KKO:2024:71 – Försvarare

Högsta domstolen lät med stöd av 107 § grundlagen bli att tillämpa bestämmelsen i 6 § statsrådets förordning om grunderna för arvoden vid allmän rättshjälp, enligt vilken timarvodet är 110 euro, eftersom det arvode som skulle betalas till försvararen med stöd av bestämmelsen i förordningen inte hade varit skäligt på det sätt som förutsätts i 17 § rättshjälpslagen. (Omröstn.)

Förstärkt avdelning

GL 107 §

RättshjälpsL 17 §

SRF om grunderna för arvoden vid allmän rättshjälp 6 §

Vahvennettu jaosto

PL 107 §

OikeusapuL 17 §

VNA oikeusavun palkkioperusteista 6 §

Asian käsittely hovioikeudessa

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että hänelle hovioikeudessa maksettu palkkio puolustajan tehtävästä korotetaan 130 euron tuntipalkkion perusteella laskettuna 1 170 euroksi.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Asian käsittely Korkeimmassa oikeudessa

Korkeimman oikeuden presidentin määräyksestä asia on ratkaistu vahvennetussa jaostossa puolustajan palkkion määräämisen osalta.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan puolustajan palkkion osalta.

Asianajaja A:lle vahvistetaan palkkioksi vastaajan puolustamisesta hovioikeudessa yhdeksän tunnin työmäärän ja 130 euron tuntipalkkion perusteella 1 170 euroa ja arvonlisäveron määräksi 280,80 euroa.

Valtion varoista asianajaja A:lle maksetaan siten hovioikeudessa jo maksettujen määrien lisäksi palkkiona 180 euroa ja arvonlisäveron osuutena 43,20 euroa, mitkä määrät jäävät vastaajan taloudelliset olot huomioon ottaen valtion vahingoksi.

Asian ovat ratkaisseet vahvennetussa jaostossa presidentti Tatu Leppänen (eri mieltä) sekä oikeusneuvokset Jukka Sippo, Ari Kantor, Mika Huovila, Tuomo Antila (eri mieltä), Kirsti Uusitalo, Lena Engstrand (eri mieltä), Timo Ojala, Tuija Turpeinen, Pekka Pulkkinen ja Pasi Pölönen. Esittelijä Matti Pyöriä.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusapulain 17 §:n 1 momentissa käytetty käsite ”kohtuullinen palkkio” on avoin ja arvostuksenvarainen. Pelkästään tätä käsitettä tulkitsemalla eri arvioijat voisivat päätyä olennaisesti toisistaan poikkeaviin lopputuloksiin sen suhteen, minkä suuruisen tuntipalkkion perusteella kohtuullinen palkkio olisi laskettava.

Samaan lainkohtaan sisältyy yksilöity asetuksenantovaltuus, jolla muun ohella tuntipalkkion suuruudesta säätäminen on osoitettu valtioneuvoston tehtäväksi. Tämän oikeusapupalkkioiden yleistä rahamääräistä tasoa määrittävän ratkaisun tekemisen, joka liittyy olennaisesti eduskunnalle perustuslain 3 §:n 1 momentin mukaan kuuluvan budjettivallan käyttämiseen, on siis lakia säädettäessä katsottu kuuluvan poliittisen päätöksentekojärjestelmän piiriin. Näitä yksityisille oikeusavustajille maksettavia korvauksia koskeva määräraha sisältyy vuotuiseen valtion talousarvioon. Oikeusapulakiin ei myöskään sisälly säännöstä, jonka mukaan asetuksessa säädettävää tuntipalkkiota olisi säännönmukaisesti korotettava esimerkiksi kustannus- tai ansiotason muutosten perusteella. Mahdolliset korotukset ovat siten jääneet riippumaan erillisistä päätöksistä.

Valtioneuvoston ja eduskunnan päätöksenteossa ja sitä edeltävässä valmistelussa on mahdollista asiaankuuluvalla tavalla selvittää ja harkita tuntipalkkion korottamisen tarvetta sekä mahdollisen korotuksen suuruutta ja ajankohtaa. Tällöin voidaan ottaa huomioon esimerkiksi sellaisia Korkeimman oikeuden ratkaisun perusteluissa käsiteltyjä näkökohtia, joiden Korkein oikeus on katsonut puoltavan sitä, että 110 euron tuntipalkkiota ei voida enää pitää kohtuullisena. Toisaalta harkinnassa voidaan ottaa huomioon myös muut valtiontaloudelliselle päätöksenteolle ominaiset seikat, kuten julkisen talouden tila ja se, mitä valtion varojen monista sinänsä perustelluistakin käyttökohteista kulloinkin pidetään tärkeimpinä. Eduskunnan ja valtioneuvoston harkintamarginaali tällaisissa kysymyksissä on laaja. Harkinnalle asettaa kuitenkin oikeudellisen rajan perustuslain 22 §:n säännös, jonka mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.

Ottaen huomioon edellä todetut näkökohdat kynnyksen sille, että tuomioistuin yksittäisessä lainkäyttöasiassa oikeusapulain 17 §:n 1 momentissa olevaa väljää käsitettä ”kohtuullinen palkkio” tulkitsemalla katsoo samaan lainkohtaan sisältyvän asetuksenantovaltuuden nojalla säädetyn tuntipalkkion määrän olevan perustuslain 107 §:ssä tarkoitetulla tavalla ristiriidassa lain kanssa, tulee mielestäni olla korkea. Tilanteen täytyisi olla sellainen, että perustuslain 21 §:ssä turvatut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeet eivät asianosaisten kannalta toteutuisi. Kynnyksen olisi perusteltua katsoa ylittyvän lähinnä, jos asetuksessa säädetty tuntipalkkion määrä olisi niin alhainen, että avustajan ja puolustajan tehtäviin ei olisi saatavissa kelpoisuusvaatimukset täyttäviä juristeja. Asiassa esitettyjen tai muutenkaan tiedossa olevien seikkojen perusteella tällaista pulaa avustajan ja puolustajan tehtäviä vastaanottavista, kelpoisuusvaatimukset täyttävistä juristeista ei ole käsillä.

Tässä asiassa asianajaja A on valituksessaan katsonut, että hänelle puolustajan tehtävästä hovioikeudessa määrätty palkkio 990 euroa ei ole kohtuullinen, ja vaatinut palkkion korottamista 130 euron tuntipalkkion perusteella 180 eurolla yhteensä 1 170 euroksi. Katson, että asetuksessa säädetyn tuntipalkkion soveltaminen ei myöskään tässä asiassa ole johtanut palkkioon, jota ei voitaisi pitää kohtuullisena.

Näillä perusteilla hylkään valituksen ja jätän asian hovioikeuden ratkaisun varaan.

Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Engstrand.

Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Antila.

Helsingin hovioikeuden tuomio 22.2.2023 nro 23/107318

Käräjäoikeudessa rikoksesta rangaistukseen tuomitun vastaajan puolustaja asianajaja A vaati hovioikeudessa, että hänelle maksetaan palkkiona vastaajan puolustamisesta hovioikeudessa 130 euroa tunnilta. A:n mukaan oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen (palkkioasetus) vuodesta 2014 voimassa olleen 6 §:n mukaista 110 euron tuntipalkkiota ei voitu enää pitää oikeusapulain 17 §:ssä tarkoitettuna kohtuullisena palkkiona.

Hovioikeus totesi, että oikeusapulain 17 §:n 1 momentissa oli säädetty asetuksenantovaltuudesta kohtuullisen palkkion osalta. Vaikka palkkioasetuksessa säädettyä tuntipalkkiota ei ollut vuoden 2014 jälkeen tarkistettu rahan arvon ja ansiotason muutoksia vastaavalla tavalla, asetuksen mukaista 110 euron tuntipalkkiota ei voitu pitää kohtuuttomana eikä se siten ollut ristiriidassa oikeusapulain 17 §:n kanssa. Asiassa ei näin ollen ollut edellytyksiä sivuuttaa asetuksen säännöstä perustuslain 107 §:n nojalla, ja palkkio tuli maksaa asetuksen mukaisen tuntipalkkion perusteella. A:n palkkiovaatimus oli muuten määrältään kohtuullinen ja perustui tarpeellisiin toimenpiteisiin. Hovioikeus määräsi valtion varoista maksettavaksi A:lle palkkioksi vastaajan puolustamisesta hovioikeudessa yhdeksän tunnin ajankäytön perusteella 990 euroa arvonlisäveroineen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Juha Hartikainen ja Linda Jussilainen sekä asessori Annika Pasanen.

Perustelut

1. Korkeimmassa oikeudessa on asianajaja A:n valituksen johdosta kysymys siitä, onko oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen (palkkioasetus) 6 §:n säännöksen mukainen 110 euron tuntipalkkio kohtuullinen ja onko säännös ristiriidassa oikeusapulain 17 §:n kohtuullista palkkiota koskevan säännöksen kanssa siten, että sitä ei tässä asiassa saa soveltaa.

3. Oikeusapulain 17 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan yksityiselle avustajalle vahvistetaan kohtuullinen palkkio tarpeellisista toimenpiteistä niihin käytetyn ajan perusteella ja välttämättömästä matkustamisesta johtuvasta ajanhukasta sekä korvaus kuluista. Momenttiin sisältyvän valtuutussäännöksen mukaan valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin toimenpiteistä, joista palkkiota maksetaan, tuntipalkkion suuruudesta, asiakohtaisesta vähimmäispalkkiosta, korvattavista kuluista sekä niistä asia- ja avustajakohtaisista syistä, joiden perusteella palkkiota voidaan korottaa tai alentaa.

4. Valtioneuvosto on antanut mainitun valtuutussäännöksen nojalla palkkioasetuksen, jonka 6 §:n mukaan tuntipalkkio on 110 euroa. Asetuksen 8 ja 9 §:ssä säädetään lisäksi palkkion korottamis- ja alentamisperusteista.

5. Suomen perustuslain 107 §:n mukaan, jos asetuksen tai muun lakia alemmanasteisen säädöksen säännös on ristiriidassa perustuslain tai muun lain kanssa, sitä ei saa soveltaa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa.

6. Oikeus saada tarvittaessa oikeusapua maksutta on osa perustuslaissa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa turvattua oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti toimivaltaisessa tuomioistuimessa. Pykälän 2 momentin mukaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeet turvataan lailla. Lainkohdan perustelujen mukaan säännöksen tarkoituksena on turvata ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan edellyttämä oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kaikissa sopimusmääräysten tarkoittamissa tilanteissa. Oikeus saada tarvittaessa julkisen vallan kustannuksella oikeudellista apua sisältyy siten oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin käsitteen piiriin myös perustuslain nojalla (HE 1/1998 vp s. 80 ja HE 309/1993 vp s. 74).

7. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaan jokaisella rikoksesta syytetyllä on oikeus puolustautua henkilökohtaisesti tai itse valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityksellä, ja jos hän ei pysty itse maksamaan saamastaan oikeusavusta, hänen on saatava se korvauksetta oikeudenmukaisuuden niin vaatiessa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, että maksuton oikeusapu – oikeudenmukaisuuden niin vaatiessa – on tarpeen ainakin silloin, kun kysymyksessä on vakava, vapausrangaistuksen uhan perustava rikos tai asiassa on vaikeita oikeus- tai tosiasiakysymyksiä (esimerkiksi Benham v. Yhdistynyt kuningaskunta, suuri jaosto 10.6.1996, kohdat 60-64).

8. Oikeusapulain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen mukaan oikeus pätevään oikeusapuun nähdään nykyaikaisessa oikeusajattelussa eräänä keskeisenä oikeuksien ja lainkäytön tosiasiallisen saavutettavuuden sekä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeena. Kysymys on siten prosessuaalisesta perusoikeudesta, joka osaltaan takaa sen, että kansalaisille turvataan tosiasiallinen ja yhdenvertainen mahdollisuus tiedollisen eriarvoisuuden estämättä ja taloudellisesta asemastaan riippumatta päästä oikeuksiinsa (HE 82/2001 vp s. 5). Rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun puolustajan määräämistä koskevien perustelujen mukaan rikosoikeudenkäynnissä on eräänä keskeisenä periaatteena, että rikoksesta epäillyllä tai rikosasian vastaajalla on varallisuudesta riippumatta oltava mahdollisuus saada oikeudenkäyntiavustaja eli puolustaja. Oikeus puolustajan käyttämiseen on tärkeä, jotta vastaaja voi olla tasavertaisessa asemassa vastapuolen eli syyttäjän kanssa (HE 132/1997 vp s. 31).

9. Oikeusapulaki (257/2002) on tullut voimaan 1.6.2002 ja sillä on kumottu maksuttomasta oikeudenkäynnistä annettu laki (87/1973) myöhempine muutoksineen. Avustajan palkkiosta säädettiin ennen lainmuutosta maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 15 §:ssä, jonka 1 momentin mukaan oikeudenkäyntiavustajalla oli oikeus saada valtion varoista kohtuullinen palkkio työstään. Pykälän 31.1.1993 asti voimassa olleen 4 momentin (1034/1975) mukaan oikeusministeriö antoi tarkemmat ohjeet palkkioiden ja korvausten perusteista. Lainkohtaa muutettiin 1.2.1993 voimaan tulleella lailla (1668/1992) siten, että oikeusministeriö antoi ohjeiden asemesta tarkemmat määräykset pykälässä tarkoitetuista palkkioista ja korvauksista.

10. Oikeusministeriön 31.1.1993 asti voimassa ollut ohje ei sisältänyt rahamääräisiä tunti- tai toimenpidepalkkiosuosituksia. Ohjeen 1.2.1993 kumonneessa oikeusministeriön määräyksessä 90/33/93 OM luetellaan rahamääräiset normaalipalkkiot tavanomaisista tehtäväkokonaisuuksista esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä sekä tuntipalkkiot esimerkiksi neuvotteluista ja kirjelmän laatimisesta. Siirtymistä rahamääräisesti määrättyihin palkkioihin vuonna 1993 perusteltiin kohdassa 9 selostettua lainmuutosta koskevassa hallituksen esityksessä tarpeella vähentää valtion menoja. Esityksen mukaan oikeudenkäynnistä aiheutuvien kustannusten nousu oli tarpeen pitää yleisen kustannuskehityksen puitteissa (HE 185/1992 vp s. 1-2 ja 4).

11. Mainitun oikeusministeriön määräyksen 90/33/93 OM mukaan normaali tuntipalkkio oli 400 markkaa liukuman ollessa 320-480 markkaa. Tuntipalkkiota on tämän jälkeen tarkistettu kuusi kertaa, viimeksi vuonna 2014, jolloin tuntipalkkio korotettiin valtioneuvoston asetuksella palkkioasetuksen muuttamisesta (820/2013) 110 euroksi.

12. Korkein oikeus toteaa, että valtioneuvoston asetuksilla on mahdollista kehittää oikeusavun palkkiotasoa suunnitelmallisesti, ja niiden antaminen edistää myös palkkioiden määräämiskäytännön yhtenäisyyttä. On kuitenkin tärkeää, että tuntipalkkion määrää arvioidaan ja tarvittaessa tarkistetaan riittävän usein esimerkiksi kustannuskehityksen myötä palkkion pitämiseksi lain edellyttämällä tavalla kohtuullisena.

Arvioinnin lähtökohdat

$fb

14. Arvioitaessa palkkioasetuksen mukaisen tuntipalkkion kohtuullisuutta merkitystä on ensinnäkin sillä, mikä on vastaavanlaisissa asioissa yleensä veloitettavan tuntipalkkion määrä (ks.

, kohta 9). Huomioon on tällöin otettava palkkiot myös muissa kuin julkisin varoin kustannettavissa asianajopalveluissa, koska palkkiotaso vaikuttaa pätevän oikeusavun saatavuuteen. Jos oikeusapulain nojalla maksettavien palkkioiden taso on suhteettoman alhainen verrattuna muutoin vastaavanlaisissa asioissa maksettuihin palkkioihin, oikeus saada pätevää oikeudellista apua taloudellisesta asemasta riippumatta ja siten oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin voivat vaarantua.

15. Arvioon palkkion kohtuullisuudesta vaikuttavat lisäksi olennaisesti oikeuspalvelujen tuottamisen kustannukset, jotka palkkioilla pitää kattaa. Kuten palkkioasetuksen 11 §:stä ilmenee, 110 euron tuntipalkkio kattaa myös asianajotoiminnan yleiskulut. Edelleen palkkiotason historiallinen kehitys esimerkiksi suhteessa kustannus- ja ansiotasoihin voi antaa perusteita sen arviointiin, voidaanko palkkioasetuksen mukaista tuntipalkkiota pitää enää kohtuullisena.

16. Arvioitaessa puolustajalle tai avustajalle maksettavan palkkion kohtuullisuutta tapauskohtaisesti arviointiperusteena voidaan pitää tehtävän vaatiman ajan lisäksi ainakin työn määrää ja laatua, tehtävän vaikeutta ja vastuullisuutta sekä avustajan tai puolustajan koulutusta ja ammattitaitoa. Nämä arviointiperusteet on otettu erikseen huomioon palkkioasetuksessa palkkion korottamis- ja alentamisperusteina.

Vertailu muulla perusteella kuin oikeusapulain nojalla vastaavanlaisissa asioissa maksettuihin palkkioihin

17. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2018:69 arvioinut alaikäiselle asianomistajalle pahoinpitelyä koskevassa asiassa määrätylle edunvalvojalle valtion varoista maksettavan tuntipalkkion kohtuullisuutta. Korkein oikeus katsoi, että kysymys oli laadultaan varsin yksinkertaisesta ja selväpiirteisestä asiasta ja että määrätyn edunvalvojan vaatiman palkkion tuntiveloitus 220 euroa oli ollut asian laatu ja laajuus sekä asianajajien tuomioistuimessa käsiteltävissä asioissa yleensä käyttämä laskutus huomioon ottaen kohtuullinen.

18. Korkein oikeus toteaa, että kyseisen suuruusluokan tuntiveloitus on tavanomainen muissa kuin julkisin varoin kustannettavissa avustajantehtävissä, jotka vastaavat vaikeudeltaan ja vastuullisuudeltaan tyypillistä oikeusapulain nojalla kustannettavaa avustajantehtävää. Näin merkittävä ero oikeusapulain nojalla maksettavan 110 euron ja sen soveltamisalan ulkopuolella maksettavien tuntipalkkioiden välillä jo itsessään viittaa vahvasti siihen, ettei palkkioasetuksen mukaista palkkiota voida pitää kohtuullisena. Oikeusapulain nojalla maksettavien tuntipalkkioiden näin alhainen taso suhteessa muilla perusteilla maksettaviin palkkioihin voi myös kohdassa 14 todetun mukaisesti vaarantaa asianosaisen oikeuden saada asiantuntevaa oikeudellista apua taloudellisesta asemastaan riippumatta ja siten vaarantaa hänen oikeutensa oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.

19. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2024:37 arvioinut rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annetun lain (EU-luovuttamislaki) nojalla määrätylle puolustajalle maksettavan palkkion kohtuullisuutta. Korkein oikeus katsoi, että 150 euron tuntipalkkiota voitiin pitää asian tavanomaisesta luovuttamisasiasta poikkeavaan laatuun ja laajuuteen nähden kohtuullisena (kohdat 14 ja 15). Ratkaisunsa perusteluissa Korkein oikeus katsoi, ettei voida pitää perusteltuna, että valtion varoista maksettavan puolustajan palkkion kohtuullista määrää arvioitaisiin olennaisesti eri perustein riippuen siitä, minkä lain perusteella arvio tulee tehtäväksi. Puolustajana toimimista EU-luovuttamislain mukaisessa asiassa ei myöskään voitu suoraan rinnastaa ratkaisussa KKO 2018:69 käsiteltyyn alaikäisen asianomistajan edunvalvojana toimimiseen (kohta 13).

Kustannus- ja ansiotason nousu arviointiperusteena

20. Palkkioasetuksen 6 §:n mukainen 110 euron tuntipalkkio on tullut noudatettavaksi 1.1.2014 lukien, ja hovioikeuden pääkäsittely on pidetty joulukuussa 2022. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan elinkustannusten nousu kyseisellä ajanjaksolla on ollut noin 20 prosenttia. Keskimääräinen ansiotaso on tuona aikana noussut suurin piirtein kustannusten nousua vastaavasti. Mikäli tuntipalkkion määrä olisi seurannut kustannus- ja ansiotason kehitystä, se olisi siten hovioikeuskäsittelyn aikana ollut noin 130 euroa. Jos 400 markan tuntipalkkiota olisi korotettu vuodesta 1993 lähtien ansiotason nousua vastaavasti, palkkion määrä olisi asiassa esitetyn selvityksen mukaan ollut noin 155 euroa.

21. Palkkioiden taso on jo siirryttäessä oikeusministeriön määräyksiin perustuviin palkkioihin vuonna 1993 edellä kohdasta 10 ilmenevällä tavalla perustunut tarpeeseen vähentää valtion menoja. Tuntipalkkion reaalinen taso on laskenut vielä tästäkin merkittävästi, kun vertailukohdaksi otetaan ansiotason nousu sanotusta vuodesta ja kustannustason nousu vuodesta 2014. Korkein oikeus katsoo näiden seikkojen puoltavan sitä, ettei 110 euron tuntipalkkion määrää voida enää pitää kohtuullisena.

Oikeuspalvelujen tuottamisen kustannukset arviointiperusteena

$fd

23. Lisäksi asiassa on esitetty Suomen Asianajajaliiton Tempo Economics Oy:ltä tilaama selvitys oikeusaputoiminnan kustannusrakenteesta ja palveluiden hinnoittelusta. Vuonna 2017 tehdyssä selvityksessä on arvioitu, että oikeusaputoimistojen tuottamien liiketaloudellisten palveluiden tuntihinnan olisi tullut olla noin 200 euroa, jotta sillä olisi katettu palvelujen tuottamisesta aiheutuneet kustannukset.

24. Korkein oikeus toteaa edellä esitetyistä selvityksistä ilmenevän, että liiketaloudellisten suoritteiden tuntihinnoittelu on jo vuonna 2013 ollut kaikissa oikeusaputoimistoissa selvästi enemmän kuin 110 euroa. Tästä huolimatta palveluiden myynnistä saadut tulot eivät ole riittäneet kattamaan palvelujen tuotantokustannuksia. Asiassa ei ole esitetty tuoreempaa selvitystä oikeusaputoimistojen laskutuksesta tai kustannusrakenteesta. Huomioon ottaen selvitysten jälkeen tapahtunut kustannustason kehitys tuotantokustannusvastaavuuden ei voida olettaa ainakaan parantuneen selvitysten tekoajoista. Selvityksillä on siten merkitystä arvioitaessa palkkioasetuksen mukaisen tuntipalkkion kohtuullisuutta tässä asiassa.

25. Tuomioistuimissa käsiteltävissä asioissa asianajo- ja lakiasiaintoimistot toimivat samalla toimialalla kuin oikeusaputoimistot ja tuottavat samanlaisia palveluja. Voidaan siten lähteä siitä, että tällaisten yksityisten palveluntarjoajien kustannusrakenne henkilöstökustannusten, vuokrien ja muiden kulujen osalta suurin piirtein vastaa oikeusaputoimistojen kustannuksia. Asiassa esitetyt selvitykset tukevat siten käsitystä, ettei palvelun tarjoaminen asianajo- tai lakiasiaintoimistossa 110 euron tuntihintaan kata kokonaan palvelujen tuottamisen kustannuksia, ja näin ollen myös sitä, ettei tämän suuruinen tuntipalkkio olisi kohtuullinen.

Johtopäätökset 110 euron tuntipalkkion kohtuullisuudesta

26. Syyttäjä on katsoessaan 110 euron tuntipalkkion kohtuulliseksi vedonnut siihen, että useat asianajajat hoitavat jatkuvasti rikosasioita valtion maksamilla palkkioasetuksen mukaisilla palkkioilla. Syyttäjän mukaan voidaan päätellä, että nämä asianajajat ovat pystyneet järjestämään toimintansa siten, että asianajotoiminta näillä palkkioilla tarjoaa kohtuullisen toimeentulon.

27. Korkein oikeus toteaa, että arviota tuntipalkkion kohtuullisuudesta ei voida perustaa pelkästään siihen, että osa lakimiehistä hoitaa toistuvasti valtion varoista maksettavia toimeksiantoja syyttäjän esittämän mukaisesti, vaan huomioon on otettava edellä mainitut arviointiperusteet ja viime kädessä se, miten palkkiotaso vaikuttaa pätevän oikeusavun saatavuuteen. Suhteettoman matala palkkiotaso on omiaan heikentämään oikeusavun laatua ja sitä kautta vaarantamaan asianosaisen oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, vaikka oikeusapua sinänsä olisikin saatavilla palkkiotason alhaisuudesta huolimatta.

28. Johtopäätöksenään Korkein oikeus toteaa, että 110 euron tuntipalkkion kohtuullisuuden arviointi vertaamalla sitä vastaavanlaisissa asioissa yleensä veloitettavaan palkkioon sekä arvioimalla kohtuullisuutta oikeuspalvelujen tuottamisen kustannusten ja yleisen kustannus- ja ansiotason kehityksen perusteella osoittaa selvästi, että tuntipalkkio on hyvin alhainen. Palkkioasetuksen 6 §:n mukainen palkkio on jo vuonna 2014 ollut asianajopalvelujen tuotantokustannuksiin nähden ja verrattuna muihin asianajopalveluiden hintoihin suhteellisen matala, eikä palkkiota ole vuoden 2014 jälkeen tarkistettu vastaamaan kustannusten nousua tai ansioiden kehitystä. Näihin seikkoihin nähden A:lle maksettua palkkioasetuksen mukaista 110 euron tuntipalkkiota ei voida enää pitää oikeusapulain 17 §:ssä edellytetyn mukaisesti kohtuullisena.

29. A on vaatinut palkkiota rikoksesta syytetyn vastaajan puolustamisesta hovioikeudessa yhdeksältä tunnilta. Hovioikeus on tältä osin katsonut, että vaatimus oli kohtuullinen ja perustui tarpeellisiin toimenpiteisiin. A ei ole vaatinut tuntipalkkion korottamista palkkioasetuksen 8 §:n nojalla, eikä hovioikeudessa ole ollut aihetta alentaa palkkiota 9 §:n nojalla.

30. Korkein oikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla, että palkkioasetuksen 6 §:n säännöksen soveltaminen ja tuntipalkkion maksaminen 110 euron määräisenä olisi ristiriidassa oikeusapulain 17 §:n kanssa, koska A:lle sen perusteella puolustajan tehtävästään hovioikeudessa maksettava palkkio ei olisi oikeusapulain 17 §:ssä edellytetyn mukaisesti kohtuullinen. Näin ollen palkkioasetuksen 6 § on jätettävä soveltamatta perustuslain 107 §:n nojalla.

31. A:n vaatima 130 euron tuntipalkkio vastaa palkkioasetuksen 6 §:n mukaista määrää vuonna 2014, jolloin pykälää viimeksi muutettiin, kun huomioon otetaan kustannus- ja ansiotason kehitys sanotusta vuodesta vuoteen 2022. Tähän nähden Korkein oikeus katsoo, että A on oikeusapulain 17 §:n 1 momentin nojalla oikeutettu vaatimaansa yhteensä 1 170 euron suuruiseen palkkioon puolustajantehtävästään hovioikeudessa.

Oikeusneuvos Engstrand:

Oikeusneuvos Antila:

Presidentti Leppänen:

Korkeimman oikeuden ratkaistavana oleva kysymys

Sovellettavat säännökset

Maksuton oikeusapu perus- ja ihmisoikeutena

Oikeusapulain avustajan palkkiota koskevan sääntelyn taustasta

Korkeimman oikeuden arviointi tuntipalkkion kohtuullisuudesta

Kohtuullisen palkkion määrääminen

KKO 2018:69