KHO:2017:137 — Utlänningsärende

A hade tillsammans med sin hustru B och deras gemensamma barn födda år 2007 och 2009 ansökt om internationellt skydd i Finland. A och B hade under sin vistelse i Finland flyttat isär på grund av söndring i förhållandet. Migrationsverket hade avslagit A:s ansökan om internationellt skydd och avvisat honom till Afghanistan. Samma dag hade Migrationsverket godkänt B:s och barnens ansökan och beviljat dem asyl. Förvaltningsdomstolen hade på besvär av A ansett att A hade fasta band till Finland, upphävt Migrationsverkets beslut och återvisat ärendet till Migrationsverket för ny prövning.

I ärendet skulle på besvär av Migrationsverket avgöras om A skulle beviljas uppehållstillstånd enligt 52 § i utlänningslagen av individuella mänskliga orsaker på grund av sina barn som erhållit internationellt skydd i Finland. Vidare skulle det avgöras om A hade kunnat avvisas till Afghanistan.

$b0

A hade i ärendet särskilt vädjat till sina barns bästa. Den utredning som erhållits om A:s förhållande till sina barn var motstridig. Med beaktande av att barnen och deras mor hade beviljats uppehållstillstånd i Finland förelåg inga skäl att bedöma beslutet gällande A:s uppehållstillstånd på annat sätt på grund av barnens bästa.

Barnens bästa och de band till Finland som A hade fått skulle beaktas i den helhetsbedömning som enligt 146 § i utlänningslagen skulle göras gällande avvisningen. Då ärendet prövades som helhet och särskilt med beaktande av att A inte ens hade ansökt om uppehållstillstånd på grund av familjeband upphävdes förvaltningsdomstolens beslut även till den del Migrationsverkets beslut att avvisa A hade upphävts.

Utlänningslagen 40 § 3 mom., 52 § 1 mom., 94 § 1 och 3 mom., 98 § 4 mom., 146 § 1 mom. och 148 § 2 mom.

Se även HFD 2014:24

A oli hakenut Suomesta kansainvälistä suojelua yhdessä aviopuolisonsa B:n ja heidän vuosina 2007 ja 2009 syntyneiden yhteisten lastensa kanssa. A ja B olivat Suomessa asuessaan muuttaneet välien rikkoutumisen vuoksi erilleen. Maahanmuuttovirasto oli hylännyt A:n kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen sekä päättänyt käännyttää hänet Afganistaniin, mutta samana päivänä tekemällään toisella päätöksellä hyväksynyt B:n ja heidän lastensa hakemukset ja antanut heille turvapaikat. Hallinto-oikeus oli A:n valituksen johdosta katsonut, että A:lla oli Suomeen kiinteät siteet, kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen oleskeluluvan ja käännyttämisen osalta sekä palauttanut asian sille uudelleen käsiteltäväksi.

Asiassa tuli Maahanmuuttoviraston valituksesta ratkaista, oliko A:lle myönnettävä Suomeen oleskelulupa ulkomaalaislain 52 §:n perusteella yksilöllisestä inhimillisestä syystä hänen Suomesta kansainvälistä suojelua saaneisiin lapsiinsa liittyvien syiden johdosta. Lisäksi kysymys oli siitä, oliko A voitu käännyttää Afganistaniin.

$10b

A oli erityisesti vedonnut asiassa lastensa etuun. A:n ja hänen lastensa tosiasiallisesta suhteesta oli saatu ristiriitaista selvitystä. Joka tapauksessa kun otettiin huomioon, että lapsille ja heidän äidilleen oli myönnetty Suomeen oleskeluluvat, A:n oleskelulupaa koskevaa ratkaisua ei ollut syytä arvioida toisin lasten edun vuoksi.

Lasten etu ja lapsista A:lle Suomeen muodostuneet siteet olivat kuitenkin seikkoja, jotka oli otettava huomioon ulkomaalaislain 146 §:n mukaisessa turvapaikanhakijan maasta poistamista koskevassa kokonaisharkinnassa. Asiaa kokonaisuutena arvioitaessa ja kun otettiin erityisesti huomioon, ettei A ollut edes hakenut oleskelulupaa perhesiteen perusteella, hallinto-oikeuden päätös kumottiin myös siltä osin, kuin se oli kumonnut Maahanmuuttoviraston A:n käännyttämistä koskevan päätöksen.

Ulkomaalaislaki 40 § 3 momentti, 52 §:n 1 momentti, 94 § 1 ja 3 momentit, 98 § 4 momentti, 146 § 1 momentti ja 148 § 2 momentti

Ks. KHO 2014:24

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 19.1.2017 nro 17/0035/72

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on perustellut päätöstään

osalta muun ohella seuraavasti:

Ulkomaalaislain 52 §:n mukaan Suomessa olevalle ulkomaalaiselle myönnetään jatkuva oleskelulupa, jos oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta hänen terveydentilansa, Suomeen syntyneiden siteiden tai muun yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi, kun erityisesti otetaan huomioon olosuhteet, joihin hän joutuisi kotimaassaan, tai hänen haavoittuva asemansa.

Ulkomaalaislain 6 §:n mukaan tämän lain nojalla tapahtuvassa päätöksenteossa, joka koskee kahdeksaatoista vuotta nuorempaa lasta, on erityistä huomiota kiinnitettävä lapsen etuun sekä hänen kehitykseensä ja terveyteensä liittyviin seikkoihin.

Hakija on pahoinpidellyt lastensa äitiä kotimaassaan ja asuessaan Suomessa. Lapset ovat olleet paikalla tapahtuneen aikana ja reagoineet tapahtumiin, kuten Maahanmuuttoviraston päätöksessä mainitusta poliisiraportista tulee ilmi. On ilmeistä, että kauan jatkuneella hakijan puolisoon kohdistuneella väkivallalla on ollut myös vaikutusta lapsiin. On myös viitteitä, että lapsien ollessa hakijan luona he ovat omaksuneet halventavaa ja alentavaa käyttäytymistä äitiään kohtaan. Hakija on lapsille tärkeä, eikä hänen vaimonsa toivo hakijan käännyttämistä, vaikka yhteinen perhe-elämä onkin päättynyt.

Lapsen edun elementtejä ovat turvallisuuden lisäksi muun muassa hyvinvointi, kehitys ja identiteettitarpeet. Maahanmuuttovirasto katsoo, että kauan jatkuneen fyysisen ja henkisen perheväkivallan vaikutukset ovat vaikuttaneet lasten kehitykseen ja terveyteen, ja asiassa on perusteltua aihetta epäillä sen jatkuvan myös tulevaisuudessa. Ottaen huomioon kaikki asiassa esitetty, Maahanmuuttovirasto katsoo, että oleskeluluvan myöntämättä jättäminen hakijalle ei ole lasten edun vastaista.

Asiassa ei ole ilmennyt perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi yksilöllisestä inhimillisestä syystä.

Hakijan maassa oleskelun jatkuminen edellyttäisi oleskelulupaa, jota hänelle ei ole myönnetty, joten hänet voidaan käännyttää kotimaahansa.

Maahanmuuttovirasto on käännyttämisestä päättäessään ottanut huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan, kuten lapsen edun, perhe-elämän suojan, hakijan siteet Suomeen ja rikosten vakavuuden sekä yleiselle ja yksityiselle turvallisuudelle aiheutuneen haitan, vahingon ja vaaran.

Maahanmuuttovirasto katsoo, että hakija voidaan käännyttää Afganistaniin ilman, että hän voi joutua siellä vainon, vakavan haitan tai epäinhimillisen taikka ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi tai että hänet voitaisiin lähettää sieltä sellaiselle alueelle.

Valitus hallinto-oikeuteen

on hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa vaatinut, että Maahanmuuttoviraston päätös kumotaan ja hänelle myönnetään kansainvälistä suojelua tai vähintään oleskelulupa yksilöllisestä inhimillisestä syystä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt valituksen kansainvälisen suojelun osalta.

Hallinto-oikeus on kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen muilta osin ja palauttanut asian virastolle uudelleen käsiteltäväksi.

(—)

Kansainvälinen suojelu

Oleskelulupa ja käännyttäminen

$114

Valittaja on poliisin Patja-rekisterin mukaan epäiltynä neljästä vaimoonsa kohdistuneesta pahoinpitelystä ja yhdestä laittomasta uhkauksesta. Valittajan kuusi- ja yhdeksänvuotiaat lapset ovat olleet tapahtumahetkellä paikalla ja poliisin raportin mukaan lapset ovat itkeneet ja pyytäneet valittajaa lopettamaan äitinsä pahoinpitelemisen. Valittajan puoliso on kuitenkin ilmoittanut, ettei hän toivo valittajan käännyttämistä Afganistaniin, koska valittaja on tärkeä lapsilleen.

Siikajärven vastaanottokeskuksen sosiaaliohjaajan 21.5.2016 laatiman lausunnon mukaan valittaja on helmikuun alussa alkanut tavata säännöllisesti sosiaaliohjaajaa, missä yhteydessä on käyty keskustelua valittajan toimintatavoista. Kotkan vastaanottokeskuksen sosiaaliohjaajan 10.6.2016 lausunnon mukaan valittajan lapset ovat pitäneet Kotkassa ollessaan koko ajan tiiviisti yhteyttä valittajaan. Valittajan vaimo on lisäksi kertonut, että lapsilla ja heidän isällään on hyvät välit ja että isä on lapsille tärkeä. Lausunnon mukaan lasten ja isän toimivat tapaamisjärjestelyt palvelevat tällä hetkellä kaikkia perheenjäseniä ja ne ovat erityisesti lasten edun mukaisia.

Valittajan lapsille on myönnetty turvapaikat. Asiassa ei ole ilmennyt, ettei valittaja olisi edelleen lasten huoltaja. Siten valittajalla on katsottava olevan kiinteät siteet Suomeen. Maahanmuuttoviraston päätöksestä ei ilmene, että virasto olisi katsonut oleskeluluvan myöntämiselle olevan ulkomaalaislain 36 §:ssä tarkoitettuja yleisiä esteitä. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoo, että Maahanmuuttovirasto ei ole voinut esittämillään perusteilla hylätä valittajan hakemusta oleskeluluvan osalta. Täten asiassa ei ole myöskään edellytyksiä valittajan käännyttämiselle. Hallinto-oikeus kumoaa Maahanmuuttoviraston päätöksen oleskeluluvan ja käännyttämisen osalta ja palauttaa asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Perusteluissa mainitut

Ulkomaalaislaki 6 §

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Maahanmuuttovirasto on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin hallinto-oikeus on kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen ja Maahanmuuttoviraston päätös saatetaan voimaan tai asia palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Maahanmuuttovirasto on esittänyt perusteluina vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään sillä, että hakijalla on katsottava olevan Suomeen kiinteät siteet. Hallinto-oikeus ei ole täsmentänyt, minkä lainkohdan edellytyksiin se tällä ilmaisullaan viittaa, mutta Maahanmuuttovirasto tulkitsee, että hallinto-oikeus on tarkoittanut viitata ulkomaalaislain 52 §:ään.

Ulkomaalaislain 52 §:n mukaan Suomessa olevalle ulkomaalaiselle myönnetään jatkuva oleskelulupa, jos oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta hänen terveydentilansa, Suomeen syntyneiden siteiden tai muun yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi, kun erityisesti otetaan huomioon olosuhteet, joihin hän joutuisi kotimaassaan, tai hänen haavoittuva asemansa. Lain esitöiden (HE 28/2003 vp s. 151) mukaan kyseisen lainkohdan soveltaminen tapauksissa, joissa oleskeluluvan myöntämisperusteena ovat hakijan Suomeen syntyneet siteet, olisi poikkeuksellista. Jos oleskelulupa myönnetään Suomessa haettuna ulkomaalaiselle perhesiteen, työ- tai opiskelupaikan tai muun vastaavan siteen perusteella, sovelletaan 49 §:n 1 momentin 4 kohtaa eikä 52 §:ä. Kaikki ulkomaalaiset, myös turvapaikanhakijat, asetetaan tältä osin samaan asemaan. Tarkoitus ei ole, että 52 §:n soveltamisella voidaan ohittaa perhesiteen, opiskelun tai työnteon perusteella myönnettävien oleskelulupien säädetyt edellytykset.

Hallinto-oikeus on perustellut näkemystään hakijalle Suomessa syntyneistä siteistä viittaamalla siihen, että hakijan lapsille on myönnetty Suomeen oleskeluluvat. Lisäksi hallinto-oikeus toteaa, että asiassa ei ole ilmennyt, ettei hakija olisi lasten huoltaja. Oleskeluluvan myöntämisestä kansainvälistä suojelua saaneen perheenjäsenelle säädetään kuitenkin ulkomaalaislain 114 §:ssä. Kysymys on kansainvälistä suojelua koskevasta hakemuksesta erillisestä oleskelulupahakemuksesta. Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjaratkaisussaan KHO 2014:24 todennut, että perhesiteeseen perustuvaa oleskelulupaa on ulkomaalaislaissa tarkoitettu haetta-vaksi erillisellä oleskelulupahakemuksella, jonka yhteydessä hakija esittää tämän lupahakemuksen ratkaisemiseksi tarpeellisen selvityksen, eikä kyse ole turvapaikka-asian ratkaisuun liittyvästä oleskelulupaperusteesta.

Maahanmuuttovirasto pitää selvänä, että jos oleskeluluvan perusteena vedotaan Suomessa oleviin perheenjäseniin, kyse on sellaisesta ulkomaalaislain 52 §:n perusteluissa tarkoitetusta tilanteesta, johon kyseessä olevaa lainkohtaa ei voida soveltaa. Jos hallinto-oikeuden tulkinta Suomeen syntyneiden siteiden merkityksestä hyväksyttäisiin, oltaisiin siinä lain esitöiden nimenomaisesti kieltämässä tilanteessa, jossa 52 §:n soveltamisella voitaisiin ohittaa muilla perusteilla myönnettävien oleskelulupien säädetyt edellytykset. Tämä asettaisi turvapaikanhakijat ja muut oleskeluluvan hakijat erilaiseen asemaan paitsi oleskelulupien edellytysten arvioinnin, myös niihin liittyvien maksujen osalta.

Hallinto-oikeus on todennut soveltaneensa asiassa ulkomaalaislain 6 §:ää, mutta päätöksen perusteluista ei suoraan ilmene, millä tavoin lainkohdan sisältämä velvoite lapsen edun huomioimisesta päätöksenteossa on vaikuttanut hallinto-oikeuden päätökseen. Maahanmuuttoviraston päätöksessä on muun ohella hakijan harjoittama pitkäaikainen lähisuhdeväkivalta huomioon ottaen perusteltu se, miksi lapsen etu ei hakijan tapauksessa edellytä oleskeluluvan myöntämistä.

Hakijan perhesidettä Suomessa oleskeleviin lapsiinsa ei voida pitää ulkomaalaislain 52 §:ssä tarkoitettuna yksilöllisenä inhimillisenä syynä oleskeluluvan myöntämiselle. Asiassa ei ole esitetty, että hakijalle olisi muutoinkaan lyhyen Suomessa olonsa aikana syntynyt ulkomaalaislain tarkoittamia siteitä Suomeen tai että hän joutuisi kotimaahansa palatessaan sellaiseen haavoittuvaan asemaan, jonka vuoksi oleskeluluvan myöntäminen olisi muun yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi tarpeen. Valitusluvan myöntämiselle on olemassa painavia syitä.

on antamassaan selityksessä esittänyt muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeuden päätöstä ei tule muuttaa, vaan hakijalle tulee myöntää oleskelulupa ulkomaalaislain 52 §:n perusteella.

Hakijan käännyttämisellä pois maasta sekä oleskeluluvan myöntämättä jättämisellä on mitä suuremmassa määrin vaikutuksia myös hänen alaikäisiin lapsiinsa. Suomea sitovat kansainväliset sopimukset suojaavat perhe-elämää sekä lapsen edun huomioon ottamista kaikissa lasta koskevissa päätöksissä. Myöskään Suomen perustuslakia ja sen esitöitä ei voida päätöstä tehtäessä sivuuttaa. Kun asialla on kytkös perus- ja ihmisoikeuksiin, tuomioistuimen ja viranomaisen tulee valita olemassa olevista vaihtoehdoista se, joka parhaiten toteuttaa perus- ja ihmisoikeuksia. Tässä tapauksessa tulisi valita hakijan ja lasten oikeuksia paremmin suojaava vaihtoehto.

Mikäli asiassa päädyttäisiin oleskeluluvan myöntämättä jättämiseen, viranomainen käyttäisi toimivaltaa asiassa, josta päättäminen kuuluu yleiselle tuomioistuimelle. Viranomainen ei voi päättää lasten huoltajuudesta ilman kummankin vanhemman antamaa suostumusta. Mikäli tällaista suostumusta ei ole olemassa, tulee asia ratkaista yleisessä tuomioistuimessa. Hakijan jättäminen ilman oleskelulupaa käytännössä merkitsee sitä, että häneltä poistetaan ilman tuomioistuimen tuomiota huoltajan oikeudet osallistua lastensa asioista päättämiseen.

Hakijalla ei ole mahdollisuutta saada Suomeen oleskelulupaa muulla perusteella. Maahanmuuttovirastolla on jo vahva ennakkoasenne siitä, että hakijan maasta poistaminen ei ole lasten edun vastaista. Oletettavaa on, että tämä ennakkoasenne ei tule muuttumaan, vaikka oleskelulupaa haettaisiin muulla ulkomaalaislain mahdollistamalla perusteella. Maahanmuuttovirasto ei ole tarkemmin perustellut sitä, miksi päätös ei ole lasten edun vastainen.

Oleskeluluvan myöntäminen hakijalle ulkomaalaislain 52 §:n perusteella ei ole lain esitöiden vastainen. Hallituksen esityksessä (HE 28/2003 vp) on viitattu lähtökohdiltaan hakijan tapauksesta poikkeaviin tapauksiin. Myös Maahanmuuttoviraston valituslupahakemuksessaan viittaama korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisu KHO 2014:24 poikkeaa olosuhteiltaan hakijan tapauksesta.

Ulkomaalaislain 52 §:n perusteella oleskelulupa tulee myöntää, mikäli sen myöntämättä jättäminen on kohtuutonta. Asiassa on kohtuuttomasti sivuutettu hakijan huoltajan oikeudet sekä lasten ja vanhemman oikeus pitää yllä perhesuhdetta toisiinsa. Hakijalla on kiinteät siteet Suomeen alaikäisten lastensa kautta. Oleskeluluvan myöntämiseen on myös muu inhimillinen syy.

on antamassaan vastaselityksessä esittänyt muun ohella seuraavaa:

Maahanmuuttovirasto on ennen päätöksen tekemistä kuullut muun ohella vastaanottokeskusten sosiaaliohjaajia sekä hakijan puolisoa ja lapsia. Päätöksessä on arvioitu lasten etua muun muassa lasten hyvinvoinnin, kehityksen ja terveyden kannalta sekä otettu huomioon muun ohella hakijan harjoittama pitkäaikainen lähisuhdeväkivalta. Maahanmuuttovirasto pitää selvänä, ettei tällaisessa väkivaltaisessa ympäristössä kasvamista voida pitää lapsen edun mukaisena.

Ulkomaalaislain 52 §:n esitöiden (HE 28/2003 vp s. 151) mukaan pykälän soveltamisella ei ole tarkoitus kiertää perhesiteen perusteella myönnettävän oleskeluluvan yleisiä edellytyksiä. Perusteluissa ei ole mainittu edellytyksiä tästä pääsäännöstä poikkeamiseen, vaan poikkeuksellisuudesta puhutaan siten, että 52 §:n mukaisen oleskeluluvan myöntäminen Suomeen syntyneiden siteiden perusteella tulee olla poikkeuksellista. Tilannetta, jossa Suomesta yhdessä oleskelulupaa hakeva perhe aikoo oleskella Suomessa yhdessä, ei voida pitää poikkeuksellisena.

Sillä seikalla, että ratkaisussa KHO 2014:24 on ollut kyse tosiseikoiltaan erilaisesta tapauksesta, ei ole ratkaisussa ilmaistun yleisen oikeudellisen säännön kannalta merkitystä. Asiassa on otettava huomioon, että hakijalla on edelleen mahdollisuus hakea oleskelulupaa perhesiteen perusteella. Tässä yhteydessä tulee arvioitavaksi muun ohella kysymys siitä, voidaanko toimeentuloedellytyksestä tapauksessa poiketa lasten edun perusteella. Oleskeluluvan myöntämisellä tai myöntämättä jättämisellä ei oteta kantaa lasten huoltajuuteen liittyviin kysymyksiin.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää Maahanmuuttovirastolle valitusluvan ja tutkii asian. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Maahanmuuttoviraston päätöksen lopputulos saatetaan voimaan.

Perustelut

Ulkomaalaislain 52 §:n 1 momentin mukaan Suomessa olevalle ulkomaalaiselle myönnetään jatkuva oleskelulupa, jos oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta hänen terveydentilansa, Suomeen syntyneiden siteiden tai muun yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi, kun erityisesti otetaan huomioon olosuhteet, joihin hän joutuisi kotimaassaan, tai hänen haavoittuva asemansa.

Hallituksen esityksessä ulkomaalaislaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 28/2003 vp) todetaan ensin mainitun lain 52 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa muun ohella seuraavaa:

”Pykälässä säädettäisiin tilanteesta, jossa oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta hakijan terveydentilan, Suomeen syntyneiden siteiden tai muun yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi. Perusteet oleskeluluvan saamiseksi voisivat koskea vain Suomeen jo tullutta ulkomaalaista. Säännös koskisi usein turvapaikanhakijaa, jolle ei myönnettäisi oleskelulupaa kansainvälisen suojelun perusteella, mutta kuitenkin inhimillisesti ajatellen ei voitaisi edellyttää hänen palaavan kotimaahansa.

Pykälän soveltaminen tapauksissa, joissa oleskeluluvan myöntämisperusteena ovat hakijan Suomeen syntyneet siteet, olisi poikkeuksellista. Jos oleskelulupa myönnetään Suomessa haettuna ulkomaalaiselle perhesiteen, työ- tai opiskelupaikan tai muun vastaavan siteen perusteella, sovellettaisiin 49 §:n 1 momentin 4 kohdan säännöstä eikä ehdotettua pykälää. Kaikki ulkomaalaiset, myös turvapaikanhakijat asetettaisiin tältä osin samaan asemaan. Tarkoitus ei ole, että tämän pykälän soveltamisella voidaan ohittaa perhesiteen, opiskelun tai työnteon perusteella myönnettävien oleskelulupien säädetyt edellytykset.”

Ulkomaalaislain 94 §:n 1 momentin mukaan turvapaikkamenettelyssä käsitellään Suomen rajalla tai alueella viranomaiselle esitetty hakemus, jonka perusteena on tarve saada kansainvälistä suojelua. Pykälän 3 momentin mukaan turvapaikkamenettelyn yhteydessä tutkitaan ja ratkaistaan oleskeluoikeuden myöntäminen myös muilla esille tulevilla perusteilla.

Ulkomaalaislain 98 §:ssä säädetään kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen ratkaisemisesta. Mainitun pykälän 4 momentin mukaan, jos hakemus hylätään, päätetään samalla asianomaisen käännyttämisestä tai maasta karkottamisesta, jollei asiassa ilmene erityisiä syitä, joiden vuoksi maasta poistamispäätös tulee jättää tekemättä.

Ulkomaalaislain 148 §:n 2 momentin mukaan käännyttää voidaan ilman oleskelulupaa maahan tullut ulkomaalainen, jonka oleskelu Suomessa edellyttäisi oleskelulupaa, mutta joka ei ole sitä hakenut tai jolle ei ole sitä myönnetty.

Ulkomaalaislain 146 §:n 1 momentin mukaan muun muassa käännyttämistä harkittaessa on otettava huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan. Harkinnassa on erityisesti kiinnitettävä huomiota lapsen etuun ja perhe-elämän suojaan. Harkinnassa muutoin huomioon otettavia seikkoja ovat ainakin ulkomaalaisen maassa oleskelun pituus ja tarkoitus sekä ulkomaalaiselle myönnetyn oleskeluluvan luonne, hänen siteensä Suomeen sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan.

Ulkomaalaislain 40 §:n 3 momentin mukaan ulkomaalainen saa laillisesti oleskella maassa hakemuksen käsittelyn ajan, kunnes asia on lainvoimaisesti ratkaistu tai on tehty täytäntöönpanokelpoinen päätös ulkomaalaisen maasta poistamiseksi.

A on 5.10.2015 hakenut Suomesta kansainvälistä suojelua yhdessä aviopuolisonsa B:n sekä heidän vuosina 2007 ja 2009 syntyneiden lastensa kanssa. A ja B ovat Suomessa asuessaan muuttanut erilleen. B on turvapaikkahakemukseen liittyvässä kuulemisessa 21.6.2016 kertonut, että A on kohdistanut häneen toistuvaa fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Maahanmuuttovirasto on selvittänyt perheen tilannetta vastaanottokeskuksen sosiaaliohjaajilta.

Maahanmuuttovirasto on 8.7.2016 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen sekä päättänyt käännyttää hänet Afganistaniin. Maahanmuuttovirasto on samana päivänä tekemällään erillisellä päätöksellä päättänyt antaa B:lle ja heidän alaikäisille lapsilleen turvapaikat Suomesta ja myöntää heille jatkuvat oleskeluluvat päätöspäivämäärästä alkaen neljäksi vuodeksi. Asiakirjoista ei ilmene, että lasten huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaa asiaa olisi käsitelty Suomessa viranomaismenettelyssä.

Asiassa on kysymys siitä, onko A:lle myönnettävä Suomeen oleskelulupa ulkomaalaislain 52 §:n perusteella yksilöllisestä inhimillisestä syystä hänen Suomesta kansainvälistä suojelua saaneisiin lapsiinsa liittyvien syiden johdosta. Lisäksi asiassa on kysymys siitä, onko A voitu käännyttää Afganistaniin.

Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjaratkaisussaan KHO 2014:24 tarkastellut perhesiteeseen liittyvien oleskelulupaperusteiden suhdetta kansainvälisen suojelun myöntämisperusteisiin. Korkein hallinto-oikeus totesi vuosikirjaratkaisussaan muun ohella, että perhesiteen perusteella myönnettävää oleskelulupaa koskevat säännökset ovat ulkomaalaislain 4 luvussa. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että perhesiteeseen perustuvaa oleskelulupaa on ulkomaalaislaissa tarkoitettu haettavaksi erillisellä oleskelulupahakemuksella, jonka yhteydessä hakija esittää tämän lupahakemuksen ratkaisemiseksi tarpeellisen selvityksen. Asiassa ei ollut kysymys ulkomaalaislain 94 §:n 3 momentissa tarkoitetusta turvapaikka-asiassa annettavaan ratkaisuun liittyvästä oleskelulupaperusteesta. Maahanmuuttovirasto oli tuossa asiassa voinut perhesiteen tarkemmaksi selvittämiseksi ohjata turvapaikanhakijan tekemään asiassa erillisen oleskelulupahakemuksen perhesiteen perusteella.

Hallituksen esityksen (HE 28/2003 vp) mukaan ulkomaalaislain 52 §:n soveltaminen tapauksissa, joissa oleskeluluvan myöntämisperusteena ovat hakijan Suomeen syntyneet siteet, olisi poikkeuksellista. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että ulkomaalaislain 4 luvussa säädetty perhesideperusteinen oleskelulupa soveltuu myös käsillä olevaan tilanteeseen, jossa oleskelulupaa hakeva perheenjäsen on saapunut Suomeen turvapaikanhakijana yhdessä perheenkokoajan kanssa. A:n oikeus saada Suomeen oleskelulupa hänen täällä oleskeleviin lapsiinsa liittyvien syiden johdosta on tarkoitettu ratkaistavaksi erillisessä oleskelulupaa koskevassa menettelyssä, eikä hänelle ole myönnettävä Suomeen ulkomaalaislain 52 §:n perusteella oleskelulupaa yksilöllisestä inhimillisestä syystä hänen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa yhteydessä esittämien perusteiden johdosta.

Näillä perusteilla hallinto-oikeuden päätös on kumottava siltä osin, kuin se on kumonnut Maahanmuuttoviraston oleskelulupaa koskevan päätöksen, ja Maahanmuuttoviraston päätöksen lopputulos on saatettava tältä osin voimaan.

A on erityisesti vedonnut asiassa lastensa etuun. A:n ja hänen lastensa tosiasiallisesta suhteesta on saatu ristiriitaista selvitystä. Joka tapauksessa kun otetaan huomioon, että lapsille ja heidän äidilleen on myönnetty Suomeen oleskelulupa, hakijan oleskelulupaa koskevaa ratkaisua ei ole syytä arvioida toisin lasten edun vuoksi.

Lasten etu ja A:lle Suomeen hänen Suomessa oleskelevista lapsista muodostuneet siteet ovat kuitenkin seikkoja, jotka on otettava huomioon ulkomaalaislain 146 §:n mukaisessa turvapaikanhakijan maasta poista-mista koskevassa kokonaisharkinnassa. Asiaa kokonaisuutena arvioitaessa ja kun otetaan erityisesti huomioon, ettei A ole edes hakenut oleskelulupaa perhesiteen perusteella, hallinto-oikeuden päätös on kumottava myös siltä osin, kuin se on kumonnut Maahanmuuttoviraston A:n käännyttämistä koskevan päätöksen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Matti Pellonpää, Anne E. Niemi, Janne Aer, Mikko Puumalainen ja Tuomas Kuokkanen. Asian esittelijä Antti Jukarainen.

Maahanmuuttovirasto

oleskeluluvan ja käännyttämisen

Perustelut oleskeluluvan osalta

Perustelut käännyttämisen osalta

A

Helsingin hallinto-oikeus

Asian arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Sovelletut oikeusohjeet

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Klaus Järvinen ja Aiman Mroueh. Esittelijä Kuisma Saarela.

1. Sovellettavat oikeusohjeet

Oleskelulupa

Käännyttäminen

2. Saatu selvitys

3. Oikeudellinen arviointi

Maahanmuuttoviraston päätös