KKO:2024:49 – Delaktighet i brott

A hade hanterat ett tomt postpaket och överlämnat en bil, som han ägde, för att användas av två personer som förblivit okända. Dessa två okända personer hade kört med bilen till målsägandens bostad och med det tomma postpaketet som förevändning förmått målsäganden att öppna dörren till sin bostad. Därefter hade målsäganden utsatts för fysiskt våld i sin bostad.

Fråga om A:s beteende innebar straffbar medhjälp och om huruvida kravet på uppsåt när det gäller medhjälpsbrott uppfylldes.

A oli käsitellyt tyhjää postipakettia ja luovuttanut omistamansa henkilöauton kahden tuntemattomaksi jääneen henkilön käyttöön. Nämä kaksi tuntematonta henkilöä olivat menneet autolla asianomistajan asunnolle ja saaneet tyhjää postipakettia verukkeena käyttäen asianomistajan avaamaan asuntonsa oven. Tämän jälkeen asianomistajaan oli kohdistettu tämän asunnossa ruumiillista väkivaltaa.

Kysymys siitä, oliko A:n menettelyssä kysymys rangaistavasta avunannosta ja täyttyikö avunantorikoksen edellyttämä tahallisuus.

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Vaasan hovioikeuden tuomio 31.1.2023 nro 23/104062

Syyttäjä ja B valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus totesi, että syytteen tueksi esitetty näyttö liittyi erityisesti motiiviin, tekijöiltä tekopaikalle jääneeseen postipakettiin, tekijöiden käyttämään autoon sekä A:n alibiin.

B:n asunnosta ei ollut teon yhteydessä varastettu mitään eikä hänen omaisuuttaan ollut vahingoitettu. Nämä viittasivat vahvasti siihen, että teon motiivina oli ollut hyökkääminen nimenomaisesti B:tä vastaan. Tähän viittasi myös tekotapa eli se, että kysymys oli ollut ilmeisen suunnitelmallisesta ja voimakkaasta väkivallan kohdistamisesta B:hen.

Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, että teolla oli hyvin todennäköisesti ollut poliittinen motiivi. A:lla puolueesta erotetun henkilön aktiivisena tukijana voitiin siten katsoa olleen motiivi teolle.

Hovioikeus totesi, ettei asiassa ollut esitetty selvitystä siitä, milloin teossa käytettyä postipakettia oli teipattu ja käsitelty ennen tekoa. A:n osallisuutta tukivat postipaketista löydetyt sormenjäljet sekä hänen kotoaan löydetty, paketissa käytettyä teippiä vastaava teippi. Asiassa oli tullut näytetyksi, ettei pakettia ollut avattu sen sulkemisen jälkeen, ja näin ollen A:n oli näytetty olleen sulkemassa kyseistä tyhjää postipakettia. Postipaketilla oli siten selvä yhteys tekoon.

A:n autossa ja tekijöiden teon yhteydessä käyttämässä autossa voitiin havaita useampi yhtäläisyys. Selviä eroavaisuuksia autojen välillä ei esitetyn aineiston perusteella ollut havaittavissa. Hovioikeus katsoi esitetyn näytön tukevan vahvasti sitä, että tekijät olivat käyttäneet nimenomaan A:n autoa. A:n autoa oli myös puhdistettu niiltä kohdin, joille tekijät olivat tekopaikalta poistuessaan menneet. Auton puhdistaminen näiltä kohdin ei voinut olla puhdasta sattumaa.

Syytteen tueksi esitetyt riidattomat ja näytetyiksi tulleet seikat tukivat sekä yksin että kokonaisuutena arvioiden näkemystä A:n osallisuudesta tekoon. Kukaan ei ollut kuitenkaan tunnistanut A:ta tekijäksi. Mikään rikospaikalta löydetty todiste ei myöskään osoittanut A:n olleen yksi tekijöistä, eikä hänestä ollut havaintoja tekopaikalta. Asiassa oli siten jäänyt varteenotettava epäily siitä, että A olisi ollut toinen B:hen väkivaltaa kohdistaneista miehistä.

Hovioikeus katsoi näytetyksi, että auto ja postipaketti olivat olleet keskeinen osa teon toteuttamiseksi laadittua suunnitelmaa ja ne olivat olleet välttämättömiä suunnitelman onnistumiselle. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella teko oli suunniteltu kokonaisuutena tarkasti. Teon yksityiskohdat huomioon ottaen ei ollut aihetta epäillä, että tekijät olisivat toimineet suunnitelmasta poikkeavalla tavalla. A:n oli täytynyt ymmärtää edistävänsä toiminnallaan syytteessä kuvatun B:hen kohdistetun vakavan väkivallanteon toteutumista. A oli siten syyllistynyt avunantoon.

Hovioikeus katsoi, että A:n edistämässä päärikoksessa oli ollut kysymys henkirikoksen yrityksestä. Teko oli tehty vakaasti harkiten sekä erityisen raa’alla ja julmalla tavalla. Rikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Kysymys oli siis murhan yrityksestä ja törkeästä kotirauhan rikkomisesta.

Hovioikeus hylkäsi syytteen murhan yrityksestä ja törkeästä kotirauhan rikkomisesta. A tuomittiin syyttäjän toissijaisen syytteen perusteella avunannosta murhan yritykseen ja törkeään kotirauhan rikkomiseen 6 vuodeksi vankeuteen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Petteri Korhonen ja Sandra Wallin sekä asessori Jurkka Jämsä.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A vaati valituksessaan, että syyte hylätään tai että hänen syykseen luetaan enintään avunanto törkeään pahoinpitelyyn ja että rangaistusta ainakin alennetaan.

Syyttäjä ja B vaativat vastauksissaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

Syyte avunannosta murhan yritykseen (tekoaika 17.7.2020) ja avunannosta törkeään kotirauhan rikkomiseen (tekoaika 17.7.2020) hylätään. A vapautetaan hänelle tuomitusta rangaistuksesta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ari Kantor, Mika Ilveskero, Jussi Tapani, Timo Ojala ja Pasi Pölönen. Esittelijä Heikki Kemppinen.

Syyte ja vastaus Keski-Suomen käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta murhan yrityksestä (syytekohta 1) ja törkeästä kotirauhan rikkomisesta (syytekohta 2).

Murhan yritystä koskeneen syytteen mukaan A oli yrittänyt tappaa B:n tämän asunnossa. A oli yksin tai yhdessä toisen henkilön kanssa valmistanut sisällöltään ja osoitekentältään tyhjän postipaketin toimitettavaksi B:lle tämän kotiosoitteeseen ilmeisenä tarkoituksena paketin avulla päästä sisälle B:n huoneistoon.

A oli yhdessä tuntemattomaksi jääneen mieshenkilön kanssa mennyt 17.7.2020 A:n omistamalla ja hallinnoimalla henkilöautolla B:n kotiosoitteeseen. Toinen miehistä oli soittanut B:n kerrostaloasunnon ovikelloa kertoen B:lle, että hänelle oli tulossa paketti perussuomalaisten toimistolta, ja pyytänyt B:tä näyttämään henkilöllisyystodistuksen. Postipaketti oli ollut miehellä näkyvillä kädessä. B:n avattua oven esittääkseen henkilöllisyystodistuksensa ovi oli riuhtaistu auki ja toinen, tuohon asti B:ltä näkymättömissä ollut mies oli hyökännyt B:n kimppuun alkaen välittömästi tehdä tälle ruumiillista väkivaltaa lyöden tätä useita kertoja pään alueelle vasaralla tai muulla kovalla astalolla. B oli kaatunut lattialle ja pyrkinyt suojaamaan itseään tekijän jatkaessa edelleen lyöntejä astalolla tämän pään alueelle, minkä lisäksi molemmat miehet olivat pahoinpidelleet B:tä potkimalla tätä pään ja ylävartalon alueelle useita kertoja, minkä seurauksena B oli menettänyt tajuntansa.

Tekijät olivat poistuneet asunnosta talon läheisyydessä pysäköitynä olleeseen A:n omistamaan henkilöautoon, minkä jälkeen he olivat poistuneet paikalta.

A oli siten yhdessä tuntemattomaksi jääneen henkilön kanssa aiheuttanut B:lle kallonmurtuman, pään sisäisen verenvuodon, lannenikaman murtuman, murtumia kylkiluihin, leikkaushoitoa vaatineen murtuman sormeen sekä yli 20 haavaa päähän ja yhden polveen.

Tekijöiden oli täytynyt ymmärtää, että sanotunlaisen väkivallan käyttäminen voisi aiheuttaa B:n kuoleman. Teko oli tehty vakaasti harkiten ja erityisen raa’alla ja julmalla tavalla. Rikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Törkeää kotirauhan rikkomista koskeneen syytteen mukaan A oli yhdessä tuntemattomaksi jääneen henkilön kanssa oikeudettomasti ja B:tä harhauttaen tunkeutunut B:n asuntoon siten, että tekijät olivat varustautuneet henkilöön kohdistuvaan väkivaltaan soveltuvalla välineellä ja heidän ilmeisenä tarkoituksenaan oli ollut käyttää B:hen kohdistunutta väkivaltaa. A oli yhdessä toisen henkilön kanssa peitetarinaa ja tätä tarkoitusta varten valmistettua tyhjää postipakettia hyväksikäyttäen onnistunut saamaan B:n avaamaan asuntonsa oven, jolloin A oli yhdessä toisen henkilön kanssa tunkeutunut väkivalloin B:n asuntoon alkaen välittömästi pahoinpidellä voimakkaasti B:tä lyöden tätä lukuisia kertoja pään alueelle astalolla ja potkien tätä. Tekoa oli pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

Toissijaisesti syyttäjä vaati A:lle syytekohdassa 1 rangaistusta törkeästä pahoinpitelystä. A oli tehnyt murhan yritystä koskevassa syytteessä kuvatulla tavalla ruumiillista väkivaltaa B:lle. B:lle oli pahoinpitelyssä aiheutettu vaikea ruumiinvamma ja teko oli tehty erityisen raa’alla ja julmalla tavalla.

Vaihtoehtoisesti syyttäjä vaati A:lle rangaistusta syytekohdassa 1 avunannoista murhan yritykseen tai törkeään pahoinpitelyyn sekä kohdassa 2 avunannosta törkeään kotirauhan rikkomiseen.

$fe

Avunantoa törkeään kotirauhan rikkomiseen koskeneen syytteen mukaan A oli tahallaan edistänyt tuntemattomaksi jääneiden henkilöiden tekemää törkeää kotirauhan rikkomista. A oli osallistunut asuntoon pääsemisen harhauttamisessa käytetyn postipaketin valmistamiseen ja antanut henkilöautonsa rikoksentekijöiden käyttöön tietoisena siitä, että näiden tarkoituksena oli menetellä törkeää kotirauhan rikkomista koskeneessa syytteessä kuvatulla tavalla.

A kiisti syytteen. Hän ei liittynyt tapahtumaan mitenkään. Teossa ei joka tapauksessa ollut kyse murhan yrityksestä vaan pahoinpitelyrikoksesta.

Käräjäoikeuden tuomio 11.3.2021 nro 21/109644

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että B oli joutunut murhan yritystä koskeneessa syytekohdassa todetun väkivallan kohteeksi ja siitä oli aiheutunut hänelle syytteessä todetut vammat. Tekijöitä oli kaksi, jotka olivat hankkiutuneet B:n asunnolle käyttäen verukkeena tekaistua pakettia. Tekijät olivat poistuneet paikalta henkilöautolla. B ei ollut tunnistanut kumpaakaan hänen asuntoonsa tunkeutunutta henkilöä. Arvioitavana oli se, oliko A toinen tekijöistä. Näyttö perustui tältä osin aihetodisteluun.

Käräjäoikeus totesi, että B oli toiminut aktiivisesti vaikuttaen siihen, että eräs henkilö ei ollut päässyt

keväällä 2018 perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokkaaksi ja että hänet oli erotettu perussuomalaisista. Kyseinen henkilö ja hänen tukiryhmänsä olivat olleet tästä turhautuneita, ja myös A oli kuulunut puolueesta erotetun henkilön tukijoihin.

Rikoksessa käytetyn paketin osoittaman poliittisen motiivin toimijaksi oli käräjäoikeuden mukaan sopinut joku puolueesta erotetun henkilön kannattajapiiriin lukeutuva tekijä. Menettelyllä oli todennäköisesti ollut poliittinen motiivi.

Paketista olleista teipeistä oli löytynyt A:n sormenjäljet. Myös puolueesta erotetun henkilön sormenjäljet oli todettu paketissa olleesta kontaktimuovista. Molemmat olivat olleet valmistamassa pakettia.

Tekijöiden käyttämä auto oli tuntomerkeiltään vastannut A:n omistamaa autoa. Autosta tehdyt havainnot eivät kuitenkaan osoittaneet kysymyksessä varmuudella olleen A:n auto.

Asiassa ei ollut esitetty välitöntä näyttöä siitä, että A oli ollut tapahtumapaikalla 17.7.2020 tai että A:n ajoneuvo oli ollut tapahtumapaikan välittömässä läheisyydessä kyseisenä päivänä.

Toisaalta näyttö A:n osallisuudesta B:hen kohdistuneeseen väkivaltaan perustui aihetodisteisiin, joista usean yhteys käsiteltävään tapahtumaan oli etäinen.

Asiassa oli jäänyt näyttämättä, että tekijät olivat saapuneet ja poistuneet tekopaikalta A:n omistamalla autolla ja että A oli ollut tekopaikalla. A:n yhteys tapahtumaan oli jäänyt epäselväksi. Asiassa ei ollut esitetty selvitystä siitä, mikä A:n tietoisuus oli ollut väkivallan tekijöiden suunnitelmasta. Näin ollen A:n tahallisuus ja tietoisuus B:hen kohdistuneesta menettelystä oli jäänyt näyttämättä.

Kun näyttöä harkittiin kokonaisuutena, A:n syyllistymisestä tekijänä tai muuna osallisena B:n kohtaamaan väkivaltaan ja kotirauhan rikkomiseen jäi varteenotettava epäily.

Käräjäoikeus hylkäsi syytteen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Matti Kuuliala, Jorma Eirola ja Kaisa Korhonen.

Perustelut

1. Hovioikeus on todennut riidattomaksi, että kaksi miestä oli 17.7.2020 mennyt B:n kerrostaloasunnolle, jossa toinen miehistä oli soittanut B:n ovikelloa ja kertonut, että tälle oli postipaketti perussuomalaisten toimistolta, ja pyytänyt tätä esittämään henkilöllisyystodistuksen. Paketti oli ollut miehellä näkyvillä kädessä. Kun B oli avannut oven, toinen miehistä oli hyökännyt B:n kimppuun ja alkanut välittömästi tehdä hänelle ruumiillista väkivaltaa lyöden häntä useita kertoja pään alueelle vasaralla tai muulla kovalla astalolla. Kun B oli kaatunut lattialle, hänen kimppuunsa edellä todetulla tavalla käynyt mies oli jatkanut astalolla lyömistä B:n pään alueelle. Molemmat miehet olivat myös pahoinpidelleet B:tä potkimalla tätä pään ja ylävartalon alueelle useita kertoja.

2. Tekijät olivat lähteneet asunnosta ja menneet kerrostalon läheisyydessä olleeseen henkilöautoon, jolla he olivat poistuneet tapahtumapaikalta. B oli soittanut hätäkeskukseen ja hänet oli kuljetettu sairaalahoitoon. B:lle oli aiheutunut kallonmurtuma, pään sisäinen verenvuoto, lannenikaman murtuma, kylkiluumurtumia, leikkaushoitoa vaatinut sormen murtuma sekä yli 20 haavaa päähän ja yksi polveen.

3. Hovioikeus on katsonut asiassa jääneen näyttämättä, että A olisi ollut toinen syytteessä todetuista miehistä. A:n avunantoa koskevan vastuun osalta hovioikeus on todennut, että B oli toiminut perussuomalaisessa puolueessa ja hänellä oli ollut erimielisyyksiä sekä vihanpitoa erään puolueesta erotetun jäsenen ja tämän tukijoiden kanssa, joihin myös A oli kuulunut. Hovioikeuden tuomion mukaan B:hen kohdistuneella väkivallanteolla on hyvin todennäköisesti ollut poliittinen motiivi ja A:lla puolueesta erotetun jäsenen aktiivisena tukijana osaltaan motiivi tekoon.

4. Hovioikeus on edelleen katsonut, että A oli ollut sulkemassa teossa käytettyä tyhjää postipakettia sekä luovuttanut henkilöautonsa tekijöiden käyttöön. A:n oli täytynyt avunannossa edellytettävällä tavalla ymmärtää edistävänsä toiminnallaan B:hen kohdistetun vakavan väkivaltateon toteutumista. A:n katsottiin tahallaan edistäneen B:hen kohdistunutta murhan yritystä ja törkeän kotirauhan rikkomista. Hovioikeus on tuominnut A:n avunannosta murhan yritykseen (syytekohta 1) ja avunannosta törkeään kotirauhan rikkomiseen (syytekohta 2) kuudeksi vuodeksi vankeuteen.

5. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A syyllistynyt rikoksen avunantoon ja jos näin katsotaan olevan, mihin rikoksiin avunanto on kohdistunut.

6. Rikoslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan avunannosta rikokseen tuomitaan se, joka ennen rikosta tai sen aikana neuvoin, toimin tai muilla tavoin tahallaan auttaa toista tahallisen rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekemisessä.

7. Avunantoa voi olla kaikentyyppinen tahallinen myötävaikuttaminen toisen henkilön tekoon, joka edistää tätä päätekoa ja lisää sen tekemisen mahdollisuutta ja jota ei ole katsottava rikoskumppanuudeksi tai yllytykseksi. Avunannon muodostavan myötävaikutuksen on toteuduttava ennen päätekoa tai sen aikana (KKO 2024:40, kohta 4 sekä KKO 2021:80, kohta 5 ja siinä mainitut ratkaisut).

9. Rangaistava avunanto edellyttää tahallisuutta. Rikoslain 3 luvun 6 §:n mukaan tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä. Seuraus on aiheutettu tahallaan myös, jos tekijä on pitänyt sitä tarkoittamaansa seuraukseen varmasti liittyvänä. Avunantajan tahallisuuden osalta vaaditaan hänen tietoisuuttaan tekijän teosta, omasta toiminnastaan ja oman toiminnan päätekoa edistävästä merkityksestä. Avunantajan tulee pitää ainakin varsin todennäköisenä, että päärikos tehdään ja että sen tunnusmerkistöön kuuluvat tosiseikat toteutuvat. Avunantotahallisuuden täyttyminen ei kuitenkaan edellytä avunantajan olevan tietoinen kaikista päätekijän rikossuunnitelman yksityiskohdista. (KKO 2024:40, kohta 5 ja siinä mainitut ratkaisut.)

10. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2020:98 (kohta 21) todennut avunannon törkeään velallisen epärehellisyyteen täyttyneen, kun avunannosta syytetty oli ottanut erään yhtiön nimissä vastaan ajoneuvokalustoa toisesta yhtiöstä. Korkein oikeus katsoi syytetyn tienneen tai ainakin pitäneen varsin todennäköisenä, että ajoneuvokaluston luovuttaminen oli ollut vastikkeeton ja että omaisuuden luovutus aiheuttaa velallisyhtiön maksukyvyttömyyden tai olennaisesti pahentaa sen maksukyvyttömyyttä.

11. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2001:117 katsonut avunantajan tahallisuuden jääneen näyttämättä tilanteessa, jossa päätekijä oli tuonut autolla Virosta Suomeen suuren määrän huumausaineita. Avunannosta syytetty henkilö oli ollut päätekijän pyynnöstä matkalla mukana matkustajana siten, että he näyttivät pariskunnalta. Ratkaisussa katsottiin, että avunannosta syytetyn henkilön mukanaolo saattoi tulla rangaistavaksi avunantona. Mukana ollut matkustaja oli epäillyt, että matkaan liittyi jotain lainvastaista, mutta nämä hänen rikosepäilynsä olivat jääneet epämääräisiksi. Korkein oikeus katsoi asiassa jääneen näyttämättä, että hänen olisi täytynyt pitää varsin todennäköisenä, että päätekijä oli salakuljettamassa Suomeen huumeita. Syyte avunannosta hylättiin.

12. Korkein oikeus on myös ratkaisussaan KKO 1995:156 katsonut avunannosta ryöstöön syytetyn henkilön tahallisuuden jääneen näyttämättä ja hylännyt syytteen. Korkein oikeus katsoi, ettei avunannosta syytetyn henkilön menettely osoittanut hänen osallistuneen puheena olevaan pankkiin kohdistuneen ryöstön suunnitteluun. Pelkästään siitä, että avunannosta syytetty henkilö oli luovuttanut vankilasta vapautuneelle ryöstön tehneelle henkilölle puukon ja kassin, joita oli käytetty ryöstössä, ei voitu päätellä, että ne olisi luovutettu ryöstön tekemistä varten. Myöskään se, että avunannosta syytetty oli liikkunut tekijän seurassa tapahtumapäivänä sekä myöhemmin ottanut ryöstöllä saatuja rahoja haltuunsa, ei osoittanut mainitun henkilön osallistuneen ryöstöön tekijänä tai avunantajana.

13. Korkein oikeus toteaa, että avunannon rangaistavuus edellyttää edellä todetulla tavalla kelvollista kohdetta eli tunnusmerkistönmukaista, oikeudenvastaista ja tahallisuutta osoittavaa päätekoa. Avunantovastuu edellyttää siten arvioitavana olevassa tapauksessa sitä, että päätekijöiden teko täyttää tahallisen henkirikoksen yrityksen tai pahoinpitelyrikoksen ja kotirauhan rikkomisen tunnusmerkistön. Avunantovastuun näkökulmasta on riittävää, että päätekijöiden ulkoisesti arvioitavissa oleva menettely täyttää niiden rikosten tunnusmerkistön, johon avunanto kohdistuu. Korkein oikeus katsoo hovioikeuden tuomiossa selvitetyksi katsottujen seikkojen osoittavan, että tuntemattomaksi jääneiden päätekijöiden teko on täyttänyt ulkoisesti arvioiden rikoslain 21 luvun tahallisen henkirikoksen yrityksen tai pahoinpitelyrikoksen ja rikoslain 24 luvun kotirauhan rikkomisen tunnusmerkistön.

14. Korkein oikeus toteaa, että A:n menettelyn rangaistavuuden arviointi on perusteltua ensin kohdistaa siihen, voidaanko A:n katsoa toimillaan ylipäätään edistäneen kohdassa 1 jonkinlaista väkivaltarikosta ja kohdassa 2 B:n asuntoon tunkeutumista.

15. A:n syyksi luetut avunantotoimet ovat olleet päärikoksen tekemisessä harhautuksena käytetyn postipaketin sulkeminen ja henkilöauton luovuttaminen tekijöille. Tyhjä postipaketti on ollut keskeinen osa päärikoksen suunnitelmallisuutta koskevaa syytettä, jonka mukaan paketin kotiinkuljetusta harhautuksena käyttämällä B on saatu avaamaan asuntonsa ovi, mikä puolestaan on mahdollistanut väkivaltaa ja kotirauhan rikkomista käsittäneet rikokset.

16. Korkein oikeus toteaa, että tyhjää postipakettia on tässä tapauksessa käytetty päärikosten toteuttamisessa. Auto on puolestaan edesauttanut tekijöiden pääsyä tekopaikalle sekä poistumista teon jälkeen. Molemmat mainitut toimet ovat edistäneet päärikosten tekemisen mahdollisuutta. Korkein oikeus katsoo, että A:n selvitetyksi katsottu menettely voi tulla arvioitavaksi rangaistavana avunantona tuntemattomiksi jääneiden tekijöiden B:hen kohdistamaan väkivaltarikokseen sekä kotirauhan rikkomiseen, mikäli A:n katsotaan toimineen tahallisesti.

Arvioinnin lähtökohdat

17. Edellä todetuin tavoin avunantajan tahallisuus edellyttää, että hänen täytyy pitää varmana tai ainakin varsin todennäköisenä, että päärikos tehdään ja että sen tunnusmerkistöön kuuluvat tosiseikat toteutuvat. Avunantajan tahallisuus voi myös rajoittua toteutunutta päärikosta lievempään rikokseen (ks. HE 44/2002 vp s. 157). Korkein oikeus toteaa, että todennäköisyystahallisuuden täyttymistä on avunannon kohdalla perusteltua arvioida tarkastelemalla niitä seikkoja, joiden pohjalta avunantotoimia tehnyt on voinut oman toimintansa aikana arvioida päärikoksen tekemistä ja tietoisuutta päärikoksesta sekä oman toimintansa yhteyttä päärikokseen.

18. Näyttö A:n tahallisuudesta koostuu tässä tapauksessa monista riidattomista tai asiassa esitetyn näytön perusteella selvitetyiksi katsotuista seikoista, jotka ainoastaan välillisesti niistä tehtävien johtopäätösten kautta voivat olla osoituksena A:n tietoisuudesta päärikoksen tekemisestä.

Tahallisuus syytekohdassa 1 (avunanto murhan yritykseen tai muuhun väkivaltarikokseen)

19. A:n tahallisuuden osalta arvioitavana on tältä osin se, onko hän avunantotoimina arvioitavina olevien postipaketin valmistamisen ja auton luovuttamisen aikana tiennyt tai onko hänen täytynyt pitää varsin todennäköisenä, että B:hen kohdistetaan väkivaltarikos. Jos kysymykseen vastataan myöntävästi, on vielä arvioitava, kattaako A:n tahallisuus sellaisen väkivaltarikoksen tosiseikaston, joka täyttää jonkin edellä kohdassa 13 mainittujen rikosten tunnusmerkistön.

20. Korkein oikeus toteaa, että päätekijät ovat jääneet tavoittamatta. A:n ja päätekijöiden välisestä toiminnasta tai yhteydenpidosta ei ole esitetty todistelua. Hovioikeuden tuomion perusteella postipaketin sulkemisen sekä auton luovuttamisen tarkempi ajankohta ovat jääneet epäselviksi, eikä A:n ole katsottu olleen läsnä tekopaikalla.

21. Päätekijöiden jääminen selvittämättä ja tuomitsematta ei sinänsä estä avunantajan rikosoikeudellista vastuuta, mutta se edellyttää tällaisessakin tilanteessa avunantajalta tietoisuutta pääteosta ja oman toiminnan sitä edistävästä vaikutuksesta. Vaikka A:n sormenjäljet sisältävän tyhjän paketin sulkeminen ja auton luovuttaminen ovat sinänsä luonteeltaan syytteessä kuvatun väkivaltarikoksen tekemistä edeltäneitä aktiivisia toimia, asiassa on jäänyt selvittämättä, mikä on ollut A:n tietoisuus näihin toimiin liittyvästä väitetystä suunnitelmasta eli aiotusta päärikoksesta. Asiassa on myös jäänyt selvittämättä, missä yhteydessä tyhjä postipaketti on päätynyt päärikoksen tehneille henkilöille.

$105

23. B:hen kohdistuneella teolla on hovioikeuden katsomin tavoin ollut hyvin todennäköisesti poliittinen motiivi. A:han yhdistetyssä viestittelyssä ei kuitenkaan ole ollut puhetta B:hen kohdistuvasta väkivallan tekemisestä. Päärikosta edeltäneestä viestittelystä ei ole myöskään pääteltävissä A:n olleen mukana B:hen kohdistuneen teon suunnittelussa. Asiassa esitetystä ja hovioikeuden tuomiosta ilmenevästä viestittelystäkään ei siten voida tehdä luotettavia päätelmiä A:n avunantotahallisuudesta.

24. Korkein oikeus toteaa johtopäätöksenään, että asiassa esitetty selvitys A:n toiminnasta ei erikseen tai kokonaisuutena arvioiden osoita, että A on ollut syytteessä kuvattujen keskeisten avunantotoimien eli postipaketin valmistamisen ja auton luovuttamisen aikana tietoinen B:hen kohdistuvan väkivaltarikoksen tekemisestä tai että hänen on täytynyt pitää tällaista varsin todennäköisenä. Korkein oikeus katsoo, että A:n tahallisuudesta B:hen kohdistetun väkivaltarikoksen tekemisestä jää siten varteenotettava epäily. Syyte kohdassa 1 on näin ollen hylättävä.

Tahallisuus syytekohdassa 2 (avunanto törkeään kotirauhan rikkomiseen)

25. Tahallisuuden osalta arvioitavana on tältä osin se, onko A avunantotoimina arvioitavien postipaketin valmistamisen ja auton luovuttamisen hetkellä tiennyt tai onko hänen täytynyt pitää varsin todennäköisenä, että tekijät tulevat tunkeutumaan B:n asuntoon. Jos kysymykseen vastataan myöntävästi, on vielä arvioitava, kattaako A:n tahallisuus törkeän kotirauhan rikkomisen tunnusmerkistön täyttävät tosiseikat.

26. Korkein oikeus on edellä katsonut, että A:n ei ole näytetty olleen avunantotoimiensa tekohetkellä tietoinen B:hen kohdistuvan väkivaltarikoksen tekemisestä. Tyhjän postipaketin sulkemisen voisi katsoa liittyvän tavoitteeseen B:n asuntoon pääsemiseksi. A:n osallistuminen teon suunnitteluun tai tietoisuus tekijöiden väitetystä suunnitelmasta on kuitenkin tältäkin osin jäänyt tarkemmin selvittämättä. Asiassa on jäänyt myös selvittämättä, missä yhteydessä postipaketti on päätynyt päärikoksen tekijöiden haltuun, ja mikä on ollut A:n tietoisuus tai mahdollinen tarkoitusperä suhteessa postipaketin käyttämiseen B:hen kohdistuneen kotirauhan rikkomisen tekemisessä.

27. Korkein oikeus toteaa, että ajankohdaltaan epäselväksi jäänyt paketin sulkeminen ei edes yhdessä auton luovuttamisen kanssa riitä osoittamaan A:n tahallisuutta päätekijöiden toteuttamaan asuntoon tunkeutumiseen. Näin ollen syyte on myös kohdassa 2 hylättävä.

Toissijainen syyte

Vaihtoehtoiset syytteet

Asian tausta ja selvitetyksi katsotut tapahtumat

Kysymyksenasettelu

Avunannon rangaistavuuden edellytykset

Onko kyseessä rangaistava avunanto

Tahallisuuden arviointi tässä tapauksessa