KHO 26.6.2020/2804 — Utlänningsärende

Högsta förvaltningsdomstolen hade att avgöra om behandlingen av den afghanske medborgaren A:s ärende som gällde internationellt skydd enligt 87 § och 88 § och uppehållstillstånd som beviljas enligt 52 § i utlänningslagen hade fördröjts i förvaltningsdomstolen på ett sådant sätt att hen hade rätt till en skälig gottgörelse av statens medel enligt 6 § i lagen om gottgörelse för dröjsmål vid rättegång (gottgörelselagen). Vidare skulle avgöras om besvären som gällde internationellt skydd var ett sådant ärende enligt 6 § 2 mom. i gottgörelselagen som är av särskilt stor betydelse för parten och för vilket gottgörelsens sammanlagda belopp vid dröjsmål enligt nämnda lagrum skulle höjas med högst 2000 euro.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att vid bedömningen av huruvida en rättegång har fördröjts ska enligt 4 § i gottgörelselagen utöver rättegångens längd särskilt beaktas målets eller ärendets natur och omfattning, hur parterna, myndigheterna och domstolen har agerat under rättegången och sakens betydelse för parten. Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade också att dröjsmål som beror på bristande resurser eller andra strukturella omständigheter inte påverkar den aktuella myndighetens skyldighet att avgöra ärendet inom rimlig tid.

Ärendets behandling i förvaltningsdomstolen hade varat i cirka två år och nio månader. A hade hos förvaltningsdomstolen yrkat på gottgörelse för dröjsmål vid rättegång då besvären varit anhängiga omkring två år och åtta månader.

Ärendet var till sin natur och omfattning typiskt inom ärendekategorin för internationellt skydd och det innehöll inga särskilt svåra frågor gällande omständigheter eller rättsliga aspekter. Ingen muntlig förhandling i syfte att utreda ärendet hade hållits. Ärendet skulle enligt utlänningslagen behandlas skyndsamt och A hade inte med sitt eget agerande påverkat fördröjningen av ärendets behandling. Med ytterligare beaktande av ärendets natur, omfattning och betydelse för A, skulle ärendets behandlingstid anses vara oskäligt lång. Högsta förvaltningsdomstolen ansåg att ärendets behandling i förvaltningsdomstolen hade fördröjts av orsaker som berodde på förvaltningsdomstolen på det sätt som avses i gottgörelselagen. Högsta förvaltningsdomstolen ansåg att A skulle erhålla gottgörelse för dröjsmål vid rättegång motsvarande ett belopp för ett års tidsperiod det vill säga 1 500 euro.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade vidare att ärendet hade gällt A:s rättsliga ställning och det därför kunde anses vara av särskild betydelse för hen enligt 6 § 2 mom. i gottörelselagen, vilket möjliggjorde en höjning av gottgörelsens sammanlagda belopp. Med beaktande av längden av dröjsmålet vid rättegången ansåg högsta förvaltningsdomstolen att den ovan nämnda gottgörelsens sammanlagda belopp 1 500 euro kunde höjas med 500 euro. Yrkandet avslogs till övriga delar.

Finlands grundlag 21 §

Europeiska människorättskonventionen art. 13

Europeiska unionens stadga om de grundläggande rättigheterna art. 47.1 och 2

Utlänningslagen 87 §, 88 § och 193 § 3 mom.

Lagen om gottgörelse för dröjsmål vid rättegång 3 § 1 mom., 4 § 1 och 2 mom., 5 § 2 mom., 6 § 1 och 2 mom. samt 10 §

Ärendet har avgjorts av justitieråden Riitta Mutikainen, Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari, Monica Gullans, Pekka Aalto och Juha Lavapuro. Föredragande Juuso Peltonen.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli ratkaistavana, oliko Afganistanin kansalaisen A:n ulkomaalaislain 87 §:ssä ja 88 §:ssä tarkoitettua kansainvälistä suojelua tai ulkomaalaislain 52 §:n perusteella myönnettävää oleskelulupaa koskevan asian käsittely hallinto-oikeudessa viivästynyt siten, että hänellä oli oikeus saada valtion varoista oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain (

) 6 §:ssä tarkoitettu kohtuullinen hyvitys. Lisäksi ratkaistavana oli kysymys siitä, oliko kansainvälistä suojelua koskevaa valitusasiaa pidettävä sellaisena hyvityslain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettuna asianosaiselle erityisen merkittävänä asiana, jota koskevan oikeudenkäynnin viivästyessä hyvityksen yhteismäärää olisi mainitun lainkohdan pääsäännön mukaan korotettava enintään 2 000 eurolla.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että arvioitaessa sitä, oliko oikeudenkäynti viivästynyt, oli hyvityslain 4 §:n mukaan otettava huomioon oikeudenkäynnin keston lisäksi erityisesti asian laatu ja laajuus, asianosaisten, viranomaisen ja tuomioistuimen toiminta oikeudenkäynnissä sekä asian merkitys asianosaiselle. Korkein hallinto-oikeus totesi myös, että puutteellisista resursseista tai muista rakenteellisista seikoista aiheutuvat viivästykset eivät poista asiaa käsittelevän tahon velvollisuutta käsitellä asia kohtuullisen ajan kuluessa.

Asian käsittely oli hallinto-oikeudessa kestänyt noin kaksi vuotta ja yhdeksän kuukautta. A oli toimittanut vaatimuksen oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä hallinto-oikeuteen valituksen oltua vireillä noin kaksi vuotta ja kahdeksan kuukautta.

Asia oli laadultaan ja laajuudeltaan kansainvälistä suojelua koskevassa asiaryhmässä tavanomainen eikä siihen ollut liittynyt erityisen ongelmalliseksi katsottavia tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin liittyviä kysymyksiä. Asian selvittämiseksi ei ollut toimitettu suullista käsittelyä. Asia oli tullut ulkomaalaislain mukaan käsitellä kiireellisenä, eikä A ollut omalla toiminnallaan vaikuttanut asian käsittelyn viivästymiseen. Kun lisäksi otettiin huomioon asian laatu, laajuus ja merkitys A:lle, käsittelyaikaa oli pidettävä kohtuuttoman pitkänä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että oikeudenkäynti hallinto-oikeudessa oli viivästynyt hallinto-oikeuden vastuulla olevasta syystä hyvityslaissa tarkoitetuin tavoin. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A:lle tuli suorittaa hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä yhden vuoden ajanjaksoa vastaava määrä eli 1 500 euroa.

Korkein hallinto-oikeus lisäksi totesi, että asia oli koskenut A:n oikeudellista asemaa ja että sitä voitiin sen vuoksi pitää hänelle hyvityslain 6:n 2 momentissa tarkoitetulla tavoin erityisen merkittävänä tavalla, joka mahdollisti hyvityksen yhteismäärän korottamisen. Ottaen huomioon oikeudenkäynnin viivästymisen keston korkein hallinto-oikeus katsoi, että edellä mainittua hyvityksen yhteismäärää eli 1 500 euroa voitiin korottaa 500 eurolla. Vaatimus hylättiin enemmälti.

Suomen perustuslaki 21 §

Euroopan ihmisoikeussopimus 13 artikla

Euroopan unionin perusoikeuskirja 47 artikla 1 ja 2 kohta

Ulkomaalaislaki 87 §, 88 § ja 193 § 3 momentti

Laki oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä 3 § 1 momentti, 4 § 1 ja 2 momentti, 5 § 2 momentti, 6 § 1 ja 2 momentti sekä 10 §

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari, Monica Gullans, Pekka Aalto ja Juha Lavapuro. Asian esittelijä Juuso Peltonen.

hyvityslaki