019 tuomittu käräjäoikeudessa 1 vuoden 9 kuukauden sekä 10 kuukauden pituisiin ehdollisiin vankeusrangaistuksiin vuosina 2014-2016 tehdyistä lukuisista petoksista ja maksuvälinepetoksista. Hänelle on näiden rikosten perusteella määrätty noin 200 000 euron maksuvelvollisuus vahingonkorvauksina ja menettämisseuraamuksina.

10. A on siten syyllistynyt lukuisiin tahallisiin rikoksiin, joilla hän on tavoitellut ja saanut huomattavaa taloudellista hyötyä. Rikokset ovat olleet vakavia, ja A on tuomittu niistä ankariin rangaistuksiin. Rikoksista aiheutuva maksuvelvollisuus on merkittävä ja muodostaa suurimman osan A:n veloista. Toisaalta kysymys ei ole ollut sellaisista säännöksen perusteluissa tarkoitetuista laadultaan erityisen moitittavista rikoksista, jotka jo sellaisenaan estäisivät velkajärjestelyn myöntämisen. Edelleen ne A:n velkojat, joita hänelle rikoksen perusteella määrätty maksuvelvollisuus koskee, ovat suurimmaksi osaksi rahoitusalan toimijoita, perintäyhtiöitä ja julkisyhteisöjä, joiden osalta vahingon kärsineen asemalla ei ole kysymyksessä olevaa esteperustetta arvioitaessa yhtä korostunutta merkitystä kuin jos velkojana on yksityishenkilö.

11. A:lla on sairaudeksi diagnosoitu peliriippuvuus (pelihimo). Peliriippuvuus luokitellaan psykiatriassa käyttäytymis- ja hillitsemishäiriöihin. Sen ominaispiirre on toistuva pelaaminen, joka jatkuu tai jopa lisääntyy aiheuttamistaan kielteisistä seurauksista huolimatta. (Jouko Lönnqvist, käyttäytymis- ja hillitsemishäiriöt, teoksessa Psykiatria, 12., uudistettu painos, 2017, s. 463.) A:n peliriippuvuutta koskevista diagnooseista taikka muustakaan asiassa esitetystä selvityksestä ei ilmene, että A:lla ei sairaudestaan johtuen olisi ollut riittävää kykyä arvioida rikostensa merkitystä ja niistä aiheutuvia seurauksia. Peliriippuvuus on kuitenkin olennaisesti heikentänyt A:n kykyä hallita käyttäytymistään. Tämä on velkajärjestelyn estettä arvioitaessa otettava huomioon hänen menettelynsä moitittavuutta vähentävänä seikkana.

12. Korkein oikeus toteaa, että asiassa on edeltä ilmenevin tavoin sekä velkajärjestelylain 10 §:n 1 kohdassa tarkoitetun esteperusteen käsilläoloa puoltavia että tätä vastaan olevia seikkoja. Korkein oikeus katsoo, että erityisesti ottaen huomioon rikosperusteisen velan suuri määrä tässä tapauksessa kokonaisuutena arvioituna esteperusteen käsilläoloa puoltavat seikat ovat sitä vastaan puhuvia seikkoja painavampia.

13. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:n velkajärjestelylle on velkajärjestelylain 10 §:n 1 kohdan mukainen este.

14. Velkajärjestelylain 10 §:n 7 kohdan mukaan jollei 10 a §:stä muuta johdu, velkajärjestelyä ei voida myöntää, jos velkojen perusteesta ja syntyolosuhteista, velallisen tavasta hoitaa talouttaan tai muista seikoista voidaan päätellä olevan todennäköistä, että velallinen on velkaantunut harkitusti velkajärjestelyä silmällä pitäen tai velallisen velkaantumiseen johtaneita toimia voidaan kokonaisuutena arvioiden pitää piittaamattomina ja vastuuttomina ottaen huomioon velallisen ikä, asema ja muut olosuhteet sekä se, ovatko luotonantajat toimineet vastuullisesti.

15. Velkajärjestelylain 10 §:n 7 kohta on nykyisessä muodossaan tullut voimaan 1.1.2015. Lainmuutoksella on ollut tarkoitus nostaa esteperusteen soveltamiskynnystä kahdessa tilanteessa: ensinnäkin nuorten ja ikääntyneiden velallisten osalta arviointi suoritettaisiin aiempaa lievemmin, ja toiseksi korostettaisiin luotonantajan vastuuta velkaantumisen moitittavuutta arvioitaessa (HE 83/2014 vp s. 53).

16. Säännöstä koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan kyseisen esteperusteen arvioinnissa tärkeää on se, miten velallinen on suhtautunut velkojen takaisinmaksuun. Vähättelevä tai välinpitämätön suhtautuminen luottojen takaisin maksamiseen kertoo piittaamattomasta ja vastuuttomasta velkaantumisesta. Keski-ikäisiltä taloudellisista asioistaan huolehtimaan tottuneilta henkilöiltä voidaan odottaa enemmän harkintakykyä velan ottamisessa ja takaisinmaksukyvyn realistisuuden arvioinnissa kuin nuorilta henkilöiltä. Arvio on tehtävä aina tapauskohtaisesti. Velallisen asema ja olosuhteet otetaan arvioinnissa huomioon. Esimerkiksi mielenterveyden horjuminen tai muu harkintakyvyn puuttumiseen vaikuttava sairaus vaikuttaa arviointiin. Olennaista on se, mihin tarkoitukseen luotto on käytetty. (HE 83/2014 vp s. 53.)

17. Korkein oikeus on antanut useita ennakkoratkaisuja velkajärjestelylain alkuperäisessä 10 §:n 7 kohdassa tarkoitetusta esteperusteesta (mm. KKO 1995:15-18 ja KKO 2001:99). Ratkaisujen mukaan merkitystä esteperusteen käsilläolon kannalta on paitsi sillä, mitkä ovat olleet velallisen mahdollisuudet suoriutua veloista ja mihin velka on käytetty, myös sillä, millaista harkintaa velalliselta on voitu odottaa velanottohetkellä. Nämä lähtökohdat pätevät myös voimassa olevaa 7 kohtaa sovellettaessa (KKO 2021:39, kohta 11).

18. Edellä mainittujen rikosperusteisten velkojen lisäksi A on ottanut omissa nimissään kulutusluottoja. A:n velkajärjestelyhakemukseen sisältyvän velkaluettelon perusteella veloista noin 70 000 euroa on sellaisia, joille ei ole todettavissa hyväksyttävää perustetta. A:lla ei ole myöskään ollut mahdollisuuksia suoriutua kyseisistä veloista.

19. Esitetyn selvityksen perusteella A:n velkaantuminen on alkanut jo vuonna 2003 hänen muutettuaan 18-vuotiaana omaan asuntoon. Hän on joutunut velkakierteeseen yrittäessään maksaa aikaisempia velkoja pikavipeillä ja pelaamalla. Korkein oikeus katsoo, että velkaantumisen yhtenä taustatekijänä voidaan arvioida olleen nuoruudesta johtuva harkintakyvyn puute ja ajattelemattomuus. Siihen liittyen velkaantumiseen on osaltaan vaikuttanut myös lainojen, erityisesti pikavippien, helppo saatavuus. Nämä seikat vähentävät A:n menettelyn piittaamattomuutta ja vastuuttomuutta.

20. A:lla on sairaudeksi diagnosoitu peliriippuvuus. Velkaantuminen on loppunut hänen haettuaan apua riippuvuuteensa. Velkajärjestelylain 10 §:n 7 kohdan perustelujen mukaan säännöksessä tarkoitetun esteperusteen harkinnassa on otettava huomioon esimerkiksi sairaudet, jotka ovat voineet vaikuttaa harkintakykyyn. Edellä kohdassa 11 todetulla tavalla peliriippuvuus on tällainen sairaus.

21. Asiassa ei ole esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella voitaisiin katsoa, että A:lla ei olisi sairaudestaan johtuen ollut riittäviä edellytyksiä arvioida velanoton seurauksia. A:n on sairaudestaan huolimatta siten tullut ymmärtää, että hän ei kykene maksamaan velkojaan takaisin. Peliriippuvuus on kuitenkin vaikuttanut hänen harkintakykyynsä. Kun lisäksi otetaan huomioon A:n jo nuoruudessa alkanut ja pitkään jatkunut epätoivoinen velkatilanne, Korkein oikeus katsoo, että peliriippuvuus on seikka, joka on vaikuttanut hänen lisävelkaantumiseensa ja joka kokonaisarvioinnissa vähentää hänen menettelynsä piittaamattomuutta ja vastuuttomuutta.

22. Korkein oikeus toteaa, että asiassa on edeltä ilmenevin tavoin sekä velkajärjestelylain 10 §:n 7 kohdassa tarkoitetun esteperusteen käsilläoloa puoltavia että tätä vastaan olevia seikkoja. Ottaen erityisesti huomioon kulutusluottojen suuri määrä ja niiden epäsuhta A:n taloudelliseen tilanteeseen Korkein oikeus katsoo asiaa kokonaisuutena arvioituaan, että A:n ilman hyväksyttävää perustetta ottamat kulutusluotot osoittavat hänen velkaantuneen piittaamattomasti ja vastuuttomasti.

23. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:n velkajärjestelylle on myös velkajärjestelylain 10 §:n 7 kohdan mukainen este.

24. Velkajärjestelylain 10 a §:n mukaan velkajärjestely voidaan 10 §:ssä säädetystä esteestä huolimatta myöntää, jos siihen on painavia syitä ottaen erityisesti huomioon velallisen toimet velkojen maksamiseksi, velkaantumisesta kulunut aika ja muut velallisen olosuhteet sekä velkajärjestelyn merkitys velallisen ja velkojien kannalta.

25. Säännöksen esitöistä ilmenevin tavoin kaikkien säännöksessä mainittujen seikkojen ei tarvitse puoltaa velkajärjestelyn myöntämistä. Joissain tilanteissa voi riittää, että yksi seikka puoltaa vahvasti velkajärjestelyn myöntämistä, kun taas toisissa saattaa usean puoltavan seikan lisäksi jokin merkittävä seikka olla voimakkaasti sitä vastaan ja estää velkajärjestelyn. (HE 83/2014 vp s. 56.)

26. Velkajärjestelylain 10 a § on nykyisessä muodossaan tullut voimaan 1.1.2015. Tuolloin pykälää muutettiin siten, että siinä mainitaan ensin velallisen toimet velkojensa maksamiseksi ja vasta sitten velkaantumisesta kulunut aika. Lainmuutoksen tarkoituksena on ollut vähentää velkaantumisesta kuluneen ajan merkitystä kokonaisharkintaan vaikuttavana seikkana (HE 83/2014 vp s. 28 ja 55).

$10d

28. Lain muutosta edeltäneessä oikeuskäytännössä on otettu huomioon velkajärjestelyn puolesta puhuvana seikkana velkaantumisesta kulunut yli kymmenen vuoden aika (KKO 2004:108 ja KKO 2011:9), mutta alle viiden vuoden aikaa velkaantumisesta ei ole pidetty velkajärjestelyn myöntämistä puoltavana seikkana (KKO 2011:76 ja KKO 2014:52, kohdat 5 ja 7).

29. Rikoksesta johtuvan korvausvelvollisuuden osalta velkaantumisen ajankohtana voidaan lähtökohtaisesti pitää rikoksen tekoaikaa. Toisaalta yleisen maksumoraalin kannalta voidaan pitää ongelmallisena, jos velalliselle myönnettäisiin hyvin pian rikostuomion jälkeen velkajärjestely, jolla rikokseen perustuva maksuvelvollisuus poistettaisiin tai sitä alennettaisiin. Korkein oikeus onkin ajan kulumisessa rikosperusteisten velkojen osalta kiinnittänyt huomiota sekä rikoksen tekoaikaan että maksuvelvollisuuden vahvistavan tuomion antamisajankohtaan (ks.

, kohdat 7 ja 16, KKO 2011:9, kohta 5 ja 10 sekä KKO 2012:42, kohta 7).

30. A käy palkkatyössä, ja hänen nettopalkkansa tällä hetkellä on noin 2 000 euroa kuukaudessa. Päästyään irti peliriippuvuudesta A on kouluttautunut vertaistukiohjaajaksi ja kokemusasiantuntijaksi. Lisäksi hän on suorittanut työn ohessa mielenterveys- ja päihdetyön erikoisammattitutkinnon. Päätyönsä ohessa A toimii vapaaehtoistyössä rahapeliriippuvaisten parissa. A on suorittanut velkoja ulosottoperinnän kautta noin 20 000 euron edestä ajalla 1.3.2004-18.11.2020.

31. Suhteutettuna kokonaisvelkamäärään A:n ulosottoperinnän kautta suorittamaa lyhennystä ei voi pitää erityisen suurena. Ottaen erityisesti huomioon A:n tulotaso ja se, että hänellä on huollettavanaan kolme alaikäistä lasta, Korkein oikeus katsoo, että A on tehnyt voitavansa velkojensa maksamiseksi. Tämä ja hänen työskentelynsä yhteiskunnan hyväksi peliriippuvuudesta johtuvien haittojen ehkäisemiseksi osoittavat pidempiaikaista vastuullista suhtautumista taloudellisten asioiden hoitamisessa ja elämänhallinnan olennaista parantumista. Nämä seikat puoltavat velkajärjestelyn myöntämistä yleisestä esteestä huolimatta.

32. A:n rikosperusteinen maksuvelvollisuus on vahvistettu 5.9.2017 ja 21.2.2019 annetuilla tuomioilla, mutta vastuun perusteena olevat rikokset on tehty vuosina 2014-2016. A:n velkaantuminen on myös siltä osin kuin sitä on pidettävä piittaamattomana ja vastuuttomana pääasiallisesti tapahtunut vuosina 2014-2016. A:n velkajärjestelyhakemus on tullut vireille käräjäoikeudessa 14.10.2020.

33. Tässä tapauksessa on kiinnitettävä huomiota siihen, että A on jo vuonna 2016 eli ennen rikostuomioiden antamista hakenut apua riippuvuussairauteensa ja lopettanut pelaamisen. Hän on oman ilmoituksensa mukaan tunnustanut tekonsa poliisille ja myöntänyt tekonsa ja asianomistajien korvausvaatimukset rikosoikeudenkäynneissä. Huomioon on otettava myös se, että A ei ole itse voinut vaikuttaa esitutkinnan ja oikeudenkäynnin kestoon eli siihen, milloin hänen rikosperusteinen maksuvelvollisuutensa on vahvistettu. Erityisesti tähän nähden Korkein oikeus katsoo, ettei A:n velkaantumisesta kulunut aika ole sillä tavoin huomattavan pitkä tai huomattavan lyhyt, että sillä olisi ratkaiseva merkitys harkittaessa, onko velkajärjestelyn myöntämiseen painavia syitä.

34. Painavia syitä arvioitaessa otetaan myös huomioon velkajärjestelyn merkitys yhtäältä velallisen ja toisaalta velkojien kannalta. A:n velkojen kokonaismäärä on yli 300 000 euroa, ja hänen nettotulonsa ovat noin 2 000 euroa kuukaudessa. A:lla on huollettavanaan kolme alaikäistä lasta. Hänen puolisolleen on myönnetty velkajärjestely. A:n sanottuihin olosuhteisiin nähden velkajärjestelyllä olisi hänelle ja hänen perheellensä huomattava merkitys. Tämä puoltaa velkajärjestelyn myöntämistä.

35. A:n heikko maksukyky huomioon ottaen velkojien perintätuloksen kannalta ei ole olennaista merkitystä sillä, myönnetäänkö A:lle velkajärjestely. Vaikka velkajärjestelyn merkitystä velkojille ei lähtökohtaisesti voida pitää vähäisenä silloin, kun maksuvelvollisuus perustuu vahingonkorvaukseen, johon velallinen on tuomittu velkojiin kohdistamansa rikoksen johdosta (ks.

, kohta 9), Korkein oikeus katsoo erityisesti edellä kohdassa 10 mainitut näkökohdat huomioon ottaen, että velkajärjestelyn merkityksellä velkojille ei tässä tapauksessa ole erityisen suurta painoarvoa harkittaessa, onko velkajärjestelyn myöntämiseen painavia syitä.

$110

37. A:n toimet velkojen maksamiseksi ja hänen heti peliriippuvuudestaan eroon päästyään ja jo ennen rikostuomioiden antamista tapahtunut sosiaalinen ryhdistäytymisensä puoltavat vahvasti velkajärjestelyn myöntämistä. Lisäksi velkajärjestelyllä on suuri merkitys A:lle ja hänen perheelleen, kun taas velkajärjestelyä vastustaneille velkojille asialla ei ole sanottavaa merkitystä. Tähän nähden ja velkajärjestelyn esteiden laadusta lausutun perusteella myöskään yleinen yhteiskunta- ja maksumoraali ei käsillä olevassa tapauksessa edellytä velkajärjestelyhakemuksen hylkäämistä.

38. Korkein oikeus katsoo, että kokonaisarvioinnissa velkajärjestelyä puoltavat perusteet ovat tässä tapauksessa painavampia kuin sitä vastaan puhuvat perusteet. Näin ollen asiassa on velkajärjestelylain 10 a §:ssä tarkoitettuja painavia syitä myöntää velkajärjestely yleisistä esteistä huolimatta.

39. Velkajärjestelyn aloittaminen tapahtuu soveliaimmin käräjäoikeudessa.

Esittelijäneuvos Länsman:

Oikeusneuvos Pulkkinen:

Oikeusneuvos Häyhä:

Asian tausta ja alempien oikeuksien ratkaisut

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

Rikosperusteinen velka velkajärjestelyn esteenä

Piittaamaton ja vastuuton velkaantuminen velkajärjestelyn esteenä

Velkajärjestelyn myöntäminen yleisestä esteestä huolimatta

Velkajärjestelyn aloittaminen

KKO 2006:47

KKO 2012:42