Helsingin HO 30.5.2018 661 — Velkomus

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Perintätoimintaa ammattimaisesti harjoittava yhtiö P Oy (perintäyhtiö) oli lähettänyt H:lle maksumuistutuksen. H oli maksanut maksumuistutuksessa vaaditun summan yhdeksän päivää eräpäivän jälkeen. Perintäyhtiö oli neljä päivää ennen maksusuoritusta lähettänyt H:lle maksuvaatimuksen. H:n maksusuoritus ei ollut kattanut maksuvaatimuksen mukaisia perintäkuluja ja viivästyskorkoja. Perintäyhtiö oli tästä syystä lähettänyt H:lle toisen maksuvaatimuksen ja toisen maksumuistutuksen. Kaikki perintäkirjeet oli lähetetty H:n väestötietojärjestelmästä ilmenevään osoitteeseen. H kiisti saaneensa kolmea jälkimmäistä perintäkirjettä.

Kysymys sen arvioinnista, onko H:n katsottava vastaanottaneen lähetetyt maksumuistutukset ja -vaatimukset. Kysymys myös siitä, onko H:n maksuvelvollisuus ollut perintälain ja hyvää perintätapaa koskevan linjauksen mukainen sekä kohtuullinen.

ITÄ-UUDENMAAN KÄRÄJÄOIKEUS PÄÄTÖS 15.5.2017

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 30.5.2018

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan.

H velvoitetaan suorittamaan P Oy:lle 26,16 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua hovioikeuden tuomion antamisesta lukien.

Asian ovat ratkaisseet:

Hovioikeudenlaamanni Risto Jalanko

Hovioikeudenneuvos Satu Saarensola

Hovioikeudenneuvos Jaakko Rautio

Esittelijä:

Käräjänotaari Salla Silvola

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimainen.

P Oy vaati oikeudenkäyntikulujen ohella perintäkuluja ja viivästyskorkoja yhteensä 26,16 euroa korkoineen kuukauden kuluttua ratkaisupäivästä. H vastusti vaatimusta sillä perusteella, että perintäyhtiön ainoa yhteydenotto oli ollut 5.7.2016 päivätty maksumuistutus, josta ilmenevä saatava oli suoritettu 24.7.2016.

Käräjäoikeus hylkäsi kanteen. Käräjäoikeus piti uskottavana, ettei H ollut ennen saatavan maksamista vastaanottanut 20.7.2016 päivättyä maksuvaatimusta. Ottaen huomioon, että suoritus oli kattanut 5.7.2016 päivätyn maksumuistutuksen mukaisen määrän kokonaisuudessaan, H oli ollut oikeutettu olettamaan, että hänen myöhemmin mahdollisesti vastaanottamansa 20.7.2016 päivätty maksuvaatimus oli ollut aiheeton ja että sen mukainen vaatimus oli perustunut perintäyhtiön oletukseen siitä, että saatava oli edelleen maksamatta.

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjänotaari Hanna Vuoria.

Velkasuhteeseen perustuva saatava

Hovioikeus on myöntänyt 22.9.2017 P Oy:lle jatkokäsittelyluvan.

Valitus

H:lle oli lähetetty muistutus maksamattomasta pysäköintivalvontamaksusta 5.7.2016. Muistutuslaskun eräpäivä oli ollut 15.7.2016. H oli maksanut laskun yhdeksän päivää eräpäivän jälkeen 24.7.2016. H:lle oli ennen maksusuoritusta lähetetty maksuvaatimus 20.7.2016. H:n viivästynyt suoritus 24.7.2016 ei ollut kattanut maksuvaatimuksen 20.7.2016 mukaisia perintäkuluja ja viivästyskorkoja. H:lle oli ennen haastehakemusta lähetetty toinen maksuvaatimus 8.8.2016 ja toinen maksumuistutus 6.10.2016. Niissä oli otettu huomioon H:n 24.7.2016 tekemä maksusuoritus. H ei ollut kuitenkaan maksanut asiakirjoista ilmeneviä jäännössummia.

Suoritetut perintätoimet olivat olleet saatavien perinnästä annetun lain (jäljempänä perintälaki) ja hyvän perintätavan mukaisia. H:lle ei ollut aiheutettu kohtuuttomia tai tarpeettomia kuluja taikka tarpeetonta haittaa. Viivästyneenä maksetun saatavan oikean suorituksen oli katettava sekä vaadittu pääoma että suorituspäivään mennessä kertyneet viivästyskorot ja perintäkulut. Suoritetut perintätoimet olivat perustuneet perintätoimen tekohetkellä saatavissa olevaan oikeaan tietoon, ja perintäkirjeet oli lähetetty H:n väestötietojärjestelmästä saatuun kotiosoitteeseen. H:lle oli annettu oikea tieto saatavan määrästä ja mahdollisuus korjata suorituksensa määrä vastaamaan vaadittua ennen asian siirtämistä oikeudelliseen perintään.

Vastaus

H ei ole käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta vastata valitukseen.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Asiassa on ensin kysymys siitä, onko H:n katsottava vastaanottaneen P Oy:n lähettämät maksumuistutukset ja -vaatimukset. Jos vastaus on myöntävä, sen jälkeen kysymys on siitä, onko H:n maksuvelvollisuus perintälain ja hyvää perintätapaa koskevan linjauksen mukainen sekä kohtuullinen.

Korkein oikeus on ratkaisuissaan KKO 2015:28 ja KKO 2015:29 arvioinut kirjeiden perille saapumista koskevaa todistustaakkaa. Ratkaisun KKO 2015:28 mukaan se, että velkoja oli lähettänyt vain yhden perintäkirjeen tavallisena kirjelähetyksenä, ei riittänyt näytöksi siitä, että perintäkirje olisi tullut velallisen saataville. Ratkaisun KKO 2015:29 mukaan oli sitä vastoin hyvin todennäköistä, että ainakin yksi kirje saapui velallisen saataville, kun velalliselle oli lähetetty hänen osoitteeseensa peräkkäin kaksi tai useampia kirjeitä. Tällöin velalliselle siirtyi todistustaakka siitä, että jokin seikka oli uskottavasti voinut estää lähetyksen saapuneen hänen saatavilleen.

Käsillä olevassa tapauksessa on riidatonta, että H on vastaanottanut ensimmäisen maksumuistutuksen, joka oli päivätty 5.7.2016. Lisäksi riidatonta on, että H on maksanut maksumuistutuksessa ilmoitetun saatavan yhdeksän päivää muistutuksessa ilmoitetun eräpäivän jälkeen. Riitaista on, ovatko tuon maksumuistutuksen jälkeen päivätyt maksuvaatimukset ja -muistutukset saapuneet H:lle.

P Oy on kertonut lähettäneensä kaikki kirjeet H:n väestötietojärjestelmän mukaiseen osoitteeseen. H on maksamalla 5.7.2016 päivätyn maksumuistutuksen mukaisen saatavan ilmaissut P Oy:lle vastaanottaneensa ensimmäisen maksumuistutuksen. P Oy on käyttänyt seuraavissa yhteydenotoissa samoja väestötietojärjestelmään perustuvia yhteystietoja. H:lle on maksusuorituksen aikoihin lähetetty yksi maksuvaatimus ja sen jälkeen toinen maksuvaatimus ja toinen maksumuistutus. Asiassa ei ole selvitetty, että mikään kirjeistä olisi palautunut lähettäjälleen.

On tosin mahdollista, että asianmukaisesti lähetetty kirje ei saavu perille. Tätä mahdollisuutta voidaan kuitenkin pitää vähäisenä. Vielä vähäisempänä voidaan pitää sitä mahdollisuutta, että velalliselle hänen osoitteeseensa peräkkäin lähetetyt useammat kirjeet eivät saapuisi perille. H:llä on ollut tilaisuus ratkaisussa KKO 2015:29 edellytetyin tavoin esittää selvitystä siitä, minkä vuoksi P Oy:n lähettämä maksumuistutus 6.10.2017 ja maksuvaatimukset 20.7.2016 ja 8.8.2016 eivät olisi voineet tulla hänen saatavilleen niiden päivämääristä ilmenevinä ajankohtina. H ei ole tällaista selvitystä esittänyt. H:n on katsottava vastaanottaneen maksuvaatimuksen 6.10.2017 ja maksumuistutukset 20.7.2016 ja 8.8.2016. H ei ole sen vuoksi voinut olettaa maksun tulleen kokonaisuudessaan suoritetuksi 24.7.2016.

Perintälain 4 §:n 1 momentin mukaan perinnässä ei saa käyttää hyvän perintätavan vastaista tai muutoin velallisen kannalta sopimatonta menettelyä. Pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaan perinnässä ei saa aiheuttaa velalliselle kohtuuttomia tai tarpeettomia kuluja taikka tarpeetonta haittaa. Kuluttaja-asiamiehen hyvää perintätapaa kuluttajaperinnässä koskevan linjauksen mukaan tarpeettomina voidaan pitää kuluja, jotka ovat aiheutuneet perintätoimista, jotka on tehty tarkistamatta, onko velallinen jo maksanut saatavan. Joskus velallinen maksaa saatavan myöhässä, mutta samoihin aikoihin, kun velkoja lähettää maksumuistutuksen tai perintää suorittava toimeksisaaja lähettää maksuvaatimuksen. Kuluttaja-asiamiehen linjauksen mukaan velallisen korvausvelvollisuus perintätoimista riippuu näissä tilanteissa siitä, onko velkoja tai toimeksisaaja ehtinyt ennen maksun saapumista tehdä velallisen kuluvastuun piiriin kuuluvia perimistoimia.

Nyt käsiteltävässä tapauksessa H on maksanut maksumuistutuksen mukaisen summan 24.7.2016. Myöhästynyttä maksua koskeva maksuvaatimus on päivätty 20.7.2016 eli neljä päivää aiemmin. Koska velallisen kuluvastuun piiriin kuuluva perimistoimi on tehty neljä päivää ennen maksun maksamista, H:n maksuvelvollisuus on perintälain 4 §:n 1 momentin ja kuluttaja-asiamiehen hyvää perintätapaa koskevan linjauksen mukainen.

Perintälain 10 §:n 1 momentin mukaan velallisen on korvattava perinnästä velkojalle aiheutuvat kohtuulliset kulut. Pykälän 2 momentin mukaan korvattavien kulujen kohtuullisuutta arvioitaessa on otettava huomioon saatavan suuruus, suoritettu työmäärä, perintätehtävän tarkoituksenmukainen suoritustapa ja muut seikat. Pykälän 3 momentin mukaan korvausvelvollisuutta ei kuitenkaan ole muun ohella silloin, jos velkoja tai toimeksisaaja on menetellyt 4 §:n vastaisesti.

P Oy:n ei ole näytetty menetelleen perintälain 4 §:n vastaisesti. Kuluja on perintälain 10 §:n 2 momentin yleissäännös ja saman lain saatavien perintää koskevat 10 a-d §:n yksityiskohtaiset säännökset huomioon ottaen muutoinkin pidettävä kohtuullisina. Sen vuoksi H on velvollinen korvaamaan pysäköintivalvontamaksun perinnästä P Oy:lle aiheutuneet kulut kokonaisuudessaan.

Asia

Valittaja

P Oy

Vastapuoli

H

Asian käsittely hovioikeudessa

Maksumuistutusten ja -vaatimusten vastaanottaminen

Hyvä perintätapa ja perintäkulujen kohtuuttomuus