KHO 11.5.2018/2202 — Määräaikaisen virkasuhteen purku koeaikana, hyvitys oikeudenkäynnin viivästymisestä

Valitus kunnallisen viranhaltijan virkasuhteen purkamisesta koeaikana sekä vaatimus oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä

X:n kunnanhallitus

A

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 20.5.2016 nro 16/0415/2

on 6.3.2013 hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen.

on 5.5.2014 antamallaan päätöksellä nro 14/5007/3 A:n valituksen johdosta kumonnut edellä mainitut päätökset. Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa katsonut, että päiväkodin johtaja oli ylittänyt toimivaltansa purkaessaan A:n virkasuhteen.

on 22.3.2016 antamallaan päätöksellä taltionumero 972 X:n kunnanhallituksen valituksesta kumonnut hallinto-oikeuden päätöksen ja palauttanut asian hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. Korkein hallinto-oikeus on katsonut, että päiväkodin johtajalla oli ollut toimivalta päättää asiasta.

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt tutkimatta A:n vaatimuksen palkan maksamisesta.

Hallinto-oikeus on A:n valituksesta kumonnut sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksen.

Hallinto-oikeus on velvoittanut X:n kunnan korvaamaan A:lle tämän oikeudenkäyntikulut Pohjois-Suomen hallinto-oikeudessa 2 480 eurolla ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa 1 340,44 eurolla eli yhteensä 3 820,44 eurolla viivästyskorkoineen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Viranhaltijalain 45 §:n 1 momentin mukaan, kun virkasuhteen päättämistä koskeva asia on 44 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa lainvoimaisesti ratkaistu ja työnantaja on saanut jäljempänä 2 momentissa tarkoitetun selvityksen, viranhaltijalle maksetaan viipymättä virkasuhteen lainvastaisen päättämisen johdosta saamatta jäänyt säännöllisen työajan ansio.

Hallinto-oikeus on todennut, että virkasuhteen purkamista koskevan päätöksen tullessa kumotuksi sillä perusteella, että purkaminen on tapahtunut ilman laissa säädettyä purkamisperustetta, kysymys menetetyn ansion korvaamisesta viranhaltijalle ratkeaa edellä mainittujen lainkohtien perusteella lopullisesti vasta sen jälkeen, kun tämä päätös on joko saanut lainvoiman muutoksenhakuajan umpeen kulumisen vuoksi tai sen oikeellisuus on muutoksenhaun johdosta ratkaistu lainvoimaisesti. Tämän vuoksi hallinto-oikeus ei voi ottaa välittömästi ensi asteena ratkaistavakseen A:n palkkavaatimusta, joka on ennenaikaisena jätettävä hallinto-oikeudessa tutkimatta.

X:n sosiaalitoimen ja terveydenhuollon päävastuualueen 1.1.2010 voimaan tulleen johtosäännön 2 §:n mukaan sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksessa sosiaalitoimen ja terveydenhuollon hallintoa koskevien asioiden esittelijänä toimii osastopäällikkö. Sosiaalitoimen esittelijänä toimii sosiaalijohtaja. Hänen ollessaan poissa tai esteellinen, asiat ratkaistaan sosiaalijohtajan sijaisen esittelystä. Terveydenhuollon asioiden esittelijänä toimii johtava lääkäri. Hänen ollessaan poissa tai esteellinen, asiat ratkaistaan sijaisen esittelystä.

$11a

Hallintolain 45 §:n 1 momentin mukaan päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset. Pykälän 2 momentin 5 kohdan mukaan päätöksen perustelut voidaan jättää esittämättä, jos perusteleminen on erityisestä syystä ilmeisen tarpeetonta.

Hallinto-oikeus on todennut, että hallintolain 45 §:n yhtenä keskeisenä tarkoituksena on se, että asianosaisen on saatava tietää hallintopäätöksen perusteena olevat konkreettiset seikat. Perustelujen tarkoitus on antaa hakijalle mahdollisuus arvioida valituksenalaisen päätöksen oikeellisuutta, harkita muutoksenhakua sekä puolustaa omaa kantaansa mahdollisessa muutoksenhaussa. Päätöksen perusteleminen antaa myös tuomioistuimelle edellytykset valituksenalaisen päätöksen lainmukaisuuden arvioimiselle sillä tavoin kuin Suomen perustuslain 21 §:n 1 momenttikin vaatii.

Hallintolain 49 g §:n mukaan oikaisuvaatimuspäätöksessä on annettava perusteltu ratkaisu oikaisuvaatimuksessa esitettyihin vaatimuksiin. Oikaisuvaatimuspäätöksen perustelemiseen ei sovelleta 45 §:n 2 momenttia.

Viranhaltijalain 8 §:n 1 momentin mukaan virkasuhteeseen otettaessa voidaan määrätä virantoimituksen aloittamisesta alkavasta enintään kuuden kuukauden koeajasta. Vuotta lyhyemmässä määräaikaisessa virkasuhteessa koeaika voi olla enintään puolet virkasuhteen kestosta. Pykälän 3 momentin (304/2003) mukaan koeajan kuluessa virkasuhde voidaan molemmin puolin purkaa päättymään välittömästi. Purkaminen ei saa tapahtua jäljempänä 12 §:ssä tarkoitetuilla tai koeajan tarkoitukseen nähden muutoin epäasiallisilla perusteilla.

Viranhaltijalain 12 §:n (304/2003 ja 26/2004) 1 momentin mukaan työnantaja ei saa virkasuhteeseen ottaessaan eikä virkasuhteen aikana ilman hyväksyttävää perustetta asettaa hakijoita eikä viranhaltijoita eri asemaan iän, terveydentilan, vammaisuuden, kansallisen tai etnisen alkuperän, kansalaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen, kielen, uskonnon, mielipiteen, vakaumuksen, perhesuhteiden, ammattiyhdistystoiminnan, poliittisen toiminnan tai muun näihin verrattavan seikan vuoksi. Sukupuoleen perustuvan syrjinnän kiellosta säädetään naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa (609/1986). Siitä, mitä syrjinnän käsitteellä tarkoitetaan, vastatoimien kiellosta ja todistustaakasta syrjintäasiaa käsiteltäessä säädetään yhdenvertaisuuslaissa (21/2004).

Hallinto-oikeus on todennut, että koeajan käyttämisen tarkoituksena virkaa täytettäessä on saada selville viranhaltijan soveltuvuus kysymyksessä olevaan virkaan. Työnantajan näkökulmasta koeajalla pyritään varmistumaan siitä, suoriutuuko virkasuhteeseen otettu hänelle kuuluvista tehtävistä asianmukaisesti. Purkamisen perusteen tulee olla sellainen viranhaltijan henkilöön tai hänen suoritukseensa liittyvä syy, jonka vuoksi työnantajalla on peruste katsoa, että viranhaltijan toiminta ei vastaa työnantajan asettamia vaatimuksia. Työnantajalla on asiassa laaja harkintavalta. Laajasta harkintavallasta huolimatta työnantajan on esitettävä näkemykselleen objektiivisesti hyväksyttävä peruste, jos työnantaja katsoo virkasuhteen koeaikapurun edellytysten täyttyvän.

$11c

Hallinto-oikeus on todennut, että purkamisen konkreettinen peruste ei ilmene millään tavalla päiväkodin johtajan päätöksestä. Päiväkodin johtajan päätöstä ei näin ollen ole perusteltu hallintolain 45 §:ssä edellytetyllä tavalla. A:ta on kuultu asiassa kirjallisesti, mutta virkasuhteen purkamisen konkreettiset perusteet eivät ilmene A:lle annetusta kuulemiskirjeestä. Myöskään oikaisuvaatimukseen annetussa sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksessä ei ole annettu hallintolain 49 g §:ssä edellytetyllä tavalla perusteltua vastausta oikaisuvaatimuksessa esitettyihin vaatimuksiin. Hallinto-oikeuden arvion mukaan virkasuhteen purkamisen konkreettiset perusteet ovat näin ollen jääneet A:lle hänen oikeusturvaansa vaarantavalla tavalla epäselviksi.

Asiakirjaselvityksen perusteella voidaan todeta, että A on kokenut tulleensa kiusatuksi työpaikallaan, jossa kiusaamisasiaa on selvitelty työnantajan toimesta. Työnantaja on muun muassa haastatellut A:n lisäksi päiväkodin työntekijöitä kiusaamisasiaan liittyen. Kun virkasuhteen purkamisen konkreettiset perusteet eivät ilmene päiväkodin johtajan eivätkä sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksistä eivätkä muustakaan asiakirjaselvityksestä, on asiassa perusteltu syy epäillä, että A:n virkasuhteen purkaminen on liittynyt työpaikkakiusaamiseen ja siten tapahtunut syrjivillä tai koeajan tarkoitukseen nähden muutoin epäasiallisilla perusteilla. Tämän vuoksi päiväkodin johtajan ja sosiaali- ja terveyslautakunnan päätökset on kumottava lainvastaisina.

Viranhaltijalain 53 §:n 1 momentin mukaan sen estämättä, mitä oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään, on kunnallisvalituksen tehnyt asianomainen viranhaltija tai muu henkilö, jonka on katsottava tehneen valituksen viranhaltijan puolesta, vaadittaessa velvoitettava korvaamaan työnantajan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, mikäli valitus koskee tässä laissa tarkoitettua asiaa eikä valitusta hyväksytä. Vastaavasti viranomainen on velvoitettava korvaamaan kunnallisvalituksen tehneen asianosaisen kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, mikäli päätös valituksen johdosta osittain tai kokonaan kumotaan.

Päätöksen tultua valituksen johdosta kumotuksi hallinto-oikeus on velvoittanut X:n kunnan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut kohtuulliseksi katsomallaan 3 820,44 eurolla.

on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan.

Kunnanhallitus on valituksensa perusteluissa uudistaen asiassa aikaisemmin lausumansa esittänyt valituksensa tueksi muun ohella seuraavaa:

A työskenteli Y:n päiväkodissa 3 — 6-vuotiaiden osastolla lastenhoitajan määräaikaisessa työsuhteessa ajalla 3. — 23.9.2012. Työnantaja antoi A:lle tämän toimiessa lastenhoitajan sijaisena mahdollisuuden tutustua lastentarhanopettajan työhön siten, että hän toimi viikon ajan 0 — 3-vuotiaiden osastolla lastenhoitajan tehtävissä.

Lastentarhanopettaja, jonka sijaisuuteen A valittiin, perehdytti häntä koko viikon ajan. Perehdytystä annettiin kaikkiin lastentarhanopettajan vastuulla tehtävänkuvauksessa olleisiin tehtäviin.

A kävi 31.10.2012 päivähoidon vastuuhenkilön luona ja kertoi tuijottelusta, jonka kohteeksi hän koki joutuneensa.

A:lle annetusta perehdytyksestä, ohjauksesta ja neuvonnasta huolimatta päivittäiset työtehtävät eivät päiväkodilla sujuneet. Päivähoidon vastuuhenkilö oli 7.11.2012 yhteydessä työterveyshuoltoon, koska lastenhoitajat olivat huolissaan ja ahdistuneita siitä, että päivähoidon laatu sekä lapsi- ja työntekijäturvallisuus päiväkodilla heikentyivät. Tähän oli syynä se, että A ei noudattanut aikatauluja eikä tehnyt hänelle kuuluneita tehtäviä.

Päivähoidon vastuuhenkilö järjesti 19.11.2012 pienten lasten puolen lastenhoitajien ja A:n kanssa neuvottelun. Neuvottelussa käytiin läpi päiväkodin toiminnassa esiin nousseita ongelmia, jotka johtuivat pääosin A:n toiminnasta. Neuvottelussa A ei tuonut kiusaamista esille, vaan hän lähti kesken neuvottelun työterveyshoitajan luokse.

Seuraavana päivänä 20.11.2012 pidettiin neuvottelu A:n, päivähoidon vastuuhenkilön ja sosiaalijohtajan kanssa. Tässä neuvottelussa käytiin läpi niitä asioita, joissa A:n toiminnassa vs. lastentarhanopettajana oli puutteita. Neuvottelussa kerrottiin työnantajan harkitsevan määräaikaisen virkasuhteen mahdollista purkamista koeaikana sekä A:n kuulemisesta. A ei tuonut esille työpaikkakiusaamista neuvottelussa.

Neuvottelussa 20.11.2012 A:lle annettiin kuulemiskirje liittyen virkasuhteen mahdolliseen purkamiseen koeaikana. Kuulemisen määräaika oli 4.12.2012 saakka. A oli 26.11.2012 yhteydessä kunnanjohtajaan kuulemiskirjeen ja työpaikkakiusaamiskokemuksen johdosta. X:n kuntaan 3.12.2012 saapuneessa vastineessa A:n ammattiliitto toi esille A:n kokeman työpaikkakiusaamisen.

Työpaikkakiusaamisväitteen tultua esille työnantaja halusi välittömästi selvittää asiaa, minkä johdosta määräaikaisen virkasuhteen purkuprosessi keskeytettiin. Asiassa kuultiin asianosaisia ja ammattiliiton edustajia 5. ja 11.12.2012. X:n kunnan henkilöstötoimikunnan nimeämä ristiriitatilanteiden sovitteluryhmä käsitteli asiaa 13. ja 14.12.2012.

Sovitteluryhmä esitti sopimusta, jota A halusi jäädä miettimään. A ei ilmoittanut työterveyshoitajalle kantaansa esitykseen.

Työnantaja purki A:n määräaikaisen virkasuhteen 14.12.2012 päivähoidon vastuuhenkilön tekemällä päätöksellä.

Koeaikapurun perusteet on esitetty 20.11.2012 pidetyssä neuvottelussa sekä kuulemiskirjeessä.

A:n määräaikaisen virkasuhteen purku koeaikana perustui ainoastaan A:n työssä suoriutumiseen. A:n toiminta ei vastannut työnantajan asettamia vaatimuksia siitä huolimatta, että A:ta perehdytettiin tehtävään.

Virkasuhteen purkamista koeaikana ei ole perinteisesti tarvinnut perustella muutoin kuin vetoamalla koeaikaan. Tämä kanta vastaa työsuhteen purkamista koskevaa vallitsevaa oikeuskäytäntöä. Virkasuhteen koeaikapurku vastaa sääntelyltään työsuhteen vastaavaa purkamista.

Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjapäätöksessä KHO 2014:103 todennut, että koeaikapurun perusteena olevien seikkojen tulee käydä ilmi jossakin vaiheessa koeaikapurkua siten, että viranhaltijalle käy riittävällä tavalla selväksi työnantajan tyytymättömyys viranhaltijan toimintaan.

X:n kunta katsoo, että A:n koeaikaisen määräaikaisen lastentarhanopettajan virkasuhteen purkaminen on tapahtunut laissa säädetyin perustein. A:lle on selvitetty koeaikapurkuun liittyvät perusteet riittävässä laajuudessa. Purkaminen ei ole tapahtunut syrjivin tai epäasiallisin perustein.

Päiväkodin johtaja päätöksen perusteluna mainitaan yksinomaan koeaika. Mitään tarkempaa perustetta siinä ei mainita.

Syynä A:n kiusaamiseen oli ilmeisesti se, että hän noudatti koulutuksensa mukaisia käytäntöjä työssään. Tämä koettiin jostakin syystä työyhteisössä vaikeaksi.

Täsmennyksenä kunnan esittämään A toteaa, että ensimmäinen yhteydenotto työpaikkakiusaamisasiassa tapahtui jo A:n virkasuhteen ensimmäisellä viikolla.

A on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

on antanut vastaselityksen.

Ensimmäisen kerran tieto työnantajalle A:n työpaikkakiusaamiskokemuksesta tuli 26.11.2012, jolloin A kertoi asiasta kunnanjohtajalle. A oli 31.10.2012 kertonut tuijottelusta, ei kiusaamisesta. Myöskään 19.11.2012 pidetyssä neuvottelussa A ei tuonut millään tavalla esille kokemaansa työpaikkakiusaamista. A toi asian ensimmäisen kerran julki vasta sen jälkeen, kun hänelle oli ensin kerrottu virkasuhteen mahdollisesta purkamisesta koeaikana.

on tänne 22.12.2017 saapuneessa kirjoituksessa vaatinut oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain perusteella hyvitystä 1 500 euroa kultakin vuodelta, jonka oikeudenkäynti on kestänyt yli kaksi vuotta ennen asian ratkaisemisesta. Lisäksi A on vaatinut hyvitysmaksuvaatimuksen esittämisestä aiheutuneiden kulujen korvaamista.

on lähetetty kunnanhallituksen vastaselitys tiedoksi.

2. Valtiokonttori määrätään maksamaan A:lle hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä 4 000 euroa. Vaatimus hyvityksen maksamisesta hylätään enemmälti.

3. A:lle määrätään korvattavaksi valtion varoista hyvitysvaatimuksen esittämisestä aiheutuneet kohtuulliseksi katsotut oikeudenkäyntikulut 930 euroa.

4. X:n kunnan ja A:n vaatimukset oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa muilta osin hylätään.

Viranhaltijalain 12 §:n mukaan työnantaja ei saa virkasuhteeseen ottaessaan eikä virkasuhteen aikana ilman hyväksyttävää perustetta asettaa hakijoita eikä viranhaltijoita eri asemaan iän, terveydentilan, vammaisuuden, kansallisen tai etnisen alkuperän, kansalaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen, kielen, uskonnon, mielipiteen, vakaumuksen, perhesuhteiden, ammattiyhdistystoiminnan, poliittisen toiminnan tai muun näihin verrattavan seikan vuoksi.

Viranhaltijalain 43 §:n 1 momentin mukaan ennen työnantajan suorittamaa irtisanomista tai purkamista viranhaltijalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi virkasuhteen päättämisen syistä perusteluineen. Viranhaltijalla on oikeus häntä kuultaessa käyttää avustajaa. Oikeudesta käyttää avustajaa on ilmoitettava viranhaltijalle. Työnantajan suorittamaa irtisanomista tai purkamista koskeva päätös perusteluineen on merkittävä pöytäkirjaan.

Hallituksen esityksessä laiksi kunnallisesta viranhaltijasta ja laiksi kuntalain muuttamisesta (HE 196/2002 vp) todetaan 8 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa muun ohella seuraavaa:

”Koeajan tarkoituksena on antaa molemmille osapuolille aikaa harkita, vastaako virkasuhde etukäteisodotuksia. (—). Pykälän 3 momentin mukaan virkasuhde voitaisiin purkaa päättymään välittömästi ilman 35 ja 41 §:ssä virkasuhteen päättämiselle säädettyjä perusteita. Koeaikanakaan virkasuhdetta ei kuitenkaan saisi purkaa syrjivin tai muutoinkaan koeajan tarkoitukseen nähden epäasiallisin perustein. Voimassa olevan palvelussuhdeturvalain 4 §:ää vastaavasti ehdotetaan säädettäväksi, että purkaminen ei saa tapahtua jäljempänä 12 §:ssä tarkoitetulla tai koeajan tarkoitukseen nähden muutoin epäasiallisilla perusteilla.

Purkamisen perusteen tulee olla sellainen henkilöön tai hänen työsuoritukseensa liittyvä syy, jonka vuoksi työnantajalla on peruste katsoa, että viranhaltijan toiminta ei vastaa työnantajan asettamia vaatimuksia.”

Viranhaltijalain 43 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan muun ohella seuraavaa:

”Pykälän 1 momentissa säädettäisiin voimassa olevan palvelussuhdeturvalain 13 §:n 1 momenttia vastaavasti työnantajan velvollisuudestakuulla viranhaltijaa virkasuhteen päättämisen syistä ennen virkasuhteen irtisanomista tai ehdotuksen 8 tai 41 §:n mukaista purkamista. Säännös edellyttäisi kuulemismahdollisuutta, jolla tarkoitetaan viranhaltijan oikeutta saada tiedot perusteista ja oikeutta esittää asiassa oma kantansa. Säännös ei sen sijaan sisältäisi neuvotteluvelvoitetta työnantajalle. Riittävää olisi, että työnantaja varaisi viranhaltijalle tosiasiallisen mahdollisuuden tulla kuulluksi. Säännös ei myöskään edellyttäisi, että viranhaltija tosiasiassa käyttää hyväkseen hänelle varatun mahdollisuuden tulla kuulluksi. Kuuleminen voi olla joko kirjallista tai suullista kuulemista.”

Hallintolain 45 §:n 1 momentin mukaan päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset.

Päivähoidon vastuuhenkilö on 14.9.2012 valinnut lastentarhanopettajan määräaikaiseen virkasuhteeseen ajalle 22.9.2012 — 6.8.2013 sosionomi A:n. Viransijaisuudessa on käytetty neljän kuukauden koeaikaa (päättyi 21.1.2013).

A on osallistunut neuvotteluihin 19.11.2012 ja 20.11.2012, joissa on tuotu esiin, että A ei ole noudattanut lastentarhanopettajan työnkuvaa ja että hänen kasvatusta ja opetusta koskevissa tiedoissaan ja taidoissaan on puutteita.

A:lle on 20.11.2012 varattu tilaisuus antaa kirjallinen vastineensa virkasuhteen mahdollisen purkamisen johdosta. Kuulemispyynnössä on tuotu esiin edellä mainitut seikat sekä puutteet työyhteisössä toimimisessa ja tiimityöskentelyssä.

Vastineena kuulemiseen A on toimittanut Sosiaalialan korkeakoulutetut Talentia ry:n kirjelmän, jossa todetaan olevan todennäköistä, ettei koeaikapurulle ole asiallista perustetta, vaan kyse on työyhteisössä ilmenneistä ristiriidoista.

Koeajan tarkoituksena on antaa molemmille osapuolille aikaa harkita, vastaako virkasuhde etukäteisodotuksia. Purkaessaan virkasuhteen koeaikana työnantajalla on laaja harkintavalta. Laajasta harkintavallasta huolimatta työnantajan on esitettävä näkemykselleen objektiivisesti hyväksyttävä peruste, jos työnantaja katsoo virkasuhteen koeaikapurun edellytysten täyttyvän. Lähtökohtaisesti on riittävää, että työnantajan purkamisen perusteeksi esittämä syy on viranhaltijalain 8 §:n 3 momentti huomioon ottaen hyväksyttävä.

Korkein hallinto-oikeus on päätöksessään KHO 2014:103 todennut, että eri menettelyvaiheissa (kutsu kuulemistilaisuuteen, kuuleminen ja päätöksenteko) on riittävää kuvata purkamisen perustetta sellaisella tavalla ja tasolla, että työnantajan perusteltu tyytymättömyys ja purkamisen perusteen lähtökohtainen hyväksyttävyys käyvät selville. Purkamiseen liittyvässä menettelyssä käytetyt ja syntyvät asiakirjat muodostavat kokonaisuuden siten, että varsinaisessa päätöksenteossa voidaan viranhaltijan oikeusturvaa vaarantamatta viitata ja tukeutua aiemmassa kuulemisessa saatuun selvitykseen selostamatta sitä päätöksessä tarkasti uudelleen.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että A:n virkasuhteen purkamiselle esitetyt syyt ovat olleet koeajan tarkoitukseen ja luonteeseen nähden asianmukaisia ja riittäviä. Syyt ovat käyneet ilmi riittävällä tarkkuudella niistä asiakirjoista, jotka on laadittu A:n kanssa käydyistä neuvotteluista ennen määräaikaisen virkasuhteen purkamista.

Edellä esitetyillä perusteilla hallinto-oikeuden päätös on X:n kunnanhallituksen valituksesta kumottava ja A:n hallinto-oikeudelle tekemä valitus hylättävä. X:n kunta on samalla vapautettava hallinto-oikeuden määräämästä velvoitteesta korvata A:lle asian käsittelystä siihen mennessä korkeimmassa hallinto-oikeudessa ja hallinto-oikeudessa aiheutuneet hallinto-oikeuden kohtuullisiksi katsomat oikeudenkäyntikulut.

Voimaan jää siis A:n virkasuhteen purkamista koeajalla koskeva päiväkodin johtajan päätös.

Oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain (jäljempänä hyvityslaki) 3 §:n (81/2013) 1 momentin mukaan yksityisellä asianosaisella on oikeus saada valtion varoista lain 6 §:ssä tarkoitettu kohtuullinen hyvitys, jos oikeudenkäynti viivästyy siten, että se loukkaa asianosaisen oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa. Pykälän 2 momentin mukaan hallintolainkäyttöasiassa oikeus hyvitykseen 1 momentissa säädettyjen edellytysten täyttyessä on vain sellaisella asianosaisella, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia välittömästi koskee.

Hyvityslain 4 §:n 1 momentin mukaan arvioitaessa, onko oikeudenkäynti viivästynyt, otetaan oikeudenkäynnin keston lisäksi huomioon erityisesti:

1) asian laatu ja laajuus;

2) asianosaisten, viranomaisten ja tuomioistuinten toiminta oikeudenkäynnissä;

3) asian merkitys asianosaiselle.

Pykälän 2 momentin mukaan oikeudenkäynnin viivästymistä arvioitaessa otetaan lisäksi huomioon Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö, joka koskee ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen soveltamista.

Hyvityslain 5 §:n (81/2013) 2 momentin mukaan hallintolainkäyttöasiassa oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika alkaa, kun vireillepanoasiakirja on toimitettu asianomaiselle tuomioistuimelle tai viranomaiselle. Oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika alkaa kuitenkin jo oikaisuvaatimuksen tai muun vastaavan hallintomenettelyssä käsiteltävän vaatimuksen tekemisestä, jos tällainen vaatimus on lain mukaan tehtävä ennen kuin päätökseen saa hakea muutosta valittamalla. Erityisestä syystä oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika voi alkaa tätä aikaisemmasta ajankohdasta.

Hyvityksen tarkoituksena on hyvityslain 6 §:n (81/2013) 1 momentin mukaan korvata oikeudenkäynnin viivästymisestä asianosaiselle aiheutunutta huolta, epävarmuutta ja muuta niihin rinnastettavaa haittaa.

Hyvityksen määrä on pykälän 2 momentin mukaan 1 500 euroa vuodessa kultakin vuodelta, jona oikeudenkäynti on tuomioistuimen tai viranomaisen vastuulla olevasta syystä viivästynyt. Momentin mukaan hyvitystä voidaan korottaa enintään 2 000 eurolla, jos pääasia on erityisen merkittävä asianomaiselle. Asiaa pidetään erityisen merkittävänä, jos se liittyy välittömästi henkilön terveyteen, toimeentuloon, oikeudelliseen asemaan tai muuhun vastaavaan seikkaan. Hyvitystä voidaan alentaa tai korottaa 4 §:n 1 momentissa mainitun tai muun niihin rinnastuvan seikan perusteella.

Hyvityslain 7 §:n (81/2013) 1 momentin mukaan hyvitystä on vaadittava pääasiaa käsittelevältä tuomioistuimelta. Vaatimus on tehtävä hyvissä ajoin ja viimeistään ennen pääasian käsittelyn päättymistä puhevallan menettämisen uhalla.

Sosiaalilautakunta on 6.3.2013 hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen päiväkodin johtajan 14.12.2012 tekemästä päätöksestä purkaa A:n virkasuhde koeajalla. Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on 5.5.2014 kumonnut A:n virkasuhteen purkamisen. Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 22.3.2016 kumonnut hallinto-oikeuden päätöksen ja palauttanut asian hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus on 20.5.2016 kumonnut uudella perusteella A:n virkasuhteen purkamisen. X:n kunnanhallituksen valitus on saapunut korkeimmalle hallinto-oikeudelle 17.6.2016.

A on 22.12.2017 esittänyt vaatimuksen viivästyshyvityksestä.

Ratkaistavana oleva asia on ollut ensimmäisessä vaiheessa A:n oikaisuvaatimuksen johdosta käsiteltävänä sosiaalilautakunnassa noin kaksi ja puoli kuukautta, tämän jälkeen hallinto-oikeuden käsiteltävänä valituksen johdosta noin vuoden ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa noin kaksi vuotta.

Toisessa vaiheessa, korkeimman hallinto-oikeuden palautettua asian uudelleen käsiteltäväksi, asia on ollut hallinto-oikeuden käsiteltävänä noin kaksi kuukautta ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa noin kaksi vuotta.

A:n asiassa oikaisuvaatimuksen hylkäävästä päätöksestä on kulunut aikaa lopullisen ratkaisun saamiseen yli viisi vuotta. Asian käsittelyä on pidentänyt se, että asia on jouduttu palauttamaan hallinto-oikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Asian käsittelyn ei voida katsoa viivästyneen sosiaalilautakunnassa eikä hallinto-oikeudessa kummallakaan käsittelykerralla. Asian käsittely on sen sijaan viivästynyt korkeimmassa hallinto-oikeudessa. A:n ei voida katsoa omilla toimillaan vaikuttaneen käsittelyaikaa pidentävästi.

Esillä olevan asian käsittelyajan kohtuullisuutta arvioitaessa on otettava lisäksi huomioon, että kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 53 §:n mukaan virkasuhteen purkamista koskeva valitus on käsiteltävä tuomioistuimessa kiireellisenä.

Hyvityslain 6 §:n 2 momentin mukaan hyvitys on 1 500 euroa kultakin sellaiselta vuodelta, jona oikeudenkäynti on viivästynyt tuomioistuimen vastuulla olevasta syystä. A:n asia on viipynyt korkeimmassa hallinto-oikeudessa molemmilla käsittelykerroilla noin kaksi vuotta, joten kummallakin käsittelykerralla oikeudenkäynnin voidaan katsoa viivästyneen vuodella.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että A:lle tulee suorittaa hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä korkeimmassa hallinto-oikeudessa yhteensä kahden vuoden pituista ajanjaksoa vastaava määrä eli3 000euroa. Vaatimus viivästyshyvityksen maksamisesta hylätään enemmälti.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että virkasuhteen päättämistä koskeva asia liittyy merkittävällä tavalla henkilön toimeentuloon. Esillä olevassa asiassa hyvityksen määrää on siten hyvityslain 6 §:n 2 momentin perusteella korotettava 1 000 eurolla.

Edellä todettuun nähden A:lle on määrättävä maksettavaksi yhteensä 4 000 euroa hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä.

Hyvityslain 10 §:n mukaan, jos asianosaiselle myönnetään hyvitys, hänelle määrätään samalla valtion varoista korvattavaksi hyvityksen vaatimisesta aiheutuneet tarpeelliset ja kohtuulliset kulut, jollei niitä muutoin korvata valtion varoista.

Tämän vuoksi A:lle on määrättävä valtion varoista korvattavaksi hyvitysvaatimuksen esittämisestä aiheutuneet kohtuulliseksi katsottavat kulut edellä päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla.

Viranhaltijalain 53 §:n 1 momentin mukaan sen estämättä, mitä oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään, on kunnallisvalituksen tehnyt asianomainen viranhaltija vaadittaessa velvoitettava korvaamaan työnantajan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, mikäli valitus koskee viranhaltijalaissa tarkoitettua asiaa eikä valitusta hyväksytä. Vastaavasti viranomainen on velvoitettava korvaamaan kunnallisvalituksen tehneen asianosaisen kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, mikäli päätös valituksen johdosta osittain tai kokonaan kumotaan.

A:n virkasuhteen purkamista koskevaa päätöstä ei ole kumottu. Kun otetaan huomioon kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 53 §:n 1 momentti, A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta on hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Alice Guimaraes-Purokoski, Outi Suviranta, Pekka Aalto ja Toomas Kotkas. Asian esittelijä Anneli Tulikallio.

Asia

Valittaja

Hakija

Päätös, jota valitus koskee

Asian aikaisemmat vaiheet

Päiväkodin johtaja

.

X:n sosiaali- ja terveyslautakunta

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus

Korkein hallinto-oikeus

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Palkan maksamista koskeva vaatimus

Asiassa noudatettu menettely

Asiaratkaisu

Oikeudenkäyntikulut

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Pirjo Pyhäjärvi, Anna-Kaisa Marski ja Riitta Arjas, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A:lle

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Sovellettavat säännökset

Johtopäätös

2.

Arviointi oikeudenkäynnin viivästymisestä ja hyvityksestä

Perustelut

1. Pääasia

Oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämistä koskeva vaatimus

3. Hyvitysvaatimuksen esittämisestä aiheutuneiden kulujen korvaaminen

4. Oikeudenkäyntikulut