KHO 3.11.2017/5662 — Kansallispuiston järjestyssääntöä koskeva asia, Urho Kekkosen kansallispuisto
Kansallispuiston järjestyssääntöä koskeva valitus A, Helsinki Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 28.6.2017 nro 17/0166/1 on päätöksellään 23.2.2017 päättänyt hyväksyä Urho Kekkosen kansallispuiston järjestyssäännön. Järjestyssäännöllä on luonnonsuojelulain 18 §:n 2 momentin nojalla rajoitettu pyöräilyä kansallispuiston alueella. on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt tutkimatta A:n Metsähallituksen päätöksestä tekemän valituksen valitusoikeuden puuttumisen perusteella. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti: Luonnonsuojelulain 61 §:n 3 momentin...
3 min de lecture · 506 mots
Kansallispuiston järjestyssääntöä koskeva valitus
A, Helsinki
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 28.6.2017 nro 17/0166/1
on päätöksellään 23.2.2017 päättänyt hyväksyä Urho Kekkosen kansallispuiston järjestyssäännön. Järjestyssäännöllä on luonnonsuojelulain 18 §:n 2 momentin nojalla rajoitettu pyöräilyä kansallispuiston alueella.
on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt tutkimatta A:n Metsähallituksen päätöksestä tekemän valituksen valitusoikeuden puuttumisen perusteella.
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:
Luonnonsuojelulain 61 §:n 3 momentin mukaan valitusoikeus on niillä, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea. Muissa kuin korvausta koskevissa asioissa valitusoikeus on myös asianomaisella kunnalla. Muissa kuin korvausta sekä lain 31 §:n ja 48 §:n 2 momentissa tarkoitettua poikkeuslupaa koskevissa asioissa on valitusoikeus myös sellaisella rekisteröidyllä paikallisella tai alueellisella yhteisöllä, jonka tarkoituksena on luonnon- tai ympäristönsuojelun edistäminen. Luonnonsuojeluohjelman hyväksymistä koskevasta valtioneuvoston päätöksestä on valitusoikeus myös mainitunlaisella valtakunnallisella yhteisöllä ja maanomistajien etua valvovalla valtakunnallisella yhteisöllä.
Valittaja on perustellut valitusoikeuttaan sillä, että Metsähallitus on ilman luonnonsuojelulaissa yksilöityjä perusteita eli lainvastaisesti rajoittanut jokamiehenoikeuteen perustuvaa liikkumista polkupyörällä kansallispuistossa. Valittaja on pitänyt itseään asiassa asianosaisena, koska Metsähallituksen päätös mahdollisesti rajoittaa myös hänen liikkumistaan. Valittaja on edelleen vedonnut siihen, että asianosaisuuskysymyksestä huolimatta valtion maa- ja vesiomaisuuden hallintotehtävää hoitavan Metsähallituksen päätös on oltava saatettavissa muutoksenhakutuomioistuimen käsiteltäväksi hallintolainkäyttölain 7 §:ssä (891/2015) säädetyllä tavalla.
Luonnonsuojelulain 61 §:n 3 momentin mukaan valitusoikeuden edellytyksenä on, että asia saattaa koskea valittajan oikeutta tai etua. Sillä perusteella, että valituksenalainen päätös voi mahdollisesti rajoittaa valittajan jokamiehenoikeuteen perustuvaa polkupyörällä tapahtuvaa liikkumista UKK-puiston alueella, päätös ei saata koskea valittajan oikeutta tai etua sillä tavoin, että hänellä olisi asiassa mainitun lainkohdan perusteella valitusoikeus. Valittajan valitusoikeutta asiassa ei voida myöskään perustaa hallintolainkäyttölain 7 §:n säännökseen. Valitus on siten jätettävä puuttuvan valitusoikeuden vuoksi tutkimatta.
(—)
Luonnonsuojelulaki 61 § 3 momentti
Laki Metsähallituksesta 21 § 1 momentti
Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 momentti
Vaatimustensa tueksi A on esittänyt muun muassa seuraavaa:
Pyöräily on jokamiehenoikeus, jonka rajoittamisen pitää perustua lainsäädäntöön. Järjestyssääntöön sisältyvä rajoitus ei perustu luonnonsuojelulain edellyttämiin selvityksiin. Asianosaisuus perustuu siihen, että järjestyssääntö rajoittaa A:n liikkumista kansallispuistossa.
Korkein hallinto-oikeus on tutkinut valituksen ja hylkää sen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
A on valituksessaan hallinto-oikeudelle katsonut, että hänellä on asiassa valitusoikeus, koska järjestyssääntö rajoittaa hänen jokamiehenoikeuteen perustuvaa liikkumistaan kansallispuistossa. Asiakirjojen perusteella A ei harjoita alueella elinkeinoa eikä hänellä ole asiaan muutakaan liityntää, joka osoittaisi päätöksen koskevan hänen erityisiä etujaan. Järjestyssäännön hyväksyminen ei näin ollen saata koskea A:n oikeutta tai etua luonnonsuojelulain 61 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla, eikä A:lla ole siten valitusoikeutta asiassa.
Kun muutoin otetaan huomioon hallinto-oikeuden ratkaisusta ilmenevät perustelut ja siinä mainitut lainkohdat, hallinto-oikeuden on tullut jättää valitus tutkimatta. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.
Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä oikeusneuvokset Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Hanna Lehtinen.
Asia
Valittaja
Päätös, jota valitus koskee
Asian aikaisempi käsittely
Metsähallitus
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus
Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
A
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Perustelut
Sources officielles : consulter la page source
Finlex open data, CC BY 4.0. Documentation open data verifiee le 2026-04-12 ; les endpoints judgment documentes renvoient 404 pour les types case-law exposes par le frontend, fallback actuel sur les pages publiques data.finlex.fi.
Articles similaires
A propos de cette decision
Décisions similaires
Finlande
Cour suprême administrative de Finlande
KHO:2026:23 - Rättskipning
Förvaltningsdomstolen hade misstagit sig om fakta i ärendet och senare sökt rätta misstaget som skrivfel genom att ändra beskrivningen av bakgrunden i ärendet och skälen i sitt avgörande. Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att självrättelseförbud gäller för ett beslut som avslutar behandlingen av ett rättskipningsärende. Ett sådant beslut får rättas endast med stöd av en uttrycklig bestämmelse...
Finlande
Cour suprême de Finlande
KKO:2026:29 - Extraordinärt ändringssökande
Ett skär hade vid det år 1845 fastställda storskiftet ansetts höra till ägorna för hemman nr 5 i en by. Vid en år 1860 fastställd klyvning hade skäret ansetts utgöra en del av ägorna för en lägenhet som bildats av hemman nr 1 i en annan by. Vid en år 1928 registrerad styckning som förrättats...
Finlande
Cour suprême de Finlande
KKO:2026:28 - Bedrägeri
Målsäganden hade intalats att han var inblandad i brott mot liv, vilka dock inte hade inträffat i verkligheten. Svarandena hade vilselett målsäganden att överlämna pengar åt dem i utbyte bland annat mot att göra sig av med offrens kroppar samt att kidnappa och döda fiktiva personer. Högsta domstolen ansåg att svarandena hade gjort sig skyldiga...