KHO:2017:102 — Barnskydd

Genom ett beslut av en tjänsteinnehavare inom socialvården i en samkommun för bastrygghet hade kontakterna mellan ett minderårigt barn och barnets mormor begränsats för tiden 17.4 — 30.11.2015. Tjänsteinnehavaren E, som fattat beslutet, hade inte varit en sådan ledande tjänsteinnehavare inom socialvården som det föreskrivs i 13 § 2 mom. i barnskyddslagen.

Högsta förvaltningsdomstolen ansåg att ett ärende som gäller begränsning av kontakter inte enbart till följd av sin natur i varje situation är brådskande på det sätt som avses i 63 § 2 mom. i barnskyddslagen. I förhållandena i ärendet hade det inte varit frågan om en sådan brådskande situation att tjänsteinnehavaren E med stöd av 63 § 2 mom. och 13 § 1 mom. i barnskyddslagen skulle ha haft befogenheter att besluta om begränsning av kontakterna. Det beslut om delegering av beslutanderätt i brådskande situationer vilket framlagts i ärendet gav inte heller tjänsteinnehavaren befogenhet att besluta om begränsning av kontakter i andra än brådskande situationer.

Eftersom det inte hade var frågan om en brådskande situation och tjänsteinnehavaren E inom socialvården i bastrygghetssamkommunen således inte hade haft befogenheter att besluta om begränsning av kontakterna, skulle tjänsteinnehavarens och förvaltningsdomstolens beslut om begränsning av kontakterna upphävas.

Barnskyddslagen 13 § (88/2010) 1 — 4 mom. och 63 § 2 mom.

ShUB 59/2005

Alaikäisen lapsen ja tämän isoäidin yhteydenpitoa oli rajoitettu 17.4. — 30.11.2015 perusturvakuntayhtymän sosiaalihuollon viranhaltijan päätöksellä. Päätöksen tehnyt sosiaalihuollon viranhaltija E ei ollut lastensuojelulain 13 §:n 2 momentin mukainen sosiaalihuollon johtava viranhaltija.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei yhteydenpidon rajoittamista koskeva asia yksinomaan luonteensa vuoksi ole joka tilanteessa kiireellinen lastensuojelulain 63 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Nyt kysymyksessä olevissa olosuhteissa asiassa ei ollut kyse sellaisesta kiireellisestä tilanteesta, että sosiaalihuollon viranhaltija E:llä olisi ollut toimivalta päättää yhteydenpidon rajoittamisesta lastensuojelulain 63 §:n 2 momentin ja 13 §:n 1 momentin nojalla. Myöskään asiassa esitetty kiireellisiä tilanteita koskeva delegointipäätös ei antanut viranhaltijalle toimivaltaa päättää yhteydenpidon rajoittamisesta muissa kuin kiireellisissä tilanteissa.

Koska kysymys ei ollut kiireellisestä tilanteesta eikä perusturvakuntayhtymän sosiaalihuollon viranhaltija E:llä siten ollut toimivaltaa päättää yhteydenpidon rajoittamisesta, viranhaltijan ja hallinto-oikeuden päätökset yhteydenpidon rajoittamisesta oli kumottava.

Lastensuojelulaki 13 § (88/2010) 1 — 4 momentti, 63 § 2 momentti

StVM 59/2006

Päätös, josta valitetaan

Turun hallinto-oikeus 6.11.2015 nro 15/0673/2

Asian aikaisempi käsittely

on päätöksellään 17.4.2015 numero 150042 rajoittanut A:n ja B:n lapsen C:n yhteydenpitoa isoäitiinsä D:hen ajalla 17.4. — 30.11.2015 siten, että C voi tavata D:tä päivätapaamisena kerran kuukaudessa joko tämän kotona tai isän B:n luona. B ja D sopivat tapaamisten ajankohdasta ja paikasta keskenään. Päätös on määrätty pantavaksi välittömästi täytäntöön muutoksenhausta huolimatta.

Päätöksessä on todettu muun ohella seuraavaa:

D on toivonut, että C voisi yöpyä kesälomalla 2015 hänen luonaan yhden yön ajan. C:llä on diagnosoitu lapsuuden kiintymyssuhteen reaktiivinen häiriö ja hän käy kolme kertaa viikossa terapiassa. Terapeutin mukaan C:n psyykkiselle hyvinvoinnille on tärkeää selkeä struktuuri ja ennakoitavuus. C:n psyykkisen kehityksen turvaamiseksi ja sijaishuollon tarkoituksen toteuttamiseksi on välttämätöntä, että D:n tapaamiset rajataan toteutettavaksi edellä esitetyllä tavalla.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen sosiaalihuollon viranhaltijan päätöksestä.

Hallinto-oikeus ei ole tutkinut vaatimusta varmistaa tapaamisten toteutumista päätöksen mukaisesti eikä vaatimusta velvoittaa A:ta hoitamaan C:n kuljetukset. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään tutkimatta jätetyiltä osin seuraavasti:

Hallinto-oikeuden toimivaltaan ei kuulu valvoa tapaamisten toteutumista eikä määrätä tapaamisiin liittyvistä kuljetuksista A:n valituksessaan esittämällä tavalla.

Hallinto-oikeus on yhteydenpidon rajoitusta koskevilta osin päätöksensä perusteluissa selostanut sovellettavien säännösten sisällön sekä asiassa saadun selvityksen ja johtopäätöksinään lausunut seuraavaa:

Hallinto-oikeus toteaa, että oikeuden ratkaistavana on valituksenalaisen yhteydenpidon rajoittamispäätöksen lainmukaisuus. Sillä seikalla, ovatko tapaamiset toteutuneet päätöksen mahdollistamalla tavalla, ei ole vaikutusta päätöksen sisällön lainmukaisuutta arvioitaessa.

Sosiaalityöntekijä E on tehnyt valituksenalaisen yhteydenpidon rajoittamispäätöksen delegointipäätöksessä 1.4.2015 hänelle osoitetun toimivallan ja siten lastensuojelulain mukaisesti.

Lastensuojelulain nojalla sijoitetun lapsen yhteydenpito läheisiin tulee toteuttaa lapsen etua vaarantamatta. Lapsen ja vanhemman sekä muiden hänelle läheisten henkilöiden yhteydenpidon on oltava lapsen edun mukaista.

C:llä on mahdollisuus tavata isoäitiään D:tä kerran kuukaudessa päivätapaamisina joko luonaan tai C:n isän kotona. Kun otetaan huomioon C:n yhteydenpito muihin läheisiin sekä hänen kehitykselliset ongelmansa, erityisesti siirtymätilanteiden vaikeus, hänen yhteydenpitoaan isoäitiinsä on C:n hyvinvoinnin turvaamiseksi ja hänen arkielämänsä rauhoittamiseksi ollut välttämätöntä rajoittaa tapaamisten osalta valituksenalaisella päätöksellä tehdyllä tavalla. C:n mielipidettä on selvitetty hänen ikänsä edellyttämällä tavalla tapaamisten ja yökyläilyn osalta, ja päätös vastaa myös hänen mielipidettään. Yhteydenpidon rajoittaminen on C:n edun mukaista. Päätöksen muuttamiseen ei muutoinkaan ole syytä.

Lastensuojelulaki 13 §, 20 § 1 momentti, 54 §, 62 § 1 momentti 1 ja 2 kohta, 2 ja 4 momentti ja 63 §

Hallinto-oikeuslaki (430/1999) 3 §

Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 momentti

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

on saatuaan hallinto-oikeuden päätöksen tiedokseen todisteellisesti 21.6.2016 tänne 7.7.2016 toimittamassaan valituksessa vaatinut, että C:n mahdollisuus tavata isoäitiään D:tä kerran kuukaudessa poistetaan kokonaan. A on toissijaisesti vaatinut, että Turun hallinto-oikeuden päätös muutetaan vastaamaan tosiasiallista tilannetta. A on lisäksi vaatinut, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely.

Vaatimustensa tueksi valittaja on esittänyt muun ohella seuraavaa:

D ja C eivät ole tavanneet toisiaan lainkaan ajalla 17.4. — 30.11.2015. C ei voi tavata isoäitiään lainkaan ilman huoltajan myötävaikutusta. Sosiaalitoimi ei ole ryhtynyt riittäviin toimiin tapaamisten toteuttamiseksi. Myös B on laiminlyönyt tapaamisten toteutumisen järjestämisen. Päätöstä ei ole tosiasiassa pantu täytäntöön.

Terapeutin lausuntoa ei tule ottaa huomioon, koska hän on D:n ja A:n vastapuoli. Sama koskee C:n mielipiteen selvittänyttä henkilöä. Lapsen mielipide on selvitetty virheellisesti, koska hän on kertonut äidilleen haluavansa olla yötä isoäitinsä luona.

C haluaa tavata isoäitiään useammin ja pidempään ja tapaamiset edesauttaisivat C:n psyykkistä vointia. C on itse kertonut äidilleen haluavansa tavata isoäitiään useammin ja olla hänen luonaan yötä.

Yhteydenpidon rajoittaminen vieroittaa lasta ja isoäitiä. Myös nyt 81-vuotiaan isoäidin terveydentila saattaa muuttua. Isoäidin ja lapsen yhteydenpidon rajoittaminen on julmaa ja täyttää epäinhimillisen kohtelun edellytykset.

Päätös on lapsen edun vastainen, koska hän ei voi tavata isoäitiään lainkaan. Lapselle ei ole sijaishuollossa turvattu hänen kehityksensä kannalta tärkeitä, jatkuvia ihmissuhteita. Lapsen ja hänelle läheisten henkilöiden yhteydenpitoa ei ole tuettu. Päätös on lapsen edun vastainen.

on antanut selityksen, jonka mukaan hallinto-oikeuden päätös on lapsen edun mukainen, eikä sitä tule muuttaa.

ei ole käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta selityksen antamiseen.

ei ole käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta vastaselityksen antamiseen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus hylkää vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta.

2. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut valituksen. Turun hallinto-oikeuden päätös 6.11.2015 ja perusturvakuntayhtymän sosiaalihuollon viranhaltijan päätös 17.4.2015 kumotaan.

Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Kun otetaan huomioon korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen lopputulos, suullisen käsittelyn toimittaminen ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.

Lastensuojelulain 63 §:n 2 momentin (88/2010) mukaan yhteydenpidon rajoittamisesta tekee päätöksen lain 13 §:n 2 ja 3 momentin mukaan määräytyvä viranhaltija lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän valmisteltua asian tai lapsen kiireelliseen sijoitukseen liittyvissä tapauksissa ja tarvittaessa muissa kiireellisissä tilanteissa 13 §:n 1 momentissa tarkoitettu sosiaalityöntekijä.

Lastensuojelulain 13 §:n 1 momentin (88/2010) mukaan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen määräämä sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain (272/2005) 3 §:n mukaisen sosiaalityöntekijän ammatillisen kelpoisuuden omaava viranhaltija käyttää päätöksentekovaltaa asioissa, jotka koskevat lastensuojelulain 38 §:n 1 momentissa tarkoitettua kiireellistä sijoitusta ja 39 §:n 1 momentissa tarkoitettua kiireellisen sijoituksen lopettamista.

Lastensuojelulain 13 §:n 2 momentin (88/2010) mukaan kunnan johtosäännön mukaan määräytyvä sosiaalihuollon johtava viranhaltija, jolla on sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain 10 §:n 1 momentin mukainen kelpoisuus, tai johtavan viranhaltijan määräämä muu viranhaltija, jolla on mainitun lain 10 §:n 1 tai 2 momentin taikka 3 §:n mukainen kelpoisuus, tekee päätöksen asioissa, jotka koskevat tämän lain 38 §:n 3 momentissa tarkoitettua kiireellisen sijoituksen jatkamista, 43 §:n 1 momentissa tarkoitettua huostaanottoa ja siihen liittyvää sijaishuoltoa, 43 §:n 3 momentissa tarkoitettua huostaanoton tai kiireellisen sijoituksen aikana tehtävää sijaishuoltopaikan muuttamista ja 47 §:ssä tarkoitettua huostassapidon lopettamista. Johtava viranhaltija tai hänen määräämänsä viranhaltija tekee myös 28 §:ssä tarkoitetun lapsen tutkimusta ja 43 §:n 2 momentissa tarkoitetun huostaanottoa ja siihen liittyvää sijaishuoltoa koskevan hakemuksen.

Saman pykälän 3 momentin mukaan pykälän 2 momentissa tarkoitetuissa asioissa viranhaltijan tulee olla muu kuin lain 13 b §:ssä tarkoitettu lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä. Viranhaltija, joka on tehnyt lain 38 §:n 1 momentin mukaisen kiireellistä sijoitusta koskevan päätöksen, ei voi tehdä kiireellisen sijoituksen jatkamista koskevaa päätöstä.

Saman pykälän 4 momentin mukaan rajoituksista ja rajoitustoimenpiteistä päättävästä viranhaltijasta säädetään lain 11 luvussa. Lain 63 § sisältyy lain 11 lukuun.

Asiassa on aluksi tutkittava, onko sosiaalihuollon viranhaltija E:llä, joka ei ole lastensuojelulain 13 §:n 2 momentin mukainen sosiaalihuollon johtava viranhaltija, ollut toimivalta tehdä valituksenalainen päätös yhteydenpidon rajoittamisesta nyt kysymyksessä olevissa olosuhteissa.

Perusturvakuntayhtymän sosiaalityön päällikön hallinto-oikeudelle toimittaman lausunnon mukaan sosiaalityöntekijä E on toiminut sosiaalityön päällikön sijaisena laillisin valtuutuksin delegointipäätöksen perusteella. Lausuntoon on liitetty edellä mainittu vt. palvelulinjajohtajan viranhaltijapäätös 1.4.2015 (delegointipäätös).

Yhteydenpitoa on rajoitettu 17.4.2015 tehdyllä päätöksellä 17.4. — 30.11.2015 siten, että C voi tavata isoäitiään päivätapaamisena kerran kuukaudessa joko kotonaan tai isänsä luona. Isoäiti oli toivonut, että C voisi kesälomalla 2015 yöpyä hänen luonaan yhden yön ajan. Yhteydenpidon rajoituspäätöksestä ilmenee, että kysymyksessä olevassa yhteydenpidon rajoitusasiassa on pidetty asianosaisten kuulemistilaisuuksia 8. ja 10.4.2015 ja kutsut tilaisuuksiin on lähetetty 18.12.2014, 12.3.2015 ja 25.3.2015. Yhteydenpidon rajoittamista on perusteltu lapsen psyykkiseen vointiin liittyvillä seikoilla. Asiassa saadusta selvityksestä tai päätöksen perusteluista ei ilmene, että lapseen olisi kohdistunut minkäänlaista välitöntä uhkaa yhteydenpidon rajoituksen kohteena olleen isoäidin taholta.

Yhteydenpidon rajoittamista koskeva asia ei yksinomaan luonteensa vuoksi ole joka tilanteessa kiireellinen lastensuojelulain 63 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että nyt kysymyksessä olevissa olosuhteissa ei ole kysymys sellaisesta kiireellisestä tilanteesta, että sosiaalihuollon viranhaltija E:llä olisi ollut toimivalta päättää yhteydenpidon rajoittamisesta lastensuojelulain 63 §:n 2 momentin ja 13 §:n 1 momentin nojalla. Delegointipäätös 1.4.2015 koskee lastensuojelulain 13 §:n 1 momentissa tarkoitettuja toimenpiteitä kiireellisissä tilanteissa, joten myöskään siitä ei ole johtunut sosiaalityöntekijälle toimivaltaa päättää yhteydenpidon rajoittamisesta kiireellisiä tilanteita lukuun ottamatta.

Koska kysymys ei ole ollut lastensuojelulain 63 §:n 2 momentissa tarkoitetusta kiireellisestä tilanteesta eikä perusturvakuntayhtymän sosiaalihuollon viranhaltijalla E:llä ole siten ollut toimivaltaa päättää yhteydenpidon rajoittamisesta, viranhaltijan ja hallinto-oikeuden päätökset yhteydenpidon rajoittamisesta on kumottava.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä oikeusneuvokset Matti Halén, Alice Guimaraes-Purokoski, Outi Suviranta ja Anne Nenonen. Asian esittelijä Annina Nieminen.

Perusturvakuntayhtymän sosiaalihuollon viranhaltija E

Hallinto-oikeus

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Tiina Saari, joka on myös esitellyt asian, Eija-Riitta Kaarila ja Marian Tuomi.

A

Perusturvakuntayhtymän palvelulinjajohtaja

B

D

2.1 Sovellettavat oikeusohjeet ja lainvalmisteluaineisto

2.2 Asiassa saatu selvitys ja oikeudellinen arviointi

1. Suullinen käsittely

2. Pääasia