KHO 29.12.2016/5592 — Pysäköintivirhemaksu

A oli pysäköinyt ajoneuvonsa ilman pysäköintikiekkoa paikalle, jolla pysäköinti oli sallittu pysäköintikiekkoa käyttäen. A:n ajoneuvossa oli valokopio A:lle myönnetystä, pysäköintihetkellä voimassa olleesta vammaisen pysäköintiluvasta.

Hallinto-oikeus oli katsonut, että A oli pysäköinyt ajoneuvonsa virheellisesti mutta että virhe oli vähäinen. Tämän vuoksi hallinto-oikeus oli muuttanut pysäköinnintarkastajan määräämän pysäköintivirhemaksun huomautukseksi.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei A:n pysäköintivirhe ollut vähäinen, kun otettiin huomioon, että vammaisen pysäköintilupa oli henkilökohtainen lupa eikä ajoneuvokohtainen lupa ja että luvan valokopion käyttäminen tekisi mahdolliseksi luvan väärin käyttämisen. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös pysäköintivirhemaksun muuttamisesta huomautukseksi kumottiin ja A:lle määrätty pysäköintivirhemaksu saatettiin voimaan.

Laki pysäköinninvalvonnasta 1 § 1 momentti 1 kohta ja 5 §

Tieliikenneasetus 21 § lisäkilvet 856 a ja 856 b

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Irma Telivuo, Hannele Ranta-Lassila, Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä ja Vesa-Pekka Nuotio. Asian esittelijä Kari Nieminen.

A hade parkerat sitt fordon utan parkeringsskiva på en plats där parkering med parkeringsskiva var tillåten. I A:s fordon fanns en ljuskopia av ett parkeringstillstånd för personer med funktionsnedsättning. Tillståndet var beviljat åt A och det var i kraft när parkeringen skedde.

Förvaltningsdomstolen hade ansett att A hade parkerat sitt fordon fel, men att felet var litet. Därför hade förvaltningsdomstolen ändrat den felparkeringsavgift som parkeringskontrollanten påfört A så att A i stället fick anmärkning.

Högsta förvaltningsdomstolen ansåg att A:s parkeringsfel inte hade varit litet, då man beaktade att parkeringstillståndet för personer med funktionsnedsättning var ett tillstånd som beviljades en person, inte fordonet, och att användning av en ljuskopia av tillståndet gjorde det möjligt att missbruka tillståndet. Högsta förvaltningsdomstolen upphävde därför förvaltningsdomstolens beslut om att ändra felparkeringsavgiften till anmärkning och satte i kraft den felparkeringsavgift som A påförts.

Lagen om parkeringsövervakning 1 § 1 mom. 1 punkten och 5 §

Vägtrafiklagen 28 a § (843/1990) 1 och 2 mom. samt 28 b § (117/1992) 1 och 2 mom.

Vägtrafikförordningen 21 §, tilläggsskyltarna 856 a och 856 b

Ärendet har avgjorts av förvaltningsråden Irma Telivuo, Hannele Ranta-Lassila, Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä och Vesa-Pekka Nuotio. Föredragande Kari Nieminen.