KHO 27.6.2018/3126 — Utlänningsärende

Migrationsverket hade avslagit A:s och B:s ansökningar om internationellt skydd. A och B var gifta med varandra och hemma från Irak. Förvaltningsdomstolen hade avgjort makarnas ärenden samma dag genom skilda beslut. Mannens (A) ansökan hade avslagits. A anförde i högsta förvaltningsdomstolen att förvaltningsdomstolen hade återförvisat hans frus B:s ansökan till Migrationsverket för ny behandling på grunder som även gällde honom.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att förföljelse eller en risk för att i hemlandet utsättas för allvarlig skada som gäller en familjemedlem oftast sträcker sig även till de övriga familjemedlemmarna. Också skyddet för familjeliv och familjens helhet som ingår i det ska beaktas i behandlingen av ansökningar gällande internationellt skydd som gjorts av familjemedlemmar. Därför ska ansökningar som gjorts av makar och är anhängiga samtidigt i Migrationsverket enligt huvudregel behandlas och avgöras samtidigt. Beslutet kan ges antingen som ett gemensamt beslut om makarna har gett sitt samtycke till det eller som skilda beslut samma dag.

Ovan nämnda skäl förutsätter att också av makarna anförda besvär över Migrationsverkets beslut även i förvaltningsdomstolen i första hand behandlas och avgörs samtidigt. Förvaltningsdomstolen ska i beslut som gäller makar beakta den förföljelse eller allvarliga skada som gäller ena maken men sträcker sig till den andra maken samt skyddet för familjeliv och principen om att bibehålla familjehelheten. På dessa grunder ska i regel båda makarnas ärenden återförvisas till Migrationsverket om det i den ena makens ärende finns skäl för ny behandling. Ett annorlunda förfarande kan motiveras endast då familjehelheten har brustit under den tid ärendena har behandlats eller det finns något annat särskilt skäl för detta.

Förvaltningsdomstolen hade inte motiverat varför A:s ärende inte hade återförvisats till Migrationsverket tillsammans med hans makas B:s ärende. Migrationsverkets och förvaltningsdomstolens beslut upphävdes och A:s ärende återförvisades till Migrationsverket för ny behandling.

Finlands grundlag 9 § 4 mom.

Europeiska människorättskonventionen art. 3 och 8

EU:s stadga för de grundläggande rättigheterna art. 4 och 7

Utlänningslagen 7 § 3 mom., 37 § 1 mom., 97 a 1 mom., 98 § och 146 § 1 mom.

Direktiv 2013/32/EU om normer för mottagande av personer som ansöker om internationellt skydd artikel 11.3

Ärendet har avgjorts av justitieråden Anne E. Niemi, Janne Aer, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari och Anne Nenonen. Föredragande Aino Salmi.

Maahanmuuttovirasto oli hylännyt Irakista olevan aviopuolisoiden A:n ja B:n kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset. Hallinto-oikeus oli ratkaissut puolisoiden valitukset samana päivänä antamillaan kahdella erillisellä päätöksellä. Miehen (A) osalta valitus oli hylätty. A esitti korkeimmassa hallinto-oikeudessa, että hallinto-oikeus oli palauttanut hänen vaimonsa B:n asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi perusteilla, jotka koskivat myös häntä.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että kansainvälisen suojelun perusteena oleva, perheenjäseneen kotimaassaan kohdistuva vaino tai vakava haitta ulottaa vaikutuksensa yleensä myös muihin perheenjäseniin tai koskee heitä samalla tavoin. Myös perhe-elämän suojan periaate ja siihen sisältyvä vaatimus perheen yhtenäisyyden säilyttämisestä on otettava huomioon kansainvälistä suojelua koskevia saman perheen jäsenten hakemuksia käsiteltäessä. Maahanmuuttovirastossa samanaikaisesti vireillä olevat aviopuolisoiden kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset on näin ollen pääsääntöisesti valmisteltava yhdessä ja ratkaistava Maahanmuuttovirastossa samalla kertaa. Päätös hakemuksiin voidaan antaa joko yhteisellä päätöksellä, jos tähän on aviopuolisoiden suostumus, tai erillisillä, samaan aikaan tehtävillä päätöksillä.

Edellä mainitut seikat myös edellyttävät, että Maahanmuuttoviraston päätöksistä hallinto-oikeuteen tehdyt aviopuolisoiden valitukset pääsääntöisesti valmistellaan yhdessä ja ratkaistaan samalla kertaa. Antaessaan ratkaisun aviopuolisoiden valituksiin hallinto-oikeuden on otettava huomioon toiseen aviopuolisoon kohdistuvan vainon tai vakavan haitan ulottuminen myös toiseen aviopuolisoon sekä perhe-elämän suojan periaatteeseen sisältyvä vaatimus perheen yhtenäisyyden säilyttämisestä. Näiden seikkojen vuoksi molempien aviopuolisoiden asiat on pääsääntöisesti palautettava Maahanmuuttoviraston käsiteltäviksi, jos toisen kohdalla ilmenee peruste uudelle käsittelylle. Erilainen ratkaisu voidaan tehdä vain, jos perheyhteys on katkennut asian käsittelyn aikana tai erilaiselle ratkaisulle on muu erityinen syy.

A:n asiassa hallinto-oikeus ei ollut tuonut esiin perusteluja sille, minkä vuoksi A:n asiaa ei palautettu Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi yhdessä A:n puolison B:n asian kanssa. Hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumottiin ja myös A:n asia palautettiin Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Suomen perustuslaki 9 § 4 momentti

Euroopan ihmisoikeussopimus 3 ja 8 artikla

Euroopan unionin perusoikeuskirja 4 ja 7 artikla

Ulkomaalaislaki 7 § 3 momentti, 37 § 1 momentti, 97 a § 1 momentti, 98 § ja 146 § 1 momentti

Uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi (2011/95/EU) johdanto-osan 36 kohta, 23 artikla

Uudelleenlaadittu menettelydirektiivi (2013/32/EU) 11 artikla 3 kohta

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Janne Aer, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari ja Anne Nenonen. Asian esittelijä Aino Salmi.