Helsingin HO 30.12.2020 1822 — Oikeudenkäynnin julkisuus
Hakija oli pyytänyt hovioikeudelta kopiota rikosasiassa todisteena olleesta videotallenteesta. Hovioikeus katsoi ratkaisusta ilmenevillä perusteilla, että kopion antamisen ei ollut syytä olettaa voivan johtaa yksityisyyden suojan loukkaamiseen ja hyväksyi hakemuksen. Laki oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa 13 § 2 momentti Hovioikeuden ratkaisu Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain (oikeudenkäynnin julkisuuslaki) 7 §:n 2 momentin mukaan jokaisella on...
3 min de lecture · 549 mots
Hakija oli pyytänyt hovioikeudelta kopiota rikosasiassa todisteena olleesta videotallenteesta. Hovioikeus katsoi ratkaisusta ilmenevillä perusteilla, että kopion antamisen ei ollut syytä olettaa voivan johtaa yksityisyyden suojan loukkaamiseen ja hyväksyi hakemuksen.
Laki oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa 13 § 2 momentti
Hovioikeuden ratkaisu
Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain (oikeudenkäynnin julkisuuslaki) 7 §:n 2 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta oikeudenkäyntiasiakirjasta. Oikeudenkäyntiasiakirjasta voidaan 13 §:n 1 momentin mukaan antaa sitä pyytävälle kopio. Lain tavoitteena on lisätä oikeudenkäyntien avoimuutta ja julkisuutta yleensä. Yksityiselämän suojaa koskevan perusoikeussäännöksen huomioon ottaminen merkitsee oikeudenkäynnin julkisuuden rajoittamista silloin, kun julkisuus loukkaisi liiallisesti yksityiselämän suojaa (HE 13/2006 vp s. 9).
Oikeudenkäynnin julkisuuslain 13 §:n 2 momentin mukaan videotallenteesta tai siihen rinnastettavasta muusta kuva- ja äänitallenteesta tieto voidaan antaa vain luovuttamalla tallenne tuomioistuimessa nähtäväksi, jos tallenteen sisältö huomioon ottaen on syytä olettaa, että tiedon antaminen muulla tavoin voisi johtaa tallenteessa esiintyvien henkilöiden yksityisyyden suojan loukkaamiseen.
Lain esityön (HE 13/2006 vp s. 49) mukaan säännöksen soveltaminen tarkoittaa sitä, että asianosainen tai yleisö ei voi saada videotallenteesta kopiota, vaikka sen sisältämät tiedot olisivat julkisia. Ainoa mahdollisuus tutustua videotallenteen sisältöön on käydä katsomassa sitä tuomioistuimessa. Koska tallenne on tuomioistuimessa nähtävillä, rajoitussäännös ei kavenna oikeudenkäynnin julkisuuden tosiasiallista toteutumista. Säännöstä sovelletaan kuitenkin vain silloin, jos kopion antaminen videotallenteesta voisi loukata tallenteessa esiintyvien henkilöiden yksityisyyden suojaa. Aineiston väärinkäyttämisen mahdollisuus ja sen seurausten laajakantoisuus huomioon ottaen kyseisen aineiston luovuttaminen tuomioistuinten ulkopuolelle epäilemättä johtaisi yksityisyyden ja personallisuuden suojan loukkauksiin.
Lakivaliokunta on mietinnössään (LaVM 24/2006 vp s. 6) todennut pitävänsä hallituksen esityksestä ilmi käyvää huolta yksityisyyden loukkaamisesta aiheellisena, varsinkin kun säännöksessä tarkoitettuja tallenteita on myös käytännössä levitetty julkisuudessa. Mietinnössä lakivaliokunta onkin edellyttänyt, että tuomioistuimen tulee ennen tallenteen julkisuutta koskevaa ratkaisua tehdä erityisesti tallenteen sisällön huomioon ottava arvio niistä seurauksista, joihin kopion luovuttaminen voi johtaa. Toisaalta lakivaliokunta on samalla korostanut myös sitä, että kopion luovuttaminenkaan ei merkitse oikeutta saattaa tallenteen sisältö sellaisenaan yleisön saataviin vaan sitä kysymystä on arvioitava muun yksityisyyden suojaa koskevan lainsäädännön ja esimerkiksi tiedotusvälineiden itsesääntelynormiston kautta.
Kopion saaminen videotallenteesta ei näin ollen poista tai vähennä kopion saajan omaa vastuuta kopion käyttämisessä niin, että se ei voi johtaa videolla näkyvien henkilöiden yksityisyyden suojan loukkauksiin. Sen vuoksi edellä mainitussa tallenteen sisältöä ja kopion luovuttamisen seurauksia koskevassa arviossa voi olla perusteltua antaa merkitystä myös sille, mitä tarkoitusta varten hakija pyytää tallenteesta kopiota ja miten hakija ilmoittaa huolehtivansa siitä, että tallenteella esiintyvien henkilöiden yksityisyyden suoja ei vaarannu.
Kyseisessä videotallenteessa esiintyvät vain ryöstörikoksen osapuolina olevat henkilöt. Rikoksen tekijän kasvot eivät ole videosta tunnistettavissa. Rikoksen asianomistaja on videolla pääosin selin kameraan. Hänen kasvonsa näkyvät videolla vain hetkellisesti ja silloinkin osittain sivusuunnasta, joten hänkään ei ole videosta selvästi tunnistettavissa. Asianomistaja on tilanteessa sinänsä julkisessa asiakaspalvelutyössä. Näin ollen tallenteen sisällön perusteella ja ottaen huomioon myös hakijan ilmoittama kopion journalistinen ja yksityisyyden suojaa kunnioittava käyttötapa, ei ole syytä olettaa, että kopion antaminen tallenteesta voisi johtaa tallenteessa esiintyvien henkilöiden yksityisyyden suojan loukkaamiseen. Sen vuoksi hakijalle voidaan antaa tallenteesta kopio.
Päätöslauselma
Hakemus hyväksytään.
Asian ovat ratkaisseet:
hovioikeudenneuvos Kaarlo Hakamies
hovioikeudenneuvos Jan Ylitapio
hovioikeudenneuvos Tero Mikkola
Ratkaisu on yksimielinen.
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 1.3.2021.
Sources officielles : consulter la page source
Finlex open data, CC BY 4.0. Documentation open data verifiee le 2026-04-12 ; les endpoints judgment documentes renvoient 404 pour les types case-law exposes par le frontend, fallback actuel sur les pages publiques data.finlex.fi.
Articles similaires
A propos de cette decision
Décisions similaires
Finlande
Cour suprême administrative de Finlande
KHO:2026:23 - Rättskipning
Förvaltningsdomstolen hade misstagit sig om fakta i ärendet och senare sökt rätta misstaget som skrivfel genom att ändra beskrivningen av bakgrunden i ärendet och skälen i sitt avgörande. Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att självrättelseförbud gäller för ett beslut som avslutar behandlingen av ett rättskipningsärende. Ett sådant beslut får rättas endast med stöd av en uttrycklig bestämmelse...
Finlande
Cour suprême de Finlande
KKO:2026:29 - Extraordinärt ändringssökande
Ett skär hade vid det år 1845 fastställda storskiftet ansetts höra till ägorna för hemman nr 5 i en by. Vid en år 1860 fastställd klyvning hade skäret ansetts utgöra en del av ägorna för en lägenhet som bildats av hemman nr 1 i en annan by. Vid en år 1928 registrerad styckning som förrättats...
Finlande
Cour suprême de Finlande
KKO:2026:28 - Bedrägeri
Målsäganden hade intalats att han var inblandad i brott mot liv, vilka dock inte hade inträffat i verkligheten. Svarandena hade vilselett målsäganden att överlämna pengar åt dem i utbyte bland annat mot att göra sig av med offrens kroppar samt att kidnappa och döda fiktiva personer. Högsta domstolen ansåg att svarandena hade gjort sig skyldiga...