KKO:2026:2 – Skadestånd

A:s och B:s sällskapshund hade skadats när C:s hund attackerade den. A och B yrkade att C skulle åläggas att i skadestånd ersätta vårdkostnaderna för hunden.

Högsta domstolen ansåg av de skäl som framgår av avgörandet att C var skyldig att ersätta de skäliga kostnader som med hänsyn till hundens skador hade varit motiverade för en ändamålsenlig vård av djuret, även om de hade överstigit anskaffningspriset för ett motsvarande sällskapsdjur.

SkadeståndsL 5 kap 5 §

A:n ja B:n lemmikkikoiralle oli aiheutunut vammoja C:n koiran hyökättyä sen kimppuun. A ja B vaativat C:n velvoittamista suorittamaan vahingonkorvauksena koiran hoitamisesta aiheutuneet kustannukset.

VahL 5 luku 5 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

A ja B vaativat kanteessaan, että C velvoitetaan suorittamaan heille vahingonkorvauksena koiran hoitokustannuksista 5 284,96 euroa, lääke- ja hoitotarvikekustannuksista 321,86 euroa ja matkakustannuksista 335,28 euroa eli yhteensä 5 942,10 euroa viivästyskorkoineen. Kanteen mukaan C:n omistama koira oli hyökännyt A:n ja B:n koiran kimppuun 17.12.2020 aiheuttaen koiralle hengenvaarallisia ja intensiivistä hoitoa vaatineita vammoja.

C vaati kanteen hylkäämistä. Vahingonkorvauksen määrän osalta C vetosi muun ohessa siihen, että koiran arvo oli vähemmän kuin kanteessa vaaditut hoitokulut.

Käräjäoikeus katsoi C:n huolimattoman menettelyn olleen syy-yhteydessä A:n ja B:n koiran vahingoittumiseen. Tämän vuoksi C oli korvausvastuussa koiran hoitoon liittyneistä kustannuksista.

Käräjäoikeus katsoi, että hoitokustannukset ylittivät huomattavasti koiran taloudellisen arvon ja että esinevahinkona voi lähtökohtaisesti tulla korvattavaksi enintään esineen taloudellinen arvo. Lemmikkieläimen taloudellista arvoa ei kuitenkaan voitu kaikissa tilanteissa asettaa korvauksen määrän ylärajaksi. Esitetyn selvityksen perusteella arvioituna koiralle tehdyt hoitotoimenpiteet olivat olleet tarpeellisia sen hoitamiseksi ja siten tarkoituksenmukaisia. Hoitokustannukset eivät olleet olleet ennakoimattomia eivätkä tarpeellisiin hoitotoimenpiteisiin nähden kohtuuttoman suuret. A:lla ja B:llä ei ollut ollut mahdollisuutta vaikuttaa hoitokustannusten määrään, eikä heiltä myöskään ollut voitu edellyttää, etteivät he olisi hankkineet koiralle sen tarvitsemaa hoitoa. Kohtuullisena käräjäoikeus ei pitänyt sitä, että koiran arvon ylittävät hoitokustannukset jäisivät A:n ja B:n vahingoksi. Käräjäoikeus katsoi C:n lähtökohtaisesti olevan korvausvastuussa kaikista koiran hoitokustannuksista.

Käräjäoikeus sovitteli vahingonkorvauksen määrää ottaen huomioon, että B oli myötävaikuttanut vahingon syntymiseen pyrkiessään erottamaan koirat toisistaan talikkoa käyttäen, jolloin osa koiran vammoista oli voinut syntyä myös tästä syystä.

Käräjäoikeus velvoitti C:n suorittamaan A:lle ja B:lle vahingonkorvauksena koiran hoitokustannuksista 4 500 euroa.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Liisa Hirvonen.

C valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus totesi, että korvausvaatimus perustui koiran hoitamisesta aiheutuneisiin kustannuksiin. Hovioikeuden mukaan korvauksen tuomitsemiselle eläimen taloudellisen arvon ylittäviltä osin oli oltava erityisiä syitä, hoitotoimenpiteiden tuli olla tarkoituksenmukaisia ja aiheutuneiden kustannusten ja korvauksen määrältään kohtuullisia. Hovioikeus katsoi selvitetyksi, että A:n ja B:n koiran hoitotoimenpiteet olivat olleet koiran asianmukaiseksi hoitamiseksi tarpeellisia. Kustannukset eivät olleet määrältään ennakoimattomat tai tarpeellisiin toimenpiteisiin nähden kohtuuttoman suuret.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Nora Viikari, Martta Plathin-Arvidsson ja Juha Suvanto.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

C:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna kysymykseen vahingonkorvauksen määrästä.

C vaati valituksessaan, että kanne hylätään tai että hänen korvausvelvollisuutensa ainakin alennetaan 1 500 euroon.

A ja B vaativat vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

1. Asiassa on selvitetty, että C:n koira on hyökännyt A:n ja B:n koiran kimppuun. A:n ja B:n koiralle on tullut hyökkäyksestä vammoja. Kanteessa on vaadittu korvausta koiran hoitokustannuksista, lääke- ja hoitotarvikekustannuksista sekä matkakustannuksista yhteensä 5 942,10 euroa. C on katsonut, että hänen korvausvastuunsa rajoittuu joka tapauksessa koiran taloudelliseen arvoon, jonka hän on väittänyt olevan enintään 1 500 euroa.

2. Käräjäoikeus on velvoittanut C:n suorittamaan A:lle ja B:lle tuottamuksellaan aiheuttaman vahingon korvauksena koiran hoitokustannuksista 4 500 euroa soviteltuaan korvauksen määrää B:n myötävaikutuksen perusteella. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

3. Korkeimmassa oikeudessa on arvioitavana kysymys korvattavan vahingon määrästä.

4. Asiaan sovellettavan vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:n mukaan esinevahinkona on korvattava esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus taikka tuhoutuneen tai hukatun esineen arvo ja lisäksi tulojen tai elatuksen vähentyminen.

5. Vahingonkorvausoikeuden yleisten periaatteiden mukaan vahingonkorvauksen tulee olla täysi korvaus niin, että vahingon aiheuttajan on korvattava vahinkoa kärsineelle vahingosta aiheutunut menetys kokonaisuudessaan. Vahingonkorvauksella vahinkoa kärsinyt pyritään näin asettamaan siihen asemaan, jossa hän olisi, jos vahinkoa ei olisi tapahtunut (ks. esimerkiksi KKO 2025:98, kohta 5 ja siinä viitatut ratkaisut).

6. Korvausvelvollisuutta rajoittaa toisaalta yleinen vahingonkorvausoikeudellinen periaate, jonka mukaan vahinkoa kärsineen on pyrittävä rajoittamaan vahinkonsa määrää.

7. Kun kysymys on eläimelle aiheutuneesta vahingosta, arvioinnissa on otettava huomioon myös eläinten suojelua ja hyvinvointia sekä eläimen pitämiseen liittyviä velvoitteita koskeva sääntely. Nyt kysymyksessä olevan vahingon tapahtuessa voimassa olleen eläinsuojelulain (247/1996) 3 §:ssä säädetään muun muassa velvollisuudesta kohdella eläimiä hyvin. Edelleen lain 5 §:ssä ja eläinsuojeluasetuksen (396/1996) 11 §:ssä säädetään muun muassa siitä, että eläimen sairastuessa tai vahingoittuessa sille on annettava asianmukaista hoitoa ja että sairauden tai vamman laadun niin edellyttäessä eläin on lopetettava. Asiallisesti vastaavasti säädetään 1.1.2024 voimaan tulleessa laissa eläinten hyvinvoinnista (693/2023). Mainitut säännökset velvoittavat esimerkiksi lemmikkieläimen omistajaa ja pitäjää.

8. Vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:stä ja täyden korvauksen periaatteesta seuraa, että eläimen loukkaannuttua esinevahinkona on lähtökohtaisesti korvattava muun muassa kustannukset toimenpiteistä eläimen tervehdyttämiseksi. Käsillä olevassa asiassa on arvioitavana, mikä merkitys vahingonkärsijän yleisellä velvollisuudella vahinkonsa rajoittamiseen on tällaisten kustannusten korvattavuuden kannalta. Arvioitavana on erityisesti, onko hoitokustannuksia korvattava enemmän kuin vastaavan kaltaisen lemmikkieläimen hankinta maksaisi.

9. Vahingoittuneen koiran hoitamisesta tässä tapauksessa aiheutuneet kustannukset ovat perustuneet eläinlääkärin toimenpiteisiin, matkakustannuksiin ja haavanhoitovälineiden hankintaan. Esitetyn kirjallisen selvityksen mukaan koiran intensiivistä jatkohoitoa on aiheuttanut erityisesti tarve hoitaa lavan ja jalan haavoja, joihin on osin kehittynyt kuoliota. Esitetystä lääketieteellisestä selvityksestä ei ilmene eikä selvityksen valossa muutoinkaan ole aihetta olettaa, että koiran lopettaminen olisi ollut eläimen asianmukaisen hoidon kannalta perusteltu toimenpide.

10. Korkein oikeus katsoo, että kanteessa tarkoitetut kustannukset ovat perustuneet toimenpiteisiin, jotka ovat olleet koiralle aiheutuneet vammat huomioon ottaen perusteltuja eläimen asianmukaiseksi hoitamiseksi. Kustannuksia ei myöskään voida pitää kohtuuttomina huomioon ottaen sen, mitä omistajien voidaan yleisesti arvioida olevan valmiit maksamaan koiriensa hoidosta. Kyseiset kustannukset ovat siten esinevahinkona korvattavia, eikä vahingonkärsijän velvollisuudesta rajoittaa vahinkoaan seuraa, että korvattavan vahingon määrä rajoittuisi vastaavan kaltaisen koiran hankintahintaan. Asiassa ei muutoinkaan ole ilmennyt aihetta arvioida vahingonkorvauksen määrää toisin kuin hovioikeus.

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Mika Huovila, Kirsti Uusitalo, Pekka Pulkkinen ja Kaarlo Hakamies. Esittelijä Kirsikka Linnanmäki.

Kanne ja vastaus Pirkanmaan käräjäoikeudessa

Käräjäoikeuden tuomio 23.11.2022 nro 1006 9805

Turun hovioikeuden tuomio 16.5.2024 nro 324

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

Arvioinnin lähtökohdat

Korkeimman oikeuden arviointi

Tuomiolauselma