KHO 7.11.2016/4653 — Utlänningsärende

En tolkning som innebar att stadgandena om fast arvode inte skulle tillämpas då det i domstolen inte var frågan om internationellt skydd fick stöd av att det fasta arvodet enligt 7 a § 4 mom. i arvodesförordningen omfattar även andra uppehållstillståndsärenden som domstolen ska avgöra i samband med ärendet. Då besvären hade begränsats att gälla endast annat uppehållstillstånd kunde arvodet bestämmas till ett mindre belopp än det fasta arvodet i enlighet med tidsåtgången för behövliga åtgärder. Dessutom var stadgandena om fast arvode undantag till huvudreglerna i 17 § i rättshjälpslagen och 2 § i arvodesförordningen, vilket innebar att de skulle tolkas restriktivt.

Då internationellt skydd inte begärts i domstolen utgjorde ändringsansökan endast gällande uppehållstillstånd inte ett sådant i 7 a § 4 mom. i arvodesförordningen avsett annat uppehållstillståndsärende som domstolen ska avgöra i samband med ärendet.

På ovan nämnda grunder skulle 17 a § i rättshjälpslagen och 7 a § i arvodesförordningen inte tillämpas på ett i domstolen anhängigt ärende som inte gällde internationellt skydd utan enbart uppehållstillstånd på annan grund, trots att Migrationsverkets beslut hade gällt också internationellt skydd. I dessa fall skulle arvodet bestämmas enligt 17 § i rättshjälpslagen och 2 § i arvodesförordningen.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade vidare att då ett skäligt arvode fastställs i ett ärende som tidigare har gällt internationellt skydd men där ändringsansökan har begränsats till att gälla endast annat uppehållstillstånd kunde, förutom ärendets natur och omfattning, även det fasta arvodets belopp som hade tillämpats ifall ändringsansökan hade gällt ett beslut av Migrationsverket eller förvaltningsdomstolen gällande internationellt skydd som helhet, beaktas.

Rättshjälpslagen 17 § 1 mom. och 17 a §

Statsrådets förordning om grunderna för arvoden vid allmän rättshjälp 2 § 1 mom. och 7 a §

Se även HFD 20.10.2016 L 4390

Ärendet har avgjorts av president Vihervuori samt justitieråden Sakari Vanhala, Janne Aer, Mikko Puumalainen och Tuomas Kuokkanen. Föredragande Katja Tertsonen.

Tulkintaa, jonka mukaan asiakohtaisia palkkioita koskevia säännöksiä ei ollut sovellettava, kun tuomioistuimessa ei ollut kysymys kansainvälisestä suojelusta, puolsi myös se, että palkkioasetuksen 7 a §:n 4 momentin mukaan asiakohtainen palkkio kattoi myös samassa yhteydessä tuomioistuimessa ratkaistavana olevan muun oleskelulupa-asian. Kun muutoksenhaku oli rajattu koskemaan pelkästään muuta oleskelulupaa, palkkio oli voitava määrätä myös asiakohtaista palkkiota pienempänä tarpeellisiin toimenpiteisiin käytetyn ajan perusteella. Lisäksi säännökset asiakohtaisesta palkkiosta olivat poikkeuksia oikeusapulain 17 §:stä ja palkkioasetuksen 2 §:stä ilmenevästä pääsäännöstä, joten niitä oli sovellettava suppeasti.

Kun tuomioistuimessa ei ollut vaadittu kansainvälistä suojelua, pelkästään muuta oleskelulupaa koskeva muutoksenhaku ei ollut myöskään palkkioasetuksen 7 a §:n 4 momentissa tarkoitettu samassa yhteydessä tuomioistuimessa ratkaistavana oleva muu oleskelulupa-asia.

Edellä selostetuilla perusteilla tuomioistuimessa vireillä olevaan asiaan ei ollut sovellettava asiakohtaista palkkiota koskevia oikeusapulain 17 a §:ää ja palkkioasetuksen 7 a §:ää, jos tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa ei ollut kysymys kansainvälisestä suojelusta vaan pelkästään muun oleskeluluvan myöntämisestä, vaikka Maahanmuuttoviraston päätös olisi koskenut myös kansainvälistä suojelua. Näissä asioissa palkkio oli vahvistettava oikeusapulain 17 §:n ja palkkioasetuksen 2 §:n mukaisesti.

Korkein hallinto-oikeus totesi vielä, että vahvistettaessa avustajalle kohtuullista palkkiota asiassa, jossa on aikaisemmin ollut kysymys kansainvälisestä suojelusta mutta jossa muutoksenhaku on rajattu koskemaan pelkästään muuta oleskelulupaa, voitiin ottaa huomioon asian laatu ja laajuus ja myös asiakohtaisen palkkion taso, jota olisi tullut soveltaa, jos muutoksenhaku olisi koskenut kansainvälistä suojelua koskevaa Maahanmuuttoviraston tai hallinto-oikeuden päätöstä kokonaisuudessaan.

Oikeusapulaki 17 § 1 momentti ja 17 a §

Valtioneuvoston asetus oikeusavun palkkioperusteista 2 § 1 momentti ja 7 a §

Ks. myös KHO 20.10.2016 T 4390

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä oikeusneuvokset Sakari Vanhala, Janne Aer, Mikko Puumalainen ja Tuomas Kuokkanen. Asian esittelijä Katja Tertsonen.