Helsingin HO 17.01.2019 41 — Pesänselvittäjät

Pesänselvittäjät — EU:n perintöasetus — tuomioistuimen toimivalta — asuinpaikka

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUDEN PÄÄTÖS 30.10.2017

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 17.1.2019

A

B

Varatuomari P

Pesänselvittäjän määrääminen

02.05.2017

SELOSTUS ASIASTA

Hakemukset

A on 2.5.2017 pyytänyt, että varatuomari P määrätään pesänselvittäjäksi 8.1.2017 kuolleen X:n kuolinpesään. X oli testamentissaan 20.1.2009 määrännyt varatuomari P:n testamentin toimeenpanijaksi.

Varatuomari P on 9.6.2017 kertonut, että kuolinpesässä on lukuisia asioita, jotka vaativat välitöntä hoitamista. Varatuomari P on sen vuoksi pyytänyt, että hänelle annetaan väliaikainen pesänselvittäjämääräys.

Väliaikainen määräys

Käräjäoikeus on 16.6.2017 antanut väliaikaisen määräyksen 17/3 618 ja määrännyt X:n kuolinpesän omaisuuden luovutettavaksi pesänselvittäjän hallintoon. Väliaikaiseksi pesänselvittäjäksi käräjäoikeus on määrännyt testamentin toimeenpanijan varatuomari P:n.

Lausumat ja asianosaisten kuuleminen

B on lausumassaan 17.8.2017 ja käräjäoikeudessa kuultuna vaatinut, että P:lle annettu väliaikaismääräys peruutetaan ja hakemus pesänselvittäjän määräämiseksi jätetään käräjäoikeuden puuttuvan toimivallan perusteella tutkimatta.

Toissijaisesti B on vaatinut, että pesänselvittäjäksi määrätään muu henkilö kuin varatuomari P.

——————

B on kertonut, että X:n asuinpaikka kuolinhetkellä oli ollut Milanossa Italiassa, jonne hän oli muuttanut jo vuonna 2013. X oli ollut vain muodollisesti kirjoilla Suomessa, eikä ollut viimeisen kolmen vuoden aikana edes käynyt Suomessa. X:n elinpiiri, työura ja perhe-elämä 50 vuoden ajalta ovat muodostuneet Italiaan ja hänen kytkentänsä Suomeen ovat olleet vähäiset. X:n lapset asuvat Italiassa ja hänellä on siellä varallisuutta. Hän on saanut eläkettä Italiasta ja häntä on siellä verotettu. Toimivaltainen tuomioistuin käsittelemään X:n kuolinpesään liittyviä asioita on italialainen tuomioistuin.

A on lausumassaan 18.9.2017 ja käräjäoikeudessa kuultuna kertonut, että X oli asunut vuodet 1961-1992 Italiassa. Vuodesta 2005 lukien X oli virallisesti asunut Suomessa eikä ollut tämän jälkeen tehnyt uutta muuttoilmoitusta Italiaan. X:n terveyden heikennyttyä B oli vienyt tämän Italiaan vuonna 2014. Huonontuneen terveytensä vuoksi X ei ollut kyennyt enää matkustamaan takaisin Suomeen. X:n tahto oli kuitenkin ollut palata Suomeen viettämään viimeiset vuotensa. X:n varaIlisuus on pääosin Suomessa. Italiassa hänellä on ainoastaan arvopaperisijoituksia ja pankkitilejä.

Kuultava varatuomari P

Varatuomari P on käräjäoikeudessa kuultuna kertonut, että Suomeen muutosta lähtien X:ää on verotettu Suomessa. X:n omaisuus on yli 90% Suomessa, muun muassa kesämökki. Italiassa hänellä on vain yksi pankkitili, joka on yhteinen B:n kanssa. Tämä tili on arvoltaan noin 6,67 % X:n koko omaisuuden määrästä.

RATKAISU

Perustelut

Käräjäoikeuden toimivalta

X oli välittömästi ennen kuolemaansa asunut Italiassa yhtäjaksoisesti noin kolmen vuoden ajan, joten hänen asuinpaikkansa kuollessa oli ollut Milanossa Italiassa. X oli kuitenkin ollut Suomen kansalainen ja kirjoilla Suomessa Helsingissä 1.7.2005 lukien. Hänellä oli ollut asunto Helsingissä. Muuttoilmoitusta Italiaan hän ei ollut tehnyt lähtiessään sinne takaisin vuonna 2013/2014.

X:llä on kuollessaan ollut Suomessa kotipaikka. Hän on ollut Suomen kansalainen eikä pesänselvitystä toimiteta Italiassa, missä hänellä on ollut asuinpaikka. X:llä on jäänyt Suomessa omaisuutta eikä pesänselvitystä tämän omaisuuden osalta toimiteta hänen asuinpaikassaan Italiassa. Edellä kerrotussa tilanteessa Suomen tuomioistuin voi määrätä pesänselvittäjän kuolinpesään, vaikka vainajan viimeisin asuinpaikka ei olekaan ollut Suomessa.

Helsingin käräjäoikeudella X:n kotipaikan alioikeutena on siten ollut toimivalta määrätä pesänselvittäjä X:n kuolinpesään.

Estettä varatuomari P:n määräämiselle pesänselvittäjän tehtävään ei ole.

Päätöslauselma

Italiassa 8.1.2017 kuolleen X:n kuolinpesän omaisuus on luovutettava pesänselvittäjän hallintoon. Pesänselvittäjäksi määrätään X:n testamentin toimeenpanija varatuomari P.

Perintökaari 14 luku 4 §, 19 luku 1 §, 4 §, 26 luku 1 § 1 momentti 1, 3 ja 4 kohdat.

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Eija Larinkoski.

Hovioikeus on 11.12.2017 hylännyt B:n pyynnön täytäntöönpanon keskeyttämisestä.

B:lle on myönnetty jatkokäsittelylupa 22.2.2018.

Hovioikeus on 14.5.2018 päättänyt, että asiassa järjestetään pääkäsittely sen selvittämiseksi, onko Helsingin käräjäoikeus ollut asiassa toimivaltainen.

Hovioikeus on järjestänyt valmisteluistunnon 27.6.2018 ja pääkäsittelyn 9.10.2018 tuomioistuimen toimivaltakysymyksen osalta.

Valitus

B on toistaen käräjäoikeudessa esittämänsä vaatinut, että pesänselvittäjän määräämistä koskeva hakemus jätetään tutkimatta suomalaisen tuomioistuimen puuttuvan toimivallan perusteella.

EU:n perintöasetuksen (EPNAs (EU) N:o 650/2012 toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta ja virallisten asiakirjojen hyväksymisestä ja täytäntöönpanosta perintöasioissa sekä eurooppalaisen perintötodistuksen käyttöönotosta) 4 artiklan perusteella suomalaisella tuomioistuimella ei ollut toimivaltaa määrätä pesänselvittäjää X:n kuolinpesään. Sen vuoksi A:n hakemus varatuomari P:n määräämiseksi pesänselvittäjäksi olisi tullut jättää tutkimatta. Eurooppaoikeuden etusijaperiaatteen mukaisesti etusija olisi tullut antaa EU:n perintöasetukselle ja jättää perintökaaren 26 luvun 1 §:n säännös soveltamatta.

X:n asuinpaikka hänen kuollessaan oli Italiassa, joten Italian tuomioistuimet olivat toimivaltaisia antamaan ratkaisun perimyksestä kokonaisuudessaan. Pesänselvitys tuli toimittaa Italiassa, koska se oli toimivaltainen X:n perimystä koskevassa asiassa.

X:n elinpiiri ja perhe-elämä olivat muodostuneet Italiaan. Hänen yhteytensä Suomeen olivat vähäiset. Hänen lapsensa A ja B olivat lähes koko ikänsä asuneet Italiassa ja asuivat siellä edelleen. A:n väite siitä, että X ei olisi itse halunnut muuttaa Italiaan ja asua siellä, oli perusteeton. Asiassa ei ollut sellaisia poikkeuksellisia seikkoja, joiden vuoksi X:llä olisi ollut läheisempi liittymä Suomeen kuin Italiaan, jossa hän viimeksi asui.

Vastaus

A on vaatinut, että valitus hylätään.

X ei ollut omasta tahdostaan ja vapaaehtoisesti asettunut asumaan Italiaan siten kuin EU:n perintöasetuksen 4 artikla edellytti. X:llä oli kuollessaan selvästi läheisempi liittymä Suomeen, jonne hän oli aikaisemmin terveenä ollessaan jo kerran palannut. X ei terveydentilansa vuoksi ollut kyennyt muodostamaan pätevästi tahtoaan asumisestaan. Italiassa oleskelu huhtikuussa 2014 oli perustunut B:n päätökseen.

X:n tahto oli ollut Suomen lain soveltaminen perimykseen. Lainvalinnan hän oli ilmaissut ennen EU:n perintöasetuksen voimaantuloa. Lainvalinta oli tehty testamentissa, ja se ilmeni testamentin sanamuodosta. Muusta X ei ollut määrännyt. X oli ollut Suomen kansalainen valintaa tehdessään ja kuollessaan. Italian testamentti oli tehty, koska X:llä oli omaisuutta Italiassa.

X:llä oli Suomessa jäämistöomaisuutta, hän oli Suomen kansalainen ja määrännyt testamentin toimeenpanijaksi suomalaisen lakimiehen. Lisäksi X:n edellinen asuinpaikka oli ollut Suomessa.

Perintötodistuksen antaminen ei ratkaissut toimivaltaa koskevaa kysymystä. Kun toimivaltakysymys oli vireillä tuomioistuimessa Suomessa, Italiassa ei olisi saanut antaa perintötodistusta.

Asiaan osallisen lausuma

Varatuomari P on lausunut, että EU:n perintöasetuksen mukaan X:n asuinpaikka hänen kuollessaan oli Helsinki ja että toimivaltainen tuomioistuin oli Helsingin käräjäoikeus. X oli kuollut Italiassa, mutta hänen siteensä Suomeen, kuten myös hänen tahtonsa, omistuksensa ja hallintaoikeutensa, olivat ratkaisevia.

Hovioikeuden ratkaisu

Riidattomat seikat

Asiassa on riidatonta, että X oli kuollut 8.1.2017 Milanossa Italiassa. Hän oli ollut Suomen kansalainen ja hänellä oli ollut kotipaikka Helsingissä 1.7.2005 lukien aina kuolemaansa saakka. X oli omistanut asunnon Helsingissä. X oli asunut vuodet 1961-2005 Italiassa, vuosien 2006-2012 aikana talvet Italiassa ja kesät Suomessa, vuoden 2013 Suomessa ja huhtikuusta 2014 lukien Italiassa. X ei ollut huhtikuun 2014 jälkeen käynyt Suomessa lukuun ottamatta viikon matkaa syyskuussa 2014. X:n puoliso Y oli asunut Italiassa syyskuuhun 2001 asti. X ei ollut tehnyt muuttoilmoitusta Italiaan vuonna 2014. Perheen tytär B ja poika A asuivat Italiassa. X:n Suomessa 20.1.2009 tekemässä testamentissa oli määrätty testamentin toimeenpanijaksi varatuomari P. X oli tehnyt myös toisen testamentin 6.4.2009 Italiassa. X:llä oli omaisuutta Suomessa ja Italiassa. Häntä oli tuloverotettu Suomessa ja Italiassa. X oli saanut eläkettä Italiasta, mutta nettoeläke oli maksettu suomalaiselle tilille.

Kysymyksenasettelu

Käräjäoikeus on päätöksessään katsonut, että X:n asuinpaikka hänen kuollessaan on ollut Italiassa, mutta että Helsingin käräjäoikeudella on X:n kotipaikan alioikeutena toimivalta pesänselvittäjän määräämistä koskevassa asiassa. Käräjäoikeus on viitannut tältä osin perintökaaren 26 luvun 1 §:n säännöksiin.

B:n valituksen johdosta hovioikeudessa on ratkaistavana kysymys siitä, onko suomalainen tuomioistuin ollut toimivaltainen käsittelemään X:n pesänselvittäjän määräämistä koskevan asian.

Näyttö

on kertonut, että X oli muuttanut Italiaan vuonna 1961 työkomennuksen vuoksi, ja koko perhe oli seurannut mukana. X:n työskentely Italiassa oli kestänyt aina eläkkeelle jäämiseen vuoteen 1993 saakka. B ja A olivat käyneet koulut Italiassa, ja perheen koko elämä oli rakentunut sinne. Perhe oli käynyt Suomessa vain kesäisin tapaamassa sukulaisia Kiskossa / Salossa sijaitsevalla kesämökillä. Käyntien tarkoituksena oli ollut myös se, että B ja A oppisivat suomea.

$126

X oli Italiassa viettämiensä 55 vuoden aikana oppinut tuntemaan maan kulttuurin ja kielen täysin, ja hän oli ollut niistä hyvin kiinnostunut. X ei ollut halunnut asua Suomessa. Paluusta Suomeen ei ollut ollut puhetta myöskään silloin, kun B oli tullut X:n kanssa käymään Suomeen syyskuussa 2014. Loppuaikoina Italiassa X oli asunut B:n luona, mikä oli italialaisessa kulttuurissa tavanomaista. B oli yrittänyt tehdä X:n muuttoilmoituksen Italiaan Suomesta paluun jälkeen. Ilmoituksen tekeminen oli ollut sosiaaliturvaa koskevien vaatimusten vuoksi vaikeaa, koska X oli ollut jo 84-vuotias. Lisäksi X:n italialainen kelakortti oli jäänyt Suomeen. X oli myös itse halunnut asua Italiassa paremman elämänlaadun vuoksi. X:n ainoa tunneside Suomeen oli liittynyt sukutilaan Kiskossa.

Kaksi päivää X:n kuoleman jälkeen varatuomari P oli ottanut B:n yhteyttä ja kertonut testamentista. B ei ollut tällöin saanut testamenttia nähtäväkseen, mutta hän oli kuitenkin allekirjoittanut testamentin tiedoksiantotodistuksen. Myöhemmin syksyllä 2017 pesänselvityksen asiapapereista oli löytynyt maininta italialaisen testamentin käännöksestä, ja B oli saanut C:n yhteystiedot. C oli vienyt italialaisen testamentin julkistettavaksi notaarille, kuten Italiassa kuului tehdä. Sen myötä myös pesänselvitystoimenpiteet oli käynnistetty Italiassa. Helmikuussa 2018 Italiassa oli laadittu selvitys X:n varallisuudesta, mutta asiakirjasta puuttui vielä A:n allekirjoitus.

X:n kuolinpesän varoihin ei enää kuulunut asunto Helsingissä, sillä B oli lunastanut sen itselleen ennen X:n kuolemaa tehdyllä sukulaiskaupalla. Asunto ei kuitenkaan ollut virallisesti B:n nimissä, koska osakekirja oli jäänyt varatuomari P:n haltuun ja B oli kuolinpesälle kauppahinnan velkaa. Tarkemmin B ei tiennyt X:n omaisuudesta Suomessa, koska varatuomari P oli ottanut omaisuuden heti haltuunsa, eikä B ollut ollut perunkirjoitustilaisuudessa itse läsnä. Italiassa omaisuutta oli Suomea enemmän. X:n Italian omaisuuteen oli kuulunut tilivarojen ja sijoitusomaisuuden lisäksi Arenzanon asunto, joka oli ollut X:n hallinnassa hänen kuolemaansa saakka.

$128

X:n Suomessa oleva omaisuus ilmeni perukirjasta. Italiassa omaisuutta oli ollut vain yksi pankkitili ja B:n kanssa yhteinen sijoitustili. Arenzanon asunto oli siirretty B:n omistukseen vuonna 2010 Y:n kuoleman jälkeen. Asunto Helsingissä kuului X:n kuolinpesälle. X:ää oli virheellisesti verotettu Italiassa maksetusta eläkkeestä. A oli sattumalta löytänyt Helsingin asunnolta elokuussa 2016 italiankielisen testamentin jäljennöksen. Hän oli ottanut sen talteen ja vienyt sen varatuomari P:lle säilytettäväksi. Alkuperäinen testamentti oli ollut Arenzanossa C:llä.

on kertonut, että hän oli saanut X:ltä yhteydenoton vuonna 2006 sen jälkeen, kun tämän vaimo Y oli kuollut. Varatuomari P oli avustanut Y:n jälkeen tehdyssä osituksessa 30.5.2007. Pari vuotta tämän jälkeen X oli tehnyt testamentin hänen avustuksellaan. Testamentti oli tehty kahtena kappaleena. Toinen oli jäänyt varatuomari P:n kassakaappiin ja toisen X oli ottanut mukaansa. Varatuomari P oli ollut tietoinen X:n omaisuudesta Italiassa. Hän oli suositellut X:ää tekemään testamentin myös Italiassa. Tämän jälkeen varatuomari P oli kuullut X:stä seuraavan kerran vasta, kun hänelle oli ilmoitettu X:n kuolleen.

Varatuomari P:lle ei ollut tullut missään vaiheessa mieleen, että pesänselvityksessä sovellettaisiin Italian lakia vain sen vuoksi, että X oli jäänyt Italiaan hoitoon viimeisiksi vuosikseen, koska X oli kuitenkin suunnitellut muuttavansa takaisin Suomeen. X:n kanssa oli keskusteltu siitä, että X hoitaa Italian puolen asiat ja että perintö jaetaan B:n ja A:n kesken tasan. Varatuomari P ei ollut pitänyt tarpeellisena tehdä nimenomaista lainvalintamääräystä testamenttiin. Myös Y:n jälkeen ositus ja perinnönjako oli tehty Suomessa. X ei ollut ilmoittanut, että Suomessa laadittu testamentti olisi tullut peruuttaa.

Varatuomari P oli elokuussa 2016 saanut jäljennöksen italialaisesta testamentista A:lta. Nähtäväksi oli jäänyt, vetoaako joku tähän testamenttiin. Varatuomari P oli luullut, että B oli ollut tietoinen italialaisesta testamentista ja että testamentin alkuperäinen kappale oli hänellä, koska sen jäljennös oli löytynyt Helsingin asunnosta, joka oli ollut B:n hallinnassa. Helsingin asunnon osakekirja oli varatuomari P:n hallussa edelleen, koska asunto kuului X:n kuolinpesän omaisuuteen. Arenzanon asuntoa ei ollut ollut tarpeen ottaa mukaan X:n perukirjaan, koska omistusoikeus siihen oli siirtynyt B:lle.

on kertonut, että hän oli toiminut 30 vuotta asianajajana ja että hänellä oli sekä Genovassa että Arenzanossa oma toimisto. Sen jälkeen kun Y oli kuollut vuonna 2005, X oli usein käynyt C:n luona selvittämässä omaisuuden jakamista lasten B:n ja A:n välillä. C oli ollut tietoinen, että X:llä oli omaisuutta myös Suomessa, mutta hän ei tiennyt sen sisällöstä tarkemmin.

$12b

C oli tavannut B:n ja A:n vuonna 2010 Arenzanon asunnon kaupan yhteydessä. C ei ollut tavannut X:ää enää tämän viimeisinä vuosina. B oli marraskuussa 2017 ottanut yhteyttä ja ilmoittanut X:n kuolemasta sekä tarkistanut, oliko C:lla X:n laatimaa testamenttia. C oli tämän jälkeen aloittanut X:n italialaisen testamentin julkistamista koskevan prosessin ja pesänselvitystoimina tehnyt myös perintöä koskevan veroilmoituksen. C:n mukaan toimivaltainen tuomioistuin asiassa oli Milanossa sijaitseva tuomioistuin.

Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto antoivat 4.7.2012 kansainvälisiä perintöasioita koskevan EU:n perintöasetuksen (EPNAs (EU) N:o 650/2012 toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta ja virallisten asiakirjojen hyväksymisestä ja täytäntöönpanosta perintöasioissa sekä eurooppalaisen perintötodistuksen käyttöönotosta). Sitä alettiin soveltaa muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta 17.8.2015 alkaen. Asetuksen antamisen taustalla olivat havainnot siitä, kuinka eri jäsenvaltioissa voimassa olevat säännökset tuomioistuinten toimivallasta olivat siinä määrin erilaisia, että ne saattoivat johtaa keskenään ristiriitaisiin tilanteisiin. Sen vuoksi asetuksella pyrittiin yksinkertaistamaan kansainvälisten perintöasioiden ratkaisemista yhtenäistämällä toimivaltaa koskevat säännökset niin, ettei jäsenvaltioiden kansallisessa laissa olevia toimivaltaperusteita enää käytetä.

Tätä silmällä pitäen perintökaaren 26 lukuun otettiin uusi 20 § (683/2015). Sen mukaan vuodesta 2002 voimassa olleita sanotun luvun säännöksiä Suomen tuomioistuinten kansainvälisestä toimivallasta noudatetaan ainoastaan, jollei EU:n perintöasetuksesta muuta johdu. Uusi 20 § tuli voimaan samana päivänä, jona EU:n perintöasetusta alettiin soveltaa. Asetuksen 83 artiklan 1 kohdan siirtymäsäännöksen mukaan asetusta sovelletaan 17.8.2015 tai sen jälkeen kuolleiden henkilöiden perimykseen.

X on kuollut 8.1.2017. Sen vuoksi hovioikeus, toisin kuin käräjäoikeus, katsoo, että kysymys siitä, onko suomalainen tuomioistuin ollut toimivaltainen käsittelemään X:n pesänselvittäjän määräämistä koskevan asian, on ratkaistava EU:n perintöasetuksen eikä perintökaaren 26 luvun 1 §:n perusteella.

EU:n perintöasetuksen 15 artiklan mukaan, jos jäsenvaltion tuomioistuimessa vireille pantu perintöasia koskee asiaa, jossa tuomioistuin ei tämän asetuksen mukaan ole toimivaltainen, sen on omasta aloitteestaan ilmoitettava, ettei sillä ole toimivaltaa.

Asetuksen 4 artiklan mukaan sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jossa perittävän asuinpaikka oli kuolinhetkellä, ovat toimivaltaisia antamaan ratkaisun perimyksestä kokonaisuudessaan.

Asetuksen 5-7 artiklat koskevat tuomioistuimen toimivallan määräytymistä tilanteissa, joissa perittävä oli asetuksen 22 artiklan nojalla valinnut perimykseensä sovellettavaksi laiksi jonkin jäsenvaltion lain.

Hovioikeus toteaa, että asetuksen 4 artiklan mukainen pääsääntö on se, että toimivalta on perittävän kuolinhetken asuinpaikan tuomioistuimella. EU:n perintöasetus ei sisällä mahdollisuutta määrätä ennakkoon siitä, minkä EU-maan viranomaisten tulisi käsitellä perintöasia. Perittävän eli X:n testamentissaan tekemä lainvalinta voisi tulla arvioitavaksi toimivallan kannalta, jos asianosaiset olisivat tehneet oikeuspaikkasopimuksen (5 artikla) tai lainvalintaan vedottaisiin asuinpaikan tuomioistuimen käsitellessä asiaa (6 artikla) tai muissa 7 artiklassa tarkoitetuissa tilanteissa. Koska näistä tilanteista ei nyt ole kysymys, ei X:n mahdollisesti tekemää lainvalintaa ole aihetta arvioida tätä toimivaltakysymystä ratkaistaessa.

Tämän vuoksi hovioikeus katsoo, että sen tutkimisella, mitä X:n tekemistä testamenteista käy ilmi perimykseen sovellettavan lainvalinnan osalta, ei ole merkitystä arvioitaessa tässä tilanteessa tuomioistuimen toimivaltakysymystä. Tuomioistuimen toimivaltakysymys on ratkaistava asetuksen 4 artiklan pääsäännön mukaisesti.

EU:n perintöasetuksen 4 artiklasta ilmenevä pääsääntöinen toimivalta kuolinpesän selvityksessä on sen jäsenvaltion viranomaisella, jossa perittävällä oli kuollessaan asuinpaikka. Toimivallan määräämistä perittävän asuinpaikan viranomaiselle on asetuksen johdanto-osan 23 kohdasta ilmenevin tavoin perusteltu kansalaisten liikkuvuuden lisääntymisellä. On haluttu taata moitteeton oikeudenkäyttö unionissa ja varmistaa perintöasian todellinen liittymä jäsenvaltioon, jossa toimivaltaa käytetään. Tässä tarkoituksessa on edellytetty, että perintöasiaa käsittelevä viranomainen suorittaa yleisarvioinnin perittävän elinolosuhteista tämän kuolemaa edeltävinä vuosina ja kuolinhetkellä. Yleisarvioinnissa on otettava huomioon kaikki asiaan kuuluvat tosiseikat, erityisesti perittävän oleskelun kesto ja säännöllisyys asianomaisessa valtiossa sekä oleskelun olosuhteet ja syyt.

$12f

Sen puolesta, että X:llä olisi ollut asuinpaikka kuolinhetkellä Italiassa, puhuvat seuraavat seikat. X:n työura Italiassa oli alkanut vuonna 1961 ja päättynyt hänen jäätyään eläkkeelle vuonna 1993. Suomalaisista sukujuuristaan huolimatta X oli rakentanut perhe-elämänsä Italiaan ja puhunut italiaa kuten syntyperäinen italialainen. X oli asunut keskeytyksettä viimeiset kaksi vuotta yhdeksän kuukautta Italiassa pääasiassa tyttärensä B:n luona. Lukuun ottamatta vuotta 2013 X oli viettänyt suurimman osan vuodesta Italiassa. Kuolinhetkellään X:llä ei ollut ollut Suomessa enää perhettä tai läheisiä sukulaisia tai ystäviä, joihin hän olisi pitänyt oma-aloitteisesti yhteyttä.

Sen puolesta, että X:n asuinpaikka olisi muodostunut Suomeen, puhuvat puolestaan seuraavat seikat. X oli yhdessä Y:n kanssa hankkinut Helsingistä asunnon vanhuudenpäivien viettoa varten. X:n puolison Y:n sairastuttua ja X:n oman terveydentilan heikennyttyä X oli viettänyt aiempaa enemmän aikaa Suomessa. X oli ollut Suomessa kesät 2006-2012 ja vuoden 2013. X oli myös ilmaissut haluavansa tulla haudatuksi Suomeen. Kun X ei ollut enää selvinnyt yksin Suomessa, A oli yrittänyt järjestää X:lle paikkaa hoivakodista, mutta yritys oli epäonnistunut B:n vastustettua sitä.

$131

Asiassa on riidatonta, että X:llä oli ollut omaisuutta sekä Suomessa että Italiassa. Ottaen huomioon, mitä X:n asumisesta on esitetty, X:n ei voida katsoa viettäneen asetuksen johdanto-osan 24 kohdassa tarkoitettua kiertelevää elämää asettumatta pysyvästi mihinkään valtioon. Sen vuoksi sillä, missä X:n pääasiallinen omaisuus on sijainnut, ei ole merkitystä arvioitaessa sitä, mikä on ollut X:n asuinpaikka hänen kuolinhetkellään. Merkitystä ei ole myöskään sillä, missä X:ää on tuloverotettu.

Punnittuaan kaikkia asiassa ilmi tulleita seikkoja X:n elinolosuhteista hänen kuolemaansa edeltävinä vuosina ja hänen kuolinhetkellään hovioikeus katsoo, että X:llä on katsottava olleen läheisempi liittymä Italiaan kuin Suomeen. X:n asuinpaikka on sen vuoksi ollut Italiassa hänen kuolinhetkellään.

Näin ollen Helsingin käräjäoikeus ei ole ollut EU:n perintöasetuksen 4 artiklan mukaisesti toimivaltainen käsittelemään X:n pesänselvittäjän määräämistä koskevaa asiaa. Sen olisi pitänyt jättää pesänselvittäjän määräämistä koskeva hakemus tutkimatta.

Käräjäoikeuden päätös kumotaan.

Varatuomari P:n pesänselvittäjän määräys raukeaa.

Asian ovat ratkaisseet:

hovioikeudenlaamanni Risto Jalanko

hovioikeudenneuvos Satu Saarensola

hovioikeudenneuvos Johanna Jylhä

Valmistelija:

hovioikeuden esittelijä Laura Laukkanen

Ratkaisu on yksimielinen.

KKO ei valituslupaa 19.6.2019 nro 1211

Hakija

Asiaan osallinen

Kuultava

Asia

Vireille

Lainkohdat

Valittaja

Vastapuoli

Asian käsittely hovioikeudessa

C

Toimivaltakysymykseen sovellettavan säännöksen valinta

EU:n perintöasetuksen toimivaltasäännökset

EU:n perintöasetuksen mukaisesta perimykseen soveltuvasta tuomioistuimesta

Perittävän asuinpaikka tässä tapauksessa