KHO 5.11.2021/H3951 — Utlänningsärende

Migrationsverket avslog 18.7.2019 A:s ansökan om uppehållstillstånd på grund av familjeband och avvisade hen till sitt hemland. Förvaltningsdomstolen avslog 1.10.2020 A:s besvär. A ansökte om besvärstillstånd hos högsta förvaltningsdomstolen som med sitt handläggningsbeslut 6.9.2021 förbjöd verkställigheten av ändringssökandens avvisning tills högsta förvaltningsdomstolen har avgjort ansökan om besvärstillstånd eller något annat bestämts i saken.

Efter att A gjort en ny ansökan avslog Migrationsverket 11.8.2021 A:s ansökan om uppehållstillstånd och avvisade ansökan om internationellt skydd som en ny ansökan. Med beslutet avvisades A till sitt hemland. A anförde besvär över Migrationsverkets beslut till förvaltningsdomstolen. Förvaltningsdomstolen avslog med sitt handläggningsbeslut 8.9.2021 ändringssökandens yrkande om att förbjuda verkställigheten av avvisningsbeslutet.

A yrkade i högsta förvaltningsdomstolen att verkställigheten av avvisningsbeslutet 11.8.2021 förbjuds med ett interimistiskt förordnande. Högsta förvaltningsdomstolen avvisade ändringssökandens yrkande som en ansökan om återbrytande av förvaltningsdomstolens handläggningsbeslut.

Enligt högsta förvaltningsdomstolens beslutsskäl var huvudsaken (besvär över Migrationsverkets beslut 11.8.2021) inte anhängig i högsta förvaltningsdomstolen. A:s yrkande skulle tolkas som en ansökan om återbrytande av förvaltningsdomstolens handläggningsbeslut 8.9.2021. Handläggningsbeslutet innebar ännu inte att frågan om verkställighetsförbud skulle ha avgjorts med ett beslut som vunnit laga kraft. Över ett handläggningsbeslut kan med stöd av 199 § 2 mom. i utlänningslagen besvär anföras i samband med huvudsaken. Ärendet var fortfarande anhängigt i förvaltningsdomstolen och sökandens yrkande kunde inte på grund av ärendets halvfärdighet i högsta förvaltningsdomstolen behandlas som en separat ansökan om återbrytande.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att en underlåtenhet att förbjuda verkställigheten av ett avvisningsbeslut i vissa fall kan innebära att möjligheten att söka ändring i huvudsaken i sinom tid de facto blir meningslös. I en sådan situation ska, för att garantera sökanden effektivt rättskydd, på det sätt som framgår ur högsta förvaltningsdomstolens årsboksbeslut HFD 2011:98, från fall till fall avgöras om ansökan ska behandlas oberoende av kravet på laga kraft enligt 117 § i lagen om rättegång i förvaltningsärenden och begränsningen i att söka ändring enligt 199 § 2 i utlänningslagen.

Högsta förvaltningsdomstolen hade med sitt handläggningsbeslut i det andra ärendet 6.9.2021 förbjudit verkställigheten av A:s avvisning. När en domstol har förbjudit verkställigheten av ett beslut om att avvisa en person ur landet är förordnandet allmänt bindande för den verkställande myndigheten avseende personens avvisning fram till dess domstolen har avgjort ärendet eller något annat bestämts i saken. Sökanden hade därför inte ett sådant rättskyddsbehov avseende verkställigheten av avvisningen att det fanns skäl att med undantag från de nationella bestämmelserna i högsta förvaltningsdomstolen pröva ansökan om återbrytande av förvaltningsdomstolens handläggningsbeslut.

Utlänningslagen 199 § 2 mom., 201 § 1 och 4 mom.

Lageno m rättegång i förvaltningsärenden 117 § och 123 § 2 mom.

Se HFD 2011:98

Ärendet har avgjorts av justitieråden Janne Aer, Monica Gullans och Kristina Björkvall. Föredragande Elina Ranz.

Maahanmuuttovirasto oli 18.7.2019 hylännyt hakija A:n perhesideperusteista oleskelulupaa koskevan hakemuksen ja päättänyt käännyttää hänet kotimaahansa. Hallinto-oikeus oli 1.10.2020 hylännyt A:n valituksen. A:n haettua valituslupaa korkein hallinto-oikeus oli välipäätöksellään 6.9.2021 kieltänyt hakijan maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.

A:n tehtyä uuden hakemuksen Maahanmuuttovirasto oli 11.8.2021 hylännyt A:n oleskelulupaa koskevan hakemuksen ja jättänyt tutkimatta hakemuksen kansainvälistä suojelua koskevalta osin uusintahakemuksena. Päätöksellä hakija myös käännytettiin kotimaahansa. Hakija valitti Maahanmuuttoviraston päätöksestä hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus oli 8.9.2021 välipäätöksellään hylännyt hakijan vaatimuksen, joka koski käännyttämispäätöksen täytäntöönpanon kieltämistä.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa A oli vaatinut, että asiassa annetaan väliaikainen määräys, jolla kielletään 11.8.2021 tehdyn käännytyspäätöksen täytäntöönpano. Korkein hallinto-oikeus jätti hakijan vaatimuksen hallinto-oikeuden välipäätöstä koskevana purkuhakemuksena tutkimatta.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen perusteluiden mukaan pääasia (Maahanmuuttoviraston päätöstä 11.8.2021 koskeva muutoksenhaku) ei ollut korkeimman hallinto-oikeuden käsiteltävänä. Hakijan vaatimus oli tulkittava hallinto-oikeuden välipäätöstä 8.9.2021 koskevaksi purkuhakemukseksi. Välipäätöksellä ei ollut lainvoimaisesti ratkaistu täytäntöönpanokiellon määräämistä hakijan käännyttämistä koskevassa asiassa. Välipäätökseen voitiin ulkomaalaislain 199 §:n 2 momentti huomioon ottaen hakea muutosta pääasian yhteydessä. Asia oli edelleen vireillä hallinto-oikeudessa eikä hakijan vaatimusta asian keskeneräisyyden vuoksi voitu lähtökohtaisesti käsitellä korkeimmassa hallinto-oikeudessa erillisenä purkuhakemuksena.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että käännyttämispäätöksen täytäntöönpanon kieltämättä jättäminen voi kuitenkin joissain tapauksissa merkitä pääasiaa koskevan muutoksenhakumahdollisuuden käymistä aikanaan tosiasiallisesti hyödyttömäksi. Tuollaisessa tilanteessa tuli korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisusta KHO 2011:98 ilmenevin tavoin hakijan tehokkaan oikeussuojan takaamiseksi tapauskohtaisesti tarkastella, tulisiko hakemus käsitellä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 117 §:ssä säädetyn lainvoimaisuusvaatimuksen ja ulkomaalaislain 199 §:n 2 momentissa tarkoitetun muutoksenhakurajoituksen estämättä.

Korkein hallinto-oikeus oli toisessa asiassa 6.9.2021 antamallaan välipäätöksellä kieltänyt A:n maasta poistamisen täytäntöönpanon. Kun tuomioistuin oli kieltänyt henkilön maasta poistamista koskevan päätöksen täytäntöönpanon jossakin asiassa, määräys oli täytäntöönpanoviranomaista yleisesti sitova henkilön maasta poistamisen suhteen aina siihen saakka, kunnes tuomioistuin oli ratkaissut kyseisen asian tai asiassa sitä ennen toisin määrännyt. Hakijalla ei siten ollut maasta poistamisen täytäntöönpanon suhteen sellaista oikeussuojan tarvetta, että hallinto-oikeuden välipäätöksen purkamista koskeva hakemus olisi ollut syytä ottaa kansallisen lain säännöksistä poiketen tutkittavaksi korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Sovelletut oikeusohjeet

Ulkomaalaislaki 199 § 2 momentti, 201 § 1 ja 4 momentti

Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 117 § ja 123 § 2 momentti

Ks. KHO 2011:98

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Janne Aer, Monica Gullans ja Kristina Björkvall. Asian esittelijä Elina Ranz.