KHO 5.4.2019/1371 — Ulkomaalaisasia

Maahanmuuttovirasto oli hylännyt Irakin kansalaisen A:n kansainvälistä suojelua koskevan ensimmäisen hakemuksen, joka perustui keskeisesti lähisukulaisten kokemaan uhkaan. Hallinto-oikeus oli hylännyt A:n valituksen. A oli pyytänyt korkeimmalta hallinto-oikeudelta valituslupaa. Hän oli maininnut valituslupahakemuksessaan hylänneensä islamin uskon Suomen tulonsa jälkeen ja olevansa nykyisin ateisti. Korkein hallinto-oikeus oli hylännyt A:n valituslupahakemuksen.

A oli hakenut tämän jälkeen toisen kerran kansainvälistä suojelua ja kertonut turvapaikkaperusteenaan olevansa ateisti. Maahanmuuttovirasto oli jättänyt uusintahakemuksen ulkomaalaislain 103 §:n 4 kohdan perusteella tutkimatta, koska se ei sisältänyt uusia asian ratkaisuun vaikuttavia perusteita maahan jäämiselle. Hallinto-oikeus oli hylännyt A:n valituksen. Hallinto-oikeus oli todennut, että korkein hallinto-oikeus oli hylännyt valittajan valituslupahakemuksen, jossa valittaja oli esittänyt olevansa ateisti. Valittajan kansainvälistä suojelua koskeva hakemus oli näin ollen katsottava uusintahakemukseksi, joka ei sisältänyt uusia asian ratkaisuun vaikuttavia perusteita maahan jäämiselle. Hallinto-oikeuden mukaan Maahanmuuttovirasto oli siten voinut jättää tutkimatta valittajan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen.

Päätöksessään korkein hallinto-oikeus lausui, ettei hallinto-oikeuden olisi tullut vedota korkeimman hallinto-oikeuden valituslupahakemuksen hylkäämistä koskevaan päätökseen perusteena hyväksyä Maahanmuuttoviraston päätös olla tutkimatta uusintahakemusta. Korkein hallinto-oikeus oli mainitussa päätöksessään ottanut kantaa vain valitusluvan myöntämisen edellytyksiin. Tällaista päätöstä ei voida käyttää perusteena, kun arvioidaan, sisältääkö uusintahakemus uusia asian ratkaisuun vaikuttavia perusteita maahan jäämiselle. Maahanmuuttoviraston ei olisi tullut jättää hakemusta tutkimatta.

Ulkomaalaislaki 102 §, 103 § 4 kohta, 196 §

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Tuomas Kuokkanen ja Pekka Aalto. Asian esittelijä Hannele Klemettinen.

Migrationsverket hade avslagit den irakiske medborgaren A:s första ansökan om internationellt skydd. Ansökan var grundad på hot som riktats mot sökandens nära släktingar. Förvaltningsdomstolen hade avslagit A:s besvär. A hade ansökt om besvärstillstånd hos högsta förvaltningsdomstolen. I sin ansökan om besvärstillstånd hade A nämnt att han övergett den islamska tron efter sin ankomst till Finland och numera var ateist. Högsta förvaltningsdomstolen avslog ansökan om besvärstillstånd.

A hade efter detta på nytt ansökt om internationellt skydd och som skyddsgrund uppgett att han var ateist. Migrationsverket hade avvisat ansökan med hänvisning till 103 § 4 punkten i utlänningslagen, eftersom ansökan inte innehöll några sådana nya grunder för att få stanna i landet som påverkar avgörandet av ärendet. Förvaltningsdomstolen hade avslagit A:s besvär. Förvaltningsdomstolen konstaterade, att högsta förvaltningsdomstolen hade avslagit A:s ansökan om besvärstillstånd i vilken han hade sagt sig vara ateist. Ändringssökandens ansökan om internationellt skydd skulle därför anses utgöra en sådan ny ansökan som inte innehöll nya grunder för att få stanna i landet. Enligt förvaltningsdomstolen hade Migrationsverket på dessa grunder kunnat avvisa A:s ansökan om internationellt skydd.

I sitt beslut konstaterade högsta förvaltningsdomstolen att förvaltningsdomstolen inte borde ha hänvisat till högsta förvaltningsdomstolens beslut om att avslå ansökan om besvärstillstånd som skäl för att godkänna Migrationsverkets beslut att avvisa den nya ansökan. Högsta förvaltningsdomstolen hade i nämnda beslut endast tagit ställning till förutsättningarna för att bevilja besvärstillstånd. Ett dylikt beslut kan inte användas som skäl i en bedömning av om en ny ansökan innehåller sådana nya grunder för att få stanna i landet som påverkar avgörandet av ärendet. Migrationsverket borde inte ha avvisat ansökan.

Utlänningslagen 102 §, 103 § 4 punkten, 196 §

Ärendet har avgjorts av justitieråden Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Tuomas Kuokkanen och Pekka Aalto. Föredragande Hannele Klemettinen.