KHO 11.8.2017/3822 — Miljöskyddslag

Ärendet gällde en anmälan som enligt 118 § i miljöskyddslagen gjorts till kommunens miljövårdsmyndighet om en två dagar lång musikfestival. Förvaltningsdomstolen hade ändrat det beslut som kommunens miljövårdsmyndighet meddelat med anledning av anmälan genom att fastslå att miljövårdsmyndigheten i sitt beslut borde ha begränsat den olägenhet som bullret förorsakade, såsom genom att bestämma att musiken skulle upphöra vid ett tidigare klockslag. Kommunens miljövårdsmyndighet hade överklagat förvaltningsdomstolens beslut och yrkat att tidsbegränsningen för evenemanget skulle vara den som den kommunala miljövårdsmyndigheten fastställt i sitt beslut. Enligt den kommunala miljövårdsmyndigheten hörde det till kommunens prövningsrätt att avgöra om tidsbegränsning var behövlig eller inte.

Den kommunala miljövårdsmyndighetens besvär var inte behövliga för bevakning av det allmänna miljöskyddsintresset på det sätt som avses i 191 § 2 mom. i miljöskyddslagen. Besvärsrätt kunde inte heller motiveras med att det skulle ha funnits en annan i samma moment avsedd grundad anledning att medge besvärsrätt. Besvären skulle därför avvisas på den grunden att besvärsrätt saknades.

Miljöskyddslagen 118 § och 191 § 2 mom.

RP 214/2013 rd

Ärendet har avgjorts av president Pekka Vihervuori, justitieråden Hannu Ranta, Mika Seppälä, Janne Aer och Kari Tornikoski samt miljösakkunnigråden Harri Koivusalo och Seppo Rekolainen. Föredragande Liisa Selvenius-Hurme.

Asiassa oli kyse kaksipäiväistä musiikkifestivaalia koskevasta ympäristönsuojelulain 118 §:n mukaisesta ilmoituksesta kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Hallinto-oikeus oli muuttanut kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen ilmoituksen johdosta antamaa päätöstä siten, että päätöksessä olisi tullut rajoittaa meluhaittaa kuten määräämällä musiikin soitto päättymään aiemmin. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen vaati valituksessaan hallinto-oikeuden päätöksestä, että tapahtuman aikarajoitus palautetaan sen päätöksen mukaiseksi. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen mukaan aikarajoitusten tarpeellisuuden arviointi kuului kunnan harkintavaltaan.

Valitus ei ollut ympäristönsuojelulain 191 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla tarpeen ympäristönsuojeluedun valvomiseksi. Valitusoikeus ei myöskään voinut perustua siihen, että valitukseen olisi säännöksessä tarkoitettu muu perusteltu syy. Valitus oli näin ollen jätettävä tutkimatta valitusoikeuden puuttumisen vuoksi.

Ympäristönsuojelulaki 118 §, 191 § 2 momentti

HE 214/2013 vp

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori, oikeusneuvokset Hannu Ranta, Mika Seppälä, Janne Aer ja Kari Tornikoski sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Harri Koivusalo ja Seppo Rekolainen. Asian esittelijä Liisa Selvenius-Hurme.