KHO:2018:165 — Ulkomaalaisasia

A, som var medborgare av Demokratiska republiken Kongo, hade i mitten av 1990-talet beviljats flyktingstatus på

-grunder med anledning av hennes etniska tillhörighet samt säkerhetssituationen som då rådde i hennes hemtrakt i Nord Kivu. A hade sedermera upptagits som kvotflykting från Rwanda till Finland i flyktingkvoten för år 2012, inom ramen för

-kategorin.

Migrationsverket återkallade A:s flyktingstatus och det resedokument för flykting som hon hade beviljats med hänvisning till att A i samband med upptagningen inom ramen för flyktingkvoten hade lämnat oriktiga upplysningar om sina omständigheter i asyllandet. Upplysningarna gällde A:s sällskapsförhållande och avsikt att ingå äktenskap, i ljuset av vilka A inte hade kunnat anses vara en ensamstående kvinna utan något manligt skydd. Förvaltningsdomstolen upphävde Migrationsverkets beslut på den grunden att de nämnda upplysningarna inte kunde anses ha påverkat UNHCR:s beslut gällande A:s behov av asyl i förhållande till hennes hemland.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att vid förfarandet som gäller vidarebosättning (

) bestäms inte personens flyktingstatus. Dess syfte är att bedöma flyktingens situation i asyllandet och identifiera flyktingar som tillhör de mest sårbara grupperna.

Flyktingstatus som erkänts av UNHCR binder i och för sig inte Finlands myndigheter. Migrationsverket kan återkalla även en sådan persons flyktingstatus som kommit till Finland inom ramen för flyktingkvoten om förutsättningarna enligt 108 § i utlänningslagen uppfylls. Behovet av internationellt skydd, och därmed även återkallande av flyktingstatus, ska emellertid prövas i förhållande till personen nationalstat. Det var därför inte möjligt att återkalla en persons flyktingstatus på den grunden att personen hade lämnat oriktiga upplysningar om sina förhållanden i asyllandet, om det inte med samma kunde påvisas att personen, när han eller hon hade sökt internationellt skydd, hade lämnat oriktiga upplysningar eller hemlighållit omständigheter på det sätt som avses i den nämnda bestämmelsen. I ärendet framgick att A fortfarande inte kunde bosätta sig på sitt hemområde på grund av den dåliga säkerhetssituationen. Migrationsverkets besvär avvisades.

Utlänningslagen 3 §, 90 §, 92 §, 106 § och 108 §

Europaparlamentets och rådets direktiv 2011/95/EU om normer för när tredjelandsmedborgare eller statslösa personer ska anses berättigade till internationellt skydd, för en enhetlig status för flyktingar eller personer som uppfyller kraven för att betecknas som subsidiärt skyddsbehövande, och för innehållet i det beviljade skyddet (det s.k. omarbetade skyddsgrundsdirektivet) artikel 14.3

Ärendet har avgjorts av justitieråden Anne E. Niemi, Mika Seppälä, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari och Jaakko Autio. Föredragande Jenny Rebold.

Kongon demokraattisen tasavallan kansalaiselle A:lle oli 1990-luvun puolivälissä myönnetty pakolaisasema

-perusteella hänen etnisen taustansa ja hänen kotialueellaan Pohjois-Kivussa vallinneen turvallisuustilanteen perusteella. Sittemmin A

otettiin Suomeen Ruandasta UNHCR:n tarjoamana pakolaisena vuoden 2012 pakolaiskiintiössä

-kategoriassa.

Maahanmuuttovirasto peruutti A:n pakolaisaseman sekä pakolaisen matkustusasiakirjan katsoen, että A oli

kiintiövalinnassa antanut vääriä tietoja olosuhteistaan turvapaikkamaassa. Tiedot koskivat A:n seurustelusuhdetta ja avioliittoaikeita, joiden valossa hänen ei voitu katsoa olleen yksinäinen nainen vailla miespuolista suojelijaa. Hallinto-oikeus kumosi Maahanmuuttoviraston päätöksen sillä perusteella, ettei mainituilla tiedoilla ollut katsottava olleen vaikutusta UNHCR:n arvioon A:n turvapaikan tarpeesta suhteessa kotimaahansa.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että uudelleensijoittamista koskevassa menettelyssä ei määritetä henkilön pakolaisasemaa. Sen tarkoituksena on arvioida pakolaisen tilannetta turvapaikkamaassa ja tunnistaa haavoittuvimpiin ryhmiin kuuluvia pakolaisia.

UNHCR:n tunnustama pakolaisasema ei sinänsä sido Suomen viranomaisia. Maahanmuuttovirasto voi peruuttaa myös kiintiöpakolaisena Suomeen tulleen henkilön pakolaisaseman ulkomaalaislain 108 §:n 1 momentissa säädettyjen edellytysten täyttyessä. Kansainvälisen suojelun tarve, ja siten myös suojeluaseman peruuttaminen, oli kuitenkin tutkittava suhteessa henkilön kansalaisuusvaltioon. Pakolaisasemaa ei siten voinut peruuttaa sillä perusteella, että henkilö oli antanut vääriä tietoja olosuhteistaan turvapaikkamaassa, ellei samalla osoitettu, että hän oli myös kansainvälistä suojelua hakiessaan mainitussa säännöksessä tarkoitetulla tavalla antanut itsestään vääriä tietoja tai salannut tietoja. Asiassa ilmeni, että A ei edelleenkään voi asettua kotialueelleen siellä vallitsevan heikon turvallisuustilanteen vuoksi. Maahanmuuttoviraston valitus hylättiin.

Ulkomaalaislaki 3, 90, 92, 106 ja 108 §

Direktiivi 2011/95/EU vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle (uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi) 14 artikla 3 kohta

Päätös, jota valitus koskee

Itä-Suomen hallinto-oikeus 16.3.2018 nro 18/0343/5

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttoviraston päätöksestä ilmenee, että A oli otettu Suomeen Ruandasta UNHCR:n tarjoamana pakolaisena vuoden 2012 pakolaiskiintiössä. UNHCR oli arvioinut A:n olevan uudelleen sijoitustarpeessa, koska hänen on yksinäisenä naisena Itä-Kongosta ilman miespuolista suojelijaa katsottu kuuluvan

-kategoriaan. A oli saapunut Suomeen lokakuussa 2013. Hän oli lokakuussa 2014 solminut Ruandassa avioliiton ja pariskunnalle on heinäkuussa 2015 syntynyt Suomessa lapsi.

Maahanmuuttovirasto on asian vireilletulon osalta todennut, että A:n puolison oleskelulupahakemuksessa esille tulleiden seikkojen perusteella puolisot olivat tutustuneet toisiinsa Ruandassa jo vuonna 2007, jolloin he olivat aloittaneet seurustelun. He eivät avioituneet suunnitellusti joulukuussa 2013, koska A halusi lähteä perheensä kanssa kiintiöpakolaisena Suomeen. Maahanmuuttovirasto on ottanut ulkomaalaislain 116 §:n 1 momentin 6 kohdan nojalla A:n pakolaisaseman peruuttamista koskevan asian käsiteltäväkseen saatuaan tietää aikaisemmasta poikkeavia tietoja A:n perhesuhteista. A on mahdollisesti salannut ja antanut UNHCR:n haastattelussa virheellisiä tietoja perhesuhteistaan, joilla on ollut olennaista merkitystä A:n oleskeluluvan myöntämiseen.

Maahanmuuttovirasto on perustellut pakolaisasemaa ja oleskelulupaa koskevaa päätöstään muun ohella seuraavasti:

Kongon demokraattinen tasavalta, joka vuodet 1971 — 1997 tunnettiin nimellä Zaire, on vuonna 2002 päättyneen sisällissodan jälkeen pyrkinyt vakauttamaan olojaan. Maata on vuodesta 2001 johtanut murhatun presidentti Laurent Kabilan poika Joseph Kabila. Edelliset presidentinvaalit ja parlamenttivaalit järjestettiin vuonna 2011 (CIA 2014 ja BBC 2015). Vaalien raportoitiin olleen epärehelliset ja väkivaltaisuuksia esiintyi laajalti. (UN Security Council 2011, HRW 2011a ja 2011b). Seuraavat vaalit on tarkoitus järjestää marraskuussa 2016. Presidentti Kabila on suunnitellut perustuslain muuttamista siten, että hän voisi jatkaa virassa myös vuoden 2016 jälkeen. Perustuslain mukaan presidentti voi istua vain kaksi toimikautta. Kabila istuu tällä hetkellä toista kautta presidenttinä. [lyhenteet viittaavat Maahanmuuttoviraston päätöksen lähdeluetteloon]

Maan länsiosissa, pääkaupunki Kinshasa mukaan lukien, ei ole tällä hetkellä akuuttia turvallisuuskriisiä. Väkivaltaisiksi kärjistyneitä mielenosoituksia on kuitenkin esiintynyt maassa ajoittain ja mielenosoittajia on pidätetty ja pahoinpidelty. Poliisin käyttämän väkivallan seurauksena mielenosoituksissa on syntynyt myös kuolonuhreja. Yleistä turvallisuustilannetta pääkaupungissa heikentää myös rikollisuus, jota poliisi on pyrkinyt kitkemään erityisoperaatioin. Turvallisuudesta vastaavien viranomaisten toiminta on maassa epäluotettavaa ja oikeuslaitos on korruptoitunut. Huonosta ihmisoikeustilanteesta kärsivät myös ihmisoikeusaktivistit, toimittajat ja oppositiokannattajat.

Turvallisuus- ja ihmisoikeustilanne on maan itäosissa huono. Pitkään jatkunut turvattomuus on koetellut erityisesti Etelä- ja Pohjois-Kivun maakuntia sekä alueita Manieman, Katangan ja Orientalen maakunnista. Siviiliväestöön kohdistuviin väkivaltaisuuksiin syyllistyvät alueella sekä paikalliset sissijärjestöt että maan armeija. Ainakin osa väkivallasta on etnisesti motivoitunutta. Kongon viranomaisten toimintakyky on alueella heikko ja hallinto olematonta. Alueella on noin kaksi miljoonaa maan sisäistä pakolaista ja puoli miljoonaa ihmistä on paennut naapurimaihin.

A ei ilmoittanut UNHCR:lle mitään seurustelusuhteestaan tai avioliittoaikeistaan, vaikka perheenyhdistämishakemuksen ja hänen puolisolleen tehdyn perhesidehaastattelun tietojen perusteella hän on seurustellut tiiviisti nykyisen puolisonsa kanssa jo vuodesta 2007 alkaen. He ovat päättäneet avioliitosta, mutta he peruivat häät, sillä A halusi päästä kiintiövalinnassa Suomeen yhdessä vanhempiensa ja sisarustensa kanssa. A:n antaman selvityksen perusteella hänen on katsottava olleen tietoinen perhesuhteensa merkityksestä päätökseen kiintiöpakolaisvalinnasta.

Asiassa saadun selvityksen perusteella A on kiintiövalintavaiheessa salannut ja antanut tietoisesti vääriä tietoja sellaisista seikoista, jotka ovat olennaisesti vaikuttaneet hänen uudelleen sijoittamiseensa ja siten pakolaisaseman ja oleskeluluvan myöntämiseen. Mikäli käytettävissä olisi ollut tieto hänen seurustelusuhteestaan ja avioliittoaikeistaan Ruandan kansalaisen kanssa, olisi hänen tilannettaan arvioitu toisin.

Edellä esitetty huomioon ottaen A:n ei voida enää katsoa olevan yksinäinen nainen vailla miespuolista suojelijaa. Hänellä on aviopuoliso, jonka suojeluun hänen on mahdollista vedota. Hänellä ei ole perustellusti aihetta pelätä joutuvasi kotimaassaan vainotuksi.

$fd

Hallinto-oikeuden ratkaisu

on valituksenalaisella päätöksellään kumonnut Maahanmuuttoviraston päätökset.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Valittaja on otettu Suomeen Ruandasta UNCHR:n tarjoamana pakolaisena vuoden 2012 pakolaiskiintiössä. UNHCR:n asiakirjojen mukaan järjestö on todennut valittajan olevan turvapaikan tarpeessa, koska hänellä on ollut perusteltu syy pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi, koska hän on etniseltä taustaltaan tutsi, oletetun poliittisen mielipiteen eli Ruandan valtion tukemisen takia sekä koska hänen on katsottu kuuluvan yksinäisenä naisena tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään. Ensisijainen peruste sille, että valittajan on katsottu olevan uudelleen sijoitustarpeessa, on kuitenkin ollut se, että valittaja on ollut yksinäisenä naisena ilman miespuolista suojelijaa haavoittuvassa asemassa. Maahanmuuttovirasto on antanut valittajalle pakolaisaseman ja myöntänyt hänelle oleskeluluvan ajalle 22.3.2013 — 22.3.2017.

Valittaja on Suomeen tulonsa jälkeen avioitunut Ruandassa Ruandan kansalaisen kanssa 12.10.2014. Valittajan puoliso on hakenut Suomesta oleskelulupaa perhesiteen perusteella 14.11.2014, jolloin on selvinnyt valittajan tavanneen nykyisen miehensä jo vuonna 2007, heidän alkaneen seurustella vuonna 2008 ja että heidän on alun perin ollut tarkoitus mennä naimisiin joulukuussa 2013, vaikka valittaja on UNHCR:n haastattelussa kertonut olevansa sinkku. Tästä syystä Maahanmuuttovirasto on ottanut valittajan pakolaisaseman peruuttamista koskevan asian käsiteltäväkseen.

$100

Ulkomaalaislain 108 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohtien mukaan pakolaisasema peruutetaan, jos hakija on kansainvälistä suojelua hakiessaan antanut tietoisesti vääriä tietoja, jotka ovat vaikuttaneet päätöksen lopputulokseen tai hakija on kansainvälistä suojelua hakiessaan salannut sellaisen seikan, joka olisi vaikuttanut päätöksen lopputulokseen.

Edellä mainittu lainkohta perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU eli niin sanotun uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin 14 artiklaan koskien pakolaisaseman peruuttamista, lakkauttamista tai uusimatta jättämistä. Kyseisen artiklan 1 kohdan mukaan, kun kyseessä ovat direktiivin 2004/83/EY voimaantulon jälkeen tehdyt kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset, jäsenvaltioiden on peruutettava, lakkautettava tai jätettävä uusimatta valtion elimen, hallinnollisen elimen, tuomioistuimen tai lainkäyttöelimen myöntämä kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön pakolaisasema, jos hän on 11 artiklan mukaisesti lakannut olemasta pakolainen. Artiklan 2 kohdan mukaan puolestaan pakolaisaseman myöntäneen jäsenvaltion on yksilöllisesti osoitettava, että asianomainen henkilö on tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti lakannut olemasta pakolainen tai ei ole koskaan ollut siinä tarkoitettu pakolainen.

$102

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Maahanmuuttovirasto on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Maahanmuuttoviraston päätökset saatetaan voimaan. Toissijaisesti hallinto-oikeuden päätös tulee kumota ja asia palauttaa hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Olennaisinta hallinto-oikeuden päätöksen kohdalla on tulkinta siitä, katsotaanko UNHCR:n myöntämä pakolaisasema määritelmädirektiivin 14 artiklassa tarkoitetuksi valtion elimen, hallinnollisen elimen, tuomioistuimen tai lainkäyttöelimen kolmannen maan kansalaiselle tai kansalaisuudettomalle myöntämäksi pakolaisasemaksi. Tällä on asiassa merkitystä siten, voidaanko A:n kohdalla katsoa, ettei hän ole koskaan ollut määritelmädirektiivissä tarkoitettu pakolainen.

Voimassa oleva ulkomaalaislaki lähtee siitä, että myös kiintiöpakolaiselle annetaan pakolaisasema Suomen valtion toimesta ja samalla myönnetään oleskelulupa pakolaisaseman perusteella. Vaikka UNHCR:n antama pakolaisasema on lähtökohtainen edellytys henkilön valinnalle kiintiöpakolaiseksi, sillä ei ole sitovaa oikeudellista merkitystä Suomessa. UNHCR:n ei voida missään olosuhteissa katsoa olevan määritelmädirektiivin tarkoittama toimielin. Tätä tukee myös määritelmädirektiivin 2 artiklan e-kohdan määritelmä, jonka mukaan pakolaisasemalla tarkoitetaan direktiivissä kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön tunnustamista pakolaiseksi jäsenvaltiossa. Tämä tunnustaminen tapahtuu jäsenvaltiossa toimivaltaisen viranomaisen antaessa ulkomaalaiselle pakolaisaseman. Suomessa toimivaltainen viranomainen on Maahanmuuttovirasto.

A:n kohdalta merkittävää on ollut se, että päätökseen vaikuttaneita tietoja on salattu ja annettu tietoisesti harhaanjohtavia tietoja Maahanmuuttoviraston myöntäessä hänelle pakolaisasema määritelmädirektiivin tarkoittamana jäsenvaltiona. Asiassa on otettava myös huomioon, että hallinto-oikeuden tulkinta johtaa kiintiöpakolaisten eriarvoiseen kohteluun verrattuna turvapaikkamenettelyn tai perheenyhdistämisen kautta pakolaisaseman saaneisiin ulkomaalaisiin. Tulkinta johtaisi siihen, että kiintiöpakolaisen pakolaisasemaa ei voitaisi missään tilanteessa lakkauttaa tai peruuttaa ulkomaalaislain tai direktiivin mukaisesti.

Hallinto-oikeuden päätös ei ole linjassa aikaisemman oikeuskäytännön kanssa. Soveltamis- ja oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että myös kiintiöpakolaisen pakolaisasema voidaan peruuttaa tai lakkauttaa sen estämättä, mitä UNHCR:n on aiemmin katsonut tai onko UNHCR:n myöntämä pakolaisstatus edelleen voimassa, jos ulkomaalain mukaiset edellytykset lakkauttamiseen tai peruuttamiseen ovat olemassa.

on antanut selityksen, joka on lähetetty tiedoksi

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asiassa on ratkaistavana, onko Maahanmuuttovirasto voinut peruuttaa Kongon demokraattisen tasavallan kansalaisen A:n pakolaisaseman ja siten myös hänelle myönnetyn pakolaisen matkustusasiakirjan sillä perusteella, että A on antanut vääriä tietoja seikoista, jotka ovat vaikuttaneet hänen ottamiseensa Ruandasta Suomeen pakolaiskiintiössä.

Ulkomaalaislain 3 §:n 1 momentin 11 kohdan mukaan

akolaisella tarkoitetaan ulkomaalaista, joka täyttää pakolaissopimuksen 1 artiklan vaatimukset. Pykälän 12 kohdan mukaan pakolaisasemalla tarkoitetaan asemaa, joka myönnetään pakolaiseksi tunnustetulle ulkomaalaiselle.

Ulkomaalaislain 90 §:n 1 momentin mukaan Suomeen voidaan ottaa pakolaiskiintiössä UNHCR:n pakolaisiksi katsomia henkilöitä tai muita kansainvälisen suojelun tarpeessa olevia ulkomaalaisia uudelleen sijoitusta varten. Pykälän 2 momentin mukaan pakolaiskiintiöllä tarkoitetaan uudelleen sijoitettavien kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien ulkomaalaisten vastaanottoa valtion kunkin vuoden talousarviossa vahvistettujen perusteiden mukaisesti.

Ulkomaalaislain 92 §:n mukaan perusteet oleskeluluvan myöntämiselle pakolaiskiintiössä ovat:

1) ulkomaalainen on kansainvälisen suojelun tarpeessa kotimaahansa nähden;

2) ulkomaalainen on uudelleen sijoituksen tarpeessa ensimmäisestä turvapaikkamaasta;

3) vastaanoton ja kotoutumisen edellytykset Suomeen on arvioitu; ja

4) oleskeluluvan myöntämiselle ei ole 36 §:n mukaisia esteitä.

Ulkomaalaislain 108 §:n 1 momentin mukaan pakolaisasema tai toissijainen suojeluasema peruutetaan, jos:

1) hakija on kansainvälistä suojelua hakiessaan antanut tietoisesti vääriä tietoja, jotka ovat vaikuttaneet päätöksen lopputulokseen;

2) hakija on kansainvälistä suojelua hakiessaan salannut sellaisen seikan, joka olisi vaikuttanut päätöksen lopputulokseen; tai

3) turvapaikka olisi pitänyt jättää 87 §:n 2 — 4 momentin nojalla antamatta tai oleskelulupa 88 §:n 2 momentin nojalla myöntämättä.

Pykälän 2 momentin mukaan pakolaisaseman ja toissijaisen suojeluaseman peruuttamista harkittaessa tulee suorittaa yksilöllinen tutkinta.

a) pakolaisasema olisi pitänyt jättää tai jätetään myöntämättä asianomaiselle 12 artiklan mukaisesti;

b) hänen vääristelemänsä tai salaamansa seikat, mukaan lukien väärien asiakirjojen toimittaminen, olivat ratkaisevia pakolaisaseman myöntämisen kannalta.

Asiassa saadun selvityksen mukaan A on kotoisin Kongon demokraattisesta tasavallasta, Pohjois-Kivun alueelta. Hän on etniseltä taustaltaan tutsi. A on saapunut Ruandaan vuonna 1996, jolloin hänelle on myönnetty pakolaisasema

perusteella. UNHCR:n uudelleensijoittamista koskevien asiakirjojen mukaan A:n pakolaisasema on perustunut hänen etniseen taustaansa ja Pohjois-Kivussa vallinneeseen turvallisuustilanteeseen.

UNHCR on esittänyt A:n otettavaksi Suomeen pakolaiskiintiössä sillä perusteella, että hän on yksinäisenä naisena haavoittuvassa asemassa turvapaikkamaassa Ruandassa. Asiakirjojen perusteella A:n vanhempien ja sisarusten osalta päätös heidän uudelleensijoittamisekseen Suomeen oli tehty aikaisemmin.

Uudelleensijoittamisella tarkoitetaan pakolaisten valintaa ja siirtoa ensimmäisestä turvapaikkamaasta johonkin toiseen valtioon, joka on valmis myöntämään pakolaisille oleskeluluvan. UNHCR hallinnoi uudelleensijoittamisohjelmaa, jonka puitteissa se esittää valtioille kiintiöpakolaisiksi otettavia henkilöitä. Vastaanottavan valtion viranomaiset valitsevat asianomaiseen valtioon otettavat kiintiöpakolaiset. Valinta suoritetaan yleensä haastattelujen perusteella. Suomessa Maahanmuuttovirasto päättää oleskeluluvan myöntämisestä kiintiöpakolaisille. UNHCR:n esittäminä kiintiöpakolaisina Suomeen saapuvat henkilöt saavat ulkomaalaislain 106 §:n 1 momentin 2 kohdan perusteella pakolaisaseman.

Uudelleensijoittamista koskevassa menettelyssä ei määritetä henkilön pakolaisasemaa, vaan sen tarkoituksena on arvioida pakolaisen tilannetta turvapaikkamaassa ja tunnistaa haavoittuvimpiin ryhmiin kuuluvia pakolaisia.

Henkilön pakolaisasema ja siten myös pakolaisaseman peruuttaminen tutkitaan suhteessa hänen kansalaisuusvaltioonsa tai kansalaisuudettoman henkilön kohdalla suhteessa hänen pysyvään asuinmaahansa. A:n kansalaisuusvaltio on Kongon demokraattinen tasavalta.

Ulkomaalaislain 108 §:n 1 momentin mukaan henkilön pakolaisasema voidaan peruuttaa, jos hakija on kansainvälistä suojelua hakiessaan tietoisesti antanut itsestään vääriä tietoja, jotka ovat vaikuttaneet päätöksen lopputulokseen tai on kansainvälistä suojelua hakiessaan salannut sellaisen seikan, joka olisi vaikuttanut päätöksen lopputulokseen. UNHCR:n tunnustama pakolaisasema ei sinänsä sido Suomen viranomaisia.

Maahanmuuttovirasto on myöntänyt A:lle pakolaisaseman, ja Maahanmuuttovirasto voi myös peruuttaa myöntämänsä pakolaisaseman ulkomaalaislain 108 §:n 1 momentissa säädettyjen edellytysten täyttyessä. A:n pakolaisasemaa ei kuitenkaan voida peruuttaa sillä perusteella, että hän olisi antanut vääriä tietoja olosuhteistaan turvapaikkamaassa Ruandassa, ellei samalla osoiteta, että hän on myös kansainvälistä suojelua hakiessaan 108 §:ssä tarkoitetulla tavalla antanut itsestään vääriä tietoja tai salannut tietoja.

A:lle aikanaan myönnetty pakolaisasema on perustunut hänen etniseen taustaansa ja hänen kotialueensa Pohjois-Kivun turvallisuustilanteeseen. Maahanmuuttoviraston päätöksessä tarkoitetut A:n itsestään myöhemmin kiintiövalinnassa antamat tiedot tai seurustelusta ja avioliittoaikeista Ruandassa kertomatta jättäminen eivät ole voineet vaikuttaa siihen, että hänen on katsottu olevan kansainvälisen suojelun tarpeessa suhteessa kotimaahansa Kongon demokraattiseen tasavaltaan. Maahanmuuttoviraston päätöksestä ilmenee lisäksi, ettei A:n edelleenkään ole katsottu voivan asettua kotialueelleen Pohjois-Kivuun siellä vallitsevan heikon turvallisuustilanteen vuoksi.

Edellä mainittuun nähden Maahanmuuttovirasto ei ole voinut päätöksessä mainitsemillaan perusteilla peruuttaa A:n pakolaisasemaa. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Mika Seppälä, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Jenny Rebold.

prima facie

Woman at risk

resettlement

Maahanmuuttovirasto

Women and girls at risk

Hallinto-oikeus

Asiassa saatu selvitys

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

A

Maahanmuuttovirastolle.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Sovellettavat oikeusohjeet

p

prima facie —