KHO 15.8.2019/3654 — Sosiaalinen luototus

Kaupunki oli myöntänyt A:lle 6 000 euron suuruisen sosiaalisen luoton. Kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta oli hallinto-oikeudelle osoittamassaan hakemuksessa vaatinut, että hallinto-oikeus irtisanoo A:lle myönnetyn sosiaalisen luoton ja velvoittaa A:n maksamaan siitä maksamatta olevan kokonaisuudessaan erääntyneen määrän maksueräkohtaisine viivästyskorkoineen.

Hallinto-oikeus ei tutkinut kaupungin hakemusta. Hallinto-oikeus perusteli ratkaisuaan sillä, että sosiaalisesta luototuksesta annetun lain 8 § huomioon ottaen toimivalta nyt kysymyksessä olevan sosiaalisen luoton eräännyttämisestä oli kaupungilla eikä kysymys ollut luottosopimusta koskevan lain 11 §:ssä tarkoitetusta hallintoriita-asiasta.

Kaupungin valituksen johdosta korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja palautti asian hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi hallintoriitana seuraavilla perusteilla:

Sosiaalisesta luototuksesta annetussa laissa ei ole säädetty luoton takaisinperinnästä viranomaisen päätöksellä. Lakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 142/2002 vp) sosiaalista luottoa koskevaa sopimusta pidettiin yksityisoikeudellisena sopimuksena. Hallituksen esityksestä annetussa perustuslakivaliokunnan lausunnossa (PeVL 43/2002 vp) on todettu, että luoton myöntäminen perustaa julkisoikeudellisen oikeussuhteen. Tämän johdosta on sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä (StVM 36/2002 vp) esitetty, että sosiaalista luottoa koskevaa sopimusta koskevat riidat käsitellään hallintoriita-asioina hallinto-oikeudessa. Tästä on tehty maininta sosiaalisesta luototuksesta annetun lain 11 §:ään. Lainkohdan mukaan sosiaalista luottoa koskevasta sopimuksesta johtuvat riidat käsitellään hallinto-oikeudessa.

Kaupungin sosiaalisen luoton irtisanomista ja takaisinperintää koskevassa hakemuksessa oli kysymys julkisoikeudelliseen oikeussuhteeseen perustuvaa maksuvelvollisuutta koskevasta riidasta. Tällainen sosiaalisen luoton takaisinperintää koskeva asia käsitellään hallintolainkäyttölain 69 §:ssä tarkoitettuna hallintoriita-asiana hallinto-oikeudessa. Näin ollen hallinto-oikeuden olisi tullut tutkia hakemus sosiaalisen luoton eräännyttämisestä ja takaisinperinnästä hallintoriita-asiana.

Äänestys 4 — 1 valituksen tutkimisen edellytyksistä

Laki sosiaalisesta luototuksesta 4 § 1 momentti, 6 § 1 momentti, 8 § 1 momentti ja 11 §

Sosiaalihuoltolaki 51 § ja 54 §

Hallintolainkäyttölaki 69 § 1 momentti

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Outi Suviranta, Janne Aer, Antti Pekkala ja Toomas Kotkas. Asian esittelijä Saija Laitinen.

Staden hade beviljat A 6000 euro i social kredit. Stadens social- och hälsovårdsnämnd hade i en till förvaltningsdomstolen riktad ansökan yrkat att förvaltningsdomstolen säger upp den åt A beviljade sociala krediten och förpliktar A att återbetala det i sin helhet förfallna återstående beloppet jämte förseningsränta för varje betalningsrat.

Förvaltningsdomstolen avvisade stadens ansökan. Förvaltningsdomstolen motiverade sitt beslut med att staden enligt 8 § i lagen om social kreditgivning var behörig att kräva återbetalning av den ifrågavarande sociala krediten och att det inte var fråga om ett i 11 § i nämnda lag avsett förvaltningstvistemål.

På besvär av staden upphävde högsta förvaltningsdomstolen förvaltningsdomstolens beslut och återsände ärendet till förvaltningsdomstolen för att behandlas på nytt som förvaltningstvistemål på följande grunder:

I lagen om social kreditgivning ingår inte bestämmelser om krav på återbetalning av krediten med stöd av myndighetsbeslut. I regeringens proposition (RP 142/2002 rd) definieras ett avtal om social kreditgivning som ett privaträttsligt avtal. I grundlagsutskottets utsaga (GruUU 43/2002 rd) konstateras att ett beviljande av krediten grundar ett offentligrättsligt rättsförhållande. Därför har i social- och hälsovårdsutskottets betänkande (ShUB 36/2002 rd) föreslagits att tvister som gäller avtal om social kreditgivning avgörs av förvaltningsdomstolen som förvaltningstvistemål. Om detta ingår en hänvisning i 11 § i lagen om social kreditgivning.

Stadens ansökan om uppsägande och krav på återbetalning av den sociala krediten gällde en tvist som grundade sig på en betalningsskyldighet baserad på ett offentligrättsligt rättsförhållande. Ett dylikt ärende som gäller återbetalning av en social kredit behandlas som ett i 69 § i förvaltningsprocesslagen avsett förvaltningstvistemål i förvaltningsdomstolen. Förvaltningsdomstolen borde ha prövat ansökan om uppsägning och återbetalning av den sociala krediten som ett förvaltningstvistemål.

Omröstning 4 — 1 om förutsättningarna att pröva besvären

Lagen om social kreditgivning 4 § 1 mom., 6 § 1 mom., 8 § 1 mom. och 11 §

Socialvårdslagen 51 § och 54 §

Förvaltningsprocesslagen 69 § 1 mom.

Ärendet har avgjorts av justitieråden Anne E. Niemi, Outi Suviranta, Janne Aer, Antti Pekkala och Toomas Kotkas. Föredragande Saija Laitinen.