Helsingin HO 15.12.2017 1480 — Esteellisyys

Asian käsittely hovioikeudessa

A:lle on myönnetty jatkokäsittelylupa 18.11.2016.

Pääkäsittely on toimitettu 21.6.2017.

Valitus

A Oy (ent. X oy, jäljempänä A Oy) on vaatinut, että kanne hylätään ja B Oy velvoitetaan suorittamaan sille korvaukseksi asianosais- ja oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa 33.440,09 euroa korkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden tuomion antamisesta ja hovioikeudessa 26.512 euroa korkoineen.

Välimiesmenettelystä annetun lain 10 §:n mukaan välimies voidaan julistaa esteelliseksi sellaisen seikan johdosta, joka on omiaan antamaan perustellun aiheen epäillä välimiehen puolueettomuutta. Olennaista on, syntyykö asiantuntevalle ja objektiiviselle tarkastelijalle perusteltu aihe epäillä välimiehen puolueettomuutta ja riippumattomuutta asiassa. Välimies voidaan julistaa esteelliseksi vain sellaisen seikan johdosta, joka on objektiivisesti arvostellen omiaan antamaan perustellun aiheen epäillä välimiehen puolueettomuutta tai riippumattomuutta.

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan tuomari on esteellinen, jos tuomarilla palvelussuhteen perusteella tai muuten on asianosaiseen sellainen suhde, että se, erityisesti käsiteltävänä olevan asian laatu huomioon ottaen, antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa. Tuomarin esteellisyyssäännöksiä koskevien lain esitöiden mukaan mikä tahansa suhde asianosaiseen ei voi olla esteellisyyden peruste. Käsillä olevassa asiassa arviointi on kohdistunut välimiehen suhteeseen asianosaista avustaneen asianajotoimiston työntekijään, jolla ei ole ollut liityntää asian hoitamiseen. Liityntä on asianosaiseen kohdistuvaa suhdetta etäisempi.

Välimiehenä toimineella asianajaja C oli ollut välimiesmenettelystä annetun lain 9 §:n ja Keskuskauppakamarin sääntöjen 9 §:n mukainen velvollisuus ilmoittaa asianosaisille kysymyksessä olevasta hänen tietoonsa kesken menettelyn tulleesta hänen puolueettomuutensa arviointiin liittyvästä seikasta, minkä velvollisuuden C oli täyttänyt. Ilmoituksen tekeminen ja ilmoitettu olosuhde eivät kuitenkaan olleet merkinneet sitä, että C olisi ollut esteellinen. D, ent. E rekrytoinnilla A Oy:ta avustaneen asianajotoimiston työoikeusryhmään ei ollut ollut mitään vaikutusta välimiesmenettelyn lopputulokseen. Työoikeusryhmä tai D eivät olleet osallistuneet välimiesmenettelyasian hoitamiseen mitenkään. Välitystuomion lopputuloksella ei ollut voinut olla mitään vaikutusta D:n työsuhteeseen. D:n työsuhteen koeaika oli myös päättynyt ennen suullista käsittelyä ja välitystuomion antamista.

Väite siitä, että kanteen hyväksyminen välitystuomiolla osoittaisi välimiehen toimineen puolueellisesti, oli kestämätön. Edelleen sillä seikalla, että esteellisyysväitteen esittämisen ajankohtana välimiesmenettely oli ollut vasta alkutekijöissään eikä välimiehen vaihtamisesta olisi aiheutunut suurtakaan haittaa, ei ollut merkitystä asian arvioinnissa. Välimiehen vaihtamiseen ei ollut ollut perusteltua tarvetta. Myös näkemys, että välimiehen laskuttaman palkkion määrä tulisi jotenkin ottaa huomioon esteellisyyttä arvioitaessa, oli perusteeton.

Vastaus

B Oy (jäljempänä B Oy) on vaatinut, että valitus hylätään ja A Oy velvoitetaan suorittamaan sille korvaukseksi asianosais- ja oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 17.284 euroa korkoineen.

E oli välimiesmenettelyn aikana saanut valmistumisen jälkeen ensimmäisen työpaikkansa B Oy:n vastapuolta A Oy:ta edustaneessa asianajotoimistossa. Hänellä oli ollut koeaika. Vain muutamaa päivää ennen välimiesmenettelyssä pidettyä pääkäsittelyä työsuhde oli vakinaistettu. Mainittujen seikkojen oli täytynyt vaikuttaa välimies C:lle kiitollisuudenvelan ja myötämielisyyden tunteena. Koska välimies C toimimisesta välimiehenä oli voinut olla odotettavissa erityistä hyötyä hänen perhepiiriinsä kuuluvalle läheiselle, hän oli ollut oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 4 §:n 1 momentin 5 kohdan tarkoittamalla tavalla intressijäävi ja esteellinen käsittelemään asiaa. E on erityisen läheisessä suhteessa C:hen. Tuomari oli subjektiivisesti puolueeton vain kun hänellä ei ole halua edistää toisen osapuolen etua tai aiheuttaa toiselle osapuolelle haittaa toisin kuin käsillä olevassa tapauksessa oli ollut asianlaita.

Oma lapsi oli erityisen läheisessä suhteessa vanhempaansa. Välimiehen tuli olla sekä objektiivisesti että subjektiivisesti puolueeton.

Välimiehellä oli ollut aihetta myönteiseen tunteeseen sekä lojaalisuuden tunteeseen toista asianosaista kohtaan ja siten sellainen suhde asianosaiseen, että hänen puolueettomuuttaan oli perustellusti voitu epäillä.

C ei ollut tavanomaisesti noudatetusta tavasta huolimatta luopunut tehtävästään esteellisyysväitteen johdosta, vaikka luopuminen olisi ollut tuossa vaiheessa ongelmatonta. B Oy:n näkökulmasta mainittu seikka saattoi olla osoitus esimerkiksi vahvasta kiitollisuuden tunteesta tai tietoisesta tai tiedostamattomasta halusta korvata kiitollisuus myötämielisellä tuomiolla. Joka tapauksessa C:n toiminta oli ollut omiaan lisäämään epäilyksiä hänen puolueettomuudestaan.

Välimiehen tyttären koeajan ja vakinaistamisen asiayhteyden ja ajankohdan vuoksi ulkopuoliselle henkilölle oli voinut syntyä perustellusti kuva siitä, että rekrytoinnilla ja vakinaistamisella olisi saatettu pyrkiä vaikuttamaan välimiehen kantaan asiassa.

C oli ratkaissut asian A Oy:n vaatimusten mukaisesti ja Suomessa sopimussuhteissa noudatetusta vakiintuneesta käytännöstä poikkeavalla tavalla. C oli myös vahvistanut itselleen asian luonteeseen ja intressiin nähden poikkeuksellisen suuren palkkion ja määrännyt sen kokonaan B Oy:n maksettavaksi. Näilläkin seikoilla oli merkitystä esteellisyyttä arvioitaessa.

Välimiehen puolueettomuudesta ja riippumattomuudesta syntyi perusteltu epäilys, jos järkevä, kohtuudenmukainen ja asiaan perehtynyt kolmas osapuoli päätteli, että myös muut seikat kuin osapuolen asiassa esittämät perusteet ja tosiseikat voivat vaikuttaa välimiehen asiassa tekemään päätökseen. Käsiteltävässä asiassa oli syntynyt tällainen perusteltu aihe epäillä välimiehen puolueettomuutta.

Todistelu

A Oy on vedonnut käräjäoikeuden tuomiosta ilmeneviin kirjallisiin todisteisiinsa 1-4. B Oy on vedonnut käräjäoikeuden tuomiosta ilmeneviin kirjallisiin todisteisiinsa 1-5.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Käsittely välimiesmenettelyssä

Keskuskauppakamarin välimieslautakunta on 7.5.2013 nimittänyt asianajaja C:n toimimaan ainoana välimiehenä B Oy:n ja A Oy:n (silloinen X Oy) välisessä riita-asiassa.

Asiassa oli pidetty järjestäytymisistunto 24.5.2013. Kantajana ollut A Oy oli jättänyt vaatimuskirjelmänsä 16.9.2013. Välimies oli 17.9.2013 tuonut osapuolten tietoon, että hänen läheinen perheenjäsenensä oli nimitetty avustavaksi lakimieheksi F Oy:ssä, joka edusti kantajaa välimiesmenettelyssä. Vastaajana ollut B Oy oli 23.9.2013 esittänyt väitteen välimiehen esteellisyydestä Keskuskauppakamarin välimieslautakunnalle. B Oy oli edelleen 16.10.2013 antanut vastauksen vaatimuskirjelmään. Keskuskauppakamarin välimieslautakunta oli 23.10.2013 ilmoittanut hylänneensä esteellisyysväitteen. A Oy oli antanut kirjallisen lausuman joulukuussa 2013 ja B Oy tammikuussa 2014. Suullinen käsittely asiassa oli toimitettu 3.2.2014. Välitystuomio oli annettu 4.4.2014.

D, ent. E, oli 1.10.2013 aloittanut avustavana lakimiehenä F Oy:n palveluksessa. Kyseisen asianajotoimiston lakimies oli toiminut A Oy:n asiamiehenä välimiesmenettelyssä. D:llä oli ollut 4 kuukauden koeaika, joka oli päättynyt 31.1.2014.

F Oy:n Helsingin toimistossa työskentelee noin 50 lakimiestä. A Oy:n mukaan D ei ollut ollut tekemisissä välimiesmenettelyasian kanssa, ja hän oli ollut työssä suuren osan työajastaan Tukholman toimipisteessä.

Kysymyksenasettelu hovioikeudessa

Käräjäoikeudessa on ollut kysymys siitä, onko välitystuomio ollut ristiriidassa Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden kanssa ja onko välitystuomio sen johdosta julistettava mitättömäksi, ja onko välimies ollut esteellinen tai onko välimiesmenettelyssä ja välitystuomiossa ollut muita virheitä, joiden johdosta välitystuomio on kumottava. Hovioikeudessa on kysymys enää välimiehen esteellisyydestä.

$db

Sovellettavat säännökset ja oikeusohjeet

Välimiesmenettelystä annetun lain (jäljempänä välimieslaki) 9 §:n 1 momentin mukaan välimiehen tulee tehtävässään olla puolueeton ja riippumaton.

Pykälän 2 momentin mukaan sen, jonka suostumusta välimiehen tehtävään on pyydetty, tulee heti ilmoittaa, jollei hän kieltäydy tehtävästä, kaikki seikat, jotka ovat omiaan vaarantamaan hänen puolueettomuuttaan tai riippumattomuuttaan välimiehenä taikka aiheuttamaan näissä suhteissa perusteltuja epäilyksiä.

Pykälän 3 momentin mukaan välimies on velvollinen välimiesmenettelyn päättymiseen asti ilmoittamaan kaikki edellä tarkoitetut seikat, joita ei ennestään ole saatettu asianosaisten tietoon.

Välimiesmenettelystä annetun lain 10 §:n mukaan välimies on asianosaisen vaatimuksesta julistettava esteelliseksi, jos hän olisi tuomarina ollut esteellinen käsittelemään asiaa, samoin kuin muunkin sellaisen seikan johdosta, joka on omiaan antamaan perustellun aiheen epäillä välimiehen puolueettomuutta tai riippumattomuutta. Hovioikeus toteaa, että mainittu säännös on vuodelta 1992. Tuomarin esteellisyyttä koskevat säännökset uudistettiin kokonaisuudessaan vuonna 2001.

$dc

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 4 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan tuomari on esteellinen asiassa, jossa asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa tuomarille tai hänen 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulle läheiselleen. Viimeksi mainitun säännöksen mukaan tuomarin lapsi on hänen oikeudenkäymiskaaren 13 luvussa tarkoitettu läheisensä.

$dd

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 3 momentin mukaan tuomari on esteellinen myös, jos jokin muu 13 luvussa tarkoitettuun seikkaan rinnastettava seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa.

$de

Oikeudenkäymiskaaren tuomarin esteellisyyttä koskevat säännökset on pyritty laatimaan niin, että ne täyttävät Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen ja sitä koskevien ihmisoikeustuomioistuimen linjausten edellyttämät vaatimukset tuomioistuimen riippumattomuudesta ja puolueettomuudesta (kts. KKO 2017:70).

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan.

$df

EIT:n tapauksessa Poppe v. Alankomaat, päätös 24.3.2009, on todettu, että objektiivisen testin kannalta myös vaikutelmilla on merkitystä, koska oikeuden ei tule vain toteutua vaan myös näytettävä toteutuvan. Asianosaisen käsitys mainitusta seikasta on tärkeä mutta ei yksinään ratkaiseva, vaan ratkaisevaa on se, voidaanko pelkoa puolueettomuuden puuttumisesta pitää objektiivisesti oikeutettuna. Vastaavasti on todettu myös esimerkiksi tapauksissa Dorozhko ja Pozharskiy v. Viro, päätös 24.4.2008, ja Wettstein v. Sveitsi, päätös 21.9.2000.

Asian arviointi ja johtopäätökset

Hovioikeus toteaa, että asianajaja C on toiminut kysymyksessä olevassa välimiesmenettelyssä ainoana välimiehenä. Välitystuomioon ei voi hakea muutosta. Välimiesmenettelystä annetun lain 43 §:n mukaan välitystuomion täytäntöönpanosta päättää yleinen alioikeus. Lain 44 §:n mukaan tuomioistuin voi evätä välitystuomion täytäntöönpanoa koskevan hakemuksen vain, jos se havaitsee, että välitystuomio on lain 40 §:ssä mainitun seikan johdosta mitätön tai se on tuomioistuimen päätöksellä kumottu taikka tuomioistuin on välitystuomion mitättömäksi julistamista tai kumoamista koskevan kanteen johdosta määrännyt, ettei sitä saa panna täytäntöön. Käytännössä välitystuomio on siis heti täytäntöön pantavissa. Hovioikeus katsoo mainitut seikat huomioon ottaen, että välimiehen esteellisyyttä on arvioitava ankarasti.

Korkeimman oikeuden käytännössä tuomarin puolison palvelussuhteen asianosaiseen on katsottu muodostaneen esteellisyyden sikäli kuin kyseinen läheinen on käyttänyt asianosaisen edustusvaltaa (kts. KKO 2000:89). Edelleen lautamiehen luottamustehtävän asianosaisessa tai työsuhteen asianosaisen palveluksessa ei ole katsottu välttämättä muodostavan esteellisyyttä (kts. KKO 2000:21, KKO 1997:194). Mainittujen ratkaisujen jälkeen säädetyn oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 6 §:n perusteella tuomari on esteellinen, jos asianosainen on tuomarin tai läheisensä vastapuoli muussa oikeudenkäynnissä tai tuomarilla on palvelussuhteen perusteella tai muuten asianosaiseen sellainen suhde, että se, erityisesti käsiteltävänä olevan asian laatu huomioon ottaen, antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa. Säännöksen 2 momentissa on kuitenkin erityisesti säädetty, että esteellisyyttä ei aiheudu yksin sen vuoksi, että asianosaisena on julkisyhteisö.

Korkeimman oikeuden ratkaisussa 2000:49 on todettu, että tuomarin puolison toimimisen jutun asianosaisen palveluksessa ei objektiivisesti ottaen muodosta esteellisyyttä. Puoliso ei ollut työtehtävissään ollut tuomioistuimessa käsiteltävänä olleen asian kanssa tekemisissä tai muutoinkaan vastapuoleen liittyvien asioiden kanssa tekemisissä. Tähän nähden on ajateltavissa, että puolison työ pankissa ei olisi aikaansaanut esteellisyyttä tuomarille. Huomiota on kuitenkin kiinnitettävä myös puolison asemaan pankissa. Puolisolla on ollut oikeus kirjoittaa yhtiön toiminimi, mikä on osoitus siitä, että luottamussuhde tuomarin puolison ja pankin välillä on ollut vahvempi kuin mikä tavanomaisesti liittyy toimisuhteeseen. Tuomarin on katsottu olleen esteellinen käsittelemään asiaa, jossa pankki on ollut asianosaisena.

$e0

Korkeimman oikeuden 1997:194 ratkaisussa on todettu, että maaoikeuden lautamiehen kunnalliset luottamustehtävät antavat laatunsa ja sisältönsä vuoksi aiheen perustellusti epäillä, että hän ei lautamiehenä ole voinut puolueettomasti ja sivuvaikutteista vapaana ottaa kantaa kysymykseen lunastuskorvauksesta, joka kaupungin on maksettava lunastamastaan tilasta. Sen vuoksi asianomaisen henkilön toiminta maaoikeuden jäsenenä on vaarantanut luottamuksen tuomioistuimen puolueettomuuteen ja hän on ollut maaoikeuden jäsenenä esteellinen.

Hovioikeus toteaa, että edellä selostetuissa tapauksissa on ollut kysymys tuomarin tai tuomarin läheisen suhteesta asianosaiseen. Tällainen suhde asianosaiseen ei välttämättä aikaansaa esteellisyyttä, vaan huomiota on kiinnitettävä suhteen tarkempaan laatuun. Kun on kysymys tuomarin suhteesta ei asianosaiseen vaan asianosaisen käyttämän asianajotoimiston palveluksessa olevaan henkilöön, joka ei ole osallistunut asian käsittelyyn millään tavalla, esteellisyydeltä puolueettomuuden vaarantumisen perusteella puhtaasti objektiiviselta kannalta voidaan edellyttää erityisiä perusteita.

Tilanne, jossa tuomarin läheinen toimii toisen asianosaisen asiamiesten edustaman asianajotoimiston palveluksessa, voi herättää toisessa asianosaisessa huolta tuomarin kyvystä toimia täydellisesti kaikista sivuvaikutteista vapaana asian ratkaisijana. Käsiteltävässä asiassa kysymyksessä olevaa asetelmaa on asian laatu huomioon ottaen arvioitava ankarasti ja tästä lähtien harkittava, onko se ollut omiaan synnyttämään edes jossakin määrin perustellun vaikutelman siitä, että välimiehen kyky toimia täydellisesti kaikista sivuvaikutteista vapaana asian ratkaisijana on voinut vaarantua, jolloin asianosaisen huolelle olisi syytä antaa merkitystä.

$e1

Välimiesmenettelyssä A Oy:ta avustaneessa F Oy:n Helsingin toimistossa työskenteli noin 50 lakimiestä. Kansainvälisesti toimiston palveluksessa oli noin 1.100 lakimiestä. A Oy:n avustaminen oli kuulunut toimiston riidanratkaisuryhmän alaan. D oli palkattu lakimieheksi toimiston työoikeusryhmään. A Oy:n mukaan rekrytointiprosessi oli käyty läpi työoikeusryhmän sisäisenä asiana, eikä rekrytointiprosessista vastannut työoikeusryhmän esimies ollut ollut tietoinen välimiesmenettelystä tai välimiehen henkilöstä tai liitynnästä. D ei ollut ollut tekemisissä välimiesmenettelyn kanssa mitenkään. Hän oli työskennellyt suuren osan työajastaan Tukholmassa F1 Oy:n tehtävissä. Edelleen A Oy:n mukaan D oli jo vuosia asunut omassa taloudessaan.

Korkeimman oikeuden ratkaisussa 2010:78 on ollut kysymys johtavan kihlakunnansyyttäjän toiminnasta, joka on ratkaisun mukaan ulkopuolisen näkökulmasta kytkeytynyt vireillä olevaan syyteasiaan siten, että on voinut syntyä perusteltu epäily siitä, että mainittu taho on pyrkinyt vaikuttamaan asian käsittelyyn tuomioistuimessa syyttäjälle myönteisellä tavalla, minkä vuoksi kun otetaan huomioon johtavan kihlakunnansyyttäjän ja jutun tuomarin läheinen suhde, johtavan kihlakunnansyyttäjän toiminta oli antanut oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 3 momentissa tarkoitetun perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta. Mistään sellaisesta tilanteesta kuin mainitussa ratkaisussa, jossa tuomariin läheisessä suhteessa olleen henkilön on katsottu pyrkineen vaikuttamaan tuomioistuimeen vireillä olleen jutun suhteen, ei nyt käsiteltävässä asiassa ole kysymys.

Lähtökohtana on, että tuomarilta edellytettävään ammattitaitoon ja moraaliin kuuluu, että hän kykenee jutun ulkopuolisista seikoista vapaana arvioimaan siinä esitettyä oikeudenkäyntiaineistoa, joten melko etäiset ulkopuoliset seikat eivät voi antaa perusteltua aihetta epäillä tuomarin puolueettomuutta.

Nyt käsiteltävässä asiassa huomiota voidaan kiinnittää myös asianajotoimiston kokoon, välimiehen läheisen tehtäviin ja sijoitukseen asianajotoimistossa sekä suhteeseen välimiesmenettelyn kohteena olevaan asiaan tai sen käsittelyyn toimiston sisäisessä työnjaossa tai muussa suhteessa.

Hovioikeus toteaa, että kaikissa näissä suhteissa välimiehen läheisen liityntä välimiesmenettelyasiaan on ollut varsin etäinen. Vaikka myös pelkille vaikutelmille tulee antaa merkitystä puolueettomuuden objektiivisen testin kannalta ja pelkkä vaikutelmakin voi muodostaa oikeutetun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta, niin ratkaisevan merkityksen antaminen pelkästään asianosaisen huolelle siitä, että välimiehen toimintaan voisi vaikuttaa käsiteltävässä tapauksessa vallinneissa olosuhteissa hänen läheisensä palkkaaminen asianosaisen käyttämän lainopillisen avustajan edustaman toimiston palvelukseen, merkitsisi liian suuren merkityksen antamista objektiivisesti ottaen varsin epätodennäköisille ja teoreettisille mahdollisuuksille. Mitkä tahansa ulkonaiset seikat, jotka voivat herättää kysymyksiä, eivät voi tulla huomioon otetuiksi esteellisyyden kannalta.

Edelleen B Oy ei ole näyttänyt seikkoja, joiden perusteella olisi aihetta epäillä, että välimiehen tyttären työsuhde olisi vaikuttanut välitystuomion sisältöön. Myöskään välimiehen määräämän palkkion perusteella ei ole tehtävissä johtopäätöksiä välimiehen puolueellisuudesta. Edelleen B Oy ei ole näyttänyt, että välimiesasian ratkaisusta olisi oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 4 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaisesti ollut odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa välimiehelle tai hänen läheiselleen. Käsiteltävässä asiassa ei ole ilmennyt seikkoja, joiden perusteella olisi aihetta epäillä, että välimies ei olisi toiminut puolueettomasti asiaa käsitellessään.

Hovioikeus katsoo, että asiassa ei ole välimiehen läheisen työsuhteen perusteella ilmennyt sellaisia seikkoja, jotka olisivat antaneet perustellun aiheen epäillä välimiehen puolueettomuutta asiassa.

Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus katsoo, että välimies C ei ole ollut esteellinen toimimaan välimiehenä A Oy:n ja B Oy:n välisessä välimiesmenettelyssä.

Oikeudenkäyntikulut

Asian näin päättyessä B Oy on velvollinen korvaamaan A Oy:lle asiassa olleet oikeudenkäyntikulut. A Oy on vaatinut korvauksena oikeudenkäyntikuluistaan käräjäoikeudessa 33.400 euroa ilman arvonlisäveroa. B Oy on käräjäoikeudessa paljoksunut A Oy:n vaatimusta 9.100 euroa ylittäviltä osin. Hovioikeus pitää asian laatu ja laajuus huomioon ottaen kohtuullisena A Oy:lla käräjäoikeudessa olleiden oikeudenkäyntikulujen korvattavana määränä 20.000 euroa. B Oy on paljoksunut A Oy:n oikeudenkäyntikuluja hovioikeudessa lakimiespalkkion osalta 17.000 euroa ylittävin osin. Hovioikeus pitää muutoksenhakuasian laatu ja laajuus huomioon ottaen kohtuullisena A Oy:lla hovioikeudessa olleiden oikeudenkäyntikulujen korvattavana määränä 18.000 euroa.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan välitystuomion 4.4.2014 kumoamisen osalta ja kanne hylätään tältä osin. A Oy vapautetaan B Oy:lle maksettavaksi tuomitusta oikeudenkäyntikulujen korvauksesta.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomioon ei ole haettu muutosta.

B Oy velvoitetaan suorittamaan A Oy:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa 20.000 euroa ilman arvonlisäveroa ja hovioikeudessa 18.000 euroa ilman arvonlisäveroa, molemmat määrät korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua hovioikeuden tuomion antopäivästä.

Helsingin hovioikeuden puolesta:

Asian ovat ratkaisseet:

hovioikeudenneuvos Leeni Kivalo

hovioikeudenneuvos Åsa Nordlund

hovioikeudenneuvos Ari Siltama

Valmistelija: hovioikeuden esittelijä Elina Ferm

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimainen.