KHO:2022:93 – Mentalvårdsärende

Enligt 12 § 1 mom. i mentalvårdslagen ska ett beslut om fortsatt vård utan dröjsmål delges patienten och genast underställas förvaltningsdomstolen. Frågan gällde om förvaltningsdomstolen kunde fastställa ett beslut om fortsatt vård som underställts förvaltningsdomstolen med en skrivelse som inkommit hos förvaltningsdomstolen tre veckor efter att beslutet hade fattats.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att skyldigheten att underställa beslutet om vård har föreskrivits för att garantera rättsskyddet för den person som beslutet om vård gäller. Underställandet är avsett att för sin del uppfylla de krav på domstolskontroll av frihetsberövande som europeiska människorättskonventionen ställer på det sätt som människorättsdomstolen i sin praxis har tolkat dem. Genom att underställa beslutet garanteras att de nämnda kraven uppfylls också och särskilt i ett ärende där den person som vården gäller inte själv har överklagat beslutet om vård hos förvaltningsdomstolen.

Högsta förvaltningsdomstolen ansåg att beslutet om vård inte hade underställts förvaltningsdomstolen genast på det sätt som 12 § 1 mom. i mentalvårdslagen föreskriver. Beslutet hade därför underställts på ett sätt som stred mot mentalvårdslagen. Förvaltningsdomstolens beslut upphävdes och det underställda beslutet fastställdes inte. Omröstning 3 — 2.

Finlands grundlag 7 § 3 mom., 21 § 1 mom. och 22 §

Europeiska människorättskonventionen art. 5.4

Mentalvårdslagen 8 § 1 mom. och 12 § 1 mom.

Ärendet har avgjorts av justitieråden Irma Telivuo, Vesa-Pekka Nuotio, Anne Nenonen, Tero Leskinen och Toni Kaarresalo. Föredragande Marita Eeva.

Mielenterveyslain 12 §:n 1 momentin mukaan hoidon jatkamista koskeva päätös on heti alistettava hallinto-oikeuden vahvistettavaksi. Asiassa oli ratkaistavana, oliko hallinto-oikeus voinut vahvistaa hoidon jatkamista koskevan päätöksen, joka oli alistettu hallinto-oikeuden vahvistettavaksi kolme viikkoa päätöksen tekemisen jälkeen hallinto-oikeuteen saapuneella sairaalan kirjelmällä.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että velvollisuus alistaa hoitoon määräämistä koskeva päätös hallinto-oikeuden vahvistettavaksi oli säädetty hoitoon määrätyn henkilön oikeusturvan vuoksi. Alistamismenettelyllä oli tarkoitettu osaltaan täyttää Euroopan ihmisoikeussopimuksesta johtuvat vapaudenriiston tuomioistuinvalvontaa koskevat vaatimukset, sellaisena kuin ihmisoikeustuomioistuin oli niitä oikeuskäytännössään tulkinnut. Alistamismenettely turvasi sanottujen vaatimusten toteutumista myös ja erityisesti asiassa, jossa hoitoon määrätty ei itse ollut valittanut hoitoon määräämistä koskevasta päätöksestä hallinto-oikeuteen.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että hoitoon määräämistä koskevaa päätöstä ei ollut alistettu hallinto-oikeudelle mielenterveyslain 12 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla heti. Päätöksen alistamisessa oli näin ollen menetelty mielenterveyslain vastaisesti.

Hallinto-oikeuden päätös kumottiin ja alistettu päätös jätettiin vahvistamatta. Äänestys 3 — 2.

Suomen perustuslaki 7 § 3 momentti, 21 § 1 momentti ja 22 §

Euroopan ihmisoikeussopimus 5 artikla 4 kappale

Mielenterveyslaki 8 § 1 momentti ja 12 § 1 momentti

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää A:lle valitusluvan ja tutkii asian.

Hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Hallinto-oikeudelle alistettu päätös hoidon jatkamisesta jätetään vahvistamatta.

Asian tausta

(1)

on 18.10.2021 tekemällään hoitoonmääräämispäätöksellä määrännyt mielenterveyslain 8 §:n 1 momentin ja 12 §:n nojalla, että A:n psykiatrista sairaalahoitoa jatketaan. Päätös on mielenterveyslain 12 §:n 1 momentin nojalla alistettu hallinto-oikeuden vahvistettavaksi.

(2) Hoitoonmääräämispäätös on annettu A:lle tiedoksi 18.10.2021. Hoitoonmääräämispäätös on alistettu hallinto-oikeuden vahvistettavaksi 4.11.2021 päivätyllä ja 8.11.2021 hallinto-oikeuteen saapuneella sairaalan kirjelmällä.

(3)

on vahvistanut sille alistetun päätöksen. Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa todennut muun ohella, että A:sta tehty hoidon jatkamista koskeva päätös on alistettu hallinto-oikeuden vahvistettavaksi yli kahden viikon kuluttua päätöksen tekemisestä, vaikka se olisi pitänyt alistaa heti. Alistusta ei ole näin tehty mielenterveyslain 12 §:n 1 momentin edellyttämällä tavalla. Hallinto-oikeus on katsonut, että päätöstä ei tämän virheen vuoksi ole kuitenkaan syytä jättää vahvistamatta.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(4)

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös ja hoitoonmääräämispäätös kumotaan.

(5) A:n mukaan potilaan oikeusturvan kannalta on keskeistä, että hoidon jatkamista koskevat päätökset alistetaan hallinto-oikeudelle, jotta merkittävällä tavalla henkilön perusoikeuksiin vaikuttavan päätöksen lainmukaisuus saatetaan tuomioistuinkontrollin kohteeksi. A:n hoitoonmääräämispäätöstä ei ole alistettu hallinto-oikeudelle heti, kuten mielenterveyslain 12 § edellyttää. Kysymys on vakavasta menettelyvirheestä, jonka vuoksi hoitoonmääräämispäätös on kumottava.

(6)

on esittänyt, että viive alistuksessa on perustunut sairaalan sihteereiden keskuuteen levinneeseen väärinkäsitykseen alistusprosessiin ja sen edellyttämiin sairauskertomusmerkintöihin liittyen. Ylilääkäri on myöhemmin korjannut ohjeistuksella alistusprosessia.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

(7) Asiassa on ratkaistavana, onko hallinto-oikeus voinut vahvistaa sille mielenterveyslain 12 §:n 1 momentin perusteella alistetun psykiatrisen sairaalahoidon jatkamista koskevan päätöksen, kun 18.10.2021 tehty päätös on alistettu hallinto-oikeuden vahvistettavaksi 4.11.2021 päivätyllä ja 8.11.2021 hallinto-oikeuteen saapuneella sairaalan kirjelmällä.

Sovellettavat oikeusohjeet

(8)

7 §:n 3 momentin mukaan henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua eikä vapautta riistää mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta. Rangaistuksen, joka sisältää vapaudenmenetyksen, määrää tuomioistuin. Muun vapaudenmenetyksen laillisuus voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi. Vapautensa menettäneen oikeudet turvataan lailla.

(9) Perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.

(10) Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.

(11)

(EIS) 5 artiklan 4 kappaleen mukaan jokaisella, jolta on riistetty hänen vapautensa pidättämällä tai muuten, on oikeus vaatia tuomioistuimessa, että hänen vapaudenriistonsa laillisuus tutkitaan viipymättä ja että hänet vapautetaan, mikäli toimenpide ei ole laillinen.

(12) Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on oikeuskäytännössään katsonut EIS 5 artiklan 4 kappaleen edellyttävän, että vapautensa menettäneen henkilön käytettävissä on oikeussuojakeino, joka mahdollistaa vapaudenriiston perusteiden laillisuuden tutkimisen EIS 5 artiklan 1 kappaleen mukaisten edellytysten valossa. Ihmisoikeussopimuksen viimeksi mainitun artiklan taustalla on tarkoitus antaa takeet mielivaltaa vastaan, ja tässä suhteessa sillä, että vapaudenriistoa koskeva toimenpide on itsenäisen tuomioistuinvalvonnan kohteena, on ihmisoikeustuomioistuimen mukaan perustavaa laatua oleva merkitys (esimerkiksi tuomio

17.1.2012, kohta 170).

(13) EIS 5 artiklan 4 kappale edellyttää oikeutta saada vapaudenriiston laillisuus tutkituksi viipymättä ja asettaa vaatimuksia muun ohella tuomioistuinmenettelyn kestolle. Ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, että artiklan rikkomista voi merkitä myös tilanne, jossa henkilö on joutunut odottamaan joitakin päiviä ennen kuin on voinut ylipäänsä saada vapaudenriistoa koskevan asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi (esimerkiksi tuomio

12.6.2014, kohta 154 ja siinä viitatut muut tuomiot).

(14)

12 §:ssä säädetään hoidon jatkamista koskevan päätöksen tekemisestä. Pykälän 1 momentin mukaan päätös, jolla hoitoa jatketaan, on annettava potilaalle tiedoksi viipymättä ja heti alistettava hallinto-oikeuden vahvistettavaksi.

(15) Mielenterveyslain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 201/1989 vp) mukaan hoidon jatkamista koskevan päätöksen alistamista heti tuolloisen lääninoikeuden vahvistettavaksi on pidetty välttämättömänä, koska vapaudenriistoa on pidettävä vakavana yksilön vapauteen puuttumisena.

(16) Mielenterveyslain myöhempien muutosten yhteydessä (HE 226/1994 vp ja HE 92/2015 vp) on alistusmenettelyn osalta viitattu siihen, että Euroopan ihmisoikeussopimus edellyttää vapaudenriistoasioissa nopeaa käsittelyä tuomioistuimessa. Hallituksen esityksistä ilmenee, että niissä tarkoitetulla oikeuspsykiatrisia potilaita koskevalla alistusmenettelyn käyttöalan laajennuksella tarkoitettiin täyttää ihmisoikeussopimuksen 5 artiklan 4 kappaleesta johtuvat vaatimukset.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(17) Mielenterveyslain 12 §:n 1 momentin mukaan hoidon jatkamista koskeva päätös on alistettava hallinto-oikeuden vahvistettavaksi heti. Säännöksen sanamuoto huomioon ottaen selvänä lähtökohtana on pidettävä sitä, että alistamisen tulee tapahtua varsin pian päätöksen tekemisen jälkeen.

(18) Velvollisuus alistaa hoitoon määräämistä koskeva päätös hallinto-oikeuden vahvistettavaksi on säädetty hoitoon määrätyn henkilön oikeusturvan vuoksi. Alistamismenettelyllä on tarkoitettu osaltaan täyttää Euroopan ihmisoikeussopimuksesta johtuvat vapaudenriiston tuomioistuinvalvontaa koskevat vaatimukset, sellaisena kuin ihmisoikeustuomioistuin on niitä oikeuskäytännössään tulkinnut. Alistamismenettely turvaa sanottujen vaatimusten toteutumista myös ja erityisesti esillä olevan kaltaisessa asiassa, jossa hoitoon määrätty ei itse valita hoitoon määräämistä koskevasta päätöksestä hallinto-oikeuteen.

(19) A:n hoitoon määräämistä koskeva päätös on tehty 18.10.2021. Päätös on alistettu hallinto-oikeuden vahvistettavaksi 4.11.2021 päivätyllä sairaalan kirjeellä niin, että alistamisasia on tullut hallinto-oikeudessa vireille 8.11.2021 eli kolme viikkoa päätöksen tekemisen jälkeen.

(20) Kun otetaan huomioon mielenterveyslain 12 §:n 1 momentin sanamuoto ja sen perusteena olevat vaatimukset, hoitoon määräämistä koskevaa päätöstä ei voida katsoa alistetun hallinto-oikeudelle säännöksessä edellytetyllä tavalla heti. Päätöksen alistamisessa on näin ollen menetelty mielenterveyslain vastaisesti.

(21) Asiaa ei ole arvioitava toisin sen vuoksi, että alistus ja samaa päätöstä koskeva mahdollinen valitus käsitellään hallinto-oikeudessa yhdessä eikä hallinto-oikeus olisi ennen valitusajan päättymistä voinut vahvistaa alistettua päätöstä. Oikeusturvan vaatimusten kannalta päätöksen heti tapahtuvalla alistamisella on merkitystä riippumatta siitä, onko päätös välittömästi vahvistettavissa. Kun päätös on alistettu, hallinto-oikeus voi määrätä muun ohella päätöksen täytäntöönpanon kieltämisestä tai keskeyttämisestä. Esimerkiksi tilanteessa, jossa alistetulta päätökseltä havaitaan puuttuvan lainmukaiset perusteet, hallinto-oikeuden tulee voida puuttua vapaudenriistoon jo ennen valitusajan päättymistä.

(22) Alistamista koskevan menettelyvaatimuksen noudattamatta jättämisen vaikutuksista ei ole mielenterveyslaissa erikseen säädetty. Kun kysymys on hoitoon määrätyn oikeusturvan vuoksi säädetystä menettelyvaatimuksesta, sen noudattamisen on katsottava muodostavan lähtökohtaisen edellytyksen sille, että hallinto-oikeudelle alistettu päätös voidaan vahvistaa.

(23) Hallinto-oikeuden ei näin ollen olisi tullut vahvistaa sille alistettua hoitoon määräämistä koskevaa päätöstä. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja alistettu päätös on jätettävä vahvistamatta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Vesa-Pekka Nuotio, Anne Nenonen, Tero Leskinen ja Toni Kaarresalo. Asian esittelijä Marita Eeva.

Äänestyslausunto ja eriävä mielipide

Eri mieltä olleen oikeusneuvos Tero Leskisen äänestyslausunto, johon oikeusneuvos Vesa-Pekka Nuotio yhtyi:

Perustelut

Kysymyksenasettelun, sovellettavien oikeusohjeiden ja asiassa saadun selvityksen osalta viittaan enemmistön perusteluihin.

$f2

Psykiatrisen sairaalahoidon jatkamista koskevan päätöksen alistamisen hallinto-oikeuden vahvistettavaksi voidaan mielenterveyslain sanamuodon perusteella edellyttää tapahtuvan nopeasti. Päätöksen alistamiseen kuluvaa aikaa ja sen vaikutusta alistetun päätöksen vahvistamiseen hallinto-oikeudessa on kuitenkin arvioitava ottamalla huomioon sen vaikutus hoitoon määrätyn oikeussuojan toteutumiseen.

A on saanut psykiatrisen sairaalahoidon jatkamista koskevan hoitoonmääräämispäätöksen tiedokseen samana päivänä, jolloin päätös on tehty. Hänellä on ollut mielenterveyslain 24 §:n 1 momenttiin perustuva oikeus hakea päätökseen muutosta hallinto-oikeudesta ja saada siten asiansa käsitellyksi Suomen perustuslain 21 §:n 1 momentin edellyttämällä tavalla toimivaltaisessa tuomioistuimessa. Tämä A:n muutoksenhakuoikeus hallinto-oikeuteen on täyttänyt myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artiklan 4 kappaleen mukaisen edellytyksen oikeudesta vaatia asian tuomioistuinkäsittelyä. A ei ole valittanut hoitoonmääräämispäätöksestä hallinto-oikeuteen.

Arvioitaessa hallinto-oikeuden päätöksen lainmukaisuutta sen käsitellessä sille alistetun psykiatrisen sairaalahoidon jatkamista koskevan päätöksen vahvistamista on otettava huomioon, että hallinto-oikeudessa kyseinen asia ratkaistaan samassa yhteydessä kuin psykiatrisen sairaalahoidon jatkamista koskevan päätöksen mahdollinen muutoksenhaku. Hallinto-oikeus ei siten olisi voinut vahvistaa sille alistettua psykiatrisen sairaalahoidon jatkamista koskevaa päätöstä ennen mielenterveyslain 24 §:n 1 momentin mukaisen 14 päivän muutoksenhakuajan päättymistä.

Edellä olevan perusteella A:n oikeusturvaa ei ole vaarannettu, vaikka hänen psykiatrisen sairaalahoidon jatkamista koskeva hoitoonmääräämispäätös on alistettu hallinto-oikeuden vahvistettavaksi 17 päivää hoitoonmääräämispäätöksen tekemisen jälkeen päivätyllä kirjelmällä. Näissä oloissa asiassa ei ole menetelty lain vastaisesti, kun hoitoonmääräämispäätös on alistettu hallinto-oikeudelle vahvistettavaksi ja kun hallinto-oikeus on vahvistanut sille alistetun päätöksen.

Tämän vuoksi katson, ettei hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ole perusteita.”

Asian esittelijän esittelijäneuvos Marita Eevan esitys asian ratkaisemiseksi oli samansisältöinen kuin oikeusneuvos Tero Leskisen äänestyslausunto.

HUS / Kellokosken sairaalan psykiatrisesta hoidosta vastaava ylilääkäri

Hallinto-oikeus

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Andreas Byggmästar ja Ari Ronkainen. Esittelijä Paula Niemenmaa.

A

Ylilääkäri

Suomen perustuslain

Euroopan ihmisoikeussopimuksen

Stanev v. Bulgaria

L.M. v. Slovenia

Mielenterveyslain