TT 2023:45 – Työaika

Kysymys siitä, oliko miehistövarallaoloa suorittaneiden sivutoimisten sammutusmiesten varallaoloksi luettua aikaa pidettävä työaikana.

Välituomiossa hyväksyttiin vahvistusvaatimus ajanjaksolta, jolloin sammutusmiehillä oli ollut perusteltu syy olettaa, että hälytyksen tultua heidän tuli varalla ollessaan ehtiä paloasemalle noin viidessä minuutissa. Vahvistusvaatimus hylättiin ajanjaksolta, jolloin sammutusmiesten tiedossa oli ollut pelastuslaitoksen antama, kaikkia varallaolijoita koskeva varallaolo-ohje, jossa lähtöaika oli määritelty 15 minuutiksi (ks. myös KKO 2015:49).

(Ks. myös TT 2020:31, TT 2021:33-34, TT 2021:50-52, TT 2022:22, TT 2022:34, TT 2022:53-54 ja TT 2023:13-16.)

Asia

Varallaolo

Kantaja

Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry

Vastaaja

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT

Kuultava

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Vireille 31.12.2021

Suullinen valmistelu 26.1.2023

Pääkäsittely 24. ja 26.4.2023

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kanteessa tarkoitettuna aikana voimassa olleen kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen III luku sisälsi muun ohella seuraavat määräykset:

1 mom.

Työaikalain alaisiin viranhaltijoihin/työntekijöihin sovelletaan tämän luvun määräysten lisäksi seuraavia työaikalain säännöksiä, jollei niistä ole sovittu toisin tämän sopimuksen liitteessä tai muulla virka- tai työehtosopimuksella:

5 §:n 3 momentti (viranhaltijan velvollisuus suorittaa varallaoloa), 8 § (moottoriajoneuvon kuljettajan työaika), 9 §:n 2 momentti (työehtosopimukseen perustuva säännöllinen työaika), 13 §:n 1 ja 3 momentti (liukuva työaika), 14 §:n 1 ja 3 momentti (poikkeuksellinen säännöllinen työaika), 15 § (lyhennetty työaika), 18 § (työntekijän suostumus ja viranhaltijan velvollisuus tehdä lisä- ja ylityötä), 19 § (ylityön enimmäismäärä), 20 § (aloittamis- ja lopettamistyö), 21 § (hätätyö), 24 § (työsopimuksen päättyminen kesken tasoittumisjakson), 26 § (yötyö) jäljempänä 31 §:stä ilmenevin poikkeuksin, 27 § (vuorotyö ja yövuorot jaksotyössä), 29 § (vuorokausilepo), 30 § (moottoriajoneuvon kuljettajan vuorokausilepo), 33 §:n 1 momentti (sunnuntaityön teettäminen), 36 § (poikkeuslupa), 37 § (työaikakirjanpito) sekä 8 luvun erinäiset säännökset (kanneaika, säännösten pakottavuus, rangaistussäännökset, ym.).

2 mom.

Edellä 1 momentin määräyksellä työaikalain säännöksiä ei ole otettu tämän virka- ja työehtosopimuksen osaksi.

2 § Työaikalain alaiset viranhaltijat/työntekijät

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Työaika

Määritelmä

Työajaksi luetaan työhön käytetty aika sekä aika, jonka viranhaltija/työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä.

5 § Varallaoloaika

Varallaololla tarkoitetaan sitä, että viranhaltijan/työntekijän on oltava tavoitettavissa niin, että hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön. Varallaoloksi ei katsota velvollisuutta olla työpaikalla työvalmiudessa paitsi silloin, kun viranhaltijalle/työntekijälle on annettu lupa olla varalla valintansa mukaan joko työpaikalla tai määrätyin ehdoin sen ulkopuolella. Varallaoloaikaa ei lueta työaikaan. Varallaoloajan pituus ja varallaolon toistuvuus eivät saa haitata kohtuuttomasti viranhaltijan/työntekijän vapaa-ajan käyttöä. Viranhaltijalla varallaolovelvollisuus perustuu sopimukseen tai määräykseen ja työntekijällä sopimukseen.

Soveltamisohje

Varallaolosta tulee antaa sellaiset kirjalliset ohjeet, että viranhaltija/työntekijä tietää varallaoloon liittyvät oikeudet ja velvollisuudet (esimerkiksi missä ajassa työpaikalle on viimeistään saavuttava). Viranhaltijan velvollisuudesta olla varalla on säädetty työaikalain 5 §:n 3 momentissa (viittausmääräys).

Mikäli viranhaltija/työntekijä kutsutaan varallaolosta työhön, työntekoon käytetty aika luetaan työajaksi eikä tältä ajalta suoriteta varallaolokorvausta. Varallaolossa työpaikalle ja takaisin matkustamiseen kuluvaa aikaa ei lueta työajaksi.

Jos työnantaja on järjestänyt varallaoloa varten asunnon, jota ei voida pitää viranhaltijan/työntekijän varsinaisena asuntona, mutta jossa työnantaja on velvoittanut hänet olemaan varalla, tällaisessa asunnossa oleskeluvelvollisuus luetaan työajaksi eikä kyseessä ole varallaolo.

[- -]

3 mom.

Kultakin varallaolotunnilta, jona viranhaltija/työntekijä on velvoitettu olemaan varalla, maksetaan rahakorvauksena 20 — 30 % korottamattomasta tuntipalkasta tai annetaan vastaava vapaa-aika. Korvausta määrättäessä otetaan huomioon varallaolon aiheuttamat rajoitukset viranhaltijalle/työntekijälle kuten esimerkiksi liikkumisalueen laajuus ja työpaikalle saapumisen enimmäisaika.

4 mom.

Jos työnantaja on poikkeuksellisesti määrännyt viranhaltijan/työntekijän olemaan asunnossaan tavoitettavissa niin, että hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön, korvaus varallaolosta määräytyy työaikalain 5 §:n 2 momentin mukaisesti. Edellä tarkoitettu kello 24.00 — 06.00 suoritettu varallaolo korvataan ainoastaan työaikalain alaiselle viranhaltijalle/työntekijälle. Työaikalain ulkopuoliselle maksetaan ko. aikana työhön kutsumisesta aiheutuvasta häiriöstä erillinen kohtuullinen korvaus.

6 mom.

Varallaolokorvauksen suorittamisen edellytyksenä on, että viranhaltija/työntekijä on ollut varalla työnantajan määräajaksi antaman kirjallisen määräyksen tai laatiman työvuoroluettelon nojalla. Korvausmuodosta (raha vai vapaa) päättää työnantaja.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

$e6

A ja B ovat työskennelleet sivutoimisissa työsuhteissa Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen palveluksessa. He ovat työskennelleet puolivakinaisessa palokunnassa sammutusmiehinä, A 14.9.2011 lukien ja B 1.1.2004 lukien. Vaatimuksia koskevana aikana A ja B ovat osallistuneet miehistövarallaoloon Asikkalan palokunnan toimialueella.

A:n ja B:n työtehtävät ovat muodostuneet hälytystehtävistä, koulutus- ja harjoitustilaisuuksista sekä varallaolosta. Varallaolon aikana työntekijöillä on ollut mukana matkapuhelin ja hakulaite. Työntekijät ovat voineet viettää varallaoloaikaa valitsemassaan paikassa

muun muassa kotonaan.

A:n ja B:n työsopimuksiin on valmiuden osalta kirjattu seuraavaa: ”Hälytyksen saatuaan työntekijä on velvollinen saapumaan paloasemalle sillä nopeudella, että pelastustehtävät käynnistyvät Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen pelastustoimen palvelutasopäätöksen mukaisesti.” Edelleen työsopimuksiin on kirjattu, että ”työntekijä sitoutuu noudattamaan Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen sääntöjä sekä ohjeita”.

Pelastuslaitos on antanut 15.3.2016 kirjallisen varallaolo-ohjeen, jonka mukaan varallaolossa olevan odotetaan osallistuvan tehtäviin seuraavasti: ”Ryhmänjohtaja ja miehistö 15 minuutin kuluessa hälytyksestä yksikön mukana. Tehtävään siirtymiseen liittyvää myöhästymistä ei sanktioida.”

Asiassa on riitaa siitä, onko A:n ja B:n suorittama varallaolo aikavälillä 19.5.2016 — 30.4.2021 katsottava kokonaisuudessaan (tai osittain) työajaksi. Asiassa on kyse myös palkkasaatavien määristä.

Välituomiolla ratkaistaan ensin kysymys siitä, onko A:n ja B:n varallaoloksi luettu aika tullut lukea työajaksi.

KANNE

VASTAUS

TODISTELU

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

,

Vaatimukset

Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry on vaatinut, että työtuomioistuin

1. vahvistaa, että kunnallisen yleisen työ- ja virkaehtosopimuksen III luvun 4 §:n perusteella

1.1. A:n ajalla 19.5.2016 — 30.4.2021

1.2. B:n ajalla 19.5.2016 — 30.4.2021

Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen palveluksessa varallaoloksi luettu aika tulee lukea kokonaisuudessaan työajaksi,

2. velvoittaa Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen maksamaan kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen mukaisia palkkasaatavia

2.1. A:lle ajalta 19.5.2016 — 30.4.2021 yhteensä 139.641,27 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kullekin kuukausittaiselle maksamattomalle erälle kuukauden viimeisestä päivästä lukien

2.2. B:lle ajalta 19.5.2016 — 30.4.2021 yhteensä 148.199,90 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kullekin kuukausittaiselle maksamattomalle erälle kuukauden viimeisestä päivästä lukien ja

3. velvoittaa Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n ja Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Perusteet

Edellytys ilmeni asiakirjasta ”Päijät-Hämeen pelastuslaitos, palvelutaso Päijät-Hämeessä 2014 — ”. Sen mukaan valmiuspalokunnan lähtöaika oli enintään 5 minuuttia. Erikseen asiakirjassa todettiin Asikkalan puolivakinaisen palokunnan valmiuden olevan alle 5 minuuttia. Tämä ajan kuluessa A:n ja B:n oli tullut saapua paloasemalle. Palvelutasopäätöksessä 2021 — 2024 todettiin, että toimintavalmiusaika II riskiluokassa oli 10 minuuttia. Toimintavalmiusaika on se aika, jonka kuluessa tehokkaan pelastustoiminnan tulee alkaa hätäilmoituksen vastaanottamisesta lukien. Lisäksi tässä palvelutasopäätöksessä todettiin nimenomaisesti, että Asikkalan puolivakinainen palokunta oli ”henkilökohtaisilla sopimuksilla sovitussa valmiudessa”. Henkilökohtaisten sopimusten ehdoissa ei ollut tapahtunut muutoksia työsuhteiden aikana valmiuteen liittyen. A:lla ja B:llä oli perusteltu syy olettaa, että varalla ollessaan heillä oli edellä todetut velvoitteet.

Työsopimuksissa oli nimenomaisesti todettu valmiuden osalta, että ”työntekijä on velvollinen saapumaan paloasemalle sillä nopeudella, että pelastustehtävät käynnistyvät Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen pelastustoimen palvelutasopäätöksen mukaisesti”. Kyse oli sitovasta työsopimuksen ehdosta. Myös uusissa vuonna 2022 tehdyissä työsopimuksissa on valmiuden osalta sovittu noudatettavaksi aikaisempaa vastaavasti palvelutasopäätöksen mukainen toimintavalmiusaika.

Työsopimuksen valmiusehdon pelkkä sanamuoto osoittaa, että se koskee nimenomaisesti varallaoloaikaa. Ehdossa on sovittu, että työntekijä on ”velvollinen saapumaan paloasemalle..”. Hälytysosaston toimintaan vapaa-ajaltaan osallistuvalla ei ole voinut tällaista velvollisuutta olla, kun he eivät ole olleet velvollisia oleskelemaan paloaseman lähellä tai taajama-alueella, ja hälytysosaston toimintaan he ovat osallistuneet vain mahdollisuuksien mukaan. Nimenomainen velvoite saapua paloasemalle on ollut olemassa silloin, kun työntekijöillä ovat varallaololistassa sitoutuneet varallaoloon.

A ja B olivat voineet suorittaa varallaoloa muun muassa asunnossaan taikka muutoin pelastuslaitoksen paloaseman läheisyydessä keskustataajaman alueella. Heiltä edellytetyn lyhyen lähtövalmiuden vuoksi varallaolo on katsottava työajaksi. A ja B ovat tosiasiallisesti olleet samalla tavalla työhön sidottuja kuin varsinaisia työtehtäviä suorittaessaan, eikä heillä ole käytännössä ollut mahdollisuutta vapaasti määritellä olinpaikkaansa tai tekemisiään, ja ovat siten käytännössä joutuneet luopumaan suunnittelemasta mitään vapaa-ajan toimintaa.

Työnantaja on kiistänyt vaatimukset sillä perusteella, että se olisi antanut 15.3.2016 kirjallisen varallaolo-ohjeen, jonka mukaan lähtövalmiusaika olisi ollut 15 minuuttia hälytyksestä lukien. Ensinnäkin varallaolo-ohje on ristiriidassa A:lle ja B:lle työsopimusta tehtäessä sovitusta ja painotetusta viiden minuutin lähtöajasta. Lisäksi se on ristiriidassa A:n ja B:n työsopimusten kanssa, joissa he ovat sitoutuneet olemaan sellaisessa valmiudessa, että pelastustyöt käynnistyvät palvelutasopäätöksen mukaisesti 10 minuutin kuluessa hälytyksestä. Valmiuskirjaus on koskenut nimenomaisesti varallaoloaikaa. Työsopimuksen mukaisessa valmiusehdossa ei ole tapahtunut muutoksia.

Työsopimuksen ehtoa ei voida yksipuolisesti muuttaa pelkästään vapaamuotoisella ohjeistuksella ilman, että itse työsopimusta muutetaan. Kun työnantaja ei ole tähän päivään mennessä tehnyt A:n ja B:n työsopimuksiin muutoksia, eikä irtisanonut työsopimuksen valmiutta koskevaa ehtoa, A:n ja B:n työsuhteen ehdot määräytyvät voimassa olevan työsopimuksen mukaan.

Toiseksi kyseinen 15.3.2016 varallaolo-ohje ei ole lainkaan tullut B:n ja A:n tietoon. Työnantaja otti asian esille ensimmäisen kerran syyskuussa 2020 pidetyssä kokouksessa, jonka jälkeen kuitenkin varallaolo jatkui entisenlaisena 5 minuutin lähtöaika mukaan lukien. A ja B ovat tähän päivään saakka olleet 5 minuutin lähtövalmiudessa.

Pelastuslaitos painottaa sitä, että valmiusajan noudattamattomuutta ei ole sanktioitu. Tällä ei ole asiassa oikeudellista merkitystä, sillä työsopimuksen ehtoja sekä työpaikan velvoittavia käytänteitä on noudatettava, vaikka niitä ei olisi erikseen sanktioitu. Toisin toimiessa työnantajalle olisi syntynyt suoraan lain perusteella mahdollisuus puuttua työntekijän laiminlyönteihin huomautus- tai varoitusmenettelyä käyttäen tai jopa työsopimuksen päättämistoimiin ryhtyen. Myöskään työtuomioistuin ei ole antanut merkitystä sanktioiden puuttumiselle (ks. TT 2020:31).

Vaikka varallaolosta olisi voinut kieltäytyä, on varallaolo perustunut työvuorolistaan ja varallaolijan on tällöin tullut itse hankkia sijainen. Vakiintuneesti on tulkittu, ettei arvioitaessa sitä, tuleeko varallaolo lukea työajaksi vai ei, merkitystä ei ole sillä, onko se perustunut vapaaehtoisuuteen (C-518/15, Matzak).

Silläkään vastaajan väitteellä, että A ja B olivat halukkaita varallaoloon tai eivät tuoneet esille kokemustaan sen rasittavuudesta, ei voida antaa oikeudellista merkitystä, koska varallaolon aiheuttama työhön sidonnaisuus arvioidaan objektiivisin perustein. On selvää, että se työhön sidonnaisuus, jota A:n ja B:n kanssa sovittu lyhyt valmiusaika on aiheuttanut, merkitsee sitä, etteivät he ole voineet käyttää aikaansa omiin henkilökohtaisiin ja sosiaalisiin intresseihin.

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT ja Päijät-Hämeen pelastuslaitos ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut 18.605,28 eurolla korkoineen.

A:n ja B:n varallaoloksi luettua aikaa ei tule lukea miltään osin työajaksi eikä työntekijöillä siten ole palkkasaatavia pelastuslaitokselta. Kyse on ollut KVTES III luvun 5 §:n mukaisesta vapaamuotoisesta varallaolosta, jonka mukaisesti varallaolon ajalta on suoritettu varallaolokorvausta.

Pelastuslaitos ei ole edellyttänyt välitöntä lähtövalmiutta. Pelastuslaitos on 15.3.2016 antanut varallaolo-ohjeen, jota on sovellettu myös A:n ja B:n työsuhteessa. Varallaolo-ohjeen mukaan heiltä on edellytetty, että he ovat sellaisessa valmiudessa, että he ovat yksikön mukana 15 minuutin kuluessa hälytyksestä. Ohjeessa on nimenomaisesti todettu, että tehtävään siirtymiseen liittyvää myöhästymistä ei sanktioida. Varallaolo-ohjeen mukaan varallaolijoilta on lisäksi edellytetty tavoitettavuutta puhelimitse. Ohjeessa ei ole määritelty edellytettyä reagointiaikaa yhteydenottoon.

$15c

Työntekijät ovat työsopimuksellaan sitoutuneet noudattamaan pelastuslaitoksen sääntöjä ja määräyksiä. Palvelutasopäätöksissä ei ole asetettu yksittäistä varallaolijaa koskevia velvoitteita. Työsopimuksen valmiutta koskeva kirjaus ei ole koskenut varallaoloaikaa vaan hälytysosaston toimintaa. Työsopimusta solmittaessa ei ole sovittu varallaoloaikaisesta valmiudesta tai korostettu sitä. Työnantajalla on ollut toimivalta yksipuolisesti antaa kanteessa tarkoitettuja työntekijöitä sitova varallaolo-ohje, eikä tarvetta työsopimuksen muuttamiselle ole ollut.

Edellytetystä valmiudesta ei ole ollut mitään epätietoisuutta eikä epäselvyyttä vaatimuksia koskevana aikana. Vaatimuksenesittäjät eivät ole vaatimusaikana missään yhteydessä tuoneet esiin, että heidän näkemyksensä mukaan heiltä edellytettäisiin jotakin muuta kuin kirjallisen varallaolo-ohjeen 15.3.2016 mukaista menettelyä varallaoloaikana. Vaatimuksenesittäjät ovat ensimmäisen kerran tuoneet esiin väitetyn nopeamman lähtöaikavaatimuksen ja väitetyn tulkinnan työsopimuksesta vaatimuskirjeessään 19.5.2021.

$15d

$15e

Yksittäisen varallaolijan osalta ei ole määritelty sitä, missä ajassa hänen tulee saavuttaa onnettomuuspaikka, eikä tätä aikaa ole seurattu. Seurattu on ainoastaan ensimmäisen yksikön saapumisaikoja maakunnallisena ja kaikkia vuorokaudenaikoja koskevana kokonaisuutena. Työnantaja ei ole seurannut, missä ajassa varallaolija saapuu paloasemalle.

Varallaolossa työhön sidonnaisuus ei rinnastu työaikaan. Työntekijät ovat työsopimuksessaan sitoutuneet osallistumaan tarvittaessa varallaoloon. Käytännössä varallaoloon osallistuminen on kuitenkin perustunut vapaaehtoisuuteen. Työntekijöiden oma halukkuus tehdä varallaoloa useiden vuosien ajan osaltaan osoittaa, että he eivät ole kokeneet varallaolosta aiheutuvia rajoitteita vapaa-ajan käytölle merkittävinä.

Varallaolon aikana työntekijöillä ei ole ollut lähtökohtaisesti mitään pelastuslaitoksen työtehtäviä eikä heitä ole millään tavoin ollut sidottu työtehtäviin. Toteutuneiden hälytysten toistuvuus varallaoloaikana on ollut hyvin vähäinen, eivätkä ne ole olleet kestoltaan merkittävän pitkiä.

Työntekijöiltä ei ole edellytetty, että he olisivat viettäneet varallaoloaikaansa paloasemalla tai sen välittömässä läheisyydessä. Työntekijät ovat voineet liikkua laajalla alueella ja viettää aikaansa vapaasti valitsemassaan seurassa varallaoloalueellaan. He ovat voineet käyttää varallaoloaikaa omien subjektiivisten intressiensä mukaisesti.

Kantajan kirjalliset todisteet

Vastaajan ja kuultavan kirjalliset todisteet

Kantajan henkilötodistelu

Vastaajan ja kuultavan henkilötodistelu

Perustelut

Henkilötodistelu

Työtuomioistuimessa on kuultu todistelutarkoituksessa A:ta ja B:tä sekä kantajan nimeämänä kuutta muuta puolivakinaista sammutusmiestä, joista todistajina on kuultu L:ää ja C:tä. Vastaajan ja kuultavan nimeäminä todistajina on kuultu pelastusjohtaja D:tä, pelastuspäällikkö P:tä, aluepalopäällikkö H:ta, aluepalopäällikkö Q:ta, Padasjoen vpk:n hallituksen puheenjohtajaa R:ää ja Sysmän vpk:n hallituksen jäsentä S:ää.

A on kertonut solmineensa työsopimuksen pelastuslaitoksen kanssa vuonna 2011. Sopimuksen solmimista koskevat keskustelut oli käyty asemavastaava T:n kanssa. T oli tuolloin miettinyt, ehtisikö A viidessä minuutissa kotoaan asemalle suorittaakseen varallaoloa, mikä oli ollut työsopimuksen tekemisen edellytys. A oli asunut parin kilometrin päässä asemasta, joten hän oli käytännössä lähtenyt asemalle välittömästi hälytyksen tultua. Oleskelualuetta ei ollut rajattu, mutta asemalle tuli ehtiä viidessä minuutissa. Työsopimuksen valmiutta koskeva ehto oli A:n käsityksen mukaan koskenut päivystysaikaa. Vapaa-ajalta ei ollut ollut pakko lähteä hälytykselle toisin kuin päivystäjänä ollessa. Hälytys oli mennyt kaikille puolivakinaisille.

$193

Marraskuussa 2020 pidetyssä kokouksessa (V9) keskustelua yhdistyksen perustamisesta oli jatkettu siitä, mihin syyskuussa oli jääty. Työntekijäpuoli oli esittänyt varallaolokorvauksen nostamista, koska työnantajan oli koettu pyrkineen kiertämään velvoitteitaan noudatettuun lähtövalmiuteen liittyen. Kyse oli ollut kompromissitarjouksesta siihen, millä ehdoin yhdistys voitiin perustaa. Yhdistyksen perustamista oli käsitelty myös myöhemmissä kokouksissa (V10, V11). Varallaolo-ohjeesta ei syyskuun kokouksen ollut käyty enää keskustelua.

Viiden minuutin lähtöajan noudattamista oli edelleen jatkettu, koska varallaolo-ohje oli ollut ristiriidassa työsopimusten kanssa ja A oli kokenut tarvetta noudattaa tekemäänsä sopimusta. A ei myöskään työn luonteen vuoksi ollut halunnut noudattaa pidempää valmiusaikaa.

A oli mahdollisesti nähnyt asemavastaavana toimineen H:n tämän aloittaessa työt. Asemavastaajissa oli ollut paljon vaihtuvuutta. A ei ole muistanut osallistuneensa H:n järjestämiin harjoituksiin tai että tämä olisi käynyt läpi varallaolo-ohjetta puolivakinaisten kanssa missään vaiheessa.

B on kertonut, että hänen liittyessään palokuntaan vuonna 2002 oli noudatettu menettelyä, jonka mukaan päivystäjällä oli ollut velvoite mennä hälytyksen tultua paloasemalle ja ehtiä paloautoon, jonka piti olla liikkeellä viidessä minuutissa hälytyksestä. Menettelyn oli ohjeistanut silloinen palopäällikkö U. Varallaolon aikaista liikkumisaluetta ei ollut rajattu, vaan tämä oli käytännössä perustunut siihen, että paloauton tuli lähteä asemalta viidessä minuutissa. Asemalla oli säilytetty varusteita, ja matkapuhelinta ja hakulaitetta oli kannettu mukana. Suoraan onnettomuuspaikalle ei ollut saanut mennä, vaan se oli nimenomaan kielletty.

Viiden minuutin lähtöajasta ei ollut ollut erikseen kirjallista ohjetta, vaan aikamääre oli perustunut työsopimuksessa olevaan valmiutta koskevaan kohtaan, jossa viitattiin palvelutasopäätökseen. Palvelutasopäätöksiä oli käyty läpi työpaikalla. Palopäällikkö oli myös suullisesti ilmaissut lähtöajan. B oli toiminut ohjeen mukaan koko ajan. Muutoksia velvoitteissa ei ollut tapahtunut.

B on kertonut, että hän ei ollut saanut tiedoksi vuonna 2016 ohjetta varallaolosta. H tai muukaan työnantajan edustaja ei ollut antanut sitä tiedoksi tai viitannut siihen suullisesti. B oli ylipäätään nähnyt asemavastaavana toimineen H:n vain yhden kerran, kun tämä oli käynyt esittäytymässä. Varallaolo-ohje ei ollut ollut asemalla esillä ilmoitustaululla, jonne uudet ohjeet ja määräykset tavanomaisesti oli laitettu ja jota kautta tiedotus oli tapahtunut. Kalustonhoitajana toiminut V oli osaltaan ollut huolehtimassa tiedottamisesta ja ohjeiden laittamisesta aseman ilmoitustaululle.

Ensimmäisen kerran asemalla oli puhuttu varallaolo-ohjeesta loppuvuodesta 2020. Tuolloin A oli näyttänyt B:lle ohjeen tietokoneeltaan. Ohje oli aiheuttanut ihmetystä, koska oli ollut selvää, että palokunnan piti lähteä liikkeelle viidessä minuutissa eikä asiaa ollut työnantajan puolelta mitenkään selvitetty työntekijöille. Puolivakinaiset olivat pohtineet, oliko ohje ylipäätään koskenut heitä vai vain muita alueella olevia sopimuspalokuntalaisia. Vasta vuoden 2022 alussa asemavastaava oli harjoitusten yhteydessä käynyt ohjeen läpi puolivakinaisen henkilöstön kanssa.

B oli kokenut työsopimuksen velvoittavaksi ja toiminut varallaolossa sen mukaisesti. Työsopimusta ei ollut missään vaiheessa muutettu. Kaikki puolivakinaiset olivat tehneet työsopimuksen pelastuslaitoksen kanssa. Heitä oli ollut noin 20 — 25, ja hälytykset olivat tulleet kaikille. Päivystäjä oli ollut velvollinen lähtemään jokaiseen tehtävään, kun taas päivystyksen ulkopuolella vastaavaa velvoitetta ei ollut ollut. Varallaololistalta ilmenevä oma vuoro oli hoidettava, ja esteen sattuessa sijainen oli hankittava itse. Varallaoloon olivat kuuluneet myös ensivastetehtävät.

B ei ollut henkilökohtaisesti tuonut työnantajan tietoon käsitystään, että häntä olisi koskenut varallaolo-ohjetta tiukempi lähtöaikavaatimus. Ristiriita ja työntekijöiden hämmennys oli tuotu B:n käsityksen mukaan työnantajan tietoon palaverissa vuonna 2020. B ei ollut ollut palavereissa mukana, mutta hän oli kuullut, että työnantaja oli tuolloin halunnut purkaa puolivakinaisten henkilökohtaiset työsopimukset ja tavoitellut yhdistyksen muodostamista Asikkalaan.

Asiassa todistelutarkoituksessa kuullut M, N, K ja O sekä todistajina kuullut

$195

$196

D on kertonut aloittaneensa vuonna 2003 nykyisessä asemassaan pelastuslaitoksen ylimpänä viranhaltijana pelastusjohtajana. Asikkalan puolivakinaisen henkilöstön ylimpänä vastaavana viranhaltijana toimi pelastuspäällikkö ja hänen alapuolellaan aluepalopäällikkö. Asikkalan asemalla asemavastaavana oli vuonna 2016 toiminut nykyinen aluepalopäällikkö H, joka oli päällystöviranhaltijana vastannut aseman toiminnasta.

Päijät-Hämeen alueen pelastustoimen valmius rakentui siten, että alueella oli vakinaisia pelastusasemia, joissa päätoiminen henkilöstö työskenteli ympärivuorokautisesti välittömässä valmiudessa. Lisäksi oli vapaapalokuntapohjaisia sopimuspalokuntia ja Asikkalassa puolestaan sopimushenkilöstö, jota kutsuttiin puolivakinaiseksi palokunnaksi. Muutamilla asemilla, kuten Asikkalassa, oli lisäksi päivähenkilöstönä palomestari ja kalustonhoitaja, jotka olivat valmiudessa arkipäivisin. Vapaapalokunta oli sopimuspalokunta, jonka taustalla oleva yhdistys teki palvelutuotannosta sopimuksen pelastuslaitoksen kanssa, kun taas puolivakinaisen henkilöstön jäsenet tekivät itse sopimuksen suoraan pelastuslaitoksen kanssa. Operatiivisen toiminnan kannalta näiden välillä ei ollut eroa. Asikkalan puolivakinainen palokunta rinnastettiin sopimuspalokuntiin.

Aluesopimuksessa (V7) oli määritelty ehdot, jotka koskivat kaikkia sopimuspalokuntia, palomiesyhdistyksiä ja henkilökohtaisen sopimuksen tehneitä henkilöitä. Jokaiselle sopimuspalokunnalle oli määritelty yhdyshenkilö sopimuspalokunnasta ja lisäksi oli toimipaikan vastaava. Tulevista ohjeista annettiin ennakkotietoa ja niiden antamisesta tiedotettiin, ja asemavastaava sekä yhdyshenkilö velvoitettiin käymään ne läpi henkilöstön kanssa. Kaikki ohjeet laitettiin myös asemien ilmoitustauluille.

D oli lähettänyt varallaolo-ohjeen vuonna 2016 heti sen valmistuttua tiedoksi sähköpostina asemavastaaville ja yhdyshenkilöille velvoittaen käymään sen läpi henkilöstön kanssa (V1). Ohjeesta oli D:n tietojen mukaan tiedotettu Asikkalassa asianmukaisesti sekä kalustonhoitaja SV:n ja asemavastaava H:n toimesta, ja lisäksi pelastuspäällikkö P:n mukaan ohje oli ollut aseman ilmoitustaululla. D ei ole tiennyt, miten kalustonhoitaja oli tiedottanut asiasta, mutta H oli kertonut tiedottaneensa siitä harjoitusten yhteydessä. Hälytysosastolla oleva ja varallaoloa tekevä oli myös velvollinen seuraamaan ilmoitustaulua. Kaikki ohjeet tiedotettiin sopimuspalokunnille samalla tavalla asemavastaavien ja yhteyshenkilöiden kautta.

Ennen vuoden 2016 varallaolo-ohjetta noudatettu varallaolovalmius oli ollut viisi minuuttia. Varallaolo-ohjeessa oli selkeästi ilmoitettu, että lähtöaikavaatimus oli 15 minuuttia, ja se koski kaikkia. Varallaolijalta oli edellytetty tavoitettavuutta puhelimella tai hakulaitteella. Hälytyksen saatuaan varallaolijan oli tullut mennä asemalle 15 minuutin kuluessa hälytyksestä ja lähteä liikkeelle siinä yksikössä, johon oli ehtinyt. Henkilö oli voinut toimia 15 minuutin lähtöajan puitteissa vapaasti. Varallaoloaikana oli Asikkalassa ollut 2,6 — 2,8 tehtävää viikossa ja yksittäisellä varallaolijalla varallaoloa keskimäärin viikko kuukaudessa. Varallaolijan saapumisaikaa asemalle ei ollut seurattu tai sanktioitu.

Sivutoimisten palomiesten työsopimuksissa (V2, V3) valmiutta koskeva ehto tarkoitti sitä, että toiminnassa mukana ollut henkilö oli hälytystehtävässä velvollinen saapumaan paloasemalle mahdollisimman nopeasti. Viittaus toiminnan käynnistymiseen palvelutasopäätöksen mukaisesti ei velvoittanut yksittäistä henkilöä vaan sopimuspalokuntaa kollektiivina, sillä yksittäinen työntekijä ei välttämättä aina lähtenyt hälytystehtävälle. Valmiutta koskeva ehto ei koskenut varallaoloaikaa. Varallaolosta oli työsopimuksessa erillinen kohta, jonka mukaisesti työntekijä sitoutui suorittamaan varallaoloa tarvittaessa. Työsopimuksessa oli lisäksi kohta, jonka mukaan työntekijä sitoutui noudattamaan pelastuslaitoksen ohjeita.

Asikkalan puolivakinaisten muodostamaan hälytysosastoon oli kanteessa tarkoitettuna aikana kuulunut 25 — 30 henkilöä. Kaikilla oli ollut samansisältöinen työsopimus. Päivystykseen oli osallistunut heistä noin puolet. Noin kolmasosa heistä oli lähtenyt hälytyksille. Varallaololla varmistettiin, että kaikille hälytyksille saatiin ennemmin tai myöhemmin henkilöitä kokoon, koska niille osallistui muitakin kuin varallaolijoita.

Palvelutasopäätös ei velvoittanut yksittäistä henkilöä. Vuoden 2014 palvelutasopäätöksen mukaan Asikkalassa oli Vääksyn alueella kuusi II-riskiluokan aluetta, joissa ensimmäisen yksikön tuli olla kohteessa 10 minuutissa (V5). Palvelutasopäätöksessä oli määritelty tavoitetaso ja kuvattu ajoaika, johon ensimmäinen yksikkö ehti 10 minuutissa. Tavoiteaika ei koskenut yksittäistä henkilöä, vaan kyse oli sopimuspalokunnan yksikön tai muun yksikön tavoitteesta. Yksiköitä saattoi tulla muiltakin asemilta.

Syksyllä 2019 oli pidetty palaveri (V8), jossa oli käyty varallaolosta ja sen tarpeellisuudesta laajempaa keskustelua sekä käyty läpi varallaoloa koskevia oikeuskäsittelyitä. D oli kokouksessa tuonut esiin, että pelastuslaitos oli tehnyt vuonna 2016 ohjeen, jonka mukaan lähtöaika varallaolossa oli 15 minuuttia ja että 15 minuutin lähtöaikaa ei ollut pidetty työaikana. Paikalla olivat olleet Asikkalan puolivakinaisen henkilöstön osalta O ja W. Tuolloin ei ollut ilmennyt väitettä, jonka mukaan puolivakinaisilla olisi oman käsityksensä mukaan ollut 15 minuuttia tiukempi lähtöaikavaatimus.

$197

$198

Puolivakinaisten työsopimuksissa ei ollut määritelty varallaoloa koskevia velvoitteita yksittäiselle henkilölle. Sopimuksella työntekijä sitoutui osallistumaan pelastustoimintaan pelastuslaitoksen ohjeistuksen mukaisesti. Työsopimuksen valmiutta koskeva kohta tarkoitti sitä, että hälytyksen tullessa oli tultava paloasemalle ja varmistaa yksikön liikkeelle lähtö. Ehto velvoitti kaikkia työsopimuksen solmineita henkilöitä. Vapaa-ajalla olevalla henkilöllä ei ollut työsopimukseen perustuen ehdotonta velvollisuutta lähteä hälytykselle. Varallaolojärjestelmällä varmistettiin se, että joku lähti hälytykselle ja yksikkö saatiin liikkeelle. Työsopimuksen varallaoloa koskeva kirjaus tarkoitti sitä, että hälytysryhmässä toimiva henkilö voi osallistua varallaoloon tarpeen mukaan. Sopimuksessa ei ollut määritelty varallaoloaikaista lähtöaikavaatimusta. Varallaolovelvoitteet oli määritelty varallaolo-ohjeessa.

Muistio 17.12.2019 (V8) oli laadittu tilaisuudesta, jossa oli muun ohella keskusteltu valtakunnallisesta varallaolotilanteesta. Tilaisuudessa 10.9.2020 (V21) oli keskusteltu yhdistyksen perustamisesta Asikkalaan. Tämän jälkeen P oli käynyt Asikkalassa harjoitusillassa. Epätietoisuutta lähtöajasta ei ollut tullut P:n tietoon. Kokouksessa 23.11.2020 (V9) oli keskusteltu varallaolokorvauksesta. Lähtöaikaa koskeva epäselvyys oli tullut P:n tietoon vuonna 2021, kun pelastusjohtaja oli näyttänyt hänelle vaatimuskirjeen (V19). Välittömästi tämän jälkeen työnantaja ei ollut katsonut tarpeelliseksi ryhtyä toimenpiteisiin varallaolo-ohjeistuksen tiedoksi antamiseksi, mutta myöhemmin vuonna 2022 työnantaja oli vielä toimittanut varallaolo-ohjeen jokaiselle henkilökohtaisesti tiedoksi.

$199

H:n mukaan puolivakinaisen henkilöstön työsopimusten valmiutta koskeva ehto tarkoitti varallaolijan osalta sitä, että tämän piti saapua hälytyksen tullessa asemalle ja muun hälytysosaston jäsenen tuli saapua mahdollisuuksien mukaan. Lähtöaika oli määritelty varallaolo-ohjeessa 15 minuutiksi eikä H ole ymmärtänyt, miten puolivakinaisille olisi voinut syntyä käsitys, että lähtöaika olisi ollut tätä tiukempi.

$19a

R on kertonut toimineensa Padasjoen vpk:n hallituksen puheenjohtajana. R ei ole tiennyt vuonna 2016 annetun varallaolo-ohjeen (V1) jalkauttamisesta Asikkalan puolivakinaiselle henkilöstölle muuta kuin sen, että varallaolo-ohjeen sähköpostijakelussa oli ollut mukana Asikkalan kalustonhoitaja V.

S on kertonut olleensa Sysmän vpk:n hallituksen jäsen. Sysmässä varallaolo-ohje (V1) oli käyty henkilöstön kanssa läpi ja laitettu ilmoitustaululle. Vuonna 2016 ohjeesta oli keskusteltu paljon ja S oli keskustellut asiasta myös Asikkalan puolivakinaiseen palokuntaan kuuluvien henkilöiden kanssa, ei kuitenkaan A:n tai B:n kanssa.

Arvioinnin lähtökohdat

KVTES:n mukaan työajaksi luetaan työhön käytetty aika sekä aika, jonka työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. Varallaololla taas tarkoitetaan sitä, että työntekijän on oltava vapaa-ajallaan tavoitettavissa niin, että hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön. Varallaoloksi ei katsota velvollisuutta olla työpaikalla työvalmiudessa paitsi silloin, kun työntekijälle on annettu lupa olla varalla valintansa mukaan joko työpaikalla tai määrätyin ehdoin sen ulkopuolella. Jos työnantaja on järjestänyt varallaoloa varten asunnon, jota ei voida pitää työntekijän varsinaisena asuntona, mutta jossa työnantaja on velvoittanut hänet olemaan varalla, tällaisessa asunnossa oleskeluvelvollisuus luetaan työajaksi.

$19b

Kokonaisarviota tehtäessä on ensinnäkin otettava huomioon varallaolijalta edellytetty valmiusaika (reaktioaika), jolla tarkoitetaan sitä aikaa, jonka kuluessa hänen on hälytyksen tultua ryhdyttävä työhön, mikä yleensä edellyttää häneltä työpaikalle tai tehtäväpaikalle saapumista. Jos tuo valmiusaika on kohtuullinen ja mahdollistaa siten henkilökohtaisten ja sosiaalisten aktiviteettien suunnittelun, kyse ei ensi näkemältä ole työajasta. Jos tuo aika on vain muutamia minuutteja, päivystysjaksoa on lähtökohtaisesti pidettävä kokonaisuudessaan työaikana, koska tällöin varallaolija saadaan käytännössä hyvin helposti luopumaan suunnittelemasta mitään, edes lyhytkestoista, vapaa-ajan toimintaa.

Huomioon on tarvittaessa otettava yhtäältä myös muut työntekijälle asetetut velvoitteet ja toisaalta varallaoloa helpottavat järjestelyt ja edut, jotka työntekijälle on myönnetty. Reaktioaikaan liittyvistä velvoitteista merkityksellinen on muun ohella erityisesti työntekijän velvollisuus pysyä kotona hälytystä odottaessaan tai se, että hänellä on oltava erityiset varusteet, kun hänen on saavuttava työpaikalle tai kohteeseen. Työntekijälle myönnettyjen järjestelyjen osalta merkityksellinen on työntekijän käyttöön mahdollisesti annettu päivystysauto, joka mahdollistaa nopean liikkumisen etuoikeuksia ja kulkuoikeuksia hyödyntäen, tai se, että työntekijällä on mahdollisuus vastata työnantajan kutsuihin poistumatta oleskelupaikastaan.

Toiseksi on otettava huomioon se, miten usein keskimäärin kyseinen työntekijä tavallisesti tosiasiallisesti työskentelee kunkin päivystysjaksonsa kuluessa. Jos työntekijä päivystysjaksoinaan kutsutaan keskimäärin usein suorittamaan työtehtäviä, jotka yleensä eivät ole lyhytkestoisia, varallaoloaika kokonaisuudessaan on lähtökohtaisesti työaikadirektiivissä tarkoitettua työaikaa. Se, että hälytyksiä tulee keskimäärin vain harvoin, ei kuitenkaan voi johtaa siihen, että varallaoloa olisi pidettävä lepoaikana, jos valmiusajan vaikutus on sellainen, että se riittää rajoittamaan objektiivisesti ja erittäin huomattavasti varallaolijan mahdollisuutta käyttää vapaasti aikaa, jolloin häneltä ei edellytetä työtehtävien suorittamista.

$19c

Sen sijaan tilanteessa, jossa varallaolijalla on ollut mahdollisuus ajaa käytössään olleella pelastusautolla myös suoraan kohteeseen ajamatta paloaseman kautta, ja kun varallaolovelvoitteet ovat muutoinkin sisältäneet riittävästi joustoa, varallaolijoilla on katsottu olleen mahdollisuus hyödyntää lepoaikansa asianmukaisesti. Työtuomioistuin on todennut, että mahdollisuus lähteä hälytystehtävään suoraan ajamatta paloaseman kautta mahdollistaa liikkumisen ja vapaa-ajan toiminnot vapaammin ja laajemmalla alueella, jolloin varallaolija voi myös käyttää lepoaikaansa tehokkaammin kuin silloin, kun hän on velvollinen oleskelemaan paloaseman välittömässä läheisyydessä. Näin on erityisesti silloin, jos edellytetty saapumisaika kohteeseen on kohtuullinen ja joustava. (Ks. TT 2021:51 ja TT 2021:52. Ks. vastaavasti päällystövarallaoloa koskevat ratkaisut TT 2022:34, TT 2022:53 ja TT 2022:54.)

Edellä todetun lisäksi ratkaisussa KKO 2015:49 oli kyse siitä, että varallaoloaikana sairaankuljettajilta oli edellytetty 15 minuutin lähtövalmiusaikaa, eli ambulanssin oli pitänyt olla matkalla suorittamaan tehtävää viimeistään 15 minuutin kuluttua hälytyksestä. Korkein oikeus totesi, että 15 minuutin lähtövalmiusaika oli tuossa asiassa tarkoittanut sitä, että sairaankuljettajat eivät olleet olleet pakotettuja oleskelemaan asemapaikallaan tai sen välittömässä läheisyydessä, eivätkä he olleet varallaoloaikanaan olleet sillä tavoin sidottuja työhönsä tai työpaikalleen, että varallaoloaikaa olisi tällä perusteella pidettävä työaikana.

Arviointi tässä asiassa

Tässä asiassa on ollut kyse A:n ja B:n ajalla 19.5.2016 — 30.4.2021 Asikkalan paloasemalle suorittamasta miehistövarallaolosta. A ja B ovat olleet niin sanottuja puolivakinaisia palomiehiä, ja he ovat solmineet työsopimuksen suoraan pelastuslaitoksen kanssa.

A:n ja B:n työsopimuksissa (K3, K4, V2, V3) on ollut muun ohella valmiutta koskeva ehto, jonka mukaan ”hälytyksen saatuaan työntekijä on velvollinen saapumaan paloasemalle sillä nopeudella, että pelastustehtävät käynnistyvät Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen pelastustoimen palvelutasopäätöksen mukaisesti”. Työsopimuksiin on varallaolon osalta kirjattu seuraavaa: ”Työntekijä sitoutuu suorittamaan työehtosopimuksen mukaista varallaoloa tarpeen vaatiessa.” Edelleen työsopimuksiin on kirjattu, että ”työntekijä sitoutuu noudattamaan Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen sääntöjä sekä ohjeita”. Asiassa on riidatonta, ettei A:n ja B:n työsopimuksia ole muutettu kanteessa tarkoitettuna aikana.

Työsopimusten valmiutta koskevassa ehdossa viitattu palvelutasopäätös on asiakirja, jossa on määritelty muun ohessa pelastustoimen tavoitetaso toiminnan ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi (K1, V5). Kanteessa tarkoitettuna aikana voimassa olleiden Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen palvelutasopäätöksissä (K1, K2, V5, V6) tavoitteeksi on asetettu, että 75 prosentissa kiireellisistä tehtävistä ensimmäinen yksikkö on onnettomuuspaikalla II-riskiluokan alueella 10 minuutin ja III-riskiluokan alueella 20 minuutin kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut hälytyksen. Riidatonta on, että Asikkalassa on ollut enintään II-riskiluokan alueita.

$19d

$19e

Työntekijäpuolen kuultavat ovat sen sijaan kertoneet, että heidän tietoonsa uusi varallaolo-ohje ja 15 minuutiksi muuttunut lähtöaika on tullut vasta loppuvuodesta 2020 sen jälkeen, kun muun ohella A ja O ovat saaneet tietää asiasta 10.9.2020 järjestetyssä kokouksessa. Tosin O on jo 17.12.2019 osallistunut keskustelutilaisuuteen, joka on koskenut muun ohella varallaolon järjestämistä sopimuspalokunnissa, ja jossa myös varallaolo-ohjetta on käsitelty (V8). O on kuitenkin kertonut olleensa siinä käsityksessä, että ohje ei ole koskenut lainkaan puolivakinaista henkilöstöä, joka on solminut työsopimukset suoraan pelastuslaitoksen kanssa. Työtuomioistuimella ei ole syytä epäillä O:n kertomusta.

Työntekijäpuolen henkilötodistelussa on tuotu esiin, että varallaolo-ohjeen mukainen 15 minuutin lähtöaika on loppuvuodesta 2020 herättänyt puolivakinaisen henkilöstön keskuudessa hämmennystä ja runsaasti keskustelua. Tämä on ymmärrettävää, koska kyse on ollut muutoksesta pitkään vallinneeseen käytäntöön. Se seikka, että puolivakinaisen henkilöstön ja työnantajan välillä varallaolo-ohjeesta ei ole tätä ennen käyty lainkaan keskustelua, tukee osaltaan työntekijäpuolen kuultavien kertomusta siitä, että ohje ei ole ollut heidän tiedossaan. Epäselväksi on jäänyt, onko ohjetta käsitelty Asikkalassa jollakin harjoituskerralla, miten sitä on käsitelty, tai missä vaiheessa ohje on laitettu paloaseman ilmoitustaululle. Henkilötodistelun perusteella on kuitenkin tullut uskottavalla tavalla selvitetyksi, että työnantaja ei ole vuonna 2016 riittävällä tavalla tuonut uutta ohjetta ja muuttunutta lähtöaikavaatimusta henkilöstön tietoon.

Edellä lausutun perusteella A:lla ja B:llä on ollut perusteltu syy olettaa, että heidän on tullut varalla ollessaan olla sellaisessa valmiudessa, että hälytyksen tultua he ehtivät paloasemalle noin viidessä minuutissa. Varallaolo-ohje ja 15 minuutin lähtöaika on edellä todetuin tavoin tullut ilmi kokouksessa 10.9.2020. A ja B ovat kertomansa mukaan kuitenkin jatkaneet toimimista vakiintuneiden varallaolokäytänteiden mukaisesti viiden minuutin lähtöaikaa noudattaen.

Kanteessa on vaadittu vahvistettavaksi, että A:n ja B:n varallaoloksi luettu aika tulee lukea työajaksi 30.4.2021 saakka eli vielä yli puoli vuotta edellä mainitun kokouksen 10.9.2020 jälkeen. Kantaja on vedonnut asiassa ensinnäkin siihen, että työnantaja ei ole voinut muuttaa työsopimuksen valmiutta koskevaa ehtoa varallaoloa koskevalla ohjeistuksella ilman, että työsopimusta on muutettu. Kantajan mukaan A:n ja B:n työsuhteen ehdot ovat siten määräytyneet heidän voimassa olevien työsopimustensa mukaan.

Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että työnantaja ei voi direktio-oikeutensa nojalla muuttaa yksipuolisesti työsopimuksen olennaisia ehtoja ilman irtisanomisperustetta ja -menettelyä. Olennaisina on pidetty heikennyksiä palkkaan ja muihin taloudellisiin etuuksiin samoin kuin merkittäviä muutoksia työtehtävien keskeiseen sisältöön tai määrään. (Ks. esim. KKO 2010:60, KKO 2016:80 ja KKO 2017:26. Ks. myös KKO 2021:76, jossa työnantajalla ei katsottu olleen oikeutta muuttaa yksipuolisesti työsuhteen ehdoksi vakiintunutta taukokäytäntöä niin, että työntekijöiden päivittäinen taukoaika oli lyhentynyt 23 minuutilla.)

$19f

Kantaja on lisäksi vedonnut siihen, että työnantaja ei ole 10.9.2020 jälkeenkään toiminut aktiivisesti selvittääkseen työntekijöille varallaolo-ohjeen sisältöä ja velvoitteita. Tältä osin työtuomioistuin toteaa, että varallaolo-ohje sisältöineen sekä se seikka, että ohje sitoo myös puolivakinaista henkilöstöä, on tässä vaiheessa joka tapauksessa ollut A:n ja B:n tiedossa. Jos ohjeen sisältämät velvoitteet ovat jääneet heille epäselviksi, heidän olisi tullut ottaa asia esiin työnantajan kanssa. Näin A onkin tehnyt, tosin vasta elokuussa 2022 (K9, V18).

Johtopäätökset

Työtuomioistuin on edellä katsonut, että A:lla ja B:llä on 9.9.2020 asti ollut perusteltu syy olettaa, että heidän on tullut varalla ollessaan olla sellaisessa valmiudessa, että hälytyksen tultua he ehtivät paloasemalle noin viidessä minuutissa. Varallaolijoilta edellytetty valmiusaika on ollut niin lyhyt, että varallaoloaikaa on lähtökohtaisesti pidettävä kokonaisuudessaan työaikana. Näin on katsottu myös vakiintuneessa kotimaisessa oikeuskäytännössä, jossa on annettu merkitystä sille, mahdollistaako valmiusaika ja tehtävän luonne tosiasiallisesti oleskelua muualla kuin työpaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä niin, ettei työntekijän ole katsottava olleen jatkuvasti sidottu työhönsä (ks. edellä mainittu oikeuskäytäntö).

Varallaolijoiden liikkumisaluetta ei ole määritelty vaan alue on käytännössä rajautunut noudatettavan valmiusajan perusteella. Ollakseen tavoitettavissa he ovat kantaneet mukanaan matkapuhelinta ja hakulaitetta. Varallaoloaikana hälytyksiä on tullut keskimäärin 2,6 viikossa (V13).

$1a0

Johtopäätöksenään edellä lausutusta työtuomioistuin katsoo, että olosuhteita kokonaisuutena arvioiden A:han ja B:hen varallaoloaikana kohdistuneet velvoitteet ovat vaikuttaneet objektiivisesti ja erittäin huomattavasti heidän mahdollisuuteensa käyttää vapaasti näiden jaksojen aikana se aika, jolloin heiltä ei ole edellytetty työtehtävien suorittamista, ja käyttää tämä aika omiin asioihinsa. Varallaoloaika on siten ajanjaksolta 19.5.2016 — 9.9.2020 luettava kokonaisuudessaan työajaksi.

Syyskuussa 2020 A ja B ovat edellä kerrotuin tavoin saaneet tietoonsa heitä sitovan varallaolo-ohjeen, jossa lähtöaika on määritelty 15 minuutiksi. Tämä on mahdollistanut sen, että he ovat voineet varallaoloa suorittaessaan viettää vapaa-aikaa laajemmalla alueella kuin paloaseman välittömässä läheisyydessä. Kantaja ei ole vedonnutkaan siihen, että varallaolo-ohjeen mukainen valmius puoltaisi varallaoloajan lukemista kokonaisuudessaan työajaksi (ks. myös KKO 2015:49). Vahvistusvaatimus on 9.9.2020 jälkeistä aikaa koskevilta osin hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Asian käsittelyn jatkuessa oikeudenkäyntikuluista ei ole tarpeen lausua tässä vaiheessa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen III luvun 4 §:n perusteella A:n ja B:n ajalla 19.5.2016 — 9.9.2020 Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen palveluksessa varallaoloksi luettu aika tulee lukea kokonaisuudessaan työajaksi.

Vahvistusvaatimus hylätään enemmälti.

Jatkokäsittely

Asian käsittelyä jatketaan työtuomioistuimen puheenjohtajan erikseen määräämällä tavalla.

Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen palvelutasopäätös 2014

Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen palvelutasopäätös 2021 — 2024

B:n työsopimus 1.6.2006

A:n työsopimus 14.9.2011

Palvelutaso Päijät-Hämeessä 20212024 (luonnos)

C:n työsopimus

Muistio 29.8.2022

Varallaolo-ohjeen tiedoksianto ja saate 3.8.2022

A:n kysymys työnantajalle 25.8.2022

Aluesopimus 2013

Päijät-Hämeen Liiton pöytäkirja 9.9.2020 liitteineen

Muistio 10.9.2020

Sähköposti D/useita vastaanottajia 21.3.2016 liitteineen (liitteenä varallaolo-ohje 15.3.2016)

B:n työsopimus 2.10.2006

[todisteesta luovuttu]

Palvelutasopäätös 2014

Palvelutasopäätös 20212024

Muistio varallaolopalaverista 17.12.2019

Muistio Asikkalan sopimuspalaverista 1.12.2020

Muistio Asikkalan sopimuspalaverista 8.12.2020

Esitys, keskustelutilaisuus Asikkalan sopimusneuvottelut 14.12.2020

Pelastustoimen tehtävät kellonajan mukaan Asikkala 20162021

E:n sähköposti useille vastaanottajille 16.9.2022

F:n sähköposti G:lle 29.7.2022 liitteineen

H:n sähköposti D:lle liitteineen 3.8.2022

J:n sähköposti E:lle 24.8.2022 liitteineen

D:n sähköposti A:lle 21.10.2022

Työnantajan vastaus vaatimuskirjeeseen 14.6.2021

B

A

K, puolivakinainen sammutusmies

L, puolivakinainen sammutusmies (eläkkeellä)

M, puolivakinainen sammutusmies

N, puolivakinainen sammutusmies

C, puolivakinainen sammutusmies

O, puolivakinainen sammutusmies

D, pelastusjohtaja

P, pelastuspäällikkö

H, aluepalopäällikkö

Q, aluepalopäällikkö

R, Padasjoen vpk:n hallituksen puheenjohtaja

S, Sysmän vpk:n hallituksen jäsen

Kysymyksenasettelu

Ratkaistavana on kysymys siitä, onko A:n ja B:n ajalla 19.5.2016 — 30.4.2021 Asikkalan paloasemalle suorittama varallaolo luettava työajaksi.

KVTES:n III luvun 4 §:n 1 momentin mukaan työajaksi luetaan työhön käytetty aika sekä aika, jonka viranhaltija/työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. Luvun 5 §:n 1 momentin mukaan varallaololla tarkoitetaan sitä, että viranhaltijan/työntekijän on oltava tavoitettavissa niin, että hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön. Varallaoloksi ei katsota velvollisuutta olla työpaikalla työvalmiudessa paitsi silloin, kun viranhaltijalle/työntekijälle on annettu lupa olla varalla valintansa mukaan joko työpaikalla tai määrätyin ehdoin sen ulkopuolella. Varallaoloaikaa ei lueta työaikaan. Varallaoloajan pituus ja varallaolon toistuvuus eivät saa haitata kohtuuttomasti viranhaltijan/työntekijän vapaa-ajan käyttöä. Viranhaltijalla varallaolovelvollisuus perustuu sopimukseen tai määräykseen ja työntekijällä sopimukseen.

Työaikadirektiivi 2003/88/EY asettaa vähimmäisvaatimukset sille, mitä on ainakin pidettävä työaikana. Työtuomioistuin on antanut useita palomiesten varallaoloa koskevia ratkaisuja (ks. TT 2020:31, TT 2021:33 — 34, TT 2021:50 — 52, TT 2022:22, TT 2022:34, TT 2022:53 — 54 ja TT 2023:13 — 16). Mainituissa ratkaisuissa on selostettu yksityiskohtaisesti niitä oikeudellisia lähtökohtia, joiden perusteella on arvioitava, onko varallaolossa kyse työajasta vai lepoajasta. Työtuomioistuin viittaa tältä osin edellä mainituissa ratkaisuissa lausuttuun.

L

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Outi Anttila puheenjohtajana sekä Riitta Kiiski, Risto Lerssi, Mika Lallo, Anu-Tuija Lehto ja Ari Komulainen jäseninä. Valmistelija on ollut Meeri Julmala.

Tuomio on yksimielinen.