KHO 30.8.2019/3885 — Utlänningsärende

Ändringssökanden hade i sin ansökan om internationellt skydd meddelat att han avfallit från islam och omvänt sig till kristendomen. Migrationsverket, som hade avslagit ändringssökandens ansökan, hade hört ändringssökanden muntligt i asylintervjun. Ändringssökanden hade inte i sina besvär till förvaltningsdomstolen explicit yrkat på muntlig förhandling. Frågan gällde om förvaltningsdomstolen under dessa omständigheter hade kunnat avslå besvären utan att på tjänstens vägnar hålla muntlig förhandling enligt 37 § 1 i förvaltningsprocesslagen eller utan att tillfråga ändringssökanden om han önskar att i ärendet hålls en muntlig förhandling.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att domstolens skyldighet att utreda ärendet i enlighet med 33 § i förvaltningsprocesslagen i ett enskilt ärende ska bedömas utgående från ärendets natur. I ärenden som gäller internationellt skydd, där sökanden åberopar ett skäl som på objektiva grunder kan anses orsaka förföljelse eller risk för allvarlig skada, har ändringssökanden ett markerat behov av rättsskydd. Det här påverkar också domstolens skyldighet att utreda ärendet och därigenom bedömningen av behovet av en muntlig förhandling även då muntlig förhandling inte explicit har yrkats. I bedömningen av om muntlig förhandling ska hållas på tjänstens vägnar ska också beaktas att ändringssökanden bör ha en möjlighet att neka till muntlig förhandling. Ett nekande kan ges betydelse vid bedömningen av ändringssökandens trovärdighet.

Med hänvisning till ovan nämnda och med beaktande av ändringssökandens processuella rättigheter och den synnerligen långa tid som gått sedan Migrationsverkets asylintervju hade bedömningen av den i förvaltningsdomstolen framförda skyddsgrunden förutsatt att förvaltningsdomstolen tillfrågade ändringssökanden om denne önskar att en muntlig förhandling hålls i ärendet. Eftersom rättspraxis gällande när ett yrkande om muntlig förhandling ska framställas, och ifall inget yrkande har framförts om behovet av att på tjänstens vägnar tillfråga ändringssökanden, inte ännu var stadgad, kunde ändringssökandens i högsta förvaltningsdomstolen framställda yrkande om muntlig förhandling inte avslås. Högsta förvaltningsdomstolen upphävde förvaltningsdomstolens beslut och återsände ärendet till förvaltningsdomstolen för att hålla muntlig förhandling enligt ändringssökandens yrkande och för att därefter avgöras på nytt.

Förvaltningsprocesslagen 33 § och 37 § 1 mom.

Jmfr. HFD 2018:130

Ärendet har avgjorts av justitieråden Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Kari Tornikoski, Tuomas Kuokkanen och Jaakko Autio. Föredragande Elina Nyholm.

Valittaja oli kansainvälistä suojelua koskevassa hakemuksessaan ilmoittanut luopuneensa islamin uskosta ja kääntyneensä kristinuskoon. Maahanmuuttovirasto, joka oli hylännyt valittajan hakemuksen, oli kuullut valittajaa suullisesti turvapaikkapuhuttelussa. Valittaja ei ollut valituksessaan hallinto-oikeudelle nimenomaisesti pyytänyt, että asiassa on toimitettava suullinen käsittely. Asiassa oli otettava kantaa siihen, oliko hallinto-oikeus voinut tässä tilanteessa hylätä valittajan valituksen toimittamatta viran puolesta hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin nojalla suullista käsittelyä tai tiedustelematta valittajalta, haluaako hän, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että hallintolainkäyttölain 33 §:ssä säädettyä tuomioistuimen selvittämisvelvollisuutta yksittäistapauksessa on arvioitava erityisesti käsiteltävänä olevan asian laadun perusteella. Kansainvälistä suojelua koskevissa asioissa, joissa vedotaan seikkaan, joka objektiivisesti arvioiden saattaa aiheuttaa vainon tai vakavan haitan vaaraa, valittajan oikeussuojan tarve on korostunut. Tämä vaikuttaa myös tuomioistuimen selvittämisvelvollisuuteen ja siten suullisen käsittelyn toimittamisen tarpeen arviointiin myös siinä tilanteessa, että suullista käsittelyä ei ole nimenomaisesti vaadittu. Suullisen käsittelyn toimittamista viran puolesta harkittaessa on myös otettava huomioon, että valittajalla on oltava mahdollisuus kieltäytyä suullisesta käsittelystä. Suullisesta käsittelystä kieltäytymiselle voidaan antaa painoarvoa valittajan uskottavuuden arvioinnissa.

Edellä lausutun perusteella ja kun otettiin huomioon valittajan menettelylliset oikeudet sekä varsin pitkän ajan kuluminen Maahanmuuttoviraston turvapaikkapuhuttelusta, hallinto-oikeudessa esitetyn turvapaikkaperusteen arviointi olisi edellyttänyt, että hallinto-oikeus olisi viran puolesta tiedustellut valittajalta, haluaako hän suullisen käsittelyn toimittamista asiassaan. Koska oikeuskäytäntö suullisen käsittelyn vaatimisen ajankohdasta ja vaatimuksen puuttuessa asian tiedustelemisesta viran puolesta ei ollut vielä vakiintunut, valittajan vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa esittämää suullisen käsittelyn vaatimusta ei voitu hylätä. Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja palautti asian hallinto-oikeudelle valittajan vaatiman suullisen käsittelyn toimittamiseksi ja sen jälkeen uudelleen ratkaistavaksi.

Hallintolainkäyttölaki 33 § ja 37 § 1 momentti

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Kari Tornikoski, Tuomas Kuokkanen ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Elina Nyholm.

Vrt. KHO 2018:130