KHO 14.2.2020/641 — Vammaispalvelu

Asiassa oli kysymys vammaispalvelulaissa tarkoitetun kuljetuspalvelun järjestämistavasta.

Kunta oli aiemmin myöntänyt autistiselle ja vaikeasti kehitysvammaiselle A:lle kuljetuspalveluun niin sanotun vakiotaksioikeuden. Tehtävän siirryttyä kuntayhtymälle A:n kuljetuspalvelut järjestettiin matkojenyhdistelykeskuksen (taksien tilauskeskus) kautta. A:sta oli tehty keskukseen yksilöllinen profiili, jonka perusteella myös A:lle entuudestaan tuntematon kuljettaja sai tiedon A:n erityistarpeista.

Kuntayhtymän viranhaltija hylkäsi A:n edunvalvojan tekemän hakemuksen vakiotaksioikeuden palauttamisesta ja yksilöjaosto hylkäsi tehdyn oikaisuvaatimuksen. Kuntayhtymän mukaan oikeutta ei voitu myöntää asiakkaalle muun ohella sen vuoksi, että kuntayhtymässä kuljetuspalveluiden erillisoikeutena ei ollut vakiotaksioikeutta.

Hallinto-oikeus kumosi A:n edunvalvojan valituksesta kuntayhtymän päätöksen ja palautti asian kuntayhtymälle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus totesi päätöksessään, että palvelun järjestäjällä on lähtökohtaisesti oikeus päättää, miten vaikeavammaisen henkilön kuljetuspalvelu järjestetään ja myös muuttaa kuljetuspalvelun järjestämistapaa. Kuljetuspalvelun saajalla ei siten ole ehdotonta oikeutta saada kuljetuspalvelua haluamallaan tavalla. Kuljetuspalvelujen järjestämistapa ei saa kuitenkaan estää tai kaventaa vaikeavammaiselle henkilölle kuuluvaa subjektiivista oikeutta kuljetuspalveluun. Jos henkilö ei voi vammansa vuoksi tai muusta perustellusta syystä käyttää hänelle myönnettyä kuljetuspalvelua, kuljetuspalvelu on järjestettävä henkilön yksilöllisten tarpeiden edellyttämällä tavalla. Järjestämistapaa koskevassa päätöksessä on arvioitava, edellyttääkö hakijan yksilöllinen tilanne kuljetuspalvelun järjestämistä tavanomaisesta poikkeavalla tavalla.

Hallinto-oikeuden mukaan A:n kuljetukset olivat sujuneet hyvin sen noin 10 vuoden ajan, jolloin hänellä oli ollut oikeus käyttää tuttua taksinkuljettajaa. Esitetyn selvityksen perusteella A:lla oli terveydentilansa vuoksi edelleen suuria vaikeuksia kohdata itselleen vieraita henkilöitä. A:n sopeutuminen muutoksiin oli hidasta ja vaati suunnitelmallisuutta. Tämä oli johtanut suuriin ongelmiin kuljetuksissa, ja A oli ahdistunut kuljetuksiin liittyvistä ongelmatilanteista. A ei ollut välittömästi päätöksen tekemisen jälkeen käyttänyt kuntayhtymän hänelle myöntämää kuljetuspalvelua, vaan A:n äiti oli kuljettanut häntä. Myöhemmin A oli käyttänyt palvelua muutamia kertoja kuukaudessa, mutta ainoastaan siten, että kuljetuksissa oli ollut mukana A:n äiti tai muu avustava henkilö. Myös Kelan kuljetuksia koskenut vakiotaksioikeus oli sittemmin lakkautettu, mikä oli johtanut A:n oirehtimiseen ja fysioterapian toteuttamiseen tästä syystä kotona.

Saadun selvityksen perusteella hallinto-oikeus arvioi, että A:lla oli hänen sairauksiensa ja vammaisuutensa aiheuttamien toimintarajoitteiden ja oireiden vuoksi kohtuuttoman suuria vaikeuksia käyttää kuljetuspalvelua siinä muodossa kuin kuntayhtymä oli sen hänelle myöntänyt. A:lle oli siten myönnettävä vakiotaksioikeus tai muuten järjestettävä kuljetuspalvelu hänen tarpeitaan vastaavalla tavalla.

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi kuntayhtymän valituksen. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muutettu.

Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 3 § ja 8 § 2 momentti

Asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 4 § 3 momentti

Vrt. KHO 2003:100

Frågan gällde hur den i handikappservicelagen avsedda färdtjänsten skulle ordnas.

Kommunen hade tidigare beviljat A, som var autistisk och gravt handikappad, färdtjänst med rätt att anlita bekant taxi. Efter att uppgiften överförts till samkommunen ordnades färdtjänsterna via en färdcentral (beställningscentral för taxin). En personlig profil över A hade gjorts till centralen och med hjälp av den kunde även en för A tidigare obekant chaufför få uppgifter om A:s specialbehov.

Samkommunens tjänsteinnehavare avslog den ansökan om återställande av rätten till att anlita bekant taxi som A:s intressebevakare gjorde. Sektionen för klientärenden avslog omprövningsbegäran. Enligt samkommunen kunde A inte beviljas rätt till att anlita bekant taxi bland annat för att en sådan särskild rättighet inte ingick i samkommunens färdtjänst.

Förvaltningsdomstolen upphävde på A:s intressebevakares besvär samkommunens beslut och återförvisade ärendet till samkommunen för ny prövning. Förvaltningsdomstolen konstaterade i sitt beslut att kommunen i första hand har rätt att besluta på vilket sätt färdtjänsten för en gravt handikappad person ordnas och också ändra på det. Den som har rätt till färdtjänst har således inte en absolut rätt att erhålla färdtjänst på det sätt som hen önskar. Sättet att ordna färdtjänsten får ändå inte hindra eller begränsa en gravt handikappad persons subjektiva rätt till färdtjänst. Om en person inte på grund av sitt handikapp eller av annan grundad anledning kan utnyttja den beviljade färdtjänsten måste färdtjänsten ordnas enligt personens enskilda behov. I beslutet om hur färdtjänsten ordnas ska skilt bedömas om den sökandes individuella situation förutsätter att färdtjänsten ordnas på ett avvikande sätt.

Enligt förvaltningsdomstolen har färdtjänsten fungerat väl under den tio års tid då A haft rätt att anlita en bekant taxichaufför. Enligt utredningen i ärendet har A fortsättningsvis på grund av sitt hälsotillstånd stora svårigheter att möta främmande människor. A vänjer sig långsamt vid förändringar och förändringar måste ske planmässigt. Det här hade lett till stora problem med färdtjänsten och A var ångestfylld över problemen i samband med transporterna. A hade omedelbart efter beslutet inte utnyttjat den av samkommunen beviljade färdtjänsten utan A:s mamma hade skött transporterna. Senare hade A utnyttjat servicen ett par gånger i månaden men endast så att A:s mamma eller någon annan assisterande person hade varit med. Rätten att anlita bekant taxi hade sedermera upphört även för FPA:s färdtjänster och detta hade lett till att A uppvisade symtom och att fysioterapin därför genomfördes hemma.

Utgående från utredningen i ärendet bedömde förvaltningsdomstolen att A, på grund av sina sjukdomar och de av handikappet orsakade funktionsbegränsningarna och symtomen, hade oskäligt stora svårigheter att utnyttja färdtjänsten i den form samkommunen hade beviljat den. A skulle därför beviljas rätt att anlita bekant taxi eller färdtjänsten annars ordnas på ett sätt som motsvarade A:s behov.

Högsta förvaltningsdomstolen avslog samkommunens besvär. Förvaltningsdomstolens beslut ändrades inte.

Lagen om service och stöd på grund av handikapp 3 § och 8 § 2 mom.

Förordningen om service och stöd på grund av handikapp 4 § 3 mom.

Jmfr. HFD 2003:100