KKO:2026:5 – Militärt brott

I egenskap av Försvarsmaktens Huvudstabs lokalsäkerhetschef hade A i strid med sina skyldigheter som hör till tjänstgöringen samt bestämmelser och föreskrifter förvarat och hanterat Försvarsmaktens sekretessbelagda och säkerhetsklassificerade handlingar hemma på olika lagringsenheter.

Högsta domstolen ansåg av de skäl som framgår av avgörandet att A hade begått tjänstgöringsbrottet vid fullgörandet av ett synnerligen ansvarsfullt uppdrag och att brottet även bedömt som en helhet var grovt.

Fråga även om bestämmande av straff. Se KKO:2025:58

A oli Pääesikunnassa Puolustusvoimien tilaturvallisuuspäällikkönä säilyttänyt ja käsitellyt Puolustusvoimien salassa pidettäviä ja turvallisuusluokiteltuja asiakirjoja palvelukseensa kuuluneiden velvollisuuksien sekä säännösten ja määräysten vastaisesti kotonaan olleilla tallennusalustoilla.

Korkein oikeus katsoi ratkaisusta ilmenevillä perusteilla, että A oli tehnyt palvelusrikoksen erityisen vastuunalaista tehtävää suorittaessaan ja että rikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Kysymys myös rangaistuksen määräämisestä. Ks.

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että A oli rikkonut tai jättänyt täyttämättä palvelukseen kuuluvan velvollisuuden taikka palvelusta tai sotilaallista järjestystä koskevan ohje­säännöllä tai muulla tavoin annetun määräyksen. A oli tallentanut, säilyttänyt ja kopioinut Puolustusvoimiin liittyvää turvallisuusluokiteltua materiaalia erilaisille tallennusalustoille, tietokoneen kovalevyille, ulkoisille kovalevyille ja muistitikuille. A:n kotoa oli kotietsinnässä takavarikoitu 33 tallennusalustaa, joissa oli ollut Puolustusvoimien salassa pidettävää ja turvallisuusluokiteltua tietoa.

Käräjäoikeus lausui, että A:n hallussa oli ollut yhteensä yli 13 000 Puolustusvoimiin liittyvää tiedostoa. Samoja dokumentteja oli löytynyt useilta eri tallennusvälineiltä. A:n hallussa oli ollut suojaustasoille II-IV turvallisuusluokiteltua tietoaineistoa. A:n hallussa olleilla tietovälineillä olleet tiedot olivat omiaan aiheuttamaan kokonaisuudessaan vakavaa vahinkoa Suomen maanpuolustukselle, turvallisuudelle ja ulkosuhteille sekä ulkoiselle turvallisuudelle.

Teon törkeysarvostelun osalta käräjäoikeus lausui, että A:lla ei ollut ollut suoranaisia alaisia. A oli kuitenkin valvonut, ohjannut ja koordinoinut tilaturvallisuuden toteutumista koko Puolustusvoimissa turvallisuustoimialan puitteissa sekä ohjannut ja johtanut toimialateitse puolustushaarojen ja Pääesikunnan alaisten laitosten turvallisuuspäälliköitä ja -asiantuntijoita. Hän oli johtanut itsenäisesti turvallisuussektorin johtajan alaisuudessa tilaturvallisuuden ohjeistamista ja rakentamista Puolustusvoimissa, ja tehtävän vaikuttavuus ilmeni koko Puolustusvoimien henkilöstön, tiedon ja materiaalin suojaamisessa. A oli muun ohella koordinoinut ja valmistellut tilaturvallisuuden normiohjauksen pohjana olevat hallinnolliset määräykset. A:n työllä oli ollut laajakantoiset välittömät ja välilliset vaikutukset. Tilaturvallisuuspäällikön toimenkuva oli sisältänyt laajasti Puolustusvoimien turvallisuuteen liittyviä tehtäviä.

Tilaturvallisuuspäällikön tehtävien hoitaminen oli edellyttänyt käyttöoikeutta turvallisuusluokkiin kuuluviin tietoihin. A:n hallusta oli takavarikoitu myös tietoja, jotka eivät olleet kuuluneet hänen työtehtäviinsä, mutta joihin hänellä oli ollut pääsy tilaturvallisuuspäällikön tehtävässään.

Käräjäoikeus katsoi, että A oli tehnyt palvelusrikoksen erityisen vastuunalaisessa tehtävässä.

Teon kokonaistörkeyttä koskevan arvioinnin osalta käräjäoikeus totesi, että A:n hallusta takavarikoidut tiedot olivat antaneet kokonaiskuvan Puolustusvoimien tilaturvallisuudesta, henkilö- ja fyysisestä turvallisuudesta, rakenteista, turvallisuustekniikasta ja turvallisuussuunnitelmista. Huomioon ottaen A:n asema, hänen hallussaan olleen tiedon laatu ja määrä, käräjäoikeus piti Puolustusvoimia koskevan salassa pidettävän tiedon keräämistä tietoisena ja systemaattisena. Kun vielä huomioon otettiin tekoaika, käräjäoikeus piti tekoa myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen törkeään palvelusrikokseen.

$fe

Käräjäoikeus tuomitsi A:n törkeästä palvelusrikoksesta 2 vuoden 2 kuukauden vankeusrangaistukseen sekä menettämään sotilasarvonsa.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Marjut Löfroth sekä sotilasjäsenet majuri Mika Romppanen ja yliluutnantti Thomas Salmelainen.

A valitti hovioikeuteen vaatien, että syyte hylätään tai vankeusrangaistusta alennetaan, se lievennetään ehdolliseksi vankeudeksi ja ettei hänen sotilasarvoaan tuomita menetetyksi.

Syyttäjä ja Puolustusvoimat vaativat vastavalituksissaan, että A:lle tuomittu vankeusrangaistus korotetaan 2 vuoden 6 kuukauden ehdottomaksi vankeudeksi.

Hovioikeus katsoi, että A:lla oli ollut hallussaan yksi turvallisuusluokkaan II merkitty asiakirja ja muilta osin tietoaineisto on ollut turvallisuusluokkiin III ja IV merkittyä. Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, että tietoaineisto oli tekoaikana ollut kaikilta osin salassa pidettävää ja turvallisuusluokiteltua. Ottaen huomioon A:n säilyttämä tietoaineisto kokonaisuutena, jollaisena sitä ei viranomaisessa ollut tarkoitettu säilytettäväksi, hovioikeus katsoi, että turvallisuusluokiteltujen tietojen paljastumisesta olisi voinut aiheutua kokonaisuudessaan vakavaa vahinkoa Suomen maanpuolustukselle, turvallisuudelle ja ulkoiselle turvallisuudelle, mutta ei Suomen ulkomaansuhteille.

Törkeää palvelusrikosta koskevan arvioinnin osalta hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut. Lisäksi hovioikeus totesi, että tilaturvallisuuspäällikön tehtävä on tietotyöpainotteinen asiantuntijatehtävä, johon ei sisältynyt vastaavaa toisen henkilön palvelusturvallisuuteen tai henkeen liittyvää välitöntä ja konkreettista vaaraelementtiä kuin oikeuskäytännössä tavanomaisesti erityisen vastuunalaisiksi katsottuihin tehtäviin. Hovioikeus totesi käräjäoikeuden tavoin, että tehtävän erityistä vastuunalaisuutta arvioitaessa keskeistä on, miten tehtävän vaikuttavuus ilmeni. Tilaturvallisuuspäällikön tehtävän vaikuttavuuden oli selvitetty ilmenevän erityisesti Puolustusvoimien turvajärjestelyiden ja kriittisen infrastruktuurin toimintavarmuudessa normaali- ja poikkeusoloissa. Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, että A oli tehnyt palvelusrikoksen erityisen vastuunalaista tehtävää suorittaessaan.

$100

Rangaistusta määrätessään hovioikeus otti huomioon erityisesti A:n aseman Puolustusvoimien tilaturvallisuuden toteuttamisessa ja toimintavarmuuden turvaamisessa. A:lla oli ollut tavanomaista korkeammat vaatimukset huolehtia siitä, että hän noudattaa toimintaympäristölle keskeisiä tietoturvallisuusvaatimuksia. Ottaen lisäksi huomioon A:n käsittelemän ja säilyttämän tietoaineiston laajuuden ja tiedon oikeudettoman paljastumisen vahingollisuudesta selvitetyn sekä A:n menettelyn järjestelmällisyyden ja siihen liittyneen hyötymistarkoituksen, hovioikeus katsoi, ettei alle kahden vuoden vankeusrangaistusta voitu pitää riittävänä. Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin oikeudenmukaiseksi seuraamukseksi A:n syyksi luetusta teosta ennen lieventämisperusteiden vaikutuksen arviointia 2 vuotta 2 kuukautta vankeutta.

Hovioikeus katsoi, että tapauksen saama julkisuus ei ollut ollut poikkeuksellista ja ennakoimatonta siten, että se olisi perusteltua ottaa huomioon rangaistuksen lieventämisperusteena. Myöskään A:n vetoamaa, julkisuudesta aiheutunutta työpaikan menettämistä koskevaa seuraamusta ei voitu pitää sellaisena poikkeuksellisena ja ennakoimattomana seikkana, joka olisi otettava rangaistusta määrättäessä huomioon. Hovioikeus katsoi, ettei oikeudenkäynti ollut viivästynyt eikä A:lle tuomittua vankeusrangaistusta tullut myöskään rikoksen tekemisestä kuluneen pitkän ajan perusteella lieventää.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet hovioikeudenneuvos Tarja Raiskinen, sotilasjäsenet eversti Riku Suikkanen (eri mieltä) ja eversti Mauri Etelämäki sekä hovioikeudenneuvos Arto Perälä ja asessori Anssi Rantala.

Eri mieltä ollut sotilasjäsen katsoi, että palvelusrikossäännösten tarkoituksena on turvata kurin ja järjestyksen säilyminen Puolustusvoimissa sekä suojella palvelusturvallisuutta ja palvelustehtävien asianmukaista toteuttamista. Lisäksi kysymys on keskeisesti luottamuksesta Puolustusvoimiin ja sille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. A:n hallussa olleen tietoaineiston oikeudeton paljastuminen olisi ollut omiaan heikentämään luottamusta Puolustusvoimiin. Ottaen lisäksi huomioon teon kokonaistörkeysarvosteluun ja A:n tahallisuuteen liittyvät seikat eri mieltä ollut sotilasjäsen olisi tuominnut A:n 2 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että syyte hylätään. Toissijaisesti hän vaati, että rangaistusta alennetaan ja se tuomitaan korkeintaan ehdollisena ja että hänen sotilasarvoaan ei tuomita menetetyksi.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että A:n valitus hylätään.

Puolustusvoimat vaati vastauksessaan, että A:n valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

1. A on 1.12.2010 ja 30.9.2012 välisenä aikana toiminut yliluutnantin arvoisena erikoisupseerina Pääesikunnassa Puolustusvoimien tilaturvallisuuspäällikkönä. Asiassa on selvitetty, että A on tallentanut, säilyttänyt ja kopioinut Puolustusvoimien turvallisuusluokiteltua tietoaineistoa tietokoneen kovalevylle, ulkoisille kovalevyille, muistikorteille ja muistitikuille, joita hän on säilyttänyt kotonaan.

$103

3. Käräjäoikeus on katsonut, että A oli tehnyt teon erityisen vastuunalaista tehtävää suorittaessaan ja että palvelusrikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Käräjäoikeus on tuominnut A:n törkeästä palvelusrikoksesta 2 vuoden 2 kuukauden vankeusrangaistukseen sekä menettämään sotilasarvonsa.

4. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

5. Korkeimmassa oikeudessa on A:n valituksen perusteella arvioitavana, täyttääkö A:n menettely syytteessä tarkoitetun palvelusrikoksen ankaroittamisperusteen eli onko hän tehnyt palvelusrikoksen erityisen vastuunalaista tehtävää suorittaessaan ja onko palvelusrikosta pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Mikäli A:n katsotaan syyllistyneen törkeään palvelusrikokseen, kysymys on myös rangaistuksen määräämisestä.

Sovellettavat oikeusohjeet

6. Rikoslain 45 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan palvelusrikokseen syyllistyy muun ohella sotilas, joka rikkoo tai jättää täyttämättä palvelukseen kuuluvan velvollisuuden taikka palvelusta tai sotilaallista järjestystä koskevan ohjesäännöllä tai muulla tavoin annetun määräyksen. Mainitun luvun 2 §:n 3 kohdan mukaan, jos palvelusrikoksessa rikos on tehty erityisen vastuunalaista tehtävää suoritettaessa ja palvelusrikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä palvelusrikoksesta vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi.

7. Törkeää palvelusrikosta koskevan säännöksen esitöissä (HE 17/1999 vp ja HE 85/1981 vp) ei ole perusteltu sitä, milloin kysymys on erityisen vastuunalaisen tehtävän suorittamisesta.

8. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2025:58 (kohdat 16 ja 17) todennut, että mitä korkeammassa sotilasvirassa henkilö toimii, sitä vastuunalaisemmasta tehtävästä voidaan lähtökohtaisesti katsoa olevan kysymys. Törkeää palvelusrikosta koskevassa säännöksessä erityisen vastuunalaista tehtävää ja tällaisen tehtävän suorittamista ei kuitenkaan ole kytketty tiettyyn sotilasvirkaan, sotilasarvoon taikka palvelusasemaan. Jos sotilas on palvelustehtävässään esimerkiksi vastuussa muiden hengestä ja turvallisuudesta, voidaan tällaisen palvelustehtävän suorittamista tyypillisesti pitää erityisen vastuunalaisena. Arviointi siitä, milloin sotilas suorittaa erityisen vastuunalaista tehtävää, on siten riippuvainen palvelustehtävän ja siihen kuuluvien velvollisuuksien tarkemmasta sisällöstä.

9. Sanotussa ratkaisussaan Korkein oikeus on lisäksi todennut (kohta 22), että sotilastiedustelutietoa sekä maanpuolustusta laajemminkin koskevia tietoja sisältäviä, salassa pidettäviä ja turvallisuusluokiteltuja asiakirjoja koskevat hyvin korkeat tietoturvavaatimukset. Tällaisten asiakirjojen käsittelyä ja niiden säilyttämistä voidaan sotilaan asemasta riippumattakin pitää erityisen vastuunalaisen tehtävän suorittamisena.

Arviointi tässä asiassa

10. Asiassa on selvitetty, että A on allekirjoittamansa tehtävänkuvauksen mukaisesti ollut tilaturvallisuuden johtava asiantuntija, joka on valvonut, ohjannut ja koordinoinut tilaturvallisuuden toteutumista koko Puolustusvoimissa turvallisuustoimialan puitteissa. Tehtävän vaikuttavuus on ilmennyt koko Puolustusvoimien henkilöstön, tiedon ja materiaalin suojaamisessa rakenteellisen turvallisuuden keinoin.

$106

$107

13. Edellä todetuilla perusteilla A on tehnyt palvelusrikoksen rikoslain 45 luvun 2 §:n 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla erityisen vastuunalaista tehtävää suorittaessaan.

14. Palvelusrikoksen on oltava myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, jotta kysymys olisi törkeästä palvelusrikoksesta.

$109

16. Edellä esitetyillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että palvelusrikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. A on siten syyllistynyt törkeään palvelusrikokseen.

Rangaistuksen mittaaminen

17. Rikoslain 45 luvun 2 §:n mukaan törkeästä palvelusrikoksesta on tuomittava vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi. Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Saman luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

$10b

19. Korkein oikeus toteaa, että A:n teon kohteena on ollut hyvin laaja aineisto, yli tuhat alkuperäistä asiakirjaa. A:n hallussa on ollut salassa pidettäviä ja turvallisuusluokkiin II – IV luokiteltuja asiakirjoja. Vaikka suurin osa asiakirjoista on ollut alinta turvallisuusluokkaa IV, aineistosta kokonaisuutena on edellä todetusti ollut muodostettavissa hyvä kuva useista eri Puolustusvoimien toiminnan ja sen turvaamisen kannalta keskeisistä osa-alueista. Tietojen oikeu­dettomasta paljastumisesta olisi voinut aiheutua kokonaisuudessaan vakavaa vahinkoa Suomen maanpuolustukselle, turvallisuudelle ja ulkoiselle turvallisuudelle. Nämä seikat korostavat rikoksen vaarallisuutta ja vahingollisuutta.

20. A:n on tilaturvallisuuspäällikön asiantuntijatehtävänsä perusteella täytynyt olla tietoinen menettelynsä määräysten vastaisuudesta ja ymmärtää turvallisuusluokiteltujen asiakirjojen erityisten tietoturvallisuusvaatimusten noudattamisen tärkeys sekä asiakirjakokonaisuuden määräysten vastaiseen käsittelyyn liittyvät riskit. Tietoaineiston laatu ja laajuus sekä sen käsittely- ja säilyttämistapa osoittavat A:ssa ilmeistä piittaamattomuutta asiakirjojen käsittelyä ja säilyttämistä koskevia turvallisuusluokituksilla suojattavia etuja kohtaan. Merkittävä osa A:n itselleen kopioimasta aineistosta ei ole liittynyt hänen virkatehtäviinsä, mikä osaltaan osoittaa hänen menettelynsä olleen järjestelmällistä ja määräyksistä piittaamatonta, ja siinä on viiteitä tarkoituksesta myöhemmin hyötyä aineistosta. Nämä seikat korostavat rikoksen moitittavuutta.

21. Ratkaisussa KKO 2025:58 käsitellyssä tapauksessa vastaaja on ollut Puolustusvoimissa merkittävästi korkeammassa virka-asemassa kuin A, ja teon kohteena ollut tietoaineisto on ollut turvallisuusluokittelultaan pääosin korkeampaa kuin tässä asiassa. Lisäksi rikoksen tekoaika on ollut yli 10 vuotta eli huomattavasti pidempi kuin tässä asiassa. Näiden seikkojen vuoksi Korkein oikeus katsoo, että nyt käsiteltävä tapaus on lievemmin rangaistava kuin ratkaisussa KKO 2025:58 syyksiluettu teko. Ottaen kuitenkin huomioon A:n kopioiman aineiston laajuus ja hänen menettelynsä järjestelmällisyys sekä viitteet siihen liittyneestä hyötymistarkoituksesta rangaistuksen tulee olla lähellä ratkaisussa KKO 2025:58 tuomittua rangaistusta.

22. Edellä esitetyillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukainen rangaistus A:n syyksi luetusta törkeästä palvelusrikoksesta on 1 vuosi 10 kuukautta vankeutta.

Rangaistuksen kohtuullistaminen julkisuuden perusteella

23. A on vaatinut, että rangaistusta lievennetään asian saaman julkisuuden vuoksi, jonka seurauksena hän oli menettänyt työpaikkansa.

24. Rikoslain 6 luvun 7 §:n 1 kohdan mukaan rangaistusta lieventävänä seikkana on otettava huomioon tekijälle rikoksesta johtunut tai hänelle tuomiosta aiheutuva muu seuraus, jos vakiintuneen käytännön mukainen rangaistus johtaisi näistä syistä kohtuuttomaan tai poikkeuksellisen haitalliseen lopputulokseen. Myös epävirallinen seuraus kuten rikoksen saama poikkeuksellinen julkisuus kuuluu säännöksen piiriin. Säännönmukainen mediajulkisuus ei itsessään yleensä riitä lievennyksen perustaksi, mutta jos julkisuus nousee kohtuuttomiin mittasuhteisiin ja jos sillä on muita vakavia seuraamuksia tuomitun ja usein jo epäillyn elämään, kyseiset seuraukset voidaan ottaa kohtuuden mukaan huomioon rangaistusta määrättäessä. Kelvatakseen lieventämisperusteeksi sanktiokumulaation tulee olla keskimääräistä huomattavasti tuntuvampaa. Normaalit lisäseuraamukset eivät yleensä oikeuta soveltamaan säännöstä. (HE 44/2002 vp s. 199-200.)

25. Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että rikoksesta johtuvat tai tuomiosta aiheutuvat ennakoitavissa olevat kiusallisetkaan seuraukset eivät oikeuta rangaistuksen lieventämiseen (ks. esim. KKO 2018:32, kohta 26 ja KKO 2025:46, kohdat 15-16).

26. Korkein oikeus katsoo, että A:n aseman ja tehtävien vuoksi ei ole ollut odottamatonta, että rikostuomiosta on uutisoitu. Asiassa ei ole osoitettu, että A:n rikoksen saama julkisuus olisi ollut poikkeuksellista tai tekoon nähden ennakoimatonta siten, että rangaistusta olisi aihetta lieventää. Tätä johtopäätöstä ei muuta se, että asialla ja sen saamalla julkisuudella on voinut olla vaikutuksia A:n työllistymiselle.

Rangaistuksen kohtuullistaminen rikoksen tekemisestä kuluneen ajan perusteella

27. Rikoslain 6 luvun 7 §:n 3 kohdan mukaan rangaistusta lieventävänä seikkana on otettava huomioon rikoksen tekemisestä kulunut huomattavan pitkä aika, jos vakiintuneen käytännön mukainen rangaistus johtaisi tästä syystä kohtuuttomaan tai poikkeuksellisen haitalliseen lopputulokseen.

28. Mainitun säännöksen sanamuodosta ilmenee, että siinä tarkoitetun kohtuullistamisperusteen soveltaminen tulee kysymykseen vain poikkeustapauksissa.

29. Rikoslain 6 luvun 7 §:n perustelujen mukaan kohtuullistamisen taustasyyt ovat samoja, joilla perustellaan rikosoikeudellisen vanhentumisen vastuusta vapauttava vaikutus. Rikoksen muiston hälvetessä yleisestävyys ei enää vaadi samassa määrin rikoksen täyttä rankaisemista. (HE 44/2002 vp s. 200.)

30. Arvioitaessa pitkän ajan kulumisen merkitystä on otettava huomioon, että syyteoikeuden vanhentuminen on rikoslain 8 luvussa porrastettu rikosten vakavuuden perusteella. Mitä vakavammasta rikoksesta on kysymys, sitä pidempi syyteoikeuden vanhentumisaika on lainsäätäjän toimesta arvioitu perustelluksi. Rikoksen tekemisestä kulunut huomattavan pitkä aika tai rankaiseminen rikoksen vanhentumisen lähestyessä voivat kuitenkin yksittäistapauksessa johtaa rikoksentekijän kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen. Arvioitaessa rangaistuskäytännön mukaisen seuraamuksen kohtuuttomuutta ja poikkeuksellista haitallisuutta on ajan kulumisen ja rikokselle säädetyn vanhentumisajan läheisyyden ohella tarkasteltava tekijän elämäntilannetta ja siinä mahdollisesti tapahtuneita merkittäviä muutoksia. (KKO 2014:87, kohdat 17, 19 – 20 ja 22.)

$10c

Väite oikeudenkäynnin viivästymisestä

32. A on vaatinut, että rangaistusta lieventävänä seikkana on otettava huomioon oikeudenkäynnin viivästyminen.

33. Korkein oikeus toteaa, että rangaistusta voidaan rikoslain 6 luvun 7 §:n 3 kohdan nojalla lieventää myös oikeudenkäynnin viivästymisen vuoksi.

34. Rikos on tehty 1.12.2010 ja 30.9.2012 välisenä aikana. Rikosasian keston kannalta merkitykselliset A:han kohdistuneet toimenpiteet ovat alkaneet, kun hänen kotiinsa on suoritettu kotietsintä maaliskuussa 2019. Asia on tullut käräjäoikeudessa vireille elokuussa 2022, ja käräjäoikeuden tuomio on annettu helmikuussa 2023. Pääkäsittely hovioikeudessa on toimitettu tammikuussa 2024, ja hovioikeuden tuomio on annettu kesäkuussa 2024. Korkeimman oikeuden annettua tuomionsa asian kokonaiskäsittelyaika on ollut kuusi vuotta yhdeksän kuukautta.

35. Asian kokonaiskäsittelyaikaa esitutkinnassa tai oikeudenkäynnissä ei ole pidettävä asian laatuun ja laajuuteen nähden kohtuuttomana ottaen huomioon A:n kotoa takavarikoidun tietoaineiston laajuus, siihen sisältyneiden Puolustusvoimien salassa pidettävien ja turvallisuusluokiteltujen asiakirjojen määrä sekä voimassa olevien tietoturvallisuusvaatimusten vaikutus aineiston käsittelyyn. Asian käsittelyyn ei myöskään ole missään vaiheessa selvitetty liittyneen merkityksellisiä passiivisia vaiheita. Asian käsittely ei näin ollen ole viivästynyt niin, että A:n rangaistusta olisi sen perusteella alennettava.

Rangaistuslajin valinta

36. Rikoslain 6 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan määräaikainen enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista. Lajinvalinnassa on lisäksi otettava saman luvun 3 §:n 1 momentin mukaisesti huomioon muun muassa rangaistuskäytännön yhtenäisyys ja rangaistuksen mittaamiseen vaikuttavat perusteet.

37. Rikoslain 6 luvun 9 §:n 1 momentin sanamuodon mukaan alle kahden vuoden vankeusrangaistuksissa lähtökohtana on rangaistuksen ehdollisuus, elleivät säännöksessä mainitut seikat edellytä rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että mitä lähempänä rangaistus on kahta vuotta vankeutta, sitä painavampia perusteita tarvitaan, jotta rangaistus voidaan tuomita ehdollisena (esim. KKO 2018:91, kohta 21). Ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välinen rangaistuslajin valinta on kuitenkin kokonaisharkintaa (KKO 2023:30, kohta 16 ja siinä viitatut ratkaisut).

38. A:ta ei ole aikaisemmin rikoksista rekisteröity. Toisaalta A:lle tuomittavan vankeusrangaistuksen 1 vuoden 10 kuukauden pituus puoltaa rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana. A:n tekoon ja hänen syyllisyyteensä ei muutoinkaan liity moitittavuutta vähentäviä piirteitä, jotka puoltaisivat vankeusrangaistuksen tuomitsemista ehdollisena. Korkein oikeus katsoo, että rangaistuksen pituus, rikoksen vakavuus ja A:n menettelyn moitittavuus edellyttävät vankeusrangaistuksen tuomitsemista ehdottomana. A tuomitaan siten 1 vuoden 10 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

39. A on tuomittu alle kahden vuoden vankeusrangaistukseen. Häntä ei siten ole tuomittava menettämään sotilasar­voaan.

Hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti:

A:lle tuomittu vankeusrangaistus alennetaan 1 vuoden 10 kuukauden ehdottomaksi vankeusrangaistukseksi.

Vaatimus sotilasarvon menettämisestä hylätään.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

KKO:2025:58

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 8.2.2023 nro 23/105464

Helsingin hovioikeuden tuomio 20.6.2024 nro 24/126452

Perustelut

Asian tausta

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

Rikoksen tekeminen erityisen vastuunalaista tehtävää suoritettaessa

Kokonaistörkeysarvostelu

Rangaistuksen määrääminen

Sotilasarvon menettäminen

Tuomiolauselma