KHO:2016:222 — Bilskatt

Enligt befolkningsdatasystemet var A stadigvarande bosatt i Estland och tillfälligt bosatt i Finland. A hade ett företag i Finland och var verkställande direktör i företaget. I Estland hade A en bostad som han ägde, en fritidsbostad samt ett minderårigt barn, som en del av tiden bodde hos A. Av kalenderåret tillbringade A cirka 135 dagar i Finland och 230 dagar i Estland.

Högsta förvaltningsdomstolen ansåg att A hade yrkesrelaterade band till Finland och personliga band till Estland. Eftersom A hade band till vartdera landet, skulle de personliga banden ges företräde när det gällde att bestämma vilken boningsort som var A:s i 33 § 1 mom. i bilskattelagen avsedda stadigvarande boningsort. I enlighet härmed skulle A:s i nämnda 33 § 1 mom. avsedda stadigvarande boningsort anses vara Estland.

Bilskattelagen 1 § (5/2009) 1 mom. och 2 mom., 2 § 1 mom. och 2 mom. (971/2012), 4 § (5/2009) 1 mom., 33 § (413/1997) 1 mom. och 2 mom. (688/2008).

Rådets direktiv 83/182/EEG om skattebefrielser inom gemenskapen för vissa transportmedel som tillfälligt införs från en annan medlemsstat artikel 7

Europeiska gemenskapens domstols dom i målet C-262/99 (Louloudakis)

A asui väestötietojärjestelmän mukaan vakinaisesti Virossa ja tilapäisesti Suomessa. Hänellä oli Suomessa yritys, jonka toimitusjohtajana hän toimi. A:lla oli Virossa omistusasunto, vapaa-ajan asunto ja alaikäinen lapsi, joka asui osittain A:n luona. Kalenterivuosittain A:n Suomessa viettämä aika oli noin 135 päivää ja Virossa viettämä aika noin 230 päivää.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A:lla oli ammatilliset siteet Suomeen ja henkilökohtaiset siteet Viroon. Koska A:lla oli siteitä kumpaankin maahan, hänen autoverolain 33 §:n 1 momentissa tarkoitettua vakinaista asuinpaikkaansa määritettäessä etusija oli annettava henkilökohtaisille siteille. Tämän mukaisesti A:n autoverolain 33 §:n 1 momentin mukaisena vakinaisena asuinpaikkana oli pidettävä Viroa.

Autoverolaki 1 § (5/2009) 1 momentti ja 2 momentti, 2 § 1 momentti ja 2 momentti (971/2012), 4 § (5/2009) 1 momentti, 33 § (413/1997) 1 momentti ja 2 momentti (688/2008)

Neuvoston direktiivi 83/182/ETY yhteisön alueella tiettyjen kulkuneuvojen väliaikaisessa maahantuonnissa sovellettavista verovapautuksista 7 artikla

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio asiassa C-262/99 (

)

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 12.2.2016 nro 16/0167/4

Asian aikaisempi käsittely

on 4.8.2014 antamallaan päätöksellä nro 3394/03.03.12/2014 katsonut, että A:n autoverolaissa tarkoit­ettu vakinainen asuinpaikka on Suomi ja ettei A:lla siten ole oi­keutta ulkomailla rekisteröidyn ajoneuvon väliaikaiseen verottomaan käyttöön Suomessa. Ajoneuvo on vietävä maasta yhden kuukauden sisäl­lä tämän päätöksen päiväyksestä. Ajoneuvoa ei voida veroa suorittamatta viedä maasta, siirtää vapaa-alueelle, veroviranomaisen osoittamaan paik­kaan, hävittää tai luovuttaa valtiolle, mikäli sitä käytetään edellä maini­tun määräajan jälkeen Suomessa (autoverolaki 36 §). Päätös on voimassa yhden vuoden antopäivästä. Päätöksen voimassaolo lakkaa kuitenkin vä­littömästi, jos hakemuksessa esitetyt olosuhteet muuttuvat.

A:lla ei Tullin käytettävissä olevien asiakirjojen perusteella ole muussa valtiossa kuin Suomessa sellaisia henkilökohtaisia siteitä, jotka edellyttävät säännöllistä paluuta kyseiseen valtioon. A on työskennellyt ja oleskellut pääsääntöisesti Suomessa toukokuusta 2010 alkaen. A:n oleskelua Suomessa ei siten voida pitää tilapäisluon­toisena. Tulli katsoo saatavilla olevien asiakirjojen valossa, ettei hakijan asuinpaikan voida katsoa olevan muussa valtiossa kuin Suomessa siitä huolimatta, että A:n alaikäinen lapsi asuu Virossa ja A:lla on Virossa omaisuutta. Yllä mainituissa olosuhteissa A:n vaki­nainen asuinpaikka on Suomessa.

on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että hänen va­kituiseksi asuinpaikakseen tulee katsoa Viro, koska hän oleskelee Virossa enemmän kuin 185 vuorokautta kalenterivuonna ja hänellä on perheen alaikäisen lapsen sekä varallisuusintressin vuoksi vahvat henkilökohtai­set siteet Viroon. A on liittänyt valitukseensa Tallink Silja Oy:ltä saamansa matkustuspäiväkirjan, joka on osoittanut A:n Suomessa viettämän ajan vähäisemmäksi kuin ulkomailla vietetyn ajan.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on hylännyt A:n valituksen.

Hallinto-oikeus on selostettuaan autoverolain 33 §:n 1 ja 2 momentin sekä yhteisön alueella tiettyjen kulkuneuvojen väliaikaisessa maahan­tuonnissa sovellettavista verovapautuksista annetun neuvoston direktii­vin 83/182/ETY 7 artiklan säännökset perustellut päätöstään seuraavasti:

Direktiivin 83/182/ETY tulkintaa koskevan Euroopan yhteisöjen tuo­mioistuimen päätöksen 12.7.2001 asiassa C-262/99, Louloudakis, mu­kaan henkilökohtaisille siteille on annettava etusija.

Suomen väestötietojärjestelemän mukaan valittaja on asunut Suomessa 18.5.2010 alkaen tilapäisesti kolmessa eri osoitteessa. Hän asuu vakinai­sesti Virossa. Hänellä on Suomessa yritys, jonka toimitusjohtajana hän toimii. Yrityksen toimialana on kaupparekisterin mukaan rakennuspur­ku- ja purkujätteen edelleen käsittelypalvelut, muu rakennus- ja LVI­-alaan liittyvä palvelu- ja markkinointitoiminta, rakennusalan tuotteiden markkinointi, asbestipurkualan palvelutoiminta, elementtirakennusalan tuotteiden markkinointi, kaikki muu laillinen liiketoiminta. Hän on täyt­tämässään hakemuslomakkeessa ilmoittanut omana arvionaan oleskele­vansa Suomessa 135 päivää ja ulkomailla 230 päivää vuoden aikana. Va­littaja on naimaton, ja hänellä on omistusasunto Virossa. Hänellä on Vi­rossa alaikäinen lapsi, joka asuu eri osoitteessa kuin valittaja.

$e0

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Tullin päätökset kumo­taan. A:n vakinainen asuinpaikka on Viro, ja tämän vuoksi hänel­lä on oikeus Virossa rekisteröidyn ajoneuvon väliaikaiseen verottomaan käyttöön Suomessa.

Valituksensa perusteluina A on lausunut muun ohella seuraavaa.

A:n kaikki henkilökohtaiset siteet ovat Virossa. Hän on ilmoitta­nut hakemuslomakkeessaan, että hän oleskelee vuoden aikana Suomessa 135 päivää ja ulkomailla 230 päivää. A viettää Virossa kaiken vapaa-aikansa ja osan työajastaan. A asuu pääsääntöisesti omistus­asunnossaan Tallinnassa. Hän omistaa Virossa myös vapaa-ajan asunnon. A:n 17-vuotias poika asuu hänen luonaan Tallinnan asunnossa viikoittain keskivii­kosta tai torstaista maanantaihin. Poika on asunut äitinsä luona ikävuodet 11 — 17 vuotta, koska A on joutunut matkustelemaan työnsä vuoksi, mutta poika on muuttamassa asumaan A:n luokse. Lisäksi A:lla on Virossa vanhemmat ja kaksi siskoa.

A:lla on Suomessa väliaikainen osoite Espoossa. Hän työskentelee B Oy:ssä toimitusjohtajana. Hänen työajastaan noin 40 prosenttia on kuitenkin Virosta käsin tehtyä työtä. Siten myös osa hänen ammatillisista siteistään on Virossa. Hänellä ei ole kiin­teää omaisuutta Suomessa.

on vastineessaan vaatinut valituslupahakemuksen ja valituksen hylkäämistä sekä lausunut muun ohella seuraavaa:

A:lla on Suomessa toimiva yritys, jonka toimitusjoh­tajana hän toimii. A ei ole esittänyt mitään yksityiskohtaista sel­vitystä siitä, että hänen yritystoimintaansa kohdistuvasta ajankäytöstä noin 40 prosenttia olisi Virosta käsin tehtyä työtä. Asiassa saadun selvi­tyksen perusteella A:n ammatilliset siteet sijaitsevat yksinomaan Suomessa. A on itsekin todennut, että hänen 17-vuotias poikansa on asunut ikävuodet 11 — 17 vuotta äitinsä luona, koska hän on joutunut matkustamaan paljon työnsä vuoksi. Tämän matkustustarpeen perusteena on ollut juuri Suomessa harjoitettu yritystoiminta.

A:n poika ei asu yhdessä hänen kanssaan. Asiassa kuvattu kans­sakäyminen Virossa ei muodosta sellaista perheyksikköä, että A:n pysyvä asuinpaikka olisi henkilökohtaisten siteiden perusteella Vi­rossa. A:n henkilökohtaiset siteet ovat kokonaisuutena tarkastel­len Suomessa, jonne hän autoverolain 33 §:n tarkoittamalla tavalla hen­kilökohtaisten syiden vuoksi palaa säännöllisesti.

on antanut vastaselityksen, joka on annettu Tullin tulliasia­miehelle tiedoksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan ja tutkinut asian. Va­litus hyväksytään. Helsingin hallinto-oikeuden ja Tullin päätökset kumo­taan. Asia palautetaan Tullille uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Autoverolain 1 §:n (5/2009) 1 momentin mukaan henkilöautosta (M

-luokka), pakettiautosta (N

-luokka) ja sellaisesta linja-autosta (M

-luokka), jonka oma massa on alle 1 875 kilogrammaa, moottoripyörästä (L

— ja L

-luokka) sekä muusta L-luokkaan luettavasta ajoneuvosta on ennen ajoneuvon rekisteröintiä ajoneuvoliikennerekisteristä annetussa laissa (541/2003) tarkoitettuun ajoneuvoliikennerekisteriin (rekisteri) tai käyttöönottoa Suomessa suoritettava valtiolle autoveroa siten kuin tässä laissa säädetään. Pykälän 2 momentin mukaan, jollei tässä laissa toisin säädetä, ajoneuvojen luokitteluun ja ajoneuvojen teknisiin ominaisuuk­siin sovelletaan, mitä ajoneuvolaissa (1090/2002) ja sen nojalla sääde­tään.

Autoverolain 2 §:n 1 momentin mukaan tässä laissa tarkoitetaan käyt­töönotolla Suomessa ajoneuvon käyttöä liikenteeseen Suomen alueella myös silloin, kun ajoneuvoa ei ole rekisteröity Suomessa. Pykälän 2 mo­mentin (971/2012) mukaan verollisena ajoneuvon käyttönä ei kuiten­kaan pidetä muussa valtiossa kuin Suomessa vakinaisesti asuvan luon­nollisen henkilön omaa tarvettaan varten väliaikaisesti maahan tuomansa muussa valtiossa kuin Suomessa rekisteröidyn ajoneuvon käyttöä yksin­omaan hänen omaan tarpeeseensa enintään kuuden kuukauden keskeyty­mättömänä tai keskeytyvänä määräaikana kahdentoista kuukauden ajan­jaksona tai Tullin 32 §:n nojalla antamana tätä pitempänä määräaikana, jos käyttö ei liity ajoneuvon ostoon Suomeen.

Autoverolain 4 §:n (5/2009) 1 momentin mukaan velvollinen suoritta­maan autoveroa on se, joka merkitään rekisteriin ajoneuvon omistajaksi.

$ea

Yhteisön alueella tiettyjen kulkuneuvojen väliaikaisessa maahantuonnis­sa sovellettavista verovapautuksista annetun neuvoston direktiivin 83/182/ETY 7 artiklan mukaan:

Jos henkilön ammatilliset siteet ovat muualla kuin tämän henkilökohtai­set siteet ja tämä sen vuoksi joutuu oleskelemaan vuorotellen kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa sijaitsevissa paikoissa, henkilön pysyvänä asuinpaikkana on pidettävä sitä, jossa tämän henkilökohtaiset siteet ovat, jos tämä palaa sinne säännöllisesti. Viimeksi mainitun edellytyksen täyt­tymistä ei vaadita, jos henkilö oleskelee jäsenvaltiossa määräaikaisen tehtävän suorittamiseksi. Opiskelu yliopistossa tai koulussa ei ole pysy­vän asuinpaikan muutosta.

2. Luonnollisten henkilöiden on todistettava pysyvä asuinpaikkansa asianmukaisella tavalla, esimerkiksi henkilötodistuksellaan tai muulla voimassa olevalla asiakirjalla.

3. Epäillessään 2 kohdan mukaisen pysyvää asuinpaikkaa koskevan il­moituksen oikeellisuutta tai suorittaakseen tiettyjä erityistarkastuksia tuontijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia tarvittavia tietoja tai lisätodisteita.

Euroopan unionin tuomioistuin on asiassa C-262/99,

$ec

$ed

A on ilmoittanut Tullille toimittamassaan hakemuksessa, että hän oleskelee vuoden aikana Suomessa 135 päivää ja ulkomailla 230 päivää. Suomen väestötietojärjestelmän mukaan A on asunut Suomessa 18.5.2010 alkaen tilapäisesti kolmessa eri osoitteessa. Hän asuu vakinai­sesti Virossa Tallinnassa sijaitsevassa omistusasunnossaan.

A on naimaton. A:n alaikäinen lapsensa asuu hänen luonaan Tallinnan asunnossa viikoittain keskiviikosta tai torstaista maa­nantaihin. A:lla on Virossa myös vanhemmat ja kaksi siskoa. A:lla on Suomessa yritys, jonka toimitusjohtajana hän toi­mii.

Euroopan unionin tuomioistuimen edellä selostetun oikeuskäytännön perusteella A:n vakinaisena asuinpaikkana on pidettävä paikkaa, johon A on muodostanut etujensa pysyvän keskuksen. Jos henkilöllä on henkilökohtaisia ja ammatillisia siteitä kahdessa jäsenvaltiossa ja jos hänen etujensa pysyvää keskuksensa sijaintia ei voida selvittää kokonaisvaltaisella arvioinnilla, etusija on annettava henkilökohtaisille siteille. Koska A:n henkilökohtaiset siteet ovat Viroon, A:n vakinaisena asuinpaikkana on pidettävä Viroa. Tämän vuoksi hallinto-oi­keuden ja Tullin päätökset on kumottava ja asia on palautettava Tullille uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Irma Telivuo, Hannele Ranta-Lassila, Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä ja Vesa-Pekka Nuotio. Asian esittelijä Sari Pennanen.

Louloudakis

Tullin autoverotusyksikkö

A

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Olli Kurkela ja Aulikki Pitkänen. Esittelijä Kimmo Huttunen.

Tullin tulliasiamies

Sovellettavat säännökset ja oikeuskäytäntö

Tosiseikat

Oikeudellinen arviointi