Itä-Suomen HO 20.4.2022 185 — Todistelu

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Yhdysvaltojen liittovaltion poliisi (FBI) oli toteuttanut peiteoperaation, jossa niin kutsuttujen Anom-puhelimien välinen Suomessa tapahtunut viestiliikenne oli käyttäjien tietämättä tallentunut FBI:n palvelimelle. Kysymys siitä, voitiinko tällä tavalla hankittua viestintää hyödyntää todisteena rikosasiassa.

Ks.

ITÄ-SUOMEN HOVIOIKEUDEN PÄÄTÖS 20.4.2022

Vaatimukset hovioikeudessa

ovat vaatineet, että hovioikeus kumoaa käräjäoikeuden 28.9.2021 tekemän käsittelyratkaisun ja asettaa niin kutsutut Anom-viestit hyödyntämiskieltoon.

mukaan Yhdysvaltain poliisi ja/tai joku sen kanssa yhdessä toiminut rikollistaho on hankkinut Suomessa viestineiden Suomen kansalaisten viestejä tietoverkosta. Koska FBI ei ole saanut eikä olisi voinutkaan saada Suomessa lupaa tällaiselle menettelylle, on todisteet hankittu lainvastaisesti. Lisäksi ne sisältävät salassa pidettävää viestintää. Tämän salaisuuden murtaminen on mahdollista ainoastaan oikeuden etukäteen antamalla luvalla, jollaista ei tässä tapauksessa ole. Siten viranomaiset saattavat syyllistyä rikokseen näitä salassa pidettäviä tietoja levittämällä. Salassapitorikosta koskevan rikoslain 38 luvun 1 §:n lisäksi viranomaisten toimintaa arvioitaessa merkityksellisiä ovat saman luvun säännökset viestintäsalaisuuden rikkomisesta.

Hankkimistavan laittomuuden vakavuusaste on edellä selostettu. Hankkimistavan luotettavuutta ei asiassa voida arvioida muutoin kuin julkisuudessa olleiden tietojen perusteella. FBI lienee painostamalla saanut rikollisia hankkeeseen mukaan. Hankkimistavassa onkin kysymys laajamittaisesta erehdyttämisestä. Todisteet ovat hyvin merkityksellisiä, ja A:n osalta koko näyttö perustuu lainvastaisesti saatuun aineistoon. Oikeudenmukainen oikeudenkäynti ei voi rakentua tällaisen selvityksen varaan.

Asiassa on käsillä puuttumattomuusperiaatteen tapainen tilanne. Tuomioistuin ei voi sallia näyttönä pelkästään lainvastaiseen menettelyyn perustuvaa selvitystä, kun se ei mustan kauppahinnan ja laittomien pelivelkojenkaan kyseessä ollessa ota tutkittavakseen väitteitä, jotka perustuvat lain tai hyvän tavan vastaisiin oikeustoimiin tai sopimusehtoihin.

Näin ollen tuomioistuin ei oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 25 §:n 3 momentin nojalla saa tässä tapauksessa hyödyntää lainvastaisesti hankittua todistetta, koska hyödyntäminen vaarantaa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisen ottaen huomioon asian laatu, todisteen hankkimistapaan liittyvä oikeudenloukkauksen vakavuus, hankkimistavan merkitys todisteen luotettavuudelle, todisteen merkitys asian ratkaisemisen kannalta ja muut olosuhteet.

$ec

Kyseisellä tavalla hankitun aineiston käyttäminen vaarantaa syytteessä olevien henkilöiden oikeusturvaa loukaten heidän perusoikeuksiaan. Kuuntelu on tapahtunut massavalvontana ilman minkäänlaisia lupia. Aineisto ulkomaalaisen tiedustelu- tai poliisiviranomaisen antamana niin sanottuna lopputulosaineistona ei täytä tuomioistuimenettelyssä vaadittavaa kontradiktorista periaatetta. Toisella osapuolella ei ole mahdollisuuksia tarkistaa aineiston osalta sen hankkimisessa käytettyä tapaa, tekniikkaa, virhemahdollisuuksia tai ylipäänsä lopputulosten oikeellisuutta. Sen on hankkinut ulkomainen toimija, joka ei näitä tarkistuksia ja materiaalin tarkempaa tutkimista salli. Menettely ei täytä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellytyksiä.

$ee

Anom-viestit on tallennettu FBI:n peiteoperaatiossa ulkoiselle palvelimelle. Suomen viranomaisilla ei ole tarkempaa tietoa operaation yksityiskohdista ja sen teknisestä toteutuksesta. Suomen viranomaisilla ei ole myöskään tietoa Suomeen toimittamattoman materiaalin sisällöstä tai laajuudesta. Kenelläkään Suomessa ei ole virkavastuuta materiaalin oikeellisuudesta tai sen sisällöstä. Puolustuksella eikä tuomioistuimella ole mahdollisuutta kontrolloida materiaalin autenttisuutta ja oikeellisuutta. Puolustuksella ei ole myöskään mahdollisuutta tehdä tutkintapyyntöjä toimittamattoman aineiston tai tietojen osalta. Kaiken kaikkiaan materiaalin hyödyntämisen salliminen estäisi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisen. Näin ollen viestien esittäminen todisteena ei ole mahdollista oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 25 §:n 3 momentin nojalla.

mukaan asiassa näyttönä esitetyt suomalaisten henkilöiden Anom-viestit on hankittu ilman pakkokeinolain asettamia edellytyksiä, ja ne kuuluvat viestintäsalaisuuden piiriin. Niiden käyttöä todisteena ei näin ollen tule sallia.

Vastaus

Syyttäjä on vastustanut vaatimuksia.

Anomissa on ollut kyse FBI:n peiteoperaatiosta. FBI rakensi Anomiksi kutsutun teknisen palvelimen, jolle se tallensi viestit, ja hallinnoi palvelinta. Peiteoperaatio on toteutettu viranomaisten toimesta Yhdysvaltojen lainsäädännön sallimalla tavalla, eikä kyse siten ole ollut haitta- tai vakoiluohjelmasta. Kun peiteoperaatio on toteutettu lain sallimalla tavalla, ei viestien hankintatapa voi olla laiton. Huomionarvoista on, että yhtäkään Anom-puhelinta ei ole telekuuntelussa tarkoitetulla tavalla kuunneltu. Anom-puhelimilla ei ole voinut soittaa vaan ainoastaan lähettää viestejä, mikä ei ole tapahtunut normaalissa puhelinverkossa. Viestiliikenne on tallentunut palvelimelle, josta viestit on saatu. Kun FBI:lla on ollut lainmukainen lupa peiteoperaatioon ja viestien tallentamiseen, on vaikea ymmärtää, missä lainvastaisuus olisi tapahtunut.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla sallii viestintäsalaisuuteen puuttumisen muun ohessa, jos se on välttämätöntä rikollisuuden estämiseksi, kuten tässä tapauksessa.

$f0

$f1

C on valituksessaan viitannut siihen, että Helsingin käräjäoikeudessa on kolmessa ratkaisussa katsottu viestien hankinnan tapahtuneen lainvastaisesti. Kyseessä on kahden eri tuomarin näkemys. Helsingin käräjäoikeudessa on annettu vähintään yhtä monta ratkaisua, joissa viestien hankinnan ei ole katsottu tapahtuneen lainvastaisesti (päätökset 8.12.2021 nro 21/3934 asiassa R 21/9313, 29.6.2021 nro 21/2010 asiassa R 21/5146 ja 3.11.2021 nro 21/3387 asiassa R 21/8040). Vastaavasti on päätetty Lapin käräjäoikeudessa (päätökset 25.10.2021 asiassa R 21/1845 ja 16.12.2021 asiassa R 21/2168) sekä Päijät-Hämeen käräjäoikeudessa (päätös 10.1.2022 asiassa R 21/1990).

$f2

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

$f4

Kysymys on siitä, onko Anom-viestit hankittu lainvastaisesti, ja jos on, onko niiden hyödyntäminen todisteena evättävä.

$f6

Perustuslain 21 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 25 §:ssä säädetään todisteen hyödyntämiskiellosta. Sen 1 ja 2 momentissa säädetään hyödyntämiskiellosta koskien kiduttamalla tai itsekriminointisuojan vastaisesti hankittua todistelua, mistä ei ole tässä asiassa kysymys. Pykälän 3 momentin mukaan muussa tapauksessa tuomioistuin saa hyödyntää myös lainvastaisesti hankittua todistetta, jollei hyödyntäminen vaaranna oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista ottaen huomioon asian laatu, todisteen hankkimistapaan liittyvä oikeudenloukkauksen vakavuus, hankkimistavan merkitys todisteen luotettavuudelle, todisteen merkitys asian ratkaisemisen kannalta ja muut olosuhteet.

$f7

$f8

Koska Anom-viestintä on tässä tapauksessa riidattomasti tapahtunut Suomessa ja kun se on epäilemättä ollut luottamukselliseksi tarkoitettua, on viesteissä kysymys Suomen perustuslain 10 §:n 2 momentin suojaamasta luottamuksellisesta viestinnästä. Tästä johtuu, että viestintään puuttuminen toteutuneella tavalla voi olla laillista ainoastaan, jos se perustuu johonkin saman pykälän 4 momentissa tarkoitettuun eduskuntalailla säädettyyn rajoitukseen luottamuksellisen viestin suojaan.

Tämä tarkoittaa, että luottamuksellista viestintää voidaan sitä suojaavaa perusoikeutta loukkaamatta käyttää oikeudenkäynnissä todisteena viestinnän osapuolten suostumuksetta ainoastaan, jos tiedot viestinnästä on hankittu pakkokeinolain salaisia pakkokeinoja koskevien säännösten tai muiden salaista tiedonhankintaa sääntelevien eduskuntalakien mukaisessa järjestyksessä. Yhdysvaltain lainsäädännöllä ei voida murtaa Suomen perustuslaissa säädettyä luottamuksellisen viestin suojaa niin, että näitä kotimaisia säännöksiä noudattamatta hankittu luottamuksellinen viestintä olisi syyttäjän käytettävissä oikeudenkäynnissä Suomessa aivan samalla tavalla kuin niitä noudattaen hankittu viestintä.

Edellä todetulla tavalla perustuslaki suojaa luottamuksellista viestintää välineneutraalisti. Tämä tarkoittaa, ettei sillä tekniikalla, jolla viestintä on järjestetty, eikä sillä, missä maassa sijaitsevaan palvelimeen viestit ovat päätyneet ja sieltä talteen otettu, ole merkitystä. Kaikenlainen viestin lähettäminen ja vastaanottaminen on suojattua Suomessa myös matkapuhelinverkon ulkopuolella.

$fa

$fb

Kysymys on syytteiden mukaan lajissaankin vakavista törkeistä huumausainerikoksista. Rikosten laatu puhuu siten vahvasti viestien hyödyntämiskieltoon asettamista vastaan.

Mitä tulee vastaajien väitteisiin viranomaisten tekemistä rikoksista, hovioikeus arvioi olevan mahdollista, että edellä laittomaksi arvioitu viestien hankintatapa Yhdysvalloissa täyttäisi Suomessa tehtynä jonkun rikoslain 38 luvussa tarkoitetun tieto- tai viestintärikoksen tunnusmerkistön. Tällä ei ole kuitenkaan ratkaisevaa merkitystä, koska Suomen syyttäjäviranomaiset ovat saaneet aineiston haltuunsa laillisesti kansainvälisten oikeusapusopimusten mukaisesti.

$fc

Viestien todisteeksi hyväksymisen puolesta puhuu se, että ne on hankittu vakavien rikosten selvittämiseksi ja estämiseksi. Tämä tarkoitus vastaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua perustetta poiketa yksityiselämän suojasta. Viestien hankinnassa ei myöskään ole kajottu yksityiselämän ja luottamuksellisen viestin suojan ydinalueelle, kuten perhe-elämää taikka lain suojaamia arkaluontoisia tietoja koskevaan viestintään. Kyse ei liioin ole epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla hankituista todisteista.

Kokoavana johtopäätöksenä kolmessa edellisessä kappaleessa lausutusta hovioikeus katsoo, että viestien hankintaan on liittynyt varsin epäsovinnaisena pidettäviä piirteitä, koska tiedot vastaajien viestinnästä on alun perin hankittu noudattamatta mitään eduskuntalakia. Vaikka tämä seikka puhuu hyödyntämiskiellon asettamisen puolesta, voidaan sitä vastaan puhuvia argumentteja erityisesti loukkauksen hyväksyttävän tavoitteen johdosta pitää oikeudenloukkauksen vakavuuden kokonaisarvioinnissa vähintään yhtä painavina.

Asiassa ei ole tullut ilmi mitään konkreettista seikkaa, joka viittaisi siihen, että kysymyksessä olevat valtion viranomaisen hankkimat viestit eivät ole todellisia tai että niiden sisältöä olisi vääristelty. Tämän vuoksi hyödyntämiskielto ei saa tukea hankkimistavan vaikutuksesta todisteen luotettavuuteen. Vastaava johtopäätös pätee myös todisteen merkitystä tarkoittavan arviointiperusteen kohdalla, kun huomioon otetaan, että asiassa tullaan jokaisen valittajan osalta esittämään muutakin todistelua. Muina olosuhteina huomioon otettavia merkityksellisiä seikkoja ei ole ilmi tullut.

$fd

$fe

Näiden näkökohtien merkitys tämän asian näytön arvioinnissa ja sen olosuhteissa jää tehtäväksi syytekohdittain ja vastaajakohtaisesti vasta tuomiossa, kun näyttö on kokonaisuudessaan otettu vastaan.

Päätöslauselma

Hyödyntämiskieltovaatimukset hylätään.

— — — — — — — — — — —

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

hovioikeudenneuvos Aki Rasilainen

hovioikeudenneuvos Marleena Tuikkala

hovioikeudenneuvos Harri Tuhkanen

Esittelijä: hovioikeuden esittelijä Inka Jääskeläinen

Äänestys

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto asiassa R 21/1261

Hovioikeudenneuvos Marleena Tuikkala:

Erimielisyyteni koskee ainoastaan ratkaisun perusteluja siltä osin, kuin enemmistö on katsonut Anom-viestit hankitun alun perin laittomasti. Asian riidattomat seikat ja sovellettavat oikeusohjeet on enemmistön perusteluissa oikein selostettu.

Asiassa hyödyntämiskieltoon vaaditut viestit ovat peräisin FBI:n toteuttamasta operaatiosta, jossa se on rakentanut ja tarjonnut peiteoperaation kautta käyttöön teknisen palvelimen (Anom). Tätä on käytetty Anom-sovelluksen sisältävillä puhelimilla, joilla on voinut ainoastaan lähettää viestejä toiseen vastaavan sovelluksen omaavaan puhelimeen. Viestintä puhelimilla on tapahtunut käyttäjien käsityksen mukaan salatusti, mutta tosiasiassa viestiliikenne on tallentunut FBI:n hallinnoimalle palvelimelle. Viestintä on edellyttänyt erityisen laitteen hankkimista (Anom-puhelin). Sanotut puhelimet ovat olleet peräisin ulkomailta, eikä niitä ole ollut Suomessa yleisesti saatavilla.

Tiedonhankintaa puhelimilla lähettyjen viestien sisällöstä ei ole toteutettu Suomen viranomaisten pyynnöstä tai myötävaikutuksesta, vaan kyse on ollut FBI:n oma-aloitteisesti toteuttamasta operaatiosta. Tiedonhankinta ei ole kohdistunut yleiseen viestintään, vaan on ollut kohdennettua ja koskenut rajatun henkilöpiirin FBI:n rakentamalle palvelimelle tallentunutta viestintää, jonka on voitu olettaa sisältävän rikoksia koskevia tietoja.

Tiedonhankinta on siten tapahtunut ulkomailla ulkomaisen viranomaisen toimesta ulkomailla sijaitsevalta palvelimelta. Katson, että tiedonhankinnan laillisuutta koskee siten paikallinen lainsäädäntö ja määräykset, eikä Suomen lainsäädäntö lähtökohtaisesti tule FBI:n operaation laillisuuden arvioinnissa sovellettavaksi huolimatta siitä, että palvelimelle on tallentunut myös joidenkin suomalaisten Anom-puhelimen käyttöönsä hankkineiden Suomessa tapahtunutta viestintää.

Asiassa ei ole ilmennyt aihetta epäillä, etteikö FBI:n toteuttamaa tiedonhankintaa ole toteutettu kyseistä viranomaista koskevan lainsäädännön mukaisia edellytyksiä ja muotomääräyksiä noudattaen tai että siihen muuten olisi liittynyt epäsovinnaisena pidettäviä piirteitä. Se, että käyttöön on luovutettu salaiseksi viestintävälineeksi markkinoituja puhelimia, ei ole yllyttämistä mihinkään rikokseen, eikä sanotun menettelyn voi muutoinkaan katsoa ratkaisevalla tavalla vaikuttaneen valvonnan kohteena olevan henkilön rikoksentekopäätöksen tekemiseen.

Viestit on sittemmin toimitettu Suomen poliisille laillisesti syyttäjän tarkoittaman, yhteistyön tehostamisesta rikollisuuden estämiseksi ja torjumiseksi tehdyn, Suomen ja Yhdysvaltojen välisen valtiosopimuksen nojalla. Viestien käyttöön todisteena on annettu lupa Yhdysvaltain oikeusministeriön toimesta.

Edellä mainituin perustein katson, että Anom-viestejä koskenut tiedonhankinta ei ole menettelyllisesti tapahtunut lainvastaisesti ja oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 25 §:n 3 momentin säännös lainvastaisesti hankitun todisteen hyödyntämisestä ei siten tule sovellettavaksi.

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että laillisestikin hankittu todiste voidaan asettaa hyödyntämiskieltoon, jos todisteen käyttämisestä seuraisi (vakava) perusoikeuden loukkaus ja etenkin silloin, kun todisteen esittäminen loukkaisi vakavasti yksityisyyteen liittyviä oikeuksia (Riekkinen, Juhana: Sähköiset todisteet rikosprosessissa, 2019). Asiassa on siten vielä arvioitava, loukkaako Anom-viestien käyttäminen todisteena käsillä olevassa rikosprosessissa vakavasti perustuslaissa ja kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa suojattua oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin tai yksityiselämän suojaa. Tämä arviointi perustuu suurelta osin samoihin arviointikriteereihin kuin edellä sanotun oikeudenkäymiskaaren säännöksen mukaisesti lainvastaisesti hankitun todisteenkin osalta, jota on käyty läpi enemmistön perusteluissa. Tältä osin kiinnitän huomiota seuraavaan.

Suomen perustuslain mukaan luottamuksellisen viestin salaisuus on lähtökohtaisesti loukkaamaton. Ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan sekä perustuslain 10 §:n mukainen yksityiselämän ja luottamuksellisen viestin suoja ei ole kuitenkaan ehdoton. Oikeuteen voidaan puuttua lain nojalla silloin, kun se on välttämätöntä rikosten selvittämiseksi tai yhteiskunnan turvallisuutta vaarantavien rikosten tutkinnassa. Viestisalaisuus on pakkokeinolainkin mukaan murrettavissa ja lupa telekuunteluun ja -valvontaan voidaan lain 10 luvussa tarkemmin säädetyin edellytyksin myöntää, kun rikoksesta epäiltyä on syytä epäillä törkeästä huumausainerikoksesta.

Todisteeksi esitetyt viestit on hankittu erittäin vakavien rikosten selvittämiseksi ja siten hyväksyttävässä tarkoituksessa. Kyse ei ole ollut laajaa yleisöä koskevasta verkkovalvonnasta. Viestien hankinnassa ei ole myöskään kajottu luottamuksellisen viestinnän suojan ydinalueelle, kuten perhe-elämää taikka lain suojaamia arkaluontoisia tietoja koskevaan viestintään. Kyse ei liioin ole epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla hankituista todisteista.

Asiassa ei ole tullut ilmi mitään konkreettista seikkaa, joka viittaisi siihen, että todisteeksi esitetyt viestit eivät ole todellisia tai että niiden sisältöä olisi vääristelty. Puolustuksella on mahdollisuus valvoa ja riitauttaa vastaajien kirjoittamiksi väitetyistä viesteistä ilmenevien seikkojen oikeellisuutta, koska syyttäjällä ja puolustuksella on käytettävissä sama FBI:n kokoama aineisto.

Edellä mainitulla perusteella katson, että kokonaisuutena arvioiden viestien esittäminen todisteena ei johda sellaiseen vakavaan perusoikeuksien loukkaukseen tai oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaarantumiseen, että todisteet olisi asetettava hyödyntämiskieltoon. Näin ollen katson kuten enemmistö, että perusteita vapaan todistelun periaatteesta poikkeamiselle ei ole ja vaatimus Anom-viestien asettamisesta hyödyntämiskieltoon on hylättävä.

Vakuudeksi: Hovioikeudenneuvos Marleena Tuikkala

Lainvoimaisuustiedot:

I-SHO:2022:5

A, B, C ja D

A:n

B:n

C:n

D:n

Riidattomat seikat ja kysymyksenasettelu

Sovellettavat oikeusohjeet

Johtopäätökset