Helsingin HO 6.4.2018 396 — Osakeyhtiö

A Oy oli vuosina 2007 ja 2008 jakanut osinkoja B Oy:lle sekä vuonna 2007 maksanut B Oy:lle takaisin pääomalainaa. Kysymys siitä, oliko A Oy:llä ollut osakeyhtiölain edellyttämällä tavalla vapaata pääomaa osinkojen jakamiseen ja pääomalainan takaisinmaksamiseen sekä siitä, oliko A Oy ollut vuosina 2007 ja 2008 maksukyvytön tai olivatko osingonjaot johtaneet yhtiön maksukyvyttömyyteen ja oliko varojen jako tapahtunut osakeyhtiölain vastaisesti. Kysymys myös siitä, tuliko osa jaetuista varoista peräyttää A Oy:n konkurssipesään takaisinsaantilain perusteella.

Vantaan käräjäoikeuden tuomio 15.2.2016

Hovioikeuden tuomio 6.4.2018

A Oy on asetettu konkurssiin 28.6.2012 sen omasta 27.6.2012 vireille tulleesta hakemuksesta.

A Oy on kesällä 2007 jakanut osinkoa yhteensä 190.000 euroa, josta B Oy:lle 104.500 euroa. A Oy on syksyllä 2007 maksanut B Oy:lle takaisin pääomalainaa yhteensä 1.811.964,80 euroa. A Oy on 7.4.2008 jakanut osinkoa yhteensä 2.803.434,04 euroa, josta B Oy:lle 1.541.888,64 euroa.

Vahvistetun tilinpäätöksen 2007 mukaan A Oy:llä on ollut voitonjakokelpoisia varoja 7.4.2008 jaetun osingon maksamiseen. Vahvistetun tilinpäätöksen 2006 mukaan A Oy:llä on ollut voitonjakokelpoisia varoja kesäkuussa 2007 jaetun osingon maksamiseen. Vahvistetun tilinpäätöksen 2006 perusteella A Oy on voinut maksaa elo-lokakuussa 2007 pääomalainaa takaisin B Oy:lle ne määrät, jotka se on maksanut.

A Oy:n konkurssipesä on vaatinut, että käräjäoikeus velvoittaa B Oy:n

1) ensisijaisesti palauttamaan osakeyhtiölain 13 luvun 4 §:n nojalla konkurssipesälle 1.541.888,64 euroa vastoin osakeyhtiölain määräyksiä vuodelta 2007 maksettavana osingonjakona jaettuja varoja ja toissijaisesti määrää 7.4.2008 suoritetun osingonmaksun peräytymään takaisinsaantilain 5 §:n nojalla ja velvoittaa B Oy:n palauttamaan konkurssipesälle 1.541.888,64 euroa korkoineen;

2) palauttamaan osakeyhtiölain 13 luvun 4 §:n nojalla konkurssipesälle 104.500,00 euroa vastoin osakeyhtiölain 13 luvun 2 ja 5 §:n säännöksiä vuodelta 2006 maksettavana osingonjakona jaettuja varoja korkoineen; ja

3) palauttamaan osakeyhtiölain 13 luvun 4 §:n nojalla konkurssipesälle 1.811.964,80 euroa vastoin osakeyhtiölain 12 luvun 1 §:n tai (vanhan) osakeyhtiölain 5 luvun 1 §:n 2 kohdan nojalla ja 13 luvun 2 §:n säännöksiä jaettuja varoja korkoineen.

Osinko oli jaettu vastoin osakeyhtiölain säännöksiä. A Oy:llä ei ollut ollut jakokelpoisia varoja osingonjakoon ryhdyttäessä. A Oy ei ollut tehnyt osakeyhtiölain vaatimaa maksukykytestiä eikä asianmukaista tasetestiä ennen osingonjakoon ryhtymistä. A Oy oli ollut maksukyvytön osingonjakohetkellä tai tullut maksukyvyttömäksi osingonjaon seurauksena. B Oy oli osallistunut osingonjakoa koskevaan päätöksentekoon. Jaosta päätettäessä B Oy tiesi tai sen olisi pitänyt tietää A Oy:n olevan maksukyvytön tai jaon aiheuttavan maksukyvyttömyyden. B Oy oli varojen saajana tiennyt tai sen olisi pitänyt tietää A Oy:n varojen jakamisen tapahtuneen osakeyhtiölain vastaisesti.

$16c

Huoltoreservimaksuja oli tullut käsitellä A Oy:n kirjanpidossa suoriteperusteisesti kuluina siltä kaudelta, jolla ne olivat kertyneet, eli jolloin niiden perusteena olevat lennot olivat päättyneet, eikä niistä enää ollut ollut odotettavissa vastaavaa tuloa. Huoltoreservimaksujen kirjaaminen taseeseen saatavaksi ilman vastaavaa pakollisen varauksen ja kulun kirjausta oli parantanut A Oy:n kirjanpidollista tulosta ja siten antanut väärän kuvan yhtiön taloudellisesta asemasta.

B Oy oli tullut mukaan A Oy:n toimintaan ensin sijoittajana syksyllä 2005 ja sen jälkeen enemmistöosakkeenomistajana kesällä 2006. A Oy:n maksukyvyttömyys ja ylivelkaisuus, kirjanpidon virheellisyys ja siitä seuraava yhtiön tuloksen parantelu oli ollut B Oy:n tiedossa ainakin kesäkuusta 2005 lähtien.

$16d

A Oy oli syksyllä 2007 maksanut B Oy:lle takaisin pääomalainan määrältään yhteensä 1.811.964,80 euroa. Pääomalaina oli palautettu vastoin osakeyhtiölain säännöksiä.

B Oy on vaatinut, että käräjäoikeus hylkää kantajan vaatimukset.

Huoltoreserviä koskeva kirjauskäytäntö ei ollut ollut virheellinen. B Oy ei ollut ainakaan perustellusti voinut tietää väitetystä virheellisyydestä. Huoltoreservimaksut eivät olleet vuokramenoja vaan vakuusluonteisia. A Oy:n vuokrasopimuksissa reservien käytöstä oli sovittu siten, että A Oy vuokralleottajana maksaa huollon ja C vuokralleantajana hyvittää A Oy:lle huollon hinnan siihen määrään asti kuin reserviä on kertynyt.

takaisinsaantilain nojalla peräytettäväksi tulevasta toimesta. Osingonjakoa ei ollut tehty konkurssin vaikutusten kiertämiseksi. A Oy ei myöskään ollut ollut maksukyvytön eikä ylivelkainen osingonjaon

hetkellä tai sen seurauksena. B Oy ei myöskään ollut voinut olla tietoinen väitetystä sopimattomuudesta, maksukyvyttömyydestä tai ylivelkaisuudesta, eikä takaisinsaanti tästäkään syystä tullut kyseeseen.

Konkurssipesän vaatimus A Oy:n vuonna 2007 B Oy:lle maksaman osingon palauttamisesta oli perusteeton. Osingonjako ei ollut ollut väitetyllä tavalla OYL:n vastainen eikä osingonmaksu siten tullut palautettavaksi, koska (i) A Oy ei ollut ollut osingonjaon hetkellä maksukyvytön eikä osingonjako ollut aiheuttanut maksukyvyttömyyttä; (ii) A Oy:n tilinpäätöksen 2006 mukaan yhtiön jakokelpoiset varat olivat olleet riittävät tehtyyn osingonjakoon; (iii) B Oy ei ollut tiennyt eikä sen olisi pitänyt tietää siitä, ettei osinkoa nyt väitetyllä tavalla olisi saanut jakaa.

Konkurssipesän vaatimus A Oy:n elo-lokakuussa 2007 B Oy:lle tekemien pääomalaina takaisinmaksujen palauttamisesta oli perusteeton. Pääomalainaa ei ollut maksettu takaisin OYL:n vastaisesti eivätkä takaisinmaksut siten tulleet palautettavaksi, koska (i) A Oy:n taloudellinen tilanne oli takaisinmaksuhetkellä ollut sellainen, että pääomalaina oli OYL 12 luvun 1 §:n mukaan voitu maksaa takaisin; ja (ii) B Oy ei ollut tiennyt eikä sen olisi pitänyt tietää siitä, ettei takaisinmaksuja nyt väitetyllä tavalla olisi saanut tehdä.

Käräjäoikeuden tuomio

Ensisijaiset riitaiset kysymykset ovat olleet, onko A Oy:llä ollut vapaata omaa pääomaa osingonjakoihin ja pääomalainan takaisinmaksuun, ja jollei, niin onko B Oy tiennyt tästä. Riitaista myös on ollut A Oy:n maksukyky ja B Oy:n tietoisuus siitä sekä vuoden 2008 osingonjaon osalta, onko sen peräyttämiseen takaisinsaantilain mukaisia edellytyksiä.

Huoltoreservit on vuoden 2003 tilinpäätöksessä kirjattu taseeseen pitkäaikaiseksi saatavaksi, kunnes huoltotapahtuma on toteutunut. Vuoden 2004 lopussa kirjauskäytäntöä on muutettu siten, että huoltoreservit on kirjattu kuluksi ja tällä perusteella on laadittu alustava tilinpäätös vuodelta 2004. Heinäkuussa 2005 kirjauskäytäntöä on jälleen muutettu ja on palattu vuoden 2003 kirjaustapaan. Syyskuussa 2005 on laadittu uusi tilinpäätös vuodelta 2004. A Oy:n tilinpäätöksistä ilmenee, että tämän jälkeen yhtiö on

noudattanut tätä samaa kirjaustapaa sen toiminnan loppumiseen saakka.

Käräjäoikeus on selostettuaan asiassa esitettyjen erityistarkastuskertomusten ja kirjanpitolautakunnan lausuntojen sisältöä sekä muuta asiassa esitettyä todistelua todennut, että A Oy:n konkurssipesä ja B Oy ovat hakemuksissaan kirjanpitolautakunnalle kuvanneet huoltoreservimaksuja hyvin samalla tavalla. Yksin tekemässään uudessa hakemuksessa B Oy on vielä uudelleen kuvannut huoltoreservimaksuja hyvin tarkasti omasta näkökulmastaan. Kirjanpitolautakunnalle esitetyt kuvaukset eivät asiasisällöltään poikkea siitä, mitä käräjäoikeudelle on todistelun kautta esitetty huoltoreservimaksuista. Tätä taustaa vasten ja kirjanpitolautakunnan lausuntoja lukiessaan käräjäoikeus ei ole havainnut kirjanpitolautakunnan lausunnoissa faktavirheisiin perustuvaa päättelyä.

Huoltoreservimaksujen kirjaustavaksi on esitetty asiantuntevilta tahoilta kolmea erilaista kirjaustapaa. Niistä tilintarkastusyhtiö X:n esittämä pakollinen varaus ja kirjanpitolautakunnan esittämä suora kulukirjaaminen vaikuttavat yhtiön tulokseen ja sitä kautta omaan pääomaan samalla tavalla. Tilintarkastusyhtiö X:n tultua kirjanpitolautakunnan kannalle huoltoreservimaksujen kirjaustavaksi jää kaksi vaihtoehtoa eli suora kulukirjaus tai taseeseen aktivointi.

Käräjäoikeus on yhtynyt kaikilta osin edellä kerrottuun kirjanpitolautakunnan kantaan. Kirjanpitolautakunnan lausunnossa 20.5.2014 mainituilla perusteilla huoltoreservimaksut olisi tullut kirjata kuluiksi. Kun näin ei ole menetelty, tilikauden tulos ei vastaa tilinpäätökseltä edellytettyä suoriteperustetta ja tämän johdosta oman pääoman määrä ilmenee taseessa suurempana kuin suoriteperuste edellyttää, kuten kirjanpitolautakunta mainitussa lausunnossaan toteaa.

Tämän johdosta yhtiön olisi tehdessään osakeyhtiölain 13 luvun 5 §:n mukaista tasetestiä tullut oikaista tilinpäätöksestä ilmenevää vapaan oman pääoman määrää sellaiseksi, millaiseksi se olisi muodostunut, jos huoltoreservimaksut olisi kirjattu edellä sanotulla tavalla kuluksi. Tämän oikaisun jälkeen yhtiön vapaan oman pääoman määrä olisi ollut negatiivinen, minkä vuoksi osingonjaolle ei ole ollut osakeyhtiölain 13 luvun 5 §:n mukaisia edellytyksiä. Oikaisun jälkeen myöskään tehdylle pääomalainan takaisinmaksulle ei ole ollut osakeyhtiölain 12 luvun 1 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisia edellytyksiä.

Näyttöä selostettuaan käräjäoikeus on katsonut selvitetyksi, että sekä A Oy:n johto että B Oy:n edustaja D ja niin myös B Oy ovat tienneet kirjaustavan vaikutuksen oman pääoman määrään.

Tilintarkastajat ovat tilinpäätösten yhteydessä hyväksyneet varojen jaot. Käräjäoikeus ei ole pitänyt tilintarkastajien toimintaa A Oy:n johdon ja B Oy:n vastuuta poistavana tai rajoittavana, kun A Oy:n johto ja B Oy ovat olleet hyvinkin tietoisia toimiensa sisällöstä.

Kun B Oy on tiennyt, ettei A Oy:lle todellisuudessa ollut vielä kertynyt vapaata omaa pääomaa osingonjakoihin ja pääomalainan takaisinmaksuun, on B Oy tiennyt tai sen olisi tullut tietää, että osingonjaot ja pääomalainan takaisinmaksu ovat tapahtuneet osakeyhtiölain vastaisesti. Sen vuoksi B Oy on velvollinen palauttamaan A Oy:n konkurssipesälle saamansa osingot sekä pääomalainan takaisinmaksun konkurssipesän vaatimine korkoineen.

Näyttöä selostettuaan käräjäoikeus on katsonut, että A Oy on tilanteessa 27.6.2005 ollut maksukyvytön.

Arvioitaessa vuosien 2006 ja 2007 maksukykyä tulevia tappiota ei tullut huomioida. Riittävää oli, että yhtiön vuosien 2005-2007 positiiviset rahavirrat olivat kattaneet vuosien 2003-2004 negatiiviset rahavirrat. Käräjäoikeus on siksi arvioinut, ettei A Oy ole enää alkukeväästä 2006 lähtien ollut maksukyvytön.

A Oy on 31.8.2007 jakanut B Oy:lle osinkoa 104.500 euroa (kaikkinensa jakanut osinkoa 190.000 euroa). A Oy on 8.8.-24.10.2007 maksanut B Oy:lle pääomalainaa takaisin 1.811.964,80 euroa. A Oy on jatkuneeseen hyvään kehitykseensä nähden tuolloin ollut maksukykyinen ja on myös yhteensä n. 2 miljoonan euron varojen jakojen jälkeen säilynyt sellaisena. Vuonna 2008 tehty 2,8 miljoonan euron osingonjako on selvästi huonontanut yhtiön rahoitustilannetta. Rahoja ja pankkisaamisia on kuitenkin 31.12.2008 ollut vielä 1,3 miljoonaa euroa. Käräjäoikeus on arvioinut, että vaikka A Oy:n tilanne on ollut heikko, ovat yhtiön toimenpiteet mm. rahoituksen hankkimisella, osakeannilla ja maksujärjestelyillä yhdessä vuoden 2009 voitollisen tuloksen kanssa pitäneet A Oy:n vuosina 2008-2010 vielä niukasti maksukykyisenä. Vuonna 2011 A Oy on tehnyt uutta tappiota 4,1 miljoonaa euroa ja vuoden 2011 aikana yhtiöstä on tullut uudelleen maksukyvytön.

Osingonjakojen palauttamisten kannalta sillä ei ole merkitystä, milloin tarkalleen A Oy on muuttunut uudelleen maksukyvyttömäksi. A Oy ei ole käräjäoikeuden arvion mukaan ollut maksukyvytön osingonjaoista päätettäessä eikä ole tullut varojen jakojen johdosta välittömästi maksukyvyttömäksi. Varojen jaosta päätettäessä ja varoja jaettaessa A Oy:n johdolla eikä myöskään B Oy:llä ole ollut tiedossaan yhtiön tulevaa kannattavuuden romahtamista. Maksukykytestin tekemisen kannalta riittävää on, että yhtiö on laatinut varojen jakoa edeltävät välitilinpäätökset 31.3.2007 ja 31.3.2008. Jaettuja osinkoja ei ole siksi palautettava myös maksukykytestin vastaisesti jaettuina.

Käräjäoikeus on edellä arvioinut, ettei A Oy ole vuonna 2008 osinkoja jakaessaan ollut maksukyvytön eikä myöskään ole osingonjaolla tullut maksukyvyttömäksi. Sinänsä osingonjako on selvästi huonontanut yhtiön rahoitustilannetta. Kun maksukyvyttömyysedellytys ei täyty, ei osingonjakoa ole peräytettävä takaisinsaantiperusteella.

Käräjäoikeus hyväksyi A Oy:n konkurssipesän kanteen ja velvoitti B Oy:n palauttamaan A Oy:n konkurssipesälle:

— vastoin osakeyhtiölain määräyksiä vuodelta 2007 maksettua osinkoa 1.541.888,64 euroa korkoineen;

— vastoin osakeyhtiölain määräyksiä vuodelta 2006 maksettua osinkoa 104.500 euroa korkoineen; ja

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Timo Heikkinen, Kari Kangas ja Risto Tikka (eri mieltä)

Käräjätuomari Tikka totesi osingonjaosta ja pääomalainan takaisinmaksusta enemmistön perustelujen sijasta, että asiassa oli riidatonta, että huoltoreservimaksut olivat A Oy:n ja näiden maksujen saajan välisen sopimuksen ehtojen mukaan lopullisia, koska maksajan vuokra-aikana hyödyntämättä jääneitä maksuja ei palautettu maksajalle. Käräjäoikeudessa oli selvitetty, että maksujen saaja oli maksanut A Oy:lle näitä maksuja takaisin. Järjestely oli johtunut siitä, että A Oy oli sitä ennen maksanut sen etukäteen maksamilla huoltoreservimaksuilla katettavan lentokoneen huollon muilla varoillaan. Nämä B Oy:n huoltoreservimaksujen palautuksiksi kutsumat maksut eivät siten olleet ristiriidassa sopimusehtojen mukaisen maksun lopullisuuden kanssa eivätkä ne olleet lisänneet A Oy:n vapaasti käytettävissä olleita varoja. Huoltoreservimaksut eivät siten olleet osakeyhtiölain 13 luvun kannalta jakokelpoista vapaata omaa pääomaa täysin riippumatta niiden kirjanpidollisesta käsittelystä A Oy:n kirjanpidossa.

B Oy:lle on myönnetty jatkokäsittelylupa 13.6.2016.

Hovioikeus on toimittanut asiassa pääkäsittelyn.

B Oy on vaatinut, että kanne hylätään.

A Oy oli jakanut osinkoja kesäkuussa 2007 kaikkiaan 190.000 euroa, josta 104.500 euroa B Oy:lle, ja 7.4.2008 puolestaan 2.803.434,04 euroa, joista B Oy:lle 1.541.888,64 euroa, sekä elo-lokakuussa 2007 maksanut pääomalainaa takaisin B Oy:lle yhteensä 1.811.964,80 euroa. Osingonjaot ja pääomalainan takaisinmaksut olivat perustuneet tilikausien 2006 ja 2007 tilinpäätöksiin, jotka oli tilintarkastettu ja vahvistettu. Osingonjaon edellyttämä tasetesti tuli tehdä lainmukaisesti laaditun ja vahvistetun tilinpäätöksen perusteella ilman oikaisuja. Mainittujen tilinpäätösten perusteella osingonjaot ja pääomalainan takaisinmaksut oli voitu tehdä. A Oy ei ollut ollut maksukyvytön, kun yhtiö oli jakanut osingot vuosina 2007 ja 2008 eivätkä osingonjaot olleet aiheuttaneet yhtiön maksukyvyttömyyttä.

A Oy oli vuokrannut C:ltä neljä lentokonetta koko yhtiön toiminta-aikana. A Oy:n C:lle maksamat huoltoreservimaksut olivat perustuneet kutakin vuokralentokonetta koskeneeseen A Oy:n ja C:n väliseen vuokrasopimukseen, johon sovellettiin Yhdysvaltojen osavaltion Kalifornian lakia. Vuokrasopimuksessa oli sovittu erikseen vuokrasta ja huoltoreservimaksuista. Huoltoreservimaksuja oli maksettu ainoastaan sopimuksessa yksilöityjen suurien ja kalliiden pitkän huoltovälin huoltojen varalta. Huoltoreservimaksujen suuruus oli määräytynyt pääsääntöisesti lentokoneen käytön tunnuslukujen perusteella. Vuokrasopimusten mukaan A Oy:llä oli ollut velvollisuus huolehtia omalla kustannuksellaan lentokoneiden kaikista huolloista. Myös kansainväliset ilmailumääräykset edellyttivät, että toiminnanharjoittaja vastasi huolloista.

$177

A Oy:n huoltoreservimaksuja koskeva kirjaustapa oli ollut oikea ja kirjanpitolain mukainen. Huoltoreservimaksut oli tullut kirjata saamiseksi A Oy:n tilinpäätöksiin. Kysymys ei ollut vuokranluonteisista menoista, vaan vakuusluonteisista maksuista, joiden varat olivat myöhemmin huollon toteutuessa olleet vuokralleottajan käytettävissä huollon kustannusten kattamiseen. Huoltoreservimaksutapahtuman peruste oli ollut vakuuden antaminen vuokranantajalle eikä korvauksen maksaminen. Huoltoreserviin maksetuilla varoilla oli ollut taloudellista arvoa vuokralleottajalle tulevien huoltojen yhteydessä.

Tilinpäätöksen laatimisen yhteydessä A Oy:ssä oli tehty arvostusanalyysi, jossa huollon teknisten asiantuntijoiden avulla oli arvioitu se, paljonko huoltoreservistä saatiin palautusta tulevien huoltotapahtumien yhteydessä. Jos huolto oli ajoittunut A Oy:n vuokra-ajan jälkeiseen aikaan, A Oy ei ollut teettänyt huoltoa eikä saanut sen osalta reservipalautusta. Se osa reservistä, jonka oli arvioitu palautuvan, oli kirjattu taseeseen pitkäaikaiseksi saamiseksi. Se osa, jota ei arvion mukaan ollut katsottu pystyttävän käyttämään jäljellä olevana vuokra-aikana, oli kirjattu kuluksi tuloslaskelmaan. Tämä menettely oli noudattanut kirjanpitolain 5 luvun 2 §:ää.

Huoltomenojen osalta pitkävaikutteiset huoltomenot oli aktivoitu taseeseen ja kirjattu poistojen kautta kuluiksi vaikutusaikanaan ja muiden kuin pitkävaikutteisten huoltomenojen osalta huoltomenot oli kirjattu kuluiksi huoltoajankohdan mukaan. Huoltomenojen kirjaustapaan ei ollut vaikuttanut se, oliko kysymys huoltoreservijärjestelmän alaisesta huollosta, vaan ratkaisevaa oli ollut vaikutusaika. Vaikutusajan perusteella A Oy oli aktivoinut huoltoreservijärjestelyyn kuuluneiden huoltojen menoja sekä eräiden muiden pitkävaikutteisten huoltojen menoja.

Kirjaustapa ja taseeseen aktivoitu summa oli kerrottu avoimesti A Oy:n tilinpäätöksessä. Kirjaustapa oli ollut kirjanpitolain mukainen ja antanut oikean kuvan yhtiön tuloksesta ja taloudellisesta asemasta.

Yhtiön konkurssin jälkeen hankittujen kirjanpitolautakunnan lausuntojen mukainen kirjausohje ei soveltunut A Oy:n maksamiin huoltoreservimaksuihin, koska A Oy ei ollut maksanut niillä huolloista C:lle eikä kysymys ollut ollut menoista. Yhdysvalloissa annetun kirjausohjeen mukaan huoltoreservimaksut kirjattiin omaisuuseräksi siltä osin kuin niitä arvioitiin palautettavan huollon yhteydessä, mikä vastasi A Oy:n noudattamaa käytäntöä. A Oy:n ja C:n välisiä vuokrasopimuksia tuli tulkita tässä kontekstissa. Verohallinnon kannanoton perusteella verottaja ei olisi hyväksynyt verotettavaa tuloa pienentävää kulukirjausta huoltoreservimaksuista.

$178

A Oy:n konkurssipesä on vaatinut, että valitus hylätään ja toissijaisesti, että B Oy velvoitetaan osakeyhtiölain 13 luvun 4 §:n perusteella palauttamaan tilikaudelta 2006 maksettua osinkoa 104.500 euroa ja tilikaudelta 2007 maksettua osinkoa 1.541.888,64 euroa käräjäoikeuden tuomiossa mainittuine tuotto- ja viivästyskorkoineen osakeyhtiölain 13 luvun 2 §:n vastaisesti jaettuna tai että 7.4.2008 suoritettu osingonmaksu 1.541.888,64 euroa määrätään peräytymään ja B Oy velvoitetaan palauttamaan 1.541.888,64 euroa A Oy:n konkurssipesälle korkolain 3 §:n 2 momentin mukaisine tuottokorkoineen 7.4.2008 lukien 14.11.2013 asti ja joka tapauksessa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 15.11.2013 lukien. Lisäksi A Oy:n konkurssipesä on vaatinut, että B Oy velvoitetaan korvaamaan konkurssipesän oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 100.022,59 eurolla viivästyskorkoineen.

A Oy:llä ei ollut ollut jakokelpoisia varoja varojenjakohetkellä. Tasetestiä tehdessään A Oy:n olisi tullut oikaista oman pääoman määrää siten, että huoltoreservimaksut olisi kirjattu kuluksi. Maksettuja huoltoreservimaksuja ei olisi saanut aktivoida pitkäaikaisiksi saamisiksi A Oy:n taseeseen. Varojenjako saattoi perustua vain oikein laadittuun tilinpäätökseen.

$17a

Huoltoreservimaksut eivät olleet olleet vakuuksia. Mikäli osapuolet olisivat tarkoittaneet sopia huoltovelvoitteeseen liittyvästä vakuudesta, maksuja ei olisi määritelty vuokraksi ja niistä olisi sovittu vuokrasopimuksen vakuusmaksuja koskevassa kappaleessa 5.1. Huoltoreservimaksuja ei ollut myöskään käsitelty A Oy:n tilinpäätöksissä vakuudet kohdassa.

Kirjanpitolautakunnan lausunto koski tilannetta, jossa huoltosuoritteen vastaanottaja oli vuokralleottaja. Lausunnon mukaan huoltoreservimaksut oli tullut merkitä kuluksi sille tilikaudelle, jolla ne oli laskutettu toteutuneen käytön perusteella. Mikäli huoltoreservimaksuja ei kirjattu kuluksi, tilikauden tulos ei vastannut suoriteperustetta. A Oy:n tekemän huoltoreservimaksun aktivoinnin johdosta yhtiön taseesta ilmenevä oman pääoman määrä oli ollut suurempi kuin mitä suoriteperusteisuus oli edellyttänyt. Huoltoreservillä ei ollut varallisuusarvoa, vaan se oli kulua/korvausta lentokoneen käytöstä. Yhdysvalloissa annetulla ohjeella ja A Oy:n ja C:n väliseen sopimukseen sovellettavalla lailla ei ollut merkitystä arvioitaessa huoltoreservimaksujen kirjaamistapaa.

$17b

A Oy oli ollut osinkojen jakohetkellä maksukyvytön ja maksukykytestin tekeminen oli laiminlyöty. A Oy oli ollut maksukyvytön vuonna 2008 ja joka tapauksessa vuoden 2008 osingonjako oli osaltaan johtanut A Oy:n maksukyvyttömyyteen.

$17c

B Oy on vaatinut, että A Oy:n konkurssipesän toissijaiset vaatimukset hylätään.

Osingonjaot eivät olleet olleet osakeyhtiölain maksukykytestin vastaisia. A Oy ei ollut ollut maksukyvytön osingonjakojen ajankohtina eivätkä osingonjaot olleet aiheuttaneet yhtiön maksukyvyttömyyttä. A Oy:n maksukyky oli arvioitu asianmukaisesti osingonjaoista päätettäessä. Yhtiön tilintarkastajilla ei ollut ollut huomautettavaa osingonjaoista.

$17e

B Oy ei ollut tiennyt eikä se olisi voinutkaan tietää osingonjakojen ajankohtina A Oy:n väitetystä maksukyvyttömyydestä tai siitä, että A Oy olisi tullut osingonjakojen seurauksena maksukyvyttömäksi. B Oy ei olisi sijoittanut A Oy:öön, mikäli olisi epäillyt yhtiön olleen maksukyvytön. A Oy:n toiminta oli ollut hyvin kannattavaa vuosina 2006, 2007, 2009 ja 2010. Hallitukselle raportoidut kassavirtatiedot ja tilinpäätökset olivat osoittaneet yhtiön olleen maksukykyinen. Yhtiön tilintarkastajat eivät olleet huomauttaneet mitään väitetyistä maksukykyongelmista.

Osinko oli jaettu osakeyhtiölain mukaisesti eikä kysymys ollut takaisinsaantilain nojalla peräytettävästä oikeustoimesta. Osingonjako ei ollut ollut sopimaton eikä sitä ollut tehty konkurssin vaikutusten kiertämiseksi. B Oy ei ollut ollut tietoinen osingonjaon väitetystä sopimattomuudesta.

Hovioikeuden ratkaisu

A Oy on jakanut osinkoja kesäkuussa 2007 kaikkiaan 190.000 euroa, josta 104.500 euroa B Oy:lle, ja 7.4.2008 puolestaan 2.803.434,04 euroa, josta B Oy:lle 1.541.888,64 euroa. Lisäksi A Oy on maksanut elo-lokakuussa 2007 pääomalainaa takaisin B Oy:lle yhteensä 1.811.964,80 euroa.

Käräjäoikeus on katsonut, että osingonjaot ja pääomalainan takaisinmaksut oli tehty vastoin osakeyhtiölain säännöksiä ja velvoittanut B Oy:n palauttamaan edellä mainitut määrät A Oy:n konkurssipesälle käräjäoikeuden tuomiolauselmasta ilmenevine korkoineen.

B Oy:n valituksen johdosta hovioikeudessa on ensinnäkin kysymys siitä, onko A Oy:llä ollut vapaata pääomaa osinkojen jakamiseen ja pääomalainan takaisinmaksamiseen ja mikäli ei, onko B Oy tiennyt tai olisiko sen pitänyt tietää varojen jakamisen tapahtuneen osakeyhtiölain vastaisesti.

A Oy:n konkurssipesä on hovioikeudessa toistanut käräjäoikeudessa esittämänsä toissijaiset vaatimukset, joiden johdosta hovioikeudessa on toissijaisesti kysymys siitä, ovatko vuosina 2007 ja 2008 tehdyt osingonjaot olleet osakeyhtiölain 13 luvun 2 §:n mukaisen maksukykytestin vastaisia ja onko B Oy tiennyt tai olisiko sen pitänyt tietää siitä, sekä viimesijaisesti siitä, tuleeko vuoden 2008 osingonjako peräyttää takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 5 §:n nojalla.

Yhtiön varojen jakamisesta säädetään osakeyhtiölain 13 luvussa. Sanotun luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan yhtiön varoja voidaan jakaa osakkeenomistajille vain sen mukaan kuin tässä laissa säädetään voitonjaosta (osinko) ja varojen jakamisesta vapaan oman pääoman rahastosta.

Osakeyhtiölain 13 luvun 3 §:n mukaan varojen jakaminen perustuu viimeksi vahvistettuun tilinpäätökseen. Jos yhtiössä on lain tai yhtiöjärjestyksen mukaan velvollisuus valita tilintarkastaja, tilinpäätöksen on oltava tilintarkastettu. Jaossa on otettava huomioon tilinpäätöksen laatimisen jälkeen yhtiön taloudellisessa asemassa tapahtuneet olennaiset muutokset. Luvun 5 §:n mukaan, jollei yhtiön maksukykyä koskevasta 2 §:stä muuta johdu, yhtiö saa jakaa vapaan oman pääoman, josta on vähennetty yhtiöjärjestyksen mukaan jakamatta jätettävät varat sekä määrä, joka on kehitysmenona merkitty taseeseen kirjanpitolain mukaisesti. Luvun 2 §:n mukaan varoja ei saa jakaa, jos jaosta päätettäessä tiedetään tai pitäisi tietää yhtiön olevan maksukyvytön tai jaon aiheuttavan maksukyvyttömyyden.

Osakeyhtiölain 13 luvun 4 §:n mukaan vastoin osakeyhtiölain tai yhtiöjärjestyksen määräyksiä yhtiöstä saadut varat on palautettava, jos varojen saaja tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää jakamisen tapahtuneen osakeyhtiölain tai yhtiöjärjestyksen vastaisesti. Palautettavalle määrälle on maksettava vuotuista korkoa korkolain (633/1982) 12 §:ssä tarkoitetun kulloinkin voimassa olevan viitekoron mukaisesti.

Pääomalainasta ja sen takaisinmaksamisesta säädetään voimassa olevan osakeyhtiölain 12 luvussa. Sopimus pääomalainasta on käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin tehty 29.9.2005 eli ennen osakeyhtiölain 624/2006 voimaantuloa 1.9.2006. Osakeyhtiölain voimaanpanosta annetun lain 16 §:n nojalla pääomalainaan sovelletaan vanhan osakeyhtiölain 5 luvun 1 §:n 1 momentin mukaisia maksuehtoja konsernitaseeseen perustuvia maksurajoituksia lukuun ottamatta. Velvollisuuteen palauttaa yhtiöstä laittomasti jaetut varat sovelletaan voimaanpanolain 17 §:n nojalla uutta osakeyhtiölakia, mikäli jako on pantu täytäntöön uuden lain voimaantulon jälkeen.

Vanhan osakeyhtiölain 5 luvun 1 §:n 1 momentin (145/1997) mukaan pääoma saadaan muutoin palauttaa vain, jos yhtiön ja, jos yhtiö on emoyhtiö, sen konsernin viimeksi päättyneeltä tilikaudelta vahvistettavan taseen mukaiselle sidotulle omalle pääomalle ja muille jakokelvottomille erille jää täysi kate. Voimassa olevan osakeyhtiölain 12 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan pääomalainan pykälän 1 momentin vastaiseen pääoman palauttamiseen sovelletaan, mitä laittomasta varojenjaosta säädetään 13 luvun 4 §:ssä.

Riidatonta on, että A Oy:n vuosien 2006 ja 2007 vahvistettujen tilinpäätösten mukaan yhtiöllä on ollut vapaata pääomaa osinkojen maksamiseen ja pääomalainan takaisinmaksamiseen.

Yhtiön vuosien 2006 ja 2007 tilinpäätöksissä on ollut taseen pitkäaikaisissa saamisissa niin sanottuja huoltoreservimaksuja. Riitaista on, olisiko yhtiön taseessa ja tilinpäätöksessä saamisena olleet huoltoreservimaksut tullut kirjata kuluksi. Mikäli huoltoreservimaksut olisi pitänyt kirjata kuluksi, riidatonta on, ettei yhtiöllä tuolloin olisi ollut vapaata pääomaa osinkojen ja pääomalainan maksamiseen.

A Oy oli vuokrannut C:ltä lentokoneita. A Oy:n C:lle maksamat lentokoneiden huoltoreservimaksut olivat perustuneet kunkin lentokoneen osalta tehtyyn vuokrasopimukseen.

Asianosaisilla on erilaiset näkemykset siitä, minkä luonteisia maksuja huoltoreservimaksut olivat tosiasiassa olleet. A Oy:n konkurssipesä on katsonut, että huoltoreservimaksut olivat olleet A Oy:n lentokoneiden vuokranantajalle lentokoneen käytön ja kulumisen perusteella maksamaa vuokranosaa, joka oli ollut A Oy:n kannalta lopullinen kulu. B Oy on sen sijaan katsonut, että huoltoreservimaksut olivat vuokrasopimukseen perustuneita vakuusluonteisia maksuja, jotka olivat myöhemmin huollon toteutuessa olleet A Oy:n käytettävissä huollon kustannusten kattamiseen.

Englanninkielisistä lentokoneiden vuokrasopimuksista (K30 ja V54) ilmenee, että lentokoneen vuokrasopimuksessa on sovittu sekä vuokrasta (rent) että reserveistä (reserves). Vuokran osalta sopimuksessa on kohdassa 5.3 sovittu kiinteästä vuokrasta sekä päiviin ja lentotunteihin perustuvasta muuttuvasta vuokranosasta. Reservejä koskevassa sopimuskohdassa 5.4 on sovittu seuraavaa:

Vapaasti suomennettuna sopimuskohdan mukaan vuokralleottaja maksaa vuokranantajalle lisävuokraa perustuen vuokralleottajan lentokoneen käyttöön vuokra-aikana sopimuskohdassa mainittujen reservien muodossa. Sopimuskohdasta ilmenee edelleen, että yhtiö on maksanut vuokranantajalle kolmenlaisia reservejä (Aircraft Reserves, Engine Performance Restoration Reserves ja Engine LLP Reserves) ja niiden määrät ovat määräytyneet lentotuntien tai moottorien syklien mukaan tarkemmin vuokrasopimuksesta ilmenevin tavoin.

Vuokrasopimuksen kohdassa 12 on sovittu, että vuokralleottaja vastaa yksin omalla kustannuksellaan lentokoneen ylläpidosta ja huollosta. Niin ikään todisteena esitetyistä huoltosopimuksista (V56) ja laskuista (V57) ilmenee, että A Oy on ollut lentokoneen huoltosopimusten osapuoli ja huoltoja koskevat laskut on osoitettu A Oy:lle. Vuokrasopimuksen kohdan 13.4 mukaan, kun huolto on suoritettu, vuokralleottaja on oikeutettu hyvitykseen reserveistä toimittamalla laskut ja asianmukaisen dokumentaation vuokranantajalle kuuden kuukauden kuluessa huollon valmistumisesta.

A Oy:n tilinpäätöksen liitetiedoissa (V58) on huoltoreservimaksuista todettu, että osana lentokoneiden leasingsopimuksia yhtiöllä on velvollisuus maksaa kuukausittain leasingyhtiölle niin sanottuja huoltoreservimaksuja, jotka on tarkoitettu käytettäväksi tiettyjen ennalta määriteltyjen huoltotapahtumien yhteydessä. Huoltoreservimaksut ovat lopullisia, eikä niitä saada takaisin leasingajan loputtua.

Huoltoreservimaksuista ja niiden määräytymisestä on hovioikeudessa kuultu A Oy:n talousjohtaja E:tä, A Oy:n huoltotoimen johtaja F:ää ja vuokranantaja C:llä A Oy:n asiakassuhteesta vuosina 2011-2013 vastannutta G:tä, joilla kaikilla on pitkä kokemus ilmailualalta.

E on hovioikeudessa kertonut, että lentokoneiden vuokrasopimuksissa oli sovittu kuukausivuokrasta (rent), jonka A Oy oli maksanut C:lle korvauksena lentokoneiden käytöstä. Kuukausivuokrassa oli ollut kiinteä osa ja muuttuva osa, joka oli riippunut siitä, paljonko koneella oli lennetty kuukaudessa. Lisäksi A Oy oli maksanut C:lle huoltoreservimaksuja (reserves), joissa oli ollut kysymys vuokralleottajan vuokranantajalle säilöön maksamista varoista, joilla oli myöhemmin kustannettu peruskorjaushuoltoja. Vuokranantajan näkökulmasta huoltoreservimaksuilla oli ollut vakuusluonne, koska vuokranantaja oli halunnut varmistua siitä, että vuokralleottajalla oli varoja huollon toteuttamiseen huollon hetkellä. C oli toimittanut A Oy:lle todisteina K35 ja V55 olevia saldotodistuksia maksetuista reserveistä. Vuokrista ei ollut toimitettu vastaavia ilmoituksia, koska ne olivat olleet C:n tuottoa.

Huoltoreservimaksuja oli maksettu kuukausittain ja ne olivat kertyneet lentotuntien ja lentojen mukaan. Huoltoreservit olivat koskeneet suuria esimerkiksi lentokoneen rungolle ja moottoreille tehtäviä peruskorjaushuoltoja. E:n mukaan runkohuoltojen huoltoväli oli 6 vuotta. Moottoreissa huoltoväli ei ollut sidottu kalenteriaikaan, vaan moottorin suoritusarvoihin, joiden alittuessa huolto oli tullut tehdä. Lentokoneissa oli myös osia, joille oli määritetty lennettävien syklien määrä. Yksittäinen huolto oli saattanut maksaa useita miljoonia dollareita. Huollon jälkeen moottorin toimintakyky oli palautunut paremmalle tasolle kuin mitä se oli ollut ennen huoltoa. E:n mukaan lentokoneiden huoltovelvoite oli ollut olemassa, vaikka koneella ei olisi lennetty. Huoltotarve ei ollut perustunut lentotunteihin, nousuihin eikä laskuihin. Peruskorjaushuollot olivat tuottaneet tuloa lentoyhtiölle vasta huoltotapahtuman jälkeen.

Vuokrasopimuksen mukaan vuokralleottajalla oli ollut velvollisuus huolehtia huolloista ja maksaa huoltojen kustannukset. E on kertonut, että vuokranantajalle maksetuista huoltoreserveistä saatiin palautuksena varoja takaisin, kun suuria huoltotapahtumia tehtiin. A Oy oli tilannut huollon ja maksanut sen. Kun huolto oli ollut valmis, kaikki asiakirjadokumentaatio laskuineen oli toimitettu C:lle, joka oli tämän jälkeen palauttanut varoja huoltoreservistä A Oy:lle. Maksujärjestelyä oli jossain vaiheessa toiminnan viimeisinä vuosina muutettu niin, että C oli maksanut A Oy:lle tulleet huoltolaskut suoraan huollon suorittajalle. Tämä oli ollut A Oy:n kannalta tehokasta kassanhallintaa. Järjestely ei ollut kuitenkaan vaikuttanut siihen, että A Oy oli vastannut huoltokustannuksista. Edelleen E on kertonut, että reservistä tullut palautus ei ollut aina riittänyt kattamaan huollon kustannuksia, jolloin A Oy oli ylittäviltä osin vastannut huoltokustannuksista.

Vielä E on kertonut, että tilinpäätöshetkellä A Oy:n huoltotoiminnan edustajien kanssa oli arvioitu paljonko maksetuista huoltoreservimaksuista tultiin saamaan palautuksia leasingaikana ja tämä osuus oli kirjattu saamiseksi. Huoltoreservimaksuista arvoton osa oli se, mitä ei saatu takaisin, ja tämä osuus oli kirjattu kuluksi.

F on hovioikeudessa kertonut, että lentokoneiden huollot tuli tehdä valmistajan huolto-ohjelman mukaisesti. Huoltoreservien piiriin kuuluivat muun muassa 6 vuoden välein tehtävä lentokoneen rungon S4C-raskashuolto, 10 vuoden välein tehtävä lentokoneen laskutelineiden huolto sekä moottoreiden power restoration-huolto, jonka ajankohta määräytyi tietyn moottorin tunnusluvun mukaan. Peruskorjaushuolloissa kaikki osat tarkastettiin ja lentokoneen laatu parani. Mikäli huoltoreservin piiriin kuuluvia peruskorjaushuoltoja ei olisi tehty, lentokoneella ei olisi saanut lentää.

F on lisäksi kertonut, että huoltoreservimaksujen piiriin kuuluvat huollot olivat kaikkein kalleimpia huoltoja ja sen vuoksi niitä varten oli luotu reservijärjestelmä. Huoltoreservimaksut olivat leasingyhtiölle maksettavia vakuuksia kalliita huoltoja varten. Huoltoreservimaksut laskettiin koneen lentotuntien ja syklien perusteella, koska lentokoneen huolto-ohjelma perustui lentotunteihin, sykleihin ja ajan kulumiseen. Näin pyrittiin keräämään vakuudeksi sellainen määrä, joka vastasi lentokoneen käytön valossa huollon tulevia kustannuksia. Moottoreiden osalta maksetut huoltoreservit olivat vastanneet yli 95 prosenttia toteutuneista kustannuksista, kun taas runkohuolloissa oli jouduttu joskus maksamaan lisää suuria summia.

A Oy:n oli tullut kuukausittain toimittaa tiedot lentotunneista ja sykleistä C:lle, jonka perusteella C oli veloittanut huoltoreservimaksut A Oy:ltä. Vuosittain F:n oli tullut arvioida se summa, joka reservistä tultaisiin saamaan palautuksena takaisin. Kun huolto oli tehty, A Oy oli maksanut huollon huoltoyhtiölle ja sen jälkeen vaatinut reservistä palautuksia C:ltä. Palautukset oli kohdistuneet ainoastaan kyseisen huollon osalta maksettuihin reserveihin. Mikäli reservejä oli jäänyt leasingkauden jälkeen yli, ne olivat siirtyneet seuraavalle vuokraajalentoyhtiölle.

G on niin ikään hovioikeudessa kertonut, että lentokoneiden huoltoreservimaksut olivat vakuuksia, jotka kerryttivät rahaa lentokoneiden omistajalle siltä varalta, että huoltoja täytyi suorittaa. Huoltoreservimaksuja maksettiin lentokoneen käytön perusteella lentotunneittain ja sykleittäin, jotta varoja olisi oikea määrä huollon tapahtuessa. Huoltoreservimaksut eivät olleet olleet korvausta lentokoneen käytöstä eivätkä vuokraa, vaan niillä oli katettu tulevia huoltotoimenpiteitä. Vuokranantaja oli palauttanut huoltoreservimaksuja vuokralleottajalle, kun huolto oli tehty, kun vuokralleottaja oli hakenut palautusta ja kun sopimuksessa määritellyt ehdot palautukselle olivat täyttyneet.

Lisäksi E, F ja G ovat yhtenevästi kertoneet, etteivät kaikki lentoyhtiöt maksaneet huoltoreservimaksuja, vaan niitä vaadittiin lentoyhtiöiltä niiden luottotasosta riippuen. Vakavaraisilta lentoyhtiöiltä ei vaadittu huoltoreservimaksuja, kun taas vähemmän varakkaiden lentoyhtiöiden täytyi maksaa huoltoreservejä. E ja G ovat kertoneet, että huoltoreservimaksut oli mahdollista korvata myös muilla vakuuksilla. F:n ja G:n mukaan huoltoreservimaksujen vakuusluonne vastasi ilmailualan yleistä kantaa.

Asiassa on vielä esitetty yhdysvaltalaisia ilmailualan julkaisuja (V60-63), joissa huoltoreservimaksuja on pidetty vuokranantajalle maksettavina vakuuksina tulevien huoltojen kustannusten kattamiseksi. Julkaisuista käy ilmi, että huoltoreservimaksuista voidaan käyttää myös muita termejä kuten supplemental rent. Julkaisuista ilmenevät seikat tukevat E:n, F:n ja G:n yhteneviä kertomuksia huoltoreservimaksuista ja niiden luonteesta.

Asiassa on selvitetty, että vastuu lentokoneiden huollosta ja niiden kustannuksista on ollut A Oy:llä. Vuokrasopimusten sisällön sekä E:n, F:n ja G:n yhtenevien kertomusten perusteella hovioikeus katsoo selvitetyksi, että A Oy on maksanut vuokranantajalle tulevien sopimuksessa tarkemmin määriteltyjen suurten peruskorjaushuoltojen osalta huoltoreservimaksuja, joita on huollon tapahduttua palautettu A Oy:lle huoltolaskuja vastaan. Siltä osin kuin huoltoja ei ole ehditty suorittaa vuokrakauden aikana, huoltoreservimaksut ovat F:n kertomin tavoin siirtyneet seuraavan vuokralleottajan hyväksi.

Varojen palauttaminen A Oy:lle tukee sitä, että huoltoreservimaksut ovat olleet vuokranantajalle peruskorjaushuoltojen maksamisen vakuudeksi suoritettuja maksuja. Näin huoltoreservimaksujen luonne on myös vakiintuneesti E:n, F:n ja G:n kertomusten sekä asiassa esitettyjen ilmailualan julkaisujen mukaan ymmärretty ilmailualalla. Tätä osaltaan tukee myös E:n, F:n ja G:n kertomus siitä, ettei vakavaraisilta lentoyhtiöiltä peritty huoltoreservimaksuja ja että huoltoreservimaksut olisi voitu korvata myös muun tyyppisillä vakuuksilla.

$184

$185

Edellä lausutuilla perusteilla hovioikeus katsoo, että huoltoreservimaksut ovat olleet vuokranantajalle maksettavia vakuusluonteisia maksuja, joista A Oy on huollon toteutuessa saanut palautuksia huollon kustannusten kattamiseksi.

A Oy oli kirjannut taseeseen pitkäaikaiseksi saamiseksi sen osan huoltoreservimaksuista, joka yhtiön arvion mukaan oli ollut myöhemmin käytettävissä tulevia huoltomaksuja varten. Kun huolto oli myöhemmin tehty ja laskutettu, taseessa oli tehty siirto pitkäaikaisista saamisista aktivoituihin pitkävaikutteisiin menoihin, joista oli tehty suunnitelman mukaiset poistot. Tässä kirjaustavassa huoltoreservimaksuja kerrytettäessä tuloslaskelmassa kuluna oli esitetty se osa huoltoreservimaksuista, jotka yhtiö oli arvioinut jäävän tulevaisuudessa kokonaan hyödyntämättä (K2, s. 91).

$187

Edelleen E on kertonut, että huoltoreservimaksut olivat olleet huomattava erä taseessa ja tilintarkastajat olivat vuosittain tarkastaneet huoltoreservimaksujen kirjaamisen. A Oy:n vuosien 2006 ja 2007 tilinpäätöksistä annetuissa tilintarkastuskertomuksissa ei ole ollut huomautettavaa yhtiön käyttämästä kirjauskäytännöstä (V59). Myöskään yhtiöön suoritetussa verotarkastuksessa vuonna 2010 ei ole havaittu huoltoreservimaksuihin liittyviä kirjausten virheellisyyksiä (V42).

Yhtiön tilintarkastajina olivat toimineet H vuodesta 2004 lukien sekä I vuosina 2007-2010.

H ja I ovat yhtenevästi kertoneet, että huoltoreservimaksut olivat olleet vuokralleottajan vuokranantajalle maksamia kuukausittaisia vakuusluonteisia eriä sen varmistamiseksi, että vuokralleottajalla oli varoja isoihin huoltotoimenpiteisiin huollon toteutumishetkellä. Kirjanpidollisesti kysymyksessä oli rahoitustapahtuma eikä huoltoreservimaksuja olisi voinut kirjata kuluksi. H on lisäksi kertonut, että huoltoreservimaksut olivat eri asia kuin huoltomaksut. Reservimaksuilla ei ollut maksettu huoltoa, vaan A Oy oli saanut reservistä palautusta huollon yhteydessä. Huoltokulua ei ollut kirjattu eikä sitä olisi voinut kirjata lentokoneen käytön perusteella.

I on lisäksi E:n tavoin kertonut huoltoreservimaksujen arvostamisesta tilinpäätöshetkellä. Se, että maksuja ei palautettu leasingkauden jälkeen siltä osin kuin niitä ei ollut pystytty hyödyntämään, ei vaikuttanut siihen, että huoltoreservimaksuissa oli kysymys saamisesta. Edelleen I on E:n tavoin kertonut, että myöhemmin yhtiö oli rahoitussyistä sopinut C:n kanssa, että C oli maksanut huoltolaskun suoraan huoltoyhtiölle. Tähän järjestelyyn oli siirrytty, koska A Oy oli joutunut aikaisemmin rahoittamaan huollon kahteen kertaan saadessaan palautukset reservistä vasta, kun huolto oli tehty. Sekä I että H ovat kertoneet, ettei tämä järjestely vaikuttanut huoltoreservimaksujen kirjaamistapaan.

Asiakirjoista ilmenee, että huoltoreservien eri kirjaustapojen vaihtoehtoja on käsitelty yhtiössä. Yhtiön hallituksen pöytäkirjasta 10.3.2005 ilmenee, että hallituksessa on keskusteltu huoltoreservimaksujen kirjanpitoperiaatteen muutoksesta. Hallituksen kokouksessa 19.4.2005 on päätetty muuttaa huoltoreservin kirjanpitoperiaatetta siten, että reservit kirjataan juoksevasti kuluksi siinä tahdissa kuin leasingsopimusten mukaan ne pitää maksaa leasingyhtiölle. Pöytäkirjasta ilmenee, että muutos on perustunut tilintarkastajan näkemykseen. Edelleen pöytäkirjassa on todettu, että asia ei ollut yksiselitteinen, mutta juoksevasti kuluksi kirjaaminen oli ollut varovaisin tapa (K18). Vuoden 2004 tuloslaskelma ja tase on vahvistettu 16.6.2005 yhtiökokouksessa (K15).

Hallituksen pöytäkirjasta 8.8.2005 kuitenkin ilmenee, että ylimääräinen yhtiökokous oli päättänyt muuttaa huoltoreservien kirjaustavan takaisin aiemmin yhtiössä käytettyyn kirjaustapaan ja vuodelta 2004 on päätetty tehdä aikaisemman kirjanpitoperiaatteen mukaan oikaistu tilinpäätös (K18).

$188

D on hovioikeudessa kertonut, että muistiossa oli käsitelty talousjohtajan ehdotusta siitä, että huoltoreservimaksujen kirjauskäytäntöä muuttamalla yhtiö olisi voinut säästää veroissa, mikä olisi ollut yhtiön edun mukaista. Tilintarkastajat kuitenkin ilmoittivat, ettei ehdotettu kirjaustapa ollut lainmukainen ja ehdotuksesta oli luovuttu. E ja I ovat kertoneet, etteivät he olleet nähneet mainittua asiakirjaa, mutta kirjauskäytäntöä ei olisi voinut muuttaa muistiossa ehdotetun mukaiseksi.

$189

Kirjanpitolautakunta on B Oy:n hakemuksen johdosta antanut 11.11.2014 toisen lausunnon nro 1930. Lausunnossa kirjanpitolautakunta on pitänyt mahdollisena, että vuokranantajan ja vuokralaisen sopimus perustui yhteiseen ymmärrykseen siitä, että huoltoreservimaksu kohdentui yksinomaan siihen vuokralaisen toimintaa, joka toteutui huoltosuoritteen vastaanottamisen jälkeen. Asian todentaminen oli kuitenkin näyttökysymys, johon lautakunta ei ottanut kantaa. Edelleen kirjanpitolautakunta on todennut, että lausunnon 1923/2014 kannanotto perustui käsitykseen huoltoreservisuorituksen lopullisuudesta menona. Tältäkin osin kirjanpitolautakunta on todennut, että asia oli näyttökysymys. Kirjanpitolautakunta ei ole 11.11.2014 antamassaan lausunnossa poikennut aikaisemmin lausunnon 1923/2014 kannanotoista (K33 ja V53).

$18a

Kirjanpitolautakunnan antaman lausunnon jälkeen tilintarkastusyhtiö X on laatinut lopullisen erityistarkastuskertomuksen, jossa on todettu, että kirjanpitolautakunnan lausunto selvensi huoltoreservin luonnetta ja oikeaa kirjanpitokäsittelyä (K1, s. 95).

Erityistarkastuskertomuksen laatineet KHT K ja HTM L ovat hovioikeudessa yhtyneet kirjanpitolautakunnan lausunnossa esitettyyn kantaan. L on kertonut näkemyksenään, että huoltoreservimaksulla yhtiö oli suorittanut tulevasta huollosta sille kuuluvaa osuutta. Kun yhtiö oli maksanut huoltolaskun, sillä oli ollut mahdollisuus saada palautusta huoltoreservistä, mutta huoltoreservimaksut olivat jääneet yhtiön lopullisiksi kuluiksi. K on puolestaan kertonut, että huoltoreservimaksut olivat kohdistuneet menneeseen aikaan, koska ne olivat perustuneet lennettyihin lentotunteihin. Tämän vuoksi huoltoreservimaksut oli tullut kirjata kuluksi yhtiön kirjanpitoon.

Asiassa on lisäksi kuultu kirjanpidon asiantuntijoita KHT M:ää, KHT N:ää ja professori O:ta, jotka ovat antaneet myös kirjalliset asiantuntijalausunnot.

M on laatimassaan lausunnossa katsonut, että tulevia huoltoja varten etukäteen kerättävät huoltoreservimaksut olivat huollon toteutumiseen saakka ennakkomaksutyyppisiä saamisia, joista huollon toteutuessa realisoitui menoja. Näin ollen huoltoreservimaksujen kirjaaminen saamisiin oli ollut kirjanpitolain mukaista. Lisäksi M on hovioikeudessa kertonut, että saamisen kirjaamisessa tuli arvioida se, voidaanko saamista käyttää tulevaisuudessa. Siltä osin kuin saamista ei pystytty hyödyntämään, se oli tullut kirjata kuluksi.

Edelleen M on kertonut näkemyksenään, ettei huoltoreservimaksu voinut olla meno, koska sillä ei hankittu mitään tuotannontekijää. Meno syntyi, kun huolto tehtiin. Se, että reserveistä palautettiin varoja, teki huoltoreservimaksuista kirjanpidollisesti rahoitustapahtuman. Kirjanpitolautakunnan lausunnossa ei ollut huomioitu sitä, että huoltoreservimaksuja palautettiin ja että huoltoreservimaksut olivat olleet vuokralleottajan käytettävissä huoltomenoon.

$18b

O on hovioikeudessa niin ikään kertonut, että mikäli maksettuja varoja myöhemmin palautettiin, kysymys oli rahoitustapahtumasta. Meno syntyi puolestaan silloin, kun tuotannontekijä eli huolto vastaanotettiin. Huoltoreservimaksut olivat olleet kirjanpidolliselta luonteeltaan saamisia. Mikäli huoltoreservimaksu olisi ollut vuokranluonteinen meno, siitä ei olisi saatu palautuksia. Tätä johtopäätöstä ei O:n mukaan muuttanut se, ettei huoltoreservimaksuja ollut saatu kaikilta osin takaisin leasingajan päätyttyä. Jos tilikauden päättyessä huomattiin, ettei huoltoreservimaksuja tulla saamaan kaikilta osin takaisin, täytyi huoltoreservimaksuja kirjata varovaisuusperiaatteen mukaan kuluksi.

H, I, M, N ja O ovat yhtenevästi katsoneet, että kirjanpitolautakunnan lausunto perustui oletukselle huoltoreservimaksusta menona ja lausunto koski menon kirjaamista. Lisäksi M, N ja O on todenneet, että kirjanpitolautakunnan lausunnossa ei ollut huomioitu sitä, että huoltoreservimaksuista saatiin palautuksia. Tämän vuoksi kirjanpitolautakunnan lausunto ei soveltunut nyt kysymyksessä olevaan tilanteeseen. Mikäli kysymys olisi vuokrakulusta, kirjanpitolautakunnan johtopäätös olisi oikea.

Todisteena V66 on vielä esitetty Verohallituksen kannanottoja yritysverokysymyksiin vuodelta 2007. Kannanotossa on nyt kysymyksessä olevan kaltaisessa tilanteessa katsottu, että vaikka vuokranantaja sai korvauksen etukäteen, tulo muodostui saajan kannalta lopulliseksi ja ansaituksi vasta sitten, kun sovitut huollot ja tarkastukset oli tehty. Näin ollen vuokran yhteydessä suoritettavat ennakkokorvaukset oli tuloutettava sinä verovuonna, jona huollot ja tarkastukset tehtiin.

Kirjanpitolain 2 luvun 1 §:n mukaan kirjanpitovelvollisen on merkittävä kirjanpitoonsa liiketapahtumina menot, tulot, rahoitustapahtumat sekä niiden oikaisu- ja siirtoerät. Sanotun luvun 3 §:n mukaan menon kirjaamisperusteena on tuotannontekijän vastaanottaminen ja tulon kirjaamisperusteena suoritteen luovuttaminen (suoriteperuste), jollei laissa jäljempänä toisin säädetä. Kirjapitolain 5 luvun 2 §:n 1 kohdan mukaan taseeseen merkitään saamiset nimellisarvoon, kuitenkin enintään todennäköiseen arvoon.

Kirjanpitolautakunnasta säädetään kirjanpitolain 8 luvun 1 ja 2 §:ssä. Kirjanpitolain 8 luvun 1 §:n mukaan kirjanpitolautakunta antaa ohjeita ja lausuntoja kirjanpitolain noudattamisesta ja soveltamisesta. Kirjanpitolautakunnan lausunnosta ilmenee, ettei kirjanpitolautakunta ole ottanut kantaa näyttökysymyksiin, vaan sen lausunto on perustunut oletukselle huoltoreservimaksujen luonteesta lopullisena vuokranluonteisena menona. Tämän oletuksen perusteella kirjanpitolautakunta on päätynyt siihen, että huoltoreservimaksut olisi tullut kirjata kuluksi.

Hovioikeudessa kuulluista tilintarkastajista ja kirjanpidon asiantuntijoista H, I, M, N ja O ovat yhtenevästi katsoneet, että ottaen huomioon huoltoreservimaksuista saatavat palautukset huoltoreservimaksut ovat kirjanpidollisesti olleet saamisia ja meno on syntynyt vasta huollon toteutuessa. Asiantuntijoiden mukaan A Oy:n käyttämä huoltoreservien kirjaustapa on ollut oikea eikä kuluksi kirjaaminen olisi ollut mahdollista kirjanpitolain mukaan. Verohallituksen edellä mainittu kannanotto osaltaan tukee edellä mainittujen asiantuntijoiden kantaa ja A Oy:n käyttämän kirjaustavan oikeellisuutta.

Vastaavasti L:n ja Kn laatimassa alustavassa erityistarkastuskertomuksessa huoltoreservimaksuja on lähtökohtaisesti pidetty luonteeltaan saamisena, vaikkakin heidän näkemyksensä mukaan saamista vastaan olisi pitänyt kirjata pakollinen varaus. L ja K ovat kuitenkin muuttaneet kantaansa kirjanpitolautakunnan lausunnon jälkeen ja päätyneet katsomaan, että kirjanpitolautakunnan kanta oli oikea. L:n ja K:n kanta perustuu siten kirjanpitolautakunnan tavoin käsitykselle huoltoreservimaksun luonteesta lopullisena menona.

Asiassa on selvitetty, että A Oy oli kirjannut huoltoreservimaksut kuluksi vuoden 2004 ensimmäiseen tilinpäätökseen. Hovioikeus katsoo E:n ja H:n yhtenevillä kertomuksilla sekä niitä osaltaan tukevalla J:n kertomuksella selvitetyksi, että huoltoreservimaksujen kuluksi kirjaaminen oli tuolloin johtunut siitä poikkeuksellisesta tilanteesta, ettei yhtiö ollut rahoituksen jatkumisen epävarmuuden vuoksi going concern -tilassa. Poikkeuksellisista olosuhteista johtuen vuoden 2004 ensimmäisessä tilinpäätöksessä käytetty kirjaustapa ei osoita sitä, että huoltoreservimaksut olisi myös muina vuosina tullut kirjata kuluksi.

Edelleen hovioikeus toteaa, että todisteena K21 esitetystä D:n muistiosta ilmenevin tavoin yhtiöllä olisi ollut verotuksellinen intressi kirjata huoltoreservimaksut kuluksi, mikäli se vain olisi ollut kirjanpidollisesti mahdollista. Hovioikeus katsoo, ettei mainittu muistio tue sitä, että A Oy olisi pyrkinyt ylläpitämään kirjanpitolain vastaista huoltoreservimaksujen kirjaustapaa.

Hovioikeudessa on esitetty huoltoreservimaksun luonteesta laajempaa selvitystä kuin kirjanpitolautakunnassa. Hovioikeus on edellä katsonut toisin kuin kirjanpitolautakunta, että huoltoreservimaksut ovat olleet A Oy:n vuokranantaja C:lle maksamia vakuusluonteisia maksuja, joista A Oy on huollon toteutuessa saanut palautuksia huollon kustannusten kattamiseksi, eivätkä huoltoreservimaksut siten ole niiden maksuhetkellä muodostuneet A Oy:n kannalta vuokrankaltaisiksi lopullisiksi kuluiksi. Kirjanpitolautakunnan lausunto on perustunut erilaiselle oletukselle huoltoreservimaksun luonteesta liiketapahtumana eikä kirjanpitolautakunnan lausunnon kirjausohje siten sovellu nyt kysymyksessä olevaan tilanteeseen.

Ottaen huomioon huoltoreservimaksun luonteesta hovioikeudessa esitetty selvitys sekä asiassa kuultujen asiantuntijoiden yhtenevät näkemykset huoltoreservimaksujen luonteesta, hovioikeus katsoo, että huoltoreservimaksut ovat olleet kirjanpidolliselta luonteeltaan saamisia. Niitä koskevissa liiketapahtumissa kysymys on siten ollut kirjanpitolain tarkoittamasta rahoitustapahtumasta.

Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus katsoo, että A Oy:n vuosien 2006 ja 2007 tilinpäätöksissä käyttämä huoltoreservimaksujen kirjaustapa on ollut oikea ja yhtiöllä on siten ollut vapaata pääomaa osinkojen maksamiseen ja pääomalainan takaisinmaksamiseen.

Edellä hovioikeus on katsonut, että pääomalainan palauttaminen on ollut osakeyhtiölain 12 luvun 1 §:n mukaan mahdollista ja osingonjaot ovat olleet osakeyhtiölain 13 luvun 5 §:n mukaisen niin kutsutun tasetestin perusteella mahdollisia. Tämän jälkeen asiassa on vielä arvioitava osingonjakoja osakeyhtiölain 13 luvun 2 §:ssä säädetyn maksukykyisyyttä koskevan kriteerin nojalla. Tämä maksukykyisyyttä koskeva kriteeri tulee sovellettavaksi ainoastaan osingonjakojen kohdalla eikä kriteeri tule sovellettavaksi pääomalainaa palautettaessa.

$18f

A Oy:n konkurssipesä on vastauksessaan B Oy:n valitukseen vedonnut myös hovioikeudessa siihen, että A Oy oli ollut maksukyvytön osingonjaoista päätettäessä ja että yhtiö oli ollut maksukyvytön jo 31.12.2004 alkaen. B Oy on puolestaan katsonut, että A Oy ei ollut osingonjaoista päätettäessä maksukyvytön eikä myöskään tullut osingonjakojen johdosta maksukyvyttömäksi.

Osakeyhtiölain 13 luvun 2 §:n mukaan varoja ei saa jakaa, jos jaosta päätettäessä tiedetään tai pitäisi tietää yhtiön olevan maksukyvytön tai jaon aiheuttavan maksukyvyttömyyden.

$191

$192

$193

Osingonjakoa koskevat päätökset on tehty vuosina 2007 ja 2008. A Oy on kesällä 2007 jakanut osinkoa yhteensä 190.000 euroa. B Oy:n osuus osingosta on ollut 104.500 euroa. A Oy on syksyllä 2007 maksanut B Oy:lle pääomalainaa takaisin 1.811.964,80 euroa. A Oy on 7.4.2008 jakanut osinkoa yhteensä 2.803.434,04 euroa ja tästä määrästä B Oy:n osuus on ollut 1.541.888,64 euroa.

Edellä niin kutsutun tasetestin osalta hovioikeus on päätynyt siihen, että A Oy on käsitellyt huoltoreservimaksuja kirjanpidossaan ja tilinpäätöksissään kirjanpitolain mukaisesti. Tämän vuoksi yhtiön maksukykyä koskevan arvioinnin lähtökohdaksi voidaan ottaa yhtiön tilinpäätökset ja niistä ilmenevät tiedot.

$197

$198

Tilinpäätöstietojen perusteella tarkasteltuna A Oy ei ole ollut osingonjakoja koskevina päätöksentekoajankohtina maksukyvytön.

A Oy:n konkurssipesä on vedonnut keskeisinä maksukyvyttömyyttä osoittavina todisteina tilintarkastusyhtiö X:n alustavaan ja lopulliseen erityistarkastuskertomukseen. Erityistarkastuskertomuksen mukaan A Oy on ollut maksukyvytön viimeistään 31.12.2004 ja ollut maksukyvytön siitä eteenpäin konkurssiin saakka (K1). Konkurssipesä on katsonut maksukyvyttömyyttä osoittavan erityisesti seuraavat tekijät. Yhtiön liiketoiminta ei ollut kannattavaa. Yhtiön lyhytaikaiset velat olivat olleet lyhytaikaisia varoja suuremmat. Taloudellisista tunnusluvuista current ratio oli ollut heikko ja quick ratio välttävä tai tyydyttävä. Yhtiön rahavirrat olivat olleet pääosin negatiiviset. Yhtiö oli joutunut tekemään maksusuunnitelmia eri tahojen kanssa ja yhtiö oli joutunut turvautumaan factoring-rahoitukseen. Yhtiön rahoitus ja liiketoiminnan jatkuminen oli perustunut lentolippujen ja valmismatkojen myynnistä saatuihin ennakkomaksuihin.

Tilintarkastusyhtiö X:n erityistarkastuksen laatimisesta vastuussa ollut K on kertonut, että tarkastuksessa oli ensin tarkoitus normaalin menettelytavan mukaisesti käydä läpi kolme kuukautta ennen takaisinsaantilain mukaista määräpäivää tapahtuneet tapahtumat sekä lähipiiritapahtumat vuodesta 2011 alkaen. Erikseen konkurssipesän pyynnöstä oli pohdittu huoltoreservin merkitystä yhtiössä. Tarkastuksen edetessä aikajännettä oli pidennetty taaksepäin niin, että ylivelkaisuutta ja maksukyvyttömyyttä oli ryhdytty tarkastelemaan vuodesta 2004 alkaen. Tarkastelun aikavälin muutos oli johtunut siitä, että huoltoreservin käsittely oli vaikuttanut siihen, milloin maksukyvyttömyyden ja ylivelkaisuuden voitiin katsoa alkaneen. Maksukyvyttömyyttä koskeva arvio perustui suurelta osin siihen, että yhtiön velat olivat suuremmat kuin varat. Maksukyvyttömyyden syynä oli se, että liiketoiminta oli kannattamatonta eli liiketoiminnan kautta ei ollut syntynyt tarpeeksi maksukykyä.

$19a

Tilintarkastusyhtiö X:n erityistarkastusta laatimassa ollut L on kertonut, että A Oy:n tarkastusta oli laajennettu alkuperäisestä toimeksiannosta poiketen aikaisemmille vuosille, koska sellaista ajankohtaa, jolloin yhtiö olisi ollut maksukykyinen, ei ollut löytynyt. L:n käsityksen mukaan A Oy oli ollut maksukyvytön vuosina 2007 ja 2008. Tähän arvioon oli osaksi vaikuttanut huoltoreservimaksujen kirjaustapa ja se, että huoltoreservimaksut olisi tullut L:n käsityksen mukaan kirjata alas. Lyhytaikaiset varat olivat olleet pienemmät kuin lyhytaikaiset velat. Yhtiö oli ottanut myös pankkilainaa ja sen maksuaikaa oli pidennetty. Maksukykyisyys ei voinut perustua jatkuvaan velkaantumiseen. Yhtiö oli käyttänyt myös saamiaan ennakkomaksuja vanhimpien velkojen maksamiseen ja näin oli yhtiössä toimittu toiminnan loppuun saakka.

A Oy:n hallituksessa vuoden 2004 syksystä kesään 2005 ollut J on kertonut, että yhtiön toiminta ei tuolloin ollut kannattavaa. Yhtiö oli mennyt eteenpäin ainoastaan päärahoittajan rahoituksen turvin ja vuonna 2005 oli mietitty sitä, mistä saataisiin pitkäaikainen rahoitus yhtiölle.

Tapahtuma-aikana A Oy:n talousjohtajana toiminut E on kertonut vuoden 2007 osingonjaosta, että kysymys oli ollut yhtiön ensimmäisestä osingonjaosta. Yhtiöllä oli tuolloin ollut varoja ja osingonjako oli ollut mahdollista yhtiön maksukyvyn kannalta. Jakokelpoisten varojen määrä oli selvitetty ja se ilmeni tilinpäätöksestä. Yhtiön maksukyky oli myös arvioitu ja tässä arviossa taustalla oli yhtiön hyvä tulos edelliseltä vuodelta. Vuoden 2007 tulos oli ollut myös hyvä ja yhtiön kassassa oli ollut runsaasti varoja. Yhtiön varoja oli sijoitettu esimerkiksi rahastoihin. Myös B Oy:n pääomalainan maksaminen takaisin vuoden 2007 elo-lokakuussa oli ollut mahdollista. Yhtiön velkoja oli muutenkin vähennetty 3,3 miljoonalla eurolla vuonna 2007.

$19b

$19c

A Oy:n vastuullisena tilintarkastajana vuosina 2007-2010 toiminut I on kertonut, että osingonjakojen ja pääomalainan maksujen osalta tilintarkastuksessa ei ollut tullut esille mitään huomautettavaa. Yhtiö ei ollut tarkastusvuosina maksukyvytön. Vuoden 2008 tilinpäätös oli ollut kriittisin, mutta vuoden 2009 tilinpäätöstä viimeisteltäessä tilanne oli näyttänyt jo paremmalta. Lisäksi omistajat olivat sijoittaneet yhtiöön lisää pääomaa.

Erityistarkastuskertomuksesta ilmenee, että siinä esitettyjä arvioita ja laskelmia tehtäessä lukuihin on tehty tiettyjä oikaisuja, jollaisia ei ole voitu tehdä liiketoiminnan aikaisessa toiminnassa. Lisäksi oikaisuja tehtäessä on lähdetty siitä, että huoltoreservimaksua ei ole voitu käsitellä tilinpäätöksessä siten kuin sitä on käsitelty. Erityistarkastusta laatimassa olleet K ja L ovat perustaneet maksukyvyttömyyttä koskevat johtopäätöksensä erityisesti siihen, että huoltoreservimaksut olisi tullut kirjata kuluksi ja toiseksi siihen, että yhtiön oli käyttänyt velvoitteidensa suorittamiseen merkittävästi saamiaan ennakkomaksuja.

Edellä todetulla tavalla huoltoreservimaksujen kirjaus yhtiössä on ollut kirjanpitolain mukainen. Tämän mukaisesti tarkastelun lähtökohtana on pidettävä yhtiön toimintansa aikana vahvistamia tilinpäätöksiä ja niistä ilmeneviä lukuja. Näihin lukuihin ei ole tarpeen tehdä erityistarkastuksessa tehtyjä oikaisuja. Näin ollen erityistarkastuksen taulukoille ei voida antaa juurikaan merkitystä maksukyvyttömyyttä koskevassa arvioinnissa.

$19e

Kevään 2008 aikana yhtiön tulos on ollut ensimmäisellä vuosineljänneksellä noin 1 miljoonaa euroa voitollinen. Ennusteen mukaan tilikauden 2008 voitoksi on arvioitu noin 4,5 miljoonaa euroa. Edellä on selostettu niitä syitä, joiden vuoksi tilikauden 2008 tulos muodostui lopulta tappiolliseksi. Loppuvuoden 2008 taloudelliset vaikeudet eivät olleet nähtävissä keväällä 2008 eivätkä nämä vaikeudet aiheuttaneet myöskään A Oy:n maksukyvyttömäksi tulemista. Vuoden 2008 jälkeen yhtiön toiminta on vuosina 2009 ja 2010 ollut voitollista, kuten yhtiön tuloslaskelmista 1.1. — 31.12.2009 ja 1.1. — 31.12.2010 ilmenee (V16 ja V17). Nämä kaikki puhuvat sitä vastaan, että A Oy olisi ollut vuonna 2008 maksukyvytön tai osingonjaon johtaneen maksukyvyttömyyteen. Vuoden 2009 aikana A Oy:n omistajat olivat sijoittaneet yhtiöön lisää pääomaa noin 1,3 miljoonaa euroa. Tämäkin puhuu sitä vastaan, että yhtiö olisi ollut tuossa vaiheessa maksukyvytön.

Yhtiön liiketoiminta on ollut vuonna 2011 tappiollista eikä yhtiö ollut saanut enää liiketoimintaa kannattavaksi ja yhtiö on hakenut itse konkurssia 27.6.2012. A Oy:n konkurssin pesäluettelon mukaan yhtiön varat ovat konkurssiin asettamisen hetkellä olleet noin 8 miljoonaa euroa ja velat puolestaan lähes 30 miljoonaa euroa. Suurimmat velkaerät ovat olleet rahoituslaitosvelat, ostovelat ja muut velat. Konkurssiin ajautuminen vuoden 2012 kesällä ei ole osoitus siitä, että yhtiö olisi ollut vuonna 2007 tai 2008 maksukyvytön tai että osingonjaot olisivat aiheuttaneet konkurssin ja maksukyvyttömyyden.

A Oy on joutunut tekemään maksusuunnitelmia Verohallinnon kanssa joulukuussa 2008, joulukuussa 2009 ja syyskuussa 2011 (K23). Yhtiö on tehnyt maksusuunnitelman myös lentokoneita vuokranneen yhtiön C:n kanssa ja suullisen sopimuksen erään työeläkeyhtiön kanssa (K24). Maksusuunnitelmien laatiminen on yleensä osoitus maksukyvyn heikentymisestä. Maksusuunnitelma voi olla myös keino turvata yhtiön maksukyky ja nyt kysymyksessä olevassa asiassa A Oy on jatkanut vuosina 2008 ja 2009 tehtyjen maksusuunnitelmien jälkeen liiketoimintaansa siinä määrin pitkän ajan, että nämä vuosina 2008 ja 2009 tehdyt maksusuunnitelmat eivät osoita yhtiön olleen osingonjakoa koskevien päätösten hetkellä maksukyvytön tai osingonjakojen johtaneen maksukyvyttömyyteen. A Oy:llä on ollut toimintansa aikana vuosina 2008-2011 myös maksuviiveitä erään merkittävän sopimuskumppanin kanssa (K25), mutta ainakin osingonjakojen kannalta olennaisina ajankohtina A Oy on maksuviiveistä huolimatta kyennyt suorittamaan maksut.

Hovioikeus toteaa johtopäätöksenään, että A Oy:n tulos on ollut molempina osingonjakoa koskevina päätöksentekohetkinä voitollinen. Suoritetuista osingonjaoista huolimatta yhtiö on kyennyt selviytymään erääntyneistä maksuvelvoitteistaan vuosina 2007 ja 2008 sekä tämän jälkeen ainakin vuosina 2009 ja 2010. Yhtiön toiminta on perustunut merkittävässä määrin ennakkoon myydyistä matkoista saatuihin varoihin, mutta tätä ei voida pitää osoituksena yhtiön maksukyvyttömyydestä vuosina 2007 ja 2008. Myöskään velkojien kanssa laaditut maksusuunnitelmat ja maksujärjestelyt eivät osoita maksukyvyttömyyttä, koska yhtiö on kyennyt suoriutumaan velvoitteistaan maksusuunnitelmissa sovitulla tavalla. Maksusuunnitelmat on myös laadittu osingonjakoa koskevien päätösten jälkeen, joten tällaisia suunnitelmia ei ole näytetty olleen osingonjaoista päätettäessä.

Hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tavoin, ettei A Oy ole ollut vuosina 2007 ja 2008 tapahtuneiden osingonjakoa koskevien päätösten aikaan maksukyvytön. Yhtiö ei ole myöskään tullut osingonjakojen seurauksena maksukyvyttömäksi. Osinkojen jako vuosina 2007 ja 2008 ei ole näin ollen tapahtunut osakeyhtiölain 13 luvun 2 §:n vastaisesti eikä maksettujen osinkojen palauttamiseen ole tästä johtuvia perusteita.

Takaisinsaantilain 5 §:n mukaan oikeustoimi peräytyy, jos sillä yksin tai yhdessä muiden toimenpiteiden kanssa on sopimattomasti suosittu velkojaa toisten velkojien kustannuksella, siirretty omaisuutta pois velkojien ulottuvilta tai lisätty velkoja velkojien vahingoksi. Peräytymisen edellytyksenä on, että velallinen oli oikeustointa tehtäessä maksukyvytön tai että oikeustoimi osaltaan johti velallisen maksukyvyttömyyteen. Lisäksi edellytetään, että toinen osapuoli tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää maksukyvyttömyydestä tai ylivelkaisuudesta taikka oikeustoimen merkityksestä velallisen taloudellisille oloille sekä seikoista, joiden vuoksi oikeustoimi oli sopimaton.

Edellä hovioikeus on käräjäoikeuden tavoin katsonut, ettei A Oy ollut vuonna 2008 maksetun osingonmaksun aikaan maksukyvytön eikä osingonjako myöskään johtanut yhtiön maksukyvyttömyyteen. Perusteita vuoden 2008 osingonjaon peräyttämiselle ei siten ole.

Edellä lausuttujen perustelujen nojalla hovioikeus toteaa johtopäätöksenään, että A Oy:n vuosien 2006 ja 2007 tilinpäätöksissään käyttämä huoltoreservimaksujen kirjaustapa on ollut oikea ja A Oy:llä on ollut vapaata pääomaa osinkojen maksamiseen ja pääomalainan takaisinmaksuun. A Oy ei ole ollut myöskään vuosina 2007 ja 2008 tapahtuneiden osingonjakojen aikaan maksukyvytön eikä yhtiö ole osingonjakojen seurauksena tullut maksukyvyttömäksi. Näin ollen osingonjakojen ja pääomalainan palauttamista koskevat konkurssipesän vaatimukset on hylättävä ja käräjäoikeuden tuomio kumottava.

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan siltä osin kuin B Oy on velvoitettu palauttamaan A Oy:n konkurssipesälle osinkoja ja pääomalainaa. A Oy:n konkurssipesän kanne hylätään.

Asian ovat ratkaisseet:

hovioikeudenneuvos Timo Ojala

hovioikeudenneuvos Terhi Mattila

hovioikeudenneuvos Tuomo Kare

Valmistelija:

hovioikeuden esittelijä Laura Stenberg

Ratkaisu on yksimielinen.

Lähetetty Korkeimpaan oikeuteen 6.6.2018

Riidattomat taustatiedot

Kanne

Vastaus

Riitaiset kysymykset

Huoltoreservimaksujen kirjaaminen ja vapaa oma pääoma

B Oy:n tietoisuus ja velvollisuus varojen palauttamiseen

Maksukyky ja B Oy:n tietoisuus siitä

Takaisinsaantiperuste vuoden 2008 osingonjaon osalta

Asian käsittely hovioikeudessa

Valitus

Lausuma

I Kysymyksenasettelu

II Osingonjakojen ja pääomalainan takaisinmaksun osakeyhtiölain vastaisuus

1. Varojen jaon ja pääomalainan maksamisen edellytykset

2. Osingonjakoon ja pääomalainan takaisinmaksuun käytettävissä olleet varat

Huoltoreservimaksut ja niiden luonne

Huoltoreservimaksujen kirjaamistavasta esitetty selvitys

Johtopäätökset huoltoreservimaksujen kirjaamisesta

3. A Oy:n maksukyky

Maksukykyä koskeva arvio

Osakeyhtiölain tarkoittama maksukyvyttömyys

A Oy:n maksukyky osingonjakoja koskevina ajankohtina

(a) Osingonjaot

(b) Tilinpäätöstiedot

(c) Yhtiön maksukykyä koskeva muu selvitys

(d) Johtopäätökset yhtiön maksukyvyttömyydestä

III Vuoden 2008 osingonjaon takaisinsaanti

IV Lopputulos

Tuomiolauselma