KHO:2017:45 — Fastighetsbeskattning

A Ab ägde en tomt, ett bostadshöghus på tomten samt i samägande med sex andra bostadsaktiebolag en parkeringshall som var belägen under ett toppdäck på tomten. Aktierna i bolaget gav rätt att besitta bostadslägenheter i det bostadshus som bolaget ägde samt bilhallsplatser och platser för mindre fordon i den parkeringshall som bolaget delvis ägde.

Det gällde att avgöra om på parkeringshallen skulle tillämpas skatteprocenten för byggnader som används för stadigvarande boende eller den allmänna fastighetsskatteprocenten.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att parkeringshallen ägdes direkt av A Ab och att bolagets aktier gav rätt att besitta bestämda bilplatser och platser för mindre fordon i parkeringshallen. Parkeringshallen var belägen på samma tomt som bolagets bostadshöghus. Enligt utredningen i ärendet hade de bilplatser som bolaget ägde och hade besittningen till använts av dem som bodde i huset, varför parkeringshallen följaktligen hade betjänat fastighetens boendefunktion. Under dessa förhållanden skulle parkeringshallen anses ha direkt anknytning till det bostadshus som A Ab ägde. Parkeringshallen skulle därför betraktas som en byggnad som kunde jämställas med en sådan garagebyggnad som avses i 12 § 4 mom. i fastighetsskattelagen och på vilken skulle tillämpas skatteprocenten för byggnader som används för stadigvarande boende. Skatteåret 2012.

Fastighetsskattelagen 11 § 1 och 3 mom. (969/2009) samt 12 § 1 (969/2009) 2 och 2 mom.

A Oy omisti tontin, tontilla sijaitsevan asuinkerrostalon sekä yhteisomistussuhteessa kuuden muun asunto-osakeyhtiön kanssa tontin pihakannen alla sijaitsevan pysäköintihallin. Yhtiön osakkeet tuottivat oikeuden hallita asuinhuoneistoja yhtiön omistamassa asuinrakennuksessa sekä autohalli- ja pienajoneuvopaikkoja yhtiön osittain omistamassa pysäköintihallissa.

Asiassa oli ratkaistavana, oliko kysymyksessä olevaan pysäköintihalliin sovellettava vakituisten asuinrakennusten veroprosenttia vai yleistä kiinteistöveroprosenttia.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että pysäköintihalli oli A Oy:n välittömässä omistuksessa ja yhtiön osakkeet oikeuttivat hallinnoimaan määrättyjä autopaikkoja sekä pienajoneuvopaikkoja pysäköintihallissa. Pysäköintihalli sijaitsi samalla tontilla, jolla myös yhtiön omistama asuinkerrostalo sijaitsi. Saadun selvityksen mukaan yhtiön omistamat ja hallinnoimat autopaikat olivat olleet sen asukkaiden käytössä ja pysäköintihalli oli siten palvellut kiinteistön asumistoimintoa. Pysäköintihallin oli näissä olosuhteissa katsottava liittyvän välittömästi A Oy:n omistamaan asuinrakennukseen. Tämän vuoksi pysäköintihallia oli pidettävä kiinteistöverolain 12 §:n 4 momentissa tarkoitettuun autotallirakennukseen rinnastettavana rakennuksena, johon oli sovellettava vakituisten asuinrakennusten kiinteistöveroprosenttia. Verovuosi 2012.

Kiinteistöverolaki 11 § 1 ja 3 momentti (969/2009), 12 § 1 (969/2009), 2 ja 4 momentti

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 14.3.2016 nro 16/0238/6

Asian aikaisempi käsittely

on toimittanut kiinteistöverotuksen verovuodelta 2012 A Oy:n omistamasta kiinteistöstä. Verohallinto on soveltanut kiinteistöllä maan alla sijaitsevaan pysäköintihalliin vakituisten asuinrakennusten veroprosenttia.

on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että oikaisulautakunnan päätös kumotaan ja pysäköintihalliin sovelletaan yleistä kiinteistöveroprosenttia.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

on hylännyt Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen.

Hallinto-oikeus on selostettuaan kiinteistöverolain 11 §:n 1 momentin ja 3 momentin (969/2009) sekä 12 §:n 1 momentin (969/2009), 2 momentin ja 4 momentin säännökset perustellut päätöstään seuraavasti:

Yhtiön toimialana on omistaa ja hallita tonttia ja tontilla sijaitsevia rakennuksia. Yhtiön osakkeet tuottavat oikeuden hallita asuinhuoneistoja kiinteistöllä sijaitsevassa asuinkerrostalossa.

$df

Yhtiölle on määrätty edellä mainitun tontin perusteella kiinteistövero verovuodelle 2012 siten, että maapohjan vero on laskettu yleisen kiinteistöveroprosentin 0,80 mukaan ja asuinrakennuksen ja pysäköintihallin vero on laskettu vakituisten asuinrakennusten veroprosentin 0,32 mukaan.

Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan KHO:2009:26 todennut, että pysäköintihallia pidetään kiinteistöverotuksessa lähtökohtaisesti muuna kuin asuinkiinteistönä. Kiinteistöverovelvollisena mainitussa tapauksessa oli sen omistajana oleviin asunto-osakeyhtiöihin nähden erillinen yhtiö, jonka toimialana oli pysäköintihallin ylläpitäminen. Kiinteistöverotuksen kohteena olleen pysäköintihallin käyttäjät määräytyivät viime kädessä siviilioikeudellisten sopimusten perusteella, ja hallin käyttäjien oli myös mahdollista vaihtua. Pysäköintihalli sijaitsi eri kiinteistöllä kuin asuinrakennukset, joita asunto-osakeyhtiöt hallinnoivat. Pysäköintihallia ei tuossa tapauksessa pidetty kiinteistöverotuksessa asuinrakennukseen liittyvänä autotallirakennuksena.

$e1

Oikaisulautakunnan päätöstä ei muuteta.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja pysäköintirakennuksen kiinteistövero määrätään yleisen kiinteistöveroprosentin perusteella.

Vaatimustensa tueksi Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Kiinteistöverolain 12 §:n 2 momentista seuraa, että rakennuksen veroprosentti määräytyy pääsäännön mukaan rakennuskohtaisesti. Tästä pääsäännöstä poikkeuksen muodostaa pykälän 4 momentti, jonka mukaan vakituisen asunnon veroprosenttia sovelletaan myös vakituiseen asuinrakennukseen liittyviin erillisiin talous- ja autotallirakennuksiin. Kiinteistöverolakia koskevan hallituksen esityksen sanottua säännöstä koskevassa kohdassa ei mainita erikseen lainkaan pysäköintitaloja tai -halleja. Lainvalmisteluasiakirjoista voidaan kuitenkin päätellä, että kiinteistöverolain 12 §:n 4 momentin mukaisella talous- ja autotallirakennuksella on tarkoitettu alun perin lähinnä pientalojen talous- ja autotallirakennuksia. Esillä olevassa tapauksessa on kysymys siitä, pidetäänkö asuinkerrostaloista erilliseksi katsottavaa pysäköintihallia kiinteistöverolain 12 §:n 4 momentissa tarkoitettuna vakituiseen asuinrakennukseen liittyvänä autotallirakennuksena.

A Oy:n yhtiöjärjestyksen mukaan yhtiön osakkaalla on lunastusoikeus, jos autohalli- tai pienajoneuvopaikan hallintaan oikeuttava osake siirtyy millä tahansa saannolla yhtiön ulkopuoliselle uudelle omistajalle eikä samassa yhteydessä siirretä yhtiön huoneiston hallintaan oikeuttavia osakkeita. Lunastuslauseke sinänsä osoittaa, että autohalli- tai pienajoneuvopaikan hallintaan oikeuttava osake on vaihdantakelpoinen myös erillään asuintilan hallintaan oikeuttavista osakkeista. Samoin lunastuslauseke osoittaa, että näitä osakkeita voivat omistaa myös muut kuin sellaiset henkilöt, jotka omistavat samalla asuinhuoneiston hallintaan oikeuttavia osakkeita.

Korkein hallinto-oikeus on antanut pysäköintihallia koskevan päätöksen KHO:2009:26, jonka mukaan pysäköintihallin verotuksessa oli sovellettava yleistä kiinteistöveroprosenttia. Korkein hallinto-oikeus antoi asiassa merkitystä sille, että pysäköintihallin omisti erillinen yhtiö. Pysäköintihalleihin sovellettavan veroprosentin valinnassa ei pitäisi olla kuitenkaan ratkaisevaa se, onko pysäköintihallien omistus suoraa vai välillistä. Erilaisia omistustapoja pitäisi kohdella kiinteistöverotuksessa lähtökohtaisesti samalla tavalla. Näin ollen myös käsillä olevassa tapauksessa pysäköintihallin kiinteistövero tulisi määrätä yleisen kiinteistöveroprosentin perusteella.

on vastineessaan vaatinut valituksen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvattavaksi määräämistä. Lisäksi yhtiö on lausunut muun ohella seuraavaa:

Kuten verotuksen oikaisulautakunta ja hallinto-oikeus ovat todenneet, pysäköintihalli liittyy kiinteästi asumiseen. Asunto-osakeyhtiölain keskeinen periaate on osakkeiden vapaa siirrettävyys. Osakkaiden oikeutta siirtää osakkeitaan voidaan rajoittaa vain yhtiöjärjestykseen merkityllä lunastuslausekkeella. Koska lunastusoikeus nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa koskee vain tilanteita, joissa autohalliosake luovutetaan erikseen, yhtiöjärjestyksen määräyksellä on nimenomaan rajoitettu osakkeiden luovutettavuutta tilanteessa, jossa osake voi siirtyä muulle kuin asunto-osakkeiden omistajalle. Asunto-osakeyhtiö ei voi millään muulla tavalla turvata kyseessä olevien osakkeiden säilymistä asunto-osakkeiden omistajilla.

$e5

on antanut vastaselityksen.

on varattu tilaisuus lausuman antamiseen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian ja myöntänyt valitusluvan. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. A Oy:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

Kiinteistöverolain 11 §:n 1 momentin mukaan kiinteistövero on kiinteistöveroprosentin mukainen osuus kiinteistön arvosta. Pykälän 3 momentin (969/2009) mukaan kunnanvaltuuston määräämää yleistä kiinteistöveroprosenttia sovelletaan tämän lain mukaan veronalaisiin kiinteistöihin, jollei 12 — 14 §:stä muuta johdu. Yleiseksi kiinteistöveroprosentiksi on määrättävä vähintään 0,60 ja enintään 1,35.

Kiinteistöverolain 12 §:n 1 momentin (969/2009) mukaan kunnanvaltuusto määrää pääasiassa vakituiseen asumiseen käytettävien rakennusten veroprosentiksi vähintään 0,32 ja enintään 0,75. Pykälän 2 momentin mukaan rakennusta katsotaan käytettävän pääasiassa vakituiseen asumiseen, jos sen huoneistojen pinta-alasta vähintään puolta käytetään tähän tarkoitukseen. Huoneistoa katsotaan käytettävän pääasiassa vakituiseen asumiseen, jos se on pääosin tarkoitettu tähän käyttöön eikä se ole muussa käytössä. Saman pykälän 4 momentin mukaan pykälässä tarkoitettuun rakennukseen liittyvään erilliseen talous- ja autotallirakennukseen sovelletaan 1 momentin mukaan määrättyä veroprosenttia.

A Oy omistaa tontin, tontilla sijaitsevan asuinkerrostalon sekä yhteisomistussuhteessa kuuden muun asunto-osakeyhtiön kanssa tontin pihakannen alla sijaitsevan pysäköintihallin. A Oy:n osakkeet tuottavat oikeuden hallita asuinhuoneistoja yhtiön omistamassa asuinrakennuksessa sekä yhteisjärjestelysopimuksen perusteella autohalli- ja pienajoneuvopaikkoja yhtiön osittain omistamassa pysäköintihallissa. Yhtiön osakkeenomistajilla on yhtiöjärjestyksen nojalla oikeus lunastaa auto- tai pienajoneuvopaikan hallintaan oikeuttava osake, jos osake siirtyy millä tahansa saannolla muulta kuin yhtiön perustajaosakkaalta yhtiön ulkopuoliselle uudelle omistajalle eikä samassa yhteydessä siirretä jonkin huoneiston hallintaan oikeuttavia osakkeita.

Yhtiölle on määrätty kiinteistövero verovuodelle 2012 siten, että maapohjan vero on laskettu yleisen kiinteistöveroprosentin mukaan ja asuinrakennuksen ja pysäköintihallin vero vakituisten asuinrakennusten veroprosentin mukaan.

Asiassa on ratkaistavana, voidaanko esillä olevaa pysäköintihallia pitää kiinteistöverolain 12 §:n 4 momentissa tarkoitettuna tai sellaiseen rinnastettavana rakennuksena, johon on sovellettava vakituisen asunnon kiinteistöveroprosenttia.

Pysäköintihalli on A Oy:n välittömässä omistuksessa, ja yhtiön osakkeet oikeuttavat hallinnoimaan tiettyjä pysäköintihallin autopaikkoja sekä pienajoneuvopaikkoja. Pysäköintihalli sijaitsee samalla tontilla, jolla myös yhtiön omistama asuinkerrostalo sijaitsee. Saadun selvityksen mukaan yhtiön omistamat ja hallinnoimat autopaikat ovat olleet sen asukkaiden käytössä ja pysäköintihalli on siten palvellut kiinteistön asumistoimintoa.

Pysäköintihallin on näissä olosuhteissa katsottava liittyvän välittömästi A Oy:n omistamaan asuinrakennukseen. Pysäköintihallia on siten pidettävä kiinteistöverolain 12 §:n 4 momentissa tarkoitettuun autotallirakennukseen rinnastettavana rakennuksena, johon on sovellettava vakituisten asuinrakennusten kiinteistöveroprosenttia. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että asianosainen joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä asianosaisesta on säädetty, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, yhtiölle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimman hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ahti Vapaavuori, Hannele Ranta-Lassila, Leena Äärilä, Vesa-Pekka Nuotio ja Antti Pekkala. Asian esittelijä Jouko Tuomi.

Verohallinto

Verotuksen oikaisulautakunta

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö

Hallinto-oikeus

Asiassa saatu selvitys

Hallinto-oikeuden johtopäätökset ja ratkaisu

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Eija Rosendahl, Mika Hämäläinen ja Juha Alhonnoro. Esittelijä Mikko Nieminen.

A Oy

A Oy:lle

Sovellettavat säännökset

Tosiseikat

Oikeudellinen arviointi

1. Sovellettava kiinteistöveroprosentti

2. Oikeudenkäyntikulut