KHO 11.10.2018/4629 — Ulkomaalaisasia

Maahanmuuttovirasto oli Suojelupoliisin lausuntoon viitaten hylännyt Tunisian kansalainen A:n perhesiteen perusteella myönnettävää oleskelulupaa koskevan hakemuksen ja päättänyt käännyttää A:n kotimaahansa, koska hänen voitiin perustellusta syystä epäillä ryhtyvän Suomessa kansallista turvallisuutta vaarantavaan toimintaan.

A valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus kuuli suullisessa käsittelyssä Suojelupoliisin edustajaa lausunnosta. Hallinto-oikeus hylkäsi valittajan pyynnön suullisen käsittelyn toimittamisesta ja varasi valittajalle tilaisuuden toimittaa mahdollista lisäselvitystä kirjallisesti.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa valituksen kohteena oli ensisijaisesti hallinto-oikeuden menettely. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että vaikka hallinto-oikeus oli arvioinut kaiken Suojelupoliisin esittämän tiedon olevan asianosaiseltakin salassapidettävää, sen olisi tullut varata valittajalle tämän pyytämä tilaisuus tulla suullisesti kuulluksi ja kuulustuttaa ainakin omia todistajiaan. Valittajan pyytämää suullista käsittelyä ei ollut tällaisessa perhesiteen perusteella myönnettävää oleskelulupaa ja käännyttämistä koskevassa asiassa voitu pitää ilmeisen tarpeettomana hallintolainkäyttölain 38 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Hallinto-oikeuden päätös kumottiin ja asia palautettiin sille uuden suullisen käsittelyn toimittamiseksi.

Ulkomaalaislaki 5 §

Hallintolainkäyttölaki 33 §, 34 § 1 momentti, 38 ja 53 §

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettu laki 11 § 2 momentti ja 24 § 1 momentti 9 kohta

Laki oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa 8, 9, 11, 12 ja 18 §

Suomen perustuslaki 12 § 2 momentti ja 21 § 2 momentti

Euroopan ihmisoikeussopimus 8 ja 13 artikla

KHO 2018:109

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Janne Aer, Petri Helander, Tuomas Kuokkanen ja Taina Pyysaari. Asian esittelijä Elina Nyholm.

Migrationsverket hade med hänvisning till Skyddspolisens utlåtande avslagit den tunisiska medborgaren A:s ansökan om uppehållstillstånd på grund av familjeband och beslutat avvisa A till sitt hemland, eftersom det fanns en grundad anledning att misstänka att han i Finland skulle bedriva verksamhet som äventyrar den nationella säkerheten.

A besvärade sig över beslutet. Förvaltningsdomstolen höll muntlig förhandling och hörde Skyddspolisens representant om Skyddspolisens utlåtande. Förvaltningsdomstolen avslog ändringssökandens begäran om muntlig förhandling och beredde ändringssökanden tillfälle att inkomma med skriftlig tilläggsutredning.

I högsta förvaltningsdomstolen gällde ärendet i första hand förvaltningsdomstolens förfarande. Högsta förvaltningsdomstolen ansåg att förvaltningsdomstolen borde ha berett ändringssökanden tillfälle att enligt sin begäran bli hörd muntligt och få förhöra åtminstone sina egna vittnen, trots att förvaltningsdomstolen hade bedömt att all den information Skyddspolisen hade framfört var sekretessbelagd även för ändringssökanden. En muntlig förhandling i ett ärende som gäller uppehållstillstånd på grund av familjeband och avvisning kunde inte i det aktuella fallet anses uppenbart onödig på det sätt som avses i 38 § i förvaltningsprocesslagen. Förvaltningsdomstolens beslut upphävdes och ärendet återförvisades till förvaltningsdomstolen för ny muntlig förhandling.

Utlänningslagen 5 §

Förvaltningsprocesslagen 33 §, 34 § 1 mom., 38 och 53 §

Lagen om offentlighet i myndigheternas verksamhet 11 § 2 mom. och 24 § 1 mom. 9 punkten

Lagen om offentlighet vid rättegång i förvaltningsdomstolar 8, 9, 11, 12 och 18 §

Finlands grundlag 12 § 2 mom. och 21 § 2 mom.

Europeiska människorättskonventionen artikel 8 och 13

HFD 2018:109

Ärendet har avgjorts av justitieråden Anne E. Niemi, Janne Aer, Petri Helander, Tuomas Kuokkanen och Taina Pyysaari. Föredragande Elina Nyholm.