KHO 10.3.2021/106 — Miljötillstånd

Regionförvaltningsverket hade 15.2.2017 beviljat bolagen A och B miljötillstånd enligt miljöskyddslagen (527/2014) för nya enheter i ett oljeraffinaderis kraftverk. Verksamheten omfattade ångpannorna K3, K4 och K6 vilka hade en bränsleeffekt på högst 180 megawatt (MW), upplagring och behandling av bränsle i anslutning till dem och i ansökan uppgivna övriga funktioner.

I ärendet skulle på besvär av bolagen avgöras om regionförvaltningsverket då det fastställde villkoren för luftutsläppens gränsvärden, verifieringen av att gränsvärdena följs samt störningar i kraftverket, hade kunnat tillämpa kap. 10 i miljöskyddslagen om stora förbränningsanläggningar (bränsleeffekt på minst 50 megawatt) och SUPO-förordningen (936/2014) som minimikrav, eller om villkoren gällande utsläppsgränserna och störningar i kraftverket borde basera sig på endast BAT-slutsatserna om olje- och gasraffinering. Kommissionens verkställighetsbeslut om slutsatserna om bästa tillgängliga teknik (BAT) i olje- och gasraffinering enligt industriutsläppsdirektivet 2010/75/EU hade givits 9.10.2014.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade, lika som förvaltningsdomstolen, att bestämmelserna om stora förbränningsanläggningar ingick i III kap. (artiklarna 28 — 41) i industriutsläppsdirektivet och i direktivets bilaga V, vilka hade satts i kraft nationellt genom miljöskyddslagen och SUPO-förordningen. Varken i unionslagstiftningen eller i den nationella lagstiftningen fanns bestämmelser om att BAT-slutsatserna ersätter speciallagstiftning på området. Regionförvaltningsverket skulle därför tillämpa bestämmelserna i kap. 10 i miljöskyddslagen och SUPO-förordningen som minikrav.

Miljöskyddslagen 49 §, 52 § 1 mom. 1 punkten och 3 mom., 75 § 1 mom., 77 §, 97 § 1 mom. och 99 §

Statsrådets förordning om begränsning av utsläpp från stora förbränningsanläggningar (936/2014, SUPO-förordningen) 1 §, 4 § 1 mom., 14 § 1 — 4 mom. och 18 §

Ärendet har avgjorts av justitieråden Riitta Mutikainen, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari, Jaakko Autio, Monica Gullans samt miljösakkunnigråden Harri Koivusalo och Anna-Liisa Kivimäki. Föredragande Irene Mäenpää.

Aluehallintovirasto oli 15.2.2017 myöntänyt yhtiöille A ja B ympäristönsuojelulain (527/2014) mukaisen ympäristöluvan öljynjalostamon voimalaitoksen uusille yksiköille. Toiminta kattoi polttoainetehoiltaan enintään 180 megawatin (MW) höyrykattilat K3, K4 ja K6, niihin liittyvien polttoaineiden varastoinnin ja käsittelyn sekä muut hakemuksessa esitetyt oheistoiminnot.

Asiassa oli yhtiöiden valituksesta arvioitavana, oliko aluehallintovirasto voinut voimalaitoksen ilmapäästöjen päästöraja-arvoista, raja-arvojen noudattamisen todentamisesta sekä voimalaitoksen häiriötilanteista määrätessään soveltaa suuria polttolaitoksia (polttoaineteho vähintään 50 MW) koskevia ympäristönsuojelulain 10 luvun säännöksiä ja SUPO-asetusta (936/2014) vähimmäisvaatimuksina, vai oliko päästöraja-arvoja ja voimalaitoksen häiriötilanteita koskevien määräysten tullut perustua ainoastaan öljyn ja kaasun jalostuksen BAT-päätelmiin. Komission täytäntöönpanopäätös teollisuuspäästödirektiivin 2010/75/EU mukaisista öljyn ja kaasun jalostuksen parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevista päätelmistä oli annettu 9.10.2014.

Korkein hallinto-oikeus totesi samoin kuin hallinto-oikeus, että suuria polttolaitoksia koskeva sääntely sisältyi teollisuuspäästödirektiivin III lukuun (artiklat 28 — 41) sekä direktiivin liitteeseen V, jotka oli pantu kansallisesti täytäntöön ympäristönsuojelulakia sekä SUPO-asetusta säädettäessä. Unionin lainsäädännössä tai kansallisessa lainsäädännössä ei ollut säädetty siitä, että BAT-päätelmät korvaisivat asiaa koskevan erityislainsäädännön. Aluehallintoviraston oli siten tullut soveltaa myös ympäristönsuojelulain 10 luvun sekä SUPO-asetuksen säännöksiä vähimmäisvaatimuksina.

Ympäristönsuojelulaki 49 §, 52 § 1 momentti 1 kohta ja 3 momentti, 75 § 1 momentti, 77 §, 97 § 1 momentti ja 99 §

Suurten polttolaitosten päästöjen rajoittamisesta annettu valtioneuvoston asetus (936/2014, SUPO-asetus) 1 §, 4 § 1 momentti, 14 § 1 — 4 momentti ja 18 §

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari, Jaakko Autio, Monica Gullans sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Harri Koivusalo ja Anna-Liisa Kivimäki. Asian esittelijä Irene Mäenpää.