Rovaniemen HO 10.5.2024 120432 – Metsästysrikos

Kysymys siitä, olivatko A ja B metsästäneet käyttäen metsästyslaissa kiellettyä pyyntimenetelmää eli käyttäen karhun metsästyksessä haaskaa tai ravintohoukutinta.

RL 48 a luku 1 §

Metsästyslaki 4 luku 33 § 2 momentti

ASIAN KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

HOVIOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Syyttäjä vaati A:lle ja B:lle rangaistusta 1.4.2020–29.8.2020 tehdystä metsästysrikoksesta. Syytteiden mukaan A ja B olivat yhdessä ylläpitäneet haaskapaikkaa metsästystarkoituksessa. He olivat yhdessä ja erikseen useita kertoja metsästäneet karhua haaskapaikan lähiseudulla. A ja B olivat yhdessä viiden muun henkilön kanssa olleet luvallisesti metsästämässä karhua 23.8.2020, jolloin A oli ampunut karhun noin 3,2 kilometrin etäisyydellä hänen ja B:n edellä selostetusta karhujen ruokinta-alueesta. Ennen kyseistä kaatoa metsästys oli kulkenut lähimmillään vähintään noin 1,6 kilometrin etäisyydeltä haaskapaikasta.

A ja B kiistivät metsästäneensä karhuja ravintohoukutinta käyttäen. Metsästystä ei ollut 23.8.2020 aloitettu ravintohoukuttimelta tai sen läheisyydestä. Ravintohoukutinta oli pidetty keväällä 2020 luontokuvaustarkoituksessa. B oli poistanut ravintohoukuttimen 8. tai 9.8.2020 ja hän oli 30.8.2020 ilmoittanut uudesta ravintohoukuttimesta pienpetopyyntiä varten. Ravintohoukuttimen pitäminen, koirien irti päästäminen muussa tarkoituksessa sekä autolla tapahtunut karhun jälkien etsiminen eivät olleet olleet karhun metsästämistä. A kiisti lisäksi ylläpitäneensä haaskaa yhdessä B:n kanssa.

Käräjäoikeus on hylännyt syytteen metsästysrikoksesta katsoen asiassa jääneen selvitetyksi tulleet välimatkat huomioon ottaen näyttämättä A:n ja B:n käyttäneen 23.8.2020 metsästyksessä haaskaa metsästyslaissa kielletyllä tavalla. Muilta osin A:n ja B:n menettelyssä ei ollut ollut kysymys karhun metsästämisestä.

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Valitus

Syyttäjä on vaatinut, että A ja B tuomitaan käräjäoikeudessa esitetyn syytteen teonkuvauksen mukaisesti rangaistukseen metsästysrikoksesta. Syyttäjä on lisäksi vaatinut, että A ja B määrätään metsästyskieltoon, tuomitaan yhteisvastuullisesti menettämään valtiolle karhun arvo ja velvoitetaan suorittamaan valtiolle rikosuhrimaksu.

Syyttäjä on lausunut, että A ja B olivat yhdessä ruokkineet karhuja B:n omistamalla mökkikiinteistöllä keväästä 2020 alkaen. He olivat metsästäneet karhuja ruokintapaikan lähialueilla useita kertoja sekä yhdessä että erikseen. A oli 23.8.2020 ampunut karhun noin 3,2 kilometrin etäisyydellä ruokintapaikasta ja vapauttanut koiran noin 1,6 kilometrin etäisyydellä ruokintapaikasta. Ennen kysymyksessä olevaa metsästyskertaa ruokinta oli keskeytetty enintään kuuden päivän ajaksi, eikä ruokinta-alueen hajujälkiä ollut hävitetty. Vastaajien oli katsottava käyttäneen karhun metsästyksessä ravintohoukutinta metsästyslaissa kielletyllä tavalla, kun otettiin huomioon ruokintakatkoksen lyhytaikaisuus, karhujen tottuminen ruokintaan sekä paikalla edelleen olleet karhuja houkutelleet hajujäljet.

Vastaukset

A ja B ovat vaatineet, että valitus hylätään ja että Suomen valtio velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa viivästyskorkoineen.

$d5

Pääkäsittely

Hovioikeus on toimittanut asiassa pääkäsittelyn 12.3.2024. Pääkäsittelystä on laadittu erillinen pöytäkirja.

Todistelu hovioikeudessa

Hovioikeudessa on vedottu käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevään kirjalliseen todisteluun.

Hovioikeudessa on kuultu todistelutarkoituksessa A:ta ja B:tä, uutena todistajana X:ää sekä uutena asiantuntijana Y:tä.

Kysymyksenasettelu

Asiassa on riidatonta, että B on pitänyt keväällä ja kesällä 2020 karhujen haaskaa/ravintohoukutinta omistamansa kiinteistön yhteydessä ja että A on vienyt sinne B:n pyynnöstä ruokaa ainakin kaksi kertaa. Karhun metsästysaika on alkanut 20. päivänä elokuuta. A:lla ja B:llä on riidattomasti ollut metsästyslaissa tarkoitettu poikkeuslupa karhun metsästykseen. A on 23.8.2020 ampunut karhun noin 3,2 kilometrin etäisyydeltä paikasta, jossa haaskaa/ravintohoukutinta on aiemmin pidetty. Riitaista asiassa on erityisesti se, missä tarkoituksessa haaskaa/ravintohoukutinta on pidetty ja onko sitä hyödynnetty metsästyksessä, onko karhujen ruokinta lopetettu ja onko ruokintapaikka siivottu ennen metsästyksen alkua.

Asiassa on kysymys siitä, ovatko A ja B metsästäneet karhua käyttäen metsästyslaissa kiellettyä pyyntimenetelmää eli ovatko he metsästäneet karhua ravintoon tai hajuun perustuvaa houkutinta käyttäen. Syyttäjän väitteen johdosta asiassa on kysymys myös siitä, mikä merkitys asiassa tulee antaa karhujen aikaisemman ruokkimisen mahdollisille vaikutuksille niiden käyttäytymiseen ja liikkumiseen alueella.

Näyttö

$d6

$d7

Lisäksi hovioikeudessa on kuultu uutena todistajana X:ää. X on kertonut muun muassa, että hän järjesti asiakkaille yrityksensä kautta karhujen kuvaustoimintaa sekä toisen yrityksensä kautta karhunmetsästysretkiä. He ruokkivat karhuja kuvaustoimintaan liittyen päivittäin. Ruokinnan he lopettivat vuosittain elokuun 15. päivänä, koska karhunmetsästyskausi alkoi 20. päivänä, eivätkä he halunneet ruokintakarhujen tulevan ammutuiksi. Kun ruokinnan lopetti 15. päivänä, karhut kävivät paikalla yleensä parina iltana ja ehtivät hävitä alueelta 20. päivään mennessä. Ruokinta lopetettiin siten, ettei ruokaa enää viety paikalle ja paikkoja siivoiltiin. Myös kalkitsemista oli käytetty jonkin verran, mutta he veivät ruokaa niin isoja määriä, ettei hajua saanut mitenkään pois. Karhut eivät tulleet paikalle pelkästään hajun perusteella, kun ne olivat havainneet, ettei ruokaa enää ollut tuotu.

Näytön arviointi ja johtopäätökset

Rikoslain 48 a luvun 1 §:n mukaan metsästysrikokseen syyllistyy muun ohella se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta oikeudettomasti metsästää käyttäen metsästyslaissa kiellettyä pyyntimenetelmää.

Metsästyslain 33 §:n 2 momentin 3 a) kohdan mukaan metsästyksessä ei saa käyttää haaskaa eikä ihmisen perustamaa ravintoon tai hajuun perustuvaa karhun houkutinta, jos karhun metsästykseen on myönnetty poikkeuslupa 41 a §:n 3 tai 4 momentin nojalla.

Metsästyslain esitöissä (HE 312/2014 vp, s. 2–3) todetaan, että säännöstä tulee tulkita siten, että karhun metsästyksessä olisi kiellettyä käyttää haaskaa tai mitä tahansa ihmisen perustamaa houkutinta, joka perustuu hajuun tai karhun ravintoon, jos tarkoituksena on karhun houkuttelu sen avulla. Tällaisia ovat muun muassa eräät viljelykasvit ja haaskat. Esimerkkinä kielletystä pyyntimenetelmästä esitöissä on mainittu pellon osalta tilanne, jossa karhu totutetaan käymään pellolla, metsästys aloitetaan tällaiselta pellolta tai metsästetään karhun kulkureitiltä tällaisen pellon lähiympäristössä.

$d8

B:n mökin läheisyydessä pidetty haaska/ravintohoukutin on asiantuntijatodistaja Y:n kertomin tavoin vaikuttanut siihen, että karhun kiinnostus kyseistä paikkaa kohtaan on pysynyt yllä pidempään, kun ravintoa on ollut tarjolla. Tämän puolesta puhuu myös se, että karhu on 17.8.2020 käynyt syömässä puuhun ripustetun kalan varsin pian siitä, kun kala on tuotu siivotulle haaskapaikalle. Y:n mukaan siitä, kuinka hyvissä ajoin haaskaruokinta pitäisi lopettaa ennen karhunmetsästyksen aloittamista, ei ole tutkimustietoa, eikä Y ole ottanut muutoinkaan kantaa ruokinnan keskeytyksen riittävään kestoon. Näin ollen ruokinnan keskeytyksen kestosta ei voida tehdä syytteen puolesta puhuvia johtopäätöksiä.

Metsästyspäivän tapahtumista esitetyn näytön perusteella metsästys on aloitettu noin 1,6 kilometrin etäisyydeltä haaskapaikasta, eikä metsästyksen aikana ole käyty tätä lähempänä haaskapaikkaa. Karhu on lopulta ammuttu noin kolmen kilometrin päässä haaskapaikasta. A ja B eivät ole aloittaneet karhun metsästystä haaskapaikalta/ravintohoukuttimelta tai sen läheisyydestä. Karhun on näytetty käyneen haaskapaikalla viimeksi 17.8.2020 eli kuusi päivää ennen karhun ampumista. Asiassa ei ole tiedossa, onko haaskapaikalla 17.8.2020 käynyt karhu sama, jonka A on 23.8.2020 ampunut. Hovioikeus katsoo, että kun karhun jäljittäminen koiran avulla on tapahtunut lähimmillään noin 1,6 kilometrin etäisyydellä aiemmin pidetystä haaskasta/ravintohoukuttimelta, asiassa on jäänyt näyttämättä, että metsästyksessä olisi käytetty haaskaa/ravintohoukutinta.

Näillä lisäyksillä hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut ja johtopäätökset. Aihetta käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen ei ole.

Oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa

Syyttäjän syytteiden tultua hylätyksi valtio on oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 a §:n 1 momentin mukaisesti velvollinen korvaamaan A:lle ja B:lle asian käsittelystä hovioikeudessa aiheutuneet kohtuullisina pidettävät asianosais- ja oikeudenkäyntikulut.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

hovioikeudenneuvos Pasi Oikkonen

hovioikeudenneuvos Virve Salo

hovioikeudenneuvos Kirsi Erkkilä

Valmistelija:

hovioikeuden esittelijä Heidi Karjalainen

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen