KKO:2025:104 – Skadestånd

A:s egendom hade på yrkande av polisen belagts med kvarstad för att säkerställa

betalningen av ett skadestånd som grundade sig på brott samt ett belopp som kunde

komma att dömas förverkat till staten. A hade dömts till ett bötesstraff för försök till brott

mot företagshemlighet, men yrkandena mot A på skadestånd och förverkande av

vinningen av brottet hade förkastats. A yrkade i sitt käromål mot staten ersättning för skada

på grund av onödig kvarstad.

onödigt att utverka kvarstad. Se KKO:2022:75

TvångsmedelsL 6 kap 11 §

RB 7 kap 11 §

A:n omaisuutta oli poliisin vaatimuksesta pantu vakuustakavarikkoon rikosperusteisen vahingonkorvauksen ja valtiolle menetettäväksi tuomittavan rahamäärän maksamisen turvaamiseksi. A oli tuomittu yrityssalaisuuden rikkomisen yrityksestä sakkorangaistukseen, mutta A:han kohdistettu vahingonkorvausvaatimus ja rikoshyötyä koskeva vaatimus oli hylätty. A vaati valtiota vastaan nostamassaan kanteessa tarpeettoman vakuustakavarikon aiheuttaman vahingon korvaamista.

Korkein oikeus katsoi ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla, että vakuustakavarikko oli hankittu tarpeettomasti. Ks.

PakkokeinoL 6 luku 11 §

OK 7 luku 11 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Valtiolle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 2 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna koskemaan kysymystä siitä, oliko vakuustakavarikon hankkiminen ollut tarpeetonta.

A vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ari Kantor, Mika Ilveskero, Juha Mäkelä, Timo Ojala ja Heli Melander. Esittelijä Paula Klami-Wetterstein.

KKO:2022:75

Asian tausta

Pirkanmaan käräjäoikeus oli Keskusrikospoliisin vaatimuksesta 19.12.2012 antamallaan päätöksellä määrännyt A:n omaisuutta pantavaksi vakuustakavarikkoon enintään määrän, joka arvoltaan vastasi miljoonaa euroa. Turvaamistoimi oli perustunut A:han kohdistuneisiin epäilyihin yrityssalaisuuden rikkomisesta ja yritysvakoilusta sekä niihin liittyvien rikokseen perustuvien vahingonkorvausten ja valtiolle menetettäviksi tuomittavien rahamäärien maksamisen turvaamiseen. Asianomistajan alustava enimmäismääräinen vahingonkorvausvaatimus oli ollut kaikkien asiassa epäiltyjen osalta yhteensä 42 miljoonaa euroa.

Vakuustakavarikko oli pantu täytäntöön vuonna 2013, kun ulosottoviranomainen oli takavarikoinut A:n omaisuutta.

Turun hovioikeus oli 19.6.2019 antamallaan tuomiolla tuominnut A:n sakkorangaistukseen yrityssalaisuuden rikkomisen yrityksestä ja hylännyt syytteen yrityssalaisuuden väärinkäytöstä. A:han kohdistettu vahingonkorvausvaatimus oli hylätty eikä häntä tuomittu menettämään valtiolle rikoshyötyä. Hovioikeus oli kumonnut vakuustakavarikon samasta päivästä lukien.

Kanne ja vastaus Pirkanmaan käräjäoikeudessa

A vaati kanteessaan valtiolta vahingonkorvausta tarpeettomasti hankitun vakuustakavarikon aiheuttamasta vahingosta.

Valtio vaati, että kanne hylätään.

Käräjäoikeus katsoi, että vakuustakavarikko oli ollut tarpeeton mutta takavarikkoasian käsittelyssä ei ollut näytetty tapahtuneen sellaista viranomaisen virhettä tai laiminlyöntiä, jonka nojalla valtio olisi tuottamuksen perusteella ollut korvausvastuussa A:lle aiheutuneesta vahingosta. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Arto Lintunen.

Turun hovioikeuden tuomio 29.1.2024 nro 77

A valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus totesi, että vastuu vakuustakavarikosta aiheutuneen vahingon korvaamisesta on tuottamuksesta riippumatonta. A:n omaisuuteen kohdistunut vakuustakavarikko oli ollut perusteltu sen hankkimisen aikana eikä siitä päätettäessä ollut menetelty virheellisesti. Rikosasian lopputulos kuitenkin osoitti, että turvaamistoimi oli ollut tarpeeton. Valtio oli siten velvollinen korvaamaan vakuustakavarikosta aiheutuneet vahingot. Hovioikeus katsoi asiassa olevan valtion myöntämisenkin perusteella selvää, että A:lle oli aiheutunut tämän vaatiman mukainen 1 000 euron vahinko, minkä määrän valtio oli velvollinen korvaamaan A:lle.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kimmo Vanne, Erkki Reijonen ja Kirsti Avola.

Perustelut

1. Pirkanmaan käräjäoikeus on 19.12.2012 Keskusrikospoliisin vaatimuksesta määrännyt tuolloin yrityssalaisuuden rikkomisesta ja yritysvakoilusta epäillyn A:n omaisuutta vakuustakavarikkoon rikosperusteisen vahingonkorvauksen sekä valtiolle menetettäväksi tuomittavan rikoshyödyn maksamisen turvaamiseksi enintään määrän, joka arvoltaan vastaa miljoonaa euroa. Ulosottoviranomainen on vuonna 2013 takavarikoinut A:n omaisuutta.

2. Turun hovioikeus on 19.6.2019 tuominnut A:n sakkorangaistukseen yrityssalaisuuden rikkomisen yrityksestä, mutta hylännyt syytteen yrityssalaisuuden väärinkäytöstä. A:ta ei ole tuomittu maksamaan asianomistajalle vahingonkorvausta eikä menettämään valtiolle rikoshyötyä. Hovioikeus on kumonnut vakuustakavarikon.

3. A on vaatinut kanteessaan, että valtio velvoitetaan korvaamaan tarpeettomasta vakuustakavarikosta hänelle aiheutunut vahinko. Hovioikeus on katsonut rikosasian lopputuloksen osoittavan, että vakuustakavarikko oli ollut tarpeeton ja valtio oli velvollinen korvaamaan sen vahingon, joka vakuustakavarikosta näytettiin aiheutuneen.

4. Korkeimman oikeuden ratkaistavana on kysymys siitä, onko vakuustakavarikko hankittu tarpeettomasti.

5. Pakkokeinolain 6 luvun 1 §:n mukaan omaisuutta saadaan määrätä vakuustakavarikkoon sakon, rikokseen perustuvan vahingonkorvauksen tai hyvityksen taikka valtiolle menetettäväksi tuomittavan rahamäärän maksamisen turvaamiseksi. Edellytyksenä vakuustakavarikon määräämiselle on, että omaisuus kuuluu henkilölle, jota on syytä epäillä rikoksesta tai joka voidaan rikoksen johdosta tuomita korvaamaan vahinko tai maksamaan hyvitystä taikka menettämään valtiolle rahamäärä, ja on olemassa vaara, että mainittu henkilö pyrkii välttämään sakon, vahingonkorvauksen, hyvityksen tai rahamäärän maksamista kätkemällä tai hävittämällä omaisuuttaan, pakenemalla tai muulla näihin rinnastettavalla tavalla.

6. Pakkokeinolain 6 luvun 11 §:n mukaan vakuustakavarikosta ja väliaikaisesta vakuustakavarikosta aiheutuneen vahingon ja asiassa aiheutuneiden kulujen korvaamisessa noudatetaan soveltuvin osin oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:ää.

7. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:n mukaan hakijan, joka on tarpeettomasti hankkinut turvaamistoimen, on korvattava vastapuolelle turvaamistoimesta ja sen täytäntöönpanosta aiheutunut vahinko ja asiassa aiheutuneet kulut.

$df

9. Korkein oikeus toteaa, että rikosperusteisen vakuustakavarikon asettamisessa on kysymys rahamääräisen saatavan maksamisen turvaamisesta, vaikka sen määräämisen edellytyksenä on myös epäily rikokseen syyllistymisestä. Korkein oikeus katsoo, että tällaisen saatavan turvaamiseksi määrätyn vakuustakavarikon tarpeettomuutta tulee lähtökohtaisesti arvioida sillä perusteella, ovatko kyseiset rahamääräiset vaatimukset menestyneet pääasian oikeudenkäynnissä.

10. Korkein oikeus toteaa, että vakuustakavarikko on tässä tapauksessa määrätty asianomistajan vahingonkorvaussaatavan ja valtiolle menetettäväksi tuomittavan rikoshyödyn maksamisen turvaamiseksi. Kun vakuustakavarikon turvaamia saatavia koskevat vaatimukset on lainvoimaisesti hylätty kaikilta osin, Korkein oikeus katsoo, että A:n omaisuuteen kohdistunut vakuustakavarikko on hankittu tarpeettomasti. Sillä, että vakuustakavarikon perusteena ollut rikosepäily ei ole osoittautunut kokonaisuudessaan perusteettomaksi, ei ole merkitystä vakuustakavarikon tarpeettomuutta arvioitaessa.

11. Korkein oikeus katsoo, että hovioikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen ei ole aihetta.

Korkeimman oikeuden ratkaistavana oleva kysymys

Oikeudellisen arvioinnin lähtökohdat

Korkeimman oikeuden arviointi