KHO 2.3.2018/934 — Julkinen hankinta (Koivulantien raitin rakennusurakka, Kerava)

Julkista hankintaa koskeva valitus

Ykkös Infra Oy

Markkinaoikeus 11.7.2017 nro 478/17

(jäljempänä myös hankintayksikkö)

on ilmoittanut 10.11.2016 julkaistulla kansallisella hankintailmoituksella avoimella menettelyllä toteutettavasta Koivulantien raitin rakennusurakasta.

on 14.12.2016 tekemällään päätöksellä (§ 142/2016) keskeyttänyt hankintamenettelyn.

Hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on hankintayksikön ilmoituksen mukaan ylittänyt julkisista hankinnoista annetun lain (348/2007) 15 §:ssä tarkoitetun rakennusurakoiden kansallisen kynnysarvon.

, jossa Ykkös Infra Oy (jäljempänä myös yhtiö) on ollut valittajana ja Keravan kaupunki vastapuolena, on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Ykkös Infra Oy:n valituksen ja velvoittanut Ykkös Infra Oy:n korvaamaan Keravan kaupungin oikeudenkäyntikulut 900 eurolla viivästyskorkoineen.

Markkinaoikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Markkinaoikeuden toimivallan edellytyksenä nyt käsiteltävänä olevassa asiassa on se, että valituksessa esitetyt vaatimukset koskevat julkisista hankinnoista annetun lain (348/2007, hankintalaki) tai vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista annetun lain (349/2007, erityisalojen hankintalaki) soveltamisalaan kuuluvaa hankintaa. Asiassa on siten ensin ratkaistava kysymys siitä, kuuluuko kyseessä oleva hankinta hankintalain vai erityisalojen hankintalain soveltamisalaan ja ylittääkö hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton arvo hankintasäännöksissä tarkoitetun kynnysarvon.

Erityisalojen hankintalain 1 §:n 1 momentin mukaan vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden on kilpailutettava jäljempänä 12 §:ssä tarkoitetut EU-kynnysarvot ylittävät hankintansa siten kuin kyseisessä laissa säädetään.

Erityisalojen hankintalain 5 §:n 1 momentin mukaan kyseisessä laissa tarkoitettuja hankintayksiköitä ovat yhtä tai useaa lain 6 — 9 §:ssä tarkoitettua toimintaa harjoittavat valtion, kuntien ja kuntayhtymien viranomaiset, liikelaitokset, julkisoikeudelliset laitokset sekä edellä mainittujen tahojen muodostamat yhteenliittymät.

Erityisalojen hankintalain 7 §:n 1 momentin mukaan kyseistä lakia sovelletaan vesihuoltolaissa (119/2001) tarkoitettuun yhdyskunnan vesihuoltoon. Vesihuoltolain 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan vesihuollolla tarkoitetaan vedenhankintaa eli veden johtamista, käsittelyä ja toimittamista talousvetenä käytettäväksi sekä viemäröintiä eli jäteveden, huleveden ja perustusten kuivatusveden poisjohtamista ja käsittelyä.

Erityisalojen hankintalain 10 §:n 1 momentin mukaan useita toimintoja koskevaan hankintaan sovelletaan sitä toimintoa koskevia säännöksiä, johon liittyen hankinta ensisijaisesti tehdään. Pykälän 2 momentin mukaan, jos jokin näistä toiminnoista kuuluu tämän lain soveltamisalaan ja jokin toinen toiminto kuuluu hankintalain soveltamisalaan ja jos on objektiivisesti mahdotonta määritellä, mihin toimintoon hankinta ensisijaisesti kohdistuu, se on tehtävä hankintalain mukaisesti.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus toteaa, että tarjouspyyntöasiakirjojen mukainen hankinta sisältää sekä erityisalojen hankintalain että hankintalain soveltamisalaan kuuluvia hankintoja. Asiassa on sen vuoksi ratkaistava, onko hankinnassa ensisijaisesti kysymys erityisalojen hankintalain mukaisesta yhdyskunnan vesihuollosta vai hankintalain mukaisista muista rakennustöistä.

Hankintayksikkö on ilmoittanut markkinaoikeudelle toimittamassaan vastineessa, että se on yhdistänyt hankinnassa vesihuollon ja katurakennuksen hankintatarpeet ja että vesihuollon osuus alittaa selkeästi 50 prosenttia. Hankintayksikön mukaan kyseessä on selkeästi hankintalain — ei erityisalojen hankintalain — mukainen rakennusurakka.

Hankintalain 15 §:n 3 kohdan mukaan hankintalakia ei sovelleta rakennusurakoihin, jos hankinnan ennakoitu arvo ilman arvonlisäveroa on vähemmän kuin 150 000 euroa.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan kaikki tarjouskilpailussa saadut tarjoukset ovat ylittäneet hankintalain 15 §:n 3 kohdan mukaisen kansallisen kynnysarvon. Ottaen lisäksi erityisesti huomioon tarjouspyynnön liitteistä ilmenevä rakennusurakan sisältö ja laajuus markkinaoikeus katsoo, että hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on ylittänyt hankintalain 15 §:n 3 kohdan mukaisen kansallisen kynnysarvon.

Edellä todetuin perustein markkinaoikeus toteaa, että esillä olevaan hankintaan sovelletaan hankintalakia ja valituksen tutkiminen kuuluu näin ollen markkinaoikeuden toimivaltaan.

Hankintalain 2 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on käytettävä hyväksi olemassa olevat kilpailuolosuhteet, kohdeltava hankintamenettelyn osallistujia tasapuolisesti ja syrjimättä sekä toimittava avoimesti ja suhteellisuuden vaatimukset huomioon ottaen.

$104

Hankintalain 73 a §:ää koskevissa esitöissä on edelleen todettu, että hankinnan keskeyttämistilanteessa hankintayksikön tulee usein ottaa kantaa myös keskeytettyä menettelyä koskevien asiakirjojen julkisuuteen ja tulkintaohjeena voitaisiin tältä osin pitää sitä, että hankinnan keskeyttämistilanteessa asianosaisen tiedonsaanti-intressi ei koske kilpailevia tarjouksia vaan hankintayksikön keskeyttämispäätöstä ja sen perusteluita. Esitöiden mukaan erityisesti tarjousasiakirjat voitaisiin pitää salassa aina siihen saakka, kunnes hankintayksikkö on tehnyt ratkaisunsa uudessa hankintamenettelyssä tai päättänyt luopua hankinnasta.

Valittajan mukaan hankinnan ennakoidun arvon ilmoittaminen on ollut vain arvio eikä kyseisen tiedon ilmoittamisella ole ollut vaikutusta tarjousten laatuun tai tarjoushintaan. Myöskään tarjouspyynnössä ei ole ollut virheitä, joiden johdosta tarjoukset eivät olisi olleet vertailukelpoisia. Valittajan mukaan hankintamenettelyn keskeyttämiselle ei ole ollut todellista ja perusteltua syytä.

Kansallisen oikeuskäytännön mukaan hyväksyttävänä keskeyttämisperusteena on pidetty muun muassa sitä, että hankintayksikkö on julkaissut virheellisen hankintailmoituksen. Todellisen ja perustellun syyn on siten katsottu voivan johtua myös hankintayksikön omasta toiminnasta.

$105

Edellä mainituilla perusteilla hankintayksikkö ei ole menetellyt valittajan esittämin tavoin julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti. Valitus on näin ollen hylättävä.

Hankintalain 89 §:n 2 momentin mukaan hankinta-asiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen sovelletaan muun ohella, mitä hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentissa säädetään.

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus 1) kieltää markkinaoikeuden päätöksessä määrättyjen maksujen täytäntöönpanon asian käsittelyn ajaksi ja ratkaisee vaatimuksen sen osalta erillisellä päätöksellä, 2) määrää hankintayksikön tai markkinaoikeuden julkaisemaan tarjoukset molempien toteutettujen kilpailutusten osalta myös yhtiölle, 3) määrää hankintayksikön maksamaan yhtiölle hyvitysmaksuna 16 500 euroa viivästyskorkoineen sekä 4) velvoittaa hankintayksikön korvaamaan yhtiön arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen.

Ykkös Infra Oy on esittänyt perusteluina vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

Hankinnan keskeyttämiselle ei ole ollut todellisia ja perusteltuja syitä. Hankintayksikkö on huomattuaan valittajan voittaneen tarjouskilpailun halunnut syrjintätarkoituksessa keskeyttää hankinnan, koska muuta oikeudellista perustetta ei ole löydetty.

Ennakoidun arvon ilmoittaminen virheellisesti ei ole ollut todellinen ja perusteltu syy hankinnan keskeyttämiselle. Hankintailmoituksessa on ilmoitettu, että hankinta ei ylitä hankintalain mukaista kansallista kynnysarvoa 150 000 euroa. Hankintayksikkö on kuitenkin julkaissut hankintailmoituksen ja siten varautunut kyseisen kynnysarvon ylittäviin tarjouksiin. Ennakoidun arvon ilmoittaminen on jo itsessään ollut ristiriitaista.

Tarjouspyyntö ei ole ollut laskentaperusteiden osalta epäselvä. Siten ei ole mitään syytä, miksi hankintayksikkö ei olisi saanut vertailukelpoisia tarjouksia.

Hankintailmoituksen virheellinen tieto hankinnan ennakoidusta kokonaisarvosta ei ole vaikuttanut tarjouksiin tai niiden määrään. Hankinnan ennakoitua kokonaisarvoa koskevalla tiedolla voi olla merkitystä vain sovellettavaa lakia arvioitaessa.

Markkinaoikeus ei ole päätöksessään ottanut huomioon, että hankintayksikkö on kilpailuttanut kysymyksessä olevan kohteen uudelleen tammikuussa 2017 ja että hankintayksikkö on keskeyttänyt hankinnan vasta tarjousten saamisen jälkeen, mikä on mahdollistanut syrjinnän. Tästä huolimatta hankintayksikköä ei ole määrätty julkaisemaan saatuja tarjouksia. Markkinaoikeus ei ole myöskään ottanut huomioon, että tarjouspyynnössä urakka on ilmoitettu EU-kynnysarvon alittavaksi hankinnaksi.

Mikäli hankintailmoituksessa ollut hankinnan ennakoitua kokonaisarvoa koskeva virheellinen tieto hyväksytään hankinnan keskeyttämisen perusteeksi tässä asiassa, päätös on ristiriitainen suhteessa markkinaoikeuden päätökseen MAO 361/17. Kyseisessä asiassa valittaja on esittänyt, että hankintamenettely on ollut virheellistä siltä osin kuin hankinnan ennakoitu kokonaisarvo oli ilmoitettu vastaavalla tavalla virheellisesti hankintailmoituksessa. Kyseistä vaatimusta ei ole edes tutkittu markkinaoikeudessa, kun taas tässä asiassa kyseisen seikan perusteella on katsottu, että hankinnan keskeyttämiselle on ollut todellinen ja perusteltu syy. Asialla olisi tullut olla painoarvoa molemmissa tapauksissa tai sitten ei kummassakaan.

Hankintayksiköltä tulee vaatia kaikki asiakirjat molemmista kilpailutuksista seuraamusten uhalla. Jo markkinaoikeuden olisi tullut vaatia asiakirjat hankintayksiköltä. Korkeimman hallinto-oikeuden tulee määrätä asiakirjat toimitettavaksi myös valittajalle.

Oikeudenkäynti on aiheutunut viranomaisen virheestä, joten hankintayksikkö tulee velvoittaa korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut asiassa.

on valituksen johdosta antamassaan selityksessä vaatinut, että valitus hylätään ja Ykkös Infra Oy velvoitetaan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 1 725 eurolla viivästyskorkoineen.

Keravan kaupunki on uudistanut asiassa aiemmin lausumansa ja lisäksi esittänyt perusteluina vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

Hankintayksiköllä on ollut todellinen ja perusteltu syy hankintamenettelyn keskeyttämiselle. Hankintamenettely on ollut virheellinen jo siitä syystä, että hankinnasta on julkaistu virheellinen hankintailmoitus. Lisäksi tarjouspyyntöasiakirjojen perusteella on ollut epäselvää, mitä menettelysääntöjä hankintaan sovelletaan. Kyseessä oleva virhe on voinut vaikuttaa hankintayksikön saamien tarjousten lukumäärään tai annettujen tarjousten sisältöön.

Hankintayksiköllä on lakiin perustuva velvoite ilmoittaa hankinnoistaan lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Hankintalaissa on lisäksi nimenomaisesti todettu, että mikäli tarjouspyyntö ja hankintailmoitus eroavat sisällöltään toisistaan, noudatetaan hankintailmoituksessa ilmoitettua.

Hankinnan arvo määrittää ne menettelysäännöt, joita hankintayksikön tulee hankintaprosessissaan noudattaa. Hankinnan keskeyttämisellä on turvattu kaikkien osapuolten oikeusturva ja määräämällä jo saadut tarjoukset määräajaksi salaisiksi on nimenomaisesti turvattu tarjoajien asemaa uudessa kilpailutuksessa sekä pyritty ehkäisemään kilpailun vääristymistä.

Uudessa hankintamenettelyssä saadut tarjoukset ja niihin liittyvät valittajan vaatimukset eivät ole oikeudellisesti merkityksellisiä käsiteltävänä olevan asian arvioinnissa. Hankintayksikkö voi hankintamenettelyn keskeytettyään aloittaa uuden hankintamenettelyn, joka on keskeytettyyn hankintamenettelyyn nähden uusi ja erillinen. Hankintayksikön harkintavallassa on tällöin päättää, missä laajuudessa ja millä tavoin se uuden tarjouskilpailun järjestää.

Valittajan esittämä väite siitä, että hankintayksikkö olisi aloittanut hankintamenettelyn markkinatilanteen kartoittamiseksi ilman aikomusta tehdä sopimusta, on virheellinen. Uusi kilpailutus on käynnistetty 23.1.2017 ja hankintapäätös tehty 15.2.2017. Valittaja ei ole osallistunut uuteen kilpailutukseen.

Valittajan hyvitysmaksuvaatimus on lakiin perustumaton. Hyvitysmaksun määrääminen ei ole käytettävissä oleva seuraamus silloin, kun tarjouskilpailussa tarkoitettua hankintasopimusta ei ole enää tarkoitus tehdä, vaikka hankintamenettelyssä olisikin tapahtunut virheitä. Tällainen tilanne on käsillä nimenomaan silloin, kun hankintayksikkö on keskeyttänyt hankintamenettelyn asianmukaisilla perusteilla. Valittajalla ei myöskään olisi ollut todellista mahdollisuutta menestyä virheettömässä tarjouskilpailussa, mikäli tarjousvertailu olisi voitu tehdä alkuperäisten tarjousten perusteella, kun otetaan huomioon tarjouspyynnössä esitetyt soveltuvuusvaatimukset (esimerkiksi Rala-pätevyys). Asiassa ei siten ole edellytyksiä määrätä valittajalle hyvitysmaksua.

Hankintayksikkö on määrännyt alkuperäisessä kilpailutuksessa saadut tarjoukset salassa pidettäviksi keskeyttämispäätöksen yhteydessä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 17 kohdan perusteella siihen saakka, kunnes hankintayksikkö on tehnyt ratkaisunsa uudessa hankintamenettelyssä tai päättänyt luopua hankinnasta. Hankintayksikkö on mainituilla toimilla nimenomaan pyrkinyt estämään kilpailun vääristymisen sekä turvaamaan tarjoajien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun. Hankintayksikkö ei ole menetellyt valittajaa kohtaan syrjivästi tai muutoin epätasapuolisesti.

Kaikki tähän tarjouskilpailuun liittyvät oleelliset asiakirjat (myös saadut tarjoukset) on toimitettu markkinaoikeudelle valituksen käsittelyn yhteydessä. Ottaen huomioon valituksen kohteena oleva keskeyttämispäätös perusteluineen ja keskeyttämiseen johtaneet syyt, saaduilla tarjouksilla ei ole ollut asian arvioinnissa toisaalta edes suoranaista merkitystä.

Koska uusi kilpailutus on saatu järjestettyä ja sitä koskeva hankintasopimus on tehty, ovat keskeytetyn kilpailutuksen asiakirjat ilmoitettuja liikesalaisuuksia lukuun ottamatta nyt julkisia. Hankintayksikön tiedossa ei kuitenkaan ole, että valittaja olisi pyytänyt hankintayksiköltä tietoja mainituista asiakirjoista sen jälkeen, kun asiakirjoista on tullut julkisia.

Valittaja ei ole osallistunut uuteen kilpailutukseen, eikä uusi kilpailutus ole muutoinkaan tämän valitusprosessin kohteena, joten korkeimman hallinto-oikeuden ei tulisi edes tutkia valittajan vaatimusta tältä osin.

Valittajan tarjous on todennäköisesti ollut halvin, joten valittaja olisi voittanut tarjouskilpailun virheettömässä menettelyssä. Hankintayksikkö on siten määrättävä maksamaan valittajalle hyvitysmaksu.

Hankintayksikkö on avoimuusperiaatteen vastaisesti salannut tarjoukset. Avoimuusperiaatteen laiminlyönti ja salailu kertoo hankintayksikön mahdollisesta intressistä syrjiä valittajaa.

Valittajaa ei ole suljettu tarjouskilpailusta. Soveltuvuusvaatimusten täyttämisessä ei ole myöskään ollut puutteita.

Hankintayksikkö on uudessa kilpailutuksessa toteuttanut hankinnan, vaikka se on ylittänyt 150 000 euron kynnysarvon. Hankinta on toteutettu, kun valittaja ei ole enää osallistunut uuteen tarjouskilpailuun. Sillä seikalla, onko valittaja osallistunut uuteen tarjouskilpailuun vai ei, ei ole muuta merkitystä tässä asiassa kuin se, että se osoittaa, että hankintayksikkö oli varautunut toteuttamaan hankinnan.

on lähetetty tiedoksi Ykkös Infra Oy:n vastaselitys.

, että Keravan kaupungin Keravan Kaupunkitekniikka -liikelaitos on muuttunut Kaupunkitekniikan toimialaksi 1.6.2017 alkaen.

1. Korkein hallinto-oikeus hylkää Ykkös Infra Oy:n pyynnön saada muiden tarjoajien tarjousasiakirjat sekä vaatimuksen asiakirjojen esittämisestä.

2. Korkein hallinto-oikeus ei tutki Ykkös Infra Oy:n vaatimusta kieltää markkinaoikeuden päätöksen täytäntöönpano siltä osin kuin vaatimuksen on katsottava kohdistuvan markkinaoikeuden määräämään oikeudenkäyntimaksuun.

3. Korkein hallinto-oikeus on muutoin tutkinut asian. Valitus hylätään. Markkinaoikeuden päätöstä ei muuteta.

4. Ykkös Infra Oy:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Ykkös Infra Oy velvoitetaan korvaamaan Keravan kaupungin oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 1 725 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorko määräytyy korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta.

5. Lausuminen markkinaoikeuden päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa muilta osin.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että esillä olevaa tarjouskilpailua koskevat asiakirjat ovat olleet markkinaoikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden käytettävissä asiaa ratkaistaessa. Koska Ykkös Infra Oy on jo kysymyksessä olevaan tarjouskilpailuun osallistuessaan saanut tarjouspyyntöasiakirjat ja hankinnan keskeyttämistä koskevan päätöksen, yhtiön vaatimuksen on katsottava kohdistuvan muiden tarjoajien tarjousasiakirjoihin.

Oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetun lain 9 §:n 1 momentin perusteella Ykkös Infra Oy:llä on oikeudenkäynnin osapuolena olevana asianosaisena lähtökohtaisesti oikeus saada tieto muustakin kuin julkisesta oikeudenkäyntiasiakirjasta. Saman säännöksen mukaan tämä asianosaisen tiedonsaantioikeus koskee asiakirjaa, joka voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn.

Asiassa on Ykkös Infra Oy:n valituksen johdosta kysymys siitä, onko hankintayksiköllä ollut hankintamenettelyn keskeyttämiselle hankintalain 73 a §:ssä tarkoitettu todellinen ja perusteltu syy. Hankinnan keskeyttämistä on perusteltu hankintailmoituksen ja tarjouspyynnön virheellisyydellä. Tähän nähden muiden tarjoajien tarjousasiakirjoissa esitetyt tiedot eivät ole sellaisia, että ne olisivat voineet vaikuttaa asian käsittelyyn korkeimmassa hallinto-oikeudessa, eikä niitä koskevan tiedon antamatta jättäminen siten myöskään vaaranna yhtiön oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Tämän vuoksi Ykkös Infra Oy:llä ei ole oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetun lain 9 §:n 1 momentissa tarkoitettua oikeutta saada tietoa pyytämistään asiakirjoista. Edellä olevan perusteella yhtiön pyyntö saada tarjousasiakirjat on hylättävä.

Ykkös Infra Oy:n on lisäksi katsottava vaatineen, että korkein hallinto-oikeus pyytää hankintayksikköä esittämään kaikki uutta tarjouskilpailua koskevat asiakirjat.

Hallintolainkäyttölain 42 §:n mukaan valitusviranomaiselle voidaan esittää todisteena asiakirja tai esine. Asiakirjan ja esineen esittämiseen valitusviranomaiselle sovelletaan, mitä siitä säädetään oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 39 ja 40 §:ssä. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 40 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin voi määrätä asiakirjan tuotavaksi tuomioistuimeen, jos asiakirjalla voi olla merkitystä näyttönä.

Kun otetaan huomioon asiakirjoista saatava selvitys ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulos sekä hallintolainkäyttölain 42 §, Ykkös Infra Oy:n vaatimien asiakirjojen esittäminen ei ole tarpeen asian selvittämiseksi. Yhtiön vaatimus asiakirjojen esittämisestä on siten hylättävä.

Tuomioistuinmaksulain 11 §:n 1 momentin mukaan maksun määräämistä koskevaan päätökseen saa vaatia oikaisua maksun määränneeltä virkamieheltä tai viranomaiselta kuuden kuukauden kuluessa maksun määräämisestä siten kuin hallintolaissa säädetään. Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Hallinto-oikeuden päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Edellä todettu huomioon ottaen korkeimmalla hallinto-oikeudella ei ole toimivaltaa tutkia vaatimusta markkinaoikeuden päätöksessä määrätyn oikeudenkäyntimaksun täytäntöönpanon kieltämisestä. Ykkös Infra Oy:n tätä koskeva vaatimus on näin ollen jätettävä tutkimatta.

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät markkinaoikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, markkinaoikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentti, Ykkös Infra Oy:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi ei markkinaoikeuden päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta ole tarpeen lausua.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Niilo Jääskinen, Outi Suviranta, Pekka Aalto, Maarit Lindroos ja Toomas Kotkas. Asian esittelijä Riikka Innanen.

Asia

Valittaja

Päätös, jota valitus koskee

Asian aikaisempi käsittely

Keravan kaupungin

Keravan kaupunkitekniikka -liikelaitos

Keravan kaupungin Keravan Kaupunkitekniikka -liikelaitoksen kuntateknisten palvelujen vastuualueen kuntatekninen johtaja

Markkinaoikeuden ratkaisu

Markkinaoikeus

Perustelut

Valituksen tutkiminen ja sovellettava laki

Hankintamenettelyn keskeyttämisen arviointi

Johtopäätös

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden jäsenet Kimmo Mikkola, Jukka Koivusalo ja Mirva Näsi.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Keravan kaupunki

Keravan kaupungille

Merkintä

Merkitään

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Valitus

Selitys

Vastaselitys

1. Asiakirjoja koskevat vaatimukset

2. Täytäntöönpanon kieltäminen oikeudenkäyntimaksun osalta

3. Pääasia

4. Oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa