KHO 4.11.2020/4186 — Barnskydd

När ett barns vård och omsorg på basis av en kartläggning av barnets närståendenätverk enligt 32 § i barnskyddslagen inte hade ordnats utom hemmet utan hos en vårdnadshavare vid sidan om skulle den person som vårdade barnet erhålla vårdararvode enligt 16 § i familjevårdslagen enligt samma grunder som en familjevårdare. Vårdarvodets storlek ska enligt 16 § 1 mom. i familjevårdslagen fastställas med beaktande av personens vårdtyngd och verksamhetens natur.

Det arvode som hade betalats åt vårdnadshavaren vid sidan om motsvarade till sitt belopp enligt kommunens linje vårdararvodets minibelopp enligt 16 § 1 mom. i familjevårdslagen. Barnet hade dock diagnostiserats med bland annat Aspergers syndrom samt uppmärksamhets- och överaktivitetsstörning (ADD). Högsta förvaltningsdomstolen bedömde att de hos barnet konstaterade särskilda svårigheterna sannolikt ökade kraven på vården.

Kommunen hade inte vid fastställandet av vårdararvodet för vårdnadshavaren vid sidan om bedömt barnets vårdtyngd enligt 16 § 1 mom. i familjevårdslagen. Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att en kommun inte kan motivera sin uppfattning om vårdararvodets belopp enbart genom att hänvisa till de minibelopp som tillämpas, utan kommunen måste också beakta personens vårdtyngd. Kommunen ålades att korrigera det åt vårdnadshavaren vid sidan om betalade vårdararvodet så att arvodets belopp motsvarar barnets vårdtyngd.

Familjevårdslagen 16 § 1 och 3 mom.

Barnskyddslagen 32 § 3 mom.

Ärendet har avgjorts av justitieråden Anne E. Niemi, Eija Siitari, Outi Suviranta, Janne Aer, Petri Helander, Toomas Kotkas, Antti Pekkala och Ari Wirén. Föredragande Anne Rautiainen. Omröstning.

Kun lapsen hoito ja huolenpito oli järjestetty kodin ulkopuolisen sijoituksen sijasta lastensuojelulain 32 §:ssä tarkoitetun läheisverkoston kartoituksen perusteella oheishuoltajan luona, lasta hoitavalle henkilölle tuli maksaa perhehoitolain 16 §:n mukaista hoitopalkkiota samoin perustein kuin perhehoitajalle. Perhehoitolain 16 §:n 1 momentin mukaan hoitopalkkion määrän tulee vastata henkilön hoidettavuutta ja sitä arvioidessa tulee ottaa huomioon toiminnan luonne.

Oheishuoltajalle maksettu hoitopalkkio oli määrältään vastannut kunnassa tehdyn linjauksen mukaisesti perhehoitolain 16 §:n 1 momentin mukaista hoitopalkkion vähimmäismäärää. Lapsella oli kuitenkin todettu muun ohella Aspergerin oireyhtymä sekä aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ADD. Korkein hallinto-oikeus arvioi, että lapsella todetut erityisvaikeudet todennäköisesti lisäsivät hoidon vaativuutta.

Kunta ei ollut oheishuoltajalle maksettavaa hoitopalkkiota määrittäessään arvioinut lapsen hoidettavuutta perhehoitolain 16 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Korkein hallinto-oikeus totesi, että kunta ei voi perustella käsitystään hoitopalkkion määrästä pelkästään viittaamalla soveltamiinsa vähimmäismääriin, vaan sen on otettava huomioon myös henkilön hoidettavuus. Kunta velvoitettiin tarkistamaan oheishuoltajalle maksettava hoitopalkkio siten, että palkkion määrä vastaa lapsen hoidettavuutta.

Perhehoitolaki 16 § 1 ja 3 momentti

Lastensuojelulaki 32 § 3 momentti

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Eija Siitari, Outi Suviranta, Janne Aer, Petri Helander, Toomas Kotkas, Antti Pekkala ja Ari Wirén. Asian esittelijä Anne Rautiainen. Asiaa ratkaistaessa on toimitettu äänestys.