KHO 20.1.2021/28 — Valmisteverotus

A Oy oli Verohallinnolle tekemässään palautushakemuksessa vaatinut, että yhtiölle palautetaan siltä makeisverolain nojalla vuosilta 2011 — 2015 kannetut verot. Palauttamista koskeva vaatimus oli perustunut siihen, että makeisvero oli ollut Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, josta olisi tullut ennen sen käyttöönottoa ilmoittaa komissiolle. Verohallinto oli hylännyt yhtiön vaatimuksen ja hallinto-oikeus yhtiön valituksen.

Korkein hallinto-oikeus katsoi toisin kuin hallinto-oikeus, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan verotuksellinen toimenpide voi merkitä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea myös muissa tilanteissa kuin niissä, joissa kyseisellä toimenpiteellä rahoitetaan tietty tukitoimenpide. Hallinto-oikeus ei siten ollut voinut mainitsemillaan perusteilla päätellä, että makeisveroa koskevilla säännöksillä ei ollut rikottu unionin perussopimusten valtiontukea koskevia määräyksiä.

$f0

Sopimus Euroopan unionin toiminnasta (SEUT) 107 artikla 1 kohta

Unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-390/98, Banks EU:C:2001:456, C-526/04, Laboratoires Boiron EU:C:2006:528, C-487/06 P, British Aggregates v. komissio EU:C:2008:757, C-66/14, Finanzamt Linz EU:C:2015:661, C-449/14 P, DTS Distribuidora de Televisión Digital v. komissio EU:C:2016:848 ja C-20/15 P, komissio v. World Duty Free Group EU:C:2016:981 sekä yhdistetyissä asioissa C-266/04 — C-270/04, C-276/04 ja C-321/04 — C-325/04, Casino France ym. EU:C:2005:657, C-393/04 ja C-41/05, Air Liquide Industries Belgium EU:C:2006:403 ja C-106/09 P ja C-107/09 P, komissio ja Espanja v. Government of Gibraltar ja Yhdistynyt kuningaskunta EU:C:2011:732

Unionin tuomioistuimen määräys asiassa C-486/19, Syyttäjä EU:C:2019:984

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 3.7.2018 nro 18/0556/1

Asian aikaisempi käsittely

on verokausilta 12/2011 — 11/2015 tekemillään verotuspäätöksillä kantanut A Oy:ltä makeisten, jäätelön ja virvoitusjuomien valmisteveroa.

on oikaisuvaatimuksessaan vaatinut, että verotuspäätökset kumotaan ja yhtiölle palautetaan siltä kannetut valmisteverot yhteensä 84 829,40 euroa laillisine palautuskorkoineen.

, jolle valmisteverotus on 1.1.2017 alkaen Tullista siirtynyt, on 29.9.2017 tekemällään päätöksellä hylännyt yhtiön oikaisuvaatimuksen.

on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että Verohallinnon päätös on kumottava ja yhtiölle on palautettava verotuspäätöksillä kannetut valmisteverot laillisine palautuskorkoineen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt yhtiön valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

(SEUT) 107 artiklan 1 kohdan mukaan, jollei perustamissopimuksissa toisin määrätä, jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

$fb

$fc

$fd

(1127/2010) 1 §:n 1 momentin mukaan makeisista, jäätelöstä ja virvoitusjuomista on suoritettava valtiolle valmisteveroa sen mukaan kuin tässä laissa säädetään. Lain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan makeisilla tarkoitetaan liitteen verotaulukon 1 tuoteryhmien 1 — 3 tuotteita ja 2 kohdan mukaan jäätelöllä liitteen verotaulukon 1 tuoteryhmien 4 ja 5 tuotteita. Lain liitteenä oleva verotaulukko kysymyksessä olevilta osin:

Tullitariffin nimike; Tuote; Tuoteryhmä

1704; Kaakaota sisältämättömät sokerivalmisteet; 1

2106:sta; Nimikkeen 1704 tuotteita vastaavat tuotteet, jotka muulla kuin sokerilla makeutettuina kuuluvat nimikkeeseen 2106; 2

1806; Suklaa ja muut kaakaota sisältävät elintarvikevalmisteet; 3

2105; Jäätelö, mehujää ja niiden kaltaiset jäädytetyt valmisteet, myös kaakaota sisältävät; 4

1901:stä; Jäätelön valmistukseen tarkoitettu seos; 5

Laiksi makeisten, jäätelön ja virvoitusjuomien valmisteverosta sekä eräiden valmisteverotusta koskevien lakien muuttamisesta annetussa hallituksen esityksessä (

$101

Makeisten, jäätelön ja virvoitusjuomien valmisteverosta annetun lain muuttamisesta annettua lakia (1535/2016) koskevassa hallituksen esityksessä (

$103

$104

Makeisten ja jäätelön valmisteveroon liittyvien neutraalisuusongelmien vuoksi esityksessä ehdotetaan, että makeisten ja jäätelön valmisteverosta luovuttaisiin.

Makeisten ja jäätelön makeisvero on poistettu makeisverolain muutoksella 1.1.2017 alkaen.

$106

Euroopan unionissa on yhdenmukaistettu alkoholijuomista, tupakkatuotteista ja energiatuotteista kannettavat valmisteverot. Yhdenmukaistettujen valmisteverojen lisäksi jäsenvaltiot voivat kantaa kansallisia valmisteveroja. Tällöin on kuitenkin noudatettava SEUT:n määräyksiä, muun ohella valtiontukea koskevia määräyksiä.

Suomessa vuosina 2011 — 2016 kannettu makeisvero oli tällainen kansallisesti kannettava valmistevero. Makeisverolakia koskevista hallituksen esityksistä ei ilmene, että makeisverolla olisi ollut varsinaisesti terveydellisiä tavoitteita vaan sitä kannettiin fiskaalisin perustein eli tarkoituksena oli ensisijaisesti kerätä valtiolle verotuloja. Valtiovarainministeriön lausunnon mukaan makeisveron poistaminen oli poliittinen päätös.

Yhtiön mukaan makeisverot, joita ei kanneta kilpailijoilta samankaltaisista tuotteista, ovat SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kiellettyjä valtion tukitoimenpiteitä.

EUT:n oikeuskäytännön mukaan verot eivät kuulu valtiontukia koskevien määräysten soveltamisalaan lukuun ottamatta tilannetta, jossa veroilla rahoitetaan tukitoimenpide siten, että ne ovat erottamaton osa kyseistä toimenpidettä. EUT on katsonut, että jotta veron voidaan katsoa olevan erottamaton osa tukitoimenpidettä, veron ja tuen välillä on oltava sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä säädetty varojen käyttötarkoitusta koskeva sellainen sitova yhteys, jonka mukaisesti maksun tuotto osoitetaan väistämättä tuen rahoittamiseen ja se vaikuttaa suoraan tuen suuruuteen ja tämän seurauksena arviointiin tuen soveltuvuudesta sisämarkkinoille.

$108

Yhtiö on muun ohella viitannut tuomioon asiassa C-526/04, Laboratoires Boiron, ja todennut, että makeisvero on suoramyyntiveron kaltainen suora tukitoimi. Hallinto-oikeus toteaa, että mainitussa tuomiossa lääketehtaiden lääkemyynti oli suoramyyntiveron alaista myyntiä, kun taas tukkukauppiasjakelijoiden vastaava lääkemyynti ei ollut. Tukkukauppias-jakelijoille oli sen sijaan asetettu julkisen palvelun velvoitteita, joita lääketehtailla ei ollut. Suoramyyntivero otettiin käyttöön lääkkeiden jakelukanavien välisten kilpailuolosuhteiden ennalleen palauttamiseksi.

Kyseisellä suoramyyntiverojärjestelmällä oli näin ollen harkittu tukitarkoitus. Yhtiön mainitsema tuomio ei siten ole rinnastettavissa yhtiön asiaan. Niin ikään tuomio yhdistetyissä asioissa C-261/01 ja 262/01, van Calster ym., ei sovellu yhtiön asiassa, koska siinä kyseisiä maksuja perittiin kyseessä olevien tukitoimenpiteiden rahoittamiseksi.

Valituksenalaisen päätöksen ja verotuspäätösten muuttamiseen ei ole syytä.

Sopimus Euroopan unionin toiminnasta 108, 110, 112 ja 113 artikla

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Vaatimustensa tueksi yhtiö on esittänyt muun ohella seuraavaa:

$10c

Tapauksessa on selvää, että makeisverojärjestelmän puitteissa kannettua makeisveroa voidaan pitää SEUT 107 artiklassa tarkoitettuna tukitoimenpiteenä, josta on säädetty ilmoitusvelvollisuutta rikkoen. Makeisvero on rasittanut valtion varoja epäsuorasti, se on vääristänyt kilpailua, sillä on ollut kauppavaikutus ja se on ennen kaikkea ollut selektiivinen. Makeisvero ei ole kohdistunut sen tavoitteen mukaisesti kaikkiin suorassa kilpailusuhteessa oleviin toimijoihin tasapuolisesti.

Haasteellisinta tapauksen oikeudellisessa arvioinnissa on se, onko yhtiöllä oikeus — saadakseen maksamansa makeisvero takaisin — vedota siihen, että sen kanssa suorassa kilpailusuhteessa toiminut taho ei ole ollut velvollinen maksamaan makeisveroa, koska makeisvero on ollut laiton tukitoimenpide.

$10d

, että unionin tuomioistuin on Suomen korkeimman oikeuden esittämän ennakkoratkaisupyynnön johdosta antanut 19.11.2019 määräyksen asiassa C-486/19,

.

Korkein oikeus oli esittänyt ennakkoratkaisupyynnön asiassa, jossa A:ta ja B:tä syytettiin törkeästä veropetoksesta, joka oli tehty rikkomalla makeisten, jäätelön ja virvoitusjuomien valmisteverosta annettua kansallista lainsäädäntöä. Ennakkoratkaisupyyntö koski erityisesti SEUT 107 artiklan tulkintaa.

Unionin tuomioistuimen määräyksen mukaan unionin oikeutta on tulkittava siten, että se ei ole esteenä luonnollisen henkilön, joka on toiminut pääasiassa kyseessä olevan veron kaltaisen tietyistä tuotteista suoritettavan valmisteveron maksamiseen velvollisen yhtiön puolesta ja joka on laiminlyönyt kyseiseen veroon liittyviä velvollisuuksia, tuomitsemiselle rikosoikeudelliseen rangaistukseen asiassa sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla, vaikka muiden yritysten samankaltaisten tuotteiden osalta saamaa verovapautusta olisi pidettävä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena.

on varannut A Oy:lle tilaisuuden täydentää valituslupahakemustaan unionin tuomioistuimen määräyksen C-486/19 johdosta.

on valituslupahakemuksensa täydennyksenä esittänyt muun ohella seuraavaa:

Unionin tuomioistuimen määräyksessä C-486/19 makeisvero ja siihen liittyvä tukitoimenpide on käsitelty tapauksena, jossa vapautus muodostaisi väitetyn tukitoimenpiteen. Makeisverojärjestelmässä ei kuitenkaan vapautettu ketään verovelvollisuudesta. Sen sijaan koko makeisverojärjestelmä on ollut tuomiossa C-526/4, Laboratoires Boiron, tarkoitetulla tavalla valtiontukikiellon vastainen, ei jokin sen osa tai ominaisuus.

Määräys näyttäisi perustuvan myös makeisveron säätämisvaiheessa ilmoitettuun veronsäätämistarkoitukseen, joka on ollut vain fiskaalinen. Ratkaisuun on siis vaikuttanut olennaisesti se, ettei makeisveron säätämiseen liity valtion suoraa ja muodollista tarkoitusta vaikuttaa markkinoiden kilpailuolosuhteisiin. Tällainen muodollisuuksiin perustuva lähestymistapa on sopimaton SEUT 107 artiklan tavoitteiden näkökulmasta, koska se on omiaan heikentämään valtiontukikiellon tehokkuutta.

Määräyksessä makeisveron valtiontukikysymystä ei ole tunnistettu oikein. Syynä voi olla ennakkoratkaisukysymyksen muotoilu ja sen taustalla vaikuttava rikosprosessi, mutta joka tapauksessa määräyksen oikeusvoimaa ei ole perusteltua eikä mahdollista ilman itsenäistä arviointia ulottaa rikosprosessista hallintoprosessiin. Yhtiön oikeusturva edellyttää, että korkein hallinto-oikeus ratkaisee makeisveron palauttamiskysymyksen valtiontukisääntöjen perusteella itsenäisesti ja esittää unionin tuomioistuimelle asiasta ennakkoratkaisupyynnön. Unionin tuomioistuin on aikaisemminkin muuttanut omia tulkintojaan sekä valtiontuki- että veroasioissa lyhyenkin aikavälin sisällä, jos aikaisempi tulkinta on osoittautunut sopimattomaksi unionin oikeuden kanssa.

on antanut asiassa vastineen, jossa on vaadittu yhtiön valituksen hylkäämistä ja esitetty muun ohella seuraavaa:

$113

Jos makeisveroa on kuitenkin asiassa tarkasteltava myös valtiontuen kriteerien kannalta, oikeudenvalvontayksikkö kiistää makeisveron syvärakenteen valtiontukena. Edellytys edusta ei täyty, koska makeisveron piirissä ja sen ulkopuolelle jääneet tuotteet eivät ole samanlaisia. Edellytys valikoivuudesta ei täyty, koska makeisveron ulkopuolelle jäävien tuotteiden rajaus ei perustunut makeisverojärjestelmälle vieraaseen tavoitteeseen. Makeisvero koski samalla tavalla kaikkia sen piiriin kuuluvia tuotteita, joita myytiin Suomessa, eikä siten haitannut kilpailua toisista jäsenvaltioista peräisin olevia tuotteita koskien. Valtion varojen käyttöön liittyvä kriteeri riittävän suorasta yhteydestä ei täyty. Näin ollen mitkään valtiontuen kriteereistä eivät täyty asiassa.

on antanut vastaselityksen, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

$115

on antanut lisävastineen.

on antanut lisävastaselityksen.

Lisävastaselitys on annettu tiedoksi

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää A Oy:lle valitusluvan ja tutkii asian.

1. Yhtiön vaatimus ennakkoratkaisun pyytämisestä unionin tuomioistuimelta hylätään.

2. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Tulli

A Oy

Verohallinto

Helsingin hallinto-oikeus

1. Sovelletut oikeusohjeet

1.1 EU-säädökset

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen

1.2 EUT:n oikeuskäytäntö

Euroopan unionin tuomioistuimen

1.3 Kansallinen lainsäädäntö

Makeisverolain

HE 148/2010 vp

HE 137/2016 vp

2. Valituksenalainen päätös

3. Asian arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Hallinto-oikeuden soveltamat muut oikeusohjeet

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Tero Leskinen, Pirjo Järvenpää, joka on myös esitellyt asian, ja Annika Aarnio.

Merkitään

Syyttäjä

Korkein hallinto-oikeus

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle

1. Ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskeva vaatimus

2. Pääasiaratkaisu

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklan mukaan unionin tuomioistuimella on toimivalta antaa ennakkoratkaisu muun ohella perussopimuksen ja unionin toimielimen säädöksen tulkinnasta. Jos tällainen kysymys tulee esille sellaisessa kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävänä olevassa asiassa, jonka päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta, tämän tuomioistuimen on saatettava kysymys unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi. Korkein hallinto-oikeus käyttää Suomessa ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että velvollisuutta tehdä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklassa tarkoitettu ennakkoratkaisupyyntö ei kuitenkaan ole silloin, jos kansallisessa tuomioistuimessa ei esiinny todellista epäilyä unionin tuomioistuimen olemassa olevan oikeuskäytännön soveltamismahdollisuudesta asiaan tai jos on täysin selvää, miten unionin oikeutta on kyseisessä tilanteessa asianmukaisesti sovellettava.

Kun otetaan huomioon unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö ja erityisesti asiassa C-486/19 annettu määräys, ennakkoratkaisupyynnön esittäminen ei ole tarpeen valitusasian ratkaisemiseksi.

Asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa arvioitavana A Oy:n vaatimus saada palautetuksi yhtiöltä makeisverolain nojalla verokausilta 12/2011 — 11/2015 kannetut verot. Palautusvaatimus perustuu siihen, että makeisvero on ollut SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, josta olisi tullut ennen sen käyttöönottoa ilmoittaa komissiolle.

Hallinto-oikeus on valituksenalaisessa päätöksessään pääasiallisesti unionin tuomioistuimen asiassa C-449/14 P,

, antamaan tuomioon nojautuen todennut, että verot eivät kuulu valtiontukia koskevien määräysten soveltamisalaan lukuun ottamatta tilannetta, jossa veroilla rahoitetaan tukitoimenpide siten, että ne ovat erottamaton osa kyseistä toimenpidettä, sekä katsonut, että makeisveroa koskevien säännösten osalta sanottua yhteyttä veron ja tuen välillä ei ole. Tällä perusteella hallinto-oikeus on katsonut, että makeisveroa koskevilla säännöksillä ei ole rikottu unionin perussopimusten valtiontukea koskevia määräyksiä.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että hallinto-oikeus ei ole voinut mainitsemillaan perusteilla päätellä, että makeisveroa koskevilla säännöksillä ei ole rikottu unionin perussopimusten valtiontukea koskevia määräyksiä. Asiassa

oli nimittäin kysymys vain siitä, oliko komissio päätöksessään, jonka lainmukaisuudesta asiassa oli kysymys, voinut katsoa, että sanotun päätöksen kohteena olleet kolme verotuksellista toimenpidettä eivät olleet erottamaton osa sen arvioimaa tukitoimenpidettä, jonka rahoitus oli osittain perustunut kyseisiin verotuksellisiin toimenpiteisiin. Koska makeisverolla ei ole rahoitettu mitään tukitoimenpidettä, korkein hallinto-oikeus toteaa, että sanotussa verossa ei ole ollut kysymys edellä mainitussa unionin tuomioistuimen tuomiossa esillä olleen tilanteen kaltaisesta tilanteesta.

Korkein hallinto-oikeus toteaa lisäksi, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan verotuksellinen toimenpide voi merkitä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea myös muissa tilanteissa kuin niissä, joissa kyseisellä toimenpiteellä rahoitetaan tietty tukitoimenpide siten, että verotuksellinen toimenpide on erottamaton osa tukitoimenpidettä. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kysymys on valtiontuesta, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: Kyseessä on ensinnäkin oltava valtion toimenpide tai valtion varoista toteutettu toimenpide. Toiseksi kyseisen toimenpiteen on oltava omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kolmanneksi toimenpiteellä on annettava valikoivaa etua sille, joka on toimenpiteen kohteena. Neljänneksi toimenpiteen on vääristettävä tai uhattava vääristää kilpailua (esim. asia C-20/15 P,

, 53 kohta).

Erityisesti edellä mainittuun toimenpiteen valikoivuutta koskevaan edellytykseen liittyen unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että verotuksellisen toimenpiteen osalta sanotun edellytyksen voivat täyttää toimet, joilla tiettyä veroa kannetaan tietyiltä yrityksiltä ja se jätetään kantamatta tietyiltä muilta yrityksiltä, vaikka nämä kummatkin ovat tosiasiallisesti ja oikeudellisesti toisiinsa nähden rinnastettavassa tilanteessa (asia C-487/06 P,

, 82 kohta, ja yhdistetyt asiat C-106/09 P ja C-107/09 P,

, 106 — 107 kohta). Lisäksi unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä johtuu, että valtion toimenpiteitä ei voida jättää katsomatta SEUT 107 artiklassa tarkoitetuksi tueksi yksinomaan näiden toimenpiteiden tavoitteen perusteella, koska SEUT 107 artiklan 1 kohdassa ei tehdä eroa valtioiden toimenpiteiden syiden tai tavoitteiden perusteella vaan niiden vaikutusten perusteella (asia C-487/06 P,

, 83 — 84 kohta).

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että esillä olevassa asiassa ei kuitenkaan ole tarpeen ratkaista, onko makeisverossa mahdollisesti kysymys SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtion tuesta. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä nimittäin johtuu, että veron maksamiseen velvolliset eivät voi vapautua kyseisen veron suorittamisesta vetoamalla siihen, että muiden yritysten saama verovapaus on valtiontukea (asia C-390/98,

, 80 kohta; yhdistetyt asiat C-266/04 — C-270/04, C-276/04 ja C-321/04 — C-325/04,

, 42 kohta; yhdistetyt asiat C-393/04 ja C-41/05,

, 43 kohta ja asia C-66/14,

, 21 kohta). Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on tunnustettu kaksi poikkeusta tästä pääsäännöstä. Ensimmäinen koskee tilannetta, jossa vero ja säädetty vapautus ovat erottamaton osa tukitoimenpidettä (esim. asia C-449/14 P,

, 68 kohta). Toinen poikkeus koskee tilannetta, jossa vero ja väitetty tukitoimi muodostavat yhden ja saman verotustoimenpiteen kaksi erottamatonta osaa asiassa C-526/04,

, esillä olleen tilanteen kaltaisessa tilanteessa.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että unionin tuomioistuin on asiassa C-486/19,

, antamassaan määräyksessä edellä mainittuun oikeuskäytäntöön viitaten ja ottamatta kantaa makeisveron luonteeseen SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna tukena vahvistanut, että makeisverossa ei ole ollut kysymys kummastakaan edellä mainitusta poikkeustilanteesta tai muustakaan sellaisesta tilanteesta, joka oikeuttaisi veron maksuvelvollisen saamaan vapautuksen verosta tuen lainvastaisuuteen vedoten.

Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Leena Äärilä, Vesa-Pekka Nuotio, Anne Nenonen ja Joni Heliskoski. Asian esittelijä Stina-Maria Lund.

DTS Distribuidora de Televisión Digital v. komissio

komissio v. World Duty Free Group

British Aggregates v. komissio

komissio ja Espanja v. Government of Gibraltar ja Yhdistynyt kuningaskunta

Banks

Casino France ym.

Air Liquide Industries Belgium

Finanzamt Linz

Laboratoires Boiron