KKO:2026:4 – Olycksfallsersättning

Högsta domstolen ansåg att den depression som A konstaterats lida av sannolikt var följden av ett olycksfall i arbetet och en patientskada i samband med det, vilket hade orsakat A kronisk smärta och försämrad rörlighet. Depressionen ansågs således berättiga till olycksfallsersättning. Se KKO:2011:69 KKO:2012:12 KKO:2013:7 KKO:2017:96

Korkein oikeus katsoi A:lla todetun masennuksen todennäköisesti olevan seurausta työtapaturmasta ja siihen liittyneestä hoitovahingosta, joka oli aiheuttanut A:lle kroonisen kivun ja liikkumisen vaikeutumisen. Masennuksen katsottiin siten oikeuttavan tapaturmakorvaukseen. Ks.

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta, vakuutusyhtiön päätös 10.12.2020, tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätös 4.11.2021 nro 441/2021 ja vakuutusoikeuden päätös 14.11.2023 nro H2697/2023 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnassa Irene Luukkonen, Matti Karjalainen, Markus Äimälä, Timo Koskinen, Seija Jalkanen ja Timo Sipilä, esittelijä Sami Sepponen, sekä vakuutusoikeudessa vakuutusoikeuden jäsenet Helena Karlsson, Anna Katajamäki, Mikko Manninen, Mikko Lehtonen ja Jyrki Ojanen, esittelijä Mika Parviainen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että vakuutusoikeuden päätös kumotaan ja vakuutusyhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle lain mukaiset korvaukset hänellä todetun masennuksen johdosta 31.12.2020 alkaen.

Pohjois-Savon hyvinvointialue hankki Korkeimman oikeuden siltä pyytämän lääketieteellisen asiantuntijalausunnon, joka toimitettiin Korkeimmalle oikeudelle.

Vakuutusyhtiö vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä lausuen samalla asiantuntijalausunnosta.

A antoi lausuman vakuutusyhtiön vastauksesta ja asiantuntijalausunnosta.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

1. Kotisairaanhoidossa hoitajana työskennelleelle A:lle on sattunut työtapaturmana ensin 28.12.2018 oikean nilkan nyrjähdys, josta hän on toipunut nopeasti. A:n oikea nilkka on loukkaantunut uudestaan työtapaturmassa 31.12.2018, jolloin myös hänen oikea ranteensa on vammautunut. Jatkuvan kipuoireilun takia A:n oikeaan nilkkaan on tehty 3.4.2019 magneettitutkimus, jossa on todettu telaluun domuksen osteokondraalinen murtuma eli paikallinen rustovaurio.

2. Murtuman takia A:n nilkka on leikattu 18.4.2019 tähystyksessä. Toimenpiteen jälkeen nilkka on ollut poikkeuksellisen kivulias, ja tähän on 15.10.2019 tehdyissä tutkimuksissa todettu syyksi aikaisemman tähystystoimenpiteen yhteydessä syntynyt hermovaurio. A:lle on kehittynyt jalkaan nivelvaivan lisäksi toimintakykyä haittaava krooninen hermokipuoire. Tarkemmissa tutkimuksissa 30.9.2020 on todettu neurogeeniseen vaurioon sopivat muutokset.

3. Työtapaturman jälkeen A:n oikeassa nilkassa on ollut turvotusta sekä jalkaterässä, polvessa ja lonkassa hankalia, yöunia vaikeuttavia kipuoireita. A ei ole pystynyt kävelemään 500 metriä pidempää matkaa, eikä kyennyt seisomaan kuin lyhyitä aikoja. Lisäksi hän on joutunut käyttämään yksilöllisesti valmistettua tukea oikeassa jalassa. Vajaa vuosi tapaturman jälkeen, marraskuussa 2019, A:lla on todettu psyykkisen oireilun kehittyminen ja seuraavana vuonna hänellä on todettu keskivaikea masennustila tyypillisin masennusoirein.

4. Vakuutusyhtiö on päätöksessään 10.12.2020 katsonut, että A:lla todettu masennus ei ole aiheutunut hänelle sattuneesta tapaturmasta.

5. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta on päätöksellään 4.11.2021 hylännyt A:n valituksen. Muutoksenhakulautakunta on katsonut, että masennuksen hoito ei ole liittynyt A:lle aiheutuneeseen vahinkoon.

6. Vakuutusoikeus on päätöksellään 14.11.2023 katsonut, että A:n masennus on seurausta todennäköisesti pääasiallisesti tapaturmasta riippumattomista syistä, ja hylännyt A:n valituksen tältä osin.

7. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A:lla todettu masennus korvaukseen oikeuttavassa todennäköisessä lääketieteellisessä syy-yhteydessä hänelle 31.12.2018 sattuneeseen työtapaturmaan.

8. Työtapaturma- ja ammattitautilain 15 §:n 1 momentin mukaan kyseisen lain mukaisena vahinkotapahtumana korvataan työtapaturma ja ammattitauti siten kuin jäljempänä säädetään. Lain 16 §:n mukaan vahinkotapahtuman korvaamisen edellytyksenä on todennäköinen lääketieteellinen syy-yhteys vahinkotapahtuman ja vamman tai sairauden välillä, jollei jäljempänä toisin säädetä. Syy-yhteyden arvioinnissa otetaan huomioon erityisesti lääketieteelliset löydökset ja havainnot, vahingon sattumistapa sekä aikaisemmat vammat ja sairaudet. Tapaturmalla tarkoitetaan lain 17 §:n mukaan ulkoisesta tekijästä johtuvaa äkillistä ja odottamatonta tapahtumaa, joka aiheuttaa työntekijälle vamman tai sairauden.

9. Korkein oikeus toteaa, että työtapaturma- ja ammattitautilaki on tullut voimaan 1.1.2016 ja sitä sovelletaan lain voimaantulon jälkeen sattuneisiin vahinkotapahtumiin. Lakia säädettäessä oikeus- ja korvauskäytännön varassa olevia tulkintoja ja periaatteita on kirjattu lakiin ja esimerkiksi lain 16 §:ssä säädetty todennäköisen syy-yhteyden vaatimus vastaa aikaisempaa tulkintaa (HE 277/2014 vp s. 1 ja 71).

10. Tapaturmasta johtuneen vamman seurauksena aiheutunut muu vamma tai sairaus on aikaisemman tapaturmavakuutuslain soveltamista koskevassa oikeuskäytännössä oikeuttanut korvaukseen, jos vamman tai sairauden on tiedetty voivan kehittyä sitä edeltäneen tapaturmavamman seurauksena. Myös tapaturmavammaa hoidettaessa tai tutkittaessa syntyneiden komplikaatioiden on vakiintuneesti katsottu aiheutuneen tapaturmasta, jolloin ne ovat kuuluneet tapaturmavakuutuksen perusteella korvattavien vahinkojen piiriin. (KKO 2019:82, kohta 15 ja siinä viitatut ratkaisut.)

11. Korkein oikeus on ratkaisukäytännössään todennut, että masennustilojen tiedetään olevan monitekijäisiä sairauksia, joiden syntyyn liittyy biologisia, psykologisia ja sosiaalisia vaaratekijöitä. Vaaratekijöistä monet liittyvät pidempiaikaiseen yksilölliseen depressioalttiuteen ja jotkin taas ovat luonteeltaan laukaisevia. Masennuksen on useissa ratkaisuissa katsottu olleen kipusairauden seuraus. (KKO 2017:96, kohta 11 ja siinä viitatut ratkaisut.)

12. Korkein oikeus on arvioidessaan tapaturman ja sen jälkeen todetun masennuksen välistä syy-yhteyttä ottanut yhdeksi arvioinnin lähtökohdaksi tapaturman ja oireiden välisen ajallisen yhteyden. Arvioinnissa on lisäksi otettu huomioon se, onko masennuksen laukaisseeksi väitetty tapaturmasta johtunut kipu ollut laadultaan invalidisoivaksi kuvattua pitkäkestoista ja intensiivistä kipua ja siten omiaan laukaisemaan masennusta. Merkitystä arvioinnissa on annettu myös sille, onko henkilö jo ennen tapaturmaa kärsinyt masennuksesta, sekä sille, onko asiassa tullut esille muita masennuksen puhkeamiseen johtaneita syitä kuten poikkeuksellinen depressioalttius tai tapaturmasta riippumaton kuormittava elämäntilanne. (KKO 2017:96, kohta 12 ja siinä viitatut ratkaisut.)

13. A on vammautunut 31.12.2018 tapaturmassa. Tähystystoimenpiteen 18.4.2019 suorittanut ortopedi B on 9.2.2023 päivätyssä E-lääkärinlausunnossaan todennut, että leikkaushoidon komplikaationa syntynyt hermovaurio on aiheuttanut kroonisen hermokipuoireen, joka on pahenevasti vaikeuttanut A:n toimintakykyä.

14. Neurologi C:n tutkimuksissa marraskuussa 2019 on todettu A:lla olevan kipujen takia univaikeuksia ja huolta liikuntakyvystään sekä siitä, paraneeko hän koskaan. Kipu- ja kuntoutuspsykologin D:n laatimassa lausunnossa 10.2.2020 on todettu, että A:lla todettu kivun aiheuttama ja provosoima paineoireisto näyttäytyy erittäin laaja-alaisena kuormituksena sekä mieliala- että ahdistusakselilla, mikä on tyypillistä sopeutumiskriisin reaktiovaiheelle, jossa A selkeästi on. A:lle on suositeltu maksusitoumusta kipupsykologiseen kuntouttavaan hoitoon.

15. Psykologi E:n laatimassa lausunnossa psykologin tutkimuksista 15. ja 23.9.2020 on todettu, että kyseessä on alun perin kognitiiviselta toimintakyvyltään hyvätasoinen henkilö, jonka suoriutuminen on arvioitu tutkimushetkellä abstraktia kielellistä päättelyä lukuun ottamatta kohtalaisesti – vaikea-asteisesti heikentyneeksi. Muutokset sopivat hermovauriokivun aiheuttaman reaktiivisen masennuksen aiheuttamaksi.

16. Turun yliopistollisen keskussairaalan kipuklinikan erikoislääkäri F:n laatiman E-lääkärinlausunnon 18.12.2020 mukaan A:lla on todettu keskivaikea reaktiivinen masennus vaikean kipuongelman myötä. Työtapaturmaa edeltävästi mitään masennusoireilua tai siihen viittaavaa ei ole todettu.

17. Turun yliopistollisen keskussairaalan kipuklinikan erikoislääkäri G:n 21.12.2020 päivätyn B1-lääkärinlausunnon mukaan hän on hoitanut kipuklinikan psykiatrin ominaisuudessa vuonna 1962 syntynyttä A:ta elokuusta 2020 alkaen. A:n elämä on muuttunut tyystin edeltäneiden kahden vuoden aikana, ja hänelle on kehittynyt keskivaikea masennustila. Lausunnon mukaan on erittäin epätyypillistä, että ensimmäinen masennusjakso tulee potilaan iässä, mutta on varsin tavallista, että pitkäaikaisen kivun seurauksena syntyy masennus. Potilaan masennus on selkeästi tullut reaktiona kipuun ja toimintakyvyn menetykseen, jotka ovat puolestaan aiheutuneet työtapaturmasta.

18. Turun yliopistollisen keskussairaalan mielialahäiriöiden vastuualueen erikoistuvan lääkärin H:n 4.3.2023 päivätyn B1-lääkärinlausunnon mukaan tapaturman jälkeinen hermovaurio ja sitä seuranneet kivut ovat todennäköisesti merkittävästi muuttaneet A:n elämän sisältöä ja rajoittaneet hänen toimintakykyään. Toimintakyvyn rajoittumisen, tätä kautta mielekkään elämänsisällön vähenemisen ja kroonisten kipujen pohjalta potilaalle on todennäköisesti kehittynyt keskivaikea depressio-oireisto. Potilaalla ei ole todettu aikaisempaa depressiota ennen tapaturmaa eikä depressiolle altistavia persoonallisuuspiirteitä.

19. Pohjois-Savon hyvinvointialue on Korkeimman oikeuden pyynnöstä hankkinut lääketieteellisen asiantuntijalausunnon, jonka on laatinut psykiatrian erikoislääkäri, professori I. Lausunnon mukaan A on vammautunut merkittävästi 31.12.2018 tapaturmassa ja sen hoidoksi tehdyssä toimenpiteessä, missä on tullut hoitovahinko. A:lle on kehittynyt krooninen, komplisoitunut ja laajentunut neuropaattinen kipu, joka on heikentänyt merkittävästi hänen toimintakykyään. Asianmukaisesta ja monipuolisesta hoidosta huolimatta kiputilanne ei ole korjaantunut. Vammautumisen seurauksena A on menettänyt työkykynsä ja edellytykset ammatilliseen kuntoutukseen sekä aikaisemmat harrastukset, kuten säännöllisen liikunnan.

$d8

21. Asiantuntijalausunnossa on päädytty johtopäätöksenä siihen, että ei ole perusteita sille, että A:n masennusta voisi pitää todennäköisenä seurauksena pääasiallisesti tapaturmasta riippumattomista syistä.

22. Asiassa esitetty lääketieteellinen selvitys ja pyydetty asiantuntijalausunto osoittavat yksiselitteiseksi, että A:lle on työtapaturmavammasta ja siihen annetusta hoidosta aiheutunut hermovaurio, jonka aiheuttamien kroonisten kipujen ja liikkumisen vaikeutumisen myötä hänelle on kehittynyt syy-yhteydessä keskivaikea depressio-oireisto. Tapaturmavamman seurauksena kehittyneen kroonista kipua aiheuttaneen hermovaurion ja masennusoireiden välillä on selkeä ajallinen yhteys ja esitetty selvitys osoittaa myös sen, että A:lla ei ole todettu ennen työtapaturmaa masennusoireita.

23. A on jo vakuutusyhtiölle esittämässään korvausvaatimuksessa nojautunut seikkaperäiseen lääketieteelliseen selvitykseen. Vakuutusyhtiö on tyytynyt ainoastaan yleisellä tasolla kiistämään valituksessa tältä osin esitetyn. Myöskään tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan ja vakuutusoikeuden päätöksen perusteluista ei käy ilmi, miksi lääketieteellisen syy-yhteyden A:lle sattuneen työtapaturman ja tämän kipuoireiston kroonistumisen jälkeen syntyneen masennuksen välillä ei ole katsottu todennäköisesti täyttyneen, kun otetaan huomioon Korkeimman oikeuden edellä kohdissa 10 – 12 kuvatut arviointikriteerit.

24. Korkein oikeus katsoo johtopäätöksenään, että A:lla todettu masennus on todennäköisesti seurausta 31.12.2018 sattuneesta työtapaturmasta. Näin ollen masennus oikeuttaa työtapaturma- ja ammattitautilain mukaiseen korvaukseen.

Vakuutusoikeuden päätös kumotaan.

Vakuutusyhtiö määrätään suorittamaan A:lle 31.12.2018 sattuneen työtapaturman seurauksena syntyneen masennuksen johdosta lain mukaiset korvaukset 31.12.2020 alkaen. Asia palautetaan vakuutusoikeuteen tästä aiheutuvia toimenpiteitä varten.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ari Kantor, Lena Engstrand, Mika Ilveskero, Jussi Tapani ja Alice Guimaraes-Purokoski. Esittelijä Heikki Heino.

KKO:2011:69

KKO:2012:12

KKO:2013:7

KKO:2017:96

Asian aikaisempi käsittely

Perustelut

Asian tausta ja aikaisempi käsittely

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

Asiassa esitetty lääketieteellinen selvitys

Korkeimmassa oikeudessa hankittu asiantuntijalausunto

Korkeimman oikeuden arviointi ja johtopäätös

Päätöslauselma