Helsingin HO 5.10.2017 1227 — Oikeusapu

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU OIKEUSAVUSTA JA OIKEUDENKÄYNTIKULUISTA

Oikeusapu ja oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Oikeusapulain 3 §:n mukaan oikeusavun saajan taloudellinen asema määritellään hänen kuukausittain käytettävissään olevien varojen ja varallisuuden perusteella. Pääasiaa käsittelevä tuomioistuin voi oikeusapulain 16 §:n 2 momentin mukaisesti aina muuttaa oikeusapupäätöstä käsiteltävänään olevassa asiassa, mikäli oikeusavun myöntämisedellytyksissä on tapahtunut lain 16 §:n 1 momentin mukaisia muutoksia. Samalla määrätään, sovelletaanko uutta päätöstä taannehtivasti.

Oikeusapuasetuksen 18 §:ssä edellytetään, että perinnönjakoa tai ositusta koskevassa asiassa oikeusavun hakijan saama perintö tai tasinko lasketaan hänen varoikseen oikeusavun lisäomavastuuta määrättäessä. Samoin menetellään, jos oikeusavun saaja saa rahanarvoisen hyödyn muussa asiassa.

$bc

Koska asianosaiset ovat osin voittaneet ja osin hävinneet, asiassa tulee sovellettavaksi oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 § eikä heitä velvoiteta korvaamaan vastapuolensa oikeudenkäyntikuja.

— — —

Tuomiolauselma

Oikeudenkäyntikulut ja avustajien palkkiot

Asianosaisten vaatimukset vastapuolen velvoittamisesta korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa asiassa hylätään.

A:lle määrätään 26.342 euron suuruinen oikeusavun lisäomavastuu taannehtivasti oikeusapua koskevan etuuden alkamispäivästä 30.7.2015 lukien.

A velvoitetaan suorittamaan avustajalleen AA B:lle palkkioksi 6.069,80 euroa.

C:lle määrätään 43.952 euron suuruinen oikeusavun lisäomavastuu taannehtivasti oikeusapua koskevan etuuden alkamispäivästä 25.5.2015 lukien.

C velvoitetaan suorittamaan VT D:lle palkkioksi 10.400,50 euroa.

ASIAN KÄSITTELY HOVIOIKEUDESSA

A on väestötietojärjestelmän mukaan 7.1.2017 kuollut. A:n oikeudenomistajat ovat jatkaneet valitusta.

Hovioikeus on 27.6.2017 myöntänyt jatkokäsittelyluvan A:n kuolinpesälle ja asianajaja B:lle.

Valitus

A:n kuolinpesä ja B ovat yhteisessä valituksessaan vaatineet, että A katsotaan oikeutetuksi oikeusapuun 0 %:n omavastuulla ja ilman lisäomavastuuta ja että palkkio hänen avustajalleen maksetaan vaaditun mukaisena.

A:n oikeusapuun vaikuttaviksi varoiksi ei voitu katsoa hänen asuntokaupassa saamiaan, pankkiin talletettuja rahavaroja eikä A:lle voitu siten määrätä lisäomavastuuta. Palkkio A:n avustamisesta tuli maksaa B:lle valtion varoista.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

A:n valitus

A:lle on 16.9.2015 myönnetty oikeusapua ilman perusomavastuuta kysymyksessä olevassa asiassa alkaen 30.7.2015. Käräjäoikeus on tuomiollaan muuttanut oikeusapupäätöstä ja määrännyt A:lle 26.342 euron suuruisen lisäomavastuun taannehtivasti etuuden mainitusta alkamispäivästä 30.7.2015 sekä velvoittanut A:n suorittamaan avustajalleen tämän valtion varoista vaatiman palkkion 6.069,80 euroa. Asiassa on kysymys siitä, onko A:lla ollut sellaista varallisuutta, jonka perusteella hänelle on voitu määrätä lisäomavastuu.

Pesänjakajan laatimasta omaisuuden erottelukirjasta käy ilmi, että A ja hänen avopuolisonsa C ovat keskinäisen sopimuksensa perusteella 26.3.2014 myyneet Asunto Oy:n osakkeet, joiden myynnistä saadut varat ovat muun ohessa olleet erottelun kohteena. Erottelukirjan mukaan myynnistä saadut varat jaetaan osapuolten kesken omistussuhteiden mukaan 50 %:n suhteissa ja jaetaan nettomääräisesti velkojen jälkeen siten, että kumpikin osapuoli saa 75.294 euroa. Pesänjakaja on katsonut, ettei hän voi tilittää mitään asuntokaupasta saaduista varoista asianosaisten riitaisuuden vuoksi. A on valituksensa yhteydessä toimittanut hovioikeudelle jäljennöksen asianosaisten 26.3.2014 allekirjoittamasta sopimuksesta, jolla he ovat sopineet mainittujen yhteisessä omistuksessaan olleiden asunto-osakkeiden myynnistä ja muun ohessa siitä, että myynnistä saadut varat tilitetään pesänjakajan asiakasvaratilille, josta ne tilitetään osapuolille lainvoimaisen erottelun jälkeen ja sen mukaisesti.

Oikeusavusta annetun valtioneuvoston asetuksen 1 §:n 1 momentin mukaan oikeusapu myönnetään hakijan käyttövaran ja varallisuuden perusteella siten kuin tässä asetuksessa säädetään. Oikeusavun saajan omavastuu oikeusavusta muodostuu perusomavastuusta ja lisäomavastuusta siten kuin 5 — 7 §:ssä säädetään. Lisäomavastuu tulee asetuksen 7 §:n 1 momentin mukaan momentissa tarkemmin määrätyin edellytyksin oikeusavun saajan maksettavaksi, jos hänellä ja hänen puolisollaan on muuta kuin 2 momentissa tarkoitettua varallisuutta. Lisäomavastuuta kerryttävää varallisuutta ei 2 momentin 1 kohdan mukaan ole perheen vakinainen asunto, tavanomainen vapaa-ajan asunto ja auto, jos niiden arvo on kohtuullinen suhteessa perheen kokoon ja tarpeeseen.

Hovioikeus toteaa, ettei käräjäoikeus ole lisäomavastuuta A:lle määrätessään ottanut huomioon mainitsemaansa oikeusavusta annetun valtioneuvoston asetuksen 18 §:ää ja käräjäoikeuden määräämää hyvitystä. Tuomion perustelut koskevat tältä osin A:n puolisoa C:tä.

$bd

Edellä lausutuilla perusteilla käräjäoikeuden päätös lisäomavastuun määräämisestä A:lle on kumottava ja A:n avustajalle on maksettava palkkio valtion varoista. Palkkion määrästä asiassa ei ole kysymys.

Asianajaja B:n valitus

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden päätös oikeusapupäätöksen muuttamisesta ja lisäomavastuun määräämisestä kumotaan. A vapautetaan velvollisuudesta korvata avustajalleen asianajaja B:lle palkkio arvonlisäveroineen käräjäoikeudessa 6.069,80 euroa.

Asian ovat ratkaisseet:

hovioikeudenlaamanni Liisa Lehtimäki

hovioikeudenneuvos Helena Vihriälä

hovioikeudenneuvos Anna-Liisa Hyvärinen

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimainen.